Jäsenkirje 2/2017 Keurusseudun Luonnonystävät ry
Vanhaa ja uutta Vuosi on lopuillaan. Toimintamme on ollut tutuksi tulleen monipuolista. Paljon on tehty kuten ennenkin, mutta mukana on jälleen myös uutta. Yhdistyksemme kautta aikojen suurin hanke, EU:n maaseuturahaston Leader-ryhmän rahoittama Retkeilijän Keurusselkä -hanke, alkoi keväällä 2017 ja jatkuu ensi vuoteen. Hankkeen keskeistä sisältöä ovat Keurusselän retkeilykartta, rantakohteisiin tulevat opastaulut, retkeily- ja siivoustapahtumat, luonto- ja retkeilytiedon keruu- ja koonti, vesiensuojelu sekä tiedotus. Tämän jäsenkirjeen teemana onkin Keurusselkä. Toimintamme on toimijoidensa näköistä. Ehkä jo KeLyn ensi vuosi onkin varsin erilainen monen vakiotoimijan elämäntilannemuutoksista johtuen. Olemme avoimia erilaisille osallistumismuodoille, joten tule joukkoomme tuomaan oma luontonäkökulmasi, edistämään haluamaasi toimintamallia tai helpottamaan yhdistyksen ylläpitoa. Kiitos kaikille jäsenille, kun olette mukana ainakin jäsenmaksun suuruisella panoksella! -MAa Haapamäen Ristakosken altaille keväällä 2017 valmistunut lintulava on yhdistyksemme hanketyön tulos. Kuva: Matti Aalto.
Tunnetko perustiedot Keurusselästä? Keurusselkä on 30 km pitkä pohjois-eteläsuuntainen järvi Mäntän ja Keuruun välillä. Eteläpäästä Mäntästä lähtee 25 km haara luoteeseen Ukonselälle, jonka päässä on Riihon kylä ja puolivälissä Kolho. Järven vedet laskevat Ruoveden ja Näsijärven kautta Kokemäenjokeen. Suurin syvyys on 41 metriä, mikä on tavanomainen tämän kokoisille järville. Vedenpintaa on laskettu luontaisesta ja korkeutta säädellään Mäntän paperitehtaalla. Säännöstelyluvat ovat vanhoja: Vaasan kuvernöörinvirastosta 1892 ja Hämeen läänin maaherralta 1934. Vedenkorkeus on sidottu alapuolisen Kuoreveden vedenkorkeuksiin. Meteoriitti törmäsi Keurusselän kohdalle 1,1 miljardia vuotta sitten. Silloin elämä maapallolla oli yksisoluista. Suvullinen lisääntyminen ja otsonikerros olivat juuri kehittyneet. Vertailuksi maapallo syntyi 4,6 miljardia vuotta sitten ja Lappajärvelle meteoriitti törmäsi vain 75 miljoonaa vuotta sitten. Mannerlaattojen liikkeet ja jääkaudet ovat muokanneet aluetta, mutta järveltä löytyy edelleen Suomen parhaat esiintymät törmäyspaineen muodostamia pirstekartiokiviä. Järvellä on paljon hiekkarantoja, joista monille on rakennettu mökkejä, mutta rakentamattomiakin on. Tunnetuin hiekkaranta on Isohiekka. Parhaita polkuja rantoihin tutustumiseen löytyy hotellilta Hinkanniemestä, Pöyhölän eteläpuolelta, Kivilahden Kiviniemestä, keskustan Kurkiniemestä ja Melonsaaren niemistä sekä Mäntästä keskustan Tuppiniemestä. Parhaat luonnonsuojelualueet rantametsiin tutustumiseen ovat Kivilahden Kiviniemessä ja Riihon Väärisjokisuussa, mutta monet suojelemattomatkin rannat ovat yhtä hienoja metsäkohteita. Järvi on erittäin sopiva retkeilyyn ja telttailuun jokamiehen oikeuksilla. Rakennettuja retkipaikkoja on vähän. Niistä mainittakoon Källin saaren ja Hinkankannakkeen laavut sekä Ukonselän Selkisaaren hiekkaranta nuotiopaikkoineen. Keurusselän runsain vesilintulaji on kalalokki, joita pesii noin 500 paria. Pesät ovat yleensä rantakivillä. Muista näkyvistä lajeista kuikkia on noin 100 paria ja laulujoutsenia 55 paria. Molemmat ovat runsastuneet, mutta oikeastaan kaikki muut vesilintulajit ovat taantuneet, mikä on myös valtakunnallinen suuntaus. Suurimmat vesilintujen uhat ovat vedenlaadun heikkeneminen sekä pesiä tuhoavat minkki ja supikoira. Erittäin uhanalaisista lajeista järvellä pesii selkälokkeja noin 50 paria ja tukkakoskeloita noin 10 paria. Hauki ja kuha ovat kuuluisimpia Keurusselästä kalastettavia kaloja. Isoja ahveniakin löytyy. Aiemmin kalastettu muikku on nykyään käynyt vähiin. Rannat ja saaret ovat suotuisia lehtipuiden kasvupaikkoja muutoin havupuuvaltaisella seudulla. Esimerkiksi tammen taimia löytyy nyt monin paikoin saarista ja niemistä. Ilmaston lämpeneminen lisännee lehtimetsien määrää. Nisäkkäitä on helpoin seurata talvella jäältä lumijäljistä. Tyypillisimpiä jälkien jättäjiä ovat koira, kettu, rusakko ja metsäjänis, mutta myös esimerkiksi metsäkauriin ja saukon jäljet ovat varsin tavallisia. Hyönteisistä keskustelua herättää kiusallinen punkki, joita löytyy jo ainakin järven eteläpäästä. Itseeni punkkeja ei ole tarttunut, vaikka olen liikkunut paljon sandaaleilla shortseissa rantaruovikoissa ja varvikoissa eli pohjoispää lienee edelleen punkkivapaata. -MAa
Keurusselän vesistön tila Hankkeessamme koottiin tietoa Keurusselän tilasta. Näkösyvyysmittaukset osoittivat, että eteläisen Keurusselän vesi on selvästi pohjoisosan vettä kirkkaampaa. Esimerkiksi heinäkuussa 2017 näkösyvyydeksi Tarhialla mitattiin 130 cm ja Suutarinselällä Mäntässä 210 cm. Vesi kirkastuu melko tasaisesti järvellä etelään päin mentäessä. Kirkastuminen johtunee pohjoispuolen laajalta valuma-alueelta tulevan kiintoaineen ja humuksen laskeutumisesta järven pohjaan ennen eteläosia. Kiintoainesta ja humusta huuhtoutuu vesiin erityisesti maanmuokkauksessa, kuten turpeenkaivussa, ojituksissa, kyntämisessä, mätästyksessä ja ruoppauksissa. Huuhtoutumisen ehkäisy maanmuokkausta vähentämällä ja muokkaustapoja muuttamalla onkin helpoin tie järven tilan parantamiseen. Muita keinoja vedenlaadun parantamiseksi ovat mm. metsien kunnostusojitusten välttäminen, leveät peltojen suojavyöhykkeet ja tulvalle arimpien rantapeltojen kesannointi. Myös esimerkiksi pihojen hoidolla on merkitystä: rantaan saakka ulottuvalta pihanurmelta valuu järveen ravinteita ja kiintoainesta. Keurusselän tilaa seurataan jatkuvasti muutamilla viranomaisseurannoilla. Tällaisia ovat esimerkiksi Jaakonsuon jätevedenpuhdistamon velvoitetarkkailut sekä uimarantojen vedenlaatuseurannat. Ympäristöhallinnon verkkosivuilta löytyy jatkuvasti päivittyviä seuranta- ja simulaatiotietoja vedenkorkeudesta, -lämpötilasta