KIRJALLINEN KYSYMYS 645/2013 vp Potilaan kutsuminen nimellä vastaanotolle Eduskunnan puhemiehelle Lounais-Suomen aluehallintovirastoon saatettiin 22.9.2011 tieto, että Kaarinan pääterveysaseman laboratoriossa laboratoriohoitaja "kutsuu potilaan näytteenottoon tämän nimellä, jolloin muut vuoroaan odottavat potilaat kuulevat nimen ja saavat tiedon, että kyseinen henkilö asioi laboratoriossa". Selvitettyään asiaa aluehallintovirasto katsoi 17.4.2013 potilasasiakirjojen salassapitovelvollisuuden perusteella antamassaan päätöksessä, että "menettelyä, jossa potilas kutsutaan sukunimellään vastaanotolle ilman tämän suostumusta siten, että sivulliset kuulevat nimen, on pidettävä lainvastaisena". Edelleen virasto katsoi, että menettely, jossa "potilaalta ilmoittautumisen yhteydessä tiedustellaan nimenomaisesti suostumusta kutsumiseen sukunimellä, on asianmukainen". Päätöksensä pohjalta aluehallintovirasto lähetti 23.4.2013 viraston toimialueen kaikille terveydenhuollon palveluntuottajille ohjauskirjeen potilaan kutsumisesta vastaanotolle, jossa se saattoi asianosaisten tietoon ja noudatettavaksi edellä mainitut tulkintaratkaisunsa. Käsillä on nyt kyseenalainen ja joka tapauksessa elävälle elämälle vieras tulkinta tietosuojan muka asettamista vaatimuksista potilaan kutsumisesta vastaanotolle; oikea tulkintahelmi jälleen. Tällaisiin onnettomiin tulkintoihin joudutaan, kun eräänlainen "perusoikeusfundamentalismi" sivuuttaa toistuvasti terveen järjen käytön. Totta kai nimen kuuluttaminen saattaa jossakin poikkeuksellisessa yksittäistapauksessa olla kiusallista. Eikö potentiaalisesti ongelmallisempaa vieraan nimen kuulemisen sijaan ole toisen potilaan tunnistaminen vastaanotolla? Jos potilaan nimen kuuleminen loukkaa tietosuojaa ja on lainvastaista, on kai sama vaikutus myös toisen potilaan näkemisellä terveydenhuollon vastaanotolla. Miten tämä "laittomuus" ratkaistaan? Pitääkö potilaiden odottaa kutsua lääkärin vastaanotolle pussi päässä? Miten Lounais-Suomen aluehallintovirasto aikoo sitten estää sen, että sairaalassa vierailevat omaiset näkevät siellä muita potilaita? Entä miten estää se, että sairaalassa potilaat näkevät toinen toisensa? Ei tietenkään ole niin, että jos ei voida korjata kaikkia epäkohtia, ei kannata korjata mitään. Toisaalta järkevien ja toimivien käytäntöjen muuttaminen tietosuojan näennäiseksi kohentamiseksi ei ole perusteltua. Kun Lounais-Suomen aluehallintoviraston puheena oleva päätös herätti julkista keskustelua ja ihmettelyä (mm. Kaleva 17.6.2013), Valvira antoi tiedotteen (17.6.2013), jossa se ilmoitti, että "Valvira ja aluehallintovirastot eivät valmistele kieltoa potilaan kutsumisesta vastaanotolle nimeä käyttämällä". Samalla kerrottiin kuitenkin, että "Valvira ja aluehallintovirastot ovat sopineet siitä, että asiasta keskustellaan syksyllä virastojen yhteisessä, säännöllisin väliajoin järjestettävässä kokouksessa". On olemassa ilmeinen riski siitä, että kun nykyinen käytäntö on arvovaltaisella valvontavi- Versio 2.0
ranomaisen tulkintaratkaisulla todettu lainvastaiseksi, nimellä kutsuminen vastaanotolle kielletään syksyllä koko maassa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä sen varmistamiseksi, että nykyinen hyvä ja toimiva käytäntö potilaan kutsumisesta nimellä vastaanotolle voi jatkua? Helsingissä 2 päivänä heinäkuuta 2013 Ben Zyskowicz /kok 2
