Euroopan unionin neuvosto Bryssel, 19. tammikuuta 2017 (OR. en)

Euroopan unionin neuvosto Bryssel, 19. tammikuuta 2017 (OR. en) 5444/17 ENV 36 MAR 14 SAATE Lähettäjä: Euroopan komission pääsihteerin puolesta Jordi AYET PUIGARNAU, johtaja Saapunut: 16. tammikuuta 2017 Vastaanottaja: Kom:n asiak. nro: Asia: Jeppe TRANHOLM-MIKKELSEN, Euroopan unionin neuvoston pääsihteeri COM(2017) 3 final KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE jäsenvaltioiden meristrategiadirektiivin mukaisten seurantaohjelmien arvioinnista Valtuuskunnille toimitetaan oheisena asiakirja COM(2017) 3 final. Liite: COM(2017) 3 final 5444/17 mh DG E 1A FI

EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 16.1.2017 COM(2017) 3 final KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE jäsenvaltioiden meristrategiadirektiivin mukaisten seurantaohjelmien arvioinnista {SWD(2017) 1 final} FI FI

Komission kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle jäsenvaltioiden meristrategiadirektiivin (2008/56/EY) mukaisten seurantaohjelmien arvioinnista 1. JOHDANTO EU:n meristrategiadirektiivillä 1 luodaan puitteet jäsenvaltioiden toimenpiteille, jotka ovat tarpeen ympäristön hyvän tilan saavuttamiseksi tai ylläpitämiseksi kaikilla EU:n merivesillä vuoteen 2020 mennessä. Tämän tavoitteen saavuttaminen tarkoittaa, että EU:n meret ovat puhtaita, terveitä ja tuottavia ja että meriympäristön käyttö on kestävää. Direktiivi sisältää yksitoista laadullista kuvaajaa 2, joiden avulla voidaan määrittää, miltä sellaisen ympäristön tulisi näyttää, jonka tila on arvioitu hyväksi. Merivesien hyvän ekologisen tilan arvioinnissa käytettävistä perusteista ja menetelmästandardeista annetussa komission päätöksessä 2010/477/EU 3 annetaan jäsenvaltioille ohjeita tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Kunkin jäsenvaltion tulee laatia ja panna täytäntöön meristrategia. Meristrategiaan kuuluu jäsenvaltion merivesien alustava arviointi jäsenvaltion merivesien ympäristön hyvän tilan määrittäminen ympäristötavoitteiden asettaminen koordinoitujen seurantaohjelmien laatiminen ja täytäntöönpano sellaisten toimenpiteiden tai toimien määrittäminen, jotka on toteutettava ympäristön hyvän tilan saavuttamiseksi tai ylläpitämiseksi. Komissio arvioi jokaisen jäsenvaltion osalta, täyttävätkö nämä meristrategian osat direktiivissä asetetut vaatimukset. Se voi tarvittaessa myös pyytää lisätietoja ja antaa vaadittaviin muutoksiin liittyviä ohjeita. Jäsenvaltiot raportoivat komissiolle vuonna 2012 ensimmäisen täytäntöönpanovaiheen jälkeen alustavasta arvioinnista, ympäristön hyvän tilan määrittämisestä ja ympäristötavoitteiden asettamisesta. Komissio julkaisi arvioinnin 4 näistä osista. Arvioinnissa todettiin, että jäsenvaltioiden ympäristötavoitteet eivät ole tarpeeksi kunnianhimoisia. Siinä tuotiin myös ilmi, että täytäntöönpanotoimet eivät ole johdonmukaisia eivätkä yhdenmukaisia kaikilla merialueilla ja osa-alueilla. 1 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/56/EY, annettu 17 päivänä kesäkuuta 2008, yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiadirektiivi) (EUVL L 164, 25.6.2008, s. 19). 2 Meristrategiadirektiivin liitteessä I määritetyt 11 laadullista kuvaajaa ovat 1) biologinen monimuotoisuus, 2) tulokaslajit, 3) kaupallisesti hyödynnettävät kalat sekä äyriäiset ja nilviäiset, 4) ravintoverkot, 5) rehevöityminen, 6) merenpohjan koskemattomuus, 7) hydrografiset muutokset, 8) epäpuhtaudet, 9) meren antimien epäpuhtaustasot, 10) roskaantuminen, 11) energian ja vedenalaisen melun mereen johtaminen. Tässä kertomuksessa biologista monimuotoisuutta määrittävät kuvaajat (1, 4 ja 6) on luokiteltu tärkeimpien lajiryhmien ja elinympäristötyyppien mukaan seuraavasti: linnut, nisäkkäät ja matelijat, kalat ja pääjalkaiset, merenpohjan ja vesipatsaan elinympäristöt. Näiden lisäryhmien vuoksi kuvaajaluokkia on nyt yhteensä 13. 3 Komission päätös 2010/477/EU, annettu 1 päivänä syyskuuta 2010, merivesien hyvän ekologisen tilan arvioinnissa käytettävistä perusteista ja menetelmästandardeista (EUVL L 232, 2.9.2010, s. 14). 4 Komission kertomus neuvostolle ja Euroopan parlamentille Meristrategiadirektiivin (2008/56/EY) täytäntöönpanon ensimmäinen vaihe Euroopan komission arviointi ja ohjeet COM(2014) 097 final. 2

