Morfologia-kurssin luentomateriaaleja Juho H arme 2. marraskuuta 2016 Sis alt o 1 Luento 17: Aspekti kieliopillisena kategoriana 3 2 1.1 Aspektin valinnasta menneess a ajassa.................... 2 1.1.1 Konkreettis-faktinen/-prosessuaalinen merkitys sek a toisto..... 2 1.1.2 Yleisesti toteavaan erityismerkitykseen liittyv a aspektinvalinta... 4 1.2 Aspektin valinnasta tulevassa ajassa..................... 4 1.3 Aspektin valinnasta kieltomuotojen yhteydess a............... 6 1.4 Aspektin valinnasta my ont omuotoisten innitiivimuotojen yhteydess a... 8 1.5 Teonlaadun k asite............................... 9 1
1 Luento 17: Aspekti kieliopillisena kategoriana 3 Kielenoppijan kannalta kiinnostavin ja t arkein kysymys aspektiin liittyen on, milloin kumpaakin aspektia k aytet a an ja mist a voisi l oyt a a edes jonkinlaisia ankkuripisteit a, joiden perusteella jommankumman aspektin valintaa olisi mahdollista perustella. Yksi mahdollinen tapa vastata t ah an tarpeeseen on pyrki a ryhmittelem a an aspektink aytt otilanteita mahdollisimman tarkasti. Sen sijaan, ett a pyritt aisiin antamaan yksi universaali vastaus k ayt a imperfektiivist a aspektia aina kun haluat kuvata toiminnan prosessuaalisena tms. voidaan yritt a a eritell a, mink alaisia aspektinvalintatilanteita liittyy esimerkiksi menneeseen/tulevaan aikamuotoon, kieltomuotoon tai innitiiveihin 1. 1.1 Aspektin valinnasta menneess a ajassa Kun ajatellaan aspektin valintaa menneess a ajassa, voidaan eritell a nelj a t arke a a oppositiota, nelj a merkitysparia, joiden v alill a valinta on usein suoritettava: 1. Konkreettisfaktinen merkitys ja konkreettis-prosessuaalinen merkitys 2. Konkreettisfaktinen merkitys ja rajoittamattoman toiston merkitys 3. Summatiivinen merkitys ja rajoittamattoman toiston merkitys 4. Konkreettisfaktinen merkitys ja yleisesti toteava merkitys 5. Perfektin merkitys ja yleisesti toteava merkitys 1.1.1 Konkreettis-faktinen/-prosessuaalinen merkitys sek a toisto Laajin n aist a merkityspareista on luonnollisesti ensimm ainen, koska kyse on perusmerkityksist a ja siten aspektien v alisest a peruserosta. Pohditaan muutamaa yleist a huomiota t ast a oppositiosta. Ensinn akin, KPM- ja KFM-merkitysten v alinen ero saattaa n aky a hyvin konkreettisesti siin a, mihin ajalliseen hetkeen puhujan huomio varsinaisesti kohdistuu. Mieti vaikkapa seuraavien lauseiden merkityseroa: (1) Ñàìîëåò âîçâðàùàëñÿ íà àýðîäðîì. (2) Ñàìîëåò âîçâðàòèëñÿ íà àýðîäðîì. (3) Áèëåòû óæå ïðîäàâàëè. (4) Áèëåòû óæå ïðîäàëè Lauseiden 1 ja 2 sek a 3 ja 4 v alill a on selv a ero siin a, mihin hetkeen puhujan huomio kohdistuu. Lauseessa 1 huomio on