KIRJALLINEN KYSYMYS 493/2012 vp Matalan kynnyksen mielenterveyspalveluiden turvaaminen Eduskunnan puhemiehelle Kotikaupungissani Vantaalla, niin kuin monessa muussakin kunnassa ja kaupungissa kautta maan, toimii erilaisia asiakkaalle maksuttomia matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita. Kyseiset palvelut ovat erittäin tärkeitä kaiken ikäisille suomalaisille, niin lapsille kuin aikuisille. Näissä toimintayksiköissä on suuri ammattitaito ja kyky nähdä ihmisten ongelmia. Heillä on myös hyvin toimivat verkostot saattaa apua tarvitseva ihminen saamaan hänelle oikeaa hoitoa. Tämän kaltainen ennaltaehkäisevä toiminta toteutetaan yhteistyössä valtion, kaupungin ja kolmannen sektorin kanssa. Valitettavasti vallitsevan taloustilanteen takia monissa kunnissa ja kaupungeissa suunnitellaan matalan kynnyksen terveyspalveluiden alasajoa ja lakkautusta. Mm. sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma Kaste, joka toteutetaan vuosina 2012 2015 korostaa painopisteen siirtämistä ongelmien hoidosta fyysisen, henkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin aktiiviseen edistämiseen ja ongelmien ehkäisemiseen koko väestössä. Tämä palveluiden alasajo ja lakkautus eivät tue tätä tavoitetta. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Kuinka hallitus aikoo turvata erilaisten matalan kynnyksen mielenterveyspalveluiden säilymisen koko maassa? Helsingissä 7 päivänä kesäkuuta 2012 Johanna Jurva /ps Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Johanna Jurvan /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 493/2012 vp: Kuinka hallitus aikoo turvata erilaisten matalan kynnyksen mielenterveyspalveluiden säilymisen koko maassa? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Hallitusohjelmaan on kirjattu, että mielenterveyspalvelujen saatavuutta ja erityisesti matalan kynnyksen mielenterveyspalveluja kehitetään uudistamalla mielenterveyslakia. Vuonna 2011 voimaan tulleen terveydenhuoltolain (1326/2010) tarkoituksena on väestön tarvitsemien palveluiden yhdenvertaisen saatavuuden toteuttaminen. Sen mukaan kunnan on osoitettava riittävästi voimavaroja kunnan peruspalvelujen valtionosuuden perusteena olevaan terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen sekä terveydenhuollon palveluihin. Kunnan on huolehdittava vastuullaan olevien asukkaiden palvelujen järjestämisestä ja saatavuudesta. Terveydenhuoltopalvelut on järjestettävä lähellä asukkaita, paitsi jos palvelujen alueellinen keskittäminen on perusteltua palvelujen laadun turvaamiseksi. Kunnan on järjestettävä alueensa asukkaiden mielenterveyspalvelut, joilla tarkoitetaan mielenterveyden häiriöiden tutkimusta, hoitoa ja lääkinnällistä kuntoutusta. Mielenterveyslain (1116/1990) mukaan kunnan tulee huolehtia mielenterveyspalveluiden järjestämisestä siten kuin terveydenhuoltolaissa ja sosiaalihuoltolaissa (710/1892) säädetään. Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma (Kaste) on strateginen ohjausväline, jolla johdetaan ja uudistetaan suomalaista sosiaali- ja terveyspolitiikkaa. Mielenterveys- ja päihdekysymykset on sijoitettu erityisesti sen ensimmäiseen osaohjelmaan, joka koskee riskiryhmien mahdollisuutta osallisuuteen, hyvinvointiin ja terveyteen. Mielenterveys- ja päihdeasiat sisältyvät myös lapsia, nuoria ja lapsiperheitä sekä ikäihmisiä koskeviin osaohjelmiin. Kasteohjelman valmistelussa on hyödynnetty kansallista mielenterveys- ja päihdesuunnitelmaa (Mieli-suunnitelmaa), joka linjaa mielenterveys- ja päihdetyön kehittämistä Suomessa vuoteen 2015 saakka. Suunnitelmassa painotetaan mielenterveyden ja päihteettömyyden edistämistä ja ongelmien ehkäisemistä, asiakkaan aseman vahvistamista sekä peruspalvelujärjestelmän kehittämistä vastaamaan nykyistä varhaisemmin ja kokonaisvaltaisemmin hoidon ja tuen tarpeeseen. Yksi Mieli-suunnitelman ehdotuksista koskee yhden oven periaatetta, jolla tarkoitetaan joustavaa matalakynnyksistä hoitoon pääsyä mielenterveys- ja päihdepalveluihin terveyskeskuksen tai muiden perustason palveluiden kautta. Lievät ja yleiset ongelmat on kyettävä hoitamaan perustasolla, esimerkiksi terveyskeskuksissa, ja lisäksi työterveyshuolto sekä neuvolat, koulu- ja opiskeluterveydenhuolto toimivat matalan kynnyksen vastaanottavina yksikköinä, joihin ei tarvita lähetteitä. Kunnat ovat myös perustaneet mielenterveys- ja päihdeongelmaisille erillisiä vastaanottoja, joissa esimerkiksi hoitaja tai sosiaalityöntekijä antaa neuvontaa ja ohjausta, arvioi asiakkaan hoidon tarvetta ja tekee asiakkaan kanssa alustavan suunnitelman hoidosta. Hoitojärjestelmän on huolehdittava siitä, että asiakas ohjataan matalan kynnyksen palveluista edelleen hänen tarpeitaan vastaaviin palveluihin, joihin hänen tulee päästä joustavasti. Mieli-suunnitelman mu- 2
