KIRJALLINEN KYSYMYS 410/2010 vp Kirjastoapurahan myöntäminen oppikirjojen tekijöille Eduskunnan puhemiehelle Kirjastoapurahoista säädetään vuonna 1961 annetussa laissa eräistä kirjailijoille ja kääntäjille suoritettavista apurahoista ja avustuksista (236/1961). Lain soveltamisalasäännös (1 ) on nyt seuraava: "Valtion varoista jaetaan vuosittain kirjailijoille ja kääntäjille sen johdosta, että heidän kirjoittamiaan ja kääntämiään kirjoja pidetään maksuttomasti käytettävissä yleisissä kirjastoissa apurahoja ja avustuksia, joiden kokonaismäärä on 10 prosenttia edellisenä kalenterivuonna kuntien ylläpitämiin yleisiin kirjastoihin hankittuun kirjallisuuteen käytetystä määrärahasta. Apurahojen ja avustusten kokonaismäärästä myönnetään 90 prosenttia kaunokirjallisuuteen kuuluvien teosten tekijöille ja kääntäjille sekä 10 prosenttia tietokirjallisuuteen kuuluvien teosten tekijöille ja kääntäjille. Niitä ei kuitenkaan myönnetä tieteellisten tutkimusten tai oppikirjojen tekijöille taikka niihin rinnastettavien teosten tekijöille tai kääntäjille." Kirjastoapurahoja jaettiin ensin ainoastaan kaunokirjallisuudelle. Tieto- ja oppikirjailijat ovat pyrkineet lain säätämisen alkuvaiheista asti saavuttamaan tasavertaisen kohtelun jaettaessa tekijänoikeussuojan alaisten teosten lainaamisesta suoritettavia apurahoja ja avustuksia. Vuonna 1983 tehtiin budjettikäsittelyn yhteydessä rahaasia-aloite jaettavan summan nostamiseksi ja samalla lisätuen kohdistamiseksi tietokirjailijoiden avustuksiin. Lainmuutoksella kirjastokorvausten määrärahat korotettiinkin 10 prosenttiin kirjastojen vuosittaisista kirjahankintamäärärahoista, ja tietokirjallisuus sai laissa määritellyn 10 prosentin osuuden kirjastoapurahoista. Kirjastojen kirjahankinnoista ja kirjastoista tehtävistä lainauksista noin puolet on tieto- ja oppikirjallisuutta. Kirjastoapurahajärjestelmässä on kuitenkin se erikoinen ominaisuus, että jaettavan rahamäärän laskentaperusteena ovat kaikki yleisiin kirjastoihin tehtävät kirjaostot, mutta kirjastoapurahoina suoritettavat korvaukset maksetaan lähes kokonaan kaunokirjallisuudelle. Vuonna 2010 jaettiin kirjastoapurahoja ja avustuksia yhteensä 2 890 662 euroa 932 kirjailijalle ja kääntäjälle. Kaunokirjallisuuden osuus on 2 601 200 euroa, josta kääntäjille 438 000 euroa; tietokirjallisuuden osuus on 289 462 euroa, josta kääntäjille 60 700 euroa. Voimassa olevaa lainsäädäntöä on muutettava oikeudenmukaisemmaksi. Sivistysvaliokuntakin on useissa, eri vuosikymmeninä päättämissään mietinnöissä todennut, että harkinnanvaraiseen kirjastoapurahajärjestelmään tulee varata lisää määrärahoja ja järjestelmä tulee muuttaa sellaiseksi, että se kohtelee eri kirjallisuuden lajeja tasapuolisesti. Kirjailijoiden kannalta on perusteltua, että tietty osuus korvauksista suoritetaan harkinnanvaraisena kulttuuritukena (= kirjastoapurahajärjestelmä) ja tietty osuus lainauksiin perustuvana tekijänoikeudellisena korvauksena (= lainauskorvaus). Vertailun vuoksi on hyödyllistä tietää, että Ruotsissa noin 40 % kokonaismäärärahasta (noin 13 milj. euroa) jaetaan harkinnanvaraisesti ja 60 % lainaustietojen perus- Versio 2.0
teella. Tanskassa ja Norjassa korvaustaso on kaiken kaikkiaan tuntuvasti Ruotsiakin korkeampi. Suomessa kirjastoapurahoihin varattavaa määrärahaa on edellä kuvatuista syistä toisaalta perusteltua korottaa nykyisestään vähintään kaksinkertaiseksi ja toisaalta kohdella kaikkia teoslajeja tasapuolisesti. Jälkimmäinen toteutuu, kun tämän kirjallisen kysymyksen alussa siteeratun ko. lain 1 :n viimeisestä lauseesta poistetaan laissa määritellyt prosentuaaliset jako-osuudet eri kirjallisuudenlajien väliltä ja otetaan tieteellisten tutkimusten ja oppikirjojen tekijät myös mukaan harkinnanvaraisten kirjastoapurahojen piiriin. Oppikirjan tekijät eivät saa tällä hetkellä ollenkaan harkinnanvaraista tukea valtiolta teosten tekemiseen, ja tietokirjallisuuden ainoa tukimuoto on mainittu 10 prosentin osuus kirjastoapurahoista. Yleinen kulttuurituki on tärkeää myös näiden teoslajien tekijöille. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Milloin hallitus tuo eduskunnan käsiteltäväksi lainmuutosesityksen, joka mahdollistaa ns. kirjastoapurahojen myöntämisen myös oppikirjojen tekijöille ja oikaisee kirjastoapurahajärjestelmää yleensäkin kohtelemaan eri teoslajien tekijöitä yhdenvertaisesti? Helsingissä 12 päivänä toukokuuta 2010 Erkki Pulliainen /vihr Outi Alanko-Kahiluoto /vihr Päivi Lipponen /sd Sirpa Asko-Seljavaara /kok Ilkka Kantola /sd Christina Gestrin /r Erkki Tuomioja /sd Oras Tynkkynen /vihr Kyösti Karjula /kesk Sanna Lauslahti /kok Kimmo Kiljunen /sd Markku Laukkanen /kesk Pekka Haavisto /vihr Bjarne Kallis /kd Raimo Vistbacka /ps Paavo Arhinmäki /vas 2