Täytäntöönpanon seuraavassa vaiheessa jäsenvaltioiden tuli laatia seurantaohjelmat ja panna ne täytäntöön heinäkuuhun 2014 mennessä 5. Jäsenvaltioiden tuli myös ilmoittaa seurantaohjelmista komissiolle kolmen kuukauden kuluessa niiden laatimisesta. Seurantaohjelmilla on tarkoitus arvioida merivesien ympäristön tilaa ja edistymistä ympäristötavoitteiden saavuttamisessa. Kaksikymmentä jäsenvaltiota 6 raportoi komissiolle seurantaohjelmistaan oikea-aikaisesti 7 tätä arviointia varten. Nämä jäsenvaltiot olivat Alankomaat, Belgia, Bulgaria, Espanja, Irlanti, Italia, Kroatia, Kypros, Latvia, Liettua, Portugali, Ranska, Romania, Ruotsi, Saksa, Slovenia, Suomi, Tanska, Viro ja Yhdistynyt kuningaskunta 8. Kolme jäsenvaltiota (Kreikka, Malta ja Puola) ei ollut vielä toimittanut raporttiaan 9. Tällä kertomuksella täydennetään komission vuoden 2014 kertomusta. Tarkoituksena on kuvata, miten jäsenvaltiot ovat edistyneet meristrategiadirektiivin täytäntöönpanon yhdenmukaisuuden ja johdonmukaisuuden parantamisessa, jotta EU:n merivesillä voidaan saavuttaa ympäristön hyvä tila viimeistään vuonna 2020. Komissio esittelee arviointinsa edellä lueteltujen jäsenvaltioiden toimittamista seurantaohjelmista. Kertomuksessa arvioidaan jokaisen jäsenvaltion seurantaohjelman yhdenmukaisuutta ja tarkoituksenmukaisuutta sekä alueellista johdonmukaisuutta. Kertomuksessa annetaan myös ohjeita siitä, mitä muutoksia komissio pitää tarpeellisina. Tämän kertomuksen ensimmäisessä osassa tarkastellaan jäsenvaltioiden seurantaohjelmia sen osalta, miten niissä määritetään ympäristön hyvä tila ja siihen liittyvät ympäristötavoitteet. Toisessa osassa arvioidaan, mitä muita seurantatoimia olisi toteutettava kansallisella ja EU:n tasolla EU:n merivesien hyvän tilan saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi vuoteen 2020 mennessä. Tämän kertomuksen oheisasiakirjana olevassa komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa 10 on meristrategiadirektiivin yhdentoista laadullisen kuvaajan pohjalta tehty yksityiskohtainen analyysi jokaisen jäsenvaltion seurantaohjelmasta sekä erityisiä ohjeita jokaiselle jäsenvaltiolle. Oheisasiakirjana olevassa komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa on myös erillinen liite, jossa on arviointi joistakin meristrategiadirektiivin ensimmäisessä täytäntöönpanovaiheessa raportoiduista tekijöistä niille jäsenvaltioille, jotka olivat toimittaneet tietonsa myöhässä, eli Bulgarialle, Kroatialle ja Maltalle sekä Portugalille Makaronesian osa-alueen (Azorit ja Madeira) ja Yhdistyneelle kuningaskunnalle läntisen Välimeren osa-alueen (Gibraltaria ympäröivät vedet) osalta 11. 5 Vaatimuksesta säädetään meristrategiadirektiivin 5 artiklan 2 kohdan a alakohdan iv alakohdassa ja 11 artiklassa. 6 Direktiivin velvoite koskee ainoastaan 23:a rannikkojäsenvaltiota, ei viittä sisämaajäsenvaltiota. 7 Tässä kertomuksessa huomioitiin syyskuuhun 2015 mennessä toimitetut tiedot. 8 Yhdistyneen kuningaskunnan raportissa ei käsitelty Yhdistyneen kuningaskunnan merentakaista Gibraltarin aluetta. 9 Malta ja Puola ovat sittemmin toimittaneet raporttinsa, mutta niitä ei myöhäisen toimitusajankohdan vuoksi voitu arvioida tässä kertomuksessa. Kreikka ei ole vieläkään (lokakuu 2016) toimittanut raporttiaan. Komissio toimittaa myöhemmin niille jäsenvaltioille, jotka eivät ole mukana tässä kertomuksessa, suunnatut arviointinsa ja ohjeensa ja julkaisee ne. 10 SWD(2017)1 final 11 Portugalin ja Yhdistyneen kuningaskunnan osalta komission vuoden 2014 kertomuksen alustavia suosituksia ajantasaistettiin, jotta niissä voitiin ottaa huomioon Portugalin osalta Makaronesian tiedot ja Yhdistyneen kuningaskunnan osalta Gibraltarin tiedot. 3

2. TÄRKEIMMÄT TULOKSET Sen arvioimiseksi, muodostavatko jäsenvaltioiden seurantaohjelmat asianmukaiset puitteet meristrategiadirektiivin vaatimusten täyttämiseksi, ohjelmia arvioitiin seuraavin perustein: kohteet, alueellinen soveltamisala, kuvaajaluokkien ja ympäristötavoitteiden huomiointi, täytäntöönpanon aikataulu, meristrategiadirektiivin ja muun asiaan liittyvän lainsäädännön velvoitteiden täyttyminen sekä alueellinen johdonmukaisuus. Kaksikymmentä jäsenvaltiota lähetti tiedot yli 200 seurantaohjelmasta, joihin kuuluu lähes 1 000 alaohjelmaa. Kohteet Kuten kaaviosta 1 ilmenee, useimmissa seurantatoimissa (73 %) keskitytään arvioimaan jäsenvaltion merivesien ympäristön tilaa ja ihmisen toiminnan vaikutusta. Toimista 41 % liittyy ihmisen toiminnasta aiheutuvien paineiden seurantaan (esim. vesipatsaassa olevat kelluvat hiukkaset, jotka aiheuttavat veden samentumista, rehevöitymistä aiheuttava ravinteiden lisääntyminen ja rannoille kerääntyvät meriroskat) ja 19 % paineita aiheuttavaan ihmisen toimintaan (esim. satamien ruoppaukset, maatalous- ja yhteiskuntajätevesipäästöt ja kiinteiden jätteiden riittämätön käsittely). Vain 12 %:ssa tarkastellaan paineiden ja niiden vaikutusten vähentämiseen liittyvien toimien tehokkuutta (esim. ravinnehäviöiden vähentämiseen tai kiinteän jätteen käsittelyn parantamiseen liittyvien toimien vaikutus). Arviointitoimien vähäisyys selittyy osaksi sillä, että jäsenvaltioilta ei edellytetty, että niiden toimien toteuttaminen olisi aloitettu ennen vuoden 2016 loppua (meristrategiadirektiivin 5 artiklan 2 kohta). Koska ohjelmissa ja niiden toiminnassa on päällekkäisyyksiä, eri seurantatoimien yhteenlaskettu osuus on yli 100 %. 4

