VALTAKUNNALLINEN VIEMÄRÖINTIOHJELMA Luonnos 21.5.2012
2
Alkusanat Eduskunta edellytti vastauksessaan hallituksen esitykseen laiksi ympäristönsuojelulain 18 ja 103 :n muuttamisesta, että hallitus valmistelee mahdollisimman pian valtakunnallisen viemäröintitukiohjelman riittävine määrärahatasokorotuksineen vähintään lain ja sen nojalla annetun asetuksen voimaanpanolle asetetun siirtymäajan (15.3.2016) loppuun saakka. Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelman mukaan yhdyskuntajätevesien puhdistusta tehostetaan laatimalla kansallinen viemäröintiohjelma, edistämällä siirtoviemärihankkeita ja tehostamalla typenpoistoa erityisesti rannikon läheisillä jätevedenpuhdistamoilla ympäristölupien kautta. Eduskunnan lausuman ja hallitusohjelmatavoitteen pohjalta ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö sopivat valtakunnallisen viemäröintiohjelman yhteisestä valmistelusta. Viemäröintiohjelma on valmisteltu virkatyönä ja valmisteluun ovat osallistuneet vesihallintoneuvos Jaakko Sierla ja projektipäällikkö Katri Vasama maa- ja metsätalousministeriöstä, yli-insinööri Jorma Kaloinen ja yli-insinööri Jukka Vuontela ympäristöministeriöstä sekä johtava asiantuntija Erkki Santala ja suunnitteluinsinööri Johanna Kallio Suomen ympäristökeskuksesta. Viemäröintiohjelman tarkoituksena on luoda puitteet ja linjaukset valtion tuen suuntaamiseksi vuoteen 2016 ulottuvalle vesien hoidon suunnittelukaudelle ja samalle ajanjaksolle osuvalle hajajätevesiasetuksen voimaanpanon siirtymäkaudelle. Viemäröintiohjelmalla on siten tärkeä merkitys myös vesienhoitosuunnitelmien toteutumisen edistämisessä. Viemäröintiohjelman valmistelun alkuvaiheessa päätettiin, että ohjelmaan sisällytetään hajaasutusalueiden viemäröinnin ohella myös taajamien väliset siirtoviemärit. Valmistelutyö aloitettiin tarveselvityksellä, joka sisältää tiedot kuntien vesihuollon kehittämissuunnitelmien mukaisista haja-asutusalueiden tukikelpoisista viemäröintihankkeista sekä vesihuollon alueellisiin kehittämissuunnitelmiin ja voimassa oleviin vesienhoitosuunnitelmiin sisältyvistä tukikelpoisista siirtoviemärihankkeista. Haja-asutusalueiden viemäröintihankkeiden osalta rajaukset mahdollistivat keskittymisen niihin hankkeisiin, joita kunnat pitävät alueensa yhdyskuntarakenteen ja vesihuollon kehittämisen sekä ympäristönsuojelun kannalta merkittävinä. Tukikelpoisuutta koskeva rajaus mahdollistaa tuen tarpeen ja alueellisen jakautumisen arvioinnin. Ohjelmassa esitetään haja-asutuksen viemäröintihankkeiden osalta valittuihin yleisiin tukemiskriteereihin perustuva tukimäärärahojen alueellinen jakautuminen, jonka avulla elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset voivat neuvotella kuntien kanssa ohjelman toimeenpanon painotuksista. Tärkeää on, että viemäröinnin piiriin saatettavien alueiden asukkaat saavat mahdollisimman varhaisessa vaiheessa tiedon alueensa viemäröinnistä. Viemäröintiohjelmassa ei tarkastella haja-asutusalueiden yksittäisten viemäröintihankkeiden tukemista, vaan niitä koskevista päätöksistä vastaavat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset toimivaltaisina viranomaisina. Tarkoituksena kuitenkin on, että ELY-keskukset ottavat ohjelman yleiset tukikriteerit huomioon avustushakemusten käsittelyssä ja täydentävät niitä alueellisten ja paikallisten erityispiirteiden edellyttämällä tavalla. Tavoitteena ohjelman toimeenpanossa on hyvä yhteiskunnallinen vaikuttavuus, mikä edellyttää mm. hajaasutuksen viemäröintihankkeissa suurta liittymisastetta kussakin tuettavassa hankkeessa. Siirtoviemärihankkeiden osalta on tarkastelun lähtökohtana siten lähivuosina ajankohtaisiksi tulevien vaikuttavuudeltaan ja tukemisen tarpeeltaan merkittävimpien hankkeiden joukko. 3
4
Sisällysluettelo 1 Yleistä vesihuollon kehittämisestä 6 2 Valtion tuki vesihuoltotoimenpiteisiin 8 3 Haja-asutusalueiden viemäröinnin laajentamisen lähtökohdat ja tavoitteet 9 3.1 Kunnan vesihuollon kehittämissuunnitelma 9 3.2 Tarveselvitys 2011 10 4 Haja-asutusalueiden viemäröinnin tukemisen vaihtoehtotarkastelut 15 4.1 Tukitaso merkittävästi nykytasoa pienempi 15 4.2 Tukitaso säilyy nykytasolla tai lähellä sitä 15 4.3 Tukitaso merkittävästi nykytasoa suurempi 15 4.4 Vaihtoehtojen vertailu 15 5 Viemäröinnin laajentaminen haja-asutusalueilla 17 5.1 Viemäröinnin laajuus ja hankkeiden arvioinnin kriteereitä 17 5.2 Viemäröintiohjelman vaikutusten tarkastelu 20 5.3 Toimeenpano ja seuranta ELY-keskuksissa 21 6 Siirtoviemärit 23 6.1 Taustaa 23 6.2 Uusien siirtoviemärien tarve 23 6.3 Siirtoviemärihankkeiden tukemisen laajuus 24 7 Yhteenveto 25 Kuvaluettelo Kuva 1 Tarveselvityksen mukaiset viemäröitävät alueet ELY-keskuksittain 11 Kuva 2 Tarveselvityksessä esitetty viemäröinnin piiriin saatettavien talouksien jakautuminen ELY-keskuksittain 12 Kuva 3 Tarveselvityksen mukaiset viemäriverkon kustannukset taloutta kohti 13 Kuva 4 Tarveselvityksen mukaisten viemäröitävien talouksien välinen etäisyys 13 Kuva 5 Tarveselvityksen mukaisten viemäröinnin piiriin saatettavien talouksien lkm sekä kokonaiskustannukset (kumulatiivinen) suhteessa kiinteistökohtaisiin kustannuksiin 17 Kuva 6 Investointikustannusten jakauma ELY-keskuksittain vuosina 2012-2016 19 Kuva 7 Viemäröintiohjelma 2012-2016 20 5
1 Yleistä vesihuollon kehittämisestä Kunnat, vesihuoltolaitokset sekä kiinteistöjen omistajat ja haltijat vastaavat vesihuollosta vesihuoltolain mukaisesti. Vesihuoltolain mukaan kunnan tulee kehittää vesihuoltoa alueellaan yhdyskuntakehitystä vastaavasti. Jos suurehkon asukasjoukon tarve taikka terveydelliset tai ympäristönsuojelulliset syyt sitä vaativat, kunnan tulee huolehtia siitä, että ryhdytään toimenpiteisiin tarvetta vastaavan vesihuoltolaitoksen perustamiseksi, vesihuoltolaitoksen toiminta-alueen laajentamiseksi tai muun tarpeellisen vesihuollon palvelun saatavuuden turvaamiseksi. Vesihuoltolaitoksen tehtävänä on huolehtia yhdyskunnan vesihuollosta toiminta-alueellaan. Suomessa on noin 1 500 vesihuoltolaitosta. Kuntien keskustaajamia palvelevia ja niihin rinnastettavia vesihuoltolaitoksia on noin 400, ja niiden palvelujen piirissä on noin 87 % väestöstä. 1 100 pienintä laitosta ovat lähinnä maaseudulla ja haja-asutusalueilla toimivia asiakkaiden omistamia pienehköjä vesiosuuskuntia. Arviolta noin 92 % väestöstä on järjestetyn talousveden jakelun piirissä ja noin 85 % järjestetyn viemäröinnin ja jätevesien puhdistuksen piirissä. Kiinteistön omistaja tai haltija vastaa kiinteistönsä vesihuollosta. Vesihuollon toimintaalueilla kiinteistöt on pääsääntöisesti liitettävä vesihuoltolaitoksen verkostoon. Toimintaalueiden ulkopuolella kiinteistöjen vesihuolto on järjestettävä terveydensuojelulain ja ympäristönsuojelulain vaatimusten mukaisesti, eivätkä vesihuoltolain vaatimukset koske näitä kiinteistöjä siinäkään tapauksessa, että ne järjestävät vesihuollon yhteisesti. Tällaisten ilman vahvistettua toiminta-aluetta toimivien pienten vesiosuuskuntien ja -yhtymien lukumääräksi arvioidaan noin 500. Maamme vesihuoltoverkostojen tila on keskimäärin tyydyttävä. Viemäriverkostoista huonossa tai erittäin huonossa kunnossa olevien osuudeksi arvioidaan noin 12 %. Viime vuosina tilanne on jonkin verran parantunut, mutta nykyinen saneerausvolyymi pitäisi kuitenkin vähintään kaksinkertaistaa, jotta verkostojen kunto pystytään turvamaan ja kertynyt saneerausvelka poistamaan seuraavien 10-15 vuoden aikana. Haja-asutusalueilla verkostot käsittävät usein suuria määriä lyhyen ajan kuluessa rakennettua pienikokoista putkea. Tällaisten verkostojen saneeraukset vaativat asianomaisilta vesihuoltolaitoksilta aikanaan merkittäviä kertainvestointeja. Vesihuollossa on tarpeen edelleen vahvistaa alueellista ja seudullista yhteistyötä. Verkostojen yhdistämisellä ja organisaatioiden kokoamisella suuremmiksi kokonaisuuksiksi voidaan parantaa vesihuoltolaitosten varautumista häiriötilanteisiin ja laitosten kykyä selvitä kiristyvistä toimintavaatimuksista. Tällaisia ovat esimerkiksi yhdyskuntien jätevesien ympäristölle haitallisia ja vaarallisia aineita koskevat puhdistusvaatimukset. Alueelliset siirtoviemärihankkeet tulevat usein ajankohtaisiksi kun paikallisten laitosten rakenteet vanhenevat ja edellyttäisivät peruskunnostusta ja uudistuksia tiukentuvien ympäristölupavaatimusten täyttämiseksi. Suomessa on kuitenkin toisaalta myös suuri määrä sellaisia pieniä maaseudun vesihuoltolaitoksia, joiden kohdalla laitosten tai verkostojen yhdistäminen ei ole ainakaan lähivuosina ajankohtaista tai tarkoituksenmukaista. Tämän vuoksi vesihuollossa pyritään edistämään myös ostopalveluihin ja kumppanuuksiin perustuvia toimintamalleja. Vesihuoltopalveluja suunniteltaessa on nykytarpeiden lisäksi osattava arvioida palvelutarpeen kehittymistä myös lähitulevaisuudessa ja pitkällä aikavälillä. Suunnittelussa on otettava huomioon mm. alueen yhdyskuntarakenteen kehittyminen, väestömäärän ja väestön ikärakenteen kehitys sekä lainsäädännön vaatimukset. Nykyisten vesihuoltoverkostojen kattavuus Suomessa on yleisesti ottaen hyvä. Erityisesti kasvukeskusten lievealueille on kuitenkin syntynyt runsaasti asutusta, joka olisi järkevää saattaa vesihuoltoverkostojen piiriin. Kylien ja elinkeinotoimintojen kehittymisen myötä vesihuollon palvelutarvetta on syntynyt myös muualla maaseudulla. 6