hetkess a, jolloin lentokone on viel a ilmassa, mutta seuraavassa lauseessa huomio on laskeutumisen j alkeisess a ajassa. Vastaavasti lauseessa 3 huomio on myyntihetkess a, lauseessa 4 myynnin j alkeisess a hetkess a. KPM- ja KFMmerkitysten v alinen ero tulee erityisen hyvin ilmi, kun ne esiintyv at aikaa ilmaisevassa sivulauseessa. Esimerkiss a 5 kyse on selke asti yhdest a konkreettisesta prosessista, esimerkiss a 6 yhdest a rajatusta tapahtumasta: 1 Hyv a teos t ass a suhteessa ja l aht okohta t am an luennon pohdinnoille on (Rassudova 1984). 2
(5) Ñòóäåíòû âîëíîâàëèü, êîãäà âûñòóïàëè c äîêëàäîì (6) Êîãäà ñòóäåíòû âûñòóïèëè, îíè neðåñòàëè âîëíîâàòüñÿ Pidet a an huomio edelleen perfektiivisen aspektin konkreettis-faktisessa merkityksess a, mutta siirryt a an imperfektiivisen aspektin osalta tarkastelemaan rajoittamattoman toiston merkityst a. N aiss a tapauksissa kysymys siis kuuluu, onko puhe yhdest a yksitt aisest a ja rajatusta tapahtumasta vai toistuvasta toiminnasta. Rassudova (1984) esitt a a t ah an liittyen seuraavat esimerkit: (7) Ê âå åðó áîëüíîìó ñòàëî õóæå (8) Ê âå åðó áîëüíîìó ñòàíîâèëîñü õóæå (9) Ê äåñÿòè àñàì óòðà, íå âûäåðæàâ íåñëûõàííîé íàãðóçêè, ïîðòèëèñü âñå òåëåôîíû. (10) Ê äåñÿòè àñàì óòðà, íå âûäåðæàâ íåñëûõàííîé íàãðóçêè, èñïîðòèëèñü âñå òåëåôîíû. Perfektiivinen aspekti on vastaavissa tilanteissa syyt a valita, kun ei haluta luoda ajatusta toistuvuudesta: esimerkeiss a 8 ja 9 kerrotaan useista tapahtumista (aina iltaisin k avi niin, ett a sairaan vointi huononi / joka kerta kello kymmeneen menn ass a tapahtui niin, ett a puhelimet meniv at ep akuntoon). Vastaavasti esimerkit 7 ja 10 viittaavat yhteen konkreettiseen faktaan. Toistoon liittyen oma erityistapauksensa ovat tilanteet, joissa kerrotaan, miss a ajassa jokin toiminto suoritetaan. Huomaatko eroa seuraavissa lauseissa? (11) Îí èòàë çà äâà àñà 30 ñòðàíèö (12) Îí ïðî èòàë çà äâà àñà 30 ñòðàíèö Lause 11 on varmasti harvinaisempi, mutta mahdollinen, ja ilmaisee, ett a joskus nuoruudessaan, kouluaikoina tms. henkil on lukunopeus oli 30 sivua kahdessa tunnissa. J alleen kerran, lause 12 tuottaa tulkinnan yhdest a konkreettisesta prosessista. Kuten varmasti muistat, my os perfektiivinen aspekti voi kuitenkin ilmaista toistoa. T ast a seuraa, ett a rajoitetun toiston merkitys (imperfektiivinen aspekti) ja summatiivinen merkitys (perfektiivinen aspekti) kilpailevat jossain m a arin kesken a an. N aiss a tilanteissa auttaa, kun ajattelee, ett a perfektiivisen aspektin tapauksessa kyse on luultavasti per akk aisist a toistoista, kun taas imperfektiivinen aspekti ei m a arittele toistojen v alist a aikaa vaan