4.9. KESKIVIIKKOSARJA 1

4.9. KESKIVIIKKOSARJA 1 Musiikkitalo klo 19.00 YLIKAPELLIMESTARIN AVAJAISKONSERTTI Hannu Lintu, kapellimestari Christoffer Sundqvist, klarinetti Musiikkitalon Kuoro, valm. Tapani Länsiö Erkki-Sven Tüür: Klarinettikonsertto Peregrinus Ecstaticus, kantaesitys (Ylen tilaus) 22 min VÄLIAIKA 20 min Maurice Ravel: Dafnis ja Khloë 55 min I Première partie Introduction et Danse religieuse Scène Danse générale Danse grotesque de Dorcon Scène Danse légère et gracieuse de Daphnis Scène Danse de Lycéion Scène (Les pirates) Scène Danse lente et mystérieuse II Deuxième partie Introduction Danse guerrière Scène Danse suppliante de Chloé III Troisième partie Lever du jour Scène Daphnis et Chloé miment l aventure de Pan et de Syrinx Danse générale Väliaika noin klo 19.40. Konsertti päättyy noin klo 21.10. Suora lähetys Yle Radio 1:ssä, Yle Teemalla ja internetissä (yle.fi/klassinen). 1

LASKUVARJO AUKI! Radion sinfoniaorkesterin ylikapellimestarilla on kovien haasteiden pesti. Yleisradion orkesteri on Suomen kansallisorkesteri, jonka tulee asettaa korkeat laadulliset standardit esittävälle ja luovalle säveltaiteelle maassamme. RSO:lla on ollut tapana itse koulia tulevat ylikapellimestarinsa, tavalla tai toisella. Heistä monet, esimerkiksi Paavo Berglund, Jukka-Pekka Saraste ja Sakari Oramo, kehittyivät muusikkoina soittamalla RSO:n riveissä ennen kuin nousivat johtajina sen eteen. Myös Hannu Linnun RSO-yhteyttä on kehitetty pitkäjänteisesti: hän on kohta parin vuosikymmenen ajan toiminut orkesterin kapellimestarina ensin pienissä nauhoitustehtävissä, myöhemmin suurten ohjelmien luottokapellimestarina ja orkesterin päävierailijana. Ennen tätä avajaisiltaa takanamme on 40 yhteistä konserttia, jotka ovat mihin tahansa verraten harvinaisen luja kivijalka ylikapellimestarin työlle. Hyvät lähtökohdat uudelle kaudelle tuo myös orkesterin runsas, entisestään monipuolistuva näkyvyys Ylen kanavilla. Konserttilippujen myyntikin on rikkonut kaikki edelliset ennätykset. Hannu Lintu kirjoittaa kausiesitteemme tervehdyspuheessa: Musiikin kaikkien tasojen ymmärtäminen on mahdotonta niin meille esittäjille kuin kuulijoillekin. Ennen kaikkea se on tarpeetonta: tärkeintä on lähestyä kaikkia sävellyksiä avoimin mielin ja korvin, seikkailun hengessä. Amerikkalainen säveltäjä ja muusikko Frank Zappa kiteyttää osuvasti epärationaalisen asenteen välttämättömyyden: mieli on kuin laskuvarjo: se on syytä pitää auki. Toivon, että vahvat konserttielämykset innoittavat yleisöämme seuraamaan lasku varjo auki RSO:n ja Hannu Linnun ensimmäistä yhteistä konsertti kautta. Tuula Sarotie, intendentti 2

ERKKI-SVEN TÜÜR (s. 1959): KLARINETTIKONSERTTO PEREGRINUS ECSTATICUS Klarinettikonserton otsikko Peregrinus Ecstaticus (suomeksi Hurmioitunut pyhiinvaeltaja) antaa meille yhden vihjeen, kuinka tulkita solistin luonnetta. Kuvitellaanpa pyhiinvaeltajan esteitä ja vaaroja sisältävää matkaa kohti kaivattua tavoitetta, hänen rohkeuttaan, tarmoaan ja ajoittaista uupumustaan ja väsymystään, todellisten fyysisesti koettujen vaikeuksien voittamista ja henkisiä taisteluja... Teos alkaa klarinetin matalassa rekisterissä esitetyllä aktiivisesti eteenpäin pyrkivällä tematiikalla, jota säestävät lyömäsoittimet ja jousien pizzicato. Kun klarinetti siirtyy korkeampiin rekistereihin, puhaltimet liittyvät orkesteriin. Solisti ikään kuin vetää käyntiin orkesterin, joka herää hitaasti eloon. Näin solistin