Arthur Honegger: Sinfonia nro 3 (Liturginen sinfonia) W. A. Mozart: Konsertto pianolle ja orkesterille 32 min nro 25 C-duuri KV 503

Transkriptio

1 13.2. TORSTAISARJA 7 Musiikkitalo klo Mario Venzago, kapellimestari Paul Lewis, piano Arthur Honegger: Sinfonia nro 3 (Liturginen sinfonia) 30 min I Dies irae (Allegro marcato) II De profundis clamavi (Adagio) III Dona nobis pacem (Andante) VÄLIAIKA 20 min W. A. Mozart: Konsertto pianolle ja orkesterille 32 min nro 25 C-duuri KV 503 I Allegro maestoso II Andante III Finaali (Allegretto) Maurice Ravel: La Valse, koreografinen runoelma orkesterille 15 min (Mouvement de valse viennoise Un peu plus modéré Premier mouvement Assez animé) Väliaika noin klo Konsertti päättyy noin klo

2 ARTHUR HONEGGER ( ): SINFONIA NRO 3 (LITURGINEN SINFONIA) Puhtaan, absoluuttisen musiikin säveltäjänä itseään alun perin pitänyt Arthur Honegger poikkesi tästä ihanteestaan säveltäessään voimakasilmaisullisen Liturgisen sinfonian (1946). Toisen maailmansodan lopulla sävelletty teos limittää koraalimaiset ja rukouksen kaltaiset ainekset julmasti päällekäyvän konemaisen musiikin kanssa. Osat on nimetty katolisen messun osien mukaan: Dies irae (Vihan päivä), De profundis clamavi (Syvyydestä huudan sinua, Herra) ja Dona nobis pacem (Anna meille rauha). Honegger pyrki sinfoniallaan kuvaamaan kapinaa modernin maailman sortoa, kärsimystä, byrokratisoitumista ja mekanisoitumista vastaan. Elokuvamusiikkiakin säveltänyt Honeg ger kuului ranskalaiseen Les Six -nimiseen säveltäjien ryhmään, jonka edustajat pyrkivät irti kukin omalla tavallaan romantiikan ja Wagnerin vaikutteista. Sävelkieleltään tunnerikas, värikäs ja metallinsävyinen Liturginen sinfonia tiedostaa kuitenkin asemansa historiallisessa jatkumossa. Sinfonian ensimmäistä osaa luonnehtii mekaanisen hakkaava rytmi-iloittelu, jossa sellosektion soittama aihe tuo mieleen Stravinskin Kevätuhrin. Vaskisoitinyhdistelmien riipivät melodia-aiheet maalaavat modernin maailman hypnoottista kaaosta äärimmäisyyksillä ja kliimaksihakuisuudella. Toinen osa avautuu lämpimän jousiston hyväilevillä sävelillä. Puupuhaltimet ja vaimennettu trumpetti tuovat omat sävynsä pastoraaliseen tunnelmaan. Säveltäjä itse on sanonut halunneensa osaan onnellisuutta symbolisoivan, runsaan, rehevän ja vapaasti virtaavan melodisen linjan. Hitaasti kuin valtamerialus navigoi melodia sinfoniaorkesterin instrumenttien kirjossa. Onnellisuus on sisäsyntyistä. Orkesterin matalimmista äänistä liikkeelle lähtevä kolmas osa esittelee rytmikkään melodian ensin fagoteilla, sitten pasuunoilla ja trumpeteilla. Tätä melodiankierrätystä käyrätorvi kommentoi uhkaavan enteilevänä. Trillit, kromaattiset syöksyt ja polytonaalisuus saavat aikaan jännitteen, jonka purkautumista saadaan odottaa aivan loppuun saakka. Sävelkudoksen hakkaavuutta korostavat trumpettien jazzmusiikista tuttu kielen päristys. Sinfonian päättää tyynen hidas jousimatto, jota värittää tinahuilun sävyinen huiluliverrys. Sanna Qvick 2