Ministerin vastaus KK 410/2010 vp Erkki Pulliainen /vihr ym. Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Erkki Pulliaisen /vihr ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 410/2010 vp: Milloin hallitus tuo eduskunnan käsiteltäväksi lainmuutosesityksen, joka mahdollistaa ns. kirjastoapurahojen myöntämisen myös oppikirjojen tekijöille ja oikaisee kirjastoapurahajärjestelmää yleensäkin kohtelemaan eri teoslajien tekijöitä yhdenvertaisesti? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Kirjastoapurahat syntyivät 1960-luvun alussa (Laki eräistä kirjailijoille ja kääntäjille suoritettavista apurahoista ja avustuksista 236/1961) edistämään nimenomaan kaunokirjallista luovaa työtä. Apuraha on taiteen tukimuoto ja sen määrärahat ovat taiteen ja kulttuurin määrärahoja. Vasta vuonna 1984 järjestelmään otettiin mukaan yleinen tietokirjallisuus. Samassa yhteydessä määriteltiin uudelleen määrärahan määräytymisperuste, jonka seurauksena jaettava määräraha kasvoi aikaisemmasta tasosta eikä kaunokirjallisuuden saamaa tukiosuutta jouduttu leikkaamaan. Oppikirjat ja tieteelliset tutkimukset on rajattu tämän apurahajärjestelmän ulkopuolelle. Oppikirjat ja tieteelliset tutkimukset eivät ole tyypillistä yleisten kirjastojen lainattavaa aineistoa. Kirjastoapurahajärjestelmässä ei myöskään oteta huomioon koulukirjastojen ja tieteellisten kirjastojen kirjahankintoja ja niiden käyttöä. Järjestelmän laajentaminen koskemaan myös oppikirjoja ja tieteellisiä tutkimuksia edellyttäisi kirjastoapurahoihin osoitettavan määrärahan kasvattamista ja määrärahan määräytymisperusteen muuttamista. Kirjastoapurahajärjestelmä on taiteen julkisen tuen muoto, joka ei kuulu tekijänoikeuteen. Se ei perustu yksittäisten tekijöiden oikeuteen saada korvausta teostensa lainaamisesta. Myönnettävät apurahat ja avustukset ovat puhtaasti harkinnanvaraisia eivätkä ne perustu teosten tosiasialliseen lainauskäyttöön tai siihen, onko teosta hankittu yleisten kirjastojen kokoelmiin. Tekijöillä ei ole oikeutta vaatia apurahaa tai avustusta, vaan ne myönnetään hakemuksesta kirjallisten tai taiteellisten ansioiden mukaan ja tarpeen mukaan. Tekijänoikeuslaissa säädetty, vuodesta 2007 voimassa ollut lainauskorvausoikeus koskee kuntien yleisistä kirjastoista tapahtuvaa painettujen kirjojen, nuottien ja musiikkiäänitteiden lainaamista. Kaikki kirjallisuuden lajit ovat tämän korvausoikeuden suhteen yhdenvertaisia. Korvausoikeuden ulkopuolelle säädettiin lainaaminen tutkimusta ja opetustoimintaa palvelevista kirjastoista. Tämä ratkaisu perustui merkittäviin eroihin opetustoimintaa ja tutkimusta palvelevien kirjastojen ja kuntien yleisten kirjastojen toiminnassa ja lainattavissa aineistoissa. Opetus- ja kulttuuriministeriö on pyrkinyt parantamaan tietokirjallisuuden asemaa kehittämällä tiedonjulkistamisen kohdeapurahajärjestelmää ja lisäämällä tarkoitukseen varattuja määrärahoja. Tukea tietokirjallisuudelle kanavoituu myös ns. vähälevikkisen laatukirjallisuuden ostotukijärjestelmän ja Suomen kirjallisuuden tiedostuskeskuksen FILIn hallinnoimien kirjallisuuden käännöstukiohjelmien kautta. Molemman määrärahat ovat kasvaneet 2000-luvulla. Opetushallitus osoittaa lisäksi erityistapauksissa tukea oppikirjojen tekemiseen. 3
Ministerin vastaus Opetus- ja kulttuuriministeriössä käynnistetään kuluvan vuoden aikana selvitys siitä, miten nykyistä kirjastoapurahalakia tulisi kehittää. Tässä yhteydessä on tarkoitus tarkastella myös eri kirjallisuuden lajien asemaa järjestelmässä kuten myös kirjastoapurahoihin käytettävissä olevan määrärahan laskentaperustetta. Selvityksen ja siitä saatujen lausuntojen perusteella päätetään mahdollisen kirjastoapurahalain muuttamista koskevan hallituksen esityksen sisällöstä ja sen valmisteluaikataulusta. Helsingissä 2 päivänä kesäkuuta 2010 Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin 4