Ministerin vastaus KK 645/2013 vp Ben Zyskowicz /kok Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Ben Zyskowiczin /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 645/2013 vp: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä sen varmistamiseksi, että nykyinen hyvä ja toimiva käytäntö potilaan kutsumisesta nimellä vastaanotolle voi jatkua? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Edustajan esittämä kysymys on herättänyt keskustelua niin julkisuudessa kuin ammattilaistenkin keskuudessa. Kysymyksessä on käytetty varsin värikästä kieltä. Se on toki piristävää, muttei aina kohtaa todellisuuden kanssa. Tästä hyvä esimerkki on vaikkapa väite siitä, että aluehallintoviraston kannanotto tarkoittaisi jatkossa asiakkaiden jonottamista lääkärille pussi päässä. Näin ei asia luonnollisestikaan ole. Edustajan peräänkuuluttamaa terveen järjen käyttöä on tarkoitus edelleenkin jatkaa suomalaisessa terveydenhuollossa myös potilaan nimellä kutsumisen osalta. Moni lääkärikin lienee sitä mieltä, että nimellä kutsuminen toimii samalla tärkeänä ensikontaktina potilaan kanssa ja on paljon parempi tapa kuin vuoronumeron kysely. On selvää, että potilaina ja omaisina kohtaamme toinen toisiamme terveydenhuollon asiakastilanteissa ja kuten kysyjäkin toteaa, olisi mahdotonta rakentaa esimerkiksi sairaalatoimintaa sille oletukselle, ettei kukaan koskaan kohtaa sairaalassa ketään muita ihmisiä. Valitettavan usein tilat ovat sellaiset, että myös asiakkaan henkilökohtaisia asioita kuulevat muutkin kuin asianosaiset itse. Oma käsitykseni on kuitenkin se, että me suomalaiset kyllä kunnioitamme toistemme yksityisyyttä näissä tilanteissa. Varmasti on poikkeuksiakin, mutta jokainen toivottavasti miettii: haluaisinko itse, että asioinnistani terveysasemalla tai sairaalassa kerrottaisiin yleiseen keskusteluun tarkoitettuna tietona? Uskon, että Suomessa saa asioida eri palvelupisteissä varsin rauhallisin ja luottavaisin mielin. Samalla on syytä todeta, että meitä kansalaisia, asiakkaita ja potilaita on monenlaisia. Monille meistä ei ole mikään ongelma se, että terveysaseman lääkärijonossa tai muussa jonotustilanteessa kutsutaan nimellä. Jollekin toiselle tilanne voi silti olla ahdistava ja ikävä. Paljon riippuu myös paikasta ja asiayhteydestä. On hiukan eri asia odottaa yskien tai aivastellen tai pieni kuumeinen lapsi sylissä lääkärin vastaanotolle kuin odottaa pienellä, tai suuremmallakin paikkakunnalla äitiysneuvolan tai mielenterveyspalvelujen oven takana. Siksi emme voi sanoa yksiselitteisesti, että nimellä kutsuminen on aina välttämätön ja oikea tapa toimia. Hallitus ei aio ryhtyä tässä asiassa mihinkään erityisiin toimiin. Ei ole olemassa kysyjän mainitsemaa ilmeistä riskiä, että nimellä kutsuminen kiellettäisiin. Luotamme terveydenhuollon ammattilaisten kykyyn luoda sopivat käytännöt asiassa eikä näin kysyjän termiä käyttäen elämälle vierasta toimintatapaa aiota luoda koko valtakuntaan. Sen sijaan kannustamme terveydenhuoltoa pohtimaan aluehallintoviraston kannanottoa ja sitä, miten potilaan oma mielipide voidaan nykyistä paremmin huomioida myös vastaanotolle kutsumisen käytännöissä. Myös niillä potilailla, jotka kokevat nimellä kutsumisen hankalaksi, on oikeus mielipiteeseensä ja palveluun terveydenhuollossa. 3
Ministerin vastaus Helsingissä 23 päivänä heinäkuuta 2013 Peruspalveluministeri Susanna Huovinen 4
