Eduskunnan puhemiehelle

Samankaltaiset tiedostot
Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Till riksdagens talman

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Varhennetulle vanhuuseläkkeelle jäävä henkilö ei ehkä aina saa riittävästi tietoa siitä, minkä suuruiseksi hänen eläkkeensä muodostuu loppuelämäksi.

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Till riksdagens talman

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

1993 vp. Sulo Aittoniemi

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio:

KK 94/1999 vp- Tanja Karpela /kesk KIRJALLINEN KYSYMYS 94/1999 vp Elintarvikkeiden valmistusmaan merkitseminen Eduskunnan puhemiehelle Tutkimukset osoittavat, että suomalainen kuluttaja haluaa yhä useammin valita ensisijaisesti kotimaisen elintarvikkeen. Syinä ovat paitsi luottamus laatuun, puhtauteen ja tuotannon eettisyyteen, myös lisääntyvä halu vaikuttaa työllisyyteen Suomessa kuluttajavalintojen kautta. Kuluttajan mahdollisuudet saada tietoa elintarvikkeiden alkuperästä eivät ole ongelmattomat. Alkuperämaan ilmoittaminen ei pääsääntöisesti ole pakollista. Valmistaja, maahantuoja tai pakkaaja voivat toki kuluttajaa palvellakseen merkitä alkuperämaan vapaaehtoisesti. Näin ei vain kovin usein menetellä varsinkaan tuontielintarvikkeiden osalta. Valmistajaa ei ole pakko ilmoittaa, vaan voidaan ilmoittaa pakkaajan tai Suomessa toimivan myyjän nimi, toiminimi ja osoite. Monet tuotenimet ja usein myös merkkien markkinointi johtavat kuluttajaa harhaan, toden- näköisesti osin harkitustikin. Kuluttajalta vaatii erityistä valveutuneisuutta ja hoksaavaisuutta osata valita esimerkiksi margariinihyllyltä suomalainen tuote (Keiju) eikä ruotsalainen (Flora tai Kevyt linja) tai tietää, että Spar Mariekeksi ei ole kotimainen toisin kuin Spar kaurakeksi! Edellä olevan perusteella ja valtiopäiväjärjestyksen 37 :n 1 momenttiin viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä elintarvikkeiden valmistusmaamerkintöjen näkyvyyden parantamiseksi, jotta kuluttajan mahdollisuudet valita halutessaan kotimainen tuote paranisivat? Helsingissä 12 päivänä toukokuuta 1999 Tanja Karpela /kesk Versio 2.0

KK 94/1999 vp- Tanja Karpela /kesk Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Valtiopäiväjärjestyksen 37 :n 1 momentissa mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Tanja Karpelan /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 94/1999 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä elintarvikkeiden valmistusmaamerkintöjen näkyvyyden parantamiseksi, jotta kuluttajan mahdollisuudet valita halutessaan kotimainen tuote paranisivat? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittaen seuraavaa: Elintarvikkeiden pakkausmerkinnöistä annetun asetuksen (794/1991) mukaan pakkauksessa on ilmoitettava mm. elintarvikkeen valmistajan, pakkaajantai myyjän nimi ja osoite. Lisäksi pakkaukseen tulee merkitä elintarvikkeen alkuperämaa tai -alue, jos tällaisen merkinnän puuttuminen voi johtaa ostajaa harhaan tuotteen alkuperän suhteen. Alkuperä tulee ilmoittaa esimerkiksi silloin, kun markkinoinnin yhteydessä annetut tiedot saattavat muutoin antaa ostajalle väärän käsityksen siitä, missä elintarvike on tuotettu tai valmistettu. Kaikkien pakkaukseen tehtäviksi säädettyjen merkintöjen tulee olla selviä. Ne on tehtävä riittävän isokokoisin kirjaimin siten, että ne ovat helposti luettavia ja ymmärrettäviä. Pakkausmerkintöjen luettavuus edellyttää muun muassa, että merkinnät erottuvat selvästi taustastaan. Hallitus toteaa, että Suomen pakkausmerkintöjä koskevat säännökset perustuvat Euroopan unionin pakkausmerkintädirektiiviin. Merkintäsäännösten noudattamista valvovat kunnalliset elintarvikevalvontaviranomaiset Elintarvikevirasto johtaa ja ohjaa valvontaa. Virasto valmistelee pakkausmerkintöjä koskevia julkaisuja ja antaa valvontaa koskevia suosituksia. Viime vuonna tarkastettiin, osana valtakunnallista elintarvikevalvontaohjelmaa, sisämarkkinaelintarvikkeiden pakkausmerkintöjä. Merkinnät tarkastettiin yhteensä 655 näytteestä. Näistä 15 %:ssa (96 näytteestä) todettiin vakavia virheitä. Vakavaksi virheeksi luokiteltiin tässä tarkastuksessa esimerkiksi, jos jokin tärkeä lakisääteinen tieto puuttui, jos tiedon puuttuminen saattoi aiheuttaa terveydellistä haittaa tai jos merkinnät olivat selvästi kuluttajaa harhaanjohtavia. Vain 36% näytteistä (233 näytettä) oli täysin virheettömiä. Lakisääteisten alkuperämerkintöjen lisäksi elinkeinonharjoittajien käytössä on erilaisia kotimaisuustunnuksia, joilla vapaaehtoisesti tiedotetaan elintarvikkeiden alkuperästä. Tällainen merkintä on esim. joutsenlippu-tunnus, jota voi käyttää, jos elintarvike on valmistettu Suomessa pääosin kotimaisista raaka-aineista. Näiden tunnusten käyttö on melko yleistä, joten myös niiden avulla kuluttaja saa tietoa elintarvikkeen kotimaisesta alkuperästä. Hallitus pitää tärkeänä, että kuluttajan tarvitseman oleellisen tiedon saanti elintarvikkeista varmistetaan. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää merkintöjen selkeyteen ja havaittavuuteen sekä elintarvikkeiden alkuperämerkintöihin. Valtion talousarviossa vuodelle 1999 Elintarvikevirastolie onkin asetettu tätä tarkoittava tulostavoite. Tulostavoitteen toteuttamiseksi Elintarvikevirasto on jo käynnistänyt kaksi projektia. Näistä toinen on valvontaprojekti, jossa tarkistetaan, että kuluttajan kannalta oleellisiksi katsotut laki- 2

Ministerin vastaus KK 94/1999 vp- Tanja Karpela /kesk sääteiset pakkausmerkintätiedot ilmenevät asianmukaisesti pakkausmerkinnöistä. Toisessa projektissa tullaan selvittämään, mitä pakkausmerkintätietoja kuluttajat eniten käyttävät tai tarvitsevat. Samoin selvitetään, tarvitseeko kuluttaja valintojensa tueksi lakisääteisten pakkausmerkintöjen lisäksi muita tietoja elintarvikkeista. Hallitus pitää toteutettuja valvontatoimia tarkoituksenmukaisina ja edellyttää, että niitä jatketaan ja tehostetaan esitettyjen suunnitelmien mukaisesti. Helsingissä 4 päivänä kesäkuuta 1999 Ministeri Kimmo Sasi 3

KK 94/1999 vp- Tanja Karpela!kesk Ministerns svar Tili riksdagens talman I det syfte 37 1 mom. riksdagsordningen anger har Ni, Fru talman, till vederbörande medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsman Tanja Karpela /cent undertecknade skriftliga spörsmål SS 94/1999 rd: Vilka åtgärder har regeringenför avsikt att vidta för att göra märkningarna om livsmedlens ursprungsland synligare så att konsumenten får bättre möjligheter att välja en inhemsk produkt om han eller hon så vill? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Enligt förordningen om påskrifter på livsmedelsförpackningar (79411991) skall på en förpackning finnas bl.a. namnet och adressen i fråga om tillverkaren, förpackaren eller försäljaren av livsmedlet. Dessutom skall på förpackningen anges livsmedlets ursprungsland eller ursprungsregion, ifall ett utelämnande kan vilseleda köparen i fråga om livsmedlets ursprung. Ursprunget skall också meddelas t.ex. i ett sådant fall då de uppgifter som ges i samband med marknadsföring i annat fall kan ge köparen fel uppfattning om var livsmedlet är producerat eller tillverkat. Alla märkningar, om vilka bestäms att de skall finnas på en förpackning, skall vara tydliga. De skall göras med tillräckligt stora bokstäver så att de är lätta att läsa och förstå. För att påskrifterna på en förpackning skall vara läsbara förutsätts bl.a. att påskrifterna klart skiljer sig från bakgrunden. Regeringen konstaterar att de finska bestämmelserna om förpackningspåskrifter grundar sig på Europeiska unionens direktiv om märkning av förpackningar. De kommunala livsmede1stillsynsmyndigheterna övervakar att märkningsbestämmelserna ~?ljs. Livsmedelsverket leder och styr tillsynen. Ambetsverket bereder publikationer om förpackningspåskrifter och ger rekommendationer om tillsynen. I fjol granskades förpackningspåskrifterna på livsmedel på den inre marknaden som en del av det riksomfattande programmet för livsmedelstillsyn. Påskrifterna granskades genom totalt 655 prov. Av dessa konstaterades allvarliga fel i 15% (96 prov). Som allvarligt fel klassificerades vid denna kontroll t.ex. det att någon viktig, lagstadgad uppgift saknades, att avsaknaden av uppgiften kunde medföra men för hälsan eller att påskrifterna klart vilseledde konsumenten. Endast 36% av proven (233 st) var helt utan fel. Utöver lagstadgade ursprungsmärkningar har näringsidkarna till sitt förfogande olika symboler som visar att produkten är inhemsk och genom vilka man på frivillig basis kan informera om livsmedlens ursprung. En sådan märkning är t.ex. svanflaggan, som kan användas om livsmedlet har tillverkats i Finland och huvudsakligen av inhemska råvaror. Dessa symboler används rätt allmänt, vilket gör att konsumenten också genom dem får information om livsmedlets inhemska ursprung. Regeringen anser det viktigt att det kan säkerställas att konsumenten får den väsentliga information om livsmedlen som han eller hon behöver. Särskild uppmärksamhet bör fåstas vid att märkningarna är tydliga och lätta att observera samt vid att livsmedlen har påskrifter som anger deras ursprung. I statsbudgeten för år 1999 har följaktligen ett resultatmål som avser detta ställts för Livsmedelsverket. För att nå detta resultatmål har Livsmedelsverket redan inlett två projekt. Av dessa är det ena 4

Ministems svar KK 94/1999 vp- Tanja Karpela /kesk ett tillsynsprojekt, där det granskas att de lagstadgade uppgifter som förpackningspåskriftema skall innehålla, och som har ansetts väsentliga ur konsumentens synvinkel, framgår på adekvat sätt av förpackningspåskriftema. 1 det andra projektet kommer man att utreda vilka slag av uppgifter konsumentema använder eller behöver mest på förpackningspåskriftema. Det utreds också om konsumenten behöver andra uppgifter om livsmedlet utöver de lagstadgade förpackningspåskriftema för att kunna träffa sina vai. Regeringen anser att de genomförda tillsynsåtgärderna är ändamålsenliga och förutsätter att de fortgår och effektiveras i enlighet med de planer som företetts. Helsingfors den 4 juni 1999 Minister Kimmo Sasi 5