ja ravinnekuormituksesta. Keräämme järven tilan seurannan tueksi tietoja yksityishenkilöiden tekemistä seurannoista ja havainnoista. Mikäli olet kirjannut esimerkiksi veteen, jäätilanteeseen, kaloihin tai kasveihin liittyviä havaintojasi muistiin, kannattaa tieto lähettää osoitteeseen matti@aallokas.fi. Myös esimerkiksi vanhojen valokuvien vertailu myöhemmin samalta paikalta otettuihin kuviin voi tuottaa mielenkiintoisia havaintoja vesikasvillisuuden muutoksista, mikä taas kertoo veden tilasta. Oman vedenlaatuseurannan voi aloittaa myös nyt! Ota säännöllisesti kuva oman rantasi vesikasvillisuudesta, mittaa näkösyvyyttä laituriltasi, kirjaa kalaston muutoksia ylös tai kehitä oma seurantamenetelmä! -MAa Keurusselkä siistiksi Lauantaina 13.5.2017 ahkeroitiin Keurusselän rantoja siistimmäksi kauniissa kevätsäässä. Keurusselkä Siistiksi -siivouspäivän tavoitteena oli roskien kerääminen sekä huomion kiinnittäminen roskaamisen vähentämiseen. Osallistua voi yksin tai yhdessä, itselle sopivan ajan. Roskat saattoi laittaa omaan roskikseen tai ilmoittaa etukäteen siivousporukan, jolloin järjestäjä toimitti jätteet käsittelyyn. Jätemäärällinen tavoite sadan muovikassillisen keräämiseksi pois rannoilta toteutui, vaikka osallistujia olisi voinut olla enemmänkin. Monet siivoojat olivat todella ahkeria keräten useamman jätesäkillisen, eivätkä he luovuttaneet tynnyrien tai autonrenkaidenkaan kanssa.
Taajamista löytyneiden ruoka- ja juomapakkausten lisäksi tyypillisiä rantaroskia olivat kalanpyydysmerkkeinä käytetyt kanisterit. Kerättiinpä pari vanhaa katiskaakin. Kaikki eivät ilmoittaneet osallistumistaan, joten tarkkaa siivoojamäärää ei tiedetä. Tärkeintä onkin itse siivoaminen ja etenkin roskaamattomuus. Pidetään huoli, että jatkossa jätteiden löytäminen rannoilta on vaikeampaa. Megamarketin lahjoittaman 100 euron lahjakortin voitti Joni Seppä ja Mäntän Cafe Herkkuhetkeen 50 eurolla pääsi herkuttelemaan Päivi Kataja-aho. -MAa Vesilintujen pesinnät Keurusselällä on kahtena kesänä testattu riistakameroita vesilintujen pesätuhojen syiden selvittämisessä. Vuonna 2016 pesillä oli kolme kameraa ja vuonna 2017 Retkeilijän Keurusselkä-hankkeen myötä eteläisellä Keurusselällä pesintöjä tarkkaili kahdeksan kameraa. Kuvissa selvisi lokkien munapesien tuholaisiksi niin minkki ja varis kuin saukkokin. Kuviin päätyi myös muun muassa onnistunut kuikan pesintä. Tuhoutumissyiden tärkeysjärjestystä ei pystytä arvioimaan, sillä monesta kamerasta ei saatu riittävästi kuvia teknisten ongelmien vuoksi. On kuitenkin selvää, että kameraseurannoilla saadaan tietoa pesätuhojen syistä, mikä saattaa helpottaa pohdittaessa mahdollisuuksia parantaa pesintöjen onnistumista. Mikäli kameraseurantoihin innostutaan muuallakin, tulee ne muistaa toteuttaa pesintöjä häiritsemättä ja kameroiden asentamiseen tulee olla maanomistajan lupa. Poikuehavaintojen perusteella kesän 2017 pesimätulos