ja orkesterin suhde muuttuu yhä vuorovaikutteisemmaksi, ja teoksen edetessä ei ole enää yksiselitteisen selvää, kuka kehenkin vaikuttaa. Klarinettikonsertto koostuu kolmesta osasta, jotka esitetään attacca. Ensimmäinen osa jakautuu kokonaisuutta heijastaen samoin kolmeen osaan. Keskimmäisessä kadenssia muistuttavassa osassa aika tuntuu pysähtyvän ja solisti löytää sen myötä toisen näkökulman ja uuden voiman jatkaa matkaansa. Kolmas, paljon intensiivisemmältä tuntuva jakso päättyy suureen sointuun, johon ikään kuin zoomataan ja löydetään mikrokosmoksen ihmeellinen maailma. Tämä on toinen osa, joka kuljettaa mukanaan aistimuksia ja illuminatiivisia väriratkaisuja. Kolmannen osan materiaali alkaa toisen osan lopussa tunkeutua vähä vähältä mukaan ja muodostaa näin asteittaisen siirtymän viimeiseen osaan. Klarinetin ja orkesterin suhde kehittyy jatkuvasti, malttamattoman eteenpäin pyrkimisen ja nopeiden nousujen ja laskujen jälkeen keskitytään hetkeen, josta voi syntyä toisessa ajallisessa ulottuvuudessa pitkäkestoinen kirkastava ilmestys, sitä vuorostaan seuraa ekstaattinen ylitsevuotava ilo jne. Todettakoon, että tämä teos ei pyri kuvaamaan yhtä tällaista matkaa. Kaikkein abstrakteimmalla tasolla tämä on se matka. Keksin tämän tarinan ja otsikon partituurin valmistuttua. Tässä mielessä ei siis ole kyse ohjelmallisesta musiikista. Kuten olen aiemminkin sanonut, olisin iloinen, jos jokainen kuulija loisi tämän musiikin vaikutuksesta oman tarinansa. Toivon, että kuulijan luovaa puolta koskettaa se, mikä soi. Erkki-Sven Tüür 3

MAURICE RAVEL (1875 1937): DAFNIS JA KHLOË Maurice Ravelin balettimusiikki Dafnis ja Khloë (Daphnis et Chloé, 1912) perustuu antiikin tarinaan. Dafnis ja Khloë ovat paimenten kasvattilapsia, jotka löytävät rakkauden ilot. On nimittäin keväinen iltapäivä, joten ilma on sakeana lemmestä ja seuraukset väistämättömiä. Teos huipentuu aistikkaisiin sävelorgioihin, joista ei sointipäihdettä ja rytmikiihkoa puutu. Alf Henrikson toteaa Antiikin tarinoita -kirjassaan, että tarinan ilmapiiri on melko epäterve, mutta siitä pidetään kovasti etenkin Ranskassa. Tarinasta todellakin piti myös Ravel, tuo oscarwildemäinen sävelkeikari, joka panosti musiikilliseen aistihurmaan ja hienostuneeseen tyylittelyyn. Sävellys on musiikillista art nouveauta, joka soi kuin 1900-luvun alun pariisilainen tavaratalo kaukomailta tuotuine luksus-tuotteineen, tuoksuineen, vaikutelmineen. Soitinnus on läpikuultavaa, värit kuin Gauguinin maalauksista. Symbolistit ajattelivat, että aisteja ja mielihyvää pitää kehittää, ja niinpä Ravelilla antiikin tarina sekoittuu tajuntaa laajentavaan eksotiikkaan. Kuullaan outoja asteikkoja, myyttisiä sävyjä, omituisia rytmejä ja vaihtuvia tahtilajeja, itäistä patteristoa kastanjetteineen ja antiikkilautasineen, Pariisin vatsatanssi-kahviloista tarttuneita puupuhaltimien kiemuroita, sirkusaineksia sekä huumaavia pysäytyskuvia jousisarastuksineen. Sävellyksestä kuulee sen, miten Ravelin ja muiden symbolistien sädehtivät jousikentät päätyivät myöhemmin Hollywood-elokuviin rakastavaisten hekumallista syleilyä alleviivaamaan. 4 Erikoistehosteena sävellyksessä on sanaton kuoro, joka toistaa ja lopulta huutaa pisteellisesti keinuvaa aihetta: huokausta, halua, hypnoosia, hurmiota. Tämä on viime vuosisadan vaihteen eroottista musiikkia. Mainittakoon myös ujeltava tuulikone, joka kuvaa pörrökarvaista, pukinsorkkaista Panjumalaa. Baletti toimi 1900-luvun alkukymmeninä uusien taiteellisten kokeilujen keskeisenä näyttämönä, joka innosti säveltäjiä, koreografeja, kirjailijoita, kuvataiteilijoita ja vaatesuunnittelijoita, kuten Ravelia, Stravinskia, Picassoa, Matissea, Coco Chanelia, Satieta ja Cocteauta. Urheiluintoilijat taas voivat muistella vuoden 2002 Salt Lake Cityn talviolympialaisia, joissa yhdysvaltalainen Sarah Hughes luisteli voittajaksi Ravelin teoksen siivittämänä. Susanna Välimäki

HANNU LINTU Hannu Lintu, aloitat kautesi RSO:n ylikapellimestarina Erkki-Sven Tüürin klarinettikonserton kantaesityksellä. Miten valitsit juuri sen? Meidän intresseissä on tukea RSO:n muusikoiden solistisia ja kansainvälisiä ambitioita, ja Toffe Sundqvist halusi tilata nimenomaan Tüüriltä konserton. Teos valmistui jo aikoja sitten, mutta kantaesitys lykkääntyi, koska tulin siihen väliin vähän niin kuin deus ex machina ja ilmoitin, että otankin sitten tämän avaukseeni. On symbolista, että konsertissa on oma solisti ja kansainvälinen kantaesitys. Tulevaisuudessa jokainen suunnittelemani kausi alkaa uudella tilausteoksella. Olen johtanut Tüürin musiikkia jonkin verran, ja hän on niin sanotusti hyvä jätkä hänen kanssaan on helppo tulla toimeen, ja hänen hienojen partituuriensa informaatio on selkeää. Tässä on sekin hyvä puoli, että kun konsertto on valmistunut jo vuosi sitten, on ollut hyvää aikaa selvittää, millainen se on. No millainen teos se sitten on? Se noudattaa yhtä modernin konserton prototyyppiä, joka puolestaan muistuttaa 1800-luvun alkupuolen yksiosaisia tai yhtenä kokonaisuutena soitettavia konserttoja. Minusta tuntuu usein, että moderneissa konsertoissa on palattu takaisin tähän sinänsä yhtenäiseen mutta kolmeen vaihtelevaan jaksoon jakautuvaan konseptiin. Näitä jaksoja yhdistää se, että alku ja loppu ovat usein materiaaleiltaan ja tempoiltaan samankaltaisia, kun taas välissä on ihan jotakin muuta. Tämä toimii hyvin, koska se antaa mahdollisuuden solmia temaattisia sukulaissuhteita osien välille. Teos perustuu paljolti imitaatioille, sille, että solisti soittaa ensin jotain ja orkesteri reagoi siihen kaanonin tavoin. Tälle tekniikalle vastakohtana on valtavien, koko orkesterin äänialalle levitettyjen hitaiden massojen maailma. Solisti, ekstaattinen pyhiinvaeltaja vaeltaa läpi musiikillisen maiseman, ja siinä tapahtuu jokin kehitys, jokin etsiminen ja löytäminen. Tässä ei kontata huppu päässä niin kuin Tannhäuser Roomaan, vaan etsintä on iloista ja ekstroverttia, ja lopussa vallitsee vahva saapumisen tunne. Johdat myös Ravelin Dafnis ja Khloë -baletin kokonaisuudessaan. Koska tämä on ensimmäinen konserttini ylikapellimestarina, oli tärkeää valita ohjelmaan kappale, jonka orkestraatio on niin iso että jokainen soittaja on lavalla. Ketään ei tarvitse jättää kuppilaan istuskelemaan, ja mukana on vielä Musiikkitalon Kuorokin, jonka kehitystä seuraan kiinnostuneena. Baletissa on iso määrä sooloja, joissa jokainen sektio äänenjohtajineen pääsee näyttämään parastaan. Teos kertoo siten orkesterin tasosta ja solistisista valmiuksista. Se on yksi orkesterikirjallisuuden virtuoosisimpia ja värikkäimpiä sävellyksiä, ja se loppuu lujaa tämäkin on tärkeää. Dafnis ja Khloë on usein ollut mukana urani kääntöpisteissä, ja sitä voi sanoa yhdeksi lempiteoksistani. Johdin Dafniksen sarjan nro 2 diplomissani 5

