Jaksotyöaikakokeilu kunta-alalla

Tietoa työstä Jaksotyöaikakokeilu kunta-alalla Vaikutukset työaikojen kuormittavuuteen, poissaoloihin ja Vapaa-aikaan Mikko Härmä Annina Ropponen Aki Koskinen Päivi Vanttola Tarja Hakola Sampsa Puttonen

Vaikutukset työaikojen kuormittavuuteen, poissaoloihin ja vapaa-aikaan Mikko Härmä, Annina Ropponen, Aki Koskinen, Päivi Vanttola, Tarja Hakola ja Sampsa Puttonen Työterveyslaitos, Helsinki 2015

Työterveyslaitos Työn ja työorganisaatioiden kehittäminen Topeliuksenkatu 41 a A 00250 Helsinki www.ttl.fi Kansi: Mainostoimisto Albert Hall Finland Oy Ltd 2015 Työterveyslaitos ja kirjoittajat Julkaisu on toteutettu Työsuojelurahaston tuella. Tämän teoksen osittainenkin kopiointi on tekijänoikeuslain (404/61, siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen) mukaisesti kielletty ilman asianmukaista lupaa. ISBN 978-952-261-500-8 ISBN 978-952-261-501-5 (nid.) (PDF) Juvenes Print, Tampere, 2015

ESIPUHE Työajoilla on merkittävä vaikutus työn ja muun elämän yhteensovittamiseen ja terveyteen. Työaikojen kuormittavuuden arviointia ja niihin liittyvien mahdollisten terveysvaikutusten selvittämistä etukäteen on korostettu myös päivitetyssä työturvallisuuslaissa. Työehtosopimukset, jotka asettavat raamit työaikojen suunnittelulle, voivat vaikuttaa työaikojen kuormittavuuteen. Kunnallinen työmarkkinalaitos ja kunta-alan palkansaajajärjestöt sopivat vuoden mittaisesta jaksotyöaikakokeilusta vuonna 2012 kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen (KVTES) piirissä. Jaksotyöaikakokeilu käynnistyi vapaaehtoisissa kunnissa marraskuussa 2012 ja päättyi marraskuussa 2013. Sopijaosapuolet pyysivät Työterveyslaitosta arvioimaan jaksotyömääräysten muuttamisen vaikutuksia toteutuneisiin työaikajärjestelyihin ja työaikojen kuormittavuuteen. Tavoitteena oli tukea alan sopijaosapuolia kehittämään jaksotyöaikamääräyksiä siten, että ne olisivat mahdollisimman tarkoituksenmukaisia toiminnan, henkilöstön saatavuuden ja työhyvinvoinnin kannalta. Työterveyslaitos toteutti hankkeen Työsuojelurahaston tuella ja yhteistyössä Kunnallisen työmarkkinalaitoksen (KT) sekä kunta-alan henkilöstöä edustavien palkansaajajärjestöjen kanssa. Hankkeessa tarkasteltiin jaksotyöaikakokeilua vain toteutuneiden työaikojen kautta. Järjestöt kartoittivat lisäksi itsenäisesti kokeilun toimivuutta ja sen vaikutuksia henkilöstökustannuksiin ja työhyvinvointiin. Hankkeen vastuullisena johtajana toimi tutkimusprofessori Mikko Härmä. Työterveyslaitoksen tutkimusryhmään kuuluivat erityisasiantuntija, FM Tarja Hakola, erityisasiantuntija, FM Aki Koskinen, vanhempi tutkija, PsT Sampsa Puttonen, erikoistutkija, TtT Annina Ropponen ja tutkija, FM Päivi Vanttola. Kiitämme yhteistyökumppaneita ja hankkeen seurantaryhmän jäseniä, joihin kuuluivat johtava työmarkkina-asiamies Suvi Kämäri Kunnallisesta työmarkkinalaitoksesta, työmarkkinalakimies Tuomas Hyytinen Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:stä, työmarkkina-asiamies Pekka Kontkanen Julkis- ja yksityisalojen toimihenkilöliitto Jyty ry:stä, sopimustoimitsija Minna Pirttijärvi Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:stä, lakimies Riitta Saarikoski Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer ry:stä, edunvalvonta-asiantuntija Maija Wilskman Tehystä ja neuvottelupäällikkö Harri Liikkanen Tekniikka ja terveys KTN ry:stä. Edellä mainittu seurantaryhmä on vastannut jaksotyömääräysten toimivuuden seurannasta ja arvioinnista Suomessa hankkeen aikana. Kiitämme myös sujuvasta yhteistyöstä tutkimukseen osallistuneita organisaatioita ja niiden työaikatietojen toimittamiseen osallistuneita henkilöitä: Leena Virtasta, Eija Ronkasta ja Marjatta Koivistoa Itä-Suomen laboratoriokeskuksen liikelaitoskuntayhtymästä; 3

Arja Porrassalmea, Pirjo Uusitaloa ja Harry Huhtilaista Jyväskylän kaupungista (Luhtisen palvelukeskus); Mirja Sevanderia ja Tapani Viioa Oulun kaupungista; Juha Jääskeläistä, Pirjo Ristiniemeä, Kaisa Seppästä ja Aino-Kaisa Lassilaa Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymästä sekä Taru Lehtimäkeä ja Niina Kuismaa Säkylän ja Köyliön terveydenhuollon kuntayhtymästä. Tässä Työsuojelurahaston rahoittaman hankkeen loppuraportissa kuvaamme hankkeen aineistot, menetelmät ja tulokset. Tutkimuksen päälöydökset tullaan esittämään tieteellisessä aikakausijulkaisuissa. Tekijät 4

TIIVISTELMÄ Palvelusektorin kasvu, matkustus- ja kansainvälinen työ, työelämän joustot sekä työskentely työpaikan ulkopuolella ovat lisänneet tarvetta arvioida työaikoihin liittyviä haitta- ja vaaratekijöitä nykyistä monipuolisemmin. Työajoilla on todettu entistä laajaalaisempia vaikutuksia työhyvinvointiin ja työkykyyn. Työturvallisuuslakia muutettiin vuonna 2013 siten, että työn vaarojen selvittämistä ja arviointia koskevassa säännöksessä työajat nimenomaisesti mainitaan yhtenä seikkana, josta aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät työnantajan on selvitettävä ja arvioitava etukäteen. Tämän tutkimus- ja kehittämishankkeen tavoitteena oli arvioida kunta-alan jaksotyöaikamääräysten muuttamisen vaikutuksia toteutuviin työaikajärjestelyihin. Jaksotyöaikakokeilun keskeisenä tavoitteena oli selkeyttää uusia määräyksiä sekä lisätä myös työhyvinvointia ja toiminnan tuloksellisuutta. Työhyvinvointia pyrittiin lisäämään mm. saamalla säännöllisen työajan käyttö suunnitelmallisemmaksi käyttämällä enintään 2 3 viikon työaikajaksoja. Samalla päätettiin, että käytettävissä olevia säännöllisen työajan työtunteja ei vähennetä antamalla työaikakorvauksia vapaa-aikana, joten kokeilun aikana ne korvattiin rahana. Tässä hankkeessa työaikojen kuormittavuutta ja poissaoloja verrattiin jaksotyöaikakokeilua edeltävältä ajalta (vuosi 2012 ennen jaksotyöaikakokeilun alkua) jaksotyöaikakokeiluun vuonna 2013. Jaksotyöaikakokeiluun osallistui vapaaehtoisia terveyskeskuksen vuodeosastoja, kotihoito-, erikoissairaanhoito- ja laboratorioyksiköitä, sosiaalihuoltolaitoksia sekä ympärivuorokautinen päiväkoti (n=493). Vertailuaineistoon valittiin Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin (VSSHP) työntekijöistä ensisijassa kokoaikatyötä tekevien otos (n=2 303) joka vastasi kokeiluyksiköiden työntekijöitä iän, sukupuolen ja tehtävänimikkeen osalta. Kaikki osallistujat olivat olleet työssä vähintään yhden päivän molempina vuosina (2012 ja 2013). Työaikojen kuormittavuus arvioitiin siirtämällä päivittäiset työaikatiedot Titania- vuorosuunnittelujärjestelmästä Työterveyslaitokselle ja laskemalla niistä 29 työaikapiirrettä. (Härmä, Vanttola ym. 2014). Työaikapiirteet liittyvät työaikojen päivittäiseen, viikoittaiseen ja vuosittaiseen pituuteen, vuorokauden aikaan ja peräkkäisten työvuorojen lukumäärään sekä vuorotyön sosiaalisiin vaikutuksiin, kuten vapaapäivien lukumäärään ja peräkkäisten vapaapäivien määrään. Tilastollisena menetelmänä käytettiin toistettujen mittausten sekamallia, jolla arvioitiin muutoksia työajoissa ajan (2012 vs. 2013), ryhmän (kokeiluyksiköt ja vertailuaineisto) sekä niiden yhdysvaikutuksen osalta. 5