vaikutti yleisesti tavanomaisen heikolta, mutta joillain lajeilla saatiin positiivisiakin merkkejä. Kuikkien pesinnät tuntuivat onnistuneen hieman normaalia paremmin ja yhdellä kuikkaparilla havaittiin erittäin harvinaiset kolme poikasta. Myös useammalta naurulokki- ja kalatiiraluodolta selvisi poikasia lentoon. Selkälokin pesintä onnistui todennäköisesti vain kahdella saarella, mutta niistä toiselta pääsi lentoon yhteensä peräti 25 poikasta, mikä on paras pesimätulos moneen vuoteen. -MAa Vesiteemaa esiteltiin perhetapahtumassa Olimme mukana Keuruun Kurkisaaressa 21.10.2017 järjestetyssä Loistolauantaiperhetapahtumassa. Pisteessämme pääsi kokeilemaan, kuinka vesi irrottaa ja kuljettaa maata kasvillisuuden peittämällä alueella verrattuna muokattuun maa-alueeseen. Maanmuokkauksen aiheuttamaa eroosiota sekä ravinne- ja kiintoainekuormitusta havainnollistettiin kaatamalla kastelukannuista vettä heinikkorannalle ja paljaalle savirannalle. Paljaalta maalta virtasi runsaasti ruskeaa vettä järveen, kun taas nurmikolta järveen virtasi kirkasta vettä ja sitäkin vähän. Vastaava ilmiö tapahtuu suuressa mittakaavassa aina, kun maata muokataan esim. pelloilla, metsissä, turvekentillä ja rakennustyömailla. Ojitus mukaan luettuna maanmuokkaus onkin suurin syy vesistöjemme heikentyneeseen tilaan.
Vesistöjen kannalta maanmuokkausta tulisi tehdä mahdollisimman vähän, eikä rantaalueilla lainkaan. Kiintoaines, humus ja ravinteet kulkeutuvat ojia pitkin vesistöihin kaukaakin, joten vesiensuojelu tulee huomioida koko valuma-alueella eli kaikkialla. Itse asiassa tässä esimerkissä ollut heinikko tai nurmikko ei ole kovin hyvä päästöjen pidättäjä, vaan luonnontilainen metsä- ja pensaikko toimivat siinä parhaiten. Pisteellämme vieraili yli 70 henkilöä, joista puolet oli lapsia ja puolet aikuisia. -MAa Opastukset Keurusselällä Tarjosimme ilmaisia luonto-opastuksia siipirataslaiva Elias Lönnrotin ryhmämatkailijoille ja muillekin Keurusselkä-retkille kesällä 2017. Opastimme neljällä risteilyllä, joista Keurusselän Tarina -risteily 30.8.2017 järjestettiin yhteistyössä Keuruun Kylät- ja Veräjä-hankkeiden kanssa. Tarinaristeilyllä paikalliset järveä tuntevat oppaat kertoivat historiasta ja nykypäivästä. Risteilyn menestys yllätti kaikki. Elias Lönnrotin 125 paikkaa täyttyivät jo ennakkolipunmyynnissä ja monia halukkaita tulijoita jäi valitettavasti rannalle. -MAa Keurusselän purokartoitus Hankkeessamme kartoitettiin Keurusselkään laskevien purojen luonnontilaa. Luonnontilaisia puroja on hälyttävän vähän, mutta upeita purokohteitakin löytyi. Kartta- ja ilmakuvatarkasteluissa varsinaiseen Keurusselkään laskevia luonnostaan puroina olleita uomia käytiin läpi noin 80 kilometriä. Tarkasteltavina olivat yli kilometrin mittaiset purot, joiden valuma-alueella ei ole yli 10 hehtaarin kokoisia lampia. Karttatarkastelun perusteella maastotöissä käytiin 22 purolla. Sekä uomaltaan että