vuonna 1996. Dafnis ja Khloë on niitä harvoja balettipartituureja, joita ylipäänsä voi esittää kokonaan. Suurin osa baleteista kun sisältää minuuttitolkulla pelkkää täytettä. Vaikka myös Dafnis ja Khloë sisältää paljon balettimaisia eleitä ja erilaisia siirtymäjaksoja, ne kaikki ovat musiikillisesti niin suurenmoisia, että niiden esittäminen konserttitilanteessa on mielestäni oikeutettua. Teoksessa on baletiksi harvinaisen koherentti juoni. Mitään suurta ja merkittävää siinä ei tapahdu, mutta tarinaa pystyy mainiosti seuraamaan. Olen lueskellut Longoksen Dafnis ja Khloëta, ja on huvittavaa miten 200-luvulla Kreikassa kirjoitettu tarina voi olla niin äärimmäisen romanttinen ja imelä, tässä suhteessa melkein kioskikirjallisuutta. Tarinan eroottisuus on saattanut olla rohkeaa siihen aikaan. Toisaalta se kuuluu antiikin maailmaan, on nymfejä ja Pan ja jumalallinen väliintulo vähän joka välissä. Vaikka kirja on jokseenkin muodoton ja episodimainen, baletti on yllättävän johdonmukainen. Partituurin tarjoama informaatiomäärä on käsittämätön: jokaiselle äänelle on koko joukko määreitä, ja siitä voisi hakea loputtomasti erilaisia soinnillisia vivahteita. Dafnis ja Khloë on haastava kappale, mutta sen haastavuus on äärimmäisen palkitsevaa. Lotta Emanuelsson www.hannulintu.fi CHRISTOFFER SUNDQVIST Christoffer Sundqvist aloitti klarinetinsoiton opintonsa Pietarsaaren konservatoriossa Bernhard Nylundin oppilaana. Vuonna 2002 hän suoritti diplomin Sibelius-Akatemiassa opettajanaan Anna-Maija Korsimaa ja jatkoi opintojaan Baselin musiikkikorkeakoulussa professori Francois Bendan johdolla. Hän on myös osallistunut Hans Rudolf Stalderin, Guy Deplusin, Charles Neidichin sekä Ronald van Spaendonckin mestarikursseille sekä opiskellut kamarimusiikkia useiden merkittävien muusikoiden johdolla. Sundqvist voitti jaetun ensipalkinnon Crusell-klarinettikilpailussa vuonna 2002. Hänet on myös palkittu Pro Musica -mitalilla sekä ensim- mäisellä palkinnolla Espoon Juvenaliakamarimusiikkikilpailussa. Sundqvist valittiin Radion sinfoniaorkesterin vuoden 2004 debytantiksi. Viime vuosina hän on soittanut lähes kaikkien suomalaisorkestereiden solistina. Ulkomaisiin solistivierailuihin lukeutuvat mm. BBC:n ja Göteborgin sinfoniaorkesterit, Sinfonieorchester Ba sel sekä liettualainen St Christopher Chamber Orchestra. Sundqvist on vakituinen vieras eurooppalaisilla festivaaleilla. Tulevista kiinnityksistä kaudelle 2013 14 mainittakoon solistidebyytit Nordwestdeutsche Philharmonien ja Norrköpingin sinfoniaorkesterin kanssa. 6

Sundqvist on aktiivinen kamarimuusikko ja mm. Arktinen hysteria -puhallinkvintetin perustajajäseniä. Toinen tärkeistä kamarimusiikkikokoonpanoista on turkulainen Plus Ensemble. Vuodesta 2013 lähtien Sundqvist on toiminut Jabostads Sinfoniettan taiteellisena johtajana sekä Rusk-festivaalin taiteellisena johtajana. Sundqvist on kantaesittänyt Markus Fageruddin sekä Sebastian Fagerlundin klarinettikonsertot. Syksyllä 2007 hän kantaesitti yhdessä Tommi Aallon kanssa Aulis Sallisen kaksoiskonserton klarinetille ja alttoviululle Radion sinfoniaorkesterin solistina. Kamarimusiikkiyhtyeidensä kanssa hän on kantaesittänyt lukuisia suomalaisia teoksia mm. P. H. Nordgrenilta, Sampo Haapamäeltä, Magnus Lindbergiltä ja Atso Almilalta. Sundqvist tekee tiivistä yhteistyötä Sebastian Fagerlundin kanssa. Yhteistyön viimeisimpiä kantaesityshedelmiä ovat klarinettikonserton lisäksi Trio vuodelta 2010 ja Sonaatti vuodelta 2011. Sundqvist levyttää BIS ja Alba -levymerkeille. Viimeisimpiä levytyksiä ovat