ennemmin toteaa vain niiden olemassaolon. Esimerkiss a 13 verbi ñìîðãíóë (`r ap aytt a a silmi a') selke asti kuvaa toinen toistaan seuraavia r ap aytyksi a, esimerkiss a 14 puolestaan ìíîãî ðàç ðàññìàòðèâàëè vain toteaa, ett a toistoja todella on ollut useita eik a vain yksi. (13) Ñòàëî æàðêî ãëàçàì, ÿ íåñêîëüêî ðàç ñìîðãíóë, ïîòîì áåç ðàçäóìèé íàëèë ïîëîâèíó ôóæåðà è òóò æå âûïèë. (14) Ìû ìíîãî ðàç ðàññìàòðèâàëè íà çàñåäàíèè Ïðåçèäèóìà ÐÀÍ âîïðîñû, ñâÿçàííûå ñ ðàêåòíîé è àâèàöèîííîé òåõíèêîé, íî â ïåðâûé ðàç â ïîâåñòêó íàøåãî çàñåäàíèÿ ïîñòàâëåíà òåìà êîðàáåëüíîé ÿäåðíîé ýíåðãåòèêè 3
1.1.2 Yleisesti toteavaan erityismerkitykseen liittyv a aspektinvalinta Tarkastellaan viel a imperfektiivisen aspektin yleisesti toteavaa erityismerkityst a. Sen k aytt o on l ahell a toisaalta perfektiivisen aspektin konkreettis-faktista merkityst a, toisalta perfektin merkityst a. Erona ensimm aisess a oppositiossa on, ett a imperfektiivisen aspektin tapauksessa otetaan v ahemm an kantaa, ollaan toteavia, kun taas perfektiivisen aspektin tapauksessa on kertovampi, selostavampi ote. Katsotaan taas Rassudovan (1984: 55) esimerkkej a: (15) 1-ãî Ìàÿ â Äîìå Äðóæáû ñîáðàëèñü ïðåäñòàâèòåëè îáùåñòâåííîñòè (16) Ñîáèðàëèñü ïðåäñòàâèòåëè îáùåñòâåííîñòè 1-ãî Ìàÿ? Perfektiivinen aspekti selostaa t ass a tapahtumia ja tuo mukanaan kertovan, v arikk a amm an vaikutelman. Imperfektiivinen aspekti puolestaan keskitt a a huomion siihen, voidaanko todeta, ett a toiminta on tapahtunut vai ei. (17) Ìíå êàæåòñÿ, òî ÿ ãäå-òî óæå âèäåë Âàñ (18) ß Âàñ, êñòàòè, óâèäåë â åðà â ñòîëîâîé. Esimerkit 17 ja 18 kuvaavat omalta osaltaan imperfektiivisen aspektin v aritt omyytt a ja kantaaottamattomuutta ja toisaalta perfektiivisen aspektin konkreettisuutta ja tarkkuutta. Kuten mainittu, yleisesti toteava merkitys voi sekoittua my os perfektin merkitykseen. Perfektin merkityksess ah an kyse oli siit a, ett a korostetaan jonkin tuloksen ajankohtaisuutta puhehetkell a. Selkeimmin t am a oppositio tulee esille, kun puhutaan toiminnan mit at oitymisest a: (19) Ïîêà ìåíÿ íå áûëî, êòî-òî âêëþ èë êîìïüþòåð/âçÿë ôëîìàñòåð/îòêðûë îêíî (20) Ïîêà ìåíÿ íå áûëî, êòî-òî ÿâíî âêëþ àë êîìïüþòåð/áðàë ôëîìàñòåð/îòêðûâàë îêíî Seraava Rassudovan (1984: 65) esimerkkidialogi valaisee hyvin ajatusta tuloksen n akymisest a puhehetkell a vs. asian toteamista: (21) Äîáðûé äåíü. Ïîìíèòå? Ìû, êàæåòñÿ, âñòðå àëèñü... (22) Äà, âîò âñïîìíèë. Òû èçìåíèëñÿ! Esimerkiss a 21 on yleisesti toteava verbi âñòðå àòüñÿ, kun taas esimerkiss a 22 kyse on perfektin merkityksest a (`oletpa muuttunut'). 1.2 Aspektin valinnasta tulevassa ajassa Aspektin valintaan menneisyydess a liittyy usein eniten vaikeuksia, mink a takia sille my os omistettiin edell a melko paljon huomiota. Pohditaan kuitenkin my os er ait a huomioita futuurista. Kuten edellisill a luennoilla selitettiin, ven aj ast a voidaan merkityksen perusteella erottaa kaksi futuurimuotoa, imperfektiivinen ja perfektiivinen. Imperfektiiviselle aspektille ovat tyypillisi a seuraavat piirteet: 4