puustoltaan luonnontilaisia puro-osuuksia löytyi 12 kappaletta. Näiden yhteispituus oli noin kolme kilometriä eli alle 4 % tutkituista puroista. Uoma katsottiin luonnontilaiseksi, mikäli siinä ei näy selviä kaivun merkkejä. Puuston luonnontilaan riitti valtapuuston käsittelemättömyys 50 vuoteen 20 metrin etäisyydellä purosta. Todellinen luonnontilassa olevien purojen osuus on vielä tätäkin tutkimustulosta pienempi, sillä kaikkia aikoinaan luonnossa olleita puroja ei pystynyt enää hahmottamaan kartalta. Luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen puro on siis harvinaisuus, jonka luonnontilaa kannattaa vaalia. Kartoituksissa löytyi myös helmiä! Keurusselkään laskevissa puroissa on yhä jäljellä upeita luonnontilaisia pätkiä muistona koskemattoman luonnon ajoilta. -MAa
Sosiaalinen media Matti Aalto on videoblogannut aallonmatti -YouTube-tilillä kesän aikana 27 luontoja retkiaiheista videota Retkeilijän Keurusselkä -otsikolla. Käykäähän katsomassa, vaikka syksyn pimeinä iltoina. Instagramissa on kymmeniä kuvia #retkeilijänkeurusselkä ja Facebook-sivullamme olemme tiedotelleet niin Keurusselästä kuin muustakin. -MAa LUONNONYSTÄVIEN RETKIÄ JA TAPAHTUMIA 2017 Jouko Pihlainen Tammikuu 28.-29.1. osallistuimme valtakunnalliseen BirdLife:n järjestämään pihabongaukseen, jossa tunnin aikana laskettiin pihan linnut. Keuruulta ja Multialta oli kymmeniä pihoja mukana tapahtumassa. Helmikuu 18.2. Retkeilimme kahden henkilön voimin perinteisen koskikaralaskennan Pihlajaveden reitin Kirkkokanavan ja Virrankosken. Viikkoa aikaisemmin kaksi lintumiestä tarkasti reitin kuusi muuta koskea. Koskikaroja löytyi yhteensä 9 yksilöä, joka on yhtä paljon kuin vuosi sitten useamman kosken laskennoissa. Lunta oli 25 cm. Maaliskuu 5.3. Oli pöllöretken vuoro. Mahlakorpi Suojoki-Huhkojärvi yöreitillämme oli kaunis tähtitaivas ja tyyni sää. Yhtään pöllöä ei silti kuultu. Huhtikuu 2.4. Joutsenretki tehtiin Riihoon, jossa Ylisenjärvellä oli kolmetoista laulujoutsenta. Lisäksi oli kolme sinisorsaa ja telkkäkoiras. 7.4. Teimme koskiretken Pihlajaveden Kuuskoskelle. Vettä oli vähän, joten joen jäät olivat korkealla rannoilla ja vesikivillä. Västäräkki piipersi suistossa, pyrstötiaiset ääntelivät rantakoivikossa ja hippiäisten ääniäkin kuultiin. 14.4. Kävimme Multian Kollinperällä Mustosen Aukustin kivillä. Siellä korkean kiven päällä on toinen kivi. Aukusti on aikoinaan ostanut kiven maanomistajalta aikoen lohkoa kiven navetan tekotarpeiksi. Suunnitelma ei toteutunut ja kivi jäi paikoilleen. 16.4. Tarkkailin lintujen kevätmuuttoa yhdeksän asteen aamupakkasessa Mannisniemestä. Peippoja muutti jonkin verran vastatuuleen. Ampuhaukka ja pulmunen ilahduttivat. 21.4. Suoretki suuntautui Huttulan Lehto- ja Pyöreäsuon turvesoille. Lintuja siellä ei näkynyt, mutta menomatkalla suon laidassa edestämme meni hirvi tien yli. Karhun jäljet näimme liejuisella tiellä soiden välissä.