Useimmilla haja-asutusalueilla väestö kuitenkin vähenee. Tällöin moni olemassa oleva vesihuoltojärjestelmä voi tulla ylimitoitetuksi, minkä seurauksena verkostoveden viipymät voivat kasvaa haitallisen pitkiksi. Pitkät linjat saattavat osoittautua ongelmallisiksi myös viemäriverkostojen osalta, vaikka tekninen kehitys onkin lisännyt viemäröinnin toteuttamisedellytyksiä haja-asutusalueilla. Muutokset vapaa-ajan asumisessa ja pysyvän asutuksen rakennusten käytön muuttuminen osa-aikaiseksi aiheuttavat haasteita vesihuoltoverkostojen ylläpidolle. Uusien verkostojen toteuttamiseen harvenevan asutuksen alueille on syytä suhtautua pidättyvästi. Suomen oloissa on taajamien ulkopuolella yleensä hyvät edellytykset toteuttaa ympäristönsuojelulliset ja terveydensuojelulliset vaatimukset täyttävä kiinteistökohtainen vesihuolto kohtuullisin kustannuksin. Myös tämän vuoksi uusia verkostoratkaisuja tulee harkita huolellisesti. Jos vesihuoltolain mukaisia perusteita vesihuollon järjestämiselle ei ole, ei myöskään toiminta-aluetta ole yleensä tarpeen vahvistaa. Tällöin liittyminen perustuu vapaaehtoisuuteen, ja hankkeen talous hankkeeseen sitoutuvaan liittyjämäärään. Liittymisaste saattaa tällaisissa hankkeissa jäädä verraten alhaiseksi varsinkin, jos alueella on uudehkoja kiinteistöjä, joiden jätevesien käsittely on nykyisten vaatimusten mukainen. Lähde: Suomen ympäristökeskuksen kuvakokoelma, kuvaaja Pirjo Ferin 7
2 Valtion tuki vesihuoltotoimenpiteisiin Vesihuoltolain mukaan vesihuollon kustannukset on katettava maksuilla. Vesihuoltolaki sallii kuitenkin vesihuollon tukemisen kunnan tai valtion varoista. Käytännössä tukimahdollisuudet valtiontukeen ovat hyvin rajoitetut ja tukea myönnetään hankkeille, jotka ovat tärkeitä erityisesti yhdyskuntarakenteen kehittämisen taikka terveydelliseltä tai ympäristönsuojelulliselta kannalta. Valtion haja-asutusalueiden viemäröinnin tuki on hyvin perusteltu vuoteen 2016 ulottuvan siirtymäkauden aikana, sillä tuen avulla voidaan nopeuttaa järkeviä hankkeita ja näin välttää investointeja kiinteistökohtaisiin ratkaisuihin, joiden tarve jäisi lyhytaikaiseksi. Valtio tukee yhdyskuntien vesihuoltotoimenpiteitä valtion talousarviossa myönnettävien harkinnanvaraisten määrärahojen puitteissa (momentit 30.50.31 ja 35.10.61). Vesihuollon tukemisesta annetun lain (686/2004) mukaisesti tukea voidaan myöntää vesihuoltotoimenpiteisiin joiden tarkoituksena on alueellisen yhteistyön aikaansaaminen vesihuollossa, vesihuollon turvaaminen erityistilanteissa, vesihuollon aikaansaaminen maaseutuyhdyskunnissa ja haja-asutusalueilla tai pinta- ja pohjavesien pilaantumisen ehkäiseminen taikka niiden tilan parantaminen. Vuosina 2007-2011 maa- ja metsätalousministeriön avustusmääräraha on ollut yhteensä noin 40 milj.. Maa- ja metsätalousministeriön avustusmäärärahan käytön painopiste on viemäröinnin osalta ollut haja-asutusalueiden hankkeissa. Ympäristöministeriön kautta vesihuollon tukea on vastaavana aika myönnetty noin 25 milj., josta valtion vesihuoltotyönä toteutettujen siirtoviemäreiden osuus on ollut noin 20 milj.. Maa- ja metsätalousministeriön avustus haja-asutusalueiden vesihuollon edistämiseen on siten ollut lähes kymmenkertainen suhteessa ympäristöministeriön avustusmäärärahaan. Valtion tuen perusteita on selvennetty oppaassa Vesihuollon tukeminen (Ympäristöopas 2009). Vesihuollon tukilaki muodostaa säädösperustan erityisesti edellä mainittujen momenttien määrärahoin rahoitettavalle tuelle, vaikka laki soveltuvin osin koskee muutakin vesihuollon tukea. Vesihuoltoa voidaan maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön erillismäärärahojen lisäksi tukea myös muista rahoituslähteistä, esimerkiksi työllisyysperusteisesti tai EU:n tuella. Tällöin noudatetaan ao. rahoituslähteen mukaisia hankekriteerejä, jotka voivat pysyvän asutuksen vesihuollon tarpeiden painottamisen sijasta liittyä tyypillisesti elinkeinotoimintojen kehittämisedellytysten luomiseen. Viemäröintiohjelmassa ei tarkastella tällaisia muista rahoituslähteistä kanavoituvia tukia. Voidaan kuitenkin olettaa, että tämäntyyppiselle tuelle saattaa erityisesti maaseudulla olla tarvetta myös hajajätevesiasetuksen siirtymäkauden jälkeen. Viemäröintiohjelmassa arvioidaan haja-asutusalueiden viemäröinnin ja siirtoviemärihankkeiden lähivuosien toteuttamismahdollisuuksia valtion tuella. Valtion tuen määrää arvioitaessa lähtökohtana on valtion talouden kehys vuosille 2012-2016. Kehys on kuitenkin vahvistettu talousarvion pääluokkien, ei yksittäisten momenttien, tasolla. Näin ollen valtion tukirahoitus vahvistuu vuosittain vasta kunkin ohjelmavuoden talousarviomenettelyssä. Vesihuoltolain mukaan myös kunnat voivat tukea vesihuoltotoimenpiteitä. Useat kunnat myötävaikuttavat ainakin alueensa keskeisten vesihuoltoinvestointien toteutumiseen, mutta tukemiskäytännöt ja tuen määrä vaihtelevat kuntakohtaisesti. Osassa kunnista viemäriverkostojen laajentaminen keskeisille haja-asutusalueille tapahtuu kunnan vesihuoltolaitoksen toimesta. 8
3 Haja-asutusalueiden viemäröinnin laajentamisen lähtökohdat ja tavoitteet Pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelmaan sisältyy kohta, jonka mukaan yhdyskuntajätevesien puhdistusta tehostetaan laatimalla kansallinen viemäröintiohjelma sekä edistämällä siirtoviemärihankkeita. Hallitusohjelman taustalla on tältä osin eduskunnan vastaus hallituksen esitykseen laiksi ympäristönsuojelulain 18 ja 103 :n muuttamisesta (HE 179/2010, EV 288/2010) johon sisältyi viisi lausumaa. Kolmannessa lausumassa eduskunta edellytti, että hallitus viimeistelee mahdollisimman pian valtakunnallisen viemäröintitukiohjelman riittävine määrärahatasokorotuksineen vähintään ympäristönsuojelulain muutoksen ja sen nojalla annettavan asetuksen voimaanpanolle asetettavan siirtymäajan loppuun. Ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö käynnistivät keväällä 2011 viemäröintiohjelman yhteisen valmistelun hallitusohjelman ja eduskunnan lausuman mukaisesti. Viemäröintiohjelmassa on tavoitteena esittää suunnitelma ja kriteerit valtion yhdyskuntien viemäröintitoimenpiteisiin kohdentaman tuen suuntaamisesta. Siirtymäaikana hajaasutusalueiden vesihuoltotoimenpiteisiin suunnattavaa tukea kohdennetaan pääosin viemäröintihankkeisiin. ELY-keskus voi kuitenkin tarpeen vaatiessa tukea myös esimerkiksi toimenpiteitä joiden tavoitteena on vesihuollon turvaaminen erityistilanteissa. Valmistelun alkuvaiheessa todettiin, että ohjelma on syytä rajata haja-asutusalueiden viemäröinnin osalta kunnan vesihuollon kehittämissuunnitelmien mukaisiin hankkeisiin. Tämä rajaus mahdollistaa keskittymisen niihin hankkeisiin, joita kunnat pitävät alueensa yhdyskuntarakenteen ja vesihuollon kehittämisen sekä ympäristönsuojelun kannalta merkittävinä. Toiseksi rajaukseksi otettiin vesihuollon tukilain mukainen tukikelpoisuus, jotta ohjelman valmistelun tukemiseksi laaditun tarveselvityksen perusteella olisi mahdollista tarkastella tuen tarvetta ja sen alueellista jakautumista. Viemäröintiohjelman tavoitteena on tukea myös vesienhoitosuunnitelmien toteuttamista. Valtioneuvosto hyväksyi joulukuussa 2009 vesien ja meren hoidon järjestämistä käsittelevässä laissa tarkoitetut ensimmäiset vesienhoitosuunnitelmat. Näihin sisältyvien toimien tavoitteena on saada vedet hyvään tilaan pääsääntöisesti vuoteen 2015 mennessä. Hajaasutuksen osalta vesienhoitosuunnitelmien toimenpitein laajennettavien viemäriverkostojen piiriin tulisi saattaa noin 60 000 asuinkiinteistöä vuosina 2012-2015. Siirtoviemäreitä on suunniteltu toteutettavaksi vastaavana aikana runsas 50 hanketta. 