Prosessuaalisuus Toistoa Aikomusta Ep avarmuutta Kaksi ensimm aist a lueteltua merkityst a liittyv at tietysti imperfektiivisen aspektin yleisiin ominaisuuksiin, joista on jo paljon puhuttu. Ajattele varbi a çàíèìàòüñÿ seuraavassa lauseessa: (23) ß çàâòðà íå ñìîãó ïîåõàòü ñ âàìè íà ñòàäèîí, áóäó çàíèìàòüñÿ. On selv a a, ett a kyseess a on konkreettis-prosessuaalinen merkitys. Sen sijaan esimerkiss a 24 luetellaan rajattuja, ei-prosessuaalisia, yksitt aisi a tapahtumia: (24) ß ïîäíèìóñü, ïîìîþ ïîñóäó è ïîéäó ïîìîãàòü ìàìå. Voidaan siis sanoa, ettei aspektien v alinen perusero h avi a futuurissa minnek a an. Peruseron lis aksi on kuitenkin lis as avyj a, jotka on hyv a muistaa. Katsotaan ensin kahta j alkimm aist a edell a listattua imperfektiivisen aspektin ominaisuutta. Ajattele esimerkkej a 26 ja 27 (n am akin Rassudovalta). (25) Òû áóäåøü åñòü? (26) Åñëè Äèìà áóäåò óõîäèòü, ïîçâîíèòå ìíå (27) Åñëè Äèìà óéäåò, ïîçâîíèòå ìíå. Esimerkiss a 25 aikomuksen merkitys tulee esiin kysymyksess a: Meinaatko/onko sinulla aikomusta sy od a? t am a tuo esiin puhujan ep avarmuuden. Esimerkiss a 26 soittaa pit a a silloin, jos Dima ryhtyy tekem a an l aht o a, ilmaisee aikomuksen. Esimerkki 27 puolestaan ei kerro aikomuksesta, vaan soittaa pit a a silloin, jos Dima on jo l ahtenyt. Ylip a at a an voidaan sanoa, ett a siin a miss a imperfektiivinen aspekti ilmaisee ep avarmuutta ja aikomusta, ilmaisee perfekti varmuutta ja p a att av aisyytt a, kuten seuraavassa esimerkiss a: (28) Íå âîëíóéñÿ, òû ñïðàâèøüñÿ ñ ýòèì êóðñîì! Imperfektiivisen ja perfektiivisen aspektin v alinen ero varmuudessa voidaan melko hyvin tiiviist a a seuraavaan esimerkkiin: (29) Äåëàòü ÿ, ïîæàëóé, áóäó, à ñäåëàþ, íå çíàþ. Perfektiiviselle aspektille tyypillisen a futuurimerkityksen a voi my os pit a a esimerkin 31 viimeist a verbi a (ñåé àñ óáåðó): (30) ß åùå íå óáðàë áóìàãè, óæå óáèðàþ, ñåé àñ óáåðó Ajatus on, ett a perfektiivinen aspekti ilmaisee lupauksen suorittaa toiminta loppuun. Vertaa my os seuraava esimerkki: (31) òî òû òàê äîëãî îäåâàåøüñÿ? Ñåé àñ îäåíóñü 5
