Vanhempien päihdeongelmat ja lasten tukeminen Marja Holmila 4
Miksi lasten tilanteeseen on tärkeää kiinnittää huomiota? Kaikilla lapsilla on oikeus hyvään elämään Eriarvoisuuden kasautuminen luo syrjäytymistä Päihdeongelmien vaikutus perheisiin on kansanterveydellinen ongelma Ongelmia on mahdollista estää ja vähentää 5
Kaikilla lapsilla on oikeus hyvään elämään Suomi on ratifioinut YK:n lasten oikeuksien sopimuksen vuonna 1991. Sen myötä valtio sitoutuu takaamaan lapsille erityisen oikeuden suojeluun, osallisuuteen ja osuuteen yhteiskunnan voimavaroista. YK:n lapsen oikeuksien komitea seuraa sopimuksen toteutumista sopimusvaltioissa. Suomi on raportoinut lapsen oikeuksien toteutusta ja saanut komitealta päätelmät ja suositukset neljä kertaa. Suomen neljänteen määräaikaisraporttiin liittyvissä suosituksissaan YK:n komitea toi esille huolensa runsaasti päihteitä käyttävissä perheissä elävien lasten oikeuksien toteutumisen puutteista. Nämä lapset saattavat jäädä vaille yhteiskunnan tukea. Huoli liittyy näin paitsi lasten asemaan myös ammattilaisten kykyyn tukea lapsia. 6
Eriarvoisuuden vähentäminen Terveyserojen kaventaminen on ollut jo vuosikymmeniä Suomen ja WHO:n terveyspolitiikan keskeisenä tavoitteena (ks. CSDH 2008; STM 2001 ja STM 2008). Lähiympäristö (perhe, kotiolot, ystävät, ravinto, vapaa-ajan vieton ja kouluttautumisen väylät) määrittävät omalta osaltaan missä määrin yksilö altistuu terveyttä huonontaville tekijöille tai on niille haavoittuva (Viner ym. 2012; Marmot ym. 2012). Terveyserojen vähentäminen edellyttää toimia jotka vaikuttavat yksilön lähiympäristöön. Yksi keskeisimmistä toiminnan alueista tässä ovat lapsen perhe ja perheen olot. 7
Päihdeongelmien vaikutus perheisiin on kansanterveydellinen ongelma Maailman terveysjärjestö on kiinnittänyt paljon huomiota väestön terveyserojen pysyvyyteen. Huolimatta terveydenhoidon kehityksestä ja yleisten elinolojen paranemisesta, ero huono-osaisempien ja paremmin toimeentulevien väestöryhmien välillä on pysynyt samana. Ongelmat näyttävät siirtyvän perheissä sukupolvelta toiselle. Yhteisöllä on paljon mahdollisuuksia estää tätä periytymistä sosiaalipoliittisen ja koulutuksen ja kasvatuksen keinoin. 8
Määrällisestikin suuri ongelma Arviolta 70.000 (eli noin 6 % kaikista alaikäisistä) suomalaista lasta kasvaa perheessä, jossa ainakin toisella vanhemmista on vakava alkoholi- tai huumeongelma (Raitasalo ym. 2016). Isän tai äidin päihdeongelman kanssa eläviä lapsia on todennäköisesti enemmän, sillä arvio perustuu rajalliseen aineistoon. Vuonna 2009 tehdyssä Lasinen lapsuus-kyselyssä ja sen uusinnassa vuonna 2016 jopa neljännes aikuisista sanoi kokeneensa lapsena omassa perheessään päihteiden ongelmakäyttöä (Peltoniemi 2015). Suomessa syntyy vuosittain, arviointitavasta riippuen, 600 3000 lasta, joilla on jonkinasteinen alkoholin aiheuttama vaurio. Tämä on 1-6 prosenttia kaikista syntyneistä. 9
