Eloisa ikä -ohjelma-asiakirja

Eloisa ikä -ohjelma-asiakirja 2015

Sisältö 1. OHJELMAN TAVOITTEET... 2 1.1 Ohjelman tavoitteet... 2 1.2 Kohderyhmät... 3 2. OHJELMAN TOTEUTUS... 3 2.1 Ohjelman rakenne ja koordinointi... 3 2.2 Kehittämistyön tuki ja hankkeiden velvoitteet... 4 3. OHJELMAN SEURANTA JA ARVIOINTI... 6 4. VIESTINTÄ... 7 5. TAUSTAPOHDINTAA JA KÄSITTEITÄ...11 IKÄIHMISEN HYVÄ ARKI...11 Toimijuus...11 Toimintakyky...12 Osallisuus...13 Ympäristö...13 IKÄIHMISTEN HYVÄÄ ARKEA VAIKEUTTAVIA TEKIJÖITÄ...13 Osallistavan ja mielekkään toiminnan puute...14 Ympäristön ja liikkumisen hankaluus...14 Yhteiskunnan asenteet...14 Yksinäisyys...14 Koetun elämänlaadun heikkeneminen...15 Sairaudet...15 Psykososiaalisen tuen riittämättömyys...16 HYVÄN ARJEN TUKEMINEN...16 Lähteet 20 1

JOHDANTO Yli 63-vuotiaita ihmisiä on Suomessa reilu miljoona henkeä. Suurin osa heistä elää omaa arkeaan itsenäisesti ja vajaa 15 prosenttia käyttää sosiaali- ja/tai terveyspalveluja säännöllisesti. (STM 2013.) Eliniän pitenemisen myötä vanhuuden elämänvaihe on monimuotoistunut. Se sisältää erilaisia vaiheita, jotka eivät suoranaisesti yhdisty kronologiseen ikään vaan lähinnä toimintakyvyn muutoksiin, sosiaalistaloudelliseen asemaan, elämäntilanteeseen ja osallistumismahdollisuuksiin. Ns. kolmas ikä alkaa eläkkeelle siirryttäessä, ja sitä pidetään toimintakykyisen, itsenäisen ja aktiivisen tekemisen elämänvaiheena. Neljännen iän katsotaan alkavan, kun toimintakyky heikkenee ja henkilö tarvitsee ulkopuolista apua. Tällöin erilaisten toimintarajoitteiden määrä lisääntyy asteittain. Viides ikä sijoittuu vaiheeseen, jossa henkilö on riippuvainen muiden antamasta avusta eikä hän selviydy enää itsenäisesti omassa kodissaan. (Rajaniemen 2007 mukaan Helin 2002.) Näiden vanhuuden eri ikävaiheiden arki näyttäytyy erilaisena toimintojen sekä ympäristöjen osalta. Tutkimusten ja järjestökyselyn (Heinola & Helo 2012) mukaan ikäihmisten hyvää arkea vaikeuttavat osallistavan ja mielekkään tekemisen puute, ympäristön ja liikkumisen hankaluus, yhteiskunnan kielteiset asenteet, yksinäisyys, koetun elämänlaadun heikentyminen ja palvelujen sekä ennalta ehkäisevän toiminnan riittämättömyys. Ikäihmisten hyvinvoinnin edistämiseksi tarvitaan uusia paikallisia yhteistyön muotoja ja malleja, joihin kunnan eri toimialat, järjestöt, seurakunnat, yritykset, oppilaitokset ja erityisesti ikäihmiset itse osallistuvat. Raha-automaattiyhdistyksen Eloisa ikä -avustusohjelma (2012-2017) edistää ikäihmisten hyvää arkea. Ohjelman lähtökohtana ovat ihmisten omat voimavarat, vahvuudet ja elämänkokemus sekä näkemys omasta arjesta. Ohjelmaa toteutetaan yhteistyössä Vanhustyön keskusliiton kanssa. Tässä ohjelmaasiakirjassa tarkastellaan Eloisa ikä -ohjelman tavoitteita, toteutusta ja rakennetta sekä tuodaan esille ohjelman kannalta keskeisiä käsitteitä. 1. OHJELMAN TAVOITTEET Eloisa ikä -ohjelman päämääränä on luoda edellytyksiä ikäihmisten hyvälle arjelle ikääntymisen eri vaiheissa, myös elämän nivelkohdissa kuten esimerkiksi eläkkeelle jäädessä, toimintakyvyn heiketessä, aistivammojen, vakavan sairastumisen, läheisen kuoleman tai omasta kodista muuton yhteydessä. 1.1 Ohjelman tavoitteet Eloisa ikä -ohjelman tavoitteina on: 1. Mahdollisuuksien ja edellytysten luominen ikäihmisten osallisuudelle ja mielekkäälle tekemiselle 2. Paikallisten yhteistyömallien kehittäminen o ikäihmisten hyvinvoinnin vahvistamiseen o arjessa selviytymistä uhkaavien ongelmien tunnistamiseen ja varhaiseen välittämiseen o ongelmia kohdanneiden auttamiseen 2

3. Yhteiskunnan ja kansalaisten asenteisiin vaikuttaminen myönteisen ikäidentiteetin vahvistamiseksi Ohjelman tarkoituksena on vahvistaa kehittämistyön tulosten ja vaikutusten aikaansaamista ja esille nostamista. Lisäksi ohjelma nostaa esille ikäihmisten parissa tehtävää järjestötyötä ja sen mahdollisuuksia laajalti hyvinvoinnin ja toimijuuden edistämisessä. 1.2 Kohderyhmät Avustusohjelman kohderyhminä ovat yli 60-vuotiaat ihmiset, jotka ovat - aktiivisia ja toimintakykyisiä, haluavat antaa panostaan vapaaehtoistoimintaan ja ylläpitää toimintakykyään - riskiryhmiin kuuluvia ja joiden toimintakyvyn ennakoidaan heikkenevän, jos mitään ei tehdä - kohdanneet ongelmia kuten pitkäaikaissairautta tai toimintakyvyn heikkenemistä. 2. OHJELMAN TOTEUTUS Eloisa ikä -avustusohjelmaa rahoittaa Raha-automaattiyhdistys (RAY), ja koordinoinnista vastaa Vanhustyön keskusliitto (VTKL). Ohjelman kehittämistoiminta toteutuu järjestöjen hankkeissa, ja ne muodostavat yhteisen verkoston ja kehittämisalustan. Ohjelmaan osallistuvat järjestöt toteuttavat käytännön kehittämistyötä ja toimintoja yhteistyössä paikallisten toimijoiden kanssa. Oleellista on, että ohjelmassa mukana olevat järjestöt verkostoituvat sekä keskenään että kuntien eri toimialojen, omalla toiminta-alueella toimivien muiden järjestöjen, seurakuntien, yritysten tai muiden toiminnan kannalta relevanttien tahojen kanssa. Järjestöjen keskinäinen verkostoituminen antaa mahdollisuuden oman toiminnan vertaisarviointiin, hyvien käytäntöjen levittämiseen sekä asiantuntijuuden ja osaamisen jakamiseen ja yhteiseen oppimiseen. Paikallinen verkostoituminen tehostaa toimintaa ja parantaa toiminnan laatua ikäihmisen ja hänen perheensä näkökulmasta. Keskeistä ohjelman toteuttamisessa on myös yhteistyökäytäntöjen luominen ikäihmisten mukaan ottamiseksi toiminnan suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin. 2.1 Ohjelman rakenne ja koordinointi Raha-automaattiyhdistys rahoittaa ohjelman koordinaatiota vuosina 2012-2017 ja järjestöjen kehittämishankkeita ja toimintoja vuosina 2013-2017. RAY valvoo ohjelmaan valittujen avustuskohteiden avustusten käyttöä. Lisäksi RAY seuraa ohjelmalla aikaansaatuja tuloksia ja vaikutuksia sekä toteuttaa ohjelmateemaan liittyvää kansalaisviestintää. Vanhustyön keskusliitto koordinoi Eloisa ikä -avustusohjelman toteutusta ja tukee ohjelmaan valittavien hankkeiden toimintaa. Lisäksi koordinaatio tukee ikäihmisten hyvää arkea edistävien käytäntöjen juurruttamista, edistää myönteistä näkemystä ikääntymiseen ja toteuttaa ikäihmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointitutkimusta. Kehittämistoiminnan viitekehyksenä käytetään toimijuus-käsitettä, jonka mukaan tarkastelun kohteena ovat toimintakäytännöt ja ikäihmiset toimijoina erilaisissa arjen tilanteissa. 3