1.3 Aspektin valinnasta kieltomuotojen yhteydess a Aspektinvalinnan kannalta on paljon merkityst a sill a, onko kyseess a kielto- vai my ont olause. Katsotaan aluksi joitakin esimerkkej a liittyen aspektin k aytt o on kieltomuodossa ja menneess a ajassa. Yleisesti ottaen voidaan todeta, ett a kieltomuodossa imperfektiivisen aspektin k aytt oala laajenee, ei kuitenkaan, ett a kieltomuoto automaattisesti merkitsisi imperfektiivist a aspektia. Imperfektiivisell a aspektilla on usein se merkitys, ettei toiminta ole viel a edes alkanut: (32) Óæå ñòåìíåëî, íî ñâå è åù¼ íå ãîðåëè. (33) Áûëåòû åùå íå ïðîäàâàëè (34) Â 40-ûå ãîäû êâàðêè íå èçó àëè. Toinen tyypillinen imperfektiivisen kieltomuodon merkitys on, ett a toiminnassa ei tapahdu muutoksia: (35) Äîæäü íå ïåðåñòàâàë. (36) Êîìïüþòåð íå âêëþ àëñÿ. (37) Ó åíûå äîëãî íå íàõîäèëè îòâåòà íà âîïðîñ î òîì, ïî åìó çíà åíèå ãðàâèòàöèîííîé ïîñòîÿííîé ñîñòàââëÿåò èìåííî 6,67408(31) 1011 ì3 ñ2 êã1 Esimerkiss a 35 sataminen on tila, jossa ei tapahdu muutoksia, esimerkiss a 36 puolestaan vastaava tila on tietokoneen k aynnistym att omyys (sammuksissa oleminen). Esimerkki 37 on merkitt av a siin a mieless a, ett a íàõîäèòü on verbi, joka yleens a ei ilmaise jatkuvaa tilaa tai kestoa, mutta joka kuitenkin kieltolauseessa n ain tekee. Edell a k asiteltiin aspektien eroa sellaisissa lauseissa kuin Òû èòàë êíèãó? ja Òû ïðî èòàë êíèãó? ja todettiin, ett a perfektiivinen aspekti ottaa kantaan siihen, oliko toiminta odotettua vai ei. Jonkin toiminnan odottamisen tai edellytt amisen merkitys n akyy my os kieltolauseissa, kuten seuraavissa esimerkeiss a: (38) Âàíÿ, ìû ïî òåáå ñêó àëè, òî æå ýòî òû íå ïðèøåë? (39) Êñòàòè, íà çàñåäàíèå ñåíàòñêîãî êîìèòåòà ïðåäñòàâèòåëè Ìèíïå àòè íå ïðèøëè, õîòÿ ïðèãëàøåíèå èì áûëî íàïðàâëåíî. (40) Ìû íå ïîñìîòðåëè ôèëüì, õîòÿ âñå åãî õâàëèëè Samoin perfektin erityismerkitys voi olla syy puoltaa perfektiivisen aspektin k aytt o a. Esimerkiss a 41 ïðèíåñòè-verbill a on selv a yhteys nykyhetkeen: (41) Ó òåáÿ åñòü ñî ñîáîé íîóòáóê? Íåò, ÿ åãî íå ïðèíåñ Etenkin verrattaessa konkreettis-faktista ja yleisesti toteavaa erityismerkityst a aspektin valinta kieltomuodon suhteen on usein h ailyv a a ja muotojen v alilt a on vaikea l oyt a a suuria merkityseroja. N ain on esimerkiksi seuraavissa lauseissa: (42) Ìåíÿ íèêòî íå âñòðåòèë/ âñòðå àë. 6
(43) Àâòîáóñ íå îñòàíàâëèâàëñÿ / îñòàíîâèëñÿ? (44) Îí íå ñîîáùèë / ñîîáùàë î ñâîåì ïðèåçäå. (45) Ñåãîäíÿ ÿ íå êóïèëà / ïîêóïàëà ôðóêòîâ. Siirryt a an nyt tarkastelemaan kieltomuotoa ja innitiivej a. Sen lis aksi, ett a kaiken kaikkiaan kieltomuoto kasvattaa imperfektiivisen aspektin k aytt oalaa, voidaan kieltomuoto + innitiivi -rakenteiden osalta todeta, ett a n aiss a tapauksissa imperfektiivinen aspekti on aivan erityisen todenn ak oinen, joskaan ei edelleenk a an mill