Ministerns svar KK 645/2013 vp Ben Zyskowicz /kok Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 645/2013 rd undertecknat av riksdagsledamot Ben Zyskowicz /saml: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att säkerställa att nuvarande bra och välfungerande praxis att kalla in patienten med namn på mottagningen kan fortsätta? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Den fråga ledamoten ställt har väckt diskussion bland såväl den stora allmänheten som fackfolk. I spörsmålet används ett mycket färgstarkt språk. Det är visserligen uppfriskande, men det motsvarar inte alltid verkligheten. Ett gott exempel på detta är påståendet att regionförvaltningsverkets ställningstagande skulle leda till att patienterna tvingas köa till läkaren med en påse på huvudet. Så är det naturligtvis inte. Meningen är att man i den finska hälso- och sjukvården också i fortsättningen använder det sunda förnuft som ledamoten efterlyser även i fråga om att ropa upp patientens namn. Mången läkare anser sannolikt att det dessutom är en viktig första kontakt att kalla in patienten genom att ropa upp namnet, mycket bättre än att använda könummer när patienterna ropas upp. Det är klart att vi möter varandra som patienter och anhöriga i kundsituationer inom hälsooch sjukvården och det är, så som spörsmålsställaren konstaterar, omöjligt att grunda t.ex. sjukhusverksamheten på antagandet att ingen någonsin möter några andra människor på sjukhuset. Beklagligt ofta händer det dessutom att utrymmena är sådana att kundens personliga angelägenheter kan spridas även till andra än dem saken gäller. Min uppfattning är emellertid att vi finländare nog respekterar andras privatliv i dessa situationer. Det förekommer säkert undantag, men förhoppnings-vis tänker alla: skulle jag själv tycka om att information om mitt besök på hälsostationen eller på sjukhuset spreds ut för allmän diskussion. Jag är övertygad om att man i Finland kan sköta ärenden på olika serviceställen både ostört och tryggt. Samtidigt är det skäl att konstatera att vi är olika som medborgare, kunder och patienter. För mången är det inget problem att namnet ropas upp i kön till läkaren på hälsostationen eller vid något annat köande. För andra kan situationen vara ångestframkallande och otrevlig. Mycket beror också på stället och sammanhanget. Det är en viss skillnad mellan att hostande och nysande eller med ett litet febrigt barn i famnen vänta på sin tur till läkarmottagningen och att på en liten ort, eller varför inte på en större ort, vänta bakom dörren till en rådgivningsbyrå för mödravård eller mentalvårdstjänster. Därför kan vi inte entydigt säga att användningen av namn alltid är det nödvändiga och rätta tillvägagångssättet. Regeringen ämnar inte vidta några särskilda åtgärder i denna fråga. Det föreligger ingen sådan uppenbar risk som spörsmålsställaren befarar, att det skulle utfärdas förbud mot att ropa upp patienters namn. Vi förlitar oss på att den yrkesutbildade personalen inom hälso- och sjukvården kan skapa lämpliga rutiner i denna fråga och för att låna spörsmålsställarens ord inte skapar riksomfattande rutiner som är oförenliga med livet. Däremot uppmuntrar vi hälso- och sjukvården att tänka över regionalförvaltningsverkets ställningstagande och överväga hur patientens egen åsikt bättre än nu kan beaktas även i 5
Ministerns svar samband med de rutiner som gäller när patienterna kallas in till mottagningen. Även de patienter som upplever att det är besvärligt att deras namn ropas upp har rätt till sin åsikt och rätt till service inom hälso- och sjukvården. Helsingfors den 23 juli 2013 Omsorgsminister Susanna Huovinen 6