Ministerin vastaus KK 493/2012 vp Johanna Jurva /ps kainen kehittämistyö jatkuu vuoteen 2015 saakka osana Kaste-ohjelmaa sekä osaltaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toimintojen kautta. Helsingissä 28 päivänä kesäkuuta 2012 Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 493/2012 rd undertecknat av riksdagsledamot Johanna Jurva /saf: På vilket sätt ämnar regeringen se till att olika slags mentalvårdstjänster med låg tröskel bevaras i hela landet? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: I regeringsprogrammet har skrivits in att tillgången till mentalvårdstjänster och särskilt mentalvårdstjänster med låg tröskel ska utvecklas genom att se över mentalvårdslagen. Syftet med hälso- och sjukvårdslagen (1326/2010) som trädde i kraft 2011 är att sörja för lika tillgång när det gäller den service som befolkningen behöver. Kommunerna ska således anvisa tillräckliga resurser för främjandet av hälsa och välfärd och för hälso- och sjukvårdstjänsterna, som utgör grunden för statsandelen för den kommunala basservice. En kommun ska se till att servicen för de invånare som den ansvarar för ordnas och är tillgänglig. Kommunen ska ordna sin hälso- och sjukvård nära invånarna, om det inte är motiverat att koncentrera servicen geografiskt för att säkerställa kvaliteten på tjänsterna. Kommunen ska ordna mentalvårdstjänster för kommuninvånarna. Med mentalvårdstjänsterna avses undersökning, behandling och medicinsk rehabilitering i samband med psykiska störningar. Enligt mentalvårdslagen (1116/1990) ska kommunen sörja för ordnandet av mentalvårdstjänsterna på det sätt som det föreskrivs om i hälso- och sjukvårdslagen och socialvårdslagen (710/1892). Det nationella utvecklingsprogrammet för social- och hälsovården (Kaste) är ett strategiskt styrinstrument med hjälp av vilket man leder och förnyar den finländska social- och hälsovårdspolitiken. Frågor i anslutning till mental- och missbrukarvården har framför allt placerats i det första delprogrammet i anslutning till Kaste vilket gäller riskgruppernas möjligheter till delaktighet, välbefinnande och hälsa. Frågor i anslutning till mental- och missbrukarvården ingår också i de delprogram som gäller barn, ungdomar och barnfamiljer samt äldre. Vid beredningen av programmet Kaste har man dragit nytta av den nationella mental- och missbrukarvårdsplanen (planen Mieli) som innehåller riktlinjer för utvecklingen av mental- och missbrukarvården i Finland till 2015. I planen accentueras främjande av psykisk hälsa och alkohol- och drogfrihet, förebyggande av problem, stärkande av klientens ställning och utveckling av basservicesystemet så att det på ett tidigare stadium och på ett mera helhetsinriktat sätt än för närvarande tillmötesgår behovet av vård och stöd. Ett av förslagen i planen Mieli gäller principen om en dörr med vilken avses flexibel tillgång till mental- och missbrukarvårdstjänster med låg tröskel via hälsovårdscentralerna eller övriga tjänster på basnivå. Man ska klara av att behandla lindriga och vanliga problem på basnivå på exempelvis hälsovårdscentralerna. Dessutom agerar företagshälsovården, rådgivningsbyråerna och skol- och studerandehälsovården som mottagningsenheter med låg tröskel till vilka det inte behövs en remiss. Kommunerna har också inrättat separata mottagningsenheter för personer med psykiska problem och beroendeproblem där exempelvis en vårdare eller socialarbetare ger rådgivning och handledning, bedömer klien- 4
Ministerns svar KK 493/2012 vp Johanna Jurva /ps tens behov av vård och gör i samråd med klienten upp en preliminär plan för vården. Vårdsystemet ska se till att klienten hänvisas vidare från tjänsterna med låg tröskel till de tjänster som han eller hon behöver. Till vårdssystemets uppgifter hör att se till att tillgången till tjänsterna är flexibel. Utvecklingsarbetet i enlighet med planen Mieli fortsätter fram till 2015 som ett led i programmet Kaste och via de verksamhetsformer som Institutet för hälsa och välfärd har. Helsingfors den 28 juni 2012 Omsorgsminister Maria Guzenina-Richardson 5