3 W. A. MOZART ( ): PIANOKONSERTTO NRO 25 Vuonna 1786 Wolfgang Amadé Mozart sävelsi laajimman ja loisteliaimman pianokonserttonsa: konserton nro 25, C-duuri (KV 503). Mozart esitti sen itse viimeisen kerran vuonna 1787, minkä jälkeen teos jäi pitkäksi aikaa unohduksiin. Seuraava esitys kuultiin vasta vuonna 1934, kun edellisestä esityksestä oli kulunut 147 vuotta; oikeastaan Mozart tuli todella muotiin vasta 1900-luvun jälkipuolella. Toisen maailmansodan jälkeen tämä majesteetillinen teos onkin tunnustettu pianokonserttojen merkkiteokseksi, jolla on vakiintunut paikkansa konserttiohjelmistossa. Konserton sointuvuus ja juhlallisuus tulevat esille heti teoksen avaavista suurista fanfaarimaisista soinnuista, jotka luovat ensimmäiselle osalle marssimaisen ja jopa sotilaallisen tunnelman. Vaikka teos on sävelletty duuriin, se kaartaa välillä yllättäen tummaan ja tunteikkaaseen molliin. Mozart punoo harmonisista vaihdoksista dramaattisen tunteiden kirjon. Tätä Mozartin monipuolisuutta muun muassa Beethoven ihaili suuresti, ja se vaikutti hänen viidenteen sinfoniaansa. Toinen osa on merkitty Andanteksi mutta on luonteeltaan pikemminkin rauhallinen Adagio. Osa on kuin sonaattimuoto ilman kehittelyjaksoa, ja musiikki kumpuilee eteenpäin pakottomana virtana. Andanten yksinkertaisuus ja tyyneys luovat suurenmoisen musiikillisen sillan edellisen osan arvokkuudesta kohti finaalin sankarillista liikkuvuutta. Teos huipentuu rondoon, jossa mozartmainen nokkeluus ja nerokkuus ilmentyvät hämmästyttävällä tavalla. Tanssillinen pääteema on lainaus Mozartin viisi vuotta aiemmin säveltämästä, antiikin Kreikkaan sijoittuvasta oopperasta Idomeneo. Vaikka osa onkin yleisilmeeltään sankarillinen ja riemukas, sulauttaa Mozart kontrastiksi sekaan pianon ja orkesterin vakavan vuoropuhelun. Yhtäkkiä musiikki onkin täynnä elämän haurasta kauneutta ja katoavaisuutta. Pianon ja orkesterin keskustelu kasvaa musiikiksi, jonka sävykkyys ja soinnillinen rikkaus osoittavat pikantilla tavalla Mozartin intohimon ja rakkauden musiikkiin. Ilon ja kivun vuorottelun kautta Mozart palauttaa kuulijansa takaisin Idomeneosta lainattuun gavotti-teemaan. Sen myötä teos myös saavuttaa onnellisen ja kunniakkaan päätöksensä iloisessa C-duurissa. Jesse Portti 3

4 MAURICE RAVEL ( ): LA VALSE La Valsen oli tarkoitus olla Maurice Ravelin kunnianosoitus seitsemän vuotta aiemmin kuolleelle valssin kuningas Johann Strauss nuoremmalle. Taustalla oli kaunis ajatus eräänlaisesta koreografisesta runoelmasta ja maljannostosta wieniläisvalssille. Ensimmäiset luonnoksensa säveltäjä kirjoitti vuonna 1906, mutta osa teemoista päätyikin sävellykseen Yleviä ja tunteellisia valsseja. Ensimmäinen maailmansota ja palvelus rintamalla keskeytti luomistyön. Kotiin palasi sairas, uupunut ja hermonsa menettänyt säveltäjä, joka joksikin aikaa keskittyi suremaan menetettyjä tovereitaan. Myös ajatus wieniläisvalssin ylistyksestä tuntui sodanjälkeisessä uudessa maailmassa vieraalta. Kun Ravel jälleen palasi Valsensa pariin, teos sai paljon tummemman sävyn. La Valse ilmestyi ensin sovitettuna pianosoololle sekä kahdelle pianolle, jonka kantaesitys kuultiin Wienissä Ravelin itsensä sekä pianistisäveltäjä Alfredo Casellan soittamana lokakuussa Orkesteriversio sai ensi-iltansa Pariisissa muutamaa viikkoa myöhemmin. Koska Ravel mielsi teoksensa tanssiksi, hän esitteli kahden pianon versionsa venäläiselle baletti-impressaario Sergei Djagileville. Ravelin suureksi mielipahaksi Djagilev piti sävellystä kyllä mestariteoksena, muttei katsonut sen soveltuvan baletiksi. Se on baletin potretti maalaus baletista, hänen kerrotaan sanoneen. Kaikesta huolimatta teosta on esitetty myöhemmin myös erilaisina balettiversioina, joista ensimmäinen sai ensi-iltansa vuonna La Valsessa näyttäytyy niin Ravelin impressionistinen mielenmaisema kuin huikea orkestrointitaitokin. Kappale alkaa pahaenteisen vaimeasti rummuttavilla bassoilla. Mukaan liittyy eri soittimien esittämiä pikku vihjeitä valssiteemasta, mutta katkelmat sekoittuvat pian vellovaan äänimassaan. Varovaisesti tunnustellen valssi lopulta saavuttaa täyden voimakkuutensa. Tumman levottomuuden keskellä soi väkinäisen hilpeitä melodianpätkiä, taustan rytmisen pyörteen seassa kieppuen. La Valse on liioitellun vääristynyt kuva wieniläisvalssista. Se on täynnä riitasointuja, sirpalemaisuutta ja epävakautta. Lopun lähestyessä äänimassa nostaa myrskyn tavoin kaiken keräämänsä jännitteen meluisaan ja epätoivoiseen melskeeseen, jonka viimeiset kohtalon iskut tulevat yllättäen jostakin valssin ulkopuolelta. Helena Holsti Teosesittelyt on tehty yhteistyössä Turun yli opiston musiikkitieteen oppiaineen kanssa. 4

