Keurusseudun Luonnonystävät ry

Transkriptio

1 Jäsenkirje 2/2016 Keurusseudun Luonnonystävät ry

2 Pelastuuko luonto? Keurusseudun luonnon hyväksi tehtiin kesällä 2016 taas monenlaista tutkimus- ja suojelutyötä. Lintuja laskettiin mm. Keurusselällä ja petoruuduilla, perhosseurantoja jatkettiin Haapamäen vakioreitin lisäksi useilla soilla, selvitettiin Keuruun liito-oravatilanne, uhanalaisia metsäjäkäliä ja kääpiä etsittiin asiantuntijoiden kanssa, Vuorelan niityn sienitilannettakin selvitettiin, torjuttiin hankalia vieraslajeja, järjestettiin kymmeniä yleisöretkiä lähiseuduille ja muutamia vähän kauemmaksikin, annettiin lausuntoja ja tehtiin valituksia lähinnä kaavoituksiin ja soihin liittyvissä asioissa, pidettiin lastenleirit, luontoillat jne. Niittyjen hoidossa ja suotalkoissa saimme hyvää apua vastaanottokeskuksen afgaanimiehiltä. Metsien suojelu edistyi taas mm. entisen varuskunnan alueella. Haapamäen entisen jätevedenpuhdistamon altaista kunnostetaan entistä parempi vesilintualue, jonne rakennetaan myös tarkkailulava. Haapamäen Haaramäkeen avattiin luontopolku. Ja taimenvesiäkin kunnostettiin. Kaikkia edellä lueteltuja toimia ei tule lukea nimenomaan KeLyn (Luonnonystävien) aikaansaannoksiksi, vaikka jokseenkin kaikissa jotenkin olimmekin mukana. Ilman Ari ja Matti Aallon aktiivisuutta moni homma olisi jäänyt haaveeksi. Ei myöskään kannata ajatella, että näin aktiivisella toiminnalla luonto on jo melkein pelastettu. Keurusseudulla saadaan paljon hyvää aikaan, mutta useimmilla muilla seutukunnilla hyvin vähän. Se näkyy myös Suomen luonnon koko kuvassa. Harvinaistuvien ja uhanalaisten lajien määrä kuvaa hyvin kehityksen suuntaa. Esim. Suomen linnuista jo kolmannes on uhanalaisia, ja metsistä on häviämässä vähintään 500 lajia (hyönteisiä, sieniä, kasveja ym.). Hömö- ja töyhtötiainenkin ovat jo uhanalaisia, ja samaan aikaan metsäjänis ja orava ovat metsissä vähentyneet huolestuttavasti. Suomi on kansainvälisissä sopimuksissa luvannut pysäyttää luonnon köyhtymiskehityksen, mutta toistaiseksi siinä ei ole onnistuttu. PS Niittytalkoissa Asemanniityllä. Turvapaikanhakijat olivat korvaamaton apu kesän niittyjen hoidossa ja soiden ennallistamisessa. Kuva: Jouko Pihlainen