3.1 Kunnan vesihuollon kehittämissuunnitelma Vesihuoltolain 2. luku käsittelee vesihuollon yleistä kehittämistä ja järjestämistä. Lain 5 perusteella kuntien tulee yhteistyössä alueensa vesihuoltolaitosten kanssa laatia ja pitää ajan tasalla alueensa kattavat vesihuollon kehittämissuunnitelmat. Kehittämissuunnitelmaa laatiessaan kunnan tulee olla riittävässä yhteistyössä muiden kuntien kanssa. Kehittämissuunnitelmassa tulee kiinnittää erityistä huomiota vesihuollon järjestämiseen alueilla, joilla on voimassa maankäyttö- ja rakennuslaissa tarkoitettu yleis- tai asemakaava tai joilla yleistai asemakaavan laatiminen on vireillä sekä alueilla, joita koskevat ympäristönsuojelulain nojalla annetut ympäristönsuojelumääräykset. Vesihuoltolaissa ei ole asetettu yksityiskohtaisia vaatimuksia kehittämissuunnitelman sisällölle ja muodolle. Oppaassa Kunnan vesihuollon kehittämissuunnitelma-hyviä suunnittelukäytäntöjä (Ympäristöopas 2008) on esitetty suunnitteluun osallistuville esimerkkejä ja suuntaviivoja vesihuollon kehittämissuunnitelman laatimiseksi. Pääsääntöisesti suunnitelmissa esitetään mm. millä alueilla ja milloin kunnan vastuu vesihuollon järjestämisestä toteutuu, tavoitteet haja-asutusalueilla sijaitsevien kiinteistöjen vesihuollon kehittämiseksi, varautuminen vesihuollon erityistilanteisiin sekä arvio asetettujen tavoitteiden vaikutuksista mm. yhdyskuntarakenteen ja alueellisen vesihuollon kehittymiseen sekä pinta- ja pohjavesien tilan parantamiseen tai niiden pilaantumisen ehkäisemiseen. Kehittämissuunnitelmiin 9
on yleensä sisällytetty myös vesihuollon alueellista kehittämistä palvelevat yhdysvesijohtoja siirtoviemärihankkeet 3.2 Tarveselvitys 2011 Viemäröintiohjelman valmistelemiseksi maa- ja metsätalousministeriö pyysi kirjeellään 14.6.2011 ELY-keskuksilta tiedot alueensa kuntien vesihuollon kehittämissuunnitelmien mukaisesta haja-asutusalueiden viemäriverkostojen laajentamisesta vuosina 2012-2016. Siirtoviemäreiden osalta tarveselvityksen tuloksia käsitellään tarkemmin ohjelman kohdassa 5.2 Uudet siirtoviemärit. Tarveselvityksen haja-asutusalueiden viemäröintikohteiden tuli olla tukikelpoisia ja käynnistettävissä ennen 15.3.2016. Hankekohtaisesti pyydettiin tiedot rakennettavien viemärien yhteispituudesta, kokonaiskustannuksista ilman arvonlisäveroa, arvioidusta toteutusvuodesta, viemäröinnin piiriin saatettavien talouksien lukumäärästä sekä arvio asutuksen kehittymisestä siten, että asukasmäärän odotetaan kasvavan tai vähenevän hankealueella tai asukasmäärässä ei ole arvioitu tapahtuvan muutoksia. Tämän lisäksi ELY-keskuksia pyydettiin esittämään hankkeista arvio esitettyjen alueiden merkittävyydestä yhdyskuntarakenteen kehittymisen sekä ympäristön- ja terveydensuojelulliselta kannalta. ELY-keskukset esittivät arvionsa hankkeista kolmiportaisella asteikolla: 1. Keskeinen kehittyvä haja-asutusalue kunnassa. Viemäröinnin toteuttaminen alueelle palvelee kunnan suunnitelmallista yhdyskuntarakenteen kehittämistä ja on ympäristönja terveydensuojelullisesti tärkeää. Vesihuollon järjestämisvelvollisuuden perusteiden arvioidaan täyttyvän. Viemäröinnin tukeminen täyttää vesihuollon tukilain mukaiset tukemisen edellytykset. 2. Haja-asutusalue, jonka viemäröinti tukee kunnan yhdyskuntarakenteen kehittämistavoitteita tai viemäröinti on perusteltu ympäristön- ja terveydensuojelullisten syiden vuoksi. Alueen vesihuolto on kuitenkin järjestettävissä asianmukaisesti myös kiinteistökohtaisesti, eikä järjestämisvelvollisuuden perusteiden arvioida täyttyvän. Viemäröinnin tukeminen täyttää vesihuollon tukilain mukaiset tukemisen edellytykset. 3. Haja-asutusalueen viemäröinti on perusteltu muiden syiden, esimerkiksi teknistaloudellisen edullisuuden tai asutukseen rinnastuvan elinkeino- ja vapaa-ajantoiminnan vuoksi. Alueen vesihuolto on kuitenkin järjestettävissä asianmukaisesti myös kiinteistökohtaisesti, eikä järjestämisvelvollisuuden perusteiden arvioida täyttyvän. Viemäröinnin tukeminen täyttää vesihuollon tukilain mukaiset tukemisen edellytykset. Kuvassa 1 on esitetty tarveselvityksen mukaiset viemäröitävät alueet ELY-keskuksittain. Tarveselvityksen perusteella viemäröinnin piiriin saatettava talouksien yhteismäärä on noin 65 000 sekä hankkeiden yhteenlaskettu kustannusarvio noin 550 milj.. Esitettyjä hankkeita on yhteensä noin 1 200 kpl. Tarveselvityksen mukainen arvio viemäröinnin piiriin saatettavien talouksien määrästä sekä investointikustannuksista vastaa vuonna 2009 hyväksytyissä vesienhoitosuunnitelmissa esitettyä viemäröinnin tarvetta. 10
Viemäröitävä alue (kpl) Pituus, ka (km) Talouksien lkm, ka (kpl) Talouksien lkm, tot (kpl) Kustannusarvio, ka (1000 ) Kustannusarvio, tot (1000 ) ELYkeskus Pituus, tot (km) Etelä- Pohjanmaa 161 7,1 1137,4 74 11858 466 75024 Etelä-Savo 56 7,0 391,0 34 1893 443 24800 Häme 42 6,3 264,8 42 1778 468 19639 Kaakkois- Suomi 24 5,6 133,5 64 1542 750 18005 Kainuu 19 11,1 210,8 50 957 668 12684 Keski- Suomi 54 7,6 413,0 42 2246 414 22335 Lappi 18 6,2 111,1 73 1307 529 9520 Pirkanmaa 113 5,5 623,7 45 5075 368 41549 Pohjois- Karjala 32 20,2 645,4 99 3155 1116 35698 Pohjois- Pohjanmaa 54 8,6 466,0 59 3186 458 24752 Pohjois- Savo 40 26,5 1059,6 79 3143 833 33329 Uusimaa 120 6,7 803,6 82 9835 697 83628 Varsinais- Suomi 443 5,0 2197,7 44 19361 330 146380 Kaikki yhteensä 1176 7,2 8457,5 54 65336 465 547344 Kuva 1 Tarveselvityksen mukaiset viemäröitävät alueet ELY-keskuksittain 11
Tarveselvityksen perusteella eniten hankkeita on esitetty Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella (443 kpl) ja vähiten Lapissa (18 kpl). Kuvassa 2 on esitetty tarveselvityksessä esitetty viemäröinnin piiriin saatettavien talouksien määrän (yhteensä noin 66 000 taloutta) jakautuminen ELY-keskuksittain. VAR 30 % EPO 18 % ESA 3 % HÄM 3 % KAS 2 % KAI 1 % KES 3 % LAP 2 % UUD 15 % PIR 8 % POK 5 % POS 5 % POP 5 % Kuva 2 Tarveselvityksessä esitetty viemäröinnin piiriin saatettavien talouksien jakautuminen ELY-keskuksittain Yli 60 % tarveselvityksen mukaisista viemäröinnin piiriin saatettavista talouksista sijaitsee Varsinais-Suomen, Etelä-Pohjanmaan sekä Uudenmaan ELY-keskusten alueilla. Muiden ELYkeskusten osalta jakautuma on suhteellisen tasainen. Kuvassa 3 on esitetty tarveselvityksessä esitettyjen hankkeiden (kpl) jakautuminen suhteessa viemäriverkon kustannuksiin taloutta kohti. Noin 60 % tarveselvityksessä esitetyistä hankkeista sijoittuu luokkaan, jossa kustannukset taloutta kohden ovat 6 000-12 000 verkoston rakentamisen osalta. Verkoston rakentamiskustannusten lisäksi kiinteistöjen vastattavaksi jäävät myös mm. kiinteistökohtaiset rakennuskustannukset. 12
Kuva 3 Tarveselvityksen mukaiset viemäriverkon kustannukset taloutta kohti Kuvassa 4 on esitetty tarveselvityksessä esitettyjen hankkeiden lukumäärä (kpl) suhteessa viemäröitävien talouksien väliseen keskimääräiseen etäisyyteen. Noin 85 % tarveselvityksessä esitetyistä hankkeista sijoittuu luokkaan, jossa viemäröinnin piiriin saatettavien talouksien keskimääräinen etäisyys on 50-250 m. Kuva 4 Tarveselvityksen mukaisten viemäröitävien talouksien välinen etäisyys Siirtoviemärihankkeiden osalta tarveselvityksessä pyydettiin tiedot rakennettavien siirtoviemärien kokonaispituudesta, kokonaiskustannuksista ilman arvonlisäveroa sekä arvioidusta toteutusvuodesta. Tämän lisäksi hankkeista pyydettiin esittämään tietoja hankkeiden vaikuttavuudesta vesienhoitosuunnitelmien toteuttamisen ja haja-asutusalueiden viemä- 13
röinnin kannalta. Tarveselvityksessä esitettyjä siirtoviemärihankkeita on yhteensä n. 100 kpl ja hankkeiden yhteenlaskettu kokonaiskustannusarvio on noin 300 milj.. Lähde: Suomen ympäristökeskuksen kuvakokoelma, kuvaaja Hannu Laatunen 14
