KIRJALLINEN KYSYMYS 129/2009 vp Lastensuojelun avohuollon palvelujen kehittäminen Eduskunnan puhemiehelle Lastensuojelun avohuollon piirissä on tällä hetkellä yli 60 000 lasta. Avohuollon perheitä pyritään auttamaan nopeasti ja lyhytkestoisesti ongelmien yli. Siitä huolimatta asiakkuuksista on tullut pitkäkestoisia. Lastensuojelun avohuollossa lapsiperheille voidaan tarjota yksilöllisesti suunniteltuina esimerkiksi tukiperhepalveluja, tukihenkilöitä, terapiapalveluita, loma- ja virkistystoimintaa, vertaistukitoimintaa sekä taloudellista tukea. Toimivilla ja oikein ajoitetuilla avohuollon peruspalveluilla voidaan ehkäistä, ettei ongelmia tule ja ettei ongelmista tule pysyviä. Ennakoiva avohuolto maksaa merkittävästi vähemmän kuin kriisin hoito. Yhden sijoitetun lapsen laitoshoito maksaa kunnille arviolta 72 000 euroa vuodessa, kun taas avohuollon tukitoimet maksavat lasta kohden noin 3 000 euroa vuodessa. Lastensuojelutilanne vaihtelee kunnittain. Kun ennalta ehkäisevää lastensuojelutyötä tekevät myös lukuisat järjestöt, lapset ovat hyvin eriarvoisessa asemassa riippuen siitä, missä kunnassa asuvat. Jyväskylän yliopiston tutkijan Johanna Hietamäen mukaan yhden sosiaalityöntekijän vastuulla voi olla jopa 80 avohuollon perhettä. Yksi työntekijä vastaa keskimäärin hieman yli 30 asiakasperheestä, mutta työparityöskentelyn takia perheitä on todellisuudessa enemmän. Aliresursoinnin takia päädytään usein korjailemaan pahimpia oireita sen sijaan, että suunniteltaisiin ja toteutettaisiin ennalta ehkäiseviä toimia. Lastensuojelun avohuollon toimivuuden kannalta on ongelmallista, että valtion ns. korvamerkittyjä määrärahoja ohjataan kuntien lastensuojeluun huostaanottojen eikä avohuollon perusteella. Tämä johtaa avohuollon palveluiden aliresursointiin. Lastensuojelun avohuoltoa pitää ja on mahdollista kehittää. Avun hakemisen kynnystä tulee madaltaa ja apua tulla olla tarjolla heti kun sitä tarvitaan. Tällä hetkellä lapsi voi joutua odottamaan esimerkiksi tukihenkilöä jopa useita vuosia. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Millä toimenpiteillä hallitus aikoo parantaa lastensuojelun avohuollon palveluita ja erityisesti lisätä tukihenkilötoiminnan kehittämisen mahdollisuuksia? Helsingissä 27 päivänä helmikuuta 2009 Sari Palm /kd Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Sari Palmin /kd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 129/2009 vp: Millä toimenpiteillä hallitus aikoo parantaa lastensuojelun avohuollon palveluita ja erityisesti lisätä tukihenkilötoiminnan kehittämisen mahdollisuuksia? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Lastensuojelun avohuollon asiakkaiden määrä on viimeisen kymmenen vuoden aikana kaksinkertaistunut. Samalla myös sijaishuollon asiakasmäärät ovat lisääntyneet samassa suhteessa. Lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun työntekijöiden työpanos on kohdentunut ensisijaisesti sijaishuollon palvelujen piirissä oleviin lapsiin ja perheisiin. Uuden lastensuojelulain avulla lastensuojelun työprosessia on haluttu selkiyttää ja työn painopistettä siirtää korjaavasta lastensuojelutyöstä kohti avohuollon työtä sekä ehkäisevää työtä. Lastensuojelun avohuollon palvelujen paras mahdollinen hyödyntäminen edellyttää, että kaikille lapsille tehdään lastensuojelulain mukainen lastensuojelutarpeen selvitys. Selityksen perusteella tehtävässä yhteenvedossa otetaan kantaa siihen, millaisilla palveluilla pystytään kulloinkin parhaiten vastaamaan kyseisen asiakaslapsen ja hänen perheensä palvelutarpeeseensa. Avohuollon tukitoimien tulee aina perustua