3 Keisarinviitta palasi Keuruulle Perhoslaskennat Haapamäen vakioreitillä jatkuivat entiseen tapaan. Ahkerimmin haavia heiluttelivat Pertti ja Raija Sulkava sekä Ari Aalto, mutta mukana oli kymmenkunta muutakin ihmistä, mukaan lukien vasta toisella vuodellaan varttuva Jorma Aalto. Kesä oli paria edellistä vuotta lämpimämpi ja aurinkoisempi, ja niinpä perhosia nähtiin nyt enemmän eli yhteensä 1461 ( ). Myös päiväperhoslajien lukumäärä nousi nyt parilla (40). Runsaimmin tavattu laji oli neitoperhonen, jota laskentareitillä tavattiin 280 yksilöä (2015 4). Tesmaperhosia löytyi nyt 239 (340), lanttuperhosia 140 (193), auroraperhosia 78 (55), virnaperhosia 77 (55), loistokultasiipiä 68 (47), lauhahiipijöitä 66 (45), niittyhopeatäpliä 57 (25), pursuhopeatäpliä 40 (13), nokkosperhosia 30 (12) ja rämehopeatäpliä 30 (14). Neitoperhosia oli keväällä ja alkukesällä tosi vähän, mutta ilmeisesti niiden toukat menestyivät nokkospuskissa erinomaisesti, joten syksyllä niitä kuhisi mm. keltanoiden kukinnoissa ihan laumoittain. Nokkosperhonen ei menestynyt yhtä hyvin, mutta nousi kuitenkin vähän aallonpohjastaan. Tesma- ja lanttuperhoset yllättäen vähän vähenivät edellisestä kesästä, mutta useimmat muut lajit runsastuivat. Metsäpapurikkoja (2015 0), ratamoverkkoperhosia (6), hohtosinisiipiä (2), haapaperhosia (2) ja kaaliperhosia (0) ei nyt laskentareitillä tavattu ollenkaan. Useimpina vuosina niitä on joitakin vastaan lennellyt. Ritariperhonenkin tavattiin vain kerran (2015 0), pikkukultasiipi (3) ja keisarinviitta (0) kahdesti ja ohdakeperhonen kolmasti (0). Keisarinviitta on iso ja kaunis punaruskea laji, joka tavattiin laskentareitillä nyt ensimmäisen kerran. Niitä nähtiin muuallakin Keuruulla muutama, ensimmäiset jo edellisenä kesänä Roosinpohjan suunnalla. Keisarinviitta oli joskus 1960-luvulla keskisessäkin Suomessa melko yleinen, mutta se hävisi sitten lähes koko maasta, mutta on nyt hiljalleen palaamassa kaakon suunnalta. Ari Aallon vetämän hankkeen merkeissä päiväperhosia laskettiin monilla soilla, enimmäkseen Pihlajaveden suunnalla. Suot ovat niittyjen ohella parhaita päiväperhosten lentoalueita. Varsinkin kesäkuussa soilla lentelee runsaasti mm. hopeatäpliä (suo-, räme-, pursu-, rahka-, muurain-), mutta myös sinisiipiä, suokeltaperhosia, vihernopsasiipiä, suokirjosiipiä, suonokiperhosia ym. Osa lajeista häviää nopeasti ojitetuilta soilta, ja muutamat ovat uhanalaisina häviämässä kokonaan ainakin eteläisestä Suomesta. PS

4 Haapamäen perhoslaskentojen ensimmäinen keisarinviitta. Kuva: Ari Aalto. Luonnonystävien huolia ja toimintaa 40 ja 30 vuotta sitten Vuosi 1976 oli yhdistyksen toinen toimintavuosi, ja silloin yhdistys vasta virallisesti rekisteröitiinkin. Puheenjohtajana toimi Jouko Pihlainen ja sihteerinä Ilse Hirvenlahti. Jäseniä oli 80. Vuosikokouksen yhteydessä avattiin Jorma Luhdan valokuvanäyttely Kurjet eivät palaa. Toimintakertomuksen arvion mukaan näyttelyn kävi katsomassa n.1500 ihmistä, joista pääosa oli koululaisia. Kevätretki tehtiin reitille Huhkojärvi Isohiekka Ampiala (24 osallistujaa). Syysretki suuntautui Lavikkoon (24). Marraskuussa oli luontokuvailta Luontokuvia Keurusseudulta (40). Suopaneelissa oli mukana mm. Vapon, Tapion ja muiden metsätoimijoiden edustajia. Oltiin mukana Utusuon ja Housukosken suojeluhankkeissa. Myytiin SLL:n julisteita. Vuoden 1986 alussa Pentti Thuneberg valittiin uudeksi puheenjohtajaksi (Pertti Sulkavan tilalle). Vuoden kuluessa pidettiin kaksi luontokuvailtaa. Tehtiin retket Pihlajaveden lintujärville ja Laukaan Saraakallioille. Kesän kilpailuna etsittiin jääkauden jälkiä. Järjestettiin lintukurssi ja linturetki. Erkki Lähde keräsi salin täyteen metsämiehiä esitelmällään Metsänhoito ja tulevaisuuden metsät. Ja luontoon liittyviä keskustelunaiheita riitti. Suurin häly nousi, kun Multia nimettiin yhdeksi mahdolliseksi ydinjätteen hautauspaikaksi. Multialla myös versosyöpä aiheutti ongelmia. Multialle ympäristölautakunta ja -sihteeri saatiin helposti, mutta Keuruulla asian kanssa kipristeltiin pidempään. Kaavoituksesta järjestettiin keskustelutilaisuuskin (alustajana Pertti Ikäheimonen). Mutta myös järvien happamuus puhutti, samoin Loilonharjun hotellihanke ja seurakunnan metsien hoito. Lehtojensuojeluohjelma julkistettiin ja Reima Välivaara selvitti Keurusseudun uhanalaisia kasveja. Kely otti, varsinkin Pentin kirjoituksilla, parhaansa mukaan kantaa lähes kaikkiin asioihin. PS