4 Haja-asutusalueiden viemäröinnin tukemisen vaihtoehtotarkastelut Viemäröintiohjelman valmistelussa on tarkasteltu kolmea vaihtoehtoista valtion vesihuoltoon kohdentaman tuen tasoa ja kunkin vaihtoehdon vaikutuksia haja-asutusalueiden vesihuollon toteutumiseen. Vaihtoehtotarkastelujen vaikutukset perustuvat tarveselvityksen mukaiseen keskimääräiseen hankekustannukseen taloutta kohden (10 000 /talous) sekä valtion tuen keskimääräiseen nykytasoon (20 %). 4.1 Tukitaso merkittävästi nykytasoa pienempi Vaihtoehto 1 vastaa tilannetta, jossa valtion vesihuoltoon kohdistama tuki pienenisi puoleen nykytasosta. Valtion tuen määrä olisi tässä vaihtoehdossa 4 milj. vuodessa ja vuosina 2012-2016 yhteensä 20 milj.. Tuki mahdollistaisi noin 10 000 talouden saattamisen viemäriverkoston piiriin. Käytännössä tukitason näin voimakas supistuminen merkitsisi sitä, että suuri joukko järkeviä viemäröintihankkeita jäisi toteutumatta. 4.2 Tukitaso säilyy nykytasolla tai lähellä sitä Toisena vaihtoehtona on tarkasteltu tilannetta, jossa valtion haja-asutusalueiden viemäröintitoimenpiteisiin kohdistettu tuki säilyy nykytasolla tai lähellä sitä. Valtion tuen määrä olisi tässä vaihtoehdossa 8 milj. vuodessa ja vuosina 2012-2016 yhteensä 40 milj.. Tuki mahdollistaisi noin 20 000 talouden saattamisen viemäriverkoston piiriin. Vaihtoehdon toteutuminen mahdollistaisi kuntien kehittämissuunnitelmien mukaisten keskeisten tukikelpoisten hankkeiden toteutumisen valtion tuella. 4.3 Tukitaso merkittävästi nykytasoa suurempi Vaihtoehdossa 3 on tarkasteltu tilannetta, jossa valtion vesihuoltoon kohdistama tuki olisi kaksinkertainen nykytasoon verrattuna. Valtion tuen määrä olisi tässä vaihtoehdossa 16 milj. vuodessa ja vuosina 2012-2016 yhteensä 80 milj.. Tuki mahdollistaisi noin 40 000 talouden saattamisen viemäriverkoston piiriin. Tuen merkittävä lisääminen nykytasosta voisi tuoda tuen piiriin hankkeita, joissa valtion tuen tarve ei olisi erityisen perusteltua. 4.4 Vaihtoehtojen vertailu Valtion vesihuoltotoimenpiteisiin kohdentaman tuen merkittävä pienentäminen johtaisi siihen, että osa kuntien vesihuollon kehittämissuunnitelmien mukaisista tärkeistä hankkeista jäisi toteuttamatta. Tukitason merkittävä heikentäminen ja hankkeiden toteutumatta jääminen aiheuttaisi epäselviä tilanteita niillä haja-asutusalueilla, jotka kunnat ovat jo määrittäneet viemäröitäviksi alueiksi. Epätietoisuus mahdollisesta valtion tuesta saattaisi ohjata epäselviin tilanteisiin kiinteistökohtaisten vesihuoltoratkaisujen toteuttamisessa ja heikentäisi myös ympäristönsuojelullisten tavoitteiden toteutumista. Tuen merkittävä pienentäminen merkitsisi tukiperusteiden tiukentamista, mikä heijastuisi heikentävästi vesienhoitosuunnitelmien toteuttamiseen. Valtion vesihuoltoon myöntämän tukitason säilyessä nykyisellään joudutaan tukea priorisoimaan aiempien vuosien tapaan voimakkaasti. Toisaalta valtion avustusta vesihuoltotoimenpiteisiin on perusteltua myöntää ensisijaisesti hankkeille, joissa kiinteistöä kohti laskettujen kustannusten kohtuullisuuden näkökulmasta on tuen tarvetta, ja joissa kustannukset eivät kuitenkaan nouse olennaisesti asianmukaisen kiinteistökohtaisen vesihuollon kustannuksia suuremmiksi. Ensisijaisen tukitarpeen voidaan arvioida kohdistuvan myös alueille, joiden saattamista viemäriverkoston piiriin kunta pitää tärkeänä yhdyskuntarakenteen kehittämisen, vesiensuojelun ja vesihuollon järjestämisen kannalta. 15
Jos tukirahoitusta korotetaan merkittävästi, voidaan tukemisperusteita laajentaa ja edistää vesienhoidon tavoitteita nykyistä paremmin. Vaikka tukemisperusteita laajennettaisiin, tulee hankkeiden kuitenkin täyttää vesihuollon tukemisesta annetun lain mukaiset kriteerit tuen myöntämiseksi. Valtion tukea ei ole myöskään perusteltua ilman erityisiä syitä kohdentaa sellaisille viemäröintihankkeille, joissa kiinteistökohtaisten vesihuoltoratkaisujen kustannukset olisivat olennaisesti edullisemmat kuin viemäriverkostoon perustuvat ratkaisut. Myöskään kohtuullisin kustannuksin ilman tukea toteutettavissa olevia hankkeita ei pitäisi tukea. Liitteessä 1 on esitetty näkökohtia liittyen verkostoon perustuvien vesihuoltoratkaisujen ja kiinteistökohtaisten ratkaisujen toteuttamiseen haja-asutusalueilla. Lähde MMM:n kuva-arkisto 16
5 Viemäröinnin laajentaminen haja-asutusalueilla 5.1 Viemäröinnin laajuus ja hankkeiden arvioinnin kriteereitä Tarveselvityksen 2011 mukainen viemäröinnin piiriin saatettava talouksien yhteismäärä vuosina 2012-2016 on noin 66 000 ja esitettyjen hankkeiden yhteenlasketut investointikustannukset ovat yhteensä noin 550 milj.. Tarveselvityksen perusteella tukitarve vaihtelee maan eri osissa. Selvityksen mukaan suurin suhteellinen tarve on Lounais- ja Etelä-Suomen haja-asutusalueilla, joissa asutus kasvaa ja kaupunkien läheisen maaseudun osuus on suuri. Vastaavasti Itä- ja Pohjois-Suomessa asutusta siirtyy vesihuoltoverkostojen ulkopuolelta jo rakennettujen verkostojen piiriin. Tarveselvityksen tulosten perusteella valtion tuki on syytä kohdentaa kunnan vesihuollon kehittämissuunnitelmien mukaisille hankkeille. Valtion tuella tapahtuvaa verkostojen laajentamista joudutaan tällöin punnitsemaan erityisesti yhdyskuntarakenteen kehittämistavoitteet ja rakenteiden elinkaaritarkastelu huomioon ottaen. Valtion tukea on hyvän yhteiskunnallisen vaikuttavuuden saavuttamiseksi myös tarpeen suunnata ensisijaisesti alueille, joille vesihuoltolain mukainen järjestetty vesihuolto ja siten myös toiminta-alueen vahvistaminen on tarpeen. Myös hankkeiden merkitys vesienhoitosuunnitelmien täytäntöönpanoon on tarpeen ottaa huomioon hankkeiden yhteiskunnallisen vaikuttavuuden arvioinnissa. Hankekohtaisista tukipäätöksistä vastaavat toimivaltaisina viranomaisina ELY-keskukset, jotka joutuvat ottamaan huomioon myös alue- ja tapauskohtaiset erityispiirteet. Kuvassa 5 on esitetty tarveselvityksen mukaisten hankkeiden kokonaiskustannukset (kumulatiivinen) sekä viemäröinnin piiriin saatettavien talouksien lukumäärä (kumulatiivinen) suhteessa talouskohtaisiin kustannuksiin. 70000 Viemäröitävien talouksien lkm - kumulatiivinen (kpl) 60000 50000 40000 30000 20000 10000 500000 400000 300000 200000 100000 Kokonaiskustannus-kumulatiivinen (1000 ) 0 2-4 4-6 6-8 8-10 10-12 12-14 14-16 16-18 18-20 Kutannus/talous (1000e/talous) 0 Kuva 5 Tarveselvityksen mukaisten viemäröinnin piiriin saatettavien talouksien lkm sekä kokonaiskustannukset (kumulatiivinen) suhteessa kiinteistökohtaisiin kustannuksiin 17
Tarveselvityksessä esitetyistä hankkeista, n. 60 % sijoittuu luokkaan, jossa kustannukset taloutta kohden ovat 6 000-12 000. Vaihtoehtotarkastelujen perusteella valtion tukea ei ole perusteltua kohdentaa kaikkiin tarveselvityksessä esitettyihin haja-asutuksen viemäröintihankkeisiin. Osa hankkeista sijaitsee niin tiiviillä haja-asutusalueilla, että viemäröinti voidaan kohtuullisin kustannuksin toteuttaa ilman valtion tukea. Toisaalta osassa hankkeista taloudet sijaitsevat niin harvassa, että kiinteistökohtaiset järjestelyt ovat viemäriverkostoon perustuvia ratkaisuja selvästi edullisempia. Kuvan 5 perusteella voidaan todeta myös, että tuen vaikuttavuus heikkenee merkittävästi talouskohtaisten kustannusten kasvaessa. Tarveselvityksen tulosten ja eri tukitasojen vaikutusten tarkastelun perusteella, voidaan haja-asutusalueiden viemäröinnin toteuttamiseksi ja tukemiseksi esittää seuraavat yleiset kriteerit: hanke täyttää vesihuollon tukilain mukaisen tukikelpoisuuden edellytykset hanke sisältyy kunnan vesihuollon kehittämissuunnitelmaan kunta vahvistaa alueelle toiminta-alueen alueen viemäröinti tukee kunnan suunnitelmia yhdyskuntarakenteen kehittämiseksi hanke sisältyy vesienhoitosuunnitelmiin tai se on perusteltu kohdekohtaisin ympäristön- ja terveydensuojelullisin syin alueen asukasmäärän arvioidaan säilyvän nykyisellään tai kasvavan hankkeen elinkaaren aikana verkoston rakentaminen on teknistaloudellisesti perusteltua Haja-asutusalueiden viemäröinnin edistämiseen tarkoitettua valtion tukea on viime vuosina suunnattu yhdyskuntarakenteen kehittämisen ja ympäristönsuojelun kannalta tärkeisiin kohteisiin, joilla viemäröinti on teknistaloudellisesti järkevää, ja joilla viemäröinnistä aiheutuvat kustannukset on voitu tuen avulla saattaa kohtuullisiksi. Näillä kriteereillä maa- ja metsätalousministeriö sekä ympäristöministeriö arvioivat vuonna 2007, että noin 40 000-60 000 pysyvän asutuksen kiinteistöä olisi perusteltua saattaa viemäröinnin piiriin valtion tuella. Tarveselvityksen tulosten perusteella tuolloin arvioidusta