KIRJALLINEN KYSYMYS 352/2008 vp Metsäverotuksen tasapuolistaminen Eduskunnan puhemiehelle Metsäverotus muutettiin muutama vuosi sitten pinta-alaverotuksesta myyntiverotukseksi. Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa taloudellisesti hyvin toimeentuleva ja taloudellisesti heikommilla oleva metsänomistaja ovat eri asemassa. Esimerkkitapauksessa kummankin metsään laaditaan 1 000 euron Kemera-hanke. Taloudellisesti hyvin toimeentuleva teettää työt vieraalla, ja taloudellisesti heikommilla oleva tekee työt itse, koska ei ole rahaa niitä vieraalla teettää. Kumpikin saa 50 % Kemera-avustusta eli 500 euroa. Kumpaakin metsänomistajaa on kohdeltu tasapuolisesti. Tulee veroilmoituksen tekoaika. Tällöin taloudellisesti hyvin toimeentuleva saa vähentää verotuksessaan vieraalla teettämänsä työn, 1 000 euroa, miinus avustuksen, 500 euroa, eli 500 euroa verovähennystä sillä perusteella, että työ on teetetty vieraalla työvoimalla. Taloudellisesti heikommilla oleva puolestaan teki työn itse. Hän ei saa vähentää verotuksessaan mitään, koska omaa työtä ei lasketa verovähennyskelpoiseksi. Verotustavan muutoksessa ei ole siis huomioitu kaikkia verotuksen tuomia epäkohtia. Tällainen kohtelu asettaa kansalaiset eriarvoiseen asemaan, erityisesti taloudellisesti heikommassa asemassa olevan metsänomistajan. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että heikommassa taloudellisessa asemassa olevat metsänomistajat ovat tasa-arvoisessa asemassa taloudellisesti paremmin toimeentulevien metsänomistajien kanssa perusteluissa kuvatun kaltaisessa verotustilanteessa? Helsingissä 6 päivänä toukokuuta 2008 Pentti Oinonen /ps Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Pentti Oinosen /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 352/2008 vp: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että heikommassa taloudellisessa asemassa olevat metsänomistajat ovat tasa-arvoisessa asemassa taloudellisesti paremmin toimeentulevien metsänomistajien kanssa perusteluissa kuvatun kaltaisessa verotustilanteessa? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä aiheutuvat menot vähennetään tuloverotuksessa nettoperiaatteen mukaisesti. Tulona verotetaan vain se määrä tulosta, joka veronmaksajalle on syntynyt sen hankkimisesta tai säilyttämisestä aiheutuneiden kulujen vähentämisen jälkeen. Verotuksessa vähennettävältä menolta on edellytettävä sitä, että meno on todellinen. Lähtökohta on, että meno on vähennyskelpoinen vain, jos siitä on suoritettu vastike rahana tai rahanarvoisena etuutena. Samalla kun suoritettu meno on sen suorittajalle vähennyskelpoinen meno, se on yleensä myös vastikkeen saajalle veronalaista tuloa. Metsäverotuksessa noudatetaan edellä kuvattua verotuksen yleisperiaatetta. Metsänomistajan myydessä puuta hänen metsätalouden pääomatulonaan verotetaan se nettotulo, joka hänelle jää tulon hankkimisesta aiheutuneiden kulujen vähentämisen jälkeen. Tuloverolain 55 :ssä säädetään metsävähennyksen tekemisestä, ja 56 :ssä on lueteltu menoja, jotka muun muassa ovat metsätalouden pääomatulosta vähennyskelpoisia. Lisäksi tuloverolain 111 :ssä säädetään metsätalouden pääomatulosta tehtävästä menovarauksesta. Kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain 34 :n mukaan tämän lain mukaan saadut tuet, nyt vastattavana olevassa kirjallisessa kysymyksessä tarkoitetut ns. Kemera-tuet, ovat saajalleen verovapaita. Vastaavan sisältöistä säännöstä tullaan esittämään tuloverolakiin sen jälkeen, kun kestävän metsätalouden rahoituslaki ja siihen liittyvä tuloverolain muutos tullaan säätämään voimaan erillisellä valtioneuvoston asetuksella. Lisäksi tuloverolain 56 :n 2 momentissa säädetään, että verovelvollinen ei saa vähentää menoja siltä osin kuin hän on saanut niihin verovapaata avustusta tai muuta korvausta. Jos vähennys on hyväksytty verotuksessa, luetaan avustus tai korvaus tuloksi. Kysymyksessä kuvatussa tilanteessa metsänomistaja suorittaa hankkeen, johon hän saa verovapaata avustusta. Hankkeesta aiheutuvat todellisuudessa maksetut kulut ovat vähennyskelpoisia verotuksessa siltä osin kuin niiden määrä ylittää avustuksen määrän. Siltä osin kuin metsänomistajalle ei aiheudu todellisia kuluja ei mitään vähennystä voida tehdä. Kysymyksessä esitettyä tilannetta taloudellisesti arvioiden on selvää, että sellaisen metsänomistajan veronmaksukyky, jolle hankkeesta aiheutuu enemmän kustannuksia, heikkenee metsänhoitohankkeen johdosta enemmän kuin sellaisen metsänomistajan, jolle vastaavia kustannuksia ei aiheudu. Metsänomistaja, jolle hankkeesta aiheutuu enemmän kustannuksia kuin hän saa samaan hankkeeseen verovapaita avustuksia, jää hankkeessa taloudellisesti tappiolle ja on siksi oikeutettu vähennykseen verotuksessa. Sen sijaan metsänomistaja, jolle aiheu- 2
