KIRJALLINEN KYSYMYS 431/2005 vp Kuntien jätemaksun määräytymisperusteet Eduskunnan puhemiehelle Ympäri Suomea on tullut paljon yhteydenottoja liittyen kunnan jätemaksun keräämisen perusteisiin. Jätelaissahan velvoitetaan asukkaat osallistumaan kunnan järjestämään jätehuoltoon. Laissa kuitenkin todetaan, että kunnan jätemaksua voidaan kohtuullistaa tai jättää maksu kokonaan perimättä. Tällainen taksasta poikkeava maksu tai perimättä jättäminen voidaan lain mukaan määrätä silloin, kun otetaan huomioon erityisesti jätteen määrä, järjestetyn jätehuollon palvelutaso ja 11 :ssä tarkoitettu jätteen omatoiminen hyödyntäminen tai käsittely. Laissa ei kuitenkaan tarkenneta, mitä tarkoittaa vähäinen jätteen määrä tai jätehuollon palvelutaso. Tämä voi aiheuttaa tilanteita, joissa kuntalaiset katsovat maksavansa kunnalle sen suuruista jätemaksua, ettei se vastaa tuotetun jätteen määrää tai saadun jätehuoltopalvelun tasoa. Niissä tapauksissa, joissa esimerkiksi jätteen määrän vähäisyyden vuoksi kunta on myöntänyt kiinteistönhaltijalle vapautuksen järjestetystä jätteenkuljetuksesta, kunnat perivät usein kiinteän vuosimaksun, joka voi olla niinkin paljon kuin 100 euroa. Tämänsuuruinen maksu on kohtuuttoman suuri esimerkiksi yksin asuvan pieneläkeläisen maksettavaksi. Vaikka maksuvelvollinen voikin tehdä jätemaksun suuruudesta muistutuksen ja valittaa näin saamastaan päätöksestä, tulisi kuntien jätemaksun määräytymisperusteet saada nykyistä selkeämmiksi. Yksin asuvien, loma-asunnon omistavien ja muiden vähäisiä määriä tai ei ollenkaan jätteitä tuottavien talouksien jätemaksujen tulisi olla kohtuullisia ilman, että tällaiset kuntalaiset joutuvat käymään läpi raskaita valitusprosesseja. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Miten hallitus aikoo huolehtia kuntien keräämien jätemaksujen kohtuullisuudesta niissä tapauksissa, joissa maksuvelvollinen talous tuottaa vain vähäisiä määriä tai ei ollenkaan jätteitä ja pitääkö hallitus kohtuullisena esimerkiksi 100 euron kiinteän vuosimaksun keräämistä niiltä, jotka ovat jätteiden vähäisen määrän vuoksi vapautettuja osallistumasta järjestettyyn jätteenkuljetukseen? Helsingissä 11 päivänä toukokuuta 2005 Raimo Vistbacka /ps Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Raimo Vistbackan /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 431/2005 vp: Miten hallitus aikoo huolehtia kuntien keräämien jätemaksujen kohtuullisuudesta niissä tapauksissa, joissa maksuvelvollinen talous tuottaa vain vähäisiä määriä tai ei ollenkaan jätteitä ja pitääkö hallitus kohtuullisena esimerkiksi 100 euron kiinteän vuosimaksun keräämistä niiltä, jotka ovat jätteiden vähäisen määrän vuoksi vapautettuja osallistumasta järjestettyyn jätteenkuljetukseen? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Jätelain muutos (452/2004) koski muun muassa liittymisvelvollisuutta järjestettyyn jätteenkuljetukseen, jätteenkuljetuksen palvelutasoa ja jätemaksujen määräytymistä. Lain voimaantulon (1.9.2004) jälkeen ei yksittäisille kiinteistöille enää voida myöntää vapautusta järjestetystä jätteenkuljetuksesta, ja vanhatkin vapautukset lakkaavat olemasta voimassa 1.1.2006 lukien. Kunnalla on jätelain mukaan oikeus kantaa järjestämästään jätehuollosta ja siihen liittyvistä tehtävistä sille aiheutuvien kustannusten kattamiseksi jätemaksua. Lain mukaisesti jätemaksun yksityiskohtaiset perusteet sisältävän taksan hyväksyy kunta. Jätemaksun tulee vastata tarjottua palvelutasoa ja kannustaa jätteen määrän ja haitallisuuden vähentämiseen sekä jätteen hyödyntämiseen. Jätemaksun tulee lisäksi kohdella kunnan jäseniä tasapuolisesti. Jätelaissa on tarkemmin määritelty jätemaksun määräämisperusteista, joita yleisesti ovat jätteen laji, laatu, määrä ja noutokerrat. On mahdollista käyttää myös muuta perustetta, esimerkiksi kiinteistön kerrosalaa, henkilöiden lukumäärää tai muuta vastaavaa perustetta, jos jätteen määrää tai laatua ei voida vaikeudetta luotettavasti selvittää. Jätelaki ei kuitenkaan tunne sosiaalisten perusteiden huomioimista maksujen määräytymisen perusteena. Jos taksan mukaista jätemaksua on pidettävä kohtuuttoman suurena tai pienenä, voidaan maksu määrätä taksasta poiketen tai jättää maksu perimättä ottaen huomioon erityisesti jätteen määrä, järjestetyn jätehuollon palvelutaso ja jätteen