KUVIO 1. Eloisa ikä -ohjelman lähtökohdat, tavoitteet ja menetelmät Sidosryhmäyhteistyö ja ohjelman sisältöjen esillä pitäminen kuuluu sekä RAY:n että VTKL:n vastuualueelle. Eloisa ikä -neuvottelukunta toimii keskustelevana asiantuntijatukena ohjelman toteuttamiselle. Neuvottelukunnassa on edustettuina RAY:n ja Vanhustyön keskusliiton lisäksi THL, Kuntaliitto, eläkeläisjärjestöt, kuntataso, Kaste-ohjelma, yliopisto ja ammattikorkeakoulu. Eloisa ryhmä puolestaan koostuu RAY:n ja VTKL:n edustajista tehtävänään ohjelmakoordinaation käytännön asioista sopiminen ja toimeenpano. 2.2 Kehittämistyön tuki ja hankkeiden velvoitteet RAY vastaa avustusta saavien järjestöjen ohjaus- ja neuvontatyöstä avustuksen käyttöön liittyvissä asioissa. Eloisa ikä -ohjelmaan ei oteta enää uusia hankkeita. Ohjelmakausi päättyy vuoden 2017 lopussa. Vuoden 2015 uusia avustuksia suunnataan erityisesti kokeilu- ja kehittämishankkeisiin, joilla vahvistetaan haasteellisissa elämäntilanteissa elävien ikäihmisten osallisuutta. Keskeisiä teemoja ovat esimerkiksi mielen hyvinvointi ja ikäihmisten yksinäisyys. Kaikissa hankkeissa korostetaan yhteistyötä muiden paikallisten toimijoiden kanssa (erityisesti järjestö-kunta -yhteistyötä ja sen tiivistämistä). 4

Kuvio 2. Eloisa ikä -ohjelman hankepaikkakunnat v. 2015 Hankkeiden velvoitteet Avustusohjelmaan osallistuvan järjestön tulee sitoutua raha-automaattiavustuksista annetussa laissa ja avustuspäätöksessä mainittujen velvoitteiden lisäksi: toteuttamaan ohjelman tavoitteiden mukaista toimintaa tuomaan esille osallistumisensa ohjelmaan tiedottaessaan omasta toiminnastaan ja hyödyntämään ohjelman yhteistä ilmettä (mm. Eloisa ikä -logon käyttö) esittelemään toimintaansa erikseen sovittavissa ohjelman seminaareissa ja muissa tilaisuuksissa vahvistamaan omaa osaamistaan osallistumalla ohjelman järjestämiin verkostotilaisuuksiin ja koulutuksiin jakamaan omaa osaamistaan ja tietämystään myös muiden ohjelmaan osallistuvien hyödyksi osallistumalla erikseen sovittavalla tavalla ohjelman yhteisen viestinnän toteuttamiseen toteuttamaan ohjelman edellyttämää seurantaa ja keräämään seuranta- ja arviointitietoa solmimaan yhteistyösuhteita toiminta-alueellaan toiminnan levittämiseksi ja juurruttamiseksi Mikäli toimintavuoden aikana tulee tarvetta muuttaa tai täsmentää toiminnan sisältöä tai tavoitteita, hakijan tulee olla yhteydessä avustusvalmistelijaan. Taloudellisissa, kirjanpidollisissa ja juridisissa kysymyksissä otetaan yhteyttä avustuksesta vastaavan tarkastajaan.

Vanhustyön keskusliiton koordinaation tarjoama tuki Ohjelman koordinaation tarkoituksena on varmistaa ohjelman tavoitteiden toteutuminen. Vanhustyön keskusliiton koordinaation tavoitteina on: Tukea ohjelmassa mukana olevien järjestöjen kehittämistyötä Verkottaa järjestöjä yhteistyön tiivistämiseksi Vahvistaa paikallisten toimijoiden yhteistyötä Tukea ikäihmisten hyvää arkea edistävien käytäntöjen juurruttamista Edistää myönteistä asennetta ikääntymistä kohtaan yhteiskunnassa Tavoitteiden saavuttamiseksi koordinaatio käyttää seuraavia keinoja: Tullaan tutuiksi -tapaamiset osahankkeita toteuttaviin järjestöihin rahoituspäätösten jälkeen yhdessä RAY:n kanssa Hankeverkoston seminaarit/työkokoukset x 3 vuodessa yhdessä RAY:n kanssa Teemakoulutusta osahankkeiden tiedon ja tuen tarpeisiin Hanke- ja toimintokohtainen mentorointi Tutkimus ohjelmatoiminnan vaikutuksista ikäihmisten arkeen Viestintämateriaalit ja paikalliset verkostokokoukset paikallisen verkostoitumisen tueksi Hankeverkoston sisäinen viestintä Eloisa ikä -verkkosivujen tekninen toteutus ja päivittäminen, mikä palvelee osaltaan sekä ulkoista että hankeverkoston sisäistä viestintää Hankkeiden toiminnan ja toimivien käytäntöjen esille nostaminen Ikääntymisen monimuotoisuuden ja myönteisen ikäkäsityksen esille tuominen Sidosryhmäyhteistyö mm. Kaste-ohjelman, Emma & Elias -avustusohjelman ja Voimaa vanhuuteen -iäkkäiden terveysliikuntaohjelman kanssa 3. OHJELMAN SEURANTA JA ARVIOINTI RAY:n rooli ja tehtävät seurannassa ja arvioinnissa Eloisa ikä -ohjelman seurannasta ja arvioinnista vastaa RAY:n avustusosasto. RAY tarkastelee ohjelmaa yhtenä, useista eri projekteista ja toiminnoista koostuvana kokonaisuutena. Ohjelmaa arvioidaan kolmella tasolla: ohjelma, projekti/toiminto ja osallistuja. Ohjelman arviointi toteutetaan kehittävän arvioinnin periaatteiden mukaisesti. Kehittävä ulottuvuus koskee erityisesti ohjelma- ja projekti-/toimintotasoja. Arvioinnin avulla pyritään nostamaan esille avustuskohteiden toimintaan liittyviä kehittämiskohteita ja -tarpeita, jotta toiminta vastaisi mahdollisimman hyvin kohderyhmien tarpeisiin sekä toimintaympäristössä tapahtuviin muutoksiin. Tavoitteena on tuottaa johtopäätöksiä ja konkreettisia ehdotuksia ohjelman sekä siihen kuuluvien yksittäisten toimintojen ja projektien kehittämisen tueksi. Arvioinnin toinen keskeinen tavoite on tuottaa tietoa ohjelmalla aikaansaaduista tuloksista ja vaikutuksista. Tuloksilla ja vaikutuksilla tarkoitetaan niitä asioita ja kehitystä, jota ohjelmalla saadaan aikaiseksi. Arvioinnin keskiössä ovat tulokset ja vaikutukset suhteessa asetettuihin tavoitteisiin sekä loppukäyttäjien kokema hyöty. Arvioinnin kohdentumista ohjaa viitekehys 1, mikä sisältää elementtejä mm. Euroo- 1 Soveltaen: European Commission (1999); EFQM-malli (The EFQM Excellence Model 2003); Vedung (1997) 6