5 Lyhyesti Jäsenkirjeen saa myös sähköpostitse ilmoittautumalla osoitteella Sähköinen viesti säästää yhdistyksen varoja, työtä ja luontoa. Sähköisessä versiossa on värikuvat! Vaihtotori on edelleen avoinna lauantaisin klo Haapamäellä, Lääkärintien yläpäässä (rivitalossa). Sinne saa tuoda ja sieltä viedä kaikenlaista käyttökelpoista tavaraa. Eikä maksa mitään. Sopimuksen mukaan voi käydä muinakin aikoina (puh /Sulkava). Eniten on tarjolla vaatteita ja kirjoja, mutta monenlaista muutakin tavaraa. Yhdistyksemme nettisivuilla on ajankohtaista (ja vähän vanhempaakin) tietoa yhdistyksen asioista, mm. tapahtumista ( Olemme myös Facebookissa. Yhdistyksemme ottaa vastaan myös lahjoituksia. Tilimme numero on FI Ehtisitkö joskus talkoisiin? Luonnonystävillä oli kesällä 2016:kin useita talkootapahtumia: niityillä, soilla ja joskus muuallakin (pönttötalkoot, jäsenkirjeiden jakelu, vaihtotoritavaroita jatkokäyttöön ym.). Luultavasti jäsentemme joukossa on ihmisiä, jotka voisivat joskus osallistua näihin, mutta ongelmana on tiedon levitys. Miten tieto saadaan leviämään. Ilmoittautukaa talkoorinkiin, eli ilmoittakaa sähköpostiosoitteenne tai puhelinnumeronne tai jokin muu yhteydenottoreitti. Osa tapahtumista toki selviää näistä jäsentiedotteistakin. Yhdistyksen uudeksi jäseneksi pääsee ehkä helpoiten osoitteessa eli Luonnonsuojeluliiton sivujen kautta. Voit myös ilmoittautua puhelimitse, postikortilla tai esim. jollekulle hallituksemme jäsenelle. Tapahtuipa kesällä kerran - Haapamäen Peltojärvenpään pihapiirissä 2016 Meille elintasopakolaisille, etelästä muuttaneille tämä kesä jää muistin onnellisiin lokeroihin kesänä, jolloin pääskyt ensi kertaa kelpuuttivat pihapiirimme ja rakensivat soman soppensa talon räystään alle. Jo pari vuotta aiemmin olimme laittaneet pienen lisälaudan kattopalkin tueksi vihjeenä kierteleville pariskunnille. Nytkin noita asunnonetsijäsiivekkäitä, haarapääskyjä ja räystäspääskyjä, parveili jo kesäkuun alusta pihapiirissä ja jännittyneinä odotimme, josko joku kaukomatkaajista katselisi sillä silmällä tarjoamaamme majapaikkaa. Juhannusviikolla tärppäsi; räystäspääskypariskunta muurasi harmaan kotinsa peruskiven kuin suoraan lapsuuden kesinämme. Toinen puolisoista ahkeroi aamusta iltaan lisää yksityisyyttä, korottamalla pesän laitoja ja muotoilemalla ah niin kauniin pyöreän kotisopen, toisen vartioidessa ja istuessa pesän laidalla, etteivät ympärillä uteliaina pyörivät muut pääsky-ystävät somaa soppea kaappaisi. Yöt pariskunta vietti kylki kyljessä heti puolivalmiissa pesässäkin.