Ministerns svar KK 410/2010 vp Erkki Pulliainen /vihr ym. Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 410/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Erkki Pulliainen /gröna m.fl.: När har regeringen för avsikt att lämna en proposition till riksdagen med förslag till en lagändring som gör det möjligt att bevilja s.k. biblioteksstipendier också till läroboksförfattare och som också allmänt rättar till systemet med biblioteksstipendier så att författare till olika slags verk behandlas jämlikt? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Biblioteksstipendier infördes i början av 1960-talet (lagen om vissa stipendier och understöd åt författare och översättare 236/1961). Syftet var uttryckligen att främja skapande litterärt arbete. Stipendiet är en form av konstnärligt stöd och anslagen utgörs av anslag för konst och kultur. Först 1984 började systemet omfatta också allmän facklitteratur. Samtidigt fastställdes nya grunder för utdelningen av anslaget, vilket ledde till att anslaget ökade från tidigare nivå och inga nedskärningar behövde göras i den stödandel som tilldelades skönlitteratur. Läroböcker och vetenskapliga undersökningar har ställts utanför detta stipendiesystem. Läroböcker och vetenskapliga undersökningar är inte ett sådant material som typiskt lånas på allmänna bibliotek. Inom systemet med biblioteksstipendier beaktas inte heller inköpen av böcker till skolbibliotek och vetenskapliga bibliotek och användningen av dem. För att systemet ska kunna utsträckas också till läroböcker och vetenskapliga undersökningar krävs det att anslaget för biblioteksstipendier höjs och att grunderna för utdelningen av anslagen ändras. Systemet med biblioteksstipendier är en form av offentligt stöd för konst som inte hör till upphovsrätten. Den grundar sig på enskilda författares rätt att få ersättning för utlåningen av sina verk. De stipendier och understöd som beviljas är rent behovsprövade och har ingenting att göra med den faktiska utlåningen eller med frågan om i fall verket har köpts in till ett allmänt biblioteks samlingar. Författarna har inte rätt att kräva stipendier eller understöd, utan dessa beviljas efter ansökan med beaktande av sökandens litterära eller konstnärliga meriter och behov. I upphovsrättslagen infördes rätten till ersättning för utlåning av verk 2007 och gäller utlåningen av tryckta böcker, noter och musikupptagningar från kommunernas allmänna bibliotek. I fråga om rätten till ersättning är alla litteraturgenrer jämlika. Enligt lagen står utlåningen från bibliotek som betjänar forskning och undervisning utanför rätten till ersättning. Denna lösning grundade sig på de stora skillnaderna i verksamhet och material för utlåning mellan de bibliotek som betjänade forskning och undervisning och de allmänna kommunala biblioteken. Undervisnings- och kulturministeriet har försökt förbättra facklitteraturens ställning genom att utveckla systemet med projektstipendier för informationsspridning och öka anslagen på området. Stöden för facklitteratur kanaliseras också via systemet med stöd för inköp av kvalitetslitteratur med små upplagor och stödprogrammen för litteraturöversättningar som administreras av Informationscentralen för Finlands litteratur FILI. Bägge anslagen har ökat på 2000-talet. I särskilda fall anvisar Utbildningsstyrelsen dessutom medel för produktion av läroböcker. 5
Ministerns svar Under året kommer undervisnings- och kulturministeriet att starta en utredning om hur den nuvarande lagen om biblioteksstipendier bör utvecklas. I det sammanhanget har man också för avsikt att granska olika litteraturgenrers ställning inom systemet liksom grunden för fastställandet av det anslag som kan användas för biblioteksstipendier. Utifrån utredningen och yttranden i samband med den kommer man att fatta beslut om innehållet i en eventuell proposition med förslag till ändring av lagen om biblioteksstipendier och om tidtabellen för beredningen av den. Helsingfors den 2 juni 2010 Kultur- och idrottsminister Stefan Wallin 6