omatoiminen hyödyntäminen ja käsittely. Vaikka kaikki eivät katso tarvitsevansa kunnan jätehuoltopalveluja, on jätehuoltojärjestelmän oltava valmiina ottamaan vastaan syntyviä jätteitä siinä vaiheessa, kun niitä kiinteistöltä syntyy. Jokainen asukas ja kiinteistönomistaja, jonka kiinteistöllä mahdollisesti voi syntyä jätteitä, on velvollinen osallistumaan kunnan jätehuoltoa varten perustaman, kiinteistöä ja sen rakennusten käyttöä palvelevan palveluvarustuksen investointi- ja ylläpitokustannuksiin maksamalla siitä kohtuulliseksi katsottavaa jätemaksua. Ympäristöministeriö, Suomen ympäristökeskus ja Suomen Kuntaliitto julkaisivat vuonna 2004 yhteisen oppaan "Haja-asutusalueen jätehuollon palvelutaso-opas" (YO118), jossa selvennetään uuden jätelain käsitteitä erityisesti haja-asutusalueen jätehuollon järjestämisessä. Tarkoituksena on antaa kunnille työkaluja jätehuollon suunnitteluun sekä palvelutason ja jätteiden omatoimisen käsittelyn huomioon ottamiseen maksuja määrättäessä. 2
Ministerin vastaus KK 431/2005 vp Raimo Vistbacka /ps Kunnan määräämät jätemaksut voivat muodostua yhdestä tai useammasta eri maksusta. Kunnan jätehuoltopalveluihin ei käytetä lainkaan kunnallisverovaroja, vaan kaikki maksut peritään jätemaksuina. Joissakin kunnissa katetaan alikatteiset palvelut, kuten hyöty- ja ongelmajätteiden keräys ja käsittely sekä jäteneuvonta, kiinteällä maksulla, josta on käytetty nimityksiä ekomaksu, hyötykäyttömaksu tai palvelumaksu. Edellä mainitussa oppaassa on suositeltu näiden maksujen porrastamista siten, että otetaan huomioon myös kiinteistöt, joilla syntyy erityisen vähän jätettä. Porrastaminen voisi tapahtua esimerkiksi kiinteistön käyttötarkoituksen ja käyttäjämäärän ja mahdollisesti kiinteistön käyttöajan mukaan, jolloin pystytään paremmin ottamaan huomioon syntyvä jätemäärä. Taksan porrastamisella voidaan myös ehkäistä tarvetta määrätä maksu taksasta poikkeavasti. Oppaassa on myös mainittu, mitkä voisivat olla erityisiä syitä jättää maksu perimättä. Oppaassa korostetaan myös maksujen läpinäkyvyyden ja tunnetuksi tekemisen merkitystä. Kunnan jätetaksassa tulisi mainita mm. eri maksut yksikköhintoineen ja kustannukset, jotka niillä katetaan, sekä maksujen määräämisperusteet. Myös ympäristöministeriön asettama yhdyskuntajätteen vastuu- ja kilpailukysymyksiä pohtinut työryhmä toteaa 2.5.2005 ympäristöministerille luovuttamassaan mietinnössä, että jätemaksun määräämisessä ja maksuunpanossa tulee kiinnittää erityistä huomiota siihen, että maksuvelvollinen saa riittävät tiedot maksun syystä ja maksuperusteista. Jätemaksulipusta (laskusta) tulee työryhmän suosituksen mukaan ilmetä muiden tarpeellisten tietojen ja lakisääteisten merkintöjen (mm. muistutusosoitus) lisäksi myös, mihin jätetaksan kohtaan maksu perustuu. Edellä mainituilla maksujen porrastamisilla ja maksuperusteiden läpinäkyvyydellä voidaan vähentää kunnan ja kuntalaisten jätemaksuihin liittyviä näkemyseroja. Helsingissä 6 päivänä heinäkuuta 2005 Ympäristöministeri Jan-Erik Enestam 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 431/2005 rd undertecknat av riksdagsledamot Raimo Vistbacka /saf: Hur ämnar regeringen se till att de avfallsavgifter som kommunerna uppbär är skäliga i de fall då betalningsskyldiga hushåll producerar endast en liten mängd eller inget avfall och anser regeringen att det är skäligt att uppbära en fast årsavgift på till exempel 100 euro av dem som på grund av att de producerar avfall i liten mängd har befriats från att delta i den ordnade avfallstransporten? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Ändringen av avfallslagen (452/2004) gällde bland annat skyldigheten att ansluta sig till den ordnade avfallstransporten, avfallstransportens servicenivå och bestämmandet av avfallsavgifter. Efter lagens ikraftträdande (1.9.2004) kan enskilda fastigheter inte längre beviljas befrielse från den ordnade avfallstransporten och även gamla befrielser upphör att gälla från och med den 1 januari 2006. Enligt avfallslagen har kommunen rätt att uppbära en avfallsavgift för att täcka de kostnader som uppstår för kommunen genom dess ordnade avfallshantering och uppgifter i anslutning till den. Enligt lagen godkänner kommunen taxan, som innehåller detaljerade grunder för avfallsavgiften. Avfallsavgiften