KIRJALLINEN KYSYMYS 432/2005 vp Kuorma-autoliikenteen harjoittajien kilpailutilanne Eduskunnan puhemiehelle Kuorma-autoliikenteellä on harvaan asutun Suomen tavaraliikenteessä tärkeä merkitys. Viime aikoina polttoaineiden hinnan huomattava korotus on tuonut suuria ongelmia alan kannattavuuteen erityisesti sellaisten kuljetusyrittäjien osalta, joilla on suhteellisen pitkäaikaiset sopimukset toimeksiantajien kanssa. Lisäksi on väitetty venäläisten kuorma-autoliikenteen harjoittajien harjoittaneen Suomessa ns. kabotaasiliikennettä samalla, kun he ovat harjoittaneet rajan ylittävää liikennettä Suomeen, ja siten vaikeuttaneen suomalaisten kuljetusyrittäjien kilpailutilannetta. Suomalaisten kuljetusyrittäjien kilpailutilannetta heikentävät edelleen suomalaisiin kuljetusyrittäjiin edelleen sovellettavat eriarvoiset polttoainetta koskevat määräykset. Suomalainen liikennöitsijä voi tuoda Venäjältä tullitta korkeintaan 400 litraa polttoainetta, kun taas venäläinen liikennöitsijä voi tuoda polttoainetankeissaan huomattavasti suuremman määrän. On väitetty, että pahimmillaan "polttoainetankit" ovat olleet jopa 1 700 litran luokkaa ja täynnä polttoainetta. Kaiken muun ohella tämä jos mikä vääristää kilpailutilannetta entisestään venäläisten kuljetusyrittäjien eduksi. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus tietoinen suomalaisten kuorma-autoyrittäjien vaikeasta kilpailutilanteesta erityisesti venäläisiin alan yrittäjiin nähden ja mihin toimiin hallituksen on tarkoitus ryhtyä kotimaisten kuljetusyrittäjien saattamiseksi tasa-arvoiseen asemaan eri maista olevien kuljetusyrittäjien kanssa, kuten esimerkiksi tilanteessa, jossa tullitta Venäjältä "polttoainetankeissa" tuodaan polttoainetta? Helsingissä 11 päivänä toukokuuta 2005 Raimo Vistbacka /ps Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Raimo Vistbackan /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 432/2005 vp: Onko hallitus tietoinen suomalaisten kuorma-autoyrittäjien vaikeasta kilpailutilanteesta erityisesti venäläisiin alan yrittäjiin nähden ja mihin toimiin hallituksen on tarkoitus ryhtyä kotimaisten kuljetusyrittäjien saattamiseksi tasa-arvoiseen asemaan eri maista olevien kuljetusyrittäjien kanssa, kuten esimerkiksi tilanteessa, jossa tullitta Venäjältä "polttoainetankeissa" tuodaan polttoainetta? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Suomen ja Venäjän erilainen kustannustaso maantiekuljetuksissa aiheuttaa eriarvoisuutta niissä kuljetuksissa, joista molempien maiden liikenneyrittäjät kilpailevat eli lähinnä Suomen ja Venäjän välisissä kuljetuksissa. Polttoaineiden hinnan korotus on varmasti edelleen vaikeuttanut suomalaisten yrittäjien kilpailutilannetta. Polttoaineiden hinta perustuu maailmanmarkkinahintoihin. EU:ssa dieselöljyn hintaan on lisättävä ns. energiaverodirektiivin mukainen vero, joka Suomessa on 1,7 senttiä litralta yli siinä säädetyn minimitason. Veroa alentamalla ei siis juurikaan voi vaikuttaa dieselöljyn hintatasoon Suomessa. Suomen ja Venäjän välisen tieliikennesopimuksen 14 artiklan mukaan sopimuspuolet eivät peri tullimaksua tai veroa toisen osapuolen alueelle tuotavista "polttoaineista, jotka sisältyvät ajoneuvon moottorin polttoainejärjestelmään toiminnallisesti ja rakenteellisesti kuuluviin polttoainesäiliöihin, sellaisina kun ne on kyseiseen ajoneuvomalliin suunniteltu". Tällä perusteella venäläisessä ajoneuvossa voi Suomeen tullessa olla Venäjältä ostettua halvempaa polttoainetta ilman, että siihen Suomessa määrätään veroa tai tullia. Periaatteessa toimitaan samoin, kun suomalainen ajoneuvo menee Venäjälle. Polttoaineen määrää ei ole rajoitettu sikäli kuin se on ajoneuvon normaaleissa tankeissa. Sen sijaan suomalaiseen, joka tulee Venäjältä kotimaahan, noudatetaan Suomen tullilain 9 :ää, jossa on rajoitettu verottoman polttoaineen määrä 400 litraan ajoneuvoa ja matkaa kohti. Suomen ja Venäjän välisissä kuljetuksissa 400 litraa on yleensä riittävä määrä koko Suomen puoleiselle matkalle. Suurempien määrien salliminen saattaisi johtaa epätasa-arvoon niiden suomalaisten kuljetusyrittäjien välille, joilla on mahdollisuus ostaa polttoainetta Venäjältä, ja niiden välille, joilla ei tätä mahdollisuutta ole. Toisaalta on