Tulosten perusteella jaksotyöaikakokeilulla oli joitakin vaikutuksia työaikojen kuormittavuuteen. Kokeiluyksiköissä hyvin pitkien (yli 48 tuntia / viikko) työviikkojen osuus vuoden kaikista työviikosta väheni (19 % vuonna 2012, 17 % vuonna 2013), samoin lyhyet (< 28 tuntia) viimeisen yövuoron jälkeisen vapaajaksot vähenivät (5 % vs. 3 %) kun taas vertailuaineistossa ne lisääntyivät hieman. Vuorotoiveita esittävien määrä kasvoi kokeilussa (18 % vs. 20 %). Toisaalta vapaapäivien määrä jaksossa väheni kokeiluyksiköissä systemaattisesti ja enemmän kuin vertailuaineistossa (5,8 5,3 vs. 5,8 5,6) ja työaikojen epäsäännöllisyys lisääntyi kokeilussa hieman siten, että työvuorojen alkamisaikojen vaihtelevuus kasvoi ja keskimääräinen peräkkäisten yövuorojen määrä hieman lisääntyi (3,9 4,0). Sairauspoissaolot lisääntyivät sekä kokeiluyksiköissä että vertailuaineistossa, mutta eivät merkitsevästi jaksotyöaikakokeiluun liittyen. Jaksotyöaikakokeilun vaikutukset olivat osin erilaisia eri organisaatioissa. Erityisesti jaksotyöaikakokeilun aikana havaitut positiiviset muutokset painottuivat yhteen tutkituista organisaatioista (Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri), jossa ergonomista työvuorosuunnittelua johdettiin jaksotyöaikakokeilun aikana aktiivisesti. Yhteenvetona voidaan sanoa, että jaksotyöaikakokeilulla oli lopulta vähäisiä vaikutuksia työaikojen kuormittavuuteen. Osa positiivisista vaikutuksista johtui jaksotyöaikamääräysten sijasta ergonomisen vuorosuunnittelun aktivoitumisesta kokeiluyksiköissä. On mahdollista, että vapaana otettavien työaikakorvausten väheneminen heikensi kykyä palautua vuorotyön aiheuttamasta kuormituksesta osalla tutkituista. Kunta-alan sopijaosapuolet ovat hyödyntäneet tämän hankkeen tuloksia päättäessään 1.6.2015 alkaen voimaan tulevista uusista valtakunnallisista jaksotyöaikamääräyksistä. Uusissa jaksotyöaikaa koskevassa virka- ja työehtosopimuksessa korostetaan työaikojen kuormittavuuden arviointia osana työvuorosuunnittelua. Työaikakorvausten maksaminen myös vastaavana vapaa-aikana otettiin uudestaan käyttöön. 6

ABSTRACT Legal regulations and collective agreements influence the characteristics of working hours and the possibilities for ergonomic shift scheduling. In Finland, the working hours in the health and social sector are mostly irregular and arranged in the periods of 2 3 weeks. Trade organizations initiated a trial period in 2013 to test a modification of the collective agreement at the health and social sector. The main changes included the fixation of average working hours for the 2 or 3 week period and limiting possibilities for time compensation of overtime work and lost time due to absences. This study aimed to evaluate the effects of the new regulations on shift ergonomics using pay-roll data on working hours. The participants were 493 nurses of hospitals, elderly care, and a laboratory, representing five different organizations that were voluntary to participate the trial, and 2303 age-, sex, and occupation-matched controls from a large hospital district. All these had at least one working day in both the years 2012 and 2013. The working hour data were collected from employers electronic working hour records and analyzed by calculating the annual prevalence for 29 different shift ergonomics factors. Repeated measures mixed model was applied to estimate the effects of group, time and the interaction between group and time for working hour exposures in 2012 (prior the trial) and 2013 (during the trial). The working hours showed mostly small changes in shift ergonomics between the two years. Based on significant interactions between time and group the proportion of having short recovery periods (< 28 h) after the last night decreased (from 5 % to 3 %) and the frequency of very long working weeks (>48 h / week) decreased from 19 % to 17 % in the trial group. The percentage of those giving annual shift wishes to the rotas also rose from 18 % to 20 %. On the other hand, the number of free days in each 3-week period decreased (from 5.8 to 5.3) and the mean absolute deviation of the shift starting times increased slightly from 2.7 to 2.8, as well as the mean number of consecutive night shifts (from 3.9 to 4.0) in the trial group. The observed changes were slightly different according to the organizations. Results indicate that the modification of the collective agreement had minor effects on shift ergonomics. The limited possibilities to use time compensation for overtime may especially have had negative influences on the amount of free days and recovery. The slight improvements in shift characteristics especially in some work units may have been influenced by not only the change in regulations, but due to concurrent emphasis and instructions to follow good shift ergonomics. 7

SisÄlTÖ ESIPUHE...3 TIIVISTELMÄ...5 ABSTRACT...7 1 JOHDANTO...9 1.1 Tausta... 9 1.2 Työajat kunta-alalla... 9 1.3 Jaksotyöaikakokeilu... 10 1.4 Työaikojen kuormittavuuden arviointi... 11 2 TAVOITTEET...12 3 AINEISTO JA MENETELMÄT...13 3.1 Tutkimusasetelma... 13 3.2 Aineisto... 13 3.3 Työaikojen kuormitustekijöiden arviointimenetelmä... 14 3.4 Tilastolliset analyysit... 18 4 TULOKSET...19 4.1 Työ- ja vapaapäivät, sairaslomat ja keskeytykset... 19 4.2 Työajan pituus... 19 4.3 Vuorotyö... 19 4.4 Vuorointensiteetti ja palautuminen... 20 4.5 Työvuorojen sosiaaliset vaikutukset... 20 5 POHDINTA...27 6 JOHTOPÄÄTÖKSET JA TULOSTEN HYÖDYNTÄMINEN...29 6.1 Johtopäätökset... 29 6.2 Tulosten hyödyntäminen ja jatkotutkimusten tarve... 29 LIITTEET...32 LÄHTEET...42 8

1 JOHDANTO 1.1 Tausta Palvelusektorin kasvu, matkustus- ja kansainvälinen työ, työelämän joustot sekä työskentely työpaikan ulkopuolella ovat lisänneet tarvetta arvioida työaikoihin liittyviä haitta- ja vaaratekijöitä nykyistä monipuolisemmin. Samanaikaisesti, kun yhä useammat altistuvat epäsäännöllisille työajoille, työajoilla on todettu entistä laaja-alaisempia vaikutuksia työhyvinvointiin ja työkykyyn. Työajat, työaikojen pituus ja joustot vaikuttavat keskeisesti työn ja muun elämän yhteensovittamiseen. Vuoro- ja yötyöjärjestelyt ovat puolestaan monella tavalla yhteydessä kroonisiin sairauksiin, vireyteen ja työturvallisuuteen. Vaikka vuorotyön terveysriskit ovat yksilötasolla matalia, vuorotyölle altistuneiden suuri määrä (yli viidennes palkansaajista) sekä vuorotyöhön liittyvien terveyshaittojen moninaisuus ja niiden yleisyys tekevät vuorotyön terveyshaitat väestötasolla merkittäviksi. Ergonomisesti hyvin suunnitelluilla työajoilla voidaan vähentää työn kuormittavuutta ja työstressiä sekä tukea työkyvyn ja työmotivaation säilymistä. Kunta-alalla onkin tehty menestyksellisiä työaikojen kehittämishankkeita ja niin sanotut ergonomiset työaikamallit ja työaika-autonomia ovat levinneet Suomessa laajasti (Hakola ja Kalliomäki- Levanto 2010, Härmä, Vanttola ym. 2014). Esimerkkejä onnistuneista ja raportoiduista hoitoalan työaikojen kehittämishankkeista on Espoosta, Helsingistä ja Porista (Kandolin ja Huida 1995, Kandolin ja Järvenpää 1999, Kasanen 2002, Koivumäki, Aschan ym. 2005, Hakola, Hublin ym. 2007, Paukkonen, Pohjonen ym. 2007, Sinivaara, Kasanen ym. 2007, Hakola ja Kalliomäki-Levanto 2010, Jarvelin-Pasanen, Ropponen ym. 2013). Monet kehittämishankkeet ovat kuitenkin toteutuneet paikallisina tai jääneet raportoimatta työpaikkojen tai -yhteisöjen ulkopuolella. 1.2 Työajat kunta-alalla Normaalista päivätyöstä ja säännöllisestä vuorotyöstä poikkeavat työaikamuodot toteutetaan Suomessa pääsääntöisesti työaikalain mukaisena jaksotyönä. Naisista 20 % ja miehistä 10 % tekee jaksotyötä ja suurin osa heistä työskentelee kunta-alalla, jossa työskenteli yhteensä 432 000 työntekijää vuonna 2013. Kunnissa jaksotyötä tehdään yleisimmin terveydenhuollossa. Vuorotyötä sisältävää jaksotyötä tekee neljännes kunta-alan työntekijöistä. Jaksotyössä säännöllinen työaika on tällä hetkellä 114 tuntia 45 minuuttia kolmen viikon jaksoissa ja vuosityöaika 1 574 1 684 tuntia. Jaksotyöaika mahdollistaa muun muassa yötyön tai yli 9 tunnin työvuorojen tekemisen, kunhan kokonaistyöaikaan si- 9