28.4. Kevätkukkaretkellä Lavikon Ala-Jouhtimäkeen yritimme etsiä kauan sitten löytämääni sinivuokkopaikkaa. Emme löytäneet vuokkoja. Ne ovat ilmeisesti Ylä- Jouhtimäen länsirinteessä. Saimme kuitenkin ihailla komeaa kuusikkoa mäkirinteessä. Toukokuu 5.5. Jatkoimme Valkeisretkiä. Nyt kohteena oli Kalikkasalon Valkealampi. Lampi oli vielä jäässä. Tämä lampi oli Keurusseudun kymmenestä Valkeisesta viimeinen, joissa on nyt kaikissa käyty Luonnonystävien retkillä. 6.5. Valtakunnalliseen Tornien Taisto- lintutornikisaan osallistuttiin Riihon Lehdontien tornista ja Haapamäen Ristakosken altaiden uudelta lintulavalta. 7.5. Oli perinteisen Susivaelluksen vuoro Limpsingin rotkon ja Huhkojärven kautta Ollilan kodalle. Karhun pesällä käytiin. Sää oli hieno ja maisemat mahtavia. 12.5. Kävimme Asunnalla Asuntajärven vanhassa metsässä, jonne hakkuut eivät olleet vielä ulottuneet. Laajat avohakkuut kiertävät jo alueen itä- ja pohjoispuolta. 19.5. Korkean paikan retki suuntautui Pihlajaveden Kolehmanmäelle uuden kirkon pohjoisrinteeseen, josta on komeat näkymät Pihlaisselälle. 20.5. Teimme yhdistyksen linja-autoretken Keurusselän ympäri. Kävelimme Pöyhölästä Viikinhoviin, kipaisimme Kolhon Käkijärven lintutorniin, patikoimme Mäntän Lemmenpolun ja retkeilimme Mäntänvuoren polkuja näkötornille. Lopuksi pyörähdimme Pikkuhiekan rannalla Keuruulla. 26.5. Kävimme lähiretkellä Kivelänvuoren poluilla. Mustikka alkoi kukkimaan, mutta osa varsista oli latvoistaan paleltunut. 27.5. Olimme suotalkoissa Valkealahden varuskuntametsien korpisoilla. Kesäkuu 2.6. Yölaulajalinturetkellä oli osanottajapula huonon sään vuoksi. Lähdin silti retkelle ja kuulinkin Pohjoisjärvellä viitakerttusia ja Roosinpohjassa kehrääjiä. 18.6.Luonnonkukkien päivän retki tehtiin Keurusselän Vasaraniemen valkolehdokkeja ihailemaan. 30.6.-1.7. Kesäyön retkelle ei tällä kertaa ollut osallistujia. Heinäkuu 5.7. Multiakin sai toivomansa luontoillan. Iltaa vietettiin Metsolan kartanon pihapiirissä. 8.7. Kesäretki Kylmäpihlajan majakalle onnistui loistavasti. Sää oli kaunis ja lämmin. Merimatkalla ihailimme kaunista saaristomaisemaa. Korkea majakka, saaren kasvillisuus ja komeat kalliorannat koluttiin. Pienellä, lähes puuttomalla saarella pesi paljon lintuja mm. tiiroja, lokkeja, kihuja, tyllejä, valkoposkihanhia ja törmäpääskyjä satamapenkkojen laudoituksen raoissa. Ruokailu järjestyi majakan ravintolassa.
9.7. Perhosretken aikana perhoset olivat Haapamäellä vähissä. Kiersimme kuitenkin perhosreitin, joilta löysimme mm. muutamia neitoperhosia ja amiraaliperhosen. 25.7. Luontoilta Keuruun kotiseutumuseolla keräsi taas yleisöä noin seitsemänkymmentä henkeä. Hyvä sää mahdollisti tilaisuuden pitämisen museon pihamaalla. Vastaajina olivat paikalliset luontoasiantuntijat, joille kysymyksiä riitti. 