Seurannan tarkoitus (jäsenvaltioiden omat arviot) 100 % Jäsenvaltioiden seurantaohjelman osuus jokaisessa luokassa (%) 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % Ympäristön tila ja vaikutukset Paineet Paineita aiheuttava ihmisen toiminta Toimenpiteiden tehokkuus Kaavio 1: Jäsenvaltioiden seurantatoimien kohteet 12 Biologisen monimuotoisuuden seurannan (kuvaajat 1, 4 ja 6) osuus toimista on 41 % 13. Biologiseen monimuotoisuuteen keskittyminen syynä voi selittyä sillä, että seurantatyötä tehdään muiden EU:n säädösten, kuten lintudirektiivin 14, luontotyyppidirektiivin 15, vesipolitiikan puitedirektiivin 16, uimavesidirektiivin 17, nitraattidirektiivin 18 ja yhteisen kalastuspolitiikan asetuksen 19, seurannan puitteissa. Näihin säädöksiin sisältyy seurantavaatimuksia, jotka liittyvät suoraan meristrategiadirektiivin kuvaajiin. Esimerkiksi lintudirektiivissä säädetään, että jäsenvaltioiden on otettava huomioon erityistoimenpiteillä suojeltavien luonnonvaraisten lintujen kantojen kehityssuunnat ja muutokset. Merilintujen populaatioiden, koon ja runsauden seuranta jäsenvaltioissa täyttää siis sekä lintudirektiivin että meristrategiadirektiivin vaatimukset. 12 Kaavioon eivät sisälly Latvian, Italian ja Portugalin tiedot, koska niiden raportit toimitettiin ei-standardoidussa muodossa. Seurantaohjelmat kattavat useita maantieteellisiä alueita, joten tiedot voivat viitata rannikko- ja aluevesiin. 13 Prosenttiosuudet on laskettu kaikkien seurantaan liittyvien alaohjelmien yhteismäärän pohjalta. 14 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/147/EY, annettu 30 päivänä marraskuuta 2009, luonnonvaraisten lintujen suojelusta (EUVL L 20, 26.1.2010, s. 7). 15 Neuvoston direktiivi 92/43/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1992, luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7). 16 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, annettu 23 päivänä lokakuuta 2000, yhteisön vesipolitiikan puitteista (EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1). 17 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/7/EY, annettu 15 päivänä helmikuuta 2006, uimaveden laadun hallinnasta ja direktiivin 76/160/ETY kumoamisesta (EUVL L 64, 4.3.2006, s. 37). 18 Neuvoston direktiivi 91/676/ETY, annettu 12 päivänä joulukuuta 1991, vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta (EYVL L 375, 31.12.1991, s. 1). 19 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1380/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, yhteisestä kalastuspolitiikasta, neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002 ja (EY) N:o 639/2004 ja neuvoston päätöksen 2004/585/EY kumoamisesta (EUVL L 354, 28.12.2013, s. 22). 5

Seurantatoimista 59 % liittyy jäljellä oleviin kahdeksaan kuvaajaan, joista energian ja vedenalaisen melun 20 sekä meren antimien epäpuhtaustasojen (kuvaajat 11 ja 9, kumpikin 4 % seurantatoimista), tulokaslajien (kuvaaja 2, 5 %) sekä roskaantumisen ja hydrografisten muutosten (kuvaajat 10 ja 7, kumpikin 6 %) seuranta on suhteellisen vähäistä. Vesien epäpuhtauksien (kuvaaja 8, 13 %), rehevöitymisen (kuvaaja 5, 11 %) ja kaupallisesti hyödynnettävien kalojen (kuvaaja 3, 9 %) seuranta on toteutettu paremmin. Alueellinen soveltamisala Jäsenvaltiot ovat raporteissaan selvittäneet seurantaohjelmiensa jakautumista seuraaviin alueellisiin vyöhykkeisiin: maanpuoleiset vedet vaihettumisalueet 21 rannikkovedet aluevedet yksinomainen talousvyöhyke 22 yksinomaisen talousvyöhykkeen ulkopuolella oleva mannerjalusta 23 jäsenvaltioiden merivesien ulkopuolella oleva mannerjalusta. Kuten kaaviosta 2 ilmenee, suurin osa (68 %) jäsenvaltioiden seurantatoiminnasta tapahtuu rannikkovesillä. Myös aluevesillä (57 %) ja yksinomaisella talousvyöhykkeellä (51 %) on paljon toimintaa. Vähiten seurantatoimia (6 %) on yksinomaisen talousvyöhykkeen ulkopuolisilla vesialueilla. Kuten edellä on selostettu, jäsenvaltioiden seurantaohjelmat liittyvät yleensä EU:n muussa lainsäädännössä edellytettyihin, jo olemassa oleviin ohjelmiin, mikä voi selittää rannikkovesien seurantatoimien suuren osuuden. Jäsenvaltioiden aluevesien ulkopuolella toteutettavia seurantaohjelmia on vähän. Tähän voi olla monia syitä, kuten seurantatoimien kustannukset ja tarve keskittyä tärkeimpiin paineisiin ja vaikutuksiin, joita tapahtuu lähellä rannikkoa. 20 Kuvaaja kuvaa energian ja vedenalaisen melun meriympäristöön johtamista. Koska tämän kuvaajan taustalla oleva tieteellinen ja tekninen kehitys on vielä alkuvaiheessa, jäsenvaltioiden toimet ovat kohdistuneet yksinomaan vedenalaiseen meluun, joten kuvaajaan viitataan tässä kertomuksessa tällä nimellä. 21 Vaihettumisalueilla tarkoitetaan pintavesimuodostumia, jotka jokisuiden lähistöllä ovat osittain suolaisia johtuen niiden läheisyydestä rannikkovesiin, mutta joihin merkittävästi vaikuttavat suolattoman veden virtaukset, sellaisena kuin ne on määritelty direktiivissä 2000/60/EY. Rannikkovedet ulottuvat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/56/EY mukaisesti yhden meripeninkulman päähän perusviivasta. 22 Aluevedet (enintään 12 meripeninkulmaa), talousvyöhyke (enintään 200 meripeninkulmaa) ja talousvyöhykkeen ulkopuolella oleva mannerjalusta sellaisina kuin ne on määritetty Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksessa. 23 Jäsenvaltioiden merivesien ulkopuolella tarkoittaa jäsenvaltion lainkäyttöalueeseen kuuluvien merialueiden ulkopuolisia alueita (naapurivaltioiden vedet mukaan luettuina). 6