asiakassuunnitelmaan ja olla siten osa systemaattista ja suunnitelmallista työprosessia. Lastensuojelun avohuollon palvelujen laadullinen ja määrällinen saatavuus vaihtelevat alueittain huomattavasti. Tästä syystä lastensuojelun avohuollon palvelukokonaisuutta tarkastellaan omana kokonaisuutena valmisteilla olevissa lastensuojelun laatusuosituksissa. Lastensuojelun laatusuositustyöskentely on käynnistynyt Sosiaali- ja terveysministeriön johdolla vuoden 2009 alussa. Tavoitteena on saada suositusluonnokset kommenttikierrokselle loppuvuodesta 2009. Laatusuositusten avulla halutaan ohjata lastensuojelun avohuollon työskentelyä kohti nykyistä suunnitelmallisempaa työotetta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että avohuollon työskentelylle tulee asettaa nykyistä selkeämmät työn tavoitteet sekä pohtia sitä, mitä avohuollon toiminta on aktiivisena työtapana. Avohuollon tukitoimia tullaan myös tarkastelemaan sekä arvioimaan sitä, mitä hyvä palvelutarjonta kunnilta edellyttää. Avohuollon palveluvalikoiman on rakennuttava tarkoituksenmukaiseksi ja niin asiakkaiden kuin yhteistyökumppaneidenkin tulee olla tietoisia käytettävissä olevista palveluista. Avohuollon palvelujen saatavuus tulee valtakunnallisesti yhtenäistää ja myös tätä halutaan edistää valmistuvien lastensuojelun laatusuositusten avulla. Tukihenkilötoimintaa kehitetään valtakunnallisella tasolla. Valtakunnallisen perhehoidon toimintaohjelman laatiminen on käynnistetty tämän vuoden maaliskuun alussa eduskunnan myöntämän lisämäärärahan turvin. Toimintaohjelman puitteissa jäsennetään myös tukiperhetoimintaa, joka on keskeinen tukihenkilötoiminnan muoto. Toimintaa tarkastellaan erityisesti siitä näkökulmasta, miten tukiperhetoimintaa voitaisiin vahvistaa ja kehittää. Perhehoidon toimintaohjelma valmistuu vuoden 2010 lopussa ja siinä esitetyt kehittämistoimenpiteet otetaan huomioon tukiperhetoiminnan kehittämisessä. Perhehoidon toimintaohjelmassa esiin nousseita kysymyksiä kä- 2
Ministerin vastaus KK 129/2009 vp Sari Palm /kd sitellään myös lastensuojelun laatusuositustyöskentelyssä. Kaste-rahoitusta on myönnetty lasten ja perheiden palvelujen kehittämiseen alueellisesti hyvin kattavasti. Alueellisten Kaste-hankkeiden keskeisenä tavoitteena on kehittää lasten ja perheiden palveluja siten, että palvelut vastaavat entistä paremmin asiakkaiden tarpeita, ovat paremmin ja oikea-aikeisemmin saavutettavissa ja lasten ja perheiden tarvitsema erityinen tuki tarjotaan peruspalveluina, jolloin asiakas ei kulje palvelusta toiseen, vaan palvelujen toteutumista tuetaan siellä, missä asiakas on ensisijaisesti palvelujen piirissä. Kaste-kehittäminen kohdistuu siten olennaisesti myös avohuollon palvelujen monitoimijaiseen ja moniammatilliseen kehittämiseen, joka entistä paremmin vastaa lastensuojelun asiakkaana olevien lasten ja heidän perheidensä tarpeita. Helsingissä 19 päivänä maaliskuuta 2009 Peruspalveluministeri Paula Risikko 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 129/2009 rd undertecknat av riksdagsledamot Sari Palm /kd: Genom vilka åtgärder ämnar regeringen förbättra tjänsterna inom barnskyddets öppenvård och i synnerhet utöka möjligheterna att utveckla stödpersonsverksamheten? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Antalet klienter inom barnskyddets öppenvård har fördubblats under de senaste tio åren. Samtidigt har också klientantalet inom vård utom hemmet ökat i samma proportion. De anställda inom det barn- och familjeinriktade barnskyddet har i första hand inriktat sin arbetsinsats på barn och familjer som omfattas av tjänster inom vård utom hemmet. Med hjälp av den nya barnskyddslagen har man velat göra arbetsprocessen inom barnskyddet klarare och överföra tyngdpunkten i arbetet från korrigerande barnskyddsarbete mot öppenvård och förebyggande arbete. Bästa möjliga utnyttjande av tjänsterna inom barnskyddets öppenvård förutsätter att det för alla barn görs en utredning av barnskyddsbehovet enligt barnskyddslagen. I ett sammandrag som görs på basis av utredningen tas ställning till med vilka tjänster man i varje situation bäst kan tillgodose barnklientens och familjens servicebehov. Stödåtgärderna inom öppenvården bör alltid basera sig på en klientplan och på så vis vara en del av en systematisk och planmässig arbetsprocess. Den kvalitativa och kvantitativa tillgången på barnskyddstjänster inom öppenvården varierar betydligt från region till region. Därför granskas servicehelheten för öppenvården inom barnskyddet som en egen helhet i de kvalitetsrekommendationer för barnskyddet som är under beredning. Arbetet med kvalitetsrekommendationer för barnskyddet startade under ledning av socialoch hälsovårdsministeriet i början av 2009. Målet är att få ut rekommendationsutkasten på en kommentarrunda i slutet av 2009. Med hjälp av kvalitetsrekommendationerna vill man styra arbetet inom barnskyddets öppenvård mot ett planmässigare arbetsgrepp. I praktiken innebär detta att klarare mål för arbetet bör ställas för arbetet inom öppenvården samt att man ska fundera på vad öppenvården är som aktivt arbetssätt. Man kommer också att granska stödåtgärderna inom öppenvården samt bedöma vilket gott serviceutbud som förutsätts av kommunerna. Serviceutbudet inom öppenvården ska byggas upp så att det blir ändamålsenligt och både klienterna och samarbetspartnerna ska känna till de tillgängliga tjänsterna. Tillgången på öppenvårdstjänster ska förenhetligas i hela landet och även detta vill man främja med hjälp av kvalitetsrekommendationerna för barnskyddet. Stödpersonsverksamheten utvecklas på riksplan. Utarbetandet av ett riksomfattande handlingsprogram för familjevården startade i början av mars i år med hjälp av ett tilläggsanslag som riksdagen beviljade. Inom ramen för handlingsprogrammet struktureras också stödfamiljsverksamheten som är en central form av stödpersonsverksamheten. Verksamheten granskas i synnerhet ur den synvinkeln hur stödfamiljsverksamheten kan stärkas och utvecklas. Handlingsprogrammet för familjevården färdigställs i slutet av 2010 och de utvecklingsåtgärder som föreslås där beaktas när stödfamiljsverksamheten utvecklas. 4
Ministerns svar KK 129/2009 vp Sari Palm /kd De frågor som kommit fram i handlingsprogrammet för familjevården behandlas också i arbetet med kvalitetsrekommendationer för barnskyddet. Kaste-finansiering har beviljats regionalt mycket täckande för utvecklandet av tjänster för barn och familjer. Ett centralt mål för de regionala Kaste-projekten är att utveckla tjänster för barn och familjer så att tjänsterna allt bättre motsvarar klienternas behov, är bättre och i rätt tid tillgängliga och att det särskilda stöd som barn och familjer behöver tillhandahålls som basservice, varvid klienten inte går från en tjänst till en annan utan förverkligandet av tjänsterna stöds där klienten i första hand omfattas av tjänster. Kaste-utvecklandet är således i hög grad inriktat även på sådant multiprofessionellt utvecklande av öppenvårdstjänsterna med flera olika parter som bättre tillgodoser behoven bland de barn och familjer som är klienter inom barnskyddet. Helsingfors den 19 mars 2009 Omsorgsminister Paula Risikko 5