KIRJALLINEN KYSYMYS 199/2001 vp Metsävähennykseen liittyvät ongelmat eräissä ostotilanteissa Eduskunnan puhemiehelle Metsätalousverotuksessa myönnetään metsävähennys 1.1.1993 tai sen jälkeen vastikkeellisesti eli ostamalla, vaihtamalla tms. tavalla hankitun metsän hankintahinnan perusteella. Metsävähennyspohja on 50 % metsän hankintamenosta ja metsän osuus harkitaan silloin, kun tilakauppaan kuuluu myös muuta maata, kuten maatalousmaata tai rakennuspohja-aluetta. Verovuonna käytettävä metsävähennys saa olla enintään 40 % metsätalouden pääomatulosta, joka on saatu vähennykseen oikeuttavasta metsästä. Verovuonna tehtävän vähennyksen vähimmäismäärä on 10 000 markkaa. Ohjeen mukaan metsävähennyksen pohja ja verovuonna käytettävä metsävähennys selvitetään tiloittain. Tämä määräys onkin muodostunut monissa tapauksissa ongelmalliseksi. Tilanne on aiheutunut siitä, kun samalla kauppakirjalla on ostettu kaksi eri tilaa eikä niitä ole kauppakirjassa eritelty. Näin käy usein silloin, kun ostaja ostaa esimerkiksi aikoinaan sisarosuuksiksi lohkottuja pieniä metsälöitä yhdellä kaupalla. Pienten tilojen arviointi tulisi sitä paitsi kohtuuttoman kalliiksi verrattuna lopulliseen hintaan. Pienistä metsäpaloista ei sitä paitsi pystytä saamaan kerralla yli 10 000 markan hakkuutuloja. Tämän takia olisikin järkevää, että yhdellä kauppakirjalla ostettuja tiloja kohdeltaisiin verotuksen metsävähennyksen osalta yhtenä tilana, jolloin metsänomistuksen pirstoutuminen estettäisiin. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus valmis muuttamaan metsäverotuksen metsävähennyksen ohjeistusta niin, että samalla kauppakirjalla ostettuja useampia pieniä tiloja käsitellään yhtenä tilana ja vähennys myönnetään tiloilta yhteensä saaduista metsätuloista? Helsingissä 27 päivänä helmikuuta 2001 Raimo Vistbacka /ps Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Raimo Vistbackan /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 199/2001 vp: Onko hallitus valmis muuttamaan metsäverotuksen metsävähennyksen ohjeistusta niin, että samalla kauppakirjalla ostettuja useampia pieniä tiloja käsitellään yhtenä tilana ja vähennys myönnetään tiloilta yhteensä saaduista metsätuloista? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Siirryttäessä metsätaloudesta saadun tulon verotuksessa puun myyntitulojen verotusjärjestelmään lähtökohtana oli, että metsätaloudesta saadun tulon, kuten muunkin pääomatulon, verotuksessa suhteellinen vero olisi kohdistettava nettotuloon, eli tuloon, josta on vähennetty tulon hankkimisesta aiheutuneet todelliset menot. Tulon hankkimiseen kohdistuvien menojen lisäksi esille tuli kysymys, tuleeko metsän hankintameno ottaa tavalla tai toisella huomioon metsätulosta tehtävänä vähennyksenä eli eräänlaisena substanssipoistona. Metsän hankintamenoon sisältyy maapohjan ja kasvamassa olevan puuston arvon lisäksi hankintahetkellä hakattavissa olevan puuston arvo, jonka realisoituessa tilan arvo alenee vastaavasti. Substanssipoistoa voidaan perustella sillä, että metsän myyntiä maapohjineen ei ole syytä asettaa parempaan asemaan kuin pelkkää puunmyyntiä. Poistoa vastaan taas voidaan esittää se, että metsä on uudistuva luonnonvara, jota ei voida verrata esimerkiksi soranottopaikkaan. Pitkän ajan kuluessa metsän tuotto tulisi myös myyntiverojärjestelmässä vain yhteen kertaan verotetuksi, mutta koska metsäverotuksessa tuotto kertyy hitaasti, yhden