Missä seuranta tapahtuu? (jäsenvaltioiden omat arviot) Jäsenvaltion maa-alueet 6 % 15 % 15 % 19 % Jokisuiden vaihettumisalueet Rannikkovedet Aluevedet 51 % Yksinomainen talousvyöhyke (tai vastaava) Mannerjalusta (talousvyöhykkeen ulkopuolella) Jäsenvaltioiden vesien ulkopuolella 68 % 57 % Kaavio 2: Jäsenvaltioiden seurantatoimien alueellinen soveltamisala 24 Täytäntöönpanon aikataulu Jäsenvaltioiden oli laadittava seurantaohjelmansa ja pantava ne täytäntöön 15. päivään heinäkuuta 2014 mennessä. Kaaviossa 3 näkyy vuoteen 2014, 2018 ja 2020 mennessä sekä vuoden 2020 jälkeen käytössä olevien seurantaohjelmien osuus kuvaajaluokittain. Vuonna 2014 jäsenvaltioiden eniten seuraamat kuvaajat olivat meren antimien epäpuhtaustasot (kuvaaja 9), kaupallisesti hyödynnettävät kalat (kuvaaja 3) ja rehevöityminen (kuvaaja 5). Jäsenvaltioiden arvioiden mukaan rehevöitymistä (kuvaaja 5), nisäkkäitä, matelijoita, kaloja ja pääjalkaisia (kuvaajat 1 ja 4) sekä epäpuhtauksia (kuvaaja 8) koskevat seurantaohjelmat ovat käynnissä viimeistään vuonna 2020. Kaupallisesti hyödynnettävien kalojen (kuvaaja 3), hydrografisten muutosten (kuvaaja 7), roskaantumisen (kuvaaja 10) sekä merenpohjan ja vesipatsaan elinympäristöjen (kuvaajat 1, 4 ja 6) osalta odotetaan, että lähes 90 prosenttia seurantaohjelmista on käynnissä viimeistään vuonna 2020. 24 Koska ohjelmissa ja niiden toiminnassa on päällekkäisyyksiä, eri seurantatoimien yhteenlaskettu osuus on yli 100 %. Kaavioon eivät sisälly Latvian, Italian ja Portugalin tiedot, koska niiden raportit toimitettiin ei-standardoidussa muodossa. 7

Mitä kuvaajaluokkia seurataan? (jäsenvaltioiden omat arviot) D9 meren antimien epäpuhtaustasot D3 kaupallisesti hyödynnettävät kalat D5 rehevöityminen D7 hydrografiset muutokset D8 epäpuhtaudet D1, 4 kalat ja pääjalkaiset D1, 4 linnut D1, 4 vesipatsaan elinympäristöt D1, 4 nisäkkäät ja matelijat D10 merien roskaantuminen D1, 4, 6 merenpohjan elinympäristöt D2 tulokaslajit D11 energia/melu 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Raportoitujen seurantaohjelmien osuus (%) Vuoteen 2014 Vuoteen 2018 Vuoteen 2020 2020 jälkeen Ei raportoitu Kaavio 3: Määräaika, johon mennessä jäsenvaltiot arvioivat seurantaohjelmiensa olevan käynnissä, jotta ne voivat 25, 26 saavuttaa ympäristön hyvään tilaan liittyvät tavoitteensa (kuvaajaluokittain) Tulokaslajeja (kuvaaja 2) ja vedenalaista melua (kuvaaja 11) koskevia seurantaohjelmia on nopeutettava huomattavasti, jotta voidaan taata niiden asianmukainen kattavuus ottaen huomioon meristrategioiden päivitys vuoteen 2018 mennessä ja tavoite saavuttaa ympäristön hyvä tila viimeistään vuonna 2020. Lisäponnistelut ovat tarpeen myös biologisen monimuotoisuuden kuvaajien (kuvaajat 1, 4 ja 6) osalta, erityisesti silloin, kun kuvaajat eivät sisälly olemassa olevan lainsäädännön soveltamisalaan. 25 Ei ilmoitettu : ympäristön hyvän tilan saavuttamisen aikataulua ei ole ilmoitettu. 26 Kuten alaviitteessä 2 selvitettiin, määritettyjä kuvaajaluokkia on 13. 8

Milloin seuranta on määrä toteuttaa? (jäsenvaltioiden omat arviot) 13 12 11 10 9 Kuvaajaluokkien määrä 8 7 6 5 4 3 2 1 0 Vuoteen 2014 Vuoteen 2018 Vuoteen 2020 2020 jälkeen Ei raportoitu Kaavio 4: Määräaika, johon mennessä jäsenvaltiot arvioivat seurantaohjelmiensa olevan käynnissä, jotta ne voivat saavuttaa ympäristön hyvään tilaan liittyvät tavoitteensa. Kaaviossa 4 näkyy vuoteen 2014, 2018 ja 2020 mennessä sekä vuoden 2020 jälkeen käytössä olevien, ympäristön hyvän tilan saavuttamista arvioivien seurantaohjelmien osuus. Viisi jäsenvaltiota ilmoitti, että niillä oli vuonna 2014 käynnissä melkein kaikkiin kuvaajaluokkiin liittyviä seurantaohjelmia. Neljässä jäsenvaltiossa ei ollut vuonna 2014 käynnissä olevia seurantaohjelmia. Seurantaohjelmat olivat yleisesti ottaen vain osittain riittäviä heinäkuussa 2014, jolloin niiden olisi meristrategiadirektiivin 5 artiklan 2 kohdan a alakohdan iv alakohdan mukaan pitänyt olla laadittuna ja täytäntöönpantuna. Jäsenvaltioilla on sen vuoksi huomattavia aukkoja vuoden 2018 arviointiin vaadittavissa tiedoissa, joiden perusteella voidaan arvioida kehitystä kohti ympäristön hyvän tilan ja ympäristötavoitteiden saavuttamista. Jäsenvaltioiden raporttien perusteella tilanteen voidaan olettaa paranevan ajan myötä asteittain: vuoteen 2018 mennessä yhdeksän jäsenvaltion ohjelmissa huomioidaan kaikki (tai lähes kaikki) kuvaajaluokat, ja yhteensä viidentoista jäsenvaltion ohjelmat ovat käynnissä vuoteen 2020 mennessä. Useimmat jäsenvaltiot ovat määrittäneet vuoden 2020 ajankohdaksi, jolloin valtaosa niiden seurantaohjelmista on pantu täysimääräisesti täytäntöön. Tyytyväisyyteen on siten aihetta ainoastaan siinä mielessä, että meristrategiadirektiivin mukaisen seurannan voidaan olettaa olevan täysimääräisesti käynnissä kyseiseen ajankohtaan mennessä. 9

