Kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksen (SopS 11/1949) liite 19 (Safety Management)

Antopäivä: 11.2.2015 Voimaantulopäivä: 11.2.2015 Voimassa: toistaiseksi Taustalla olevat kansainväliset standardit, suositukset ja muut asiakirjat: Suomen ilmailun turvallisuusohjelma 1 (19) Kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksen (SopS 11/1949) liite 19 (Safety Management) Muutostiedot: Päivämäärä Versio Muutos 8.4.2012 1.0 Ensimmäinen julkaisu 10.4.2013 2.0 Sisältönumeroinnin, tekstin kohtien 2.2.1, 2.2.9, 2.2.11, 2.3.2, 3.1.4, 3.1.5, 3.2.2, 3.4, 5.1.3 sekä liitteiden päivitys ja kohdan 5.1.5 lisäys 30.1.2014 3.0 Logon, tekstin kohtien 3.1.5 ja 3.1.6 sekä Trafin prosessien nimien päivitys lukuun 4.1 11.2.2015 4.0 Taustalla olevaksi kansainväliseksi standardiksi muutettu Annex 19, päivitetty viittaukset uuteen ilmailulakiin, lisätty poikkeama-asetukseen liittyvää tekstiä kohtaan 2.2.7, päivitetty SMS-vaatimuksia koskevaa tekstiä kohdassa 3.1 ja lisätty maahuolintapalveluja koskeva teksti kohtaan 3.1.8, poistettu mustaa listaa koskeva direktiivi, poistettu asematasotarkastuksia koskenut kappale ja ao. määritelmät SUOMEN ILMAILUN TURVALLISUUSOHJELMA SISÄLTÖ LYHENTEET... 2 1 ESIPUHE... 3 2 SUOMEN ILMAILUN TURVALLISUUSPOLITIIKKA JA TAVOITTEET... 4 2.1 Suomen ilmailun turvallisuusohjelman tausta... 4 2.2 Ilmailun lainsäädäntökehys... 5 2.3 Vastuut ja velvollisuudet... 7 2.4 Onnettomuus- ja vaaratilannetutkinta... 8 2.5 Toimeenpanon varmistamispolitiikka... 8 3 TURVALLISUUSRISKIEN HALLINTA... 10 3.1 Vaatimukset palveluntarjoajien turvallisuudenhallintajärjestelmille... 10 3.2 lle asetetut vaatimukset... 11 3.3 Hyväksyttävät turvallisuustasot... 11 3.4 Turvallisuussuunnittelu... 13 4 TURVALLISUUDEN VARMISTAMINEN... 15 4.1 Turvallisuuden valvonta... 15 4.2 Turvallisuustieto, sen kerääminen, analysointi ja vaihtaminen... 16 4.3 Valvonnan riskiperusteinen keskittäminen... 17 5 TURVALLISUUDEN EDISTÄMINEN... 18 5.1 Sisäinen koulutus ja turvallisuustiedon levittäminen... 18 5.2 Ulkoinen koulutus ja turvallisuustiedon levittäminen... 18 6 LIITTEET... 19 1 Suomen kansallinen ilmailun turvallisuussuunnitelma... 19 2 Suomen turvallisuustavoitteet ja turvallisuusindikaattorit... 19

2 (19) LYHENTEET AMC Acceptable Means of Compliance Hyväksyttävät vaatimusten täyttämisen menetelmät DOC 9859 ICAO Safety Management Manual ICAO:n Turvallisuudenhallintakäsikirja EASA European Aviation Safety Agency Euroopan lentoturvallisuusvirasto EASP European Aviation Safety Programme Eurooppalainen ilmailun turvallisuusohjelma ECCAIRS European Coordination Center for Yhteiseurooppalainen poikkeamatietokanta Accident and Incident Reporting Systems Eurocontrol European Organisation for Safety of Air Navigation Eurooppalainen lennonvarmistusjärjestö FASP Finnish Aviation Safety Programme Suomen ilmailun turvallisuusohjelma FDM Flight Data Monitoring Lentotietojen seuranta ICAO International Civil Aviation Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö Organization SMS Safety Management System Turvallisuudenhallintajärjestelmä SSP State Safety Programme Ilmailun turvallisuusohjelma USOAP Universal Safety Oversight Audit ICAO:n kansainvälinen auditointiohjelma Programme

3 (19) 1 ESIPUHE Suomen ilmailun turvallisuusohjelma (Finnish Aviation Safety Programme FASP) on kuvaus niistä eri määräyksistä ja toiminnoista, joiden tarkoituksena on ylläpitää ja parantaa ilmailun turvallisuutta ja varmistaa, että Suomen toiminta on EASA:n asetusten ja ICAO:n yleissopimuksen liitteiden turvallisuudenhallintaa koskevien vaatimusten mukaista. Ilmailun turvallisuusohjelmassa kuvataan, miten Suomessa on lainsäädännöllisesti varmistettu, että palvelun tarjoajilla on vaadittava turvallisuudenhallintajärjestelmä, että jäsenvaltio valvoo turvallisuudenhallintajärjestelmien toimintaa ja että jäsenvaltion eri toimijoiden vastuut ja valtuudet on selkeästi määritelty. Ilmailun turvallisuusohjelma toimii myös apuvälineenä kuvaamaan eri ilmailun alojen lainsäädännöstä koostuva monimutkainen määräysverkosto yhtenä, selkeänä kokonaisuutena, jonka tavoitteena on ilmailun turvallisuuden parantaminen. sitoutuu tarjoamaan riittävät resurssit ilmailun turvallisuusohjelman käyttöönottamiseksi, ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi. Kari Wihlman pääjohtaja Pekka Henttu ilmailujohtaja