sältyy vähintään 9 tunnin vuorokautinen lepoaika. Jaksotyöaikaa voidaan soveltaa vain sellaisissa töissä ja toimintayksiköissä, jotka on lueteltu työaikalain 7 :ssä (605/1996). Näitä ovat muun muassa sairaalat, huoltolaitokset, terveyskeskukset ympäri vuorokauden toimivat lasten päiväkodit mukaan luettuna ryhmäperhepäiväkodit, vammaisten asuntolat, kesäsiirtolat, pakolaiskeskukset, vanhusten palvelutalot sekä kotipalvelu. Useimmiten jaksotyöaikaa on tarve noudattaa tehtävissä, joiden suorittaminen edellyttää yötyötä tai yli 9 tunnin työvuoroja. Jaksotyö onkin sangen joustava järjestelmä, mutta tehdyt työaikaratkaisut voivat olla työntekijöitä kuormittavia. 1.3 Jaksotyöaikakokeilu Kunnallinen työmarkkinalaitos ja kunta-alan palkansaajajärjestöt päättivät marraskuussa 2012 aloittaa vuoden mittaisen jaksotyöaikakokeilun, jonka tavoitteena oli tutkia alustavasti päätettyjen jaksotyömääräysten vaikutuksia työhyvinvointiin ja palvelutoiminnan tuloksellisuuteen kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen (KVTES) piiriin kuuluvissa organisaatioissa. Sopijaosapuolet hyödynsivät jaksotyöaikakokeilun tuloksia päättäessään vuoden 2014 kesällä 1.6.2015 voimaan tulevista uusista jaksotyömääräyksistä. Jaksotyöaikakokeilu (KVTES:n työaikaluvun ja vuosilomaluvun 6 2 momentin määräystä korvaavat kohdat) koskee kunnissa tehtävän jaksotyön erityismääräyksiä. Jaksotyömääräysten muutosten ja jaksotyöaikakokeilun keskeisenä tavoitteena oli selkeyttää uusia määräyksiä, lisätä työhyvinvointia ja toiminnan tuloksellisuutta. Työhyvinvointia pyrittiin lisäämään sekä vähentämällä esimerkiksi ylityötä että toisaalta korostamalla työvuorojen suunnittelussa oikeaa ergonomista työvuorosuunnittelua. Olennaisimmat muutokset uusissa kokeiltavina olleissa jaksotyömääräyksissä olivat: työvuoroluetteloon suunniteltiin säännöllinen työaika, joka ei alittanut tai ylittänyt säännöllistä työaikaa työaikakorvaukset maksettiin rahana keskeytyneen työaikajakson ylityömääräykset koskivat vain koko työpäivän poissaoloja vuosiloman, virka- tai työvapaan tai muun hyväksyttävän syyn vuoksi. Poissaolo vähensi säännöllistä työaikaa keskimääräisen työpäivän ajan (7,65 tuntia). Näin ollen kaikissa keskeytystilanteissa säännöllisen työpäivän työajan laskennallinen arvo oli 7,65 tuntia säännöllisen työajan tuli pääsääntöisesti tasoittua 2 tai 3 viikon tasoittumisjaksoissa, eikä niin sanottuja pidempiä kaksoisjaksoja saanut käyttää lyhytaikaisten palvelussuhteiden säännöllisen työajan tuli määräytyä samoin kuin muilla työntekijöillä. 10

Jaksotyöaikakokeilu siis selkeytti jaksotyömääräyksiä, mutta vähensi eräitä työaikojen suunnitteluun liittyviä toiminnallisia joustoja kuten suunnitella työaika pidemmällä ajanjaksolla (kaksoisjakso) sekä korvata työaikakorvaukset vapaana. Toisaalta työaikojen suunnittelulla pyrittiin välttämään ylityötä. Kokeilumääräyksissä ei puututtu KVTES:n yleisiin työaikamääräyksiin, paitsi tapaan suorittaa työaikakorvaukset. Esimerkiksi ylityökorvausprosentit säilyivät ennallaan. 1.4 Työaikojen kuormittavuuden arviointi Vuonna 2013 uusitun Työturvallisuuslain (738/2002, muutos 329/2013) yksityiskohtaisissa perusteluissa mainitaan useita työaikoihin liittyviä kuormitustekijöitä, jotka työantajan tulisi ottaa huomioon vaarojen selvittämisessä ja arvioinnissa. Näitä tekijöitä ovat työpäivien pituus, mahdollisuudet säädellä itse työpäivän pituutta, kokonaistyöaika, peräkkäisten työvuorojen toistuvuus, työvuorojen kiertosuunta, ylityöt, työn suorittamisajankohta, työaikojen ennakoitavuus, työhön sidonnaisuus ja mahdollisuudet riittävään palautumiseen työpäivän aikana ja työpäivien välillä. Työturvallisuuslain edellyttämän työaikoihin liittyvien kuormitustekijöiden arvioinnin perustana tulisi olla tutkimustieto erilaisten työaikajärjestelmien vaikutuksista ihmiseen. Arviointikriteerit perustuvat osin voimassaolevaan työaikalainsäädäntöön, mutta niiden tulisi pohjautua ennen kaikkea toimialakohtaiseen tutkimustietoon työaikojen ja vuorotyön eri piirteiden ja vuoroyhdistelmien vaikutuksista terveyteen ja hyvinvointiin. Lisäksi kriteerien käyttämisen edellytyksenä on, että eri toimialoilla käytössä olevat työaikamallit, sopimukset ja käytännöt huomioidaan. Monet työvuorosuunnitteluun liittyvät oppaat ovatkin toimialakohtaisia, esimerkiksi Työterveyslaitoksen oppaat Työvuorosuunnittelu hoitoalalla (Hakola ja Kalliomäki-Levanto 2010) ja Kaupan alan työaikaopas (Järvenpää ja Kandolin 2003). Työterveyslaitos on laatinut erilliset suositukset työaikoihin liittyvän kuormituksen arvioimiseksi kunta-alalle (http://www.ttl.fi/fi/tyohyvinvointi/tyoaika/tyoaikojen_kuormittavuuden_arviointi/sivut/default.aspx). Menetelmä soveltuu erityisesti yksikkökohtaisen työvuorosuunnittelun tueksi. Työterveyslaitoksen suosituksiin perustuva työaikojen kuormittavuuden arviointijärjestelmä on sisällytetty mm. Titania -työvuorosuunnitteluohjelmaan sekä Kunta-alan tutkimuksessa käytössä olevaan palauteportaaliin, jonka avulla tutkimukseen osallistuvat kunnat voivat seurata työaikojen kuormittavuutta yksikkötasolla. 11

2 TAVOITTEET Tämän hankkeen päätavoitteena oli arvioida jaksotyöaikamääräysten muuttamisen vaikutuksia toteutuneisiin työaikajärjestelyihin ja työaikojen kuormittavuuteen. Yksityiskohtaisina tavoitteina oli arvioida jaksotyöaikamääräysten muutosten vaikutuksia työajan piirteisiin kuten työ- ja vapaapäivien lukumääriin jaksoissa sairauspoissaolopäivien lukumäärään työvuorojen ja työviikkojen pituuteen eri työvuorojen osuuksiin vuorointensiteettiin ja palautumiseen työvuorojen sosiaalisiin vaikutuksiin kuten vapaapäiviin, työaikojen vaihtelevuuteen, ennustettavuuteen ja kontrolloitavuuteen Hankkeen alustavat tulokset esiteltiin työmarkkinajärjestöille huhtikuussa 2014 ja järjestöillä oli siten mahdollisuus hyödyntää tutkimuksen tuloksia päättäessään uusista jaksotyömääräyksistä alkaen 1.6.2015. 12

