KIRJALLINEN KYSYMYS 120/2003 vp Asuntokohtaisten vesimittareiden pakollisuus Eduskunnan puhemiehelle Suomessa viimeaikaisen kuivan kauden vuoksi on jouduttu pakon edessä kiinnittämään huomiota vedenkäyttöön. Pohjavesien alhaisuuden vuoksi on paikoin jouduttu turvautumaan mm. palokunnan apuun. Vedenkulutukseen on syytä kiinnittää yhä enemmän huomiota. Taloyhtiöissä ongelmana on se, että huolimatta omasta veden säästämisestä tai tuhlaamisesta vaikutukset eivät näy, sillä vesimaksut peritään henkilömäärän mukaan koko taloyhtiön vedenkulutuksen perusteella. Ihmisillä on huomattavan erilaisia tapoja kuluttaa vettä esimerkiksi suihkun tai kylvyn aikana. Olisi suotavaa, että kukin voisi maksaa vain siitä vesimäärästä, mitä on käyttänyt, ja samalla tämä toisi mahdollisuuden tarkkailla ja mahdollisesti vähentää vedenkulutusta. Koska ei ole mitään yleisiä määräyksiä siitä, että edes uusiin rivi- ja kerrostaloihin olisi pakollista asentaa asuntokohtaisia mittareita, näin on menetelty hyvin harvoin. Vanhoissa taloissa saattaa olla kaksi erilaista vedenkiertojärjestelmää, joten jälkikäteisasennuksina mittareiden asennus on kalliimpaa ja hankalampaa. Uusien asuntojen suunnittelussa tulisi ottaa huomioon asuntokohtaisten mittareiden asentaminen myös niin, että niillä voidaan mitata sekä juoma- että talousvettä käyttävien ekologisesti järkevien talouksien kulutusta. Tekniset innovaatiot ovat luoneet tälle hyvät puitteet. Alaan erikoistunut yritys pystyy esimerkiksi tietokoneeltaan etälukemaan mittarilukemia, joten mittareiden luvustakaan ei synny ongelmia. Mittarit ovat toki myös huoltoyhtiön edustajan tarkistettavissa. Jo rakennusvaiheessa luotu puite on edullinen ja antaa mahdollisuuden säästää ympäristöä jo jätevesien määrässäkin. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että uusissa rakennusmääräyksissä otetaan käyttöön asuntokohtaiset vesimittarit, jolloin asukkailla on nykyistä tarkemmat mahdollisuudet valvoa omaa vedenkäyttöään ja luoda näin myös paremmat mahdollisuudet entistä taloudellisempaan ja ympäristöystävällisempään vedenkulutukseen? Helsingissä 26 päivänä toukokuuta 2003 Saara Karhu /sd Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Saara Karhun /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 120/2003 vp: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että uusissa rakennusmääräyksissä otetaan käyttöön asuntokohtaiset vesimittarit, jolloin asukkailla on nykyistä tarkemmat mahdollisuudet valvoa omaa vedenkäyttöään ja luoda näin myös paremmat mahdollisuudet entistä taloudellisempaan ja ympäristöystävällisempään vedenkulutukseen? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Euroopan yhteisöjen direktiivissä hiilidioksidipäästöjen rajoittamisesta energiatehokkuutta parantamalla vuodelta 1993, ns. Save-direktiivissä, on kiinnitetty huomiota lämpimän käyttöveden kulutuksen mittaukseen ja laskutukseen sopivassa suhteessa todellisen kulutuksen mukaan. Direktiivi ei edellytä jäsenmailta asiasta lainsäädäntöä. Se edellyttää kuitenkin, että jäsenvaltiot laativat ja toteuttavat asiaa koskevia ohjelmia. Vuonna 2001 valtioneuvosto antoi selonteon eduskunnalle Kansallisesta ilmastostrategiasta, jossa rakennusten energiankäyttöön vaikutetaan taloudellisella ohjauksella, mm. korjausavustuksilla ja lainoilla, energiainformaatiolla, uusiutuvien energialähteiden käytön edistämisellä sekä rakentamismääräyksillä ja muilla normeilla. Energiankulutukseen vaikuttavia rakentamismääräyksiä esitettiin ohjelmassa tiukennettavaksi ja uusiin rakennuksiin esitettiin edellytettäväksi huoneistokohtaisen käyttöveden mittausta sekä kulutukseen perustuvaa laskutusta. Kansallisen ilmastostrategian toteutusta valmistellaan rakennusten energiatehokkuuden parantamiseksi yhdessä energiatehokkuusdirektiivin kansallisen voimaansaattamisen kanssa. Tämän vuoden alussa tuli voimaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi rakennusten energiatehokkuudesta. Direktiivin mukaan jäsenvaltioiden tulee ottaa käyttöön rakennusten energiatehokkuustodistukset, jotka täyttävät direktiivissä määritellyt yhteiset vaatimukset. Tässä yhteydessä on tarkasteltu myös asuntokohtaista vedenkulutuksen mittausta ja siihen perustuvaa laskutusta. Asuntokohtainen mittaus ja siihen perustuva laskutus