totta, että tämä jonkin verran aiheuttaa epäsuhtaa suomalaisten ja venäläisten välillä. Kysymyksessä viitataan venäläisillä ajoneuvoilla harjoitettavaan laittomaan Suomen sisäiseen liikenteeseen eli kabotaasiin. Venäläisten ajoneuvojen määrä Suomessa on lisääntynyt koko ajan. Laitonta kabotaasiliikennettä esiintyy jonkin verran, mutta viranomaisten on ollut vaikea löytää näyttöä syyllisyydestä. Yksi mahdollisuus olisi rahtikirjan tai muun vastaavan asiakirjan määrääminen pakolliseksi kotimaan kuljetuksissa. Kuljetusten liikenneturvallisuusvastuuta pohtinut työryhmä esitti äskettäin vastaavaa, jotta kuljettaja voisi paremmin huolehtia muun muassa tavaran kiinnittämisestä kuormatilaan. Asiaa tullaan liikenne- ja viestintäministeriössä sekä oikeusministeriössä pohtimaan tämän vuoden aikana. 2
Ministerin vastaus KK 432/2005 vp Raimo Vistbacka /ps Helsingissä 2 päivänä kesäkuuta 2005 Liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 432/2005 rd undertecknat av riksdagsledamot Raimo Vistbacka /saf: Är regeringen medveten om de finska åkeriföretagarnas svåra konkurrenssituation särskilt i förhållande till ryska företag inom åkeribranschen och vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att de inhemska åkeriföretagarna skall nå en jämlik ställning jämfört med åkeriföretagare i andra länder exempelvis i situationer där bränsle importeras tullfritt från Ryssland i "bränsletankar"? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Skillnaderna i kostnadsnivån inom landsvägstransporter i Finland och Ryssland skapar olikvärdighet beträffande transporter om vilka åkeriföretagare från vartdera landet konkurrerar, dvs. främst inom transporter mellan Finland och Ryssland. De höjda bränslepriserna har utan tvivel ytterligare försvårat konkurrenssituationen för de finska företagarna. Bränslepriset grundar sig på världsmarknadspriser. Inom EU tillkommer enligt det s.k. energiskattedirektivet till priset på dieselolja skatt som i Finland är 1,7 cent per liter för den del av skatten som överskrider miniminivån i direktivet. En skattesänkning har således inte någon nämnvärd inverkan på prisnivån för dieselolja i Finland. Enligt artikel 14 i överenskommelsen mellan Finland och Ryssland om landsvägstrafik uppbär avtalsparterna ingen tullavgift eller skatt för till den andra partens territorium infört "bränsle som finns i de bränsletankar som funktionellt och konstruktivt sett hör till fordonsmotorns bränslesystem, sådana de planerats i fordonsmodellen i fråga". På grundval av detta kan ett ryskt fordon som kommer till Finland transportera billigare bränsle som köpts i Ryssland utan att det i Finland påförs skatt eller tull. I princip är förfarandet detsamma när ett finskt fordon kör till Ryssland. Bränslemängden är inte begränsad när bränslet finns i fordonets normala tankar. Däremot måste finländare som återvänder från Ryssland till hemlandet följa 9 i Finlands tullag, i vilken mängden tullfritt bränsle begränsas till 400 liter per fordon och resa. I transporter mellan Finland och Ryssland är 400 liter i allmänhet en tillräcklig mängd för hela resan på den finska sidan. Att tillåta större mängder kunde skapa olikvärdighet mellan de finska åkeriföretagare som har möjlighet att köpa bränsle i Ryssland och dem som inte har denna möjlighet. Å andra sidan är det sant att detta i någon mån orsakar diskrepans mellan finska och ryska åkerier. I spörsmålet hänvisas till olaglig intern trafik i Finland som utövas med ryska fordon, dvs. cabotage. De ryska fordonens antal i Finland har ständigt ökat. Det förekommer en del olaglig cabotagetrafik, men det har varit svårt för myndigheterna att få fram bevis på skyldighet. En möjlighet skulle vara att bestämma att en fraktsedel eller någon motsvarande handling är obligatorisk på alla inhemska transporter. Den arbetsgrupp som dryftat ansvaret för trafiksäkerheten inom transporter förde nyligen fram ett motsvarande förslag så att föraren bl.a. bättre skulle kunna säkra lasten i lastutrymmet. Ärendet behandlas vid kommunikationsministeriet och justitieministeriet under innevarande år. 4
Ministerns svar KK 432/2005 vp Raimo Vistbacka /ps Helsingfors den 2 juni 2005 Kommunikationsminister Leena Luhtanen 5