omistajan kohdalla ei kuitenkaan välttämättä kävisi näin. Jos poistomahdollisuutta ei olisi, olisi edullista myydä metsä maapohjineen, jolloin hankintamenon saisi luovutusvoittoa laskettaessa kokonaan vähentää. Koska verotuksen tulee kannustaa pitkäjänteiseen metsänhoitoon ja puun terveeseen vaihdantaan, päätettiin metsäverojärjestelmää uudistettaessa ottaa lakiin kaavamainen metsävähennys. Tuloverolain 47 :n 2 momentin mukaan metsän luovutusvoiton määrää laskettaessa hankintamenosta vähennetään tuloverolain 55 :n nojalla tehdyn metsävähennyksen määrä. Metsävähennys tehdään vain verovelvollisen vaatimuksesta, ja se pienentää poiston tavoin metsän hankintamenoa ja lisää luovutusvoiton määrää. Maakaaren mukaan kiinteistön luovutus on tehtävä määrämuodossa ja luovutuskirjasta on käytävä ilmi kaupan kohde. Kiinteistörekisterilain mukaan kiinteistöistä pidetään kiinteistörekisteriä. Kukin kiinteistöyksikkö on rekisteröity julkiseen kiinteistörekisteriin ja lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin omalla yksilöllisellä tunnisteellaan. Kun metsävähennys tulee verotuksessa huomioon otetuksi myös luovutusvoittoa laskettaessa, verotuksessa ei ole mahdollista käsitellä useita pieniä tiloja yhtenä tilana. Tuloverolain 55 :n 2 momentin säännöksen mukaan metsävähennyksen määrä sen sijaan ei määräydy kiinteistökohtaisesti, vaan metsävähennyksen määrä on enintään 40 prosenttia verovelvollisen metsävähennykseen oikeuttavasta metsästä saadusta metsätalouden pääomatulosta. Verohallituksen ohjauksen mukaan metsävähen- 2
Ministerin vastaus KK 199/2001 vp Raimo Vistbacka /ps nyspohja vahvistetaan ja metsävähennyksen käyttöä seurataan kiinteistöittäin, mutta oikeus metsävähennyksen tekemiseen ratkaistaan maatilalta saadun metsätalouden pääomatulon perusteella. Maatilalla verotuksessa tarkoitetaan itsenäistä taloudellista yksikköä, jolla harjoitetaan maa- tai metsätaloutta. Verovuonna tehtävän metsävähennyksen vähimmäismäärä 10 000 markkaa edellyttää yhteensä 25 000 markan suuruista metsätalouden pääomatuloa näiltä metsätiloilta. Metsävähennys jaetaan tällöin eri kiinteistöiltä myydyn puutavaran suhteessa. Näin ollen myös pienillä tiloilla on mahdollisuus laajemman puukaupan osana hyödyntää metsävähennystä. Tällainen ohjaus on yleisesti annettu metsänomistajille, joten vähennystä myönnettäessä menetellään kysymyksessä ehdotetulla tavalla. Helsingissä 20 päivänä maaliskuuta 2001 Ministeri Suvi-Anne Siimes 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Raimo Vistbacka /saf undertecknade skriftliga spörsmål SS 199/2001 rd: Är regeringen beredd att ändra anvisningarna för skogsavdraget i skogsbeskattningen så att flera små lägenheter som har köpts med samma köpebrev skulle kunna behandlas såsom en lägenhet och avdraget beviljas från lägenheternas sammanlagda skogsinkomster? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Då man inom beskattningen av inkomst av skogsbruk övergick till ett system med beskattning av inkomst av virkesförsäljning var utgångspunkten att den proportionella skatten på inkomst av skogsbruk, liksom även när det gäller beskattning av övrig kapitalinkomst, skall hänföras till nettoinkomsten, dvs. den inkomst från vilken de faktiska utgifterna för inkomstens förvärvande har dragits av. Utöver utgifterna för inkomstens förvärvande har man diskuterat frågan om skogens anskaffningsutgifter på något sätt borde