pan komission yleisestä ohjelma-arvioinnin viitekehyksestä, Euroopan laatupalkintomallista (EFQM) sekä Evert Vedungin vaikutusarviointimallista. Viitekehyksen mukaisesti arviointi kohdentuu yhdeksään osa-alueeseen: 1. Toimeenpano 2. Tavoitteiden asettelu 3. Kohderyhmien valinta ja tavoittaminen 4. Organisointi, koordinointi ja johtaminen 5. Toimenpiteet, toteutus, resurssointi 6. Kumppanuudet ja yhteistyö 7. Viestintä 8. Tulosten juurruttamiseen varautuminen 9. Tulokset ja vaikutukset RAY auttaa ja tarjoaa tukea ohjelmassa mukana oleville projekteille ja toiminnoille seuranta- ja arviointikäytäntöjen suunnittelussa ja toimintojen kehittämisessä yhdessä Vanhustyön keskusliiton koordinaation kanssa. Tarvittaessa RAY toteuttaa myös yksittäisiä tutustumis- ja seurantakäyntejä ohjelmaan kuuluviin projekteihin ja toimintoihin. Vanhustyön keskusliiton rooli ja tehtävät seurannassa ja arvioinnissa Vanhustyön keskusliitto tarjoaa ohjelmassa mukana oleville projekteille ja toiminnoille käytännön tukea oman toiminnan seurantaan ja arviointiin yhdessä RAY:n kanssa. Vanhustyön keskusliitto tuottaa tutkimustietoa ohjelmassa toteutettavan toiminnan vaikutuksista ikäihmisten arkeen. Tutkimuksessa keskitytään tarkastelemaan sitä, miten ohjelmassa kehitetyt toiminnot ja mallit muuttavat mukana olevien ikäihmisten arkea sekä osallisuuden ja toimijuuden kokemuksia ja millaisia vaikutuksia niillä on ikäihmisten psykososiaaliseen hyvinvointiin. Erillinen tutkimussuunnitelma löytyy osoitteesta www.eloisaikä.fi/aineisto. Ohjelmassa mukana olevien projektien ja toimintojen tehtävät Jokainen avustusohjelmassa mukana oleva toimija tuottaa RAY:lle seurantatietoa (tuloksellisuus- ja vaikutusselvitys) oman toiminnan sisällöstä, laajuudesta, kehittämistarpeista sekä aikaansaaduista tuloksista ja vaikutuksista. RAY:n seurantajärjestelmän mukaisesti avustettavista toiminnoista tulee tuottaa tietoa neljästä näkökulmasta: työntekijät (itsearviointi), osallistujat (kohderyhmä), kumppanit sekä vapaaehtoistoimijat. Seurantatiedot toimitetaan RAY:lle kerran vuodessa, maaliskuun loppuun mennessä, päättyneen kalenterivuoden osalta. RAY ohjeistaa ohjelmassa mukana olevat projektit ja toiminnot seurantakäytäntöihin yhdessä Vanhustyön keskusliiton kanssa. Seurantalomakkeet ja itsearvioinnin opas löytyvät RAY:n internet-sivuilta osoitteessa: http://bit.ly/1auq5rd. Ohjelmassa mukana olevat projektit ja toiminnot ovat velvoitettuja toimittamaan RAY:n erikseen pyytämää arviointiaineistoa (esim. vastaamaan erillisiin kyselyihin, osallistumaan haastatteluihin tai arviointipäivään) ja tekemään yhteistyötä Vanhustyön keskusliiton tutkijoiden kanssa. 4. VIESTINTÄ Eloisa ikä -avustusohjelmaan liittyvä viestintä rakentaa myönteistä mielikuvaa ikäihmisistä, tekee avustusohjelmasta näkyvän ja tukee järjestöjä ja hankkeita tavoitteiden saavuttamisessa. Ohjelman päävies- 7

tit näkyvät alla olevassa kuviossa. Pääviestien kokoavana kattoteemana on ikäihmisten yhdenvertaisuus. Ikäihmisten elämänkokemus ja voimavarat käyttöön Ikäihmisillä on päätösvalta omaan elämäänsä. Kaikille tunne siitä, että kuuluu johonkin ja mahdollisuus toimia yhteisössä. Kuten kaikki muutkin, ikäihmiset ovat yksilöllisiä. Ikä tuo mukanaan tietoa, taitoa ja perspektiiviä asioihin. Kaikilla on voimavaroja ja vahvuuksia. Mielen voima on mieletön. Yhdessä tekemistä ja kokemuksia. Paikallinen yhteistyö hyödyttää kaikkia. Poistetaan esteitä ympäristöstä ja korvien välistä. Vaikutetaan asenteisiin, päätöksentekoon ja puheenaiheisiin. Viestinnällä pyritään myös lisäämään kiinnostusta järjestöjen toimintaan yleensä ja vapaaehtoistoimintaan sekä tuomaan esille järjestöissä tehtävää työtä. Lisäksi viestinnällä kannustetaan järjestöjä kehittämään ohjelman tavoitteita edistäviä hankkeita. Avustusohjelman viestintä kytkeytyy osaksi RAY:n avustustoiminnan viestintää ja kampanjaluonteisesti myös osaksi koko RAY:n viestintää. Ohjelman toiminnan avulla kansalaisille kerrotaan RAY:n tuottojen käytöstä ja tuodaan esiin RAY:n yhteiskunnallinen rooli. Avustusohjelman viestintä on suunnattu kansalaisille, ikäihmisten parissa työskenteleville ja päätöksentekijöille. Lisäksi tavoitellaan järjestökentän toimijoita, järjestöjen toiminnan paikallisia sidosryhmiä, vapaaehtoisia ja hankkeiden kohderyhmiä. Viestinnällä parannetaan myös hankkeiden välistä yhteydenpitoa, hyvien käytäntöjen levittämistä sekä asiantuntijuuden ja osaamisen jakamista ja yhteistä oppimista. Tässä Vanhustyön keskusliiton koordinaatioryhmän rooli on keskeinen. Viestintää suunnitellaan ja toteutetaan yhdessä RAY:n avustusviestinnän ja Vanhustyön keskusliiton koordinaation kanssa. 8

Avustusohjelman viestintäyhteistyön roolit: RAY: kansalaisviestintä ja avustusohjelman brändi Viestinnän konsepti ja graafinen ilme Tapahtumamateriaalit ja promootiomateriaali järjestöjen käyttöön RAY:n yrityskuvaviestintä ja mediatyö Suuremmat tapahtumat ja sponsorointiyhteistyö RAY-tason sisältö avustusohjelmien materiaaleissa (esim. verkkosivustoilla) Koordinoiva järjestö: Ohjelmaviestintä Tukimateriaalit järjestöille Avustusohjelman verkkosivuston ylläpito Hankeverkoston sisäinen viestintä, mukaan lukien ohjelman extraweb Kannanotot, mediatyö, omat tapahtumat Hankkeen yleisesite ja muu vastaava ohjelmaviestintä Mukana olevat hankkeet: Hankeviestintä Viestintä järjestön/hankkeen omille sidosryhmille: järjestön omat verkostot, jäsenet, Eloisa ikä -rahoitetun toiminnan kohteet, mediatyö, tapahtumajärjestelyt, tiedotteet jne. Sidosryhmät ja verkostoiminen Sidosryhmäyhteistyötä ja vaikuttajaviestintää tehdään sekä RAY:n että VTKL:n toimesta. Eloisa ikä - ohjelmassa pyritään vahvistamaan ikäihmisten hyvinvointia ja toimijuutta, havaitsemaan varhain hyvinvointia uhkaavia ongelmia ja tarjoamaan varhaista välittämistä. Tämä edellyttää kansalaistoimintaa ja verkostoitumista kuntatasolla. Eloisa ikä -koordinaatio tukee ikäihmisten, järjestöjen, kuntien, seurakuntien ja muiden paikallisten toimijoiden keskinäistä verkostoitumista. Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisella kehittämisohjelmalla (KASTE) 2012-2015 (STM 2012a) on yhteys Eloisa ikä -avustusohjelmaan. Yhteisiä pyrkimyksiä ovat ikäihmisten arjen sujuvuuden parantaminen ja sosiaalisen osallisuuden sekä mielekkään tekemisen vahvistaminen. (STM 2012b). Eloisa ikä - ohjelma hyödyntää Innokylän (www.innokyla.fi ) kehittämisalustaa yleisen näkyvyyden vahvistamiseksi. Eloisa ikä -ohjelma tukee myös osaltaan Kansallisen muistiohjelman 2012-2020 (STM 2012c) toimeenpanoa. Eloisa ikä -hankkeet tarjoavat muistisairaille ja heidän läheisilleen mm. tietoa, ohjausta, neuvontaa, osallisuutta ja vertaistukea. Eloisa ikä -ohjelma tekee yhteistyötä RAY:n Emma & Elias -avustusohjelman kanssa sukupolvien välisen vuorovaikutuksen edistämiseksi sekä Ikäinstituutin Voimaa Vanhuuteen, iäkkäiden terveysliikuntaohjelman kanssa ikäihmisten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämiseksi. 9

