KIRJALLINEN KYSYMYS 1347/2010 vp Lähisuhdeväkivaltaan puuttuminen terveydenhuollossa Eduskunnan puhemiehelle Lähisuhdeväkivalta on suomalaiselle yhteiskunnalle suuri haaste. Liian moni suomalainen joutuu pelkäämään kotonaan, jonka pitäisi olla jokaiselle ihmiselle turvallinen paikka. Erityisen ongelmallista on se, että monet lapset joutuvat näkemään ja kokemaan lähisuhdeväkivaltaa. Lähisuhdeväkivallasta puhumiseen liittyy monia pelkoja ja ennakkoluuloja. Aihe koetaan vaikeaksi, ja väkivallan uhri voi kokea suurta syyllisyyttä tilanteesta. Tämän vuoksi lähisuhdeväkivallasta puhumiseen on löydettävä uusia keinoja ja tapoja, jotta uhreja voidaan tehokkaammin auttaa. Inhimillisen kärsimyksen vähentämisen lisäksi asiassa on kansanterveydellinen ja kansantaloudellinen puoli. Väkivallan seurauksia ja kustannuksia maksetaan monin eri tavoin yhteiskunnan toimesta. Parempi tapa olisi luoda toimintamalleja, joilla asiaan voidaan puuttua tehokkaasti ja riittävän ajoissa. Keski-Suomen sairaanhoitopiirissä on tehty uraauurtavaa työtä lähisuhdeväkivallan osalta. Siellä on kaikilta raskaana olevilta naisilta sairaalan normaalissa seurannassa ryhdytty kysymään lähisuhdeväkivallasta. Kysymykset esitetään automaattisesti kaikille, ja mikäli on syytä epäillä väkivaltaa, asiakkaalta kysytään asiasta tarkemmin ja tarjotaan apua. Väkivallasta kysyminen raskaana olevilta keskisuomalaisilta naisilta tarjoaa rajuja tuloksia. Jopa yli 30 % kaikista naisista ilmoittaa kokeneensa joskus lähisuhdeväkivaltaa. Tarkempaan seurantaan otetuista naisista, joiden kohdalla on syytä epäillä väkivallan jatkuvan, 12 % ilmoittaa kokeneensa väkivaltaa viimeisen vuorokauden aikana. Tiedot ovat järkyttäviä. Jo nyt esitetyt tutkimustulokset Keski-Suomesta kertovat, että lähisuhdeväkivalta on iso ongelma ja siihen tulee puuttua paljon nykyistä tehokkaammin. Erityisen tärkeää on saada terveydenhuollossa aikaan kysymisen kulttuuri. Ihmistä ei voida auttaa, jollei tiedetä, että apua tarvitaan. Moni uhri taas ei pysty, osaa tai halua ottaa asiaa oma-aloitteisesti puheeksi. Sen sijaan he voivat olla halukkaita kertomaan tilanteestaan, jos sitä heiltä aktiivisesti kysytään. Keski-Suomen sairaanhoitopiirin toiminnassa on kyse projektista, jota on toteutettu Euroopan komission ja sosiaali- ja terveysministeriön rahoituksella. Projektin toimintamallin laajentaminen ja juurruttaminen osaksi terveydenhuollon ja sairaanhoitopiirien käytäntöjä ei voi tapahtua kyseisen projektin kautta, vaan asiaan tarvitaan erillinen ohjelma. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta lähisuhdeväkivaltaan puututaan kaikkialla terveydenhuollossa systemaattisesti nykyistä tehokkaammin ja STM:n vuonna 2008 laatimien suositusten mukaisesti ja Versio 2.0
miten hallitus aikoo tässä työssä hyödyntää Keski-Suomen sairaanhoitopiirissä toteutettua projektia ja sen tuloksia? Helsingissä 4 päivänä maaliskuuta 2011 Susanna Huovinen /sd Pauliina Viitamies /sd Antti Vuolanne /sd Tarja Filatov /sd Maria Guzenina-Richardson /sd Ilkka Kantola /sd Saara Karhu /sd 2
Ministerin vastaus KK 1347/2010 vp Susanna Huovinen /sd ym. Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Susanna Huovisen /sd ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1347/2010 vp: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta lähisuhdeväkivaltaan puututaan kaikkialla terveydenhuollossa systemaattisesti nykyistä tehokkaammin ja STM:n vuonna 2008 laatimien suositusten mukaisesti ja miten hallitus aikoo tässä hyödyntää Keski-Suomen sairaanhoitopiirissä toteutettua projektia ja sen tuloksia? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Kuten kysyjä toteaa, on lähisuhde- ja perheväkivaltaan puuttuminen suomalaiselle yhteiskunnalle suuri haaste. Liian moni suomalainen joutuu pelkäämään kotonaan, vaikka kodin pitäisi olla jokaiselle ihmiselle turvallinen paikka. Lähisuhdeväkivallasta puhumiseen liittyy monia pelkoja ja ennakkoluuloja. Aihe koetaan vaikeaksi, ja väkivallan uhri voi kokea suurta syyllisyyttä tilanteesta. Kysyjä toteaa esimerkkinä lähisuhdeväkivaltaan puuttumisessa Keski-Suomen sairaanhoitopiirissä toteutetun hankkeen, jossa kysyttiin lähisuhde- ja perheväkivaltakokemuksista kaikilta raskaana olevilta keskisuomalaisilta naisilta. Suomessa lähisuhde- ja perheväkivaltaongelman kanssa on työskennelty pitkään eri tavoin. Kuntaopas (Oppaita 2005:7) parisuhde- ja lähisuhdeväkivallan ehkäisytyöhön valmistui maaliskuussa 2005. Opas perustui sosiaali- ja terveysministeriön rahoittamaan hankkeeseen, joka kehitti paikallistason väkivaltatyöhön soveltuvia toimintamalleja ja -ohjelmia. Oppaassa esitellään kokeilukuntien (Forssa, Porvoon kaupunki ja Vihti) hankkeiden parisuhde- ja lähisuhdeväkivallan ehkäisytyöstä saatuja kokemuksia ja tuloksia. Suomi on osallistunut EN:n kampanjaan lähisuhde- ja perheväkivallan vähentämisessä vuosina 2007 2008, jolloin Suomessa myös toteutettiin laaja lähisuhdeväkivallan vastainen mediakampanja. Kuten kysyjäkin mainitsee, vuonna 2008 julkaistiin Suomen Kuntaliiton ja STM:n yhteistyönä Lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn suositukset (STM julkaisuja 2008:9). Suositukset on tarkoitettu sosiaali- ja terveystoimelle paikallisen ja alueellisen toiminnan kehittämiseen, ohjaamiseen ja johtamiseen. Sisäisen turvallisuuden ministeriryhmä hyväksyi kesäkuussa 2010 poikkihallinnollisen naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen ohjelman vuosiksi 2010 2015. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos toimii ohjelman koordinoijana ja toimeenpanijana sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta. Ohjelmassa on tavoitteet lähisuhde- ja perheväkivaltaan puuttumisen koulutukselle kunnissa ja alueilla sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstölle uhrien ja tekijöiden auttamiseksi. Yhtenä ohjelman toimenpiteenä on kuntien lähisuhde- ja perheväkivallan yhdyshenkilöverkoston rakentaminen 2008 annettujen suositusten mukaiseksi. Ohjelman alkuvuosien toimeenpanossa on koulutusmateriaalin ja koulutuksen järjestäminen lähisuhde- ja perheväkivallan tunnistamisesta ja varhaisesta puuttumisesta. Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstölle sekä muille kuten oppilas- ja opiskelijahuollon henkilöstölle, poliisille ja syyttäjille järjestetään koulutusta perus- ja täydennyskoulutuksena. 3
Ministerin vastaus Ohjelman yhtenä toimenpiteenä on varmistaa pahoinpitely- ja kehokarttalomakkeiden käyttö terveydenhuollon päivystyksen ja ensiavun henkilöstön koulutuksella ja ohjeistuksella. Ohjelman tavoitteena on myös yhteistyössä oppilas- ja opiskelijaterveydenhuollon oppaan valmistelussa tarkistaa ja täydentää lähisuhde- ja perheväkivallan ja seksuaalisen väkivallan havaitsemiseen, ehkäisemiseen, puuttumiseen sekä hoitoon ohjaukseen liittyvää ohjeistusta, sekä tarjota toimintamalleja. Sosiaali- ja terveysministeriön lastenneuvolaoppaassa (STM oppaita 2004:14) on ollut liitteenä kyselylomake parisuhdeväkivallan seulontaan äitiys- ja lastenneuvoloissa. Tätä toimintamallia vahvistettiin vuonna 2009 annetussa asetuksessa (380/2009), joka terveystarkastusten osalta tuli voimaan 1.1.2011. Tällä asetuksella tehostetaan ehkäisevää toimintaa varmistamalla, että lasten, nuorten ja perheiden terveysneuvonta ja terveystarkastukset ovat suunnitelmallisia, tasoltaan yhtenäisiä ja yksilöiden ja väestön tarpeet huomioon ottavia. Terveystarkastuksissa tulee kiinnittää huomiota myös perheväkivaltaan. Neuvolahenkilöstön koulutusta varten on olemassa täydennyskoulutusta väkivaltaan puuttumisesta. Siihen kuuluu väkivallan tunnistamiseen, vähentämiseen ja ehkäisemiseen tarvittavaa koulutusta ja työnohjausta. Terveystarkastusten tavoitteena on ollut ongelmien varhainen tunnistaminen ja tuen järjestäminen ongelmien pahenemisen ja kustannusten kasvun ehkäisemiseksi. Lähisuhde- ja perheväkivaltaan on kiinnitetty tällä hallituskaudella enenevässä määrin huomiota ja, hallituksen eri toimenpiteet väkivallan vähentämiseksi tukevat toinen toistaan. Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisohjelmalla on suuri merkitys poikkihallinnollisesti eri ammattiryhmien toimintakäytäntöjen muuttamisessa. Keski-Suomen sairaanhoitopiirin hankkeen kokemukset ja toimintakäytännöt toimivat tästä hyvinä esimerkkeinä. Helsingissä 23 päivänä maaliskuuta 2011 Peruspalveluministeri Paula Risikko 4
Ministerns svar KK 1347/2010 vp Susanna Huovinen /sd ym. Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 1347/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Susanna Huovinen /sd m.fl.: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att se till att man överallt inom hälso- och sjukvården ingriper i våld i nära relationer på ett systematiskt och mera effektivt sätt än för närvarande och i enlighet med de rekommendationer som social- och hälsovårdsministeriet utarbetade 2008 och på vilket sätt ämnar regeringen här dra nytta av det projekt som har genomförts i Mellersta Finlands sjukvårdsdistrikt och de resultat som projektet ledde till? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Såsom spörsmålsställaren konstaterar är ingripandet i våld i nära relationer och inom familjen en stor utmaning för det finländska samhället. Ett alltför stort antal finländare är tvungna att vara rädda i sitt hem trots att hemmet borde vara ett tryggt ställe för varje människa. Det väcker många former av rädsla och fördomar att tala om våld i nära relationer. Man upplever att det är ett svårt ämne och den som är offer för våld kan i hög grad ha skuldkänslor till följ av situationen. Spörsmålsställaren anför som exempel på ingripande i våld i nära situationer ett projekt som har genomförts i Mellersta Finlands sjukvårdsdistrikt. Inom projektet tillfrågades alla gravida kvinnor i Mellersta Finland om upplevelser av våld i nära relationer och inom familjen. I Finland har problemet våld i nära relationer och inom familjen motarbetats länge på ett flertal olika sätt. I mars 2005 gav social- och hälsovårdsministeriet ut en handbok för kommunerna om förebyggande av våld i parrelation och nära relationer (Handböcker 2005:7). Handboken utgick från ett av social- och hälsovårdsministeriet finansierat projekt för att utveckla handlingsmodeller och handlingsprogram som är lämpliga för att motarbeta våld på den lokala nivån. I handboken redogörs för de erfarenheter och resultat som projektarbetet för att förebygga våld i nära relationer och inom familjen ledde till i försökskommunerna (Forssa, Borgå stad och Vichtis). Finland deltog i Europarådets kampanj för reducering av våld i nära relationer under åren 2007 2008. Samtidigt genomfördes en omfattande kampanj mot våld i nära relationer i medierna i Finland. År 2008 gav såsom spörsmålsställaren nämner social- och hälsovårdsministeriet ut i samråd med Finlands Kommunförbund 2008 ut rekommendationer om förebyggande av våld i nära relationer och familjevåld (Social- och hälsovårdsministeriets publikationer 2008:9). Rekommendationerna är avsedda för social- och hälsovårdsväsendet för utveckling av och som vägledning och stöd för den lokala och regionala verksamheten. Ministergruppen för den inre säkerheten godkände i juni 2010 ett sektorsövergripande program för att minska våldet mot kvinnor för 2010 2015. Institutet för hälsa och välfärd agerar på uppdrag av social- och hälsovårdsministeriet som samordnare för och verkställare av programmet. Målen för programmet är att i kommunerna och regionerna ordna utbildning i ingripande i våld i nära relationer och inom familjen för personal inom social-, hälso- och sjukvården i 5