tarpeesta noin 20 000 taloutta on saatettu viemäröinnin piiriin valtion tuella vuosina 2008-2011. Edellä esitettyjen kriteerien perusteella voidaan viemäröinnin ensisijaisen tarpeen arvioida olevan vähintään 20 000 talouden saattaminen viemäriverkoston piiriin vuosina 2012-2016. Tämä vastaisi karkeasti valtion tuella toteutetun viemäriverkostojen laajentamisen nykytasoa. Tarveselvityksessä esitetyistä hankkeista saataisiin toteutettua esimerkiksi ne joiden toteuttamisen tärkeydeksi ELY-keskus on arvioinut 1 tai 2, joiden asukasmäärän arvioidaan kasvavan tai pysyvän ennallaan, joiden kustannukset taloutta kohden ovat n. 6 000-12 000 /talous ja alueella sijaitsevien talouksien välinen etäisyys on 50-250 m Näillä rajauksilla viemäröinnin piiriin valtion tuella saatettavien talouksien lukumäärä vuosina 2012-2016 olisi siis noin 20 000 taloutta ja hankkeiden yhteenlaskettu kustannusarvio noin 200 milj.. Viemäröintiohjelmassa arvioidaan, että tiiviin haja-asutusalueen hankkeet toteutuvat ilman tukea. Toisaalta useissa hankkeissa keskimääräisen etäisyyden kasvaessa voidaan jätevesien käsittely toteuttaa asianmukaisesti ja taloudellisesti kiinteistökohtaisin ratkaisuin. Näihin oletuksiin sisältyy epävarmuustekijöitä, joten viemäröinnin piiriin saatettavien talouksien kokonaismäärää suhteessa vesienhoitosuunnitelmissa esitettyihin tavoitteisiin on vaikea ennakoida. Myös valtion tuen riittävyys tärkeimpiin tukikelpoisiin hankkeisiin selviää vasta, kun ELY-keskukset laativat aluekohtaiset suunnitelmat viemäröintiohjelman toteuttamiseksi. Tässä vaiheessa voidaan arvioida, että esimerkiksi 2 milj. lisäys vuotuisiin avustusmäärärahoihin olisi hyvin perusteltu keskeisten tukikelpoisten hankkeiden toteutumisen varmistamiseksi. Tämä vastaisi myös keskimäärin viime vuosina toteutuneita määrärahalisäyksiä. 18
Kuvassa 6 on esitetty hankkeiden investointikustannusten ja siis myös tuen edellä esitettyihin kriteereihin ja rajauksiin perustuva jakauma ELY-keskuksittain. Tarveperusteisesta jakaumasta havaitaan, että tukitarve vaihtelee huomattavasti maan eri osissa. Tuen suhteellisen osuuden lisäystarve on suurin Varsinais-Suomen alueella. VAR 20 % EPO 13 % ESA 6 % HÄM 4 % UUD 10 % KAS 6 % POS 9 % POP 4 % POK 10 % KAI 2 % KES 4 % LAP 2 % PIR 10 % Kuva 6 Investointikustannusten jakauma ELY-keskuksittain vuosina 2012-2016 Valtioneuvosto on 4.4.2012 vahvistanut valtiontalouden kehykset vuosille 2013-2016. Kehyspäätös ei sisällä momenttikohtaisia määrärahoja, mutta siitä heijastuu valtiontalouden tilan heikentyminen verrattuna ajankohtaan, jolloin eduskunta edellytti lausumassaan hallitukselta valtakunnallista viemäröintitukiohjelmaa riittävine määrärahatasokorotuksineen. Hallitusohjelmaan sisältyy myös menosäästöjä joista viemäröintiohjelman kannalta merkittävä on 50 milj. euron säästöt muihin kuin maatalouden tukimomentteihin. Tämä säästötavoite kohdistuu väistämättä osaltaan maa- ja metsätalousministeriön pääluokan vesihuollon tukimäärärahoihin. Esimerkiksi vuoden 2012 talousarviossa momentin 30.50.31 käyttöarviossa maaseudun vesihuoltotoimenpiteiden avustamiseen on varattu 8 milj., kun vastaava luku vuoden 2011 talousarviossa on 9,6 milj.. Myös ympäristöministeriön pääluokassa olevien vesihuollon tukimäärärahojen kehitykseen liittyy epävarmuutta. Viemäröintiohjelmassa on valtion tuen määrärahakehitykseen liittyvästä epävarmuudesta huolimatta lähdetty kohdassa 4.2 esitetystä vaihtoehdosta, jonka mukaan viemäriverkostojen laajentamiseen haja-asutusalueilla voidaan myöntää vuosina 2012-2016 valtion tukea yhteensä noin 40 milj. eli keskimäärin noin 8 milj. vuodessa. Tätä voidaan pitää varsin realistisena, kun maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön pääluokkiin sisältyvien tarkoitukseen myönnettävien varsinaisten avustusmäärärahojen lisäksi otetaan huomioon talousarvioissa ja lisätalousarvioissa erikseen rahoitettavien vesihuoltohankkeiden haja-asutusalueiden vesihuoltoa edistävä vaikutus. Viemäröintiohjelman kokonaisrahoitus jakautuu ELY-keskuksille edellä kohdassa 5.1 (kuva 6) esitetyn prosenttijakautuman mukaisesti. Näin ELY-keskukset saavat tiedon niille vuosina 2012 odotettavissa olevasta kokonaisrahoituksesta ja voivat neuvotella kuntien kanssa ohjelman toteuttamisesta sen pohjalta. Kuvassa 7 on esitetty prosenttijakauman mukainen kokonaistuki ELY-keskuksittain sekä viemäröinnin piiriin saatettavien talouksien lukumäärä vuosina 2012-2016. Vuosittaiset tukiosuudet saattavat vaihdella hankkeiden määrästä riippuen. 19
ELY-keskus Tukimääräraha 2012-2016 (1000 ) Talouksien lkm (kpl) Etelä-Pohjanmaa 5200 3150 Etelä-Savo 2400 1100 Häme 1600 800 Kaakkois-Suomi 2400 1200 Kainuu 800 250 Keski-Suomi 1600 550 Lappi 800 350 Pirkanmaa 4000 1800 Pohjois-Karjala 4000 2350 Pohjois-Pohjanmaa 1600 650 Pohjois-Savo 3600 1650 Uusimaa 4000 1750 Varsinais-Suomi 8000 4400 Kaikki yhteensä 40 000 20000 Kuva 7 Viemäröintiohjelma 2012-2016 5.2 Viemäröintiohjelman vaikutusten tarkastelu Taloudelliset vaikutukset Viemäröintiohjelman huomioon ottaminen vesihuollon kehittämissuunnittelussa, maankäytön suunnittelussa ja muussa suunnittelussa ei vaadi lisäresursseja, vaan näkökulma voidaan ottaa huomioon suunnitelmia muutenkin päivitettäessä. Viemäröintiohjelma nopeuttaa niiden alueiden määrittelyä, jotka voidaan saattaa viemäröinnin piiriin valtion tuella. Tieto viemäriverkostojen suunnitellusta laajentamisesta toteuttamisaikatauluineen helpottaa niin vesihuoltolaitosten kuin kiinteistökohtaistenkin ratkaisujen tekemistä ja lyhytaikaista tarvetta palvelevia investointeja voidaan välttää. Ohjelman mukainen viemäröinnin tuki on harkinnanvaraista ja se myönnetään valtioneuvoston hyväksymän valtiontalouden kehyksen ja talousarvioihin sisältyvien määrärahojen puitteissa. Viemäriverkostojen laajentamiseen ja siirtoviemärien toteuttamiseen kohdistuvan tuen kysyntä jatkuu edelleen voimakkaana. Viemäröintiohjelman mukaan valtion tukemien vesihuoltoinvestointien volyymi jatkuu ohjelman toteutusaikana 2012-2016 nykytasolla. Haja-asutusalueiden viemäröinnin edistämiseen tarkoitettua valtion tukea on viime vuosina suunnattu yhdyskuntarakenteen kehittämisen ja ympäristönsuojelun kannalta tärkeistä alueista niille, joilla viemäröinti on teknistaloudellisesti järkevää, ja joilla liittämisestä aiheutuvat kustannukset on voitu tuen avulla saattaa kohtuullisiksi. Viemäröintiohjelma ohjaa tuen suuntaamista tarveperusteisesti ja selkiyttää tuen kriteerejä tavoitteena mahdollisimman hyvän yhteiskunnallisen vaikuttavuuden saavuttaminen. Viemäröintiohjelmassa korostetaan jätevesihuollon kehittämistä hankkeiden koko elinkaari huomioon ottaen. Investointikustannusten lisäksi on tärkeää ottaa huomioon myös vuotuiset käyttökustannukset ja niiden kehitys sekä mm. liittyjä- ja asukasmäärien kehittymistä koskevat arviot. Jos verkoston käytön kehitys on tulevaisuudessa supistuva, saattaa verkoston ylläpito muodostua raskaaksi ja kannattamattomaksi. Tarpeelliset tarkastelut tulee toteuttaa alueellisella ja paikallisella tasolla. Työllisyysvaikutukset Viemäröintiohjelman mukaisilla investoinneilla on työllisyyttä parantavia vaikutuksia erityisesti investointivaiheen aikana. Ohjelman mukaisesti valtion tuella toteutettavien hajaasutusalueiden viemäröintihankkeiden investointivaiheen kokonaistyöllisyysvaikutukseksi vuosina 2012-2016 arvioidaan noin 1 700 henkilötyövuotta. Siirtoviemärihankkeiden inves- 20