Yhteystiedot RAY:n ohjelmatiimi Ohjelmatyö: erityisasiantuntija Elina Varjonen ja avustusvalmistelija Marika Heimo Seuranta: kehittämispäällikkö Tuomas Koskela ja avustusvalmistelija Anne Väisänen Viestintä: viestintäpäällikkö vt. Niclas Kourula ja tiedottaja Johanna Kotonen Sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@ray.fi VTKL:n ohjelmatiimi Ohjelman koordinointi: ohjelmapäällikkö Reija Heinola ja ohjelmakoordinaattori Katja Helo Ohjelman viestintä: viestintäkoordinaattori Tiina Hailla Tutkimus: vanhempi tutkija Marja Saarenheimo ja tutkija Minna Pietilä Sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@vtkl.fi Ajantasaista tietoa verkkosivuilta: www.eloisaika.fi ja www.eloisaikä.fi 10

5. TAUSTAPOHDINTAA JA KÄSITTEITÄ IKÄIHMISEN HYVÄ ARKI Ikäihmisten hyvää arkea voidaan tarkastella koetun elämänlaadun avulla. Vaaraman ym. (2010a) mukaan elämänlaadusta ei ole olemassa yhtä yleispätevää määritelmää, mutta valtaosa tutkijoista sisällyttää siihen aineellisen hyvinvoinnin, läheissuhteet, terveyden ja toimintakyvyn, psyykkisen, emotionaalisen ja kognitiivisen hyvinvoinnin sekä käsityksen itsestä. Ikäihmisen hyvän elämänlaadun osatekijöitä ovat toimintakyvyn, ihmissuhteiden ja tarvittavien palvelujen ohella myös ympäristöulottuvuus. Ympäristö voi tukea ikäihmisen selviytymistä niin fyysisen kuin psykososiaalisenkin tuen muodossa. (Vaarama ym. 2010b.) Hyvä arki muodostuu lisäksi siitä, että ikäihmisillä on mahdollisuuksia ja tarmoa tehdä heille itselleen tärkeitä asioita. Sairastuessa tai erilaisia elämän kriisejä kohdattaessa mahdollisuudet itselle mielekkääseen toimintaan, osallisuuteen ja kykyyn nauttia elämästä voivat vaikeutua. Tällaisissa tilanteissa tarvitaan toimintamalleja sekä fyysisiä ja sosiaalisia ympäristöjä, joilla tuetaan ikäihmisten voimavaroja ja elämänhallintaa. Kaikissa tilanteissa on pyrittävä luomaan edellytyksiä sille, että iäkkäät ihmiset voivat toimia oman arkensa asiantuntijoina esimerkiksi osallistumalla heitä koskevien toimintojen suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin. Toimijuus Gerontologisessa tutkimuksessa on viime vuosina tuotu esille toimijuuden käsitettä, jonka avulla on mahdollista nostaa esille ikäihmisen oma motivaatio ja hänelle itselleen mielekäs tekeminen. Toimijuus-käsitettä käytetään Eloisa ikä -ohjelman kehittämistoiminnan viitekehyksenä. Toimijuutta korostavassa näkökulmassa potentiaalista mitattavaa toimintakykyä kiinnostavampaa on toimintakyvyn käyttö. Tärkeämpää kuin käden puristusvoiman taso sinällään on se, mihin puristusvoimaa käytetään arjen tilanteissa. (Jyrkämä 2008b.) Tarkastelun kohteena ovat toimintakäytännöt ja ikäihmiset toimijoina erilaisissa elämäntilanteissa ja ikävaiheissa, esimerkiksi omaehtoisuuden toteutuminen myös neljättä ja viidettä ikäänsä elävien vanhusten arjessa. Jyrkämän (2008a) mukaan toimijuus ei kuitenkaan ole samaa kuin aktiivisuus tai produktiivisuus. Toimijuus eli osallisuus omassa elämässä voi ilmetä myös joutilaisuutena. Toimijuuden ulottuvuuksia ovat kykeneminen, osaaminen, haluaminen, täytyminen, voiminen ja tunteminen, jotka ovat erillään pidettäviä, mutta toisiinsa kytkeytyviä seikkoja. Kyetä -ulottuvuudessa on kyse ensisijaisesti fyysisistä ja psyykkisistä kyvyistä ja kykenemisistä: tässä on mahdollista puhua myös perinteisesti ymmärretystä, ruumiillis-mielellisestä toimintakyvystä, joka vaihtelee tilanteesta toiseen ja jossa vanhetessa tapahtuu muutoksia. Osata viittaa tässä hyvin laajasti tietoihin ja taitoihin, erilaisiin pysyviin osaamisiin, joita ihminen on itselleen elämänkulkunsa aikana hankkinut tai tulee hankkimaan. Haluta liittyy motivaatioon ja motivoituneisuuteen, tahtomiseen, päämääriin ja tavoitteisiin. Täytyä -ulottuvuuden piiriin kuuluvat niin fyysiset kuin myös sosiaaliset normatiiviset ja moraaliset esteet, pakot ja rajoitukset. Voida viittaa tässä mahdollisuuksiin, joita kulloinenkin tilanne ja siinä ilmenevät erilaiset rakenteet ja tekijät tuottavat ja avaavat. Tuntea liittyy 11

puolestaan ihmisen perusominaisuuteen arvioida, arvottaa, kokea ja liittää kohtaamiinsa asioihin ja tilanteisiin tunteitaan. (Jyrkämä 2008a.) Viidennen iän kynnyksellä ihmisillä on kyetä -ulottuvuudessa murentumista. Heillä on silti tietoja ja taitoja ja muuta osaamista, haluamista ja tunteita. Fyysinen, normatiivinen ja moraalinen ympäristö puolestaan voi tukea tai rajoittaa heidän toimijuuttaan. Kun toimintakyky jollain alueella heikkenee, on tärkeää, että ikäihminen voi valita juuri hänelle sopivat elämänprojektit, optimoida voimavarojen käytön ja etsiä korvaavia keinoja toteuttaa tärkeimpiä tavoitteitaan (Saarenheimon 2011a mukaan Baltes & Baltes 1990). Toimintakyky Toimintakyky on toimijuuden yksi osa-alue, jota voidaan parantaa ja ylläpitää. Toimintakyvyn katsotaan koostuvan fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta toimintakyvystä. Ihminen on kuitenkin kokonaisuus eikä toimintakyvyn osa-alueita voida täysin erotella toisistaan ja ne vaikuttavat toinen toisiinsa. Esimerkiksi liikunnalla on liikunnanrajoitusten ja toiminnanvajeiden ehkäisyn ohella kognition heikkenemiseltä suojaavia vaikutuksia samoin kuin mielialaa paranravia vaikutuksia (Pitkälä 2012). Fyysisen toimintakyvyn vaikutus hyvinvointiin on ollut jo pitkään tiedossa ja sen ylläpitämisen ja parantamisen menetelmistä on runsaasti tutkittua tietoa ja vaikuttavuusnäyttöä. Myös ikäihmisten henkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn ja hyvinvoinnin edistämisen menetelmistä alkaa olla vaikuttavuusnäyttöä. Psykososiaalisen toimintakyvyn tukeminen halutaan nostaa Eloisa ikä -ohjelmassa fyysisen toimintakyvyn tukemisen rinnalle tärkeäksi ikäihmisen hyvinvoinnin osatekijäksi. Sosiaalisiin toimintoihin aktiivisesti osallistuvat ja toisiin luottavat ihmiset tuntevat itsensä terveemmiksi kuin ne, joilla sosiaalinen osallistuminen ja luottamus ovat vähäisempää. (THL Kaventaja.) Sosiaalisten suhteiden myönteistä merkitystä mielenterveysongelmien, erityisesti masennuksen ehkäisyssä on viime aikoina tarkasteltu empiirisesti. Blazer (2005) toteaa, että aiemmin sosiaalisten suhteiden on ajateltu vaikuttavan esimerkiksi iäkkäiden ihmisten masennusalttiuteen välillisesti vähentämällä stressiä, mutta eräiden uusimpien tutkimusten valossa näyttää siltä, että sosiaalinen tuki saattaisi olla myös itsenäinen psyykkisen hyvinvoinnin suojatekijä (Saarenheimon 2011a mukaan McRae ym. 2005; Tiikkainen & Heikkinen 2005; VanDerHorst & McLaren 2005). Psyykkisen toimintakyvyn ulottuvuuksia ovat mm. kognitiiviset toiminnot, psyykkinen hyvinvointi, selviytymiskeinot ja elämänhallinta sekä elämän tarkoituksellisuuden ja mielekkyyden kokemukset (Heimonen 2007). Iäkkään ihmisen psyykkistä hyvinvointia rakentaviksi tekijöiksi on nimetty myös itsensä ja elämäntilanteensa hyväksyminen, elämän tarkoituksellisuus, autonomia, vastavuoroiset ihmissuhteet, elämänhallinta ja henkilökohtainen kasvu sekä itsensä toteuttaminen (Saarenheimon 2011b mukaan Carol Ryff 1989). Kognitiiviset toiminnat tarkoittavat tiedon vastaanottoa, käsittelyä ja varastointia. Kognitiivista toimintakykyä voidaan parantaa esimerkiksi muistin, päättelykyvyn, ajattelun nopeuden ja tarkkaavaisuuden osalta (Pitkälän 2011 mukaan Ball ym. 2002 ja Smith ym. 2009). Hyvä mielenterveys on terveyden keskeinen ulottuvuus, joka sellaisenaan ja yhdessä mielenterveystyön kanssa johtaa parempaan yleiseen terveydentilaan. Psyykkisen hyvinvoinnin keskeisiä riskitekijöitä vanhana ovat ruumiilliset ja kognitiivi- 12