Viisi jäsenvaltiota ei kuitenkaan ole joko ilmoittanut lainkaan suunnitelmistaan tai on ilmoittanut, että seurantaohjelmat eivät ole täysimääräisesti käynnissä edes vuoden 2020 jälkeen, vaikka jäsenvaltioiden olisi saavutettava ympäristön hyvä tila vuoteen 2020 mennessä. Samaa on havaittavissa siinä, miten hyvin jäsenvaltioiden seurantaohjelmissa huomioidaan ympäristötavoitteet, 27 vaikka raporteissa mainituista aikatauluista ilmenee, että jäsenvaltiot arvioivat yleisesti ottaen seurantavaatimusten täyttyvän asianmukaisesti ennen vuotta 2020 (katso kaavio 5). Milloin ympäristötavoitteita seurataan? (jäsenvaltioiden omat arviot) Ranska Espanja Liettua Irlanti Portugali Italia Latvia Bulgaria Viro Romania Kroatia Saksa Ruotsi Tanska Slovenia UK Kypros Suomi Alankomaat Belgia 0 2 4 6 8 10 12 Kuvaajaluokkien määrä Vuoteen 2020 2020 jälkeen Erityisiä tavoitteita ei määritetty tai ei tietoja seurantaohjelmista Kaavio 5: Päivämäärä, johon mennessä jäsenvaltiot odottavan ympäristötavoitteiden seurantaohjelmiensa olevan käynnissä Kahdellatoista jäsenvaltiolla odotetaan olevan käytössä seurantatoimia niiden määrittelemien ympäristötavoitteiden mittaamiseksi. Irlanti aikoo saavuttaa kaikki tavoitteet, mutta vasta vuoden 2020 jälkeen, jolloin ympäristön hyvän tilan pitäisi jo olla saavutettu. Muut seitsemän jäsenvaltiota eivät aio seurata joitakin määrittelemiään tavoitteita. Kuten edellä selvitettiin, kaupallisesti hyödynnettäviin kaloihin sekä äyriäisiin ja nilviäisiin (kuvaaja 3), rehevöitymiseen (kuvaaja 5) ja meren antimien epäpuhtaustasoihin (kuvaaja 9) liittyvissä tavoitteissa voidaan hyödyntää EU:n muussa lainsäädännössä säädettyjä 27 Meristrategiadirektiivin 10 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden on määritettävä ympäristötavoitteet, joilla ne aikovat saavuttaa merivesillään ympäristön hyvän tilan. 10

seurantaohjelmia. Useimmat tavoitteet sisältyvät ohjelmiin jo nyt tai todennäköisesti vuoteen 2018 mennessä. Lisäponnisteluja tarvitaan, jotta voidaan varmistaa, että jäsenvaltiot keräävät kaikki ne tiedot, joiden avulla voidaan arvioida kehitystä kohti ympäristön hyvän tilan ja ympäristötavoitteiden saavuttamista. Jäsenvaltioiden on määrä toimittaa tiedot vuonna 2018. Tämä koskee erityisesti niitä kuvaajia, joiden osalta ei ole edistytty riittävästi, kuten tulokaslajien (kuvaaja 2), merten roskaantumisen (kuvaaja 10), vedenalaisen melun (kuvaaja 11) sekä biologisen monimuotoisuuden (kuvaajat 1, 4 ja 6) kuvaajia, jotka eivät kuulu nykyisten säädösten soveltamisalaan. Kattavuus ja yleinen tarkoituksenmukaisuus Komissio arvioi jäsenvaltioiden seurantaohjelmien riittävyyden suhteessa meristrategiadirektiivin vaatimuksiin. Jokaisen jäsenvaltion seurantaohjelmaa koskevat tulokset esitellään yksityiskohtaisesti oheisasiakirjana olevassa komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa. Tämä tekninen arviointi on tehty jäsenvaltioiden seurantaohjelmien tärkeimpien osien perusteella. Siinä on erityisesti huomioitu seurantatoimien kohteena olevat näkökohdat ja parametrit, tiheys ja maantieteellinen soveltamisala. Tulosten perusteella jäsenvaltion seurantaohjelmalle on annettu arvosana tarkoituksenmukainen, enimmäkseen tarkoituksenmukainen tai osaksi tarkoituksenmukainen sen mukaan, miten hyvin se täyttää meristrategiadirektiivin ympäristön tilan arviointia koskevat vaatimukset. Kaikkien jäsenvaltioiden seurantaohjelmien yhteenlaskettu osuus jokaisesta kuvaajaluokasta on esitetty kaaviossa 6. Kaaviossa esitettyjen tietojen perusteella arvioitiin, mitkä kuvaajaluokat kussakin jäsenvaltiossa on otettu huomioon. Tältä pohjalta esitetään päätelmiä siitä, voidaanko jäsenvaltion seurantaohjelmaa pitää enimmäkseen tai osittain tarkoituksenmukaisena vai riittämättömänä (kaavio 7). 11