4 (19) 2 SUOMEN ILMAILUN TURVALLISUUSPOLITIIKKA JA TAVOITTEET Suomen siviili-ilmailuviranomainen (, Trafi) on asettanut turvallisuuden tärkeimmäksi päämääräkseen taloudellisten, toiminnallisten, ympäristöön liittyvien ja sosiaalisten näkökohtien edelle. Nykyinen turvallisuustaso on säilytettävä ja sitä on mahdollisuuksien mukaan entisestään parannettava. Suomen lentoturvallisuusnormit täyttävät vähintään ICAOn, EU:n, Eurocontrolin ja kansallisen tason vaatimukset. Turvallisuusvaatimukset asetetaan tarvittaessa näitäkin korkeammalle, ottaen huomioon paikalliset olosuhteet. Suomen ilmailuviranomainen edistää turvallisuutta ja ilmailualan suotuisaa toimintaympäristöä. Turvallisuudenhallinnan periaatteiden jatkuva kehittäminen ja riskiperusteinen lähestymistapa ovat Suomen ilmailuturvallisuuden kulmakiviä. Vastuu turvallisuudesta jakautuu viranomaisen ja palveluntarjoajien välillä niiden keskinäisten vastuualueiden mukaisesti. Suomen ilmailuviranomainen sitoutuu pitämään ilmailun turvallisuustehtäviin tarvittavat resurssinsa, asiantuntemuksensa ja henkilöstönsä tehtävien edellyttämällä tasolla. Tätä tuetaan jatkuvan koulutuksen ja kansainvälisen yhteistyön avulla. 2.1 Suomen ilmailun turvallisuusohjelman tausta 2.1.1 ICAO eli Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö on Yhdistyneiden kansakuntien alainen yhteistyöjärjestö. Sen tehtävät on määritelty 5. joulukuuta 1944 allekirjoitetussa Kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksessa eli ns. Chicagon sopimuksessa. ICAO:n tarkoituksena on kehittää kansainvälisen ilmailun periaatteita ja tekniikkaa sekä edistää kansainvälisen ilmaliikenteen suunnittelua ja kehittämistä. Järjestön tehtävänä on muun muassa edistää lentoturvallisuutta kansainvälisessä ilmailussa. Tällä hetkellä ICAO:ssa on 191 jäsenvaltiota. ICAO on asettanut jäsenvaltioille yleissopimuksen liitteen 19 (Safety Management) perusteella vastuut ja velvoitteet, jotka liittyvät yleisesti turvallisuuden hallintaan. Vastuu turvallisuuden hallinnasta jakautuu laajasti ICAO:n jäsenvaltioiden, ilmailun valvontaa suorittavien viranomaisten, ilmailun toimijatahojen, mm. kansainvälisten ilmailuorganisaatioiden, toiminnanharjoittajien, palveluntarjoajien, lentopaikkojen pitäjien, ilmailun laitevalmistajien, -etujärjestöjen, ja koulutusorganisaatioiden kesken. 2.1.2 Turvallisuuden hallintaa toteutetaan jäsenvaltion, valvovan viranomaisen sekä palvelun tarjoajien ja toiminnan harjoittajien toiminnoilla. Jäsenvaltion tulee asettaa määrälliset turvallisuuden tavoitetasot ja palvelun tarjoajien tulee luoda turvallisuuden hallintaan tarvittavat toiminnot, turvallisuudenhallintajärjestelmät, joilla asetetut tavoitetasot pyritään täyttämään. Palvelun tarjoajalla viitataan tässä dokumentissa kaikkiin organisaatioihin, jotka tarjoavat ilmailupalveluja, ml. koulutusorganisaatiot, lento-operaattorit, huolto-organisaatiot, ilma-alusten suunnittelusta ja kokoonpanosta vastaavat organisaatiot, ilmaliikennepalvelujen tarjoajat sekä lentopaikkojen pitäjät. 2.1.3 Kullekin taholle on asetettu turvallisuuden hallintaan liittyvät yksityiskohtaiset velvoitteet, joilla kokonaisuus rakentuu. ICAO jakaa turvallisuuden hallinnan kahteen

5 (19) toiminnalliseen osaan, jotka tulee selkeästi erottaa toisistaan: Jäsenvaltion velvollisuuteen antaa ilmailua koskeva lainsäädäntö, perustaa valvontatehtävää hoitava viranomainen ja valvontaan liittyvät mekanismit (State Safety Programme Ilmailun turvallisuusohjelma) sekä toiminnan harjoittajien / palvelun tarjoajien tehtävään luoda ja ottaa käyttöön turvallisuudenhallintajärjestelmät (Safety Management System), joiden avulla toiminnan turvallisuus varmistetaan. 2.1.4 Tässä dokumentissa kuvataan Suomen ilmailun turvallisuusohjelma (FASP). FASP:n luomisessa on noudatettu ICAO:n määrittelemää neljän askeleen tekniikka, jotka käsitellään tässä. 1. GAP-analyysi sen selvittämiseksi, mitä kansallista lainsäädäntöä tulisi kehittää SSP:n käyttöönottamiseksi. toteutti GAP-analyysin vuosina 2009-2010. Analyysin perusteella ei ilmennyt tarvetta kansallisen lainsäädännön muuttamiseksi. Palveluntarjoajien turvallisuudenhallintajärjestelmiä koskevien vaatimusten toimeenpano tapahtuu EU-lainsäädännön myötä, kuten kohdassa 3.1 on kuvattu. 2. Koulutusohjelma turvallisuuden hallintajärjestelmistä valvontaa suorittavan viranomaisen henkilöstölle. on järjestänyt ja tulee jatkossakin järjestämään henkilöstölleen turvallisuudenhallintajärjestelmiin liittyvää koulutusta. Henkilöstö on osallistunut mm. JAA:n sekä Eurocontrolin turvallisuudenhallintajärjestelmiä koskeviin koulutuksiin. 3. Turvallisuudenhallintajärjestelmiä koskevien määräysten kehittäminen palvelun tarjoajille sekä ohjemateriaalin kehittäminen turvallisuudenhallintajärjestelmän käyttöönottoa varten FASP:n kohdassa 3.1 on kuvattu vaatimukset turvallisuudenhallintajärjestelmien käyttöönottoa koskien. 4. Valtion toimeenpanopolitiikan uudistaminen turvallisuudenhallintajärjestelmä-ajattelun mukaiseksi Suomen toimeenpanopolitiikka on kuvattu kohdassa 2.5. Nykyinen toimeenpanopolitiikka täyttää ICAO:n DOC 9859-dokumentin mukaiset vaatimukset toimeenpanopolitiikalle. 2.2 Ilmailun lainsäädäntökehys 2.2.1 Koska Suomi on jäsenenä Euroopan unionissa (EU), noudatetaan Suomessa EU:n ilmailulainsäädäntöä kaikissa niissä kysymyksissä, joissa EU:lla on toimivalta. Lentoturvallisuuden kannalta keskeisin EU-säädös on nk. EASA-asetus eli yhteisistä siviiliilmailua koskevista säännöistä ja Euroopan lentoturvallisuusviraston perustamisesta sekä neuvoston direktiivin 91/670/ETY, asetuksen (EY) N:o 1592/2002 ja direktiivin 2004/36/EY kumoamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 216/2008, jonka nojalla komissio antaa tarkempia täytäntöönpanosääntöjä. 2.2.2 EU:n ilmailulainsäädäntö on saatavilla EU:n sähköisessä tietokannassa EUR-Lexissä, jossa EU:n oikeudelliset tekstit ovat vapaasti saatavilla (www.eur-lex.europa.eu). EASA-asetus ja sen nojalla annetut täytäntöönpanosäännöt löytyvät myös Euroopan