Ministerns svar syfte att hjälpa offren och våldsutövarna. En av åtgärderna i programmet är att bygga upp ett nätverk med kontaktpersoner för våld i nära relationer och inom familjen i kommunerna i enlighet med rekommendationerna som gavs 2008. Till genomförandet av programmet hör att under de första åren utarbeta kursmaterial och ordna kurser för att identifiera och på ett tidigt stadium ingripa mot våld i nära relationer och inom familjen. För personal inom social-, hälso- och sjukvården och för personal vid övriga instanser, t.ex. inom elev- och studerandevården, polisväsendet och åklagarväsendet ordnas kurser i form av grundutbildning och kompletterande utbildning. Till åtgärderna som ingår i programmet hör att säkerställa att personalen som är anställd inom jourverksamheten och första hjälpen inom hälsooch sjukvården använder sig av de blanketter som finns avseende misshandel och kroppskarta genom att ordna utbildning för personalen och utfärda anvisningar. Målet med programmet är också att i samråd med beredningen av handboken för elev- och studerandehälsovården precisera och komplettera anvisningarna i relation till observation och förebyggande av och ingripande i våld i nära relationer och hänvisning till vård i samband med våldet samt erbjuda handlingsmodeller. I social- och hälsovårdsministeriets handbok för rådgivning inom barnavården (Socialoch hälsovårdsministeriets handböcker 2004:14) har som bilaga funnits ett frågeformulär för screening av våld i parrelationer på rådgivningsbyråerna för mödra- och barnavård. Den här handlingsmodellen stärktes genom den förordning som utfärdades 2009 (380/2009). Bestämmelserna i fråga om hälsoundersökningarna trädde i kraft den 1 januari 2011. Med hjälp av förordningen effektiviseras den förebyggande verksamheten genom att man säkerställer att hälsorådgivningen och hälsoundersökningarna för barn, unga personer och familjer är planmässiga, uppvisar en enhetlig nivå och tar hänsyn till individens och befolkningens behov. I samband med hälsoundersökningarna ska man också fästa uppmärksamhet vid våld inom familjen. För utbildningen av personalen på rådgivningsbyråerna finns kompletterande utbildning i att ingripa i våld. Till den hör utbildning och arbetshandledning som är nödvändig för att kunna identifiera, minska och förebygga våld. Syftet med hälsoundersökningarna har varit att identifiera problem på ett tidigt stadium och tillhandahålla stöd för att förbygga att problemen förvärras och att kostnaderna ökar. Under den här regeringsperioden har man i allt större utsträckning fäst uppmärksamhet vid våld i nära relationer och inom familjen och de olika åtgärderna som regeringen har vidtagit för att minska våldet stödjer varandra. Programmet för att minska våldet mot kvinnor vilket pågår inom förvaltningsområdet för social- och hälsovårdsministeriet har en stor betydelse för att på ett sektorsövergripande sätt ändra verksamhetspraxisen hos olika yrkesgrupper. Erfarenheterna och verksamhetspraxisen från projektet som genomförs i Mellersta Finlands sjukvårdsdistrikt agerar här som goda exempel. Helsingfors den 23 mars 2011 Omsorgsminister Paula Risikko 6