tointivaiheen kokonaistyöllisyysvaikutukseksi vuosina 2012-2016 arvioidaan noin 500 henkilötyövuotta. Viemäröintiohjelman mukaisilla investoinneilla on myönteisiä aluekehitysvaikutuksia ja välillisiä työllisyyteen liittyviä sykäysvaikutuksia mm. alueiden houkuttelevuuden ja elinvoimaisuuden sekä yritystoiminnan toimintaedellytysten paranemisen myötä. Ympäristövaikutukset Viemäröintiohjelma tukee vesienhoitosuunnitelmien toimeenpanoa, ja kaikki ohjelman mukaiset hankkeet vähentävät kohdealueen ympäristökuormitusta. Jo toteutettujen viemäröintikohteiden ja ohjelmaan sisätyvien hankkeiden yhteisvaikutuksena vesienhoitosuunnitelmien viemäröintitavoitteiden toteutuma on noin 60 %. Erityisen merkittävä positiivinen ympäristövaikutus saavutetaan alueilla, joiden vaikutuspiirissä sijaitsee herkästi haavoittuvia pinta- tai pohjavesiesiintymiä. Viemäröintiohjelman toteutuksella ei ole negatiivisia ympäristövaikutuksia. 5.3 Toimeenpano ja seuranta ELY-keskuksissa Viemäröintiohjelman toimeenpanon tavoitteena tulee olla mahdollisimman hyvä yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Tämä edellyttää, että ELY-keskukset arvioivat ohjelman hyväksymisen jälkeen yhdessä kuntien kanssa tarveselvityksen mukaisten hankkeiden toteutettavuuden ja etusijajärjestyksen ja laativat alueellisen toimeenpanosuunnitelman vuoden 2013 aikana. Jokaisella hankkeella on toteutuakseen oltava kuitenkin vastuutaho, joka toimii valtion tuen hakijana. Valtakunnallisen ohjelman valmistuttua on tärkeää, että viemäröintiohjelmasta tiedotetaan valtakunnallisesti, alueellisesti ja paikallisesti. ELY-keskuksen tehtävänä on vastata tiedottamisesta toimialueellaan ja tiedon välittämisestä kuntiin. Hyvällä tiedottamisella pystytään merkittävästi edistämään hankkeiden käynnistämistä ja karsimaan turhia odotuksia viemäriverkostojen rakentamisesta harvaan asutulle haja-asutusalueelle. ELY-keskuksen järjestämä seminaaripäivä alueensa kunnille ja vesihuoltolaitoksille on tiedottamisen lisäksi hyvä tapa tuoda viemäröintiohjelmaa hankkeista vastaavien tietoon. Seminaarin ohjelmaan voi sisältyä muitakin ajankohtaisia alustuksia ja keskustelua vesihuollosta, haja-asutuksen jätevesien käsittelystä, vedenhankinnan riskeistä, alueiden käytön tavoitteista ja vesihuoltolaitosten yhdistymisestä. Valtaosa kunnista laati vesihuoltolain mukaisen vesihuollon kehittämissuunnitelman vuoteen 2004 mennessä. Kunnat ovat sen jälkeen vuosina 2009-2011 päivittäneet kehittämissuunnitelmiaan, mutta monella kunnalla päivittäminen on tekemättä. Tarveselvitystä varten viemäröitävät alueet on selvitetty päivitetyistä kehittämissuunnitelmista tai mikäli kehittämissuunnitelma ei ole ajan tasalla, alueet on harkittu yhdessä ELY-keskusten ja kuntien kanssa. Haja-asutusalueen asukkaiden kannalta ja viemäröintiohjelman toimeenpanon edistämiseksi olisi tärkeää, että kunnat vesihuollon kehittämissuunnitelmissaan määrittelisivät mahdollisimman nopeasti alueet, jotka on tarkoitus saattaa viemäröinnin piiriin. Kehittämissuunnitelman valmistelussa ja hyväksymiskäsittelyssä kunnan sitoutuminen vesihuoltohankkeiden toteuttamiseen vahvistuu. Myös vedenhankinnan varmuuden, verkostojen ylläpidon ja vesihuoltolaitosten yhdistymisen kehittämistavoitteiden ajan tasalle saattamiseksi kehittämissuunnitelmat on syytä päivittää. Vesihuoltolaitosten toiminta-alueiden määrittäminen, päivittäminen ja hyväksyminen on luontevaa tehdä samassa yhteydessä kehittämissuunnitelman päivittämisen kanssa. Jos kehittämissuunnitelma on jo ajan tasalla, toiminta-alueet tulee määrittää omana prosessinaan. 21
Viemäröintiohjelman toimeenpano tulee nostaa esille ELY-keskusten ja kuntien välisissä neuvotteluissa. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan kunta ja ELY-keskus järjestävät vuosittain kehittämiskeskustelun ja viemäröintiohjelma kannattaa nostaa keskustelun asialistalle. Kunnasta ja käytettävissä olevasta ajasta riippuen ohjelmaa voidaan käsitellä suppeasti tai perusteellisemmin. Ainakin niissä kunnissa joissa viemäröintihankkeita on runsaasti tai kehittämissuunnitelma on päivittämättä, on lisäksi syytä järjestää vesihuolto-neuvottelu ELY-keskuksen, kunnan vesihuolto-, maankäyttö- ja ympäristövastaavien sekä vesihuoltolaitosten kanssa. Alueilla, joilla on käynnissä seudullisia jätevesi-neuvontahankkeita, myös jätevesineuvojat kutsutaan neuvotteluun. Neuvottelussa voidaan käydä läpi myös muut ajankohtaiset vesihuoltoasiat, mm. vesihuollon tietojärjestelmän tietojen ajan tasalle saattaminen. Neuvottelussa tai sen jälkeen kunnan tulisi valmistella tavoiteaikataulu hankkeiden valmistelulle, suunnittelulle ja toteuttamiselle. ELY-keskuksen ja kunnan vesihuolto-vastaavat voivat tavoiteaikataulun pohjalta seurata hankkeiden etenemistä ja varautua rahoitustarpeisiin. Pyydettäessä ja tarvittaessa ELY-keskuksen vesihuoltoasiantuntijat voivat osallistua kunnissa järjestettäviin asukastilaisuuksiin. Oletettavaa kuitenkin on, että osallistumisen tarve ei ole kovin suuri, sillä kunnissa, kuntien vesihuoltolaitoksilla ja vesiosuuskunnilla on yleensä jo riittävästi asiantuntemusta vesihuoltohankkeen valmistelusta ja toteuttamisesta. Ensisijaisesti hankkeet tulee toteuttaa jo olemassa olevien laitosten toimesta. Materiaalia valtion rahoitustuesta ja vesihuollon kehittämisasioista voidaan toimittaa kuntien käyttöön. Haja-asutusalueiden viemäröinnin laajentamista tuettaessa valtion vesihuoltoavustusten myöntämisessä asetetaan etusijalle viemäröintiohjelman mukaiset hankkeet. Todennäköisesti rahoitusta ei riitä kaikille hankkeille ja ELY-keskukset tekevät rahoitusharkintaa pääosin kuten aiemminkin. Perusteita tuettavien hankkeiden valintaan saadaan valtakunnallisen viemäröintiohjelman lisäksi vesihuollon tukilaista, ministeriöiden määrärahakirjeistä ja vesihuollon tukemisen oppaasta. Viemäröintiohjelma ja valtion rahoitusperusteet sen toteuttamiseen tulee pitää esillä valtakunnallisissa ELY-keskusten vesihuoltoasiantuntijoiden tapaamisissa. Neuvotteluja ja tiedon vaihtoa pohdintaa herättävistä asioista tulee käydä hallinnon asiantuntijoiden kesken. Viemäröintiohjelman toteutumisen seuranta voidaan tehdä AHJOn hankeosion ja hankekohtaisten toteumatietojen perusteella. ELY-keskukset voivat päivittää laatimaansa viemäröintihanketaulukkoa toteumatiedoilla josta ne saadaan poimittua toimintakertomukseen. ELY-keskusten tulee olla aktiivisia vaikuttamaan siihen että EU:n maaseutuohjelmasta, EAKR-ohjelmasta ja työllisyysohjelmasta voitaisiin myös rahoittaa viemäröintiohjelman toteuttamista tukevia hankkeita. 22
6 Siirtoviemärit 6.1 Taustaa Jyrki Kataisen hallitusohjelmassa on todettu, että vahvistettujen vesienhoitosuunnitelmien toimeenpano varmistetaan ja yhdyskuntajätevesien puhdistusta tehostetaan mm. edistämällä siirtoviemärihankkeita. Itämeren ja sisävesien suojelun tehostamiseksi on siirtoviemärien rakentamiseen suuri tarve monissa pienissä ja keskikokoisissa kunnissa, joiden nykyinen jätevedenpuhdistamo ei enää täytä uusia tiukentuneita vaatimuksia. Siirtoviemäreillä pyritään erityisesti alueellista vesiensuojelua edistäviin ratkaisuihin. Keskittämällä jätevesien käsittely pieniltä jätevedenpuhdistamoilta alueen keskuspuhdistamolle voidaan puhdistustasoa parantaa tuloksellisemmin ja kustannustehokkaammin kuin kehittämällä kaikkia alueen puhdistamoja erikseen. Vanhojen puhdistamojen lakkauttamisen myötä vapautuu laajojakin vesialueita kokonaan yhdyskuntien jätevesikuormituksesta. Siirtoviemärien ansiosta saadaan yleensä myös runsaasti niiden varrella olevaa haja-asutusta tehokkaan jätevedenpuhdistuksen piiriin haja-asutuksen jätevesiä koskevan asetuksen tavoitteiden mukaisesti. Valtion vesihuoltotöiden tavoitteena on usein sekä vesiensuojelun että vedenhankinnan edistäminen, jolloin siirtoviemärihankkeisiin liittyy myös yhdys- ja syöttövesijohto-osuuksia ja päinvastoin. Valtion tuen tavoitteita näissä hankkeissa ovat alueellisen yhteistyön edistäminen ja erityistilanteisiin varautumisen parantaminen sekä vesiensuojelun ja vedenhankinnan kannalta kestävien ratkaisujen aikaansaaminen. Siirtoviemärien rakentamiseen osoitetun valtion tuen ansiosta voidaan välttää kuntien turvautuminen epätarkoituksenmukaisiin ja lyhytjänteisiin ratkaisuihin, joissa pienten puhdistamojen käyttöikää jatkettaisiin. Siirtoviemärihankkeiden taustalla on yleensä vesihuollon alueellinen yleissuunnitelma, joka on laadittu alueen kuntien, vesihuoltolaitoksen ja ELY-keskuksen yhteistyönä. Siirtoviemärihankkeiden täsmällistä toteutusajankohtaa on usein vaikea ennakoida pitkälle etukäteen, sillä ne saattavat edellyttää esimerkiksi keskuspuhdistamon kapasiteetin lisäämistä, mikä puolestaan liittyy keskuspuhdistamon lupapäätösten edellyttämiin uudistuksiin puhdistustehon nostamiseksi. Toisaalta hankkeiden toteutus saattaa tulla nopeastikin ajankohtaiseksi tai kiireelliseksi pienen puhdistamon lupaehtojen kiristymisen vuoksi. 