Miten hyvin seurannassa huomioidaan ympäristön hyvä tila kuvaajaluokittain? D11 energia/melu D1, 4, 6 merenpohjan elinympäristöt D1, 4 vesipatsaan elinympäristöt D1, 4 linnut D10 merien roskaantuminen D1, 4 kalat ja pääjalkaiset D7 hydrografiset muutokset D8 epäpuhtaudet D5 rehevöityminen D2 tulokaslajit D9 meren antimien epäpuhtaustasot D3 kaupallisesti hyödynnettävät kalat D1, 4 nisäkkäät ja matelijat 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Raportoidun seurantaohjelman osuus (%) Täysi kattavuus Osittainen kattavuus Ei kattavuutta Ympäristön hyvää tilaa ei määritetty tai ei tietoja seurantaohjelmista Kaavio 6: Ympäristön hyvän tilan huomiointi meristrategian mukaisissa seurantaohjelmissa teknisen arvioinnin pohjalta määritettynä Tässä arvioinnissa havaittiin jäsenvaltioissa samanlaisia päätöksen 2010/477/EU soveltamisen yhdenmukaisuuteen ja vertailukelpoisuuteen liittyviä puutteita kuin komission vuoden 2014 kertomuksessa. Sen vuoksi tämän kertomuksen puitteissa voitiin suorittaa ainoastaan suuntaa-antava vertailuarviointi. Useimmat jäsenvaltiot ovat tietoisia ohjelmissaan olevista puutteista ja tärkeimmistä alueista, joilla tarvitaan lisätoimia. Puutteita on havaittu yleisesti seurantamenetelmissä ja metodologisissa standardeissa (esim. merenpohjan ja vesipatsaan elinympäristöjen sekä epäpuhtauksien osalta), seurantatiedoissa ja tietämyksessä (esim. tulokaslajien (kuvaaja 2), hydrografisten muutosten (kuvaaja 7), merien roskaantumisen (kuvaaja 10) sekä vedenalaisen melun (kuvaaja 11) osalta). Joitakin paineita ja vaikutuksia voidaan seurata tehokkaasti vain sovellettaessa alueellista lähestymistapaa, koska ne ovat luontaisesti rajat ylittäviä (esim. laajalle levinneisiin lajeihin ja tulokaslajeihin sekä vedenalaiseen meluun liittyvät). 12

Kuinka tarkoituksenmukainen jäsenvaltion seurantaohjelma on? 100 % 90 % 80 % Ympäristön hyvän tilan kattavuus (%) 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % Seuranta: Ei tarkoituksenmukainen Osittain tarkoituksenmukainen Enimmäkseen tarkoituksenmukainen Ympäristön hyvää tilaa ei määritetty tai ei tietoja seurantaohjelmasta Seurantaohjelma ei kata ympäristön hyvää tilaa Seurantaohjelma kattaa ympäristön hyvän tilan osittain Seurantaohjelma kattaa ympäristön hyvän tilan Kaavio 7: Ympäristön hyvän tilan huomiointi meristrategian mukaisissa seurantaohjelmissa teknisen arvioinnin pohjalta määritettynä Teknisen arvioinnin perusteella komissio katsoo, että mitään jäsenvaltioiden seurantaohjelmaa ei voida pitää täysin tarkoituksenmukaisena eikä meristrategiadirektiivin vaatimukset täyttävänä. Puutteita on erityisesti siinä, miten seurataan ympäristön hyvän tilan saavuttamista. Neljän jäsenvaltion seurantaohjelmille annettiin arvosana enimmäkseen tarkoituksenmukainen, ja kolmentoista muun ohjelmat saivat arvosanan osittain tarkoituksenmukainen. Kolmen jäsenvaltion seurantaohjelmien ei katsottu olevan tarkoituksenmukaisia. Yhdenmukaisuus EU:n muun lainsäädännön kanssa Useimpien jäsenvaltioiden seurantaohjelmat pohjautuvat EU:n muusta lainsäädännöstä tai meriä koskevista alueellisista yleissopimuksista johtuviin toisiin seurantaohjelmiin. Vesipolitiikan puitedirektiivi, luontotyyppidirektiivi ja yhteisen kalastuspolitiikan asetus ovat esimerkkejä EU:n lainsäädännöstä, jotka liittyvät läheisimmin meristrategiadirektiivin seurantaohjelmiin. Tältä kannalta voidaan sanoa, että seurantaohjelmat ovat yleisesti ottaen yhdenmukaisia muiden asiaan liittyvien oikeudellisten velvoitteiden kanssa. Merien roskaantumiseen (kuvaaja 10) ja vedenalaiseen meluun (kuvaaja 11) liittyvät seurantaohjelmat ovat ainoita seurantaohjelmia, jotka ovat käytössä ainoastaan meristrategiadirektiivin vuoksi. Painopiste: Merien roskaantumisen seurantaohjelma 13

Lähes kaikki tiedot toimittaneet jäsenvaltiot ovat laatineet merien roskaantumisen seurantaohjelmia, mikä on rohkaisevaa. Rantojen roskaantumisen seurantaohjelmat ovat alueellisesti riittävän kattavia ja seurantaa suoritetaan tarpeeksi tiheästi. Koillis-Atlantilla seurataan järjestelmällisesti myös rantautuneiden merilintujen syömiä roskia. Lähes kaikki merialueita koskevat seurantaohjelmat ovat riittävässä määrin yhdenmukaisia, ja niissä viitataan selkeästi kansainvälisiin ja alueellisiin standardeihin. Useimmat jäsenvaltiot soveltavat merien roskaantumista käsittelevän meristrategian teknisen asiantuntijaryhmän laatimia seurantaohjeita, joiden avulla ohjelmia voidaan yhdenmukaistaa. On kuitenkin useita aloja 28, joita on kiireellisesti parannettava. Esimerkiksi merenpohjassa ja veden pinnalla olevien roskien seuranta sekä mikroroskan seuranta on kaikkea muuta kuin riittävää. Roskaantumisen vaikutusta merieläimiin ja luontoon ei seurata järjestelmällisesti eikä vertailukelpoisesti. Käynnissä olevat ohjelmat eivät kata ihmisen merien roskaantumista aiheuttavan toiminnan paikantamista ja laajuutta. Roskille ja mikroroskille ei myöskään ole yleisesti hyväksyttyjä lähtötasoja tai kynnysarvoja, minkä vuoksi on hankala seurata, miten kehitys kohti ympäristön hyvän tilan saavuttamista etenee. Tämä vaikuttaa myös EU:n mahdollisuuksiin noudattaa sisäisiä (vuoteen 2020 ulottuva seitsemäs ympäristöä koskeva toimintaohjelma, kierrätystalouden toimintasuunnitelma 29 ) ja kansainvälisiä sitoumuksia 30. Alueellinen johdonmukaisuus ja koordinointi Jäsenvaltioiden seurantaohjelmia arvioitiin myös sen osalta, miten johdonmukaisia ne ovat direktiivin 4 artiklassa määritetyillä alueilla. Jäsenvaltiot ovat yleensä soveltaneet seurantaohjelmissaan alueellista koordinointia, erityisesti käyttämällä meristrategiadirektiivin mukaisen ympäristön tilan arvioimiseen meriä koskevissa alueellisissa yleissopimuksissa hyväksyttyjä indikaattoreita ja standardeja. Tästä arvioinnista kävi ilmi, että Mustanmeren, Koillis-Atlantin ja Itämeren alueen jäsenvaltioiden toiminta on kohtuullisen tai erittäin johdonmukaista ja Välimeren alueella toiminnan johdonmukaisuus on vähäistä tai kohtuullista. Tietyissä erityistapauksissa, kuten maantieteellisen soveltamisalueen tai seurattujen tekijöiden osalta, Mustanmeren, Koillis-Atlantin ja Itämeren alueen jäsenvaltioiden toiminta on arvioinnin perusteella erittäin johdonmukaista. Tämä koskee esimerkiksi epäpuhtauksien (kuvaajat 8 ja 9) sekä merien roskaantumisen (kuvaaja 10) seurantaa Itämeren ja Mustanmeren alueilla. Merialueiden seuranta vaikuttaa yleisesti ottaen olevan yhdenmukaisempaa Itämerellä ja Koillis-Atlantilla (jolla on yhteistyötä myös muiden kuin EU:n jäsenvaltioiden kanssa). 28 Joitakin ongelmia, kuten merten roskaantumista, käsitellään jo meristrategian yhteisen täytäntöönpanostrategian puitteissa. 29 Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle Kierto kuntoon Kiertotaloutta koskeva EU:n toimintasuunnitelma COM(2015) 614 final. 30 Kansainväliset sitoumukset käsittävät Rio+20-prosessin (Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen konferenssin) sekä syyskuussa 2015 hyväksytyn kestävän kehityksen toimintasuunnitelman 2030 kestävän kehityksen 17 tavoitetta. 14