skall motsvara den servicenivå som erbjuds och uppmuntra till att mängden avfall och dess skadlighet minskas och att avfall återvinns. Avfallsavgiften skall dessutom vara jämlik för kommunmedlemmarna. I avfallslagen finns grunderna för bestämmande av avfallsavgiften närmare definierade och de är i allmänhet avfallets art, beskaffenhet, mängd och antalet avhämtningar. Det är även möjligt att använda någon annan bestämningsgrund, till exempel fastighetens våningsyta, antalet personer eller någon annan motsvarande grund, om avfallets mängd eller beskaffenhet inte utan svårighet kan utredas på ett tillförlitligt sätt. Avfallslagen omfattar dock inte ett iakttagande av sociala förhållanden som bestämningsgrund för avgifterna. Om avfallsavgiften enligt taxan måste anses oskäligt hög eller låg kan avgiften bestämmas så att den avviker från taxan eller efterskänks, med beaktande särskilt av avfallets mängd, servicenivån på den ordnade avfallshanteringen och den egna återvinningen och behandlingen av avfallet. Även om alla inte anser sig behöva kommunens service i fråga om avfallshantering måste avfallshanteringssystemet vara förberett på att ta emot avfall i det skede när det uppkommer på fastigheterna. Varje invånare och fastighetsägare på vars fastighet det möjligtvis kan uppkomma avfall är skyldig att delta i investerings- och underhållskostnaderna för den serviceutrustning som kommunen har anlagt för hanteringen av avfall, och som betjänar fastigheten och användningen av dess byggnader, genom att betala en avfallsavgift som kan anses vara skälig för denna service. Miljöministeriet, Finlands miljöcentral och Finlands kommunförbund publicerade 2004 en gemensam guide "Guide för avfallshanteringens servicenivå i glesbygden" (YO118) i vilken man skapar klarhet i den nya avfallslagens begrepp, speciellt i fråga om ordnandet av avfallshanteringen i glesbygden. Syftet är att ge kommuner- 4
Ministerns svar KK 431/2005 vp Raimo Vistbacka /ps na redskap för att planera avfallshanteringen och för att ta servicenivån och den egna behandlingen av avfall i beaktande när avgifterna bestäms. De avfallsavgifter som kommunen har bestämt kan bestå av en eller flera olika avgifter. Kommunala skattemedel används inte alls till kommunens avfallshanteringsservice utan alla avgifter uppbärs genom avfallsavgifterna. I vissa kommuner täcks tjänster med lågt täckningsbidrag, såsom insamlingen och behandlingen av nytto- och problemavfall och avfallsrådgivning, av en fast avgift som har kallats ekoavgift, återvinningsavgift eller serviceavgift. I den ovan nämnda guiden rekommenderas det att dessa avgifter differentieras så att även fastigheter som producerar speciellt lite avfall tas i beaktande. Differentieringen kan till exempel ske i enlighet med hur fastigheten används, hur många som använder den och möjligtvis vid vilka tider fastigheten används, varvid man lättare kan beakta den avfallsmängd som uppkommer. Genom en differentiering av taxan kan man även förebygga behovet av att bestämma avgifter som avviker från taxan. I guiden nämns även vad som kan vara särskilda skäl till att efterskänka avgiften. I guiden betonas också betydelsen av att avgifterna är transparenta och att man sprider information om dem. I kommunens avfallstaxa skall bland annat de olika avgifterna jämte deras jämförpris och de kostnader som avgifterna täcker samt avgifternas bestämningsgrund nämnas. Även den arbetsgrupp som tillsattes av miljöministeriet för att begrunda ansvars- och konkurrensfrågor i fråga om samhällsavfall konstaterar i det utlåtande den överlämnade åt miljöministern den 2 maj 2005 att när avfallsavgiften bestäms och debiteras bör man fästa speciell uppmärksamhet vid att de betalningsskyldiga får tillräcklig information om orsaken till avgiften och avgiftsgrunderna. Enligt arbetsgruppens rekommendationer skall det utöver annan nödvändig information och lagstadgad märkning (bl.a. en anmärkningsanvisning) även framgå av avfallsdebetsedeln (räkningen) vilken punkt i avfallstaxan avgiften baserar sig på. Med den ovan nämnda differentieringen av avgifterna och transparensen i fråga om betalningsgrunderna kan skillnaderna i kommunens och kommuninvånarnas syn på avfallsavgifterna minskas. Helsingfors den 6 juli 2005 Miljöminister Jan-Erik Enestam 5