6 (19) lentoturvallisuusvirasto EASAn sivuilta (www.easa.europa.eu) sekä n verkkosivuilta (). 2.2.3 Siltä osin, kuin EU:n ilmailulainsäädäntö ei sovellu, keskeisin ilmailun kansallinen säädös Suomessa on ilmailulaki (864/2014), jossa on kuvattuna, miten ilmailua valvotaan, mitä lupia ja hyväksyntöjä Suomessa edellytetään ja mitkä ovat lupien ja hyväksyntöjen myöntämiseksi asetetut keskeiset vaatimukset. Ilmailulaissa myönnetään lle valtuudet antaa eri kysymyksissä tarkempia määräyksiä. Ilmailulaki ja sen nojalla annetut ilmailumääräykset ovat saatavilla sähköisessä valtion säädöstietopankissa, Finlexissä (www.finlex.fi) ja n sähköisillä sivuilla (). Lentoturvallisuuteen liittyvistä kysymyksistä säädetään lisäksi mm. vaarallisten aineiden kuljetusta koskevassa kansallisessa lainsäädännössä. 2.2.4 Sekä EU:n ilmailulainsäädännön että Suomen kansallisen ilmailulainsäädännön lähtökohtana ovat Kansainvälisessä siviili-ilmailujärjestö ICAOssa hyväksytyt kansainväliset standardit ja suositetut menettelyt. 2.2.5 EU:n asetuksia ja suomalaista sitovaa ilmailulainsäädäntöä täydentämään annetaan myös ohjeluonteista aineistoa, kuten hyväksyttävät vaatimusten täyttämisen menetelmät (AMC:t) ja muut ohjeet. Toimivaltaisia tällaisen ohjeluonteisen aineiston antamiseen on EU-lainsäädännön osalta ensisijaisesti EASA ja kansallisen aineiston osalta. Aineisto on saatavilla EASAn ja n sivuilta. 2.2.6 Keskeisin lentoturvallisuuteen vaikuttava yleissopimus Suomessa, kuten maailmanlaajuisestikin, on kansainvälinen siviili-ilmailun yleissopimus. Kansainvälisessä siviiliilmailujärjestö ICAOssa hyväksytyt ilmailun standardit ja suositetut menettelyt julkaistaan yleissopimuksen liitteinä. Standardit ja suositetut menettelyt saatetaan Suomessa voimaan joko EU:n lainsäädännöllä taikka ilmailulailla ja/tai ilmailumääräyksillä. 2.2.7 Poikkeamien ilmoittamisesta siviili-ilmailun alalla annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/42/EY (poikkeamadirektiivi) on Suomessa täytäntöön ilmailulain 11 luvulla. Sen lisäksi, mitä EU:n lainsäädännössä säädetään, ilmailutoimintaa harjoittavan, hänen palveluksessaan olevan sekä lentoturvallisuuteen vaikuttavaa tehtävää suorittavan on ilmoitettava lle ilma-aluksen toimintaan, huoltoon, korjaukseen ja valmistukseen sekä lentopaikan toimintoihin ja lennonvarmistuspalveluihin liittyvistä vaaratilanteista, toiminnan keskeytyksistä, vioista, virheistä tai muista poikkeuksellisista tilanteista (poikkeamista), jotka vaarantavat, tai jos niihin ei puututa, vaarantaisivat ilma-aluksen taikka siinä olevien henkilöiden tai kenen tahansa muun henkilön turvallisuuden. huolehtii direktiivissä tarkoitetuista kansallisen viranomaisen tehtävistä. Ilmailumääräyksessä GEN M1-4 annetaan tarkemmat määräykset onnettomuuksista, vaaratilanteista ja poikkeamista ilmoittamisesta. Ilmoitusvelvollisuus koskee sekä suomalaisia että ulkomaisia henkilöitä ja organisaatioita siviili-ilmailussa Suomen alueella. Määräys koskee myös ilmailua suomalaisella ilma-aluksella Suomen ulkopuolella tai Suomessa myönnetyn lentotoimintaluvan nojalla. Poikkeamadirektiivi kumotaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 376/2014, joka koskee poikkeamien ilmoittamista, analysointia ja seurantaa siviili-ilmailun alalla eli ns. poikkeama-asetuksella. Poikkeama-asetus myös kumoaa EU-asetukset 1321/2007 ja 1330/2007 jotka koskevat poikkeamatietojen luottamuksellisuutta ja käyttöä ja poikkeama-asetus siis sisältää jatkossa myös näitä asioita koskevat määräykset. Poikkeama-asetuksen soveltaminen käynnistyy aikaisintaan marraskuussa 2015.

7 (19) 2.2.8 Lentoturvallisuuden kannalta merkityksellinen on myös yhteisössä toimintakieltoon asetettuja lentoliikenteen harjoittajia koskevan yhteisön luettelon laatimisesta ja lennon suorittavan lentoliikenteen harjoittajan ilmoittamisesta lentomatkustajille sekä direktiivin 2004/36/EY 9 artiklan kumoamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 2111/2005, nk. musta lista asetus. Kun myöntää lentoluvan tai liikennöintiluvan Suomen ja kolmansien maiden väliseen liikenteeseen tai ylilentoluvan Suomen yli lentämiseen, se varmistaa, että lupaa hakeva ei ole komission ylläpitämällä mustalla listalla. Suomessa, kuten muissa EU-maissakin tehtyjen asematasotarkastusten havainnoilla on merkitystä silloin, kun mustaa listaa päivitetään. 2.2.9 julkaisee sähköisillä sivuillaan päivitettävän listauksen ilmailun kansallisista ja EU:n säädöksistä, mukaan lukien turvallisuuteen liittyvät. 2.3 Vastuut ja velvollisuudet 2.3.1 Lentoturvallisuuskysymyksissä lainsäädäntötoimivalta on pitkälti siirtynyt Euroopan unionille. Euroopan parlamentti ja neuvosto sekä komissio ovat toimivaltaisia antamaan lentoturvallisuuteen liittyviä asetuksia, jotka ovat sellaisinaan jäsenvaltioissa suoraan sovellettavia. Euroopan lentoturvallisuusvirasto EASA huolehtii eräistä perinteisesti kansallisille ilmailuviranomaisille kuuluvista tehtävistä (esim. ilma-alusten tyyppihyväksyntä ja ulkomaisten toimijoiden hyväksynnät). Kansalliseen lainsäädäntötoimivaltaan kuuluvat EASA-asetuksen liitteessä II tarkoitetut ilma-alukset ja laitteet (lentokelpoisuus, lupakirjat, lentotoiminta jne.). 2.3.2 Ilmailulaissa on määrätty n huolehtimaan kansallisen ilmailuviranomaisen eri tehtävistä, joihin kuuluvat myös EASA-lainsäädännössä osoitetut tehtävät. myöntää lupia, valvoo toimijoita ja antaa ilmailulakia täydentäviä ilmailumääräyksiä. 2.3.3 ICAOssa Suomea edustaa ilmailujohtaja, jonka nimeää n pääjohtaja. Ilmailujohtajan vastuulla on huolehtia siitä, että kannanmuodostus ICAOssa vireillä oleviin kysymyksiin tehdä Suomessa oikealla tasolla. 2.3.4 Liikenne- ja viestintäministeriö on vastuussa kansallisten lakien ja asetusten valmistelusta. 2.3.5 Suomen ilmailun turvallisuusohjelman vastuutaho on n pääjohtaja. Pääjohtaja on nimennyt ilmailujohtajan, jonka tehtävänä on vastata ilmailun kokonaisvaltaisesta seurannasta ja koordinoinnista. Ilmailujohtajan toiminnan tueksi on asetettu seurantaryhmä. 2.3.6 Ilmailun turvallisuusohjelman ja sen liitteiden päivitystarve arvioidaan vähintään kerran vuodessa. Päivitystarpeen arvioinnista ja tarvittaessa turvallisuusohjelman tai sen liitteiden päivityksestä vastaa n Liikenteen analyysit -osasto. Muutostarpeet turvallisuusohjelmaan tulevat n sisäisiltä tahoilta, joiden on huomioitava turvallisuusohjelman päivitys muutostarpeiden tullessa tietoon. Herätteitä turvallisuusohjelman muutoksille voi tulla myös Liikenteen turvallisuusviraston ulkoisilta kansallisilta ja kansainvälisiltä tahoilta. 2.3.7 Muutokset ilmailun turvallisuusohjelmaan hyväksytetään pääjohtajalla ilmailujohtajan esityksestä. Muutokset ilmailun turvallisuusohjelman liitteisiin hyväksyy ilmailujohtaja.

8 (19) 2.4 Onnettomuus- ja vaaratilannetutkinta 2.4.1 Suomessa ilmailun onnettomuus- ja vaaratilanteiden tutkinta tapahtuu pääasiassa Onnettomuustutkintakeskuksen (OTKES) toimesta. Onnettomuustutkintakeskus perustettiin vuonna 1996 oikeusministeriön yhteyteen. Onnettomuustutkintakeskus on itsenäinen virasto, jossa tutkinnan riippumattomuus eri liikennemuotojen ja pelastustoimen hallinto- ja valvontaorganisaatioista on turvattu. OTKESin toimintaa säätelee turvallisuustutkintalaki 525/2011. Ilmailuonnettomuudet ja vaaratilanteet tutkitaan siten kuin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 996/2010 määrätään ja kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksessa (SopS 11/49) on sovittu. 2.4.2 Turvallisuustutkinnan aloittamisesta päätettäessä otetaan huomioon tapahtuman vakavuus ja uusiutumisen todennäköisyys. Seurauksiltaan vähäinenkin tapahtuma tai vaaratilanne voidaan tutkia, jos tutkinnan arvioidaan tuottavan merkittävää tietoa yleisen turvallisuuden parantamiseksi ja onnettomuuksien ehkäisemiseksi. 2.4.3 Turvallisuustutkinnan lopputulos on tutkintaselostus, jonka lopussa on turvallisuussuosituksia toimivaltaisille viranomaisille ja muille tahoille. Turvallisuussuositukset kiteyttävät tutkijoiden käsityksen siitä, miten samankaltaiset onnettomuudet voidaan jatkossa välttää. Onnettomuustutkintakeskus seuraa suositusten toteutumista. Turvallisuustutkintaa tehdään yksinomaan turvallisuuden parantamiseksi eikä tutkinnassa oteta kantaa syyllisyys- ja vastuukysymyksiin eikä vahingonkorvausvelvollisuutteen. 2.4.4 voi onnettomuuksien ja vakavien vaaratilanteiden johdosta tehdä Onnettomuustutkintakeskuksen tutkinnoista riippumattomia selvityksiä ja käynnistää valvontatoimenpiteitä, joiden tarkoituksena on varmistaa, ettei ilmailutoiminnan jatkaminen vaaranna turvallisuutta. 2.5 Toimeenpanon varmistamispolitiikka 2.5.1 Jos havaitsee valvontansa yhteydessä vaatimusten vastaista toimintaa, se voi puuttua toimintaan hallinnollisin seuraamuksin. Liikenteen turvallisuusviraston käytettävissä olevista hallinnollisista seuraamuksista on säädetty ilmailulain 14 luvussa. Seuraamustyyppejä ovat huomautus, varoitus, toimintakielto, luvan rajoittaminen tai peruuttaminen sekä lisäksi uhkasakko, teettämisuhka ja keskeyttämisuhka. Hallinnollisten seuraamusten lisäksi lain ja määräysten vastainen toiminta voi päätyä poliisin tutkittavaksi. Esim. liikenteen vaarantaminen ja liikennejuopumus ovat rikoslain alaisia tekoja. 2.5.2 Palveluntarjoajilla on ilmailulain ja ilmailumääräyksen GEN M1-4 perusteella velvollisuus raportoida havaitsemistaan sekä omassa toiminnassaan tapahtuneista onnettomuuksista, vakavista vaaratilanteista ja poikkeamista. ryhtyy tarvittaessa toimenpiteisiin turvallisuuden varmistamiseksi tietoonsa tulleiden tapausten johdosta. Välittömiä toimenpiteitä voivat olla esimerkiksi yhteydenotto toimijaan ja toiminnan väliaikainen rajoittaminen. Pidemmän aikavälin toimenpiteitä voivat olla valvontatoimenpiteiden keskittäminen tai sääntelytoimien kautta tapahtuva puuttuminen asiaan. 2.5.3 Turvallisuudenhallinnan periaatteiden mukaisesti palveluntarjoajilla on myös velvollisuus käsitellä toiminnassaan havaitsemansa poikkeamat ja ryhtyä tarvittaviin korjaa-

9 (19) viin toimenpiteisiin riippumatta siitä, aiheuttaako poikkeama n toimenpiteitä. 2.5.4 Poikkeamailmoitusten käsittelyssä noudatetaan just culture -periaatetta, kuten kohdassa 4.2 on kuvattu.