set ikääntymismuutokset, läheisten ihmisten menetykset, omat sairaudet, ihmissuhteisiin ja vuorovaikutukseen liittyvät muutokset, yhteiskunnan kielteiset asenteet, autonomian menetys sekä eräät erityistilanteet kuten omaishoito. Ammattilaiset olettavat usein virheellisesti, että vanhat ihmiset eivät ole motivoituneita tai kykeneviä psykologiseen työskentelyyn tai että mielialaongelmat kuuluisivat vanhuuteen. (Saarenheimo 2011a) Osallisuus Osallisuutta on määritelty niin voimaantumisen ja johonkin kuulumisen tunteena kuin mahdollisuutena osallistua ja toimia yhteisössä. Osallisuus voi siten olla sekä kokemuksellista että konkreettista sitoutumista johonkin yhteisöön tai toimintaan. Osallisuus voi liittyä henkilökohtaisen elämän ratkaisuihin tai laajempaan yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Osallisuus voidaan ymmärtää myös vastakohtana osattomuudelle: syrjäytymiselle, voimattomuudelle, köyhyydelle, yksinäisyydelle ja sosiaalisen pääoman puutteelle. Osattomuuden ja syrjäytymisen riskissä olevia ihmisiä katsotaan voitavan tukea ja heidän osallisuuttaan mahdollistaa erilaisen toiminnan avulla. Tässä järjestöillä on keskeinen rooli. Tarvitaan lisää aitoja osallistumismahdollisuuksia kulttuuri- ja liikuntatoimintaan sekä luontevia areenoita sukupolvien väliseen ja ikäihmisten keskinäiseen vuorovaikutukseen. Iäkkäiden ihmisten osallisuuden tukemisessa korostuu oman asuinympäristön merkitys erityisesti silloin, kun kunto heikkenee. Jotta osallistuminen erilaisiin toimintoihin olisi mahdollista, niiden tulisi tapahtua mahdollisimman lähellä. Lähiympäristöissä saattaa jo olla erilaisia resursseja ja toiminta-areenoita, mutta haasteena on niiden löytäminen. Ympäristö Hyvinvointia tukeva ympäristö merkitsee ikäihmisten näkökulmasta monia erilaisia ja eritasoisia asioita, jotka ulottuvat kuntien palvelurakenteista ja asumisratkaisuista aina fyysisen, sosiaalisen ja kulttuurisen ympäristön pienimpiin yksityiskohtiin saakka. Hyvinvointia mahdollistavan ja lisäävän ympäristön suunnittelu ja toteuttaminen ovat asioita, joissa tarvitaan sektorirajat ylittävää yhteistyöosaamista, sillä haavoittuvienkaan ikäihmisten kohdalla ympäristö ei saisi rajautua pelkästään kodin tai asumispalveluyksikön seinien sisään ja niissä tarjottuihin terveys- ja sosiaalipalveluihin. Arjessa selviytymistä voidaan parantaa esimerkiksi kodin rakenteisiin tehtävillä muutoksilla, hyödyntämällä uutta teknologiaa ja apuvälineitä sekä kuljetus- ja saattajapalveluilla ja järjestämällä harrastusmahdollisuuksia kodin lähelle. IKÄIHMISTEN HYVÄÄ ARKEA VAIKEUTTAVIA TEKIJÖITÄ Ikäihmiset ovat eri ikäisiä, voimavaroiltaan, tarpeiltaan ja odotuksiltaan hyvin erilaisia ihmisiä. Suurin osa heistä on aktiivisia ns. kolmatta ikäänsä eläviä miehiä ja naisia, joiden arjen hallinnassa ei sinällään ole vaikeuksia. Vaikeudet näyttävätkin kasautuvan ns. neljänteen ja viidenteen ikään. Eloisa ikä - ohjelman koordinaatio teki sosiaali- ja terveysalan järjestöjen johtajille kyselyn, jossa heiltä tiedusteltiin esteitä ikäihmisen psykososiaaliselle hyvinvoinnille. Tutkimusten ja järjestökyselyn (Heinola & Helo 2012) mukaan ikäihmisten hyvää arkea vaikeuttavat osallistavan ja mielekkään tekemisen puute, ympäristön ja liikkumisen hankaluus, yhteiskunnan kielteiset asenteet, yksinäisyys ja koetun elämänlaadun heikentyminen ja palvelujen sekä ennalta ehkäisevän toiminnan riittämättömyys. 13