Jäsenvaltiot, joiden vedet kuuluvat Koillis-Atlantin alueeseen, ovat laatineet alueellisen tason seurantaohjelmia, joissa huomioidaan kaikki kuvaajat. Ohjelmien yhdenmukaisuutta on kuitenkin lisättävä esimerkiksi tulokaslajeissa (kuvaaja 2), joiden huomiointi on puutteellista: vain viisi jäsenvaltiota on ilmoittanut, että tämä kuvaaja sisältyy niiden seurantaohjelmiin. Välimeren alueen jäsenvaltioiden on parannettava alueellisin toimin monien kuvaajien seurannan yhdenmukaisuutta. Tämä koskee esimerkiksi tulokaslajeja (kuvaaja 2) ja vedenalaista melua (kuvaaja 11). Muut tulokset Rajat ylittävät huolenaiheet Niiden rajat ylittävien huolenaiheiden lisäksi, jotka kuuluvat tiettyjen meristrategiadirektiivin kuvaajien (kuten tulokaslajit, merien roskaantuminen ja vedenalainen melu) soveltamisalaan, jotkut jäsenvaltiot ovat korostaneet ilmastonmuutoksen ja valtamerten happamoitumisen aiheuttamia paineita ja vaikutuksia tärkeimpinä rajat ylittävinä huolenaiheina, joita käsitellään suoraan tai epäsuoraan meristrategian mukaisissa seurantaohjelmissa. Parempi tietopohja Jäsenvaltioiden seurantaohjelmien avulla voidaan parantaa tietämystä erityisesti vedenalaista melua ja merenpohjan koskemattomuutta koskevien kuvaajien (kuvaajat 11 ja 6) osalta. Jäsenvaltiot voivat hyödyntää tätä merivesiensä seuraavassa arvioinnissa, joka on tehtävä vuoteen 2018 mennessä. Seurantaohjelmien mukauttaminen Jotkin jäsenvaltiot ovat sisällyttäneet seurantaohjelmiinsa joustomahdollisuuksia, jotta ohjelmat ovat tarkoituksenmukaisia silloinkin, jos ympäristön hyvää tilaa tai tavoitteita koskevia indikaattoreita uudistetaan parantuneen tietämyksen tai alueellisella tasolla sovellettavien uusien standardien ja käytänteiden vuoksi tai paineissa tapahtuvien muutosten kuvaamiseksi. Vaikka joustavuus onkin sinänsä myönteistä, on varottava, että seurantaohjelmiin sisältyvä joustomahdollisuus ei aiheuta pitkällä aikavälillä seurannan kattavuuden heikentymistä. 3. PÄÄTELMÄT Meristrategiadirektiivin ensimmäisen täytäntöönpanojakson aikana käynnistettyjen ohjelmien analysointi osoittaa, että vaikka huomattavia ponnisteluja onkin toteutettu tai toteutetaan lähitulevaisuudessa, useimmissa jäsenvaltioissa tarvitaan lisätoimia, jotta voidaan varmistaa, että seurantaohjelmat ovat tarkoituksenmukaisia ja että ne toteutetaan oikea-aikaisesti. On tehtävä enemmän työtä sen eteen, että jäsenvaltioiden lähestymistavat ovat keskenään vertailukelpoisia. Seurantaohjelmia on parannettava, jotta ne muodostavat asianmukaiset, meristrategiadirektiivin vaatimukset täyttävät puitteet. Olemassa olevan lainsäädännön soveltamisalaan kuulumattomien tai vain osaksi kuuluvien kuvaajien huomiointia on parannettava. Kahdeksan jäsenvaltion on syytä kiinnittää erityistä huomiota siihen, että niiden meristrategiadirektiivin 10 artiklan mukaisesti asettamia 15