a an tavalla ainoa vaihtoehto. Periaatteessa my os innitiivimuotojen kohdalla on mietitt av a edell a mainittuja imperfektiivisen ja perfektiivisen aspektin peruseroja. Esimerkiksi seuraavissa lauseissa perfektiivinen verbi ilmaisee yksitt aist a tulokertaa, imperfektiivinen toistuvia kertoja: (46) Îí íå ñîãëàñèëñÿ ïðèéòè â ïîíåäåëüíèê (47) Îí íå ñîãëàñèëñÿ ïðèõîäèòü â ïîíåäåëüíèê On kuitenkin olemassa tiettyj a kielteisi a innitiivirakenteita, joissa aspektin valinta on hyvin selke a a. Ensinn akin, jos kiellon kohteena on itse innitiivimuoto eik a sen p a asana, imperfektiivisen aspektin k aytt o on l ahes varmaa: (48) ß ñòàðàëñÿ íå óïîòðåáëÿòü ñëîâ, êîòîðûå íå áûëè áû ïîíÿòíû âòîðîêëàññíèêó (49) Àãåíò îáÿçóåòñÿ íå çàêëþ àòü àíàëîãè íûå ñîãëàøåíèÿ ñ äðóãèìè ïëàò¼æíûìè ñèñòåìàìè (50) À íàñ ¼ò âñåãî çäàíèÿ ìû ïðåäïî èòàåì íå çàãàäûâàòü Toiseksi, kieltomuodon ja pakkoa tai tarvetta ilmaisevien íàäî, íóæíî, íåëüçÿ, äîëæåí rakenteiden yhdistelm a an liittyy s a ann onmukaisesti juuri imperfektiivisen aspektin verbi: (51) Íå íàäî çàáûâàòü, òî íåôòü íåâîñïðîèçâîäèìûé ðåñóðñ. (52) Áîëüøå íå íóæíî îòêëàäûâàòü ïîêóïêó íà ïîòîì! (53) Ìû òâåðäî óáåæäåíû, òî êëèåíò íå äîëæåí ïåðåïëà èâàòü çà ðàñêðó åííûé áðåíä Vertaa t ass a yhteydess a my os çà åì + innitiivi -rakenteet: (54) Çà åì ïèñàòü ìíîãî î òîì, üè âçãëÿäû òåáå óæäû? Huomaa kuitenkin, ett a íåëüçÿ-sanan yhteydess a perfektiivist a aspektia voi k aytt a a, kun ilmaistaan mahdottomuutta (vrt. potentiaalin erityismerkitys): (55) Íåëüçÿ ñêàçàòü, òî â ïüåñå Èáñåíà òîëüêî îäíà òåìà. (56) Íà ìóíèöèïàëüíîì óðîâíå íåëüçÿ ðåøèòü ìåæãîñóäàðñòâåííûå âîïðîñû. 7
1.4 Aspektin valinnasta my ont omuotoisten innitiivimuotojen yhteydess a Paitsi kielto- my os my ont omuotoiseen innitiiviin liittyy er ait a hyvin selkeit a s a ann onmukaisuuksia. Yksi tavallisimmista tapauksista liittyy niin kutsuttuihin vaihetta ilmaiseviin verbeihin. N ait a ovat esimerkiksi íà èíàòü, ñòàòü, êîí àòü, ïðîäîëæàòü. N aiden verbien yhteydess a kohdataan j alleen kerran se imperfektiivisen aspektin ominaisuus, ett a puhujan on mahdollista astua sis alle verbin ilmaisemaan toimintaan, pilkkoa se palasiksi (Nikunlassi 2002: 176). Perfektiivisen aspektin toiminta, joka on luonteeltaan rajattua ja totaalista, ei t at a salli, ja siksi vaihetta ilmaisevien verbien kanssa k aytet a an aina imperfektiivisen aspektin verbej a. Varsinaisten vaihetta ilmaisevian verbien lis aksi ryhm a an voi luetella monia muitakin verbej a, jotka viittaavat esimerkiksi vaiheittaiseen oppimiseen, omaksumiseen tms. Toisin sanoen sellaisia verbej a kuin ó èòüñÿ, ïðèâûêíóòü, áðîñèòü (merkityksess a `lopettaa') yms. (57) Ñèòóàöèÿ òàì ïðîäîëæàåò îñòàâàòüñÿ äîñòàòî íî ñëîæíîé... (58) Áàáóøêà ñåé àñ ëîæèòñÿ ñïàòü è òðåáóåò, òîáû ÿ êîí àëà ïèñàòü è òîæå ëåãëà Toisaalta tietyt verbit ovat luonteeltaan niin selke asti tulosta painottavia, ett a niiden yhteydess a k aytet a an k ayt ann oss a aina perfektiivist a aspektia. T allaisia ovat ainakin óñïåòü ja óäàòüñÿ: (59) Î åíü ðàññ èòûâàåì íà òî, òî Ïðåçèäåíòó X. Êàðçàþ óäàñòñÿ óêðåïèòü öåíòðàëüíîå ïðàâèòåëüñòâî (60) Òàê âû óæå óñïåëè ïðî èòàòü ýòè ñòðàíè êè? My os çàáûòü-verbin t aydennys on k ayt ann oss a aina perfektiivinen verbi: (61) Ìû çàáûëè êóïèòü çàêóñêè è ïîäàðêè, è êèíóëèñü èñïðàâëÿòü ñâîé ïðîìàõ Mainittakoon my os, ett a äàâàòü-verbi + innitiivi -rakenteissa k aytet a an imperfektiivist a aspektia: (62) Äàâàéòå ïðèäåðæèâàòüñÿ òåìû! Jos k aytet a an perfektiivist a aspektia, verbi esiintyy innitiivin sijasta persoonamuodossa: (63) Äàâàéòå ïðèäåðæèìñÿ òåìû! Edell a mainittujen jossain m a arin kiinteiden rakenteiden ulkopuolella innitiivill a ja imperfektiivisella aspektilla on taipumus useimmiten ilmaista jotakin toistuvaa tai jollakulla tapana olevaa: (64) ß ðåøèë äåëàòü ìåìóàðíûå çàïèñè îá àðòèñòàõ, ðåæèññ¼ðàõ, ïèñàòåëÿõ, ñ êîòîðûìè ìíå ïîâåçëî ðàáîòàòü è äðóæèòü. 8
(65) Ó èòåëüíèöà íàñòîÿòåëüíî ñîâåòîâàëà Íàcòå îáðàùàòü áîëüøå âíèìàíèÿ íà ïîäîïå íîãî. (66) Âåçäå ïðèíÿòî äàâàòü àåâûå 10% îò îáùåé ñóììû (67) È êîíå íî, íå çàáûâàéòå ïî àùå ìåíÿòü ïàðîëü. Toisin sanoen, jos innitiivill a ilmaistaan yksitt aist a tapahtumaa, perfektiivinen aspekti on hyvin todenn ak oinen: (68) Â âîñêðåñåíüå ìû ñîáèðàåìñÿ ñõîäèòü íà âûñòàâêó (69) Ìíå íàäî ïîãîâîðèòü ñ íèì (70) ß õî ó ïðî èòàòü ýòó êíèãó 1.5 Teonlaadun k asite Yksi aspektinvalintaan vaikuttava tekij a ovat niin kutsutut teonlaadut (ñïîñîáû äåéñòâèÿ) 2, joita t ass a yhteydess a sivutaan vain hyvin ohimennen. Teonlaatu on tiettyjen konkreettisten sanojen tai sanaryhmien ominaisuus vertaa t at a aspektiin yleens a, joka on poikkeuksetta kaikkien verbien ilmaisema kategoria. Jotta asia k avisi ymm arrett av aksi, katsotaan konkreettisia esimerkkej a. Pohdi verbej a çàñìåÿòüñÿ, çàïëàêàòü, çàðûäàòü, çàïåòü ja çàøóìåòü. N am a ovat kaikki perfektiivisen aspektin verbej a, mutta niit a yhdist a a jokin tarkempi ominaisuus kuin vain ne, jotka ovat tyypillisi a perfektiivisille verbeille. Kaikki n am a çà-etuliitteiset verbit nimitt ain ilmaisevat nimenomaan toiminnan alkamista: (71) Êîãäà çà âäîâöîì õëîïíóëà äâåðü, Èðèíà çàïëàêàëà. (72) Êàê áóäòî ÿ äîëæåí òóò ïðîñòî çàïåòü îò ðàäîñòè. T am a ei ole perfektiivisen aspektin ominaisuus sin ans a, eik a n aill a verbeill a ole