Fagerlundin klarinettikonserton Emma-palkittu ja laajaa kansainvälistä huomiota saanut levytys Göteborgin sinfoniaorkesterin kanssa BIS:lle, Peter Eötvösin ja Aulis Sallisen konserttojen levytys Alballe sekä Plus Ensemblen Jukka Tiensuun musiikkia sisältävä EMMA-palkittu levy Alballe. Vuodesta 2005 lähtien Sundqvist on ollut Radion sinfoniaorkesterin sooloklarinetisti. Hän opettaa klarinetinsoittoa Sibelius-Akatemiassa sekä säännöllisesti mestarikursseilla. MUSIIKKITALON KUORO Syksyllä 2011 perustettu Musiikkitalon Kuoro on noin 85 laulajan sinfoniakuoro, joka muuntuu tarvittaessa myös mies-, nais- tai kamarikuoroksi. Musiikkitalon Kuoro tekee yhteistyötä Musiikkitalon kaikkien päätoimijoiden, Helsingin kaupunginorkesterin, Radion sinfoniaorkesterin ja Sibelius- Akatemian kanssa. Taiteellisena johtajana on kuoron perustamisesta lähtien toiminut säveltäjä Tapani Länsiö. Kuoron ohjelmisto muodostuu pääosin sinfonisista kuoro- ja orkesteriteoksista. Ohjelmistoa suunnitellaan yhdessä kapellimestareiden Hannu Linnun, Jukka-Pekka Sarasteen ja John Storgårdsin kanssa. Kuoron a cappella -ohjelmisto muodostuu suurelle kuorolle sävelletystä musiikista aikamme musiikkia unohtamatta. Kuoro konsertoi kahdeksasta kymmeneen kertaan vuodessa, pääosin Musiikkitalossa, mutta myös muualla kuten tänä vuonna Espoon Urkuyö ja Aaria -festivaalilla ja Turun musiikkijuhlilla. Kuoron vuotuinen pyhäinpäivän a cappella -konsertti Hymnien yö on tänä syksynä 2.11. klo 21 Musiikkitalon konserttisalissa. Kuorolaiset ovat intohimoisia laulunharrastajia. 7

RADION SINFONIAORKESTERI Radion sinfoniaorkesteri (RSO) on Yleisradion orkesteri, jonka tehtävänä on tuottaa ja edistää suomalaista musiikkikulttuuria. Orkesterin uusi ylikapellimestari on Hannu Lintu. Radio-orkesteri perustettiin vuonna 1927 kymmenen muusikon voimin. Sinfoniaorkesterin mittoihin se kasvoi 1960-luvulla. RSO:n ylikapellimestareita ovat olleet Toivo Haapanen, Nils-Eric Fougstedt, Paavo Berglund, Okko Kamu, Leif Segerstam, Jukka-Pekka Saraste ja Sakari Oramo. Saraste ja Oramo ovat RSO:n kunniakapellimestareita. RSO:n ohjelmistossa on tärkeällä sijalla uusin suomalainen musiikki ja orkesteri kantaesittää vuosittain useita Yleisradion tilausteoksia. RSO:n tehtäviin kuuluu myös koko suomalaisen orkesterimusiikin taltioiminen kantanauhoille Yleisradion arkistoon. Kaudella 2013 2014 orkesteri kantaesittää kuusi kotimaista Yleisradion tilaamaa teosta. RSO on levyttänyt mm. Eötvösin, Nielsenin, Hakolan, Lindbergin, Saariahon, Sallisen, Kaipaisen ja Kokkosen teoksia sekä Launiksen Aslak Hetta -oopperan ensilevytyksen. Orkesterin levytykset ovat saaneet merkittäviä tunnustuksia, kuten BBC Music Magazineja Académie Charles Cros -palkinnot. Lindbergin ja Sibeliuksen viulukonsertot sisältävä levy Lisa Batiashvilin kanssa (Sony BMG) sai MIDEM Classical Awards -palkinnon 2008. Samana vuonna New York Times valitsi toisen Lindberglevytyksen vuoden levyksi. RSO tekee säännöllisesti konserttikiertueita ympäri maailmaa. Kaudella 2013 2014 orkesteri tekee Hannu Linnun kanssa Keski-Euroopan kiertueen. RSO:n kotikanava on Yle Radio 1, joka lähettää orkesterin kaikki konsertit yleensä suorina lähetyksinä niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Osoitteessa yle.fi/klassinen voi konsertteja kuunnella sekä katsella korkealaatuisen livekuvan kautta. Syksyllä 2013 Yle Teema lähettää kaikki Hannu Linnun johtamat konsertit suorina lähetyksinä. 8