10 (19) 3 TURVALLISUUSRISKIEN HALLINTA 3.1 Vaatimukset palveluntarjoajien turvallisuudenhallintajärjestelmille 3.1.1 Turvallisuudenhallintajärjestelmällä tarkoitetaan järjestelmällistä toimintatapaa, joka sisältää turvallisuuden hallintaan tarvittavat hallinnolliset rakenteet, vastuut, turvallisuuspolitiikan ja menetelmät. Turvallisuudenhallintajärjestelmän avulla tunnistetaan turvallisuuteen liittyvät uhkatekijät, varmistetaan korjaavat toimenpiteet turvallisuustason ylläpitämiseksi, suoritetaan jatkuvaa seurantaa ja säännöllistä turvallisuustason arviointia ja pyritään jatkuvaan turvallisuudenhallintajärjestelmän toimivuuden parantamiseen. 3.1.2 ICAO vaatii, että lentokoulutusorganisaatiot (Annex 1), lentotoiminnan harjoittajat (Annex 6), huolto-organisaatiot (Annex 6), ilma-alusten suunnittelu- ja valmistusorganisaatiot (Annex 8, alkaen 14.11.2013), ilmaliikennepalvelujen tarjoajat (Annex 11) ja lentoasema-operaattorit (Annex 14) ottavat käyttöön Annex 19 vaatimukset täyttävän turvallisuudenhallintajärjestelmän. 3.1.3 Lentokoulutusorganisaatioiden ja lentotoiminnan harjoittajien osalta vaatimus turvallisuudenhallintajärjestelmästä on implementoitu Suomessa EU-asetuksilla 965/2012, 1178/2011, 290/2012 ja 245/2014. 3.1.4 Huolto-organisaatioiden osalta vaatimus turvallisuudenhallintajärjestelmästä implementoidaan EU-asetuksen 2042/2003 muutoksella, jonka suunniteltu aikataulu on vuosi 2016. 3.1.5 Ilma-alusten suunnittelu- ja valmistusorganisaatioiden osalta vaatimus turvallisuudenhallintajärjestelmästä implementoidaan EU-asetuksen 748/2012 muutoksella, jonka suunniteltu aikataulu on vuosi 2018. 3.1.6 Ilmaliikennepalvelujen tarjoajien osalta vaatimus turvallisuudenhallintajärjestelmästä on implementoitu vuonna 2005 EU-asetuksella 2096/2005 (nyk. EU-asetus 1035/2011), jonka mukaan ilmaliikennepalvelujen tarjoajalla on oltava käytössään turvallisuudenhallintajärjestelmä jotta sille voidaan myöntää toimilupa kyseisten palvelujen tarjoamista varten. on toimiluvan myöntämisprosessin yhteydessä arvioinut kaikkien Suomessa pääasiallista toimipaikkaa pitävien ilmaliikennepalveluja tarjoavien organisaatioiden turvallisuudenhallintajärjestelmät ja todennut niiden täyttävän EU-asetuksen 2096/2005 (nyk. 1035/2011) vaatimukset ja samalla myös ICAO:n turvallisuudenhallintajärjestelmälle asettamat vaatimukset. 3.1.7 Lentoasema-operaattorien osalta vaatimus turvallisuudenhallintajärjestelmästä on implementoitu kansallisesti vuonna 2002 ilmailumääräyksellä AGA M3-3. Ilmailumääräyksen mukaan lentoaseman toimintakäsikirjan osana tulee olla turvallisuudenhallintajärjestelmä, sen kuvaus ja toiminnot. on auditoinut kaikkien Suomen lentoasemien turvallisuudenhallintajärjestelmät ja todennut niiden täyttävän ICAO:n turvallisuudenhallintajärjestelmälle asettamat vaatimukset. Vuonna 2014 julkaistiin EU-asetus 139/2014 joka sisältää yhteiseurooppalaiset vaatimukset lentoasema-operaattoreille. Asetuksen mukaan nykyisten lentoasemien hyväksyntätodistukset tullaan muuntamaan EU-hyväksyntätodistuksiksi vuoden 2017 loppuun mennessä. Asetus sisältää vastaavan vaatimuksen lentoasemaoperaattorin turvallisuudenhallintajärjestelmästä. EU-hyväksyntätodistusten tultua voimaan, ilmailumääräyssarja AGA M3 kumotaan.

11 (19) 3.1.8 Maahuolintapalveluja tarjoavien organisaatioiden osalta ICAO ei edellytä turvallisuudenhallintajärjestelmää. Yhteiseurooppalaisella tasolla maahuolinnan turvallisuudenhallintaa koskevien asetusten työstö on alkamassa. Suomessa marraskuussa 2014 voimaantulleeseen ilmailulakiin (864/2014) on kuitenkin lisätty 83, joka edellyttää myös maahuolintapalveluja tarjoavalta organisaatiolta turvallisuudenhallintajärjestelmää. Maahuolintapalveluja tarjoavan on toimitettava tiedot turvallisuudenhallintajärjestelmästään lentopaikan pitäjälle ja lle. 3.1.9 seuraa ja arvioi vuosittaisten auditointien sekä hyväksyntäprosessien kautta palveluntarjoajien turvallisuudenhallintajärjestelmien toimintaa ja riittävyyttä. 3.2 lle asetetut vaatimukset 3.2.1 EASA-asetusta täydentävissä komission asetuksissa säädetään myös viranomaisia koskevista vaatimuksista joiden voimaantulo tapahtuu implementointisuunnitelman mukaisesti. Viranomaisilta edellytetään hallintojärjestelmä, joka pitää sisällään dokumentoidut periaatteet ja menettelyt, jotka kuvaavat viranomaisen organisaation sekä käytettävissä olevat välineet ja menetelmät. Viranomaisella on oltava myös riittävä ja pätevä henkilöstö sekä menetelmät riittävyyden ja pätevyyden arvioimiseksi ja todentamiseksi. Viranomaisella on oltava sen oman toiminnan vaatimustenmukaisuutta seuraava järjestelmä. 3.2.2 Suomen ilmailun turvallisuusohjelma sekä n toimintajärjestelmä ovat osa vaatimusten mukaista hallintojärjestelmää sekä vaatimustenmukaisuutta seuraavaa järjestelmää. 3.3 Hyväksyttävät turvallisuustasot 3.3.1 Ilmailun turvallisuusohjelman yksi tärkeä osa on hyväksyttävän turvallisuustason määrittely turvallisuustavoitteiden (SPT) ja turvallisuusindikaattorien (SPI) avulla. Turvallisuustavoitteilla määritellään vähimmäistaso, joka palvelun tarjoajien tulee toiminnassaan saavuttaa. Turvallisuustason saavuttamista seurataan kuhunkin tavoitteeseen liittyvien turvallisuusindikaattorien (SPI) avulla. 3.3.2 Määrittelemällä hyväksyttävä turvallisuustaso ilmailun eri osa-alueiden toimijoille Liikenteen turvallisuusvirasto seuraa lentoturvallisuuden kehittymistä ja puuttuu toimintaan, mikäli lentoturvallisuustasoa ei saavuteta. Hyväksyttävä turvallisuustaso toimii linkkinä ja ohjenuorana kehitettäessä valtiossa tapahtuvaa lentoturvallisuustyötä sekä apuvälineenä palvelun tarjoajien turvallisuudenhallintajärjestelmää kehitettäessä. Turvallisuustasoa määriteltäessä otetaan huomioon kansainväliset vaatimukset (esim. Euroopan Unioni, EASA). 3.3.3 Indikaattorit ovat hyvä keino jäsentää suurta määrää monesta eri lähteestä saatua turvallisuustietoa, mukaan lukien lentoturvallisuusilmoitukset ja FDM-dataan perustuva analyysitieto. Indikaattorien seuranta ja analysointi auttavat kohdentamaan viranomaisen toimenpiteitä riskiperusteisesti ja ilmailun toimijoita seuraamaan ja kehittämään toimintansa turvallisuutta. Indikaattoreita seuraamalla voidaan myös saada tietoa tehtyjen toimenpiteiden onnistumisesta ja tehokkuudesta. 3.3.4 Ilmaliikennepalvelujen tarjoajien osalta EU-tasolla on lisäksi annettu EU-asetus 691/2010 koskien lennonvarmistuspalvelujen suorituskyvyn parantamista. Ko. ase-

12 (19) tuksessa on määritelty indikaattoreita koskien ympäristöä, kapasiteettia, kustannustehokkuutta sekä turvallisuutta. Turvallisuuden osalta asetuksessa on määritelty tavoitteet turvallisuusjohtamisen tehokkuudelle, riskianalyysivälineen vakavuusluokituksen käyttämiselle sekä oikeudenmukaiselle toimintaympäristölle. Suomi on lisäksi kansallisesti asettanut tavoitteet ilmaliikenteen hallinnan toiminnasta johtuvien kiitotiepoikkeamien sekä ilmaliikenteen hallinnan toiminnasta johtuvien porrastuksen alitusten määrälle. 3.3.5 Suomen turvallisuusindikaattorien kehitystyön pohjana ovat yhteiseurooppalaiset ja kansainväliset indikaattorit. EASAn määrittelemien indikaattorien rinnalle on pyritty hakemaan mahdollisimman kattavat ja Suomen kansalliset ominaispiirteet huomioonottavat indikaattorit. 3.3.6 Liitteessä 2 on listattu Suomen määrittelemät turvallisuustavoitteet eri osa-alueille, tavoitteiden saavuttamisen seuraamiseen käytettävät turvallisuusindikaattorit sekä kuvaus turvallisuustason määrittelyn periaatteista. 3.3.7 Jokaisen palveluntarjoajan tulee huomioida liitteessä kuvatut turvallisuustavoitteet siltä osin, kuin ne koskevat palveluntarjoajan toimintaa ja toiminnassaan pyrkiä saavuttamaan määritetyt tavoitearvot. Ilmailun turvallisuusohjelman liitteen 2 mukaisten turvallisuustavoitteiden ja turvallisuusindikaattoreiden lisäksi palveluntarjoajat voivat tarpeen mukaan määrittää omia indikaattoreitaan ja tavoitteitaan oman turvallisuustasonsa seuraamiseksi ja parantamiseksi. Turvallisuustavoitteiden perusteella palveluntarjoajien tulee arvioida, minkälaisiin toimiin sen tulee ryhtyä tavoitteen saavuttamiseksi, määritellä tarvittavat turvallisuustoimenpiteet ja toteuttaa ne. 3.3.8 Turvallisuustavoitteiden ja turvallisuusindikaattorien toimivuutta arvioidaan vuosittain Suomen ilmailun turvallisuusohjelman päivitystarpeen arvioinnin yhteydessä. Arvioinnissa huomioidaan mm. EASP:n ja EASA:n European Aviation Safety Planista mahdollisesti jatkossa tulevat turvallisuustavoitteet.

Liikennejärjestelmän turvallisuusanalyysi Tilakatsaus johdolle - Toimenpiteiden ja lisäselvitysten vastuutus toimialoittain Säädösmuutokset, kv-vaikuttaminen Valvonta Vaikutukset tietovarantoihin Turvallisuustiedottaminen Toimenpiteiden vaikutusten arviointi Lisä- ja korjaavat toimenpiteet Suomen ilmailun turvallisuusohjelma 13 (19) 3.4 Turvallisuussuunnittelu 3.4.1 Suomen turvallisuussuunnittelu perustuu pääasiallisesti Liikenne- ja viestintäministeriön valmistelemaan liikennepoliittisen selontekoon ja siinä määriteltyihin tavoitteisiin ja toimenpiteisiin, n liikennejärjestelmän turvallisuuden hallintaprosessin kautta tulevaan tietoon sekä EASA:n European Aviation Safety Planissa jäsenvaltioihin kohdistettuihin tavoitteisiin ja tehtäviin. 3.4.2 n liikennejärjestelmän turvallisuuden hallintaprosessi perustuu järjestelmälliseen tiedon hankintaan ja analysointiin, sen perusteella päätettäviin toimenpiteisiin ja niiden toimivuuden arviointiin. Säännöllinen turvallisuuden seuranta (kuukausittain, vuosittain) Turvallisuustieto: raportointi tilastot kv- ja kansallinen seuranta tarkastukset yhteistyö tutkimukset auditointi Tilakatsaukset asiantuntijoille Ilmailu Meri Rautatie Tieliikenne Tiedon hankinta, analysointi, riskiarviointi, tiedoksi Trafin sisällä Toimenpiteet Tarkastus Korjaavat toimet Turvallisuustiedon kokonaisuuden seuranta, jatkuva riskiarviointi Liikennemuotojen välitön ja säännöllinen riskitason arviointi ja päivitys Yksittäisen tapauksen vieminen eteenpäin Välitöntä reagointia edellyttävät toimenpiteet ja säännöllinen riskianalyysi 3.4.3 arvioi ilmailun eri toimijoiden ja osa-alueiden riskitasoa ja keskittää sen perusteella sääntely-, valvonta- sekä turvallisuustiedottamistoimenpiteet riskialttiimpiin alueisiin. 3.4.4 tulee jatkossa kehittämään koko ilmailun osalta riskienarviointimenettelyn, jonka avulla pyritään tunnistamaan kokonaisvaltaisesti ilmailutoimialan riskit ja vähentämään niitä siinä määrin kuin mahdollista. 3.4.5 European Aviation Safety Plan on EASA:n nelivuotiskaudeksi tuottama suunnitelma, jossa linjataan turvallisuuden kannalta merkittävimmät osa-alueet, joihin Euroopan tasolla halutaan kiinnittää huomiota sekä turvallisuuden parantamiseksi määritellyt toimenpiteet.

14 (19) 3.4.6 Liikenne- ja viestintäministeriön liikennepoliittisen selonteon, n liikennejärjestelmän turvallisuuden hallintaprosessin sekä EASA:n European Aviation Safety Planin perusteella tehdään Suomen kansallinen ilmailun turvallisuussuunnitelma, joka esitetään liitteessä 1. Suunnitelma tehdään pääsääntöisesti nelivuotiskaudeksi ja siinä määritellään osa-alueet, joihin seuraavan kauden aikana tullaan kiinnittämään huomiota ja kohdistamaan valvontaa ja muita turvallisuustoimenpiteitä.

15 (19) 4 TURVALLISUUDEN VARMISTAMINEN 4.1 Turvallisuuden valvonta 4.1.1 Vastuu ilmailun toimijoiden ja palvelun tarjoajien toiminnan valvomisesta on jakautunut EU-tasolle ja kansalliselle tasolle, kuten luvussa 2 on kuvattu. Luvussa 3 on kuvattu palveluntarjoajien vastuut oman toimintansa turvallisuuden hallinnasta. 4.1.2 n suorittama turvallisuuden valvonta jakautuu pääasiallisesti erilaisten lupien myöntämisen kautta sekä käytännön tarkastusten ja auditointien kautta tapahtuvaan valvontaan. Lisäksi seuraa turvallisuustilannetta myös muiden, kohdassa 4.2.6 lueteltujen lähteiden kautta. 4.1.3 on kuvannut prosessit, joiden mukaisesti turvallisuuden valvontaa suoritetaan lentotoiminnan, lentokelpoisuuden, lennonvarmistuksen, lentopaikkojen sekä lentokoulutustoiminnan osalta. Prosesseissa on huomioitu kutakin osa-aluetta säätelevät kansainväliset ja kansalliset vaatimukset. 4.1.4 Lupaprosessien kautta valvotaan, että palveluntarjoajien käyttämät laitteet, järjestelmät ja menetelmät ja niihin tehtävät muutokset täyttävät kansalliset, kansainväliset sekä palveluntarjoajan omat vaatimukset. Lupaprosessin mukaisesti arvioidaan, onko palveluntarjoaja turvallisuuden hallintaa koskevien vaatimusten mukaisesti arvioinut hyväksyttävän laitteen, järjestelmän tai menetelmän tai niiden muutoksen käyttöönottoon liittyviä riskejä ja vähentänyt niitä riittävästi niin, että asetettu turvallisuustavoite saavutetaan. Arvioinnin perusteella hyväksyy tai hylkää käyttöönoton, pyytää lisätietoja, määrittelee lisäehtoja tai suorittaa tarkastuskäynnin hyväksyntää esittäneeseen organisaatioon. 4.1.5 Lupaprosessien kautta myös valvoo, että palveluntarjoajien henkilöstö tai yksityiset ilmailijat täyttävät heitä mahdollisesti koskevat pätevyysvaatimukset. 4.1.6 Tarkastus- ja auditointiprosessien kautta valvotaan, että palveluntarjoajan toiminta ja sen turvallisuudenhallintajärjestelmä täyttää sitä koskevat kansalliset, kansainväliset sekä palveluntarjoajan omat vaatimukset. Palveluntarjoajia auditoidaan pääasiallisesti vuosittaisen valvontasuunnitelman mukaisesti. Lisäksi toimintaa valvotaan mm. yksittäisten tarkastusten, SAFA/SANA-tarkastusten, tarkastuslentojen ja koulutustapahtumien seurannan kautta. 4.1.7 Valvontasuunnitelmassa kuvataan tarkemmin auditoitavat osa-alueet, organisaatiot tai yksiköt. Auditointi suoritetaan auditointiin koulutettujen tarkastajien toimesta auditointiprosessin mukaisesti. Auditoinnin jälkeen palveluntarjoajalle lähetetään auditointiraportti, jossa kuvataan todetut löydökset ja pyydetään palveluntarjoajaa ryhtymään tarvittaviin korjaaviin toimenpiteisiin. arvioi esitettyjen korjaavien toimenpiteiden riittävyyden ja hyväksyy ne tai tarvittaessa pyytää lisäselvityksiä. 4.1.8 Luvuissa 3.4 ja 4.3 on tarkemmin kuvattu, miten mm. lentoturvallisuusilmoituksista ja muista lähteistä saatuja tietoja käytetään valvonnan kohdentamiseen ja keskittämiseen riskiperusteisesti.

16 (19) 4.1.9 n oman toiminnan laadun varmistamiseksi virasto on ottanut käyttöön toimintajärjestelmän, jossa on kuvattu prosessit ja toimintaohjeet, joiden mukaisesti valvontaa suoritetaan. 4.1.10 Osana toimintajärjestelmää ssa suoritetaan sisäisiä auditointeja. Sisäisten auditointien kautta varmistetaan, että toiminta on toimintajärjestelmässä kuvattujen prosessien ja toimintaohjeiden mukaista. Sisäisiä auditointeja suoritetaan sisäisen auditoinnin prosessin mukaisesti perustuen vuosittaiseen auditointisuunnitelmaan. 4.1.11 on kohdistuu myös ulkoisia auditointeja. EASA valvoo kansallisia viranomaisia kullekin osa-alueelle erikseen tehtävien tarkastusten kautta. Osana USOAP-ohjelmaa ICAO suoritti Suomen ilmailujärjestelmän auditoinnin vuonna 2010. 4.2 Turvallisuustieto, sen kerääminen, analysointi ja vaihtaminen 4.2.1 kerää turvallisuustietoa useista eri lähteistä. Yksi tärkeimmistä lähteistä ovat lentoturvallisuusilmoitukset, joita ilmailulain 13 luvun sekä ilmailumääräyksen GEN M1-4 perusteella jokaisen ilmailutoimintaa harjoittavan, hänen palveluksessaan olevan sekä lentoturvallisuuteen vaikuttavaa tehtävää suorittavan on tehtävä lle onnettomuuksista, vakavista vaaratilanteista sekä muista poikkeamista, jotka vaarantavat, tai jos niihin ei puututa, vaarantaisivat ilma-aluksen taikka siinä olevien henkilöiden tai kenen tahansa muun henkilön turvallisuuden. Onnettomuuksista ja vakavista vaaratilanteista on lisäksi viipymättä ilmoitettava Onnettomuustutkintakeskukselle. 4.2.2 Kuka tahansa henkilö, joka saa tietoonsa lentoturvallisuuteen vaikuttavan asian, josta hänellä ei ole velvollisuutta tehdä ilmoitusta, voi kuitenkin tehdä siitä vapaaehtoisen ilmoituksen. Vapaaehtoinen ilmoitus voidaan antaa myös nimettömänä. 4.2.3 Ilmoitukset lle tehdään käyttäen n hyväksymiä lomakkeita. Mikäli vastuu ilmoitusten toimittamisesta Liikenteen turvallisuusvirastolle on ilmailutoimintaa harjoittavan piirissä määrätty tietylle taholle, ei ilmoituksen tekijän tarvitse henkilökohtaisesti toimittaa laatimaansa ilmoitusta. Ilmailutoimintaa harjoittavan on tällöin sovellettava järjestelmää, jolla varmistetaan ilmoitusvelvollisuuden toteutuminen. 4.2.4 Onnettomuuksien ja vakavien vaaratilanteiden ollessa kyseessä, Onnettomuustutkintakeskus arvioi tapauksen ja tarvittaessa tekee päätöksen tutkinnan aloittamisesta. lähettää Onnettomuustutkintakeskukselle tiedon tapauksista, jotka eivät ole onnettomuuksia tai vakavia vaaratilanteita, mutta joiden se arvioi mahdollisesti johtavan tutkintaan. 4.2.5 tallentaa vastaanotetut ilmoitukset ilman tunnistetietoja yhteiseurooppalaiseen ECCAIRS-poikkeamatietokantaan. ECCAIRS-tietokannan kautta Suomi vaihtaa turvallisuustietoa muiden tietokantaan tietoa tallentavien valtioiden kanssa. 4.2.6 Lentoturvallisuusilmoitusten lisäksi turvallisuustiedon lähteitä ovat mm. auditointi- ja tarkastushavainnot, FDM-tietoihin perustuvat analyysit, ilmailuorganisaatioiden turvallisuudenhallintajärjestelmistä saadut tiedot, onnettomuustutkintaselostukset, tarkastuslentohavainnot, joukkoviestimissä julkaistut tiedot, talousseurannan kautta saadut tiedot, asematasotarkastushavainnot, n omista