aspektiparia. Niiden k aytt o ei perustu niink a an yleisiin syihin k aytt a a perfektiivist a aspektia (muuta kuin ep asuorasti), vaan siihen, ett a puhuja haluaa ilmaista nimenomaan toiminnan yleens a jonkin a anen tai muun aistein havaittavan arsykkeen l ahett amisen alkamista. Alkamista ilmaisevaa teonlaatua nimitet a an inkoatiiviseksi (íà èíàòåëüíûé ñïîñîá äåéñòâèÿ). Useimmiten teonlaadut, kuten edellisess a tapauksessa, muodostetaan aina tietyll a pre- ksill a, ja muodostamisen tuloksena on aina perfektiivisi a verbej a. Inkoatiivisen teonlaadun lis aksi mainittakoon t ass a yhteydess a seuraavat: 1. Perduratiivinen (ïðîäîëæèòåëüíûé) teonlaatu ilmaisee tekemist a jonkin tietyn konkreettisen ajan verran muodostetaan ïðî-preksill a verbej a: ïðîñèäåòü, ïðîìîë àòü, ïðîäåðæàòü, ïðîëåæàòü, ïðîñòîÿòü esimerkkilause: Êàê ìíå ïîòîì ñêàçàëè, ïðîñïàë ÿ 14 àñîâ 2 Isachenko (2003[1965]), jolla on ollut erityisen suuri vaikutus teonlaatujen tutkimukseen, k aytt a a niist a termi a ñîâåðøàåìîñòü. 9
2. Delimitatiivinen (îãðàíè èòåëüíûé) teonlaatu ilmaisee my os tekemist a jonkin rajoitetun ajan, mutta yleens a vain v ah an aikaa muodostetaan yleens a ïî-preksill a, usein intransitiiviverbeist a verbej a: ïîñèäåòü, ïîñòîÿòü, ïîêóðèòü, ïîãîâîðèòü usein suomennettaessa lis at a an esimerkiksi adverbi v ah an tms. (istuttiin v ah asen, v ah an aikaa tupakoitiin, puhutaan pikkasen) esimerkkilause: *Áîëüøèíñòâî ñïåêòàêëåé äëÿ äåòåé ïîâñåìåñòíî ñäåëàíû ïî æåëåçíûì ðåöåïòàì"ñòàðûì êàçà üèì ñïîñîáîì : ïîãîâîðèëè, ïîïåëè, ïîòàíöåâàëè.* 3. Momentaaninen (îäíîàêòíûé) teonlaatu ilmaisee jotakin yksitt aist a tapahtumaa (heilautusta, ysk ahdyst a, hyp ahdyst a) erotettuna mohdollisesta useiden tapahtumien sarjasta ei muodosteta preksill a vaan kyseess a íó-suksin sis alt avi a verbej a verbej a: ìàõíóòü, ïðûãíóòü, êàøëÿíóòü esimerkkilause: Îí êàøëÿíóë, åðòûõíóëñÿ (`kirosi'), îòêèíóë êðþ îê è ïðåäñòàë ïåðåä íèìè. 4. Saturatiivinen (ñàòóðàòèâíûé) teonlaatu ilmaisee jonkin asian tekemist a kyllikseen tai jopa kyll astymiseen asti muodostetaan íà-preksill a sek a ñÿ-postksilla verbej a: íàåñòüñÿ, íàñìåÿòüñÿ, íàêóïàòüñÿ, íàõâàñòàòüñÿ esimerkkilause: Äîâîëüíî íàøóòèëèñü ìû, ïîðà è çà äåëî! Nikunlassi, Ahti. 2002. Johdatus Ven aj an Kieleen Ja Sen Tutkimukseen. Helsinki: Finn Lectura. Rassudova, O.P. 1984. Aspectual Usage in Modern Russian. Moskova: Russky Yazyk. Èñà åíêî, Àëåêñàíäð. 2003[1965]. Ãðàììàòè åñêèé Ñòðîé Ðóññêîãî ßçûêà Â Ñîïîñòàâëåíèè Ñ Ñëîâàöêèì. Ìîðôîëîãèÿ. àñòü 1, 2. Ìîñêâà: ßçûêè ñëàâÿíñêîé êóëüòóðû. https: //www.litres.ru/a-v-isachenko/grammaticheskiy-stroy-russkogo-yazyka-v-sopostavlenii-s-slo 10