on tehty jo eri asumismuotoja koskevissa laeissa mahdolliseksi. Harkittavana on ollut, että se tehdään uudessa rakennuskannassa aina myös teknisesti mahdolliseksi niin, että järjestelmän käyttöönotto olisi uusissa rakennuksissa mahdollisimman helppoa ja myös kustannuksiltaan edullista. Näillä toimenpiteillä pyritään kannustamaan asuntokohtaisen vedenkulutuksen mittaukseen ja siihen perustuvaan laskutukseen siirtymistä silloin, kun asukkaat katsovat sen kohdallaan edulliseksi ja muutoinkin tarkoituksenmukaiseksi ratkaisuksi. Ympäristöministeriö on osaltaan pitänyt huolta siitä, että eri asumismuodoissa vedenkäytön kulutuksenmukainen laskutus on mahdollista. Tämä on otettu huomioon asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain vuokran suuruutta koskevassa 3 luvussa, asumisoikeusasunnoista annetun lain käyttövastikkeen määräytymistä koskevassa 16 :ssä sekä asunto-osakeyhtiölain yhtiövastiketta koskevassa 5 :ssä. 2
Ministerin vastaus KK 120/2003 vp Saara Karhu /sd Helsingissä 11 päivänä kesäkuuta 2003 Ympäristöministeri Jan-Erik Enestam 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Herr talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Saara Karhu /sd undertecknade skriftliga spörsmål SS 120/2003 rd: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att i de nya byggbestämmelserna föra in vattenmätare för de individuella lägenheterna, vilket ger de boende bättre möjligheter att kontrollera hur mycket vatten de använder och därigenom också skapa förutsättningar för mer ekonomisk och miljövänlig vattenkonsumtion? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: I Europeiska gemenskapernas direktiv av år 1993 om begränsning av koldioxidutsläppen genom bättre energieffektivitet, det så kallade Save-direktivet, riktas uppmärksamheten vid mätning av förbrukningen av varmvatten och vid att räkningarna står i lämplig relation till den faktiska förbrukningen. Direktivet förutsätter inte lagstiftning om saken i medlemsländerna. Det förutsätter dock att medlemsländerna lägger upp och genomför program om detta. Statsrådet gav år 2001 en redogörelse till riksdagen om den nationella klimatstrategin, enligt vilken användningen av energi i byggnader skall påverkas genom ekonomisk styrning, bl.a. reparationsbidrag och lån, energiinformation, främjande av användningen av förnybara energikällor samt genom byggbestämmelser och andra normer. I programmet föreslås en skärpning av de byggbestämmelser som inverkar på energiförbrukningen, och det föreslås att nya byggnader skall förutsättas ha vattenmätare i lägenheterna och att vattenräkningarna skall bygga på förbrukningen. Genomförandet av den nationella klimatstrategin bereds i syfte att förbättra energieffektiviteten i byggnader jämsides med att direktivet om energieffektivitet träder i kraft i Finland. Europaparlamentets och rådets direktiv om byggnaders energieffektivitet trädde i kraft i Finland i början av detta år. Enligt direktivet skall medlemsstaterna ta i bruk sådana intyg över byggnaders energieffektivitet som uppfyller de gemensamma kraven i direktivet. I detta sammanhang behandlas också mätningen av vattenförbrukningen i individuella lägenheter och den därpå byggande debiteringen. Enligt våra lagar om olika typer av boende är det redan möjligt att mäta vattenförbrukningen i lägenheterna och att debitera enligt förbrukningen. En fråga som diskuterats är att detta alltid skall vara tekniskt möjligt i nya byggnader, så att ibruktagandet där blir så enkelt som möjligt och också till förmånliga kostnader. Genom dessa åtgärder åsyftas att stimulera till en övergång till mätning av vattenförbrukningen i individuella lägenheter och till därpå baserad debitering i sådana fall där de boende anser detta som en förmånlig och också annars ändamålsenlig lösning. Miljöministeriet har för sin del sett till att det i olika typer av boende är möjligt att debitera på basis av vattenförbrukningen. Frågan tas upp i kap. 3 om hyresbeloppet i lagen om hyra av bostadslägenheter, i 16 som gäller bestämningen av bruksvederlaget i lagen om bostadsrättsbostäder och i 5 som gäller bolagsvederlag i lagen om bostadsaktiebolag. 4
Ministerns svar KK 120/2003 vp Saara Karhu /sd Helsingfors den 11 juni 2003 Miljöminister Jan-Erik Enestam 5