6.2 Uusien siirtoviemärien tarve Tarveselvityksen yhteydessä ELY-keskuksia pyydettiin toimittamaan tiedot sellaisista vesihuoltohankkeista, jotka käsittävät siirtoviemärin rakentamista, ja joiden toteuttamiseen ELY-keskuksen käsityksen mukaan olisi perusteltua myöntää valtion tukea. Siirtoviemärihankkeiden osalta pyydettiin lisäksi tietoja hankkeiden vaikuttavuudesta vesienhoitosuunnitelmien toteuttamisen sekä haja-asutusalueiden viemäröinnin kannalta. Vuosille 2012-2016 kaavailtuja siirtoviemärihankkeita on ELY-keskusten toimittamien tietojen mukaan yhteensä lähes 100 kpl ja hankkeiden kokonaiskustannuksiksi arvioitiin yhteensä noin 250 milj.. Aiemmin laadituissa vesienhoitosuunnitelmissa ja niiden toimenpideohjelmissa siirtoviemäreitä ehdotettiin rakennettavaksi vuosina 2009 2015 yhteensä noin 100 kpl. Näistä 40 hanketta on sellaisia, joiden toteuttamisesta oli jo ohjelmia valmisteltaessa tehty ennen 1.1.2009 jonkinlainen sopimus tai päätös. Hankkeiden arvioitiin toteutuvan suunnittelukaudella pääsääntöisesti nykyisten määrärahakehysten puitteissa. Lisätoimenpiteiksi katsottuja uusia hankkeita, joista 1.1.2009 mennessä ei ollut toteutus- tai rahoituspäätöstä, ohjelmiin sisältyi noin 60 kpl. Vuoden 2012 alussa toimenpideohjelmiin sisältyvistä noin 100 siirtoviemärihankkeesta oli jo toteutunut tai toteutumassa noin puolet, joten ilman rahoituspäätöstä on vielä noin 50 hanketta. Liitetaulukkoon 3 on koottu tietoja tärkeistä siirtoviemärihankkeista, jotka olisi tarpeen toteuttaa tai aloittaa lähivuosina. Taulukossa ovat mukana ympäristöministeriön määrärahoilla 23
vuonna 2012 alkavat hankkeet, koska niiden loppuunsaattamiseen tarvitaan merkittävästi rahoitusta myös vuosina 2013 ja 2014. Uusia hankkeita, joiden rahoitus ei ole vielä varmistunut, taulukossa on yhteensä lähes 40 kpl. Niistä muutamat kuuluvat maa- ja metsätalousministeriön, mutta valtaosa ympäristöministeriön toimialaan. Hankkeiden kokonaiskustannuksiksi on arvioitu yhteensä noin 170 milj.. Joukossa on huomattavan isojakin hankkeita, sillä 6 hankkeessa kokonaiskustannukset ovat yli 10 milj. ja tarvittava valtion osuus yli 3 milj.. 6.3 Siirtoviemärihankkeiden tukemisen laajuus Ympäristöministeriön työmäärärahoilla on vuosina 2000 2011 osallistuttu yhteensä noin 60 siirtoviemärihankkeen toteutukseen, ja valtion talousarvioihin on vuosittain sisältynyt keskimäärin viisi uutta erikseen nimettyä hanketta. Ympäristöministeriön pääluokassa siirtoviemärihankkeita tuetaan nykyisin momentin 35.10.61 (Ympäristönsuojelun edistäminen) työmäärärahoilla, joiden taso vuoden 2012 talousarviossa on 8,0 milj.. Määrärahoja käytetään siirtoviemärihankkeiden lisäksi myös pilaantuneiden alueiden kunnostuksiin, vesistökunnostuksiin sekä muihin ympäristötöihin, joskin siirtoviemärihankkeiden osuus on ollut viime vuosina selvästi suurin. Vuonna 2012 momentin määrärahasta käytetään uusiin ja keskeneräisiin siirtoviemärihankkeisiin 4,6 milj.. Hallituksen vahvistamien menokehysten valossa momentin määrärahatason arvioidaan alenevan kehyskaudella. Tämä tulee vaikeuttamaan uusien hankkeiden käynnistämistä siten, että vuosina 2012-2016 voitaisiin tukea enintään noin 20 hankkeen toteutusta, joista yhdeksän sisältyy jo vuoden 2012 talousarvioon. Liitteeseen 3 on koottu kuitenkin vesienhoitosuunnitelmien, vesihuollon alueellisten yleissuunnitelmien ja tarveselvityksen perusteella tiedot 48 tärkeästä siirtoviemärihankkeesta, jotka olisi perusteltua toteuttaa valtion tuella vuosina 2012-2016. Liitteen mukainen siirtoviemärien tukemisen laajuus edellyttäisi kuitenkin tarkoitukseen käytettävän tuen lisäämistä vähintään kaksinkertaiseksi vuoden 2012 tasosta. 24
7 Yhteenveto Ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö käynnistivät keväällä 2011 viemäröintiohjelman yhteisen valmistelun tavoitteena esittää suunnitelma ja kriteerit valtion yhdyskuntien viemäröintitoimenpiteisiin kohdentaman tuen suuntaamisesta. Valmistelun taustalla on pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelma, jonka mukaan yhdyskuntajätevesien puhdistusta tehostetaan laatimalla kansallinen viemäröintiohjelma sekä edistämällä siirtoviemärihankkeita. Hallitusohjelma pohjautuu tältä osin eduskunnan vastaukseen hallituksen esitykseen laiksi ympäristönsuojelulain 18 ja 103 :n muuttamisesta (HE 179/2010, EV 288/2010) johon sisältyi viisi lausumaa. Kolmannessa lausumassa eduskunta edellytti, että hallitus viimeistelee mahdollisimman pian valtakunnallisen viemäröintitukiohjelman riittävine määrärahatasokorotuksineen vähintään ympäristönsuojelulain muutoksen ja sen nojalla annettavan asetuksen voimaanpanolle asetettavan siirtymäajan loppuun. Vesihuollon tukemisesta annetun lain (686/2004) mukaisesti tukea voidaan myöntää vesihuoltotoimenpiteisiin joiden tarkoituksena on alueellisen yhteistyön aikaansaaminen vesihuollossa, vesihuollon turvaaminen erityistilanteissa, vesihuollon aikaansaaminen maaseutuyhdyskunnissa ja haja-asutusalueilla tai pinta- ja pohjavesien pilaantumisen ehkäiseminen taikka niiden tilan parantaminen. Vuosina 2007-2011 maa- ja metsätalousministeriön avustusmääräraha on ollut yhteensä noin 40 milj.. Maa- ja metsätalousministeriön avustusmäärärahan käytön painopiste on viemäröinnin osalta ollut haja-asutusalueiden hankkeissa. Ympäristöministeriön kautta vesihuollon tukea on vastaavana aika myönnetty noin 25 milj., josta siirtoviemäreiden osuus on ollut noin 20 milj.. Maa- ja metsätalousministeriön tuki haja-asutusalueiden vesihuollon edistämiseen on noin kymmenkertainen suhteessa ympäristöministeriön avustusmäärärahaan. Viemäröintiohjelman valmistelemiseksi maa- ja metsätalousministeriö pyysi kirjeellään 14.6.2011 ELY-keskuksilta tiedot alueensa kuntien vesihuollon kehittämissuunnitelmien mukaisesta haja-asutusalueiden viemäriverkostojen laajentamisesta vuosina 2012-2016. Esitettävien kohteiden tuli olla tukikelpoisia ja käynnistettävissä ennen 15.3.2016. Tarveselvityksen perusteella viemäröinnin piiriin saatettava talouksien yhteismäärä on noin 66 000 sekä hankkeiden yhteenlaskettu kustannusarvio noin 550 milj.. Esitettyjä hankkeita on yhteensä noin 1 200 kpl. Tarveselvityksen mukaan suurin suhteellinen tukitarve on Lounais- ja Etelä-Suomen hajaasutusalueilla, joissa asutus kasvaa ja kaupunkien läheisen maaseudun osuus on suuri. Vastaavasti Itä- ja Pohjois-Suomessa asutusta siirtyy vesihuoltoverkostojen ulkopuolelta jo rakennettujen verkostojen piiriin. Viemäröintiohjelmassa on tarkasteltu kolmea vaihtoehtoista valtion vesihuoltoon kohdentaman tuen tasoa ja kunkin vaihtoehdon vaikutuksia haja-asutusalueiden vesihuollon toteutumiseen. Valtion vesihuoltotoimenpiteisiin kohdentaman tuen merkittävä pienentäminen johtaisi siihen, että osa kuntien vesihuollon kehittämissuunnitelmien mukaisista tärkeistä hankkeista jäisi toteuttamatta. Jos valtion vesihuoltoon myöntämä tuki säilyisi nykyisellään, jouduttaisiin tukea priorisoimaan voimakkaasti, mutta toisaalta valtion avustusta on perusteltua myöntää ensisijaisesti hankkeille, joissa kiinteistöä kohti laskettujen kustannusten kohtuullisuuden näkökulmasta on tuen tarvetta, ja joissa kustannukset eivät kuitenkaan nouse olennaisesti asianmukaisen kiinteistökohtaisen vesihuollon kustannuksia suuremmiksi. Jos tukirahoitusta korotetaan merkittävästi, voidaan tukemisperusteita laajentaa ja edistää vesienhoidon tavoitteita nykyistä paremmin. Valtion tukea ei ole kuitenkaan perusteltua ilman erityisiä syitä kohdentaa sellaisille viemäröintihankkeille, joissa kiinteistökohtaisten vesihuoltoratkaisujen kustannukset olisivat olennaisesti edullisemmat kuin viemäriverkostoon perustuvat ratkaisut. Myöskään kohtuullisin kustannuksin ilman tukea toteutettavissa olevia hankkeita ei pitäisi tukea. 25