Osallistavan ja mielekkään toiminnan puute Yhtenä esteenä kyselyssä nähtiin osallistavan toiminnan puute. Puutetta nähtiin olevan mielekkäästä tekemisestä sekä iäkkään omasta yhteisöstä. Aistivammaisten osalta esiin nousi ryhmätoimintaan osallistumisen vaikeus. Kun ihminen ei näe tai kuule normaalisti, hänen on hankala osallistua toimintaan. Osallistavan toiminnan puutteeseen nähtiin myös vaikuttavan kansalaisten toimintamahdollisuuksien heikentäminen kuten esimerkiksi järjestöille suunnattujen toiminta- ja kokoontumistilojen maksullisuus. (Heinola & Helo 2012) Ympäristön ja liikkumisen hankaluus Kyselyn (Heinola & Helo 2012) mukaan liikkumisen ongelmat koskettivat monia ja ne nähtiin esteenä iäkkäiden psykososiaaliselle hyvinvoinnille. Joukkoliikenteen toimimattomuus tai puuttuminen kokonaan sekä pitkät välimatkat erityisesti haja-asutusalueilla vaikeuttavat toimintaan osallistumista. Harvaan asutuilla alueilla sosiaaliset kontaktit ovat heikot. Esiin nousivat myös toimintaympäristön vaikutukset. Erityisesti se, että toiminta keskittyy kuntakeskuksiin, siten jo lähtökohtaisesti keskuksen ulkopuolella asuvien on hankalampi osallistua toimintaan varsinkin jos kuljetuspalvelut ovat toimimattomat. Vastaajat toivat esiin myös kuljetuspalvelujen kalleuden. Myöskään ympäristön esteettömyyttä ikäihmiselle ei huomioida tarpeeksi. Yhteiskunnan asenteet Kyselyn (Heinola & Helo 2012) mukaan yhteiskunnassa vallitsee epäkunnioittava ja syrjivä asenneilmapiiri ikääntymistä ja iäkkäitä kohtaan. Ikäihmisiin kohdistuu ristiriitaisia asenteita, yksilöinä heidät saatetaan nähdä vireinä kolmatta ikää elävinä toimijoina tai toimintakyvyttöminä vanhustenhoidon laiminlyönnin uhreina. Ristipaineiden vuoksi myönteisen ikäidentiteetin ylläpitäminen on haasteellista. Iäkkäitä ei tunnisteta vastaajien mukaan julkisissa palveluissa kohderyhmäksi, jolle tulisi suunnata psykososiaalista tukea. Yhteiskunnan asenteiden iäkkäitä ja vanhuutta kohtaan nähtiin aiheuttavan yksilössä hyödyttömyyden ja häpeän tunnetta. Eloisa ikä -ohjelman koordinaatio tilasi vuonna 2013 Taloustutkimukselta Ikägallupin. Gallupissa kysyttiin kansalaisten mielipiteitä ikääntymisestä. Tutkimus paljastaa ristiriidan: vaikka ikäihmisiä halutaan arvostettavan nykyistä enemmän, kansalaiset eivät silti näe väestön vanhenemista myönteisenä asiana. http://www.eloisaika.fi/ajankohtaista/uutiset/?x25663=70980 Yksinäisyys Jatkuvasti itsensä yksinäiseksi kokemisen on todettu lisääntyvän iän myötä (Vaarama ym. 2006). Koko väestöön verrattuna 80 vuotta täyttäneet tuntevat itsensä usein tai aina yksinäiseksi yleisemmin kuin nuoremmat (Vaarama ym. 2014) Eri tutkimusten mukaan aina tai usein yksinäisyyttä tuntevia iäkkäitä ihmisiä on 5-10 prosenttia (Uotila 2011). Kotona asuvista 75-89-vuotiaista ikäihmisistä kuudella prosentilla ei ole lainkaan läheisiä sukulaisia tai ystäviä, joiden apuun voi luottaa tilanteessa kuin tilanteessa (Ikäihmiset ja teknologia 2011). Yksinäisyyden kokemus johtaa ikääntyneillä heikentyneeseen elämän- 14

laatuun, dementoitumiseen, lisääntyneeseen terveyspalvelujen ja laitoshoidon tarpeeseen sekä kuolemanvaaraan (Pitkälä ym. 2005). Uotilan väitöskirjatutkimuksessa (2011) ikäihmiset itse nostivat yksinäisyyden tunteen syiksi vähäiset ihmissuhteet mutta myös fyysisen toimintakyvyn heikentymisen, oman itsen muuttumisen ja ikäihmisten heikon aseman yhteiskunnassa. Ikäihmiset kuvasivat yksinäisyyttä tapahtumaköyhyytenä ja ulkopuolisuuden kokemuksena, jolloin saattoi kokea olevansa turha, tarpeeton ja arvoton lähiyhteisössä tai laajemmin yhteiskunnassa. Ei ollut omaa paikkaa tai tehtävää lähiyhteisössä, toimijuuden tunne tai osallisuuden kokemus oli menetetty. Liikuntakyvyn ja aistien heikentyminen, erilaiset sairaudet sekä kivut ja säryt rajoittavat mahdollisuuksia mielekkääseen toimintaan. Yksinäisyyden yhteydessä puhuttiin myös masennuksesta, turvattomuuden tunteista ja aikaisempien ihmissuhteiden tai saavuttamattomien haaveiden kaipauksesta. Osa ikäihmisistä kuvasi omaa muuttumistaan iän myötä seuraavasti. Uusia ihmissuhteita on vaikea solmia, tekeminen ja tapahtumiin osallistuminen ei tuntunut enää samalla tavalla mielekkäältä ja oma laiskuus ja väsymys olivat muuttaneet toimintatapoja. Näiden lisäksi ikäihmiset kuvasivat yksinäisyyden syyksi sen, että iäkkäät ihmiset nähdään yhteiskunnassa tarpeettomina taloudellisina menoerinä eikä nuorempien sukupolvien nähty olevan kiinnostuneita iäkkäistä. (Uotila 2011.) Myös Eloisa ikä -ohjelman kyselyssä (Heinola & Helo 2012) yksinäisyys ja syrjäytyminen nähtiin suurena esteenä psykososiaaliselle hyvinvoinnille. Vastaajien mukaan sairaudet aiheuttavat syrjäytymistä sosiaalisista verkostoista ja sitä kautta yksinäisyyttä. Iäkkäiden nähtiin kokevan itsensä myös tarpeettomina ja hyödyttöminä yhteiskunnassa ja tämän nähtiin aiheuttavan syrjäytymistä ja yksinäisyyttä. Erityisryhmien kohdalla syrjäytyminen ja yksinäisyys nähtiin kyselyssä erityisenä ongelmana, sillä esimerkiksi aistivammaiset, kuten esimerkiksi näkövammaiset, ovat suuressa vaarassa syrjäytyä kun olemassa oleva psykososiaalinen toiminta ei kykene vastaamaan heidän tarpeisiinsa. Myös kuormittuneet omaishoitajat nähtiin ryhmänä, joka hoidon sitovuuden johdosta on vaarassa syrjäytyä. Koetun elämänlaadun heikkeneminen Elämänlaatunsa hyväksi kokevien ihmisten osuus vähenee ikääntymisen myötä. Noin 80 prosenttia suomalaisista kokee yleisen elämänlaatunsa erittäin hyväksi tai hyväksi kunnes saavutetaan 70. ikävuosi, jolloin osuus putoaa 73 prosenttiin. 80 vuotta täyttäneistä enää 57 prosenttia kokee elämänlaatunsa hyväksi. Terveydentilansa kokee huonoksi 18 prosenttia 70 vuotta täyttäneistä. Fyysiset vaivat ja psyykkisen hyvinvoinnin heikkeneminen vähentävät 80. ikävuodesta lähtien elämänlaatua. Heikoin elämänlaatu on 80 vuotta täyttäneillä leskinaisilla. (Vaarama ym. 2010a.) Terveydentilan heikkenemisen ohella sosiaalisten suhteiden väheneminen ja läheisten ihmisten menetykset näyttävät heikentävän koettua elämänlaatua. Sairaudet Ikääntymisen myötä monien sairauksien todennäköisyys lisääntyy, ja elämänaikaisilla elintavoilla on vaikutusta sairastumiseen. Osa sairauksista on kokonaan ennalta ehkäistävissä ja olemassa olevan sairauden pahenemista voidaan ehkäistä tai sairauksien haitallisia seurauksia voidaan vähentää. Keskeisiä 15