3 AINEISTO JA MENETELMÄT 3.1 Tutkimusasetelma Jaksotyöaikakokeilu käynnistyi kehittämishankkeessa mukana olevissa vapaaehtoisissa kunnallisissa sosiaali- ja terveysalan yksiköissä 1.11.2012 ja päättyi 1.11.2013. Tässä tutkimus- ja kehittämishankkeessa työaikojen kuormittavuutta ja poissaoloja vertaillaan kokeilun ajalta 1.1. 31.10.2013 kokeilua edeltävän vuoden ajanjaksoon 1.1. 31.10.2012. Lisäksi työaikojen kuormittavuutta ja sairauspoissaolomäärien muutosta kokeiluyksikköjen työntekijöillä vertaillaan Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin (VSSHP) vertailuaineistoon, johon kuului iän, sukupuolen ja ammatin suhteen samankaltaistettuja vuorotyöluonteista jaksotyötä tekeviä työntekijöitä. Työterveyslaitos on pyytänyt kaikilta jaksotyöhankkeeseen osallistuvilta sairaaloilta ja kunnilta luvat työaika- ja poissaolotietojen luovuttamiseen yhdessä muun työsuhdetiedon kanssa. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin eettinen toimikunta ja Työterveyslaitoksen eettinen toimikunta ovat hyväksyneet Kuntasektorin henkilöstön seurantatutkimus hankkeen, josta on saatu vertailutieto tähän hankkeeseen. 3.2 Aineisto Jaksotyöaikakokeilun aikana kokeiluyksiköissä työskenteli 668 työntekijää. Tutkimukseen otettiin mukaan työntekijät, joilla oli vähintään yksi työpäivä sekä kokeilujaksolla että vertailujaksolla ja samaa kriteeriä käytettiin vertailuaineiston valinnan lähtökohtana. Jaksotyöaikakokeilun osalta sijaisia, tuntityöläisiä ja aineistossa henkilötunnuksettomina esiintyneitä (kirjauskäytäntö) ei otettu mukaan tutkimukseen. Lisäksi kesken jaksotyöaikakokeilun lopetetuissa yksiköissä työskennelleet jätettiin tutkimuksen ulkopuolelle. Lopullisessa jaksotyöaikakokeiluaineistossa oli yhteensä 493 työntekijää. Itä-Suomen laboratoriokeskuksen liikelaitoskuntayhtymän (myöhemmin Itä-Suomi) Kuopion aluelaboratorion hematologian ja Pieksämäen laboratorion yksiköistä oli mukana 43 työntekijää; Jyväskylän kaupungin Luhtisen palvelukeskuksesta (Jyväskylä) 36 työntekijää; Oulun kaupungista (Oulu) 212 työntekijää (Ainolakoti, Väinöläkoti, Ydin-Tuiran kotihoito, Rajakylän kotihoito, Lintulammen palvelukoti ja Ainolan päiväkoti Varpula); Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiristä (PPSHP) 275 työntekijää (synnytysten, naistentautien ja genetiikan vastuualueet) ja Säkylän ja Köyliön terveydenhuollon kuntayhtymästä (Säkylä) 114 työntekijää (Terveyskeskussairaala 1, Terveyskeskussairaala 2 ja Wanhalan osasto). 13

VSSHP:n vertailuaineiston mukaanottokriteereinä olivat vuorotyöluonteista jaksotyötä molempina tutkimusvuosina vähintään yhden päivän tehneet henkilöt, jotka olivat kokoaikatyössä ja vastasivat sukupuolijakaumaltaan ja iältään (18 68-vuotiaita) jaksotyöaikaaineistoa. Vertailuaineistossa oli hieman jaksotyöhanketta enemmän miehiä, joten miesten keski-ikä rajattiin erikseen vastaamaan jaksotyöaikakokeilun aineiston miesten keski-ikää. Lopulta, johtuen vertailuaineiston suuremmasta miesten määrästä, pudotettiin pois yhdeksän miestä, jotka aiemmilla kriteereillä olisivat tulleet mukaan vertailuaineistoon, mutta toimivat muissa kuin hoitotyön ammateissa (esimerkiksi huoltomies, ajojärjestelijä ja käyttöpäivystäjä). Näillä kriteereillä vertailuaineistoon kuului 2 303 työntekijää. Vuonna 2012 jaksoaikatyökokeiluun osallistuneista työntekijöistä 22 % teki osa-aikatyötä ja vuonna 2013 25 %. Vertailuaineiston työntekijöistä molempina tutkimusvuosina osa-aikatyötä teki 6 %. Osa-aikatyö toteutettiin tämän tutkimuksen organisaatioissa siten, että se vaihteli 50 99 % normaalista työajasta. 3.3 Työaikojen kuormitustekijöiden arviointimenetelmä Työaikojen kuormittavuuden arvioinnissa käytettiin aiemmassa hankkeessamme (Härmä, Vanttola ym. 2014) kehitettyä menetelmää. Menetelmä perustuu organisaation Titania -työaikatietojen analysointiin. Työaikatiedoista lasketaan 29 erillistä piirrettä työaikojen kuormittavuuden arvioimiseksi. Arvioitavat työaikapiirteet liittyvät työaikojen päivittäiseen, viikoittaiseen ja vuotuiseen pituuteen, vuorokauden aikaan, vuorointensiteettiin ja erilaisiin työaikojen sosiaalisiin ulottuvuuksiin (vapaa-aika, työaikojen epäsäännöllisyys, työaikojen ennustettavuus ja työaikoihin liittyvät vaikutusmahdollisuudet). Tässä hankkeessa työaikojen kuormittavuus arvioitiin kahdelle ajanjaksolle: jaksotyöaikakokeilun ajalle sekä sitä edeltävällä vertailuajanjaksolle eli saadut muuttujat kuvaavat molempien jaksojen keskiarvoja. Lisäksi laskettiin Titania -työaikatiedoista kolme viikon jaksoissa olevien työpäivien, vapaapäivien ja keskeytysten lukumäärä (päiviä tai keskeytyksiä / jakso). Vuosittaiset sairauspoissaolopäivät (ilman poissaolon syytietoa tai diagnoosia) laskettiin myös Titania -työaikatietojen perusteella. Tutkimuksessa käytetyt muuttujat on kuvattu taulukossa 1. 14

Taulukko 1. Työaikapiirteiden määritelmät TYÖAIKAPIIRRE Työajan pituus Määritelmä Viikkotyötunnit Vuoden aikana keskimäärin viikoittain (ma klo 00:00 su klo 24:00) tehdyt työtunnit (Arvossa ei ole huomioitu palkattomia eikä palkallisia vapaita ja se on laskettu vain kalenteriviikoilta, joilla henkilöllä on työaikaa.) Pitkät (> 40 tunnin) Yli 40 tunnin työviikkojen osuus kaikista niistä vuoden työviikot, % työviikoista, joina on työskennelty Pitkät (> 48 tunnin) Yli 48 tunnin työviikkojen osuus kaikista niistä vuoden työviikot, % työviikoista, joina on työskennelty Työvuoron pituus Vuoden kaikkien työvuorojen keskimääräinen pituus (tuntia) Pitkät ( 12 tunnin) Vähintään 12 tunnin pituisten vuorojen osuus kaikista vuoden vuorot, % vuoroista Yövuorojen pituus Keskimääräinen yövuoron pituus kaikista vuoden yövuoroista (tuntia) (henkilöt, joilla ei ole lainkaan yövuoroja, on jätetty pois laskuista) Pitkät ( 12 tunnin) Vähintään 12 tunnin yövuorojen osuus kaikista vuoden yövuorot, % vuoroista Vuorotyö Aikaiset Ennen kello 06 alkavien aamuvuorojen osuus kaikista vuoden aamuvuorot, % työvuoroista Aamuvuorot, % Aamuvuorojen (klo 06 07 alkava vuoro) osuus kaikista vuoden työvuoroista Päivävuorot, % Päivävuorojen (klo 07 jälkeen alkava ja viimeistään klo 18 päättyvä vuoro) osuus kaikista vuoden työvuoroista Iltavuorot, % Iltavuorojen (klo 12 jälkeen alkava vuoro) osuus kaikista vuoden työvuoroista Yövuorot, % Yövuorojen (sisältää vähintään 3 tuntia työtä klo 23 06 välisenä aikana) osuus kaikista vuoden työvuoroista Muut kuin aamu- Muiden kuin aamu- tai päivävuorojen osuus kaikista vuoden tai päivävuorot, % vuoroista 15