6 Meistä ei ollut haittaa eikä häiriötä, kait luokiteltiin pihaan kuuluvaksi kalustoksi. Tosin joskus vanha kissamme sai ilmaisen jakauksen kököttäessään liian lähellä lentoreittiä. Poikasia lähti lentoharjoituksiin kaksi heinäkuun loppupuolella. Ensi kesää odotamme innolla. Meillä on siihen saakka hyvää aikaa rakentaa ainakin 20 laudanpalamajapaikkaehdotelmaa ympäri ämpäri pihapiirin rakennusten räystäitä. Ohjeiden mukaan laudan pitää olla sisältä karhea, ei maaleja eikä kyllästettyjä tai käsiteltyjä lautoja. Onneksi vanhassa talossa ei ole pulaa mistään ikälopusta, ei edes laudoista. Murheellisia ja apeita muistoja jäi pihan komeista kyykäärmeistä. Viisi niitä asui kaikessa rauhassa kanssamme. Varoimme häiritsemästä aurinkoa ottavia kauniita ystäviämme, kiitokseksi saimme katsella väritystä ja kuviointia läheltä, jos mieli teki.pihamme rajoittuu tiehen ja se koitui ainakin kahden kyyn kohtaloksi, molemmat yliajettiin. Toinen tahallaan ja oikein tähtäämällä, sen näin itse. Iso musta kyy oli juuri pääsemässä tien yli metsään, kun suuren avolava-auton kaahari äkkäsi sen. Kuski jarrutti ja kaiken huipuksi oikein pakitti monsteriaan, että sai taatusti tähdättyä kyyn päähän ja murskattua sen. Katselijana olin liian kaukana estämään murhan ja kyy oli jo verilammikossa menehtyneenä, kun ehdin paikalle. Näitä tekoja emme käsitä emmekä hyväksy, mikä uhka muka on metsään yrittävä pieni eläin isolle autonlotiskolle ja sen ökykuskille. Mieli on apeana vieläkin. Myöhemmin paikalle lensi neljä korppia, jotka siivosivat kyyparan maalliset jäännökset. Millähän saisimme tuon kauniin Suomen luontoon kuuluvan eläimen vihdoin rauhoitettua, niin kuin se jo kaikkialla muualla on? Ritva Iwanow Luonnonystävien retkiä ja tapahtumia osallistuimme valtakunnalliseen BirdLife:n järjestämään pihabongaukseen, jossa tunnin aikana laskettiin pihan linnut. Keuruulta oli ainakin kymmenkunta pihaa mukana tapahtumassa Hiihdimme ja lumikenkäilimme perinteisen koskikarahiihdon Pihlajaveden reitin koskille Kotalasta Karansalmelle ja Mämmikoskelta Liesjärvelle. Koskikaroja löytyi yhteensä 9 yksilöä, joka on vähän. Lunta oli 40 cm Oli pöllöretken vuoro. Isojärvi-Simsiö- Pihlajavesi Sahankylä reitillämme kuulimme vain viirupöllön kaukaisen puhalluksen Keuruun Isojärvellä 3.4. Joutsenretki tehtiin Riihoon, jossa Ylisenjärvellä oli toistasataa laulujoutsenta.. Lisäksi oli sorsia ja telkkiä Teimme koskiretken Tarhianjoen Virtalan-,Rajalan-,Väärä- Tamppi- ja Järvenpäänkoskille. Vettä oli kovasti, mutta koskikarat olivat juuri lähteneet muutolle Kävimme vasta löydetyllä Valkeiskankaan lohkareluolalla. Siellä oli ison siirtolohkareen alla muutaman metrin pituinen, läpi kuljettava, luola Tarkkailimme lintujen kevätmuuttoa Mannisniemestä ja Riihosta