vanhuusiän haasteita ovat sydän- ja verisuonisairaudet, liikuntakyvyn heikkeneminen, kaatumiset ja murtumat, aliravitsemus, yksinäisyys ja depressio sekä kognitiivinen heikkeneminen (Pitkälä 2012). Eloisa ikä -ohjelman kyselyssä (Heinola & Helo 2012) iäkkäiden sairaudet ja heikentynyt toimintakyky nähtiin vastaajien mielestä yhtenä suurena esteenä iäkkäiden psykososiaaliselle hyvinvoinnille. Pitkäaikaissairaudet, aivojen sairaudet, muistisairaudet, aistivammat, tuki- ja liikuntaelinsairaudet ja esimerkiksi masennus mainittiin sairauksina, jotka heikentävät iäkkään toimintakykyä ja estävät häntä osallistumasta. Esimerkiksi iäkkäiden dialyysipotilaiden heikko kunto ja sitovat hoidot aiheuttavat hoitoväsymystä, ja huoli sairauden tilasta vaarantaa psykososiaalisen hyvinvoinnin. Erilaiset sairaudet haastavatkin hyvää arkea myös nuoremmilla ikäihmisillä, esimerkiksi 60 vuotta täyttäneillä sairauseläkeläisillä. Vakavat mielenterveysongelmat eivät sinällään ole lisääntyneet yli 65-vuotiailla, mutta lievempiä masennus- ja ahdistuneisuusoireita on runsaasti eikä niitä usein tunnisteta perusterveydenhuollossa tai kotihoidossa (Saarenheimo 2011a). Lievillä masennus- ja ahdistuneisuusoireilla on kuitenkin samankaltaisia seuraamuksia kuin vakavilla mielenterveysongelmilla: ne lisäävät sairastumisalttiutta, heikentävät elämänlaatua ja kasvattavat peruspalvelujen käyttöä (Saarenheimo ym. 2011). Psykososiaalisen tuen riittämättömyys Eloisa ikä -ohjelman kyselyssä (Heinola & Helo 2012) tiedon ja palvelujen puute nähtiin ongelmana. Kyselyssä nousi esiin palvelujärjestelmän heikko kyky tunnistaa ja vastata iäkkään ihmisen psykososiaalisiin tarpeisiin. Vastaajien mielestä esimerkiksi puutteet iäkkäiden mielenterveyspalveluissa ja ohjaus- ja neuvontapalveluissa ovat esteitä iäkkään psykososiaaliselle hyvinvoinnille. Ikäihmisiä ei myöskään tarpeeksi osallisteta palvelujen kehittämiseen, toteuttamiseen tai arviointiin. Ennaltaehkäisevän toiminnan ja palvelujen tarvetta ei aina osata nähdä. Esimerkiksi kuurojen kohdalla viittomakielisten palveluiden puute sekä suomen/ruotsinkieliset palvelut eivät ole yhdenvertaisesti kuurojen saavutettavissa, myöskään hoitohenkilöstö ei pysty kohtamaan kuuroa vanhusta kulttuurisesti tarkoituksenmukaisella tavalla. Huolta kannettiin myös kehitysvammaisista ikääntyvistä aikuisista; lähiyhteisö ei tunnista kehitysvammaisen ihmisen ikääntymisen merkkejä eikä toimintakykyä ylläpitävää kuntoutusta ole saatavissa. Edellä mainittujen tekijöiden lisäksi kyselyssä nousivat esiin mm. turvattomuus, taloudellisten resurssien puute sekä geriatrisen ja päihde- sekä mielenterveysosaamisen vajeet. Kyselyn mukaan iäkkäillä kuvattiin olevan erilaisia pelkoja esimerkiksi omasta selviytymisestä ja pärjäämisestä. Turvattomuutta saattoi aiheuttaa myös ympäristö. Taloudellisten resurssien puute nähtiin sekä iäkkään yksilön että yhteiskunnan tasolla. Ikäihmisten pienet eläkkeet ja rahan puute vähentävät osallistumista toimintaan ja halukkuutta investoida omaan psykososiaaliseen hyvinvointiin. Yhteiskunnan tasolla nähtiin, että vanhusten hoitoyksiköihin sekä erityisesti psykiatrisiin yksiköihin pitäisi saada enemmän henkilöstö- ja taloudellisia resursseja. Julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen vanhustyöntekijät eivät usein tunne järjestöjen toimintaa eivätkä osaa ohjata ihmisiä toiminnan piiriin. HYVÄN ARJEN TUKEMINEN Hyvän arjen tukemisessa on keskeistä se, että mahdollistetaan ikäihmisten osallistuminen kehitettävien toimintojen suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin. Iäkkäät ihmiset ovat keskenään erilaisia odo- 16

tuksineen ja ikävaiheineen. Toimijuuden ja osallisuuden tukemista suunniteltaessa on pohdittava eri kohderyhmien tarpeita. Kolmatta ikäänsä elävät aktiiviset ikäihmiset tarvitsevat hyvinvointia ja terveyttä tukevaa neuvontaa ja foorumeita, joissa he voivat toimia vapaaehtoisina tai vertaistukijoina. Omaishoitoperheiden osalta on puolestaan pohdittava miten sekä hoitajan että hoidettavan hyvää arkea voidaan tukea. Aistivammaisten ja erilaisia sairauksia tai menetyksiä kohdanneiden ihmisten tarpeet hyvän arjen vahvistamiseksi ovat taas omanlaisiaan. Eloisa ikä -ohjelman koordinaatio teki kyselyn järjestöjen toteuttamasta ikäihmisten psykososiaalista hyvinvointia edistävästä toiminnasta. Kyselyn tulosten mukaan järjestöjen toiminta on laajaa ja monipuolista ja siten ikäihmisten hyvää arkea tukevaa. Esille nousi mm. ikäihmisten oma toiminta järjestöissä, vertaistoiminta, auttava vapaaehtoistyö, erilaisiin sairauksiin liittyvä neuvonta, koulutus ja sopeutumisvalmennus, kuntouttava psykososiaalinen ryhmätoiminta ja asuntojen korjausneuvonta. Vastaajien mukaan järjestöjen osaamista ei kuitenkaan aina osata hyödyntää kunnissa. (Heinola & Helo 2012.) Järjestöbarometrin (2011) mukaan sosiaali- ja terveysalan paikallisyhdistysten toiminta on laajentunut etenkin eläkeläis-, päihde- ja mielenterveysyhdistyksissä. Osalle ihmisistä yhdistykset tarjoavat heiltä puuttuvan yhteisön ja mahdollisuuden kuulua johonkin. Oman alan erityistiedon ja asiantuntemuksen välittäminen on tärkeä painopistealue useammalla kuin joka toisella sosiaali- ja terveysalan paikallisyhdistyksellä. Paikallisten sosiaali- ja terveysyhdistysten keskeinen toimintamuoto on myös vertaistuki ja vapaaehtoistoiminta. Vertaistuessa on mukana 320 000 suomalaista. Yhdistysten vapaaehtoistoiminnassa on mukana 500 000 suomalaista. (SOSTE 2012.) Sosiaali- ja terveysyhdistykset kokoavat ihmisiä, tarjoavat tukea ja palveluja sekä harrastus- ja osallistumismahdollisuuksia paikallisesti. Harrastus- ja virkistysmahdollisuuksien tarjoaminen sekä vapaaehtoistoiminta ja vertaistuki ovat paikallisyhdistysten ydintoimintaa. Ne tarjoavat monille ihmisille heiltä puuttuvan yhteisön. Tominta ehkäisee ongelmien syntymistä ja pitää yllä ihmisten toimintakykyä. Vapaaehtoistoiminnasta ei makseta palkkaa, mutta vastavuoroisuus tuottaa auttajille elämänsisältöä, mielekästä toimintaa ja iloa. Vapaaehtoistoiminta voi olla asiointiapua, tukihenkilö- ja ystävätoimintaa, ensiapu- tai pelastustoimintaa. Perinteinen järjestötoiminta elää murrosvaiheessa. (emt.) Iäkkäiden ihmisten psykososiaalisen hyvinvoinnin tukemisessa on haasteita, jotka liittyvät ihmisten oman elämänhallinnan ja voimaantumisen tukemiseen. Esimerkiksi yksinäisyyttä lievittävän psykososiaalisen ryhmäkuntoutuksen tutkimushankkeessa ryhmäläisten tavoitteellinen voimaantuminen ja itsenäistymisen tukeminen, ryhmäläisten huolellinen valinta ja tukeminen sitoutumaan toimintaan sekä vetäjien koulutus todettiin vaikuttaviksi ja kustannustehokkaiksi tekijöiksi. (Pitkälä ym. 2005.) Iäkkäiden ihmisten psyykkisen hyvinvoinnin tukemisen yksi keskeinen haaste on myös kehon ja mielen kietoutuneisuuden ymmärtäminen, ruumiillisten vanhenemismuutosten kulttuurinen normalisoiminen sekä sairauksien ja toimintakyvyn muutosten ymmärtäminen psyykkisen hyvinvoinnin haasteina (Saarenheimo 2011b). Vanhustyön keskusliiton toteuttamassa MielenMuutos tutkimus- ja kehittämishankkeessa tutkittiin iäkkäiden ihmisten mielenterveyttä ja hyvinvointia sekä tehtiin aiheeseen liittyvää kehittämistyötä. Tutkimushankkeessa toteutettiin interventio, jonka ydinperiaatteina olivat jalkautuminen iäkkäiden mielenterveysasiakkaiden luo, yhteinen tavoitteiden määrittely asiakkaiden kanssa, voimavarakeskeisyys sekä hoidon yksilöllinen ja joustava räätälöinti. Keskeistä oli myös yhteistyö muiden asiakasta hoitavien tahojen sekä omaisten kanssa. MielenMuutos interventio kohensi masennuk- 17

