KIRJALLINEN KYSYMYS 45/2003 vp Pankkiautomaattipalveluiden saatavuuden parantaminen erityisvammaisryhmille Eduskunnan puhemiehelle Normaali pankkipalveluiden kilpailu ei ole johtanut siihen toivottuun tulokseen, mitä luulisi kilpailuyhteiskunnan normaalisti tuottavan. Eli halutaan käydä asiakkaista kilpailua joko palveluiden paremmuudella tai edullisuudella. Vammaiset on ilmeisesti katsottu liian pieneksi ryhmäksi otettavaksi huomioon esim. pankkiautomaattipalveluiden saatavuutta kehitettäessä. Kuitenkin väistämättä erityisiä pankkiautomaattipalveluita tarvitsevia ryhmiä ovat ainakin pyörätuolia jatkuvasti käyttävät henkilöt, jotka eivät omin avuin voi nousta pyörätuolista ylös, pienikasvuiset, jotka eivät yllä hoitamaan asioitaan korkealta sekä reuman runtelemat ihmiset, joiden sormet eivät pysty ottamaan rahoja kaidasta raosta. Automaatit on rakennettu seisaallaan asioimista varten, jolloin em. henkilöiden on mahdotonta käyttää näitä palveluita omien rajoitteidensa vuoksi. Vammaisjärjestöt ovat useaan otteeseen pyrkineet vaikuttamaan pankkeihin ja sitä kautta automaatioita suunnitteleviin yrityksiin sellaisten laitteistojen saamiseksi, jotka mahdollistaisivat pankkiautomaattien käytön pyörätuolista käsin. Yleisessä yhteiskuntarakentamisessa on pyritty kehittämään esteettömiä vaihtoehtoja siten, että liikuntavammaiset, näkövammaiset sekä monet muutkin toimintakyvyiltään rajoitteiset voisivat elää täysipainoista elämää ja käyttää palveluita. On välttämätöntä, että pankitkin saadaan mukaan tähän palveluiden kehittämistyöhön, jossa vammaisuus ja toimintakyvyn rajoittuminen otetaan huomioon myös pankkiautomaattipalveluiden suunnittelussa, sijoituksessa ja hankinnassa. Jos nämä palvelut eivät kehity luonnollista tietä, siihen on tarvittaessa yhteiskunnan toimin asetettava vähimmäisnormit ja velvoitteet. Kun markkinavoimat eivät järjestä pankkiautomaattipalveluiden saatavuutta kaikkien ulottuville kilpailun vähäisyyden vuoksi, on ainoa keino hoitaa pankkien palveluvelvoite lainsäädäntöteitse. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus tiedostanut sen, että pankit eivät ole kehittäneet palveluitaan pyörätuolia käyttäviä, pienikasvuisia ja muita vammaisia henkilöitä huomioon ottaviksi, ja mitä hallitus aikoo tehdä, että jatkossa myös näille henkilöille turvataan tasavertaisesti pankkiautomaattipalveluiden saatavuus? Versio 2.0
Helsingissä 28 päivänä huhtikuuta 2003 Esa Lahtela /sd Marjaana Koskinen /sd Seppo Lahtela /kesk Matti Kangas /vas 2
Ministerin vastaus KK 45/2003 vp Esa Lahtela /sd ym. Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Esa Lahtelan /sd ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 45/2003 vp: Onko hallitus tiedostanut sen, että pankit eivät ole kehittäneet palveluitaan pyörätuolia käyttäviä, pienikasvuisia ja muita vammaisia henkilöitä huomioon ottaviksi, ja mitä hallitus aikoo tehdä, että jatkossa myös näille henkilöille turvataan tasavertaisesti pankkiautomaattipalveluiden saatavuus? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Hallitus on tietoinen siitä, että pankkiteknologian kehityksen ja kilpailun kiristymisen johdosta peruspankkipalvelujen tarjonta on siirtymässä yhä enemmän itsepalveluun perustuvaksi, erityisesti tietoverkkoihin. Eri kansalaisryhmien pankkipalveluissa viime vuosina kokemat ongelmat johtuvat hallituksen käsityksen mukaan ensisijaisesti pankkien pyrkimyksestä siirtyä nopeasti pankkipalvelujen elektroniseen tarjontaan perinteisen konttoreissa henkilökohtaisesti tapahtuvan asiakaspalvelun sijasta. Kehitys on seurausta yhteiskunnan kehittymisestä tietoyhteiskunnan suuntaan. Mahdollisuudet pankkipalvelujen käyttämiseen ovat edellä mainituista syistä siten osittain heikentyneet lähinnä sellaisten kansalaisten osalta, joilla ei ole mahdollisuutta käyttää hyväkseen tietotekniikkaa ja sähköisiä maksuvälineitä. Tämän vuoksi valtiovarainministeriö asetti syyskuussa 1999 työryhmän selvittämään pankkipalvelujen saatavuuteen liittyviä yleisiä lainsäädäntötarpeita. Työryhmän toimeksiannon yhdeksi lähtökohdaksi asetettiin, että yksityishenkilöille välttämättömät rahoitus- ja maksujenvälityspalvelut voidaan jatkossakin säilyttää kaikkien saatavilla. Työryhmän työn perusteella annettiin viime vaalikaudella hallituksen esitys luottolaitostoiminnasta annetun lain muuttamisesta. Esitykseen sisältyi pankkipalveluiden, erityisesti käteishuollon, saatavuutta edistäviä toimenpiteitä, kuten käteisnostomahdollisuuden sisältävien asiakastilien salliminen kauppaliikkeille sekä pankkien mahdollisuus tarjota pankkipalveluita esimerkiksi vähittäiskauppojen kassapäätteiden välityksellä. Eduskunta hyväksyi lakiehdotuksen tammikuussa ja se tuli voimaan 15 päivänä helmikuuta 2003. Hallituksen esityksen perusteluissa todettiin erikseen erityisten asiakasryhmien, kuten vammaisten, osalta, että mahdollisuus välttämättömien pankkipalveluiden kuten muidenkin yksityisten palvelujen käyttöön voidaan parhaiten turvata yleisen sosiaalilainsäädännön keinoin. Muun muassa laissa vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista säädetään kuntien velvollisuudeksi huolehtia sellaisten palvelujen ja tukitoimien järjestämisestä, joilla voidaan poistaa vammaisuuden aiheuttamia haittoja ja esteitä sekä yleensä edistää vammaisen henkilön edellytyksiä elää muiden kanssa yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä. Hallitus katsoo, että vammaisten kansalaisten mahdollisuudet toimia yhteiskunnan tasavertaisina jäseninä tulee pyrkiä turvaamaan. Tavoitteena on kaikille soveltuva yhteiskunta. Hallituksen käsityksen mukaan pankkiteknologian kehitys ja erityisesti sähköisten pankkipalveluiden saata- 3
Ministerin vastaus vuuden edistäminen on ollut omiaan helpottamaan myös vammaisten pankkiasioiden hoitoa. Erityisesti maksuautomaattien tarve jatkuvasti vähenee tietotekniikan kehittyessä. Käteisen rahan tarve taas on vähentynyt paitsi sähköisten maksuvälineiden käytön yleisen lisääntymisen johdosta myös muun muassa sen johdosta, että pankkikorttiostojen alarajasta on yleisesti luovuttu. Toteutetut lainsäädäntötoimenpiteet ja tietotekniikan yleinen kehitys vähentävät siten osaltaan kaikkien asiakasryhmien riippuvuutta pankkien käteis- ja maksuautomaattipalveluista. Pankkien, kuten muidenkin yritysten, palvelutaso määräytyy kuitenkin viime kädessä yleisen kilpailun ja yleisten asiakkaansuojaperiaatteiden perusteella. Yksityisten yritysten palvelutasoon ei siten voida vaikuttaa välittömästi julkisin toimenpitein. Tämän vuoksi vammaisten mahdollisuuksia käyttää pankkipalveluita voidaan jo toteutettujen yleisten pankkipalvelujen saatavuutta edistävien toimenpiteiden lisäksi parhaiten edistää yhtäältä kuntien vammaishuollon toimenpitein ja toisaalta pankkien ja vammaisjärjestöjen vapaaehtoisella yhteistyöllä. Helsingissä 20 päivänä toukokuuta 2003 Toinen valtiovarainministeri Ulla-Maj Wideroos 4
Ministerns svar KK 45/2003 vp Esa Lahtela /sd ym. Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Herr talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Esa Lahtela /sd m.fl. undertecknade skriftliga spörsmål SS 45/2003 rd: Är regeringen medveten om att bankerna inte har utvecklat sin service med beaktande av rullstolsbundna, småväxta och andra handikappade, och vad ämnar regeringen göra för att även dessa personer skall garanteras lika tillgång till bankautomattjänster i fortsättningen? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Regeringen är medveten om att den banktekniska utvecklingen och den ökade konkurrensen har lett till att de grundläggande banktjänsterna i allt högre grad bjuds ut i form av självbetjäning och i synnerhet via datanät. Enligt regeringens uppfattning beror de problem med banktjänster som olika medborgargrupper har upplevt under de senaste åren främst på bankernas strävan att snabbt övergå till att tillhandahålla banktjänster på elektronisk väg i stället för att ge personlig service i kontoren på traditionellt vis. Utvecklingen är en följd av samhällets omvandling i riktning mot ett informationssamhälle. På grund av ovan nämnda orsaker har således möjligheterna att använda banktjänster i någon mån minskat. Detta gäller främst sådana medborgare som inte har möjlighet att använda datateknik eller elektroniska betalningsmedel. I september 1999 tillsatte finansministeriet därför en arbetsgrupp för att utreda de allmänna lagstiftningsbehoven när det gäller tillgången till banktjänster. En av utgångspunkterna för arbetsgruppens uppdrag var att sådana finansiella tjänster och betalningsförmedlingstjänster som är nödvändiga för enskilda skall vara tillgängliga för alla även i framtiden. Utgående från arbetsgruppens arbete lämnade regeringen en proposition med förslag till lag om ändring av kreditinstitutslagen under den senaste valperioden. Förslaget innehöll åtgärder som främjar tillgången till banktjänster och i synnerhet kontantförsörjningen. Exempel på sådana åtgärder är att företag tillåts ha kundkonton som är förenade med möjlighet till kontantuttag samt att bankerna har möjlighet att förmedla banktjänster t.ex. via kassaterminaler i detaljhandeln. Riksdagen godkände lagförslaget i januari 2003 och lagen trädde i kraft den 15 februari 2003. I motiveringen till regeringens proposition konstateras särskilt att när det gäller speciella kundkategorier, såsom handikappade, kan möjligheten att få nödvändiga banktjänster liksom även andra privata tjänster bäst tryggas med stöd av den allmänna sociallagstiftningen. Bestämmelser om kommunernas skyldighet att sörja för att service och stöd ordnas så att olägenheter och hinder som ett handikapp medför kan undanröjas och att de handikappades förutsättningar att leva som jämbördiga medlemmar av samhället överlag främjas finns bl.a. i lagen om service och stöd på grund av handikapp. Regeringen anser att strävan skall vara att de handikappades möjligheter att vara verksamma som jämbördiga medlemmar av samhället tryggas. Målet är ett samhälle för alla. Enligt reger- 5
Ministerns svar ingens uppfattning har den banktekniska utvecklingen och i synnerhet främjandet av tillgången till elektroniska banktjänster varit ägnade att underlätta uträttandet av bankärenden även för handikappade. I synnerhet minskar behovet av betalningsautomater i takt med att datatekniken utvecklas. Behovet av kontanter har minskat bl.a. på grund av att användningen av elektroniska betalningsmedel överlag har ökat men även på grund av att man vid betalning med bankkort i allmänhet inte längre kräver köp för en viss minimisumma. De lagstiftningsåtgärder som har vidtagits och datateknikens allmänna utveckling bidrar således till att minska alla kundkategoriers behov av bankernas kontant- och betalningsautomattjänster. Såväl bankernas som andra företags servicenivå bestäms dock i sista hand på basis av den allmänna konkurrensen och de allmänna principerna för kundskydd. Privata företags servicenivå kan således inte direkt påverkas genom offentliga åtgärder. Av denna orsak kan handikappades möjligheter att använda banktjänster bäst främjas genom redan genomförda allmänna åtgärder som främjar tillgången till banktjänster och genom åtgärder inom handikappvården i kommunerna samt frivilligt samarbete mellan bankerna och handikapporganisationerna. Helsingfors den 20 maj 2003 Andra finansminister Ulla-Maj Wideroos 6