Ministerin vastaus KK 352/2008 vp Pentti Oinonen /ps tuu hankkeesta kustannuksia vähemmän kuin hän on saanut verovapaata avustusta, ei ole taloudellisessa mielessä verovähennyksen tai muun verotuen tarpeessa. Edellä esitetyn perusteella hallitus katsoo, että metsätalouden harjoittamisesta aiheutuvat menot voidaan vähentää verotuksessa siltä osin kuin ne kohdistuvat metsätalouden pääomatulon hankintaan. Itse tehdyn työn arvo ei ole verotuksessa vähennyskelpoinen erä, koska se ei ole kuluerä, joka sen tekijälle olisi aiheutunut. Hallitus ei aio ryhtyä asiassa toimenpiteisiin. Helsingissä 27 päivänä toukokuuta 2008 Valtiovarainministeri Jyrki Katainen 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 352/2008 rd undertecknat av riksdagsledamot Pentti Oinonen /saf: Vilka åtgärder tänker regeringen vidta för att uppnå större jämlikhet mellan de skogsägare som har det svagast ekonomiskt och ekonomiskt välställda skogsägare i sådana skattesituationer som beskrivs i motiveringen? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Vid inkomstbeskattningen får utgifter för inkomstens förvärvande och bibehållande dras av enligt nettoprincipen. Som inkomst beskattas bara den del av inkomsten som kvarstår efter att skattebetalaren har dragit av kostnaderna för inkomstens förvärvande eller bibehållande. För att en utgift ska få dras av i beskattningen måste det vara fråga om en faktisk utgift. Enligt huvudregeln är en utgift avdragbar bara om ersättningen utgetts i pengar eller i form av en förmån med penningvärde. Samtidigt som en utgiven ersättning är avdragbar utgift för betalaren, är den vanligen också beskattningsbar inkomst för mottagaren. Inom skogsbeskattningen tillämpas den allmänna beskattningsprincip som nämns ovan. När en skogsägare säljer virke, beskattas som kapitalinkomst av skogsbruket den nettoinkomst som kvarstår efter att utgifterna för inkomstens förvärvande har dragits av. I 55 i inkomstskattelagen finns bestämmelser om skogsavdrag och i 56 uppräknas de utgifter som bland annat får dras av från kapitalinkomsten av skogsbruket. I 111 i inkomstskattelagen finns dessutom bestämmelser om den utgiftsreservering som får göras från kapitalinkomsten av skogsbruk. Enligt 34 i lagen om finansiering av hållbart skogsbruk är förmåner, de s.k. Kemera-stöd som avses i det skriftliga spörsmålet, som erhålls enligt denna lag inte skattepliktiga för mottagaren. Ett förslag kommer att läggas fram om att en bestämmelse med motsvarande innehåll ska tas in i inkomstskattelagen efter att ikraftträdandet av lagen om finansiering av ett hållbart skogsbruk och anknytande ändring i inkomstskattelagen har bestämts genom förordning av statsrådet. I 56 2 mom. i inkomstskattelagen bestäms vidare att skattskyldiga inte får dra av utgifter till den del de har beviljats skattefritt understöd eller annan skattefri ersättning för dem. Om avdraget har godkänts vid beskattningen, betraktas understödet eller ersättningen som inkomst. I den situation som avses i spörsmålet genomför skogsägaren ett projekt för vilket han eller hon har beviljats skattefritt understöd. Faktiska, betalda kostnader som har orsakats av projektet är avdragbara i beskattningen till den del de överstiger stödbeloppet. Om skogsägaren inte kan redovisa några verkliga kostnader, är det inte heller möjligt att göra avdrag. Enligt en ekonomisk bedömning av den situation som avses i spörsmålet är det självfallet så, att en skogsägare som har mer kostnader för ett skogsvårdsprojekt får sämre skatteförmåga till följd av projektet än en skogsägare som inte har motsvarande kostnader. En skogsägare vars kostnader för ett projekt överstiger det skattefria stödet för projektet förlorar ekonomiskt på projektet och har därför rätt till avdrag i beskattningen. Däremot är en skogsägare vars kostnader understiger det skattefria 4
Ministerns svar KK 352/2008 vp Pentti Oinonen /ps understöd som han eller hon har fått inte i ekonomiskt hänseende i behov av skatteavdrag eller andra skattestöd. Mot bakgrund av det som ovan har sagts anser regeringen att utgifter som orsakas den som driver skogsbruk kan dras av i beskattningen till den del de hänför sig till kapitalinkomsten av skogsbruket. Värdet av eget arbete är inte en avdragsgill post i beskattningen, eftersom det inte är fråga om en kostnad för utövaren. Regeringen har inte för avsikt att vidta några åtgärder i frågan. Helsingfors den 27 maj 2008 Finansminister Jyrki Katainen 5