sesta kärsivien ikäihmisten elämää (mm. masennus väheni, mieliala nousi, ahdistuneisuus väheni, elämänlaatu koheni, yksinäisyys koettiin vähemmän haitalliseksi). Tutkimuksen mukaan iäkkäiden mielenterveysasiakkaiden kohdalla psykososiaalisella ja sosiokulttuurisella ryhmätoiminnalla on keskeinen rooli. (Saarenheimo ym. 2011.) Saarenheimon (2011b) mukaan ihmisillä tulisi iästä ja terveydentilasta riippumatta olla mahdollisuus valita omanlaisensa hyvä elämä. Kyse ei ole pelkästään hoidosta, terveyden edistämisestä ja ehkäisevästä työstä, vaan laajemmin hyvän elämän edistämisestä. Ikäihmisiä ei tulisi nähdä kapeasti vain palveluiden käyttäjinä. Vastuukysymyksiä tulisi pohtia nykyistä monipuolisemmin: ihmisten oma vastuu ja yhteiskunnan vastuu eivät ole toinen toisensa poissulkevia. (Saarenheimo 2011b.) Ikäihminen tulisi nähdä aktiivisena toimijana, joka asettaa tavoitteita, valikoi kiinnostuksen kohteita ja toimintatapoja sekä arvioi omaa toimintaansa. (Saarenheimo 2011a.) 18

Lähteet EFQM-malli (The EFQM Excellence Model 2003) European Commission (1999). Evaluation Design and Management. MEANS Collection, Volume 1. Luxemburg: European Commission. Heimonen S. (2007). Näkökulmia ikääntyvän psyykkiseen toimintakykyyn. Julkaisussa Pohjolainen P. & Sarvimäki A. & Syrén I. (toim.) Toimintakykyä ja sosiaalista tukea iäkkäiden, omaisten ja työntekijöiden arjessa. Esityksiä VI Gerontologian päivillä 4.-5.5.2007. Jyrkämä J. (2008a). Toimijuus, ikääntyminen ja arkielämä hahmottelua teoreettis-metodologiseksi viitekehykseksi. Gerontologia 4/2008, 190-203. Jyrkämä J (2008b): Vanheneva yksilö, toimijuus ja toimintatilanteet. Teoksessa Gerontologia. Heikkinen & Rantanen. Duodecim. (sivut 273-278). Pitkälä K. & Routasalo P. & Kautiainen H. & Savikko N. & Tilvis R. 2005: Ikääntyneiden yksinäisyys. Psykososiaalisen ryhmäkuntoutuksen vaikuttavuus. Geriatrisen kuntoutuksen tutkimus- ja kehittämishanke. Tutkimusraportti 11. Vanhustyön keskusliitto. Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelma 20.6.2011. Valtioneuvoston kanslia. Rajaniemi J. (2007). Sosiaaligerontologisia katseita ikäihmisten arkeen. Teoksessa Rajaniemi J. & Heimonen S. & Sarvimäki A. & Tiihonen A. (toim.) Ikääntyneiden arki. Näkökulmia ikäihmisten arjen kysymyksiin. Oppaita 2/2007. Ikäinstituutti. Saarenheimo M. (2011a). Yleistä ikääntymisestä. Teoksessa Mielen terveys vanhuudessa. Edita. Saarenheimo M. (2011b). Ikäihmisten hyvän elämän edistäminen järjestöjen haasteena. Luento 16.2.2011 Raha-automaattiyhdistyksessä. Saarenheimo M. & Pietilä M. (2011). MielenMuutos tutkimus- ja kehittämishanke, tutkimusraportti 2. MielenMuutos masennuksen hoidossa. Mielialaongelmista kärsivien iäkkäiden ihmisten psykososiaalinen tukeminen. Vanhustyön keskusliitto. SOSTE (2012) Sosiaali- ja terveysjärjestöt hyvinvoinnin rakentajina. STM (2008). Ikäihmisten palvelujen laatusuositus. Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisuja 2008:3. Helsinki. STM (2012a). Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma (Kaste) 2012-2015. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2012:1. Helsinki. STM (2012b). Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma (Kaste) 2012-2015. Toimeenpanosuunnitelma. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2012:20. Helsinki. STM (2012c). Kansallinen muistiohjelma 2012-2020. Tavoitteena muistiystävällinen Suomi. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2012:10. Helsinki. 19

STM (2013). Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2013:11. STM (2013). Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta ja iäkkaiden sosiaali- ja terveyspalveluista 980/2012. THL 2010. Ikääntyneiden palvelut 2010, Kuntakyselyn osaraportti. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tilastoraportti 36/2011. Uotila Hanna (2011). Vanhuus ja yksinäisyys. Tutkimus iäkkäiden ihmisten yksinäisyyskokemuksista, niiden merkityksistä ja tulkinnoista. Akateeminen väitöskirja. Acta Universitatis Tamperensis 1651. Tampere 2011. Vaarama M. & Luoma M-L. & Ylönen L. (2006). Ikääntyneiden toimintakyky, palvelut ja koettu elämänlaatu. Teoksessa Kautto M. (toim.) Suomalaisten hyvinvointi 2006. Stakes. Helsinki. Vaarama M. & Siljander E. & Luoma M-L. & Meriläinen S. (2010a). Suomalaisten kokema elämänlaatu nuoruudesta vanhuuteen. Teoksessa Vaarama M. & Moisio P. & Karvonen S. (toim.) Suomalaisten hyvinvointi 2010. THL. Vaarama M. & Luoma M-L. & Siljander E. & Meriläinen S. (2010b). 80 vuotta täyttäneiden koettu elämänlaatu. Teoksessa Vaarama M. & Moisio P. & Karvonen S. (toim.) Suomalaisten hyvinvointi 2010. THL. Vilkko A. & Heinola R. & Finne-Soveri H. & Rautio M. & Helameri T. & Peiponen A. : Allocating statutory support for families caring for close relatives. Abstract in 20 th Nordic Congress of Gerontology 2010 Invited symposium: Health Promotion and Preventive Services for Old Age Policy. Vaarama M. & Mukkila S. & Hannikainen-Ingman K. (2014). 80 vuotta täyttäneiden elämänlaatu ja elinolot. Teoksessa Vaarama M. & Karvonen S. & Kestilä L. & Moisio P. Muuri A. (toim.) Suomalaisten hyvinvointi 2014. Verkkosivut: SOTKANet Tilasto- ja indikaattoripankki. http://uusi.sotkanet.fi/portal/page/portal/etusivu THL Kaventaja Hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen http://www.thl.fi/fi_fi/web/kaventaja-fi/eriarvoisuus/hyvinvointi/sosiaalinen-paaoma 29.12.2011 Julkaisemattomat: Heinola R. & Helo K. (2012). Iäkkäiden ihmisten psykososiaalisen hyvinvoinnin edistäminen. Yhteenveto järjestöille suunnatusta kyselystä. Vanhustyön keskusliitto/ Eloisa ikä ohjelman koordinaatio. Ikäihmiset ja teknologia 2011. Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto ja Vanhustyön keskusliitto. 20

Pitkälä K. (2012). Sairauksien ehkäisy ja terveyden edistäminen vanhuusiässä. Luento Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin ja Suomen Akatemian järjestämässä Konsensuskokouksessa 2012 Kohti parempaa vanhuutta. Saarenheimo M. (2011c). Kuinka edistämme iäkkäiden terveyttä ja toimintakykyisyyttä? Paneelikeskustelu Sosiaali- ja terveysministeriön, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Aluehallintoviraston ja Kuntaliiton järjestämässä Edistämme hyvinvointia kavennamme terveyseroja seminaarissa 8.12.2011. 21