tavoitteita seurataan täysimääräisesti ja ajantasaisesti. Jäsenvaltioiden olisi harkittava toimiensa tehokkuuden mittaamista seurantaohjelmiensa avulla, jotta ne voisivat meristrategiadirektiivin mukaisen tavoitteiden päivittämisen yhteydessä arvioida, miten kaukana ne ovat asettamistaan tavoitteistaan. Alueellisen soveltamisalan osalta tarkastelu osoittaa, että seurantaohjelmat kohdistuvat paikkoihin, joissa paineet ja vaikutukset ovat todennäköisesti suurimpia. Tämä tulisi kuitenkin vahvistaa asianmukaisella riskianalyysillä, jotta seurannan painopisteet voidaan määrittää tekniseltä ja tieteelliseltä pohjalta. Vain muutamassa jäsenvaltiossa oli seurantaohjelmia käynnissä vuonna 2014. Monien odotetaan olevan täysimääräisesti käynnissä vasta vuonna 2018 tai jopa vasta vuonna 2020. Seurannassa on sen vuoksi edistyttävä pikaisesti, jotta voidaan täyttää meristrategiadirektiivin vaatimukset ja toteuttaa direktiivin mukainen merivesien ja ympäristön hyvän tilan alustavan arvioinnin päivitys vuonna 2018 sekä ennen kaikkea saavuttaa ympäristön hyvä tila vuoteen 2020 mennessä. Seurantaohjelmat eivät aina ole riittäviä sen varmistamiseksi, että EU:n merivesien tilan seuranta on tehokasta ja että voidaan saavuttaa ympäristön hyvä tila ja jäsenvaltioiden siihen liittyvät tavoitteet. Tämä koskee erityisesti tulokaslajien, merien roskaantumisen, vedenalaisen melun ja biologisen monimuotoisuuden kuvaajia, jotka eivät sisälly olemassa olevaan lainsäädäntöön. Jäsenvaltioiden välisen koordinointia on ehdottomasti parannettava alueiden ja osa-alueiden toimilla, jotta saadaan yhdenmukaisia ja vertailukelpoisia tietoja ja voidaan parantaa seurantaohjelmien alueellista kattavuutta. Eri alojen ja jäsenvaltioiden välisen seurannan tehostamisella voitaisiin vähentää kustannuksia. 4. SUOSITELLUT SEURAAVAT VAIHEET Komissio katsoo, että jäsenvaltioiden tulisi toimia seuraavasti: Niiden tulisi mitä pikimmin alkaa korjata havaitut alueiden tai osa-alueiden tason puitteet, jotta voidaan varmistaa, että seurantaohjelmilla pystytään täyttämään meristrategiadirektiivin vaatimukset. Niiden tulisi lisätä ponnistelujaan seurantaohjelmien panemiseksi täysimääräisesti täytäntöön, jotta ne voisivat välttää puutteet merivesiensä arvioinnissa, joka on määrä tehdä vuonna 2018. Samalla tulisi ottaa huomioon päätöksen 2010/447/EU meneillään oleva uudelleentarkastelu ja sen mahdolliset tulokset. Niiden tulisi varmistaa, että seurantaohjelmat kattavat asianmukaisesti meristrategiadirektiivin alueellisen soveltamisalan, erityisesti ottamalla huomioon tärkeimpien paineiden ja vaikutusten sijainnit riskipohjaisen lähestymistavan mukaisesti. Niiden tulisi mukauttaa seurantaohjelmia, jota niissä voitaisiin ottaa huomioon meristrategiadirektiivin tulevat velvoitteet, myös sellaiset, joita on ajantasaistettu jäsenvaltioiden määrittämän ympäristön hyvän tilan mukaan. Jos jäsenvaltiot eivät ole vielä määrittäneet ympäristön hyvää tilaa ja ympäristötavoitteita osana täytäntöönpanon ensimmäistä vaihetta, niiden tulisi tehdä se viipymättä. 16

Niiden tulisi pyrkiä edelleen lisäämään johdonmukaisuutta alueiden tai osa-alueiden tasolla jatkamalla seurantaohjelmien koordinointia, erityisesti meriä koskevien alueellisten yleissopimusten puitteissa, myös noudattaen yhteistä lähestymistapaa tietojen keruussa ja arviointimenetelmissä. Niiden tulisi ottaa seurantaohjelmia päivittäessään huomioon toimenpideohjelmansa meristrategiadirektiivin 17 artiklan mukaisesti, jotta ne voivat arvioida, miten tehokkaasti ne pystyvät saavuttamaan direktiivin tavoitteet. Komissio aikoo toimia seuraavasti: Se lisää johdonmukaisuutta EU:n kaikkien meriympäristöön vaikuttavien säädösten täytäntöönpanossa. Se pyrkii tähän erityisesti tarkastelemalla uudelleen perusteista ja metodologisista standardeista tehtyä päätöstä ja käynnistämällä ympäristöpolitiikan seuranta- ja raportointivelvoitteiden selkeyttämiseen tähtääviä komission aloitteita 31. Se jatkaa yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa osana meristrategiadirektiivin yhteistä täytäntöönpanostrategiaa 32, jotta voidaan varmistaa, että meristrategian täytäntöönpanon toisessa vaiheessa (2018 ja sen jälkeen) saavutetaan enemmän myönteisiä vaikutuksia ja toimitaan tehokkaammin. Se harkitsee, tarvitaanko strategisiin projekteihin ja tukitoimiin lisärahoitusta, jotta voidaan parantaa alueellisen ja EU:n tason toimien yhdenmukaisuutta meristrategian täytäntöönpanossa jäsenvaltioissa, erityisesti sellaisilla alueilla, joilla meriä koskevien alueellisten yleissopimusten vaikutus on vähäisempää. Se käynnistää jäsenvaltioiden yksilöllisten arvioiden (saatavana oheisasiakirjana olevassa komission valmisteluasiakirjassa) pohjalta erityisen ja tehostetun vuoropuhelun sellaisten jäsenvaltioiden kanssa, joilla on huomattava riski, että ne eivät täytä meristrategiadirektiivin vaatimuksia, jotta voidaan varmistaa, että ne noudattavat direktiiviä. 31 Roadmap on the Fitness Check of monitoring and reporting obligations in environment policy (etenemissuunnitelma ympäristöpolitiikan seuranta- ja raportointivelvoitteiden kuntotarkastuksesta), http://ec.europa.eu/smart-regulation/roadmaps/index_en.htm. 32 Meristrategiadirektiivissä jäsenvaltiolta vaaditaan yksityiskohtaisia ja koordinoituja panoksia. Tämän työn helpottamiseksi jäsenvaltiot ja Euroopan komissio ovat kehittäneet epävirallisen koordinointiohjelman eli yhteisen täytäntöönpanostrategian. 17