7 22.4. Satoi, joten emme lähteneet Kalikkasalon märkään metsään, vaan ajoimme taas Keuruun ja Multian rajalla olevalle Vesilahdensuolle. Maantie kulkee sopivasti avosuon yli, josta näkyvyys suolle on hyvä Kevätkukkaretki Pihlajaveden Pyörkkilän perälle oli onnistunut myös. Läysimme sinivuokkoesiintymän täydessä kukassa. Ja ihailimme Keuruun toiseksi suurinta kuusta Jatkoimme Valkeisretkiä. Nyt kohteena oli Hinkkaperän Valkeinen Lintutornikisaan osallistuttiin Riihon Lehdontien tornista Oli perinteisen Susivaelluksen vuoro Limpsingin rotkon ja Huhkojärven kautta Ollilan kodalle. Karhun pesällä käytiin. Sää oli hieno ja maisemat mahtavia Kävimme Asunnalla Härkösen talon luona vanhassa metsässä, jonne hakkuut eivät olleet vielä ulottuneet Ajoimme Pihlajaveden Simsiön Pirttimäen huipulle, joka on avohakattu. Näköalaa on joka suuntaan Teimme yhdistyksen linja-autoretken Ruoveden rauhoitetulle Siikanevalle. Tämä suo on Pohjois-Hämeen suurin. Hyvät pitkospuut johtivat suosaarista toiseen ja lopulta suon yli. Ihmettelimme lintujen vähyyttä, mutta toisaalta suon kauneutta. Kävimme myös Ollinkiven luona ja Kallenaution kestikievarissa Kävimme lähiretkellä Keuruun keskustan tuntumassa olevalla Varissaaren länsirannalla, jonne on tulossa uusi asuntoalue yölaulajalinturetkellä kuuntelimme Manniskylällä viitasirkkalintua, ruisrääkkää ja viitakerttusta. Roosinpohjassa kehrääjiä oli surraamassa useita. Yksi jopa näyttäytyi lennähtäen männyn oksalle Luonnonkukkien päivän retki tehtiin Keurusselän Vasaraniemen valkolehdokkeja ihailemaan Kesäyön retkellä ajelimme Pihlajaveden korkeimmalle mäelle Kivimäelle ja toiseksi korkeimmalle Korkeimmanvuorelle. Sankat metsät vain peittävät näkyvyyden näiltä reilusti yli kaksisataametrisiltä huipuilta. Yöretki päätettiin makkaranpaistoon Ison Kivijärven hiekkarannalla Lasten luontoleirillä Riihon leirikeskuksessa oli 18 lasta ja 7 ohjaajaa perehtymässä luontoon Kesäretki Isokarin majakalle onnistui loistavasti. Viime vuonna matkakohdetta piti muuttaa, kun laiva ei kulkenut Isokariin. Nyt sää oli kaunis ja lämmin. Merimatkalla ihailimme merimerkeissä pesiviä kalasääskiä ja merimetsoyhdyskuntaa, joka oli sananmukaisesti valkaissut pesäsaarensa. Isokarin sataman aallonmurtajan kivikossa pesivät riskilät olivat hauska tuttavuus. Korkea majakka, saaren kasvillisuus ja komeat kalliorannat koluttiin. Ruokailukin järjestyi vanhassa kämpässä Perhosretken aikana perhoset olivat Haapamäellä vähissä. Kiersimme kuitenkin perhosreitin, joilta löysimme mm. muutamia neitoperhosia ja amiraaliperhosen Luonnonkukkaretkellä tutustuimme Keuruun keskustan Kamanan ja kirjaston niittyihin Luontoilta Keuruun kotiseutumuseolla keräsi taas yleisöä noin sata henkeä. Hyvä sää mahdollisti tilaisuuden pitämisen museon pihamaalla. Vastaajina olivat paikalliset luontoasiantuntijat, joille kysymyksiä riitti.

8 23.7. Niittytalkoot Haapamäen aseman niityllä Pihlajavesikin halusi oman luontoillan ja se pidettiin Pihlajaveden museon makasiinissa Suotalkoot Multian Köpinnevalla Pidimme suotalkoot Pihlajaveden Koivumäen perän Raato- ja Kaikusuolla. Väkeä talkoisiin saapui lauantaina noin 40 henkeä ja sunnuntainakin yli 20 henkeä. Osa talkoolaisista yöpyi teltoissa. Muonitus järjestyi kenttäkeittiön soppatykin avulla loistavasti. Parikymmentä ojaa sai vahvat paalu ja turvepadot Lepakkoretki jouduttiin peruuttamaan kovan myrskyn vuoksi Sieniretki Lapinkankaalle oli antoisa. Sienilajeja löytyi lukuisia. Syötäviä sieniä kuitenkin niukasti Tornien taisto- lintulajikisassa havaitsimme Riihon Lehdontien tornista 37 lintulajia, joka oli viime vuotta vähemmän, johtuen havainnointia haitanneista sadekuuroista Suotalkoot Multian Pienen Kalettomanlammin suolla. Historian sadas pato valmistui! 22.9 Geologinen retki suuntautui Keuruun suurimmalle siirtolohkareelle Pesälammin Murronkivelle, Yltiän drumliinimäelle ja Valkeisen luolalle Teimme lintujen syysmuuton tarkkailua Riihon Lehdontien tornista. Ampu- ja sinisuohaukat ilahduttivat erikoisesti Perinteinen syysretki bussilla tehtiin Korpilahdelle Kärkistensalmen sillalle, Oravivuoreen ja Jämsän Juveninkoskelle. Sää suosi ja kohteet olivat näkemisen arvoisia. Jouko Pihlainen KEURUSSEUDUN LUONNONYSTÄVÄT RY:N SYYSKOKOUS Perjantaina klo 18 Kimarassa Keuruulla (Koulutie 3, Keuruu). Esillä sääntömääräiset asiat. Kahvitarjoilu. Kokouksen jälkeen (n ) kuvaesitys. Tervetuloa!