TYÖAIKAPIIRRE Vuorointensiteetti Peräkkäiset Henkilöiden keskimääräinen peräkkäisten työvuorojen työvuorot lukumäärä (kahden vapaapäivän tai muun poissaolon välisen työvuoroputken pituus) vuodessa Pitkät (> 6 vuoron) Yli kuuden peräkkäisen vuoron muodostamien vuoroputket, % työvuoroputkien osuus kaikista vuoden työvuoroputkista Peräkkäiset Henkilöiden keskimääräinen peräkkäisten yövuorojen yövuorot lukumäärä vuodessa (Arvossa ei ole huomioitu henkilöitä, joilla ei ole yövuoroja.) Pitkät (> 4 Yli neljän peräkkäisen yövuoron muodostamien yövuoron) yövuoroputkien osuus kaikista vuoden yövuoroputkista yövuoroputket, % Palautuminen vuorojen välillä Vuorojen välinen Henkilöiden keskimääräinen vuorovälien pituus vuodessa aika (tuntia) (Arvossa on huomioitu vain peräkkäisten vuorojen välit eli siinä ei ole huomioitu vapaapäivää tai muuta vähintään vuorokauden poissaoloa sisältävää vuoroväliä.) Lyhyet Korkeintaan 11 tunnin pituisten vuorovälien osuus kaikista ( 11 tunnin) vuoden vuoroväleistä (mukaan lukien vapaapäivät ja muuta vuorovälit, % poissaloa sisältävät vuorovälit) Lyhyt (< 28 Viimeisen yövuoron jälkeen sijoittuvien alle 28 tunnin vapaaaikojen (vuorovälien) osuus kaikista viimeisten yövuorojen tunnin) viimeisen yövuoron jälkeinen jälkeisistä vapaa-ajoista (vuoroväleistä) vuoden aikana vapaajakso, % 16

TYÖAIKAPIIRRE Työvuorojen sosiaaliset vaikutukset Vapaapäivät Lomapäivät, % Lomapäivien osuus kaikista vuoden työsopimuspäivistä Viikonlopputyö, % Viikonlopputyön (joko lauantai, sunnuntai tai molemmat) osuus kaikista viikonlopuista Yksittäiset Yksittäisten vapaapäivien osuus kaikista vuoden vapaapäivistä vapaapäivät, % Työaikojen vaihtelevuus Vuoron Keskiarvo kunkin vuoron alkamisajan etäisyydestä kaikkien alkamisaikojen vuoden vuorojen alkamisaikojen keskiarvoon (mean absolute vaihtelevuus deviation eli keskiarvoinen absoluuttinen poikkeama) Vuoron Keskiarvo kunkin vuoron päättymisajan etäisyydestä kaikkien päättymisaikojen vuoden vuorojen päättymisaikojen keskiarvoon (mean vaihtelevuus absolute deviation eli keskiarvoinen absoluuttinen poikkeama) Vuoropituuden Keskiarvo kunkin vuoron pituuden erosta kaikkien vuoden vaihtelevuus vuorojen pituuden keskiarvoon (mean absolute deviation eli keskiarvoinen absoluuttinen poikkeama) Työaikojen ennustettavuus Vuorosuunnitelmien Toteutuneiden vuorojen suunnitelmien osuus kaikista vuoden toteutuminen, % vuoroista (tässä verrataan vuorosuunnitelmia toteutettuihin vuorolistoihin) Työaikojen kontrolloitavuus Vuorotoiveiden Titaniaan merkittyjen vuorotoiveiden osuus kaikista vuoden käyttö vuoroista Toteutuneet Toteutuneiden vuorotoiveiden osuus kaikista vuoden vuorotoiveet, % vuorotoiveista 17

3.4 Tilastolliset analyysit Aineistosta on laskettu kuvailevia tunnuslukuina keskiarvot (ka) ja vaihteluväli (vv), jotka esitetään erikseen kokeiluyksiköille ja vertailuaineistolle. Kaikissa tätä tutkimusta koskevissa laskelmissa on käytetty ehtoa, että työntekijä on ollut töissä vähintään yhtenä työpäivänä kokeilujaksolla sekä vuonna 2012 että 2013. Lisäksi vuosien välinen ero ja sen yhteys jaksotyöaikakokeiluun on testattu toistettujen mittausten sekamallilla (repeated measures mixed model). Mallissa voidaan arvioida vuosien välinen vaihtelu, jaksotyöhankkeeseen osallistuminen sekä mittausten toistuminen. Toistettujen mittausten sekamallista raportoidaan tilastollinen merkitsevyys ajan (v. 2012 vs. 2013), ryhmän (kokeiluyksiköt vs. vertailuaineisto) sekä ajan ja ryhmän välisen yhdysvaikutuksen osalta työaikapiirteistä, joissa ero on ollut tilastollisesti merkitsevä (vähintään p = 0,05). Lisäksi testasimme osa-aikatyön vaikutuksen tuloksiin analysoimalla erikseen kokoaikatyötä tekevät työntekijät. Tulokset olivat kokeiluyksikköjen sairauspoissaolopäiviä / vuosi ja pitkiä (> 4 yövuoron) yövuoroputkia lukuun ottamatta samansuuntaisia ja samaa suuruusluokkaa kuin tulokset, joissa olivat mukana osaaika- ja kokoaikatyötä tekevät sekä kokeiluyksiköissä että vertailuaineistossa. Tämän vuoksi tulososassa esitetään tulokset erittelemättä osa- tai kokoaikatyötä tekeviä. 18

4 TULOKSET 4.1 Työ- ja vapaapäivät, sairaslomat ja keskeytykset Vapaapäivien määrä kutakin jaksoa kohden väheni sekä kokeiluyksiköissä että vertailuaineistossa (VSSHP) kokeilun aikana verrattuna edelliseen vuoteen (Taulukko 2). Vapaapäivien väheneminen oli kuitenkin kokeiluyksiköissä suurempaa (5,8 5,3) kuin vertailuaineistossa (5,8 5,6). Myös työpäivien määrä per jakso hieman lisääntyi kokeiluyksiköissä, mutta väheni vertailuaineistossa. Keskeytykset jaksoa kohden lisääntyivät sekä kokeiluyksiköissä että vertailuaineistossa. Jaksoaikatyökokeilu ei vaikuttanut merkitsevästi sairauspoissaoloihin. Verrattuna jaksotyöaikakokeilua edeltäneeseen jaksoon vuonna 2012, sairauslomapäivät vuotta kohden lisääntyivät hieman sekä kokeiluyksiköissä että erityisesti vertailuaineistossa, jossa sairauspoissaolojen taso oli ylipäätään korkeampi molempina vertailuvuosina. Kokeiluyksiköiden välillä oli vaihtelua sairauspoissaoloissa siten että Itä-Suomessa sairauspoissaolopäivät jopa vähenivät kun taas kaikissa muissa yksiköissä ne lisääntyivät (eniten Oulun kaupungin mukana olleissa yksiköissä: 5,0 päivää vuodessa vuonna 2012 ja 8,5 päivää vuodessa vuonna 2013, Liite 1). Sairauspoissaolojen esiintyminen lyhyiden ja pitkien poissaolojen osalta ei muuttunut kokeilun aikana. 4.2 Työajan pituus Hyvin pitkien työviikkojen (yli 48 tuntia/viikko) määrä väheni kokeiluyksiköissä (19 % vs. 17 %) mutta niiden määrä pysyi vertailuaineistossa ennallaan (20 % vs. 20 %). Hyvin pitkät työviikot (>48 tuntia/viikko) vähenivät kokeiluyksiköissä eniten PPSHP:ssä (21 % vs. 16 %). Työajan pituuteen liittyvissä työaikojen piirteissä oli useita pysyviä eroja kokeiluyksiköiden ja vertailuaineiston välillä. Esimerkiksi viikkotyötunnit ja työvuoron pituudet olivat kokeiluyksiköissä hieman lyhempiä. 4.3 Vuorotyö Jaksotyöaikakokeilulla ei ollut vaikutusta aamu-, ilta- ja yövuorojen prosenttiosuuksiin. Kokeiluyksiköissä oli ylipäätään vähemmän yövuoroja (12 %) kuin vertailuaineistossa (16 17 %). Aikaisia aamuvuoroja ei esiintynyt juuri lainkaan kokeiluyksiköissä kun vertailuaineistossa niitä oli keskimäärin 6 7 prosentilla. 19

4.4 Vuorointensiteetti ja palautuminen Jaksoaikatyökokeilulla oli merkitseviä, mutta sangen vähäisiä vaikutuksia useisiin vuorointensiteettiin liittyviin tekijöihin. Jaksotyöaikakokeilu näytti hieman lisäävän peräkkäisten työvuorojen ja samoin peräkkäisten yövuorojen määrää, kokeiluyksiköissä oli keskimäärin 3,9 peräkkäistä yövuoroa vuonna 2012 ja 4,0 vuonna 2013. Muutos näytti liittyvän käytäntöihin erityisesti PPSHP:ssa, jossa kuitenkin hyvin pitkät työviikot (>48 tuntia/viikko) vähenivät (kts. kohta 4.2.). Yli 6 työvuoron mittaiset työvuoroputket lisääntyivät vähäisesti kokeiluyksiköissä (3 % vs. 4 %), mutta niiden määrä pysyi ennallaan vertailuaineistossa (4 %). Jaksotyöaikakokeilu ei vaikuttanut lyhyiden ( 11 tuntia) vuorovälien esiintymiseen (18 21 % kaikista alle 35 tunnin mittaisista vuoroväleistä). Sen sijaan alle 28 tunnin mittaiset vapaajaksot viimeisen yövuoron jälkeen vähenivät hieman kokeiluyksiköissä (5 % vs. 3 %) mutta eivät vertailuyksikössä (4 % vs. 5 %). Paraneminen näkyi jälleen erityisesti PPSHP:ssa, jossa lyhyet yövuorojen jälkeiset vapaajaksot vähenivät eniten (8 % vs. 2 %). 4.5 Työvuorojen sosiaaliset vaikutukset Työaikojen vaihtelevuudessa tapahtui jaksotyöaikakokeilun myötä vähäistä lisääntymistä vuoron alkamisaikaan liittyen (ryhmän ja ajan yhteisvaikutus merkitsevä), mutta ei merkitsevästi vuoron päättymisaikaan liittyen. Yleisesti ottaen vuorojen alkamis- ja loppumisaikojen vaihtelevuus oli vähäisempää kokeiluyksiköissä verrattuna vertailuaineistoon. Työvuorotoiveiden määrä lisääntyi kokeiluyksiköissä merkitsevästi (18 % vs. 20 %) verrattuna vertailuaineistoon. Muutos johtui vuorotoiveiden lisääntymisestä erityisesti Oulussa (17 % vs. 23 %). Muut työvuorojen sosiaalisia vaikutuksia kuvaavat muuttujat, kuten viikonlopputyön määrä tai vuorosuunnitelmien toteutuvuus pysyivät ennallaan vuodesta 2012 vuoteen 2013. 20

Taulukko 2. Työaikapiirteet kokeiluyksiköissä ja vertailuaineistossa (Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri) jaksotyöaikakokeiluvuonna 2013 ja edeltävänä vuonna 2012. Lyhenteet taulukoissa: kk=keskiarvo, vv=vaihteluväli Työ- ja vapaapäivät, keskeytykset ja sairauspoissaolot Kokeiluyksiköt (n=493) Vertailuaineisto (n=2303) 2012 2013 2012 2013 ka vv ka vv ka vv ka vv p-arvo p-arvo p-arvo ryhmä* aika* yhdysvaikutus Työpäiviä/jakso 10,0 0 15 9,6 0 15 10,3 0 16 10,0 0 15 < 0,001 < 0,001 Vapaapäiviä/jakso# 5,8 0 13 5,3 0 12 5,8 0 11 5,6 0 10 0,006 < 0,001 < 0,001 Keskeytyksiä/jakso 6,5 1 10,9 6,9 1 11 6,3 1 11 6,8 1 11 0,002 < 0,001 0,02 Sairauspoissaolopäiviä/vuosi 6,7 0 154 7,0 0 129 11,5 0 275 14,5 0 286 < 0,001 0,002 Luokiteltu sairauspoissaolojen määrä % % % % Ei lainkaan 32 30 24 23 1 3 päivää 29 28 23 20 4 31 päivää 36 38 43 45 yli 31 päivää 3 4 10 12 # Jaksoja, joissa Titania vakiokoodien mukaisia vapaapäiviä ei ole lainkaan, on hyvin vähän. Esim. vuonna 2012 jaksotyöaikakokeiluun osallistuneilla näitä oli 9 henkilöllä ja tällöin jaksossa oli työpäiviä 1 5 ja muut päivät olivat keskeytyksiä tai poissaoloja. Vastaavasti 2013 jaksoja joissa ei ollut vapaapäiviä lainkaan oli 17 henkilöllä ja työpäiviä / jakso oli 1 5. * ryhmä = ryhmän vaikutus, aika = ajan vaikutus 21

Taulukko 2. jatkuu Kokeiluyksiköt (n=493) Vertailuaineisto (n=2303) ryhmä* aika* yhdysvaikutus 2012 2013 2012 2013 Työajan pituus ka vv ka vv ka vv ka vv p-arvo p-arvo p-arvo Viikkotyötunnit 33,4 8,0 40,8 33,6 5,3 40,9 34,9 8,0 49,3 34,8 4,0 50,5 < 0,001 Pitkät (>40 t) työviikot, % 24 0 60 25 0 75 26 0 100 27 0 100 0,003 Pitkät (>48 t) työviikot, % 19 0 51 17 0 53 20 0 59 20 0 62 0,02 0,03 Työvuoron pituus (tuntia) 8,2 5,1 10,5 8,2 4,8 10,5 8,5 5,7 12,4 8,6 4,0 13,1 < 0,001 Pitkät ( 12 t) vuorot, % 1 0 24 1 0 30 5 0 96 6 0 100 < 0,001 Yövuoron pituus (tuntia) 10,3 8,2 13,3 10,3 7,5 11,3 10,8 3,0 19,0 10,8 2,5 24,5 < 0,001 Pitkät ( 12 t) yövuorot, % 2 0 75 1 0 25 9 0 100 9 0 100 < 0,001 * ryhmä = ryhmän vaikutus, aika = ajan vaikutus 22

Taulukko 2. jatkuu Kokeiluyksiköt (n=493) Vertailuaineisto (n=2303) ryhmä* aika* yhdysvaikutus 2012 2013 2012 2013 Vuorotyö ka vv ka vv ka vv ka vv p-arvo p-arvo p-arvo Aikaiset aamuvuorot, % 1 1 1 1 1 1 7 1 31 6 1 43 Aamuvuorot,% 40 0 100 40 0 100 37 0 100 37 0 100 0,002 Päivävuorot,% 23 0 100 22 0 100 25 0 100 25 0 100 0,02 Iltavuorot, % 24 0 100 24 0 100 21 0 100 21 0 100 < 0,001 Yövuorot, % 12 0 100 12 0 100 16 0 100 17 0 100 < 0,001 Yövuorojen lukumäärä 14 0 124 15 0 130 20 0 128 20 0 131 Muut kuin aamu- tai päivävuorot, % 35 0 99 37 0 99 37 0 99 38 0 99 * ryhmä = ryhmän vaikutus, aika = ajan vaikutus 23

Taulukko 2. jatkuu Kokeiluyksiköt (n=493) Vertailuaineisto (n=2303) ryhmä* aika* yhdysvaikutus 2012 2013 2012 2013 Vuorointensiteetti ka vv ka vv ka vv ka vv p-arvo p-arvo p-arvo Peräkkäiset työvuorot, 0,005 lkm 4,7 2,0 7,3 4,8 2,0 7,0 4,7 2,0 7,0 4,7 2,0 6,9 Pitkät (> 6 vuoron) 0,009 < 0,001 vuoroputket, % 3 0 20 4 0 19 4 0 19 4 0 19 Peräkkäiset yövuorot, < 0,001 < 0,001 lkm 3,9 2,0 7,3 4,0 2,0 6,8 4,0 2,0 6,7 4,0 2,0 7,0 Pitkät (> 4 yövuoron) 0,001 0,002 yövuoroputket, % 4 0 29 4 0 33 4 0 37 4 0 35 * lkm = lukumäärä * ryhmä = ryhmän vaikutus, aika = ajan vaikutus 24

Taulukko 2. jatkuu Kokeiluyksiköt (n=493) Vertailuaineisto (n = 2303) ryhmä* aika* yhdysvaikutus 2012 2013 2012 2013 Palautuminen ka vv ka vv ka vv ka vv p-arvo p-arvo p-arvo Vuorojen välinen aika (tuntia) 15,6 0 22,9 15,6 0 19,4 15,4 0 19,9 15,4 0 20,5 0,001 Lyhyet ( 11 tunnin) vuorovälit, % 18 0 67 18 0 60 21 0 58 21 0 100 < 0,001 0,04 Lyhyet (< 28 tunnin) yövuoroputken jälkeiset vapaajaksot, % 5 0 100 3 0 100 4 0 100 5 0 100 0,04 0,003 * ryhmä = ryhmän vaikutus, aika = ajan vaikutus 25

Taulukko 2. jatkuu Työvuorojen sosiaaliset vaikutukset Vapaapäivät Kokeiluyksiköt (n=493) Vertailuaineisto (n =2303) ryhmä* aika* yhdysvaikutus 2012 2013 2012 2013 ka vv ka vv ka vv ka vv p-arvo p-arvo p-arvo Lomapäivät, % 12 0 57 13 0 82 11 0 44 12 0 94 0,007 < 0,001 Viikonlopputyö, % 38 0 100 37 0 100 43 0 100 42 0 100 < 0,001 < 0,001 Yksittäiset vapaapäivät, % 18 1 100 19 1 100 18 1 100 18 1 100 < 0,001 Työaikojen vaihtelevuus Vuoron alkamisaikojen vaihtelevuus 2,7 0 6,2 2,8 0 6,1 3,4 0 6,8 3,3 0 6,5 < 0,001 0,02 Vuoron päättymisaikojen vaihtelevuus 2,8 0 6,8 2,9 0 7,0 3,2 0 7,0 3,3 0 6,7 < 0,001 Vuoropituuden vaihtelevuus 0,8 0 2,8 0,8 0 3,2 0,9 0 3,7 1,0 0 11,7 < 0,001 Työaikojen ennustettavuus Vuorosuunnitelmien toteutuminen, % 92 40 100 92 15 100 91 0 100 91 0 100 0,005 Työaikojen kontrolloitavuus Vuorotoiveiden käyttö 18 1 100 20 1 100 7 1 100 7 1 100 < 0,001 0,004 0,001 Toteutuneet vuorotoiveet, % 7 0 55 8 0 49 3 0 53 3 0 52 < 0,001 Paikkakuntakohtaiset tulokset ovat liitteessä 1. * ryhmä = ryhmän vaikutus, aika = ajan vaikutus 26

5 POHDINTA Tämän tutkimus- ja kehittämishankkeen tavoitteena oli arvioida jaksotyöaikamääräysten muuttamisen vaikutuksia toteutuviin työaikajärjestelyihin ja työaikojen kuormittavuuteen jaksotyöaikakokeiluun osallistuneissa sosiaali- ja terveysalan yksiköissä. Työturvallisuuslakia muutettiin vuonna 2013 siten, että työajat mainitaan yhtenä seikkana, josta aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät työnantajan on selvitettävä ja arvioitava etukäteen. Tässä mielessä kunta-alan sopijaosapuolten päätöstä selvittää myös uuden työehtosopimuksen mahdollisia vaikutuksia työaikojen kuormittavuuteen voidaan pitää hyvin edistyksellisenä. Hanke edustaa myös paljon kuulutettua, mutta toistaiseksi vähän hyödynnettyä tutkimukseen pohjautuvaa yhteiskunnallista päätöksentekoa. Kunta-alan jaksotyöaikakokeilun keskeisenä tavoitteena oli selkeyttää uusia määräyksiä sekä lisätä työhyvinvointia ja toiminnan tuloksellisuutta. Työhyvinvointia tavoiteltiin muun muassa pyrkimällä vähentämään säännöllisen työajan ylittävää lisä- ja ylityötä jaksotyömääräyksillä. Samalla päätettiin, että käytettävissä olevia säännöllisen työajan työtunteja ei vähennetä antamalla työaikakorvauksia vapaa-aikana, joten kokeilun aikana ne korvattiin rahana. Jaksotyöaikakokeilun aikana ainakin joissakin kokeiluorganisaatioissa korostettiin ergonomista vuorosuunnittelua jaksotyömääräysten muuttamisen lisäksi. Hankkeen päätulosten mukaan jaksotyöaikakokeilulla oli joitakin positiivisia vaikutuksia työaikojen kuormittavuuteen. Kokeiluyksiköissä hyvin pitkien (yli 48 tuntia / viikko) työviikkojen osuus vuoden kaikista työviikosta väheni, samoin lyhyet (< 28 tuntia) viimeisen yövuoroputken jälkeiset vapaajaksot vähenivät suhteessa vertailuaineistoon. Vuorotoiveiden määrä kasvoi kokeiluyksiköissä. Toisaalta vapaapäivät vähenivät keskimäärin noin puolella päivällä jaksoa kohti ja työaikojen epäsäännöllisyys hieman lisääntyi. Sairauspoissaolot lisääntyivät sekä kokeiluyksiköissä että vertailuaineistossa. Päätuloksista vapaapäivien keskimääräisen määrän väheneminen jaksoissa selittynee uudella käytännöllä, jonka mukaan työaikakorvauksia ei saanut enää ottaa vapaana. Käytännössä päätös vähentää palautumisaikaa jakson aikana. Myös keskeytyksistä seurannut työajan lisääminen työvuorojen alkuun saattoi lisätä tutkimuksessa todettua työaikojen alkamisen epäsäännöllisyyttä. On mahdollista, että lisätunteja lisättiin keskeytyksistä johtuen erityisesti työvuorojen alkuun. Sairauspoissaolot eivät hankkeen aikana vähentyneet, joten merkittäviä työhyvinvointietuja mutta ei haittojakaan ei ainakaan sitä kautta tullut. Sairauspoissaoloihin voivat luonnollisesti vaikuttaa monet muutkin seikat, kuten mahdollinen työmäärän lisääntyminen joissakin kokeilu- ja vertailuaineiston yksiköissä. Pienissä yksiköissä lisäksi muutamakin pitkä sairauspoissaolo voi olennaisesti vaikuttaa tuloksiin. 27

Päätulokset vaihtelivat myös paljon organisaatioittain. Työaikojen kuormittavuus väheni erityisesti Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiriin (PPSHP) kuuluvissa yksiköissä, joissa pitkät työviikot ja lyhyet vapaajaksot viimeisen yövuoron jälkeen vähenivät. PPSHP:ssä ergonominen vuorosuunnittelu näytti toteutuvan myös muita kokeiluyksikköjä paremmin jo hankkeen lähtötilanteessa: työvuorot suunniteltiin yleisemmin myöhemmin alkaviksi päivä- kuin aamuvuoroiksi ja erityisesti lyhyitä vuorovälejä, viikonlopputyötä ja yksittäisiä vapaapäiviä oli verrattain vähän. Syy työaikojen kuormittavuuden hallintaan PPSHP:ssä kävi ilmi sairaanhoitopiirin johdon haastattelussa, jossa ilmeni että työaikojen kuormittavuuden vähentämistä oli johdettu systemaattisesti jo vuosia. Ergonominen vuorosuunnittelu myös nostettiin osaksi sairaanhoitopiirin työhyvinvointisuunnitelmaa juuri vuonna 2013 ja ergonomista vuorosuunnittelua oli johdettu ja seurattu yksikkötasolla jo sitäkin aikaisemmin. Työaikojen ergonomisuuden kriteereinä PPSHP:ssa on käytetty omien kriteerien lisäksi Työterveyslaitoksen suosituksia, erityisesti Työvuorosuunnittelu hoitoalalla opasta (Hakola ja Kalliomäki-Levanto 2010). Jaksotyöaikakokeilussa mukana olleissa yksiköissä PPSHP:n oman kyselyn mukaan puolella henkilöstöstä työvuorot suunniteltiin ergonomisesti vuonna 2011, mutta jo noin 60 prosentilla vuonna 2013 (työhyvinvointipäällikkö Oili Ojala, suullinen tiedonanto, kts. myös http://www.kuntatyonantajalehti.fi/fi/arkisto/2014/4/sivut/ tyoaikakokeilu-pohjois-pohjanmaan-sairaanhoitopiiri.aspx). Edellä olevaan liittyen on ilmeistä, että PPSHP:n muita yksikköjä positiivisemmat tulokset tässä tutkimuksessa selittyvät aktiivisella työhyvinvointijohtamisella työaikojen suhteen. Tässä raportissa on pääpaino tuloksissa (ks. edellä), jotka perustuvat yleisesti havaittaviin työaikapiirteisiin ja jotka ovat käytännön työaikasuunnittelun ja työaikojen kuormittavuuden kannalta merkityksellisimpiä. Olemme jättäneet tarkastelun ulkopuolelle työaikapiirteet, joiden esiintyvyys oli hyvin vähäistä (kuten esimerkiksi pitkissä (> 6 vuoron) vuoroputkissa 3 4 % ja pitkissä (> 4 yövuoron) yövuoroputkissa 4 % huolimatta siitä, että niissä havaittiin tilastollisesti merkitsevä jaksotyöaikakokeilun ja ajan yhdysvaikutus. Tilastollinen merkitsevyys syntyy, kun kokeiluryhmän ja vertailuaineiston koko on riittävä, huolimatta siis piirteiden esiintyvyyden ja niissä jaksotyöaikakokeilun aikana tapahtuneen muutoksen vähäisyydestä (esimerkiksi pitkissä (> 4 yövuoron) yövuoroputkissa alle 1 %). Nämä harvinaisiin työaikapiirteisiin perustuvat havainnot kaipaavat lisätutkimusta laajemmissa aineistoissa. 28