Haja-asutusalueiden viemäröinnin edistämiseen tarkoitettua valtion tukea on viime vuosina suunnattu yhdyskuntarakenteen kehittämisen ja ympäristönsuojelun kannalta tärkeisiin kohteisiin, joilla viemäröinti on teknistaloudellisesti järkevää, ja joilla viemäröinnistä aiheutuvat kustannukset on voitu tuen avulla saattaa kohtuullisiksi. Näillä kriteereillä maa- ja metsätalousministeriö sekä ympäristöministeriö arvioivat vuonna 2007, että noin 40 000-60 000 pysyvän asutuksen kiinteistöä olisi perusteltua saattaa viemäröinnin piiriin valtion tuella. Tarveselvityksen tulosten perusteella tuolloin arvioidusta tarpeesta noin 20 000 taloutta on saatettu viemäröinnin piiriin valtion tuella vuosina 2008-2011. Tämän perusteella voidaan viemäröinnin ensisijaisen tarpeen arvioida olevan vähintään 20 000 talouden saattaminen viemäriverkoston piiriin vuosina 2012-2016. Tämä vastaisi karkeasti valtion tuella toteutetun viemäriverkostojen laajentamisen nykytasoa. Tarveselvityksen tulosten ja eri tukitasojen vaikutusten tarkastelun perusteella hajaasutusalueiden viemäröinnin toteuttamiseksi ja tukemiseksi voidaankin esittää yleiset kriteerit: hanke täyttää vesihuollon tukilain mukaisen tukikelpoisuuden edellytykset hanke sisältyy kunnan vesihuollon kehittämissuunnitelmaan kunta vahvistaa alueelle toiminta-alueen alueen viemäröinti tukee kunnan suunnitelmia yhdyskuntarakenteen kehittämiseksi hanke on perusteltu ympäristön- ja terveydensuojelullisin syin alueen asukasmäärän arvioidaan säilyvän nykyisellään tai kasvavan hankkeen elinkaaren aikana verkoston rakentaminen on teknistaloudellisesti perusteltua Valtion tuen määrärahakehykseen liittyvän epävarmuuden vuoksi viemäröintiohjelman vaikutusten tarkastelussa on lähdetty siitä, että viemäriverkostojen laajentamiseen hajaasutusalueilla voidaan myöntää vuosina 2012-2016 valtion tukea nykytason mukaisesti eli yhteensä 40 milj. eli keskimäärin 8 milj. vuodessa. Viemäröintiohjelman kokonaisrahoitus ELY-keskuksittain jakautuu tarveperusteisesti. Yksittäisten hankkeiden tukemista koskevista päätöksistä vastaavat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset toimivaltaisina viranomaisina. Tarveselvitykseen sisältyi noin 100 siirtoviemärihanketta joiden yhteenlaskettu kokonaiskustannusarvio oli noin 300 milj.. Aiemmin laadituissa vesienhoitosuunnitelmissa ja niiden toimenpideohjelmissa siirtoviemäreitä ehdotettiin rakennettavaksi vuosina 2009 2015 yhteensä noin 100 kpl. Vuoden 2012 alussa toimenpideohjelmiin sisältyvistä noin 100 siirtoviemärihankkeesta oli jo toteutunut tai on toteutumassa noin puolet, joten ilman rahoituspäätöstä on vielä noin 50 hanketta. Näiden hankkeiden kokonaiskustannuksiksi on arvioitu yhteensä noin 170 milj.. Viemäröintiohjelman tarveselvityksen mukaan valtion tuen kysyntä jatkuu edelleen hyvin suurena, samalla, kun valtion tukeen kohdistuu valtiontaloudellisista syistä säästöpaineita lähivuosina. Ohjelmaa on valmisteltu nykytason eli vuoden 2012 tukirahoituksen pohjalta. Viemäröintiohjelman tarveselvityksessä esitettyjen siirtoviemärihankkeiden ja hajaasutusalueiden viemäröinnin laajennusten toteutusta voitaisiin tehokkaasti edistää, jos tarkoitukseen osoitetaan lisärahoitusta ohjelmakauden aikana. Valtion tuen määrä vahvistetaan vuosittain valtion talousarvion käsittelyn yhteydessä. 26
LIITE 1 VIEMÄRÖINNIN TOTEUTTAMISEEN JA TUKEMISEEN LIITTYVIÄ NÄKÖKOHTIA- VIEMÄRÖINNIN LAAJENTAMINEN HAJA-ASUTUSALUEILLA Haja-asutusalueiden kiinteistöt on vuoden 2016 maaliskuun 15. päivänä päättyvän siirtymäkauden loppuun mennessä joko saatettava viemäröinnin piiriin tai niiden jätevesihuolto on järjestettävä talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla annetun valtioneuvoston asetuksen (209/2011, jäljempänä hajajätevesiasetus) vaatimusten mukaisesti. Ympäristönsuojelulain 9.3.2011 voimaan tulleella muutoksella säädettiin kuitenkin, että kunnan toimivaltainen viranomainen voi myöntää poikkeuksen jätevesien käsittelyjärjestelmää koskevista vaatimuksista kohtuuttomissa tilanteissa enintään 5 vuoden määräajaksi kerrallaan mm. silloin, kun kiinteistö sijaitsee viemäriverkoston piiriin ulotettavaksi tarkoitetulla alueella. Haja-asutusalueilla on tärkeää, että kunnat vesihuollon kehittämissuunnitelmissaan mahdollisimman nopeasti määrittelevät alueet, jotka on tarkoitus saattaa viemäröinnin piiriin. Tarveselvityksen valossa tilanne on tältä osin varsin hyvä, vaikka osassa kunnista kehittämissuunnitelmien päivitysprosessi onkin vielä kesken. Tieto viemäröinnin suunnitellusta ulottuvuudesta selkiyttäisi niin viemäröinnin kuin kiinteistökohtaisten ratkaisujen toteuttamista. Valtion on syytä omalta osaltaan toimia niin, ettei epätietoisuus mahdollisesta valtion tuesta vaikeuttaisi ympäristönsuojelullisten tavoitteiden toteutumista. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että valtion tuki ajoitetaan hajajätevesiasetuksen mukaiselle siirtymäkaudelle. Viemäröintiohjelman valmistelussa on kuitenkin lähdetty siitä, että tukea voitaisiin kohdentaa hankkeille vielä 2016, ja että edellä tarkoitettua poikkeussäännöstä sovellettaisiin näissä tapauksissa. Hajajätevesiasetuksen lievennys on osaltaan merkinnyt tarvetta arvioida uudelleen viemäröinnin tarpeellisuutta ja taloudellista kilpailukykyä verrattuna kiinteistökohtaisiin ratkaisuihin. Samoin Korkeimman hallinto-oikeuden omaksuma ankara tulkintalinja toiminta-alueella sijaitsevan kiinteistön liittymisvelvollisuudesta vapauttamisesta antaa aihetta arvioida huolellisesti, täyttyvätkö suunnitelma-alueella vesihuoltolain mukaiset toiminta-alueen hyväksymistä koskevat perusteet. Kun käytettävissä olevat voimavarat viemäröinnin laajentamiseen ja erityisesti sen tukemiseen ovat rajalliset, voidaan näitä arviointeja käyttää myös jo suunniteltujen hankkeiden toteuttamatta jättämisen perusteina. Yhteisen ja kiinteistökohtaisen vesihuollon kannattavuutta voidaan verrata esimerkiksi rakentamis- ja ylläpitokustannusten perusteella. Kiinteistökohtaisen vesihuollon kustannukset vaihtelevat hieman asukkaiden lukumäärästä riippuen. Yhteisen vesihuollon kustannuksiin vaikuttaa oleellisesti vesihuoltolaitosten liittyjämäärä ja siten jäteveden käsittelytarve. Liittyjämäärän kasvattamiseen vesihuoltolaitos on yleensä varautunut, mutta liittyjien väheneminen voi muodostua ongelmaksi jäteveden virtaaman pienentyessä, jolloin viemäriverkostossa voi esimerkiksi muodostua haitallisia kaasuja ja verkostopaine laskea. Tarkasteltaessa viemäröinnin kannattavuutta haja-asutusalueella rakentamis- ja ylläpitokustannusten lisäksi tulee kiinnittää huomiota rakennusten lukumäärään, tarkasteltavan alueen kokoon, asutuksen tiheyteen ja sijoittumistapaan, maaperään rakentamisen kustannusten kannalta sekä etäisyyteen runkoviemäristä tai uuden siirtoviemärin tarpeeseen. Kuvassa 1 on esitetty esimerkkejä alueen koon, muodon ja sijainnin vaihtelusta. Kiinteistökohtaisen ja yhteisen vesihuollon kannattavuutta voidaan vertailla esimerkiksi seuraavissa kahdessa kuvassa 2 esitetyllä periaatteella, jossa kustannuksille saadaan leikkauskohta edellä mainituista asioista riippuen. Menetelmään voidaan yhdistää alueen väestökehitys, jolloin rakennusten lukumäärää vaihtelemalla kustannusten leikkauskohta muuttuu ja nähdään, mikä vaihtoehto tulevaisuudessa on kannattavampi kiinteistönomistajan kannalta tietyn väestökehityksen mukaan. Kuvissa ei oteta kantaa siihen, onko alue esimerkiksi pohjavesialue, joten viemäröintitarpeeseen vaikuttavat ympäristön- ja terveydensuojelulliset seikat tulee huomioida erikseen. 27
Esitystapaa jalostetaan Suomen ympäristökeskuksen HAKEVE (Haja-asutuksen kestävä vesihuolto ja arvio toimintaedellytyksistä vuoteen 2030)-hankkeessa, jota maa- ja metsätalousministeriö rahoittaa. Hankkeessa esitetään kriteereitä vesihuollon suunnittelulle ja arvioidaan vesihuollon toimintaedellytyksiä yhdyskuntarakenteeltaan ja väestökehitykseltään erityyppisillä haja-asutusalueilla Tilastokeskuksen mukaisen trendiuran ja eri skenaarioiden valossa. Hankkeessa tunnistetaan sijainniltaan, rakenteeltaan ja väestökehitykseltään erityyppisten alueiden vesihuollon suunnittelun käytäntöjä, edellytyksiä ja ongelmatilanteita. Hanke tuottaa esimerkkejä vesihuollon suunnittelun hyvistä toimintatavoista ja kriteereistä väestökehitykseltään ja vesihuollon toimintaedellytyksiltään erityyppisillä alueilla hankkeessa tuotettujen valtakunnallisten kehitysskenaarioiden valossa. Hanke on kolmivuotinen ja tuloksia on odotettavissa vuoden 2012 lopussa. Tuloksia voivat hyödyntää kuntien, vesihuoltolaitosten ja osuuskuntien päättäjät ja suunnittelijat. Tulosten avulla vesihuollon alueellisia toimintaedellytyksiä voidaan tarkastella monipuolisemmin ja kauaskantoisemmin päätettäessä vesihuollon järjestämisen eri toteutusvaihtoehdoista sekä vesihuoltolaitosten verkoston laajentamisesta ja toiminta-aluerajauksista. 28
Kuva 1 Esimerkkejä viemäröitävän alueen koon, muodon ja sijainnin vaihtelusta vesihuollon kustannusten kannalta Kuva 2 Esimerkki vesihuollon kustannuksista eräällä toiminta-alueella 29