beaktas som ett avdrag från skogsinkomsterna, dvs. ett slags substansavskrivning. Skogens anskaffningsutgift inkluderar förutom markgrunden och det växande trädbeståndet värdet av det trädbestånd som är avverkningsklart vid förvärvstidpunkten. Då detta realiseras sjunker lägenhetens värde i motsvarande mån. Substansavskrivning kan motiveras med att det inte finns någon anledning till att försäljning av skog inklusive markgrund skall ha en bättre ställning än enbart virkesförsäljning. Mot avskrivning talar åter det faktum att skogen är en förnybar naturtillgång som inte kan jämföras med t.ex. ett grustag. Under en lång tidsperiod skulle skogsavkastningen också komma att beskattas endast en gång då systemet med försäljningsskatt tillämpas, men eftersom avkastningen vid skogsbeskattningen uppkommer långsamt skulle det inte nödvändigtvis komma att gå så i fråga om en skogsägare. Utan avskrivningsmöjlighet vore det förmånligt att sälja skog jämte markgrunden, varvid det skulle vara möjligt att i sin helhet dra av anskaffningsutgiften vid uträkningen av överlåtelsevinsten. Eftersom syftet med beskattningen är att sporra till skogsvård på längre sikt och en sund omsättning av trädbeståndet, beslöts vid reformen av skogsbeskattningssystemet att ett schematiskt skogsavdrag skall införas i lagen. Enligt 47 2 mom. inkomstskattelagen skall vid uträkning av överlåtelsevinsten för skog från anskaffningsutgiften dras av beloppet av det skogsavdrag som har gjorts med stöd av 55 inkomstskattelagen. Skogsavdraget görs endast på yrkande av den skattskyldige och det minskar liksom avskrivningarna skogens anskaffningsutgift och ökar överlåtelsevinsten. Enligt jordabalken är överlåtelse av fastighet en formbunden handling och skall köpeobjektet framgå av överlåtelsehandlingarna. Enligt fastighetsregisterlagen förs ett fastighetsregister över fastigheterna. Varje fastighetsregisterenhet registreras individuellt i ett offentligt fastighetsregister och i lagfarts- och inteckningsregistret. Eftersom skogsavdraget beaktas i beskattningen även vid uträkningen av överlåtelsevinsten, är det inte möjligt att vid beskattningen behandla många små lägenheter som en lägenhet. Enligt 55 2 mom. inkomstskattelagen bestäms skogsavdragets belopp däremot inte per 4
Ministerns svar KK 199/2001 vp Raimo Vistbacka /ps fastighet, utan skogsavdraget utgör högst 40 % av den kapitalinkomst av skogsbruk som den skattskyldige har förvärvat från skog som berättigar till skogsavdrag. Enligt skattestyrelsens anvisningar förstärks grunden för skogsavdraget och följs utnyttjandet av skogsavdraget fastighetsvis, men rätten att göra skogsavdrag avgörs på basis av gårdsbruksenhetens kapitalinkomst av skogsbruk. I beskattningen avses med gårdsbruksenhet en självständig ekonomisk enhet där det bedrivs jord- eller skogsbruk. Minimibeloppet 10 000 mk för skogsavdraget under skatteåret förutsätter att skogsbruken har sammanlagt 25 000 mk i kapitalinkomster av skogsbruket. Skogsavdraget fördelas härvid i förhållande till den mängd virke som säljs från de olika fastigheterna. Små lägenheter har således också möjlighet att utnyttja skogsavdraget som en del av en mer omfattande virkeshandel. Dylika anvisningar har allmänt getts till skogsägarna. När det gäller beviljandet av avdrag är förfaringssättet således detsamma som föreslås i spörsmålet. Helsingfors den 20 mars 2001 Minister Suvi-Anne Siimes 5