6 JOHTOPÄÄTÖKSET JA TULOSTEN HYÖDYNTÄMINEN 6.1 Johtopäätökset Jaksotyöaikakokeilulla oli vähäisiä vaikutuksia työaikojen kuormittavuuteen. Hankkeessa työaikojen kuormittavuuden muutoksia tarkasteltiin neljällä pääalueella liittyen työaikojen pituuteen, ajoittumiseen, vuorointensiteettiin ja palautumiseen sekä työaikojen sosiaalisiin vaikutuksiin. Työaikojen pituuteen liittyvästä seitsemästä työaikapiirteestä yhdessä piirteessä (hyvin pitkien työviikkojen osuus) tapahtui paranemista. Vuorointensiteettiin ja palautumiseen liittyvistä työaikapiirteissä tapahtui neljä negatiivista ja yksi positiivinen muutos (lyhyiden yövuoroputkien jälkeisten vapauden väheneminen). Työaikojen sosiaali sia vaikutuksia mitattiin yhdeksällä eri piirteellä, joissa yhdessä tapahtui positiivinen muutos (vuorotoiveiden määrä lisääntyi) ja yhdessä negatiivinen muutos (työvuorojen alkamisaikojen vaihtelevuus lisääntyi). Jaksotyöaikakokeilu ei vaikuttanut työaikojen ajoittumiseen liittyvään seitsemään vuoropiirteeseen eikä sairauspoissaoloihin. Lisäksi vapaapäivien keskimääräinen määrä kutakin jaksoa kohden väheni noin puolella vuorokaudella kokeiluryhmässä. Jaksotyöaikakokeilun vaikutukset olivat osin erilaisia eri organisaatioissa. Erityisesti jaksotyöaikakokeilun aikana havaitut positiiviset muutokset painottuivat yhteen organisaatioon (PPSHP), jossa ergonomista työvuorosuunnittelua edistettiin seurantajakson aikana aktiivisesti. On mahdollista, että eräät jaksotyöaikakokeilun keskeiset muutokset, kuten vapaana otettavien työaikakorvausten vähentäminen, heikensi kykyä palautua vuorotyön aiheuttamasta kuormituksesta osalla tutkituista. 6.2 Tulosten hyödyntäminen ja jatkotutkimusten tarve Tämän hankkeen alustavat tulokset raportoitiin kunta-alan sopijaosapuolille huhtikuussa 2014. Hankkeen tuloksia oli siten mahdollisuus hyödyntää tuoreeltaan järjestöjen päättäessä uusista Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen (KVTES) jaksotyöaikamääräyksistä 1.6.2015 alkaen. Uusien jaksotyöaikamääräysten tavoitteena on selkeyttää ja yksinkertaistaa nykyisiä määräyksiä ja edistää työhyvinvointia sekä parantaa palvelutoiminnan tuloksellisuutta. 1.6.2015 voimaan astuvissa uusissa jaksotyöaikamääräyksissä (Kämäri 2014) säännöllinen työaika suunnitellaan tasoittuvaksi joko kahden, kolmen tai neljän viikon työaikajaksossa. Sen sijaan niin sanottujen kaksoisjaksojen käyttö poistuu. Uudistuksen jälkeen ainoastaan säännöllinen työaika, poissulkien lisä- ja ylityö, suunnitellaan työvuoroluetteloon, kuten jaksotyöaikakokeilun aikanakin oli toimittu. 29

Jaksotyöaikakokeilun perusteella varmistui myös se, että mahdollisuus työaikakorvausten saamiseen vapaa-aikana on tarpeen. Tätä voidaan pitää perusteltuna hankkeemme tulosten perusteella koska jaksotyöaikakokeilu aiheutti vapaapäivien systemaattisen vähenemisen jaksoa kohden. Erityisesti henkilöt, jotka kuormittuvat vuorotyössä muita enemmän, hyötyvät ylimääräisistä vapaista jotka edistävät työstä palautumista. Aiemmin käytössä ollut niin sanottu tuplajakso lisäsi myös yksiköllistä joustavuutta ylitöistä saatujen vapaiden sijoittelussa. Lyhyiden jaksojen (2 4 viikkoa) käyttö vähentää mahdollisuuksia vapaiden henkilökohtaiseen optimointiin verrattuna niin sanottuun kuuden viikon tuplajaksoon. Uusissa määräyksissä on myös monia muita pieniä muutoksia. Esimerkiksi työpoissaolon vuoksi keskeytyneisiin työaikajaksoihin liittyviä määräyksiä on karsittu. Kokeilun aikana käytetty ja myös keskustelua herättänyt (http://www. kuntatyonantajalehti.fi/fi/arkisto/2014/4/sivut/tyoaikakokeilu-pohjois-pohjanmaansairaanhoitopiiri.aspx) niin sanottu keskeytyneen jakson ylityörajan määrittely ei tullut aivan sellaisenaan uusiin määräyksiin. Määräyksistä annetuissa KT:n ohjeissa korostetaan, että yötyössä työvuorojen sijoittelulla on vaikutuksia työhyvinvointiin. KT:n ohjeiden mukaan työvuorojen suunnittelussa onkin tarkoitus kiinnittää entistä enemmän huomiota työajoista johtuvaan kuormitukseen. Uusien määräysten mukaan peräkkäisten työvuorojen lukumäärä on rajoitettu seitsemäksi, joka on perusteltua, mutta muita ehdottomia määräyksiä työaikojen kuormittavuuden vähentämiseen liittyen ei annettu. Työvuorot on toiminnan luonne huomioon ottaen kuitenkin tarkoitus suunnitella muun muassa siten, etteivät ne ole liian pitkiä ja että niiden väliin jää riittävästi lepoaikaa. Ottaen huomioon KVTES:n jaksotyöaikamääräysten muutokset, järjestöjen toteuttamalla kokeilulla on voitu vaikuttaa myönteisesti uusien jaksotyöaikamääräysten muotoutumiseen oikeaan suuntaan ja niiden avulla työvuorosuunnitteluun kunta-alalla. Sopijaosapuolet keräsivät Työterveyslaitoksen tutkimuksen lisäksi myös itsenäistä tietoa jaksotyöaikakokeiluun osallistuneista organisaatioista muun muassa työhyvinvointiin ja työn tuloksellisuuteen liittyen. Hyvin positiivista on, että sopijaosapuolet ovat päättäneet kiinnittää työvuorojen suunnittelussa aiempaa enemmän huomiota työajoista johtuvaan kuormitukseen. Työaikojen suunnittelu kunta-alalla tapahtuu tällä hetkellä lähes yksinomaan Titania (CGI) ohjelmiston avulla. Ergonomisen vuorosuunnittelun edistämiseksi CGI on liittänyt Titaniaan vuorotyön kuormittavuuden arviointi -osion, joka on kehitetty yhteistyössä Työterveyslaitoksen kanssa. Työaikojen kuormittavuuden arviointi perustuu Työterveyslaitoksen antamiin suosituksiin (http://www.ttl.fi/fi/ tyohyvinvointi/tyoaika/tyoaikojen_kuormittavuuden_arviointi/sivut/default.aspx). Uusi ohjelmisto tarkastaa työaikojen kuormittavuuden suunnitteluvaiheessa ja tuottaa siitä erilaisia raportteja sekä yksikkö- että yksilötasolla. Toivomme, että Työterveyslaitoksen ylläpitämiä ohjeita hyödyntävät vuorosuunnitteluohjelmistot yleistyvät kunta-alalla. 30