Lapsille koituneet haitat Vanhemman päihdeongelma on vakava riski lapsen terveydelle ja kehitykselle. Sillä on yhteys lapsen sairastavuuteen, tapaturmiin, huostaanottoihin ja elämänhallinnan vaikeuksiin. Vanhemman päihdeongelma voi aiheuttaa myös lapsen sosiaalista eristäytymistä, kaveri- ja ystävyyssuhteiden vähäisyyttä ja koulukiusaamista. Alkoholin sikiölle aiheuttamat vauriot ovat suurelta osin pysyviä, joten äidin raskaudenaikainen alkoholinkäyttö vaikuttaa ratkaisevasti lapsen myöhempään elämään. Myös vanhempien pääsääntöisesti kohtuullinen, mutta ajoittain harkitsematon alkoholinkäyttö voi olla lapselle ongelma. Kohtuujuomisestakin saattaa olla haittaa, jos lasta ei oteta huomioon. 10
Isien alkoholinkäyttö tuottaa eniten ongelmia Vaikka naisten päihteiden käytön kasvu on lisännyt myös äitien ongelmia, isien alkoholiongelma on edelleen yleisin perheiden elämää rasittava päihdeongelma. THL:n tutkimuksen mukaan 7 prosentilla vuonna 2009 syntyneiden lasten isistä ja 2,4 prosentilla äideistä oli vakava, rekistereihin kirjattu päihdeongelma. Useimmiten kyse on alkoholiongelmasta (70-80 prosentissa ongelmaisista) ja lopuissa kyse on sekakäytöstä tai laittomien huumeiden käytöstä (Raitasalo ja Holmila 2016 ). Rekisteriaineiston ryhmittely tuotti viisi ongelmien kasautumisen mukaista perhetyyppiä. Kahdessa tavallisimmassa isällä on päihdeongelma. Äidin tai molempien vanhempien ongelmista on kyse noin kolmasosassa ongelmaperheistä (Jääskeläinen 2016). 11
Perheen päihdeongelman tyyppi lapsen iän mukaan, %. Vuonna 1991 syntyneet lapset ja heidän vanhempansa. Päihdehaittoja kokeneiden perheiden tyypit (lähde: Jääskeläinen ym. 2016) Perheiden luokittelu päihdeongelman tyypin Yleisyys Yleisyys Yleisyys ja päihdeongelmaisen vanhemman sukupuolen mukaan 0-6 v. lasten ryhmässä, % 7 12 v. lasten ryhmässä, % 13 17 v. lasten ryhmässä, % Isä juo 54 53 58 Isä käyttää alkoholia tai huumeita 17 18 9 Äiti juo 13 19 22 Äiti käyttää huumeita 9 3 4 Molemmat vanhemmat käyttävät alkoholia ja/tai huumeita) 8 6 7 12
Vaikutukset lapsuuden eri vaiheissa Ongelmat ilmenevät eri ikäisillä lapsilla hieman eri tavoin. Pienille lapsille (alle 7 v.) vanhemman päihdeongelma lisää merkittävästi riskiä joutua sairaalahoitoon sairauden tai tapaturman vuoksi, sekä riskiä juotua sijoitetuksi kodin ulkopuolelle (Raitasalo ym. 2016). Teini-iässä ongelmat näkyvät lapsen riskinä mielenterveyden sairauksiin, päihteiden käyttöön ja koulutuksen keskeytymiseen. Nuorilla aikuisilla lapsuuden päihdeongelmat näkyvät mm. siinä, että he ovat muita nuoria harvemmin suorittaneet toisen asteen tutkinnon, eli he ovat jääneet peruskoulun varaan. Tähän vaikuttavat myös vanhempien oma koulutus, perheen köyhyys sekä lapsen teini-iän mielenterveysongelmat (Jääskeläinen ym. 2016). Aikuisiässä päihteiden väärinkäyttö ja addiktio saattaa myös periytyä sukupolvelta toiselle sosiaalisen oppimisen ja biologisen haavoittuvuuden vuoksi (Hemmingson ym. 2017). 13
Sairaalahoitoon joutuneiden alle 7-vuotiaiden lasten osuudet hoidon syyn ja vanhempien päihteiden käytön mukaan, % 14
Kodin ulkopuolelle sijoitettujen alle 7-vuotiaiden lasten osuudet vanhempien päihteiden käytön mukaan,% 15
Alle 12-vuotiaan lapsen mielenterveysongelmien yhteys äidin päihde- ja mielenterveysongelmiin (%). 16