5 MARIO VENZAGO PAUL LEWIS Sveitsiläissyntyinen kapellimestari Mario Venzago on Bernin sinfoniaorkesterin ja Northern Sinfonia -kamariorkesterin ylikapellimestari, Tapiola Sinfoniettan taiteellinen partneri sekä Düsseldorfin sinfonikkojen vieraileva Schumann-kapellimestari. Venzago on merkittävän uransa aikana tehnyt yhteistyötä muun muassa Berliinin ja Lontoon filharmonikkojen, Leipzigin Gewandhaus-orkesterin sekä Philadelphian ja Bostonin sinfoniaorkestereiden kanssa. RSO:n lisäksi hän johtaa säännöllisesti muun muassa Tanskan kansallista sinfoniaorkesteria, Göteborgin sinfoniaorkesteria, Alankomaiden filharmonista orkesteria sekä Tapiola Sinfoniettaa ja Lausannen kamariorkesteria. Venzagon johtamia levytyksiä on palkittu muun muassa Grand Prix du Disque-, Diapason d Or- ja Edisonpalkinnoilla. Hän on levyttänyt Baselin sinfoniaorkesterin kanssa kaikki Schumannin, Nonon ja Ravelin sinfoniset teokset sekä Göteborgin sinfoniaorkesterin kanssa kaikki Alban Bergin orkesteriteokset. Englantilaispianisti Paul Lewis on tunnettu erityisesti Beethovenin sonaattien, konserttojen ja Diabellimuunnelmien esityksistä ja levytyksistä. Vuonna 2010 hän esitti ensimmäisenä pianistina kaikki Beethovenin viisi konserttoa yhden BBC Proms -kauden aikana. Kahden viime vuoden ajan Lewis puolestaan kiersi ympäri maailmaa esittämässä Schubertin myöhäisempiä pianoteoksia. Lewis vierailee konsertoimassa arvostetuissa konserttitaloissa ja festivaaleilla kuten Lucernin pianofestivaalilla ja Lontoon Wigmore Hallissa, jossa häntä on kuultu yli 60 kertaa. Viimeaikaisiin ja tuleviin kohokohtiin lukeutuvat esiintymiset Lontoon sinfoniaorkesterin ja Lontoon filharmonikkojen, Amsterdamin Concertgebouworkesterin, New Yorkin ja Los Angelesin filharmonikkojen sekä tokiolaisen NHK-sinfoniaorkesterin kanssa. Lewisin soolokonsertteja voi kuulla Lontoon Royal Festival Hallissa, Berliinin filharmoniassa, Wienin Musikvereinissa ja Konzerthausissa sekä Tokion Toppan Hallissa. Lewis on palkittu muun muassa Diapason d Or-, Edison- ja Gramophonepalkinnoilla. 5

6 RADION SINFONIAORKESTERI Radion sinfoniaorkesteri (RSO) on Yleisradion orkesteri, jonka tehtävänä on tuottaa ja edistää suomalaista musiikkikulttuuria. Orkesterin uusi ylikapellimestari on Hannu Lintu. Radio-orkesteri perustettiin vuonna 1927 kymmenen muusikon voimin. Sinfoniaorkesterin mittoihin se kasvoi 1960-luvulla. RSO:n ylikapellimestareita ovat olleet Toivo Haapanen, Nils-Eric Fougstedt, Paavo Berglund, Okko Kamu, Leif Segerstam, Jukka-Pekka Saraste ja Sakari Oramo. Saraste ja Oramo ovat RSO:n kunniakapellimestareita. RSO:n ohjelmistossa on tärkeällä sijalla uusin suomalainen musiikki ja orkesteri kantaesittää vuosittain useita Yleisradion tilausteoksia. RSO:n tehtäviin kuuluu myös koko suomalaisen orkesterimusiikin taltioiminen kantanauhoille Yleisradion arkistoon. Kaudella orkesteri kantaesittää kuusi kotimaista Yleisradion tilaamaa teosta. RSO on levyttänyt mm. Eötvösin, Nielsenin, Hakolan, Lindbergin, Saariahon, Sallisen, Kaipaisen ja Kokkosen teoksia sekä Launiksen Aslak Hetta -oopperan ensilevytyksen. Orkesterin levytykset ovat saaneet merkittäviä tunnustuksia, kuten BBC Music Magazineja Académie Charles Cros -palkinnot. Lindbergin ja Sibeliuksen viulukonsertot sisältävä levy Lisa Batiashvilin kanssa (Sony BMG) sai MIDEM Classical Awards -palkinnon Samana vuonna New York Times valitsi toisen Lindberglevytyksen vuoden levyksi. RSO tekee säännöllisesti konserttikiertueita ympäri maailmaa. Kaudella orkesteri tekee Hannu Linnun kanssa Keski-Euroopan kiertueen. RSO:n kotikanava on Yle Radio 1, joka lähettää orkesterin kaikki konsertit yleensä suorina lähetyksinä niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Osoitteessa yle.fi/klassinen voi konsertteja kuunnella sekä katsella korkealaatuisen livekuvan kautta. Syksyllä 2013 Yle Teema lähetti kaikki Hannu Linnun johtamat konsertit suorina lähetyksinä. RSO Musiikkitalossa -lähetykset jatkuvat keväällä vaihtuvien kapellimestarien seurassa. 6