27.7. Pihlajavesikin sai oman luontoillan Pihlajaveden museon makasiinille. Elokuu 26.-27.8. Suotalkoot Pihlajaveden Kekkelin- ja Kivisuolla onnistui yli kolmenkymmenen hengen voimin. Lähteenmäen keittiöryhmä hoiti muonituksen hienosti. 26.8. Lepakkoretki suotalkoiden väliyönä Haapamäen Kaijankoskelle tuotti yhden pohjalepakon. Naksutus kuultiin detektorilla. Syyskuu 2.9. Sieniretki Asunnan Härkösen metsään oli antoisa. Sienilajeja löytyi lukuisia. Syötäviä sieniä kuitenkin niukasti. 9.9. Syksyn lintutornikisassa havaitsimme Riihon Lehdontien tornista 46 lintulajia, joka oli viime vuotta reilusti enemmän. Saimme ihailla muuttohaukkojen saalistusta. 11.9. Pidimme niittytalkoot Haapamäen aseman niityllä. 21.9 Geologinen retki suuntautui Haapamäen Valkeisen tafonikivelle, joka on vedessä lähellä rantaa. Kiven kyljessä on käden mentävä onkalo. 23.9. Teimme lintujen syysmuuton tarkkailua Riihon Lehdontien tornista. Merikotka, piekana, kana-, nuoli- ja ampuhaukka nähtiin, sekä 1400 muuta lintua. 24.9. Retkeilimme Pihlajaveden soilla yhdessä Jyväskylän seudun luonnonsuojeluyhdistyksen kanssa. Duo Luineh esitti kansanmusiikkia Isonevan suosaarekkeessa. 30.9. Perinteinen syysretki bussilla tehtiin Laukaan Saraakalliolle, jossa kalliokiipeilimme Pohjoismaiden laajimmilla kalliomaalausrinteillä. Jopa seitsemäntuhannen vuoden takaiset hirvi ym. kuvat olivat vielä hämmästyttävän selviä. Kuusaankoski, Kirkkoniemi ja Haapasaari olivat muita kohteitta. Sää suosi ja kohteet olivat näkemisen arvoisia. Lokakuu 7.10. Vesilintujen syysmuuton tarkkailua saimme tehdä Keurusselän rannalla kauniilla säällä, joka ei kuitenkaan ollut lintujen muuttosää. 8.10. Hiljan päivän retkellä Kalikkasalossa vain tuuli humisi ja sade rapisi 15.10. Karpaloretkellä Asunnalla saimme talsia kovin vetisellä ja upottavalla lammenrantasuolla. Karpaloitakin saimme jonkin verran.
Hirvimaalaus Laukaan Saraakalliolla. (kuva Jouko Pihlainen) Lyhyesti Jäsenkirjeen saa myös sähköpostitse. Sähköinen viesti säästää yhdistyksen varoja, työtä ja luontoa. Sähköisessä versiossa on värikuvat! =) Ilmoittaudu aallonarska@hotmail.com Vaihtotori on edelleen avoinna lauantaisin klo 10-12 Haapamäellä, Lääkärintien yläpäässä (rivitalossa). Sinne saa tuoda ja sieltä viedä kaikenlaista käyttökelpoista tavaraa. Eikä maksa mitään. Sopimuksen mukaan voi käydä muinakin aikoina (puh. 040 141 1013 /Sulkava). Eniten on tarjolla vaatteita ja kirjoja, mutta monenlaista muutakin tavaraa. Nettisivuillamme www.sll.fi/keurusseutu on sekä ajankohtaista että arkistotietoa yhdistyksen asioista. Ajankohtaisten luontotietojen välitykseen on WhatsApp-ryhmä, johon voi liittyä ilmoittautumalla Matti Aallolle 040 574 3645. Jäseneksi pääsee helpoiten osoitteessa www.sll.fi/liity eli Luonnonsuojeluliiton nettisivujen kautta. Voit myös ilmoittautua esim. jollekulle hallituksemme jäsenelle.