Haittojen syntymiseen myötävaikuttavat tekijät Pienten lasten sairastavuutta lisäävät lapsen kokema pitkittynyt stressi, pienen lapsen puutteellinen hoito, lasten laiminlyönti tai kaltoin kohtelu. Päihdeperheissä lapset voivat oppia haitallisia elintapoja ja käyttäytymistä. Ympäristö suhtautuu päihdeperheen lapseen usein syrjivästi, ongelmiin liittyy salailua ja sosiaalista eristymistä. Perheen köyhyys, mielenterveysongelmat ja vanhempien muut sairaudet, jotka usein ovat päihdeongelman syynä ja seurauksena, vaikeuttavat lasten kuormittumiseen ja vaikeuksiin. 17
Lapsen kokema stressi Kodin vakavat päihdeongelmat aiheuttavat lapsille helposti pitkäaikaisen stressin, joka heijastuu monella tavoin heidän hyvinvointiinsa ja terveyteensä. Psykologinen tutkimus painottaakin lääketieteellisesti määritetyn stressin merkitystä (Middlebrooks&Audage 2012) Stressi voidaan voimakkuudeltaan, kestoltaan ja pitkäaikaisvaikutuksiltaan jakaa kolmeen ryhmään positiiviseen, siedettävään ja myrkylliseen stressiin (toxic stress). Haitallisin stressi on sellaista, joka estää lasta pärjäämästä. Stressi saattaa olla yksi niistä tekijöistä jotka lisäävät pienten lasten sairastavuutta päihdeperheissä. Luotetun aikuisen tuki voi lievittää stressin vaikutuksia. 18
Suojaavat tekijät ja yksilön pärjäävyys Pärjäävyyden (coping) käsite on ollut keskeinen kuvattaessa nuoren kykyä selvitä vaikeista tilanteista ja vastoinkäymisistä. Pärjäävyyspiirteet eivät ole syntymässä annettuja yksilön pysyviä ominaisuuksia. Lapsilla on voimavaroja ylittää lapsuuden riskitekijöiden tuomia kehityksen esteitä etenkin jos heitä siinä tuetaan. Lasten pärjäävyys tuli ymmärtää prosessina, staattisten sisäsyntyisten yksilöpiirteiden sijaan, jolloin korostuu mahdollisuus kehittää näitä ominaisuuksia. Huomiota on kiinnitettävä myös ympäristön suojaaviin tekijöihin jotka edesauttavat pärjäävyyden ja lannistumattomuuden kehittymistä. Pärjäävyys syntyy yksilön ja ympäristön vuorovaikutuksessa. 19
Myönteistä kehitystä Keskustelu lasten oikeuksista painottaa oikeutta mahdollisimman hyvään lapsuuteen tässä ja nyt. Myönteinen kasvatuskulttuuri on yleistynyt. Vanhemmat ja nuoret suosivat perheen avointa keskustelua ja perheenjäsenten välistä luottamusta. Nuoret odottavat vanhemmilta auktoriteettiaseman ottamista ja ylläpitämistä (Simonen ym. 2016) Hallituksen Lape ohjelma pyrkii nykyistä perhe- ja lapsikeskeisempiin ja vaikuttaviin palveluihin uudistamalla hajanaista palvelujärjestelmää ja siirtämällä painopistettä ennaltaehkäiseviin palveluihin sekä varhaiseen tukeen ja hoitoon. 20
Päihdehoito ja huolto Päihdehoitoa koskevissa keskusteluissa on perheiden ja etenkin lasten auttamista korostettu jo pitkään, 1950 luvun lopulta alkaen. Edelleen on kuitenkin epäselvää, missä määrin perhe ja läheiset kyetään ottaman huomioon hoidossa (Itäpuisto & Selin (2013). Suomen päihdehuoltolaki velvoittaa ottamaan lapset ja nuoret huomioon silloin, kun vanhempaa hoidetaan päihdepalveluissa: palveluja tulisi antaa myös lapsille ja nuorille. Lastensuojelulaki ja terveydenhuoltolaki taas määrittää, että lasten avun ja tuen tarve tulee selvittää, kun vanhempi saa päihdepalveluita. (Päihdehuoltolaki 1986; Lastensuojelulaki 2007; Terveydenhuoltolaki 2011). Ennakkotiedot viimeisimmästä Päihdetapauslaskennasta kertovat että viidesosalla päihteiden vuoksi seurantapäivänä asioinneista aikuisista oli alle 18-vuotiaita lapsia. 21
Päihdehoito ja huolto jatk. Lapset ja nuoret ovat helposti palveluiden silmissä näkymättömiä, kun katse kohdistuu ensisijaisesti heidän vanhempiinsa. Esimerkiksi Ruotsissa on arvioitu vain alle kahden prosentin näistä nuorista ja lapsista saavan kasvokkaista tukea kunnallisista palveluista (Elgán ym. 2012). Päihdetyöntekijät voivat kokea tarvitsevansa välineitä ja käytäntöjä lasten ja perheenjäsenten auttamiseen. Organisaatioiden toimintatavoissa voi olla paljon vaihtelua. Paikoittain on otettu käyttöön hyviä perhelähtöisiä malleja päihdetyöhön, ja ainakin osa työntekijöistä pyrkii aktiivisesti lasten auttamiseen. Toisinaan toimet lasten tukemiseksi voivat jäädä kuitenkin vähäisiksi. 22
Koko perheen ongelmien varhainen huomioiminen Päihdehuollon palvelut eivät pysty yksin vastaamaan perheenjäsenten moninaisiin avuntarpeisiin, vaan siihen tarvitaan laajempaa sosiaali- ja terveydenhuollon aktivoitumista. Lähiympäristö ei voi hoitaa päihteiden käyttäjää, mutta se voi kannustaa hoitoon hakeutumiseen. 23
Nuorten mielestä alkoholiongelmista tulisi puhua avoimemmin Henna Pirskanen haastatteli nuoria, joiden vanhempi oli ollut päihdehuollon asiakas (Pirskanen ym. 2016) Nuoret ilmaisivat yhteisen toiveen siitä, että alkoholista voitaisiin puhua avoimemmin yhteiskunnassa. Toive heijastaa kokemusta siitä, miten salailun tarve ja häpeä vaikeuttaa entisestään päihdeongelmaisen vanhemman kanssa elämistä. Myös palveluissa pitäisi huomata lapset. Alkoholiongelmia ja hoitoa pitäisi mainostaa telkkarisa, koska vaikka ne ehkä on semmoinen hävitty asia mutta kun niitä kumminkin on niin paljon, niin se on ihan arkipäivää. Ihan sama kun laittaisi jonkun shampoomainoksen niin sinne joukkoon kyllä mahtuu varmasti yksi mainos jostain hoitolaitoksesta. Puhuttais niitten lastenkin kanssa ja katottais miten niillä oikeesti menee. Että moni lapsi kuten itekin olin, niin salasin tosi paljon niitä asioita. Että jos joku ois oikeesti kysyny ja vaatinu, että mä puhun totta, niin ehkä sitten ois puhunu se ois ehkäsy monia ongelmia silloin. 24
Eriarvoisuuden vähentäminen Työ perheissä ja yhteisöissä voi vähentää lapsuuden kuormittavien tapahtumien kasautumista ja voi auttaa lasta ja nuorta voittaman riskitekijöiden aiheuttaman stressin. Vanhempien päihteidenkäytöstä kärsiviä lapsia ja nuoria kohdataan myös päihdepalveluiden ulkopuolella, kuten kouluissa, terveydenhuollossa, lastensuojelussa ja mielenterveyspalveluissa. Myös näissä palveluissa tulisi huomata lapsi tai nuori. Ehkäisevän päihdetyön tulisi kohdentua entistä enemmän työhön joka vaikuttaa perhekulttuureihin, kasvamisen ehtoihin ja käytännön toimintaan lähellä ihmisten arkea. Ihmiset voivat silloin itse olla toimijoina omissa ympäristöissään. 25
Häpeä ja perheen voimavarat Perheen päihdeongelmat ovat edelleen häpeä ja asiasta ei keskustella riittävän avoimesti. Tästä kärsivät erityisesti lapset. Perheet ovat lasten suurin voimavara usein myös perheissä, joissa on päihdeongelmia. Usein toinen vanhempi, jolla ei ole päihdeongelmaa, on ratkaisevassa asemassa lapsen kannalta. Koko perheen ongelmien varhainen huomaaminen ja niihin puuttuminen on tärkeää. 26
Lähteitä: Holmila, Marja & Raitasalo, Kirsimarja ja Tigerstedt, Christoffer (toim.) (2016). Sukupolvien sillat ja kasvamisen karikot vanhemmat lapset ja alkoholi. THL Teema 25, Helsinki: Juvenes print Suomen yliopistopaino. (verkkoversio saatavilla THL:n Julkarista). Itäpuisto, M & Selin, Janne (2013). Miten pelvelut vastaavat päihteiden käyttäjän läheisten avuntarpeisiin? Teoksessa Warpenous, Holmila ja Tigerstedt (toim). Alkohli- ja päihdehaitat läheisille, muille ihmisille ja yhteiskunnalle. THL Tampere:Juvenes Print ja Suomen yliopistopaino oy.,138-45. Jääskeläinen, Marke& Holmila, Marja & Notkola, Irma-Leena and Raitasalo, Kirsimarja: A typology of families with parental alcohol or drug abuse. Addiction Research &Theory, 2015. http://dx.doi.org/1+.3109/16066359.2015.1127358 Jääskeläinen, Marke & Holmila, Marja & Notkola, Irma-Leena & Raitasalo, Kirsimarja (2016). Dropping out of schools the impact of parental substance abuse on children s educational chances. Julkaisematon käsikirjoitus. Hemmingson, Thomas ym. (2017). Fathers alcohol consumption during childhood and risk of alcohol related hospitalization before 60 year of age. Drugs: education, prevention and policy 24 (1). Marmont,,M& Bell, R (2012) Fair society, healthy lives. Public Health 126, S4.S10. Middlebrooks, JS & Audage NC (2008). The effects of childhood stress on health across the lifespan. Atlanta (GA) Centers for Disease Cotnrol and Prevention. National Center for Injury Prevention and Control. 27
Lähteet Raitasalo, K.; Holmila, M. (2014). Alkoholinkäyttötapojen periytyminen ja vanhempien kasvatuskäytännöt. Lammi-Taskula & Karvonen, S. (toim.) Lapsiperheiden hyvinvointi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Teema 21. Tampere: Juvenes Print Suomen yliopistopainos Oy, 196-208. Peltoniemi, T (2015)Suomalaisten lasinen lapsuus 1994 ja 20014. Tiimi 2/2015, 264-80. CHDH 2008. Closing the gap in a generation.who, Geneva. Elgán, T ym. (2012). Design of a web-based individual coping and alcohol-intervention program (web-icaip)for children of parents with alcohol problems;study protocol for a randomized control trial. BMC Public Helath 12, 35, http://www.biomedcentral.com/1471-2458/12/35. Simonen, Jenni ym. (2016) Nuorten näkemykset vanhempien ja lasten alkoholinkäyttöä koskevasta vuorovaikutuksesta. Teoksessa Holmila et al. 2016 (ym.) Sukupolvien sillat ja kasvamisen karikot... vanhemmat, lapset ja alkoholi, Teema 25 THL, 32-47. STM (2001) Valtioneuvoston periaatepäätös Terveys 2015 -kansanterveysohjelmasta. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. STM (2008) Kansallinen terveyserojen kaventamisen toimintaohjelma 2008 2011.Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2008:16. Viner, RW. & Ozer, EM. & Denny, S. & Marmot, M.& Resncik, M. & Fatusi, A. & Currie, C. (2012) Adolescent Health 2. Adolescence and the social determinants of health. Consortium for the European Review of Social Determinants of Health and the Health Divide. Lancet 389, 1641-52. 28
- Ikkuna alkoholismiin lapsen näkökulmasta
Juhana Jussi Juho Henri
Kiitos!