17 (19) selvityksistään keräämät tiedot sekä muista kansallisista ja kansainvälisistä lähteistä saadut tiedot. 4.2.7 ssa arvioidaan jokaisen tietoon tulleen poikkeaman vakavuus ja toistuvuus. Kaiken kerätyn turvallisuustiedon perusteella tehdään analyyseja, joiden perusteella pyritään tunnistamaan turvallisuuteen vaikuttavia merkittäviä trendejä, tapausten syntyyn vaikuttaneita syytekijöitä ja suojausten toimivuutta. Analysoitua tietoa käytetään hyväksi myös turvallisuusindikaattorien tilanteen seurannassa ja tarvittaessa korjaavien toimenpiteiden määrittelyssä. 4.2.8 Lentoturvallisuusilmoitusten kautta saatujen poikkeamatietojen käytössä noudatetaan just culture -periaatetta; viranomainen ei ryhdy oikeudellisiin toimenpiteisiin suunnittelemattoman tai tahattoman rikkomuksen johdosta, joka tulee viranomaisen tietoon poikkeaman ilmoittamista koskevan vaatimuksen noudattamisen johdosta, paitsi jos on kyse törkeänä huolimattomuutena pidettävästä velvollisuuksien laiminlyönnistä tai rikoslaissa rangaistavaksi säädetystä menettelystä. Myöskään toiminnanharjoittajat eivät saa kohdella syrjivästi työntekijää, joka tekee ilmoituksen tiedossaan mahdollisesti olevasta vaaratilanteesta. 4.2.9 Poikkeamatietojen salassapidosta määrätään viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 :ssä. Lisäksi voi pitää salassa poikkeamatietoa koskevan seikan, jos tiedon antaminen siitä vaarantaisi tietojen saannin tulevaisuudessa. 4.3 Valvonnan riskiperusteinen keskittäminen 4.3.1 Kohdassa 3.4 on kuvattu n turvallisuussuunnittelun periaatteet ja toimien riskiperusteinen keskittäminen. 4.3.2 Kerättyä turvallisuustietoa ja sen perusteella tehtyjä analyyseja käytetään apuna valvonnan kohdentamisessa riskiperusteisesti. Kohdentaminen tapahtuu mm. lisäämällä tarkastusten tai auditointien määrää, tihentämällä tarkastusten tai auditointien väliä ja painottamalla tarkastuksissa tai auditoinneissa tiettyjä osa-alueita. n valvontaprosesseissa ja työohjeissa on huomioitu riskiperusteisuus valvonnan suunnittelussa ja sen toteuttamisessa. 4.3.3 Organisaatioon tai yksikköön kohdistuvan tarkastuksen tai auditoinnin tueksi Liikenteen turvallisuusviraston Liikenteen analyysit-osasto tekee muun säännöllisesti tuotetun aineiston lisäksi valvovalle yksikölle tarvittaessa analyysin kyseistä organisaatiota tai yksikköä koskevan turvallisuustiedon perusteella, jossa on pyritty tunnistamaan riskialueet ja osa-alueet jotka auditoinnissa tai tarkastuksessa olisi syytä huomioida.

18 (19) 5 TURVALLISUUDEN EDISTÄMINEN 5.1 Sisäinen koulutus ja turvallisuustiedon levittäminen 5.1.1 ylläpitää ja lisää henkilöstönsä ammattitaitoa mm. koulutusten ja ilmailualan ammattitaidon ylläpidon tukemisen (esim. lentäjän tai lennonjohtajan lupakirjan ylläpito) kautta. Henkilöstölle järjestetään sisäisiä tietoiskuja esim. kansallisiin ja kansainvälisiin asetuksiin tulossa olevista muutoksista ja henkilöstön osallistumista ulkoisiin koulutuksiin tuetaan. 5.1.2 Jokaisesta henkilöstä pidetään koulutuskirjanpitoa, josta käy ilmi hänen suorittamansa koulutukset. 5.1.3 Turvallisuustiedon levittäminen Liikenteen turvallisuustiedon sisällä tapahtuu pääasiallisesti säännöllisesti järjestettävien tilakatsauksien kautta. Tilaisuuksissa esitellään asiantuntijoille sekä johdon edustajille katsaus turvallisuustilanteeseen. Lisäksi esitetään turvallisuusindikaattorien tilanne ja muut mahdolliset turvallisuuteen liittyvät ajankohtaiset asiat 5.1.4 Päivittäisellä tasolla turvallisuustietoa levitetään n sisäisesti tapahtuneista onnettomuuksista ja vakavista vaaratilanteista sekä muista tapauksista turvallisuuden- ja ympäristövaikutusten hallintaprosessin mukaisesti. Lisäksi tiedotetaan myös muista tapauksista, joiden arvioidaan vaativan välittömiä toimenpiteitä. 5.1.5 n sisäisillä intranet-sivuilla julkaistaan tietoa turvallisuusindikaattorien tilanteesta sekä mm. tietoa tehdyistä turvallisuusanalyyseistä. 5.2 Ulkoinen koulutus ja turvallisuustiedon levittäminen 5.2.1 tarjoaa osana viranomaistoimintojaan neuvontaa ja tiedotusta ilmailualan yhteisöille ja yksityisille henkilöille liittyen esimerkiksi muutoksiin kansallisissa ja kansainvälisissä asetuksissa, määräyksissä ja ohjeissa. Neuvontaa annetaan henkilökohtaisesti ja tarvittaessa järjestetään myös tiedotustilaisuuksia havaituista turvallisuuteen liittyvistä seikoista, joihin toimijoiden on syytä kiinnittää toiminnassaan huomiota. osallistuu aktiivisesti mm. lentoturvallisuusseminaareihin. 5.2.2 n Liikenteen analyysit-osasto järjestää säännöllisesti vierailuja ilmailualan yrityksiin ja yhteisöihin sekä kutsuu koolle kaksi kertaa vuodessa kokoontuvan kansallisen FDM-ryhmän. Vierailuissa ja FDM-ryhmässä keskustellaan ajankohtaisista turvallisuusasioista. 5.2.3 julkaisee vuosittain Turvallisuuden vuosikatsaus-julkaisun, jossa käydään läpi ilmailun edellisen vuoden merkittävimmät turvallisuuteen liittyvät tapahtumat ja trendit. n internet-sivuilla () julkaistaan turvallisuuteen liittyvää tietoa sekä tietoa kansallisesta ja kansainvälisestä lainsäädännöstä, niihin tulevista muutoksista ja muutosten vaikutuksista ilmailualan yhteisöjen ja yksityisten henkilöiden toimintaan. 5.2.4 Ilmailualan yrityksille ja yhteisölle tullaan tarjoamaan lisäksi säännöllinen kooste turvallisuusindikaattorien tilanteesta sekä muusta ajankohtaisesta turvallisuustiedosta näiden toimijoiden pitämiseksi tietoisena turvallisuustilanteesta.

19 (19) 6 LIITTEET 1 Suomen kansallinen ilmailun turvallisuussuunnitelma Suomen kansallinen ilmailun turvallisuussuunnitelma julkaistaan erillisenä dokumenttina, joka on saatavilla osoitteesta http:///tietopalvelut/analyysitoiminta. 2 Suomen turvallisuustavoitteet ja turvallisuusindikaattorit Suomen ilmailun turvallisuustavoitteet ja turvallisuusindikaattorit julkaistaan erillisenä dokumenttina, joka on saatavissa osoitteesta http:///tietopalvelut/analyysitoiminta.