Pihahavaintoja 1. Ötökkäpönttö Niityillä ja vähemmän hoidetuilla pihoilla elää huomattavan runsas ötökkämaailma. On perhosia, kärpäsiä, kovakuoriaisia, pistiäisiä, hämähäkkejä, heinäsirkkoja, luteita, kaskaita jne. Monet näistä pikkueliöistä ovat kuitenkin huolestuttavasti vähentyneet, koska sopivia elinympäristöjä ei enää tahdo löytyä. Otan tässä esimerkiksi pistiäiset. Ne ovat ratkaisevan tärkeitä marjakasvien ja muiden hedelmien pölyttäjiä. Ei marjoja ilman pistiäisiä. Mehiläistä, joka on kotieläin, lukuun ottamatta kaikki pistiäiset tarvitsevat menestyäkseen monipuolisen kukkivan niityn tai muun kukkivan elinympäristön ja sopivia pesäkoloja. Aikuiset ruokailevat kukissa kaiken kesää, mutta jälkikasvuaan ne hoitelevat erilaisissa koloissa, usein lahopuussa. Niiden elämän helpottamiseksi nyt on jo myynnissäkin ötökkäpönttöjä, joissa on puupölliin kairattuja pieniä reikiä sekä putkien ja ruokojen vanhoja varrenpätkiä, eli paljon syviä koloja pistiäisten pesimäpaikoiksi. Omalla pihallamme, kahvipöydän vieressä, on yksi sellainen. Sen tienoilla oli kesällä aika kuhina. Ensin tulivat hehkuvan punaista ja vihreää hohtavat kultapistiäiset (pituus n. 1 cm). Sitten tuli monen näköistä ja kokoista, yleensä hoikkavartaloista keltamustaa pistiäistä, joilla useimmilla oli pitkä pistin takapäässä. Runsain laji taisi olla kirvapistiäinen. Ne tanssivat ensin soidinmenojaan pöntön edustalla, sitten valitsivat sopivan pesäkolon ja alkoivat kantaa sinne kirvoja. Lopulta ne munivat koloon oman munansa ja sulkivat sen valkealla harsolla. Kirvat oli tarkoitettu kirvapistiäisten toukkien ravinnoksi. Vaan miten siinä sitten usein taisi käydä? Hohtavan kauniita kultapistiäisiä pyöri pöntöllä koko kesän, ja ne ovat ovelia, hyönteismaailman käkiä, jotka eivät viitsi itse ruokkia jälkeläisiään. Sopivan tilaisuuden tullen ne käyvät tipauttamassa oman munansa kirvapistiäisen koloon. Siitä kehittyvä toukka syö sitten suihinsa niin kirvat kuin kirvapistiäisen toukatkin. Ja keväällä kolosta luikahtaa ulos vain kultapistiäinen. Luonto on välillä vähän tyly, mutta hyvässä elinympäristössä tasapaino säilyy. Ensi kesänä pöntöllä pyörii luultavasti taas entinen meno. -PS 2. Metsämyyrä marjavarkaissa Pihallamme kasvaa yksi karviaispensas, jossa on pienehköt punaiset marjat. Syyskuussa aloin ihmetellä niiden häviämistä. Itseni lisäksi selvästi jokin muukin otus niitä harvensi. Rastaita ei näkynyt, eikä supikoiran jälkiä. Lopulta huomasin, että pensaan alla oli erikoisia kasoja. Niissä oli 10-20 karviaismarjan kuoret. Jokin oli siis kantanut marjat alas, syönyt sisällykset ja jättänyt kuoret kasoille. Tyypillistä metsämyyrän hommaa. Metsissä ne käsittelevät varsinkin puolukoita samalla tavalla: keräävät kolojensa suille, ja lopulta vain kuorikasa jää jäljelle. Mutta pihapuutarhan varkaana tapasin metsämyyrän nyt ensimmäistä kertaa. -PS
Keurusseudun Luonnonystävät ry:n sääntömääräinen syyskokous pidetään Keuruulla Kimarassa torstaina 30.11.2017 klo 18.00 Kokouksen jälkeen (n.18.30) tarjotaan kahvit/teet sekä katsotaan kuvia. Tervetuloa! Kuvaesitelmä Keurusselästä! Kevätkokouksemme jälkeen, torstaina 30.11.2017 klo 19, Matti Aalto näyttää kuvia Keurusselältä sekä kertoo Retkeilijän Keurusselkä -hankkeestamme. Monipuolisiin luontokuviin perustuva esitelmä kertoo Keurusselän maisemista, eläinlajistosta, retkeilystä ja vesiensuojelusta. Tilaisuus on siis Kimarassa, ja se on kahvitteluineen ilmainen myös kaikille ei-jäsenille! Tervetuloa! Hiekkaranta, vene, tyyntä, ruska, @Keurusselkä. Kuva: Matti Aalto.