Tampereen yliopiston Porin yksikkö rk150909 Lähteiden käytöstä ja lähdeviitteiden merkitseminen 1 1. Lähteiden käyttö Esitelmää tai esseetä ei kuten usein kouluaineissa on tapana rakenneta pelkistä mielipiteistä. Opiskelijan oma panos näkyy siinä, 1. missä määrin on löydetty olennaista tietoainesta asetetun kysymyksen ratkaisemiseksi, 2. miten on pystytty yhdistämään erilaisista lähteistä saatua tietoa hyvin jäsennellyksi kokonaisuudeksi, 3. miten kriittisesti ja johdonmukaisesti aineistoa on tarkasteltu ja 4. miten johtopäätökset suoritetun tarkastelun pohjalta on tehty. Esitelmän jäsentely tapahtuu asioittain edeten siten kuin tarkasteltavan ongelman asettaminen ja sen ratkaiseminen vaatii. Niinpä esim. eteneminen lähdeteoksesta toiseen tai henkilöstä toiseen luettelemalla mitä kirja sisältää tai mitä erilaisia kantoja kukin henkilö on esittänyt, ei tule kysymykseen. Päinvastoin on pyrittävä suorittamaan vertailua erilaisten näkökantojen kesken ja omaksuttava kriittinen ote jo silloin, kun päätetään, mitä näkökantoja esitettäväksi valitaan. Lähdeviitteillä ilmaistaan, mistä julkaisusta esitetyt lainaukset, ajatukset tai tiedot on saatu. Lähteistä poimittujen ajatusten, tietojen jne. esittelyä on sattuvasti verrattu tulkin tehtävään. Tulkinta puolestaan edellyttää toisen ajatuksen ymmärtämistä. On tunnettava kokonaisuus jotta voitaisiin poimia omaan työhön jokin yksityiskohta. Jokin yksityinen ajatus voi saada aivan eri merkityksen riippuen siitä tarkastellaanko sitä irrallaan vai tietyn kokonaisuuden osana. On säilytettävä lähteessä esitetty ero tosiasioiden, oletusten ja arvelujen välillä. Aineopintojen kirjallisilta töiltä ei yleensä edellytetä kovin paljon omintakeisia ajatuksia eikä uusia oivalluksia, joskin oman kannan esittäminen johonkin kiistakysymykseen tms. on aina eduksi. Tärkeää on pyrkiä ymmärtämään lainattavan aineiston sisältöä, oppia muokkaamaan ja jäsentämään sitä johdonmukaisesti sekä esittämään oleellisin omin sanoin. Lähteiden ymmärtämistä ei vielä ole se, että kirjoittaja asettaa poimimansa suorat lainaukset tiettyyn järjestykseen. Tällainen ei vielä osoita kykyä itsenäisesti käsitellä lähteitä. Sanatarkkojakin lainauksia voidaan silti käyttää, jos kirjoittaja katsoo, että jokin lähde esittää asian erikoisesti tai harvinaisen sattuvasti. Ote on tällöin selvästi osoitettava lainatuksi. 1 Tekstin alkuosa (osa 1.) on kopioitu Tampereen yliopiston Sosiologian laitoksen lähdeviiteohjeesta, ks. http://www.uta.fi/laitokset/sosio/opetus/lahteet.html. Lähdeviitteiden ja lähdeluettelon merkitsemisohjeissa (osat 2. ja 3.) on lainattu edellä mainittua lähdettä sekä Kyösti Raunion (2006) laatimaa Graduntekijän opasta. Teksti on muokattu yhteneviksi Tampereen yliopiston Porin yksikössä käytössä olevien Kandidaatin tutkielma ja Graduoppaiden kanssa.
2. Viitteiden merkitseminen Lähteet on ilmoitettava paitsi lähdeluettelossa myös tekstissä, olipa lainaus sanatarkka tai sisällöllinen. Periaatteessa jokaisen tiedon lähde olisi mainittava. Harkinnan mukaan tekstiviittaus voidaan kuitenkin jättää tekemättä viitattaessa yleisesti tunnettuun tosiasiaan. Tekstin sisäiset lähdeviitteet sijoitetaan tekstiin heti lainatun kohdan jälkeen sulkeisiin. Sulkeet jäävät loppupisteen sisäpuolelle, mikäli viitataan vain yhteen virkkeeseen: Xxxxxx xxxxxx xxx (Parsons 1951, 67). Jos lainausta viitteen edellä on kahdessa tai useammassa virkkeessä, sulkeet sijoitetaan virkkeen loppupisteen jälkeen, ja sulkeiden sisään tulee piste: Xxxxx xxx xxxxx. Xxxx xxxx xx. (Parsons 1951, 67.) On myös mahdollista mainita tekijän nimi itse tekstissä, jolloin nimen jälkeen sulkeisiin tulee vuosiluku ja sivunumerot: Parsons (1951, 67) toteaa Tai jos lainausta on useammassa virkkeessä: Parsons (1951) toteaa xxxxxx xxxx xxxxxx. Xxxxx xxxx xxx. (Emt., 67.) tai myös Parsons toteaa xxxxxx xxxx xxxxxx. Xxxxx xxxx xxx. (Parsons 1951, 67.) Jos lähteessä on kaksi kirjoittajaa, merkitään kummankin nimi ja & merkki, esim. (Berger & Luckmann 1994). Jos kirjoittajia on kolme tai useampia, mainitaan ensimmäisellä kerralla kaikki tekijät ja jatkossa vain ensimmäinen tekijä ja ym., esim. (Harré ym. 1985). Mikäli tekijöitä on kuusi tai useampia, myös ensimmäisellä kerralla viitettä käytettäessä riittää merkintä ensimmäinen tekijä ym. Jos viitataan toimitetussa kokoomateoksessa olevaan artikkeliin, merkitään viitteeseen artikkelin kirjoittajan (ei teoksen toimittajan) nimi. Jos samaan julkaisuun viitataan useamman kerran peräkkäin samassa kappaleessa tai samalla sivulla, ja jos välillä ei ole muita lähdeviitteitä voi ensimmäisen kerran jälkeen merkitä mt. tai emt. ja sivunumerot, esim. (emt., 110 113). Sivunumero(t) merkitään näkyviin lähdeviittauksiin. Yleisviittaukset kokonaisiin teoksiin ilman sivunumerointia tulevat kysymyksiin vain silloin, kun halutaan kiinnittää huomiota esim. tietynlaiseen ajattelu tai käsittelytapaan; yksityiskohtaisten ajatusten suhteen tulee tällöinkin pyrkiä mainitsemaan se nimenomainen kohta, josta ajatus on saatu.
Jos on tarpeen tehdä lisähuomautuksia, jotka eivät saumattomasti sovellu tekstiin mutta joista kyseisessä yhteydessä on syytä kuitenkin mainita, tehdään sivun alareunaan alaviite, esim. 2. Jos samasta asiasta voidaan tehdä viittauksia hyvin moneen eri tutkimukseen tai jos asiaa voidaan pitää jo jokseenkin tunnettuna, merkitään (esim. xxxxx) tai (ks. esim. xxxx). (Ks.) voidaan käyttää myös silloin, kun halutaan ohjata lukija hakemaan asiasta lisätietoja mainitusta teoksesta. Jos halutaan viitata siihen, että jossakin toisessa tutkimuksessa esiintyy samankaltaisia, mutta ei suoraan samaistettavia tuloksia, merkitään (vrt. xxxxx). Kirjallisuusviitteestä täytyy ilmetä, onko kyseessä alkuperäinen tietolähde vai toisen käden tieto. Toisen käden tietolähteen voi ilmaista esimerkiksi näin: tai tai Kurt Lewinin (1948) mukaan toimintatutkimuksen pitäisi johtaa yhteiskunnalliseen toimintaan (ks. Engeström 1995, 110). Lewinin (1948; ref. Engeström 1995, 110)mielestä toimintatutkimuksen tulee sisältää myös yhteiskunnallista muutosta koskevia laboratorio ja kenttäkokeita. Toimintatutkimuksen pitäisi johtaa yhteiskunnalliseen toimintaan (Lewin 1948; ref. Engeström 1995, 110.) Tällöin lähdeluettelossa on mainittava sekä alkuperäisteos että lähdettä referoiva teos. Toisen käden lähteiden käyttöä on kuitenkin syytä välttää, mikäli mahdollista. On siis pyrittävä etsimään ensimmäisen käden lähde ja viitattava siihen suoraan. Elektronisiin / digitaalisiin lähteisiin viitataan periaatteessa samoin kuin muihinkin kirjallisiin lähteisiin. Vaikka sivunumeroita ei usein pystytäkään merkitsemään, niin mahdollisimman tarkkaan ilmaisuun on pyrittävä. Tekstin sisäisiin viittauksiin merkitään mahdollisuuksien mukaan tiedon tuottajan nimi sekä vuosiluku, aivan samoin kuin kirjallisissakin lähteissä. Jos sivun tekijästä ei saada selkoa, tapahtuu viittaaminen esimerkiksi sivun otsikkoon. Viitteenä ei käytetä lähteen digitaalista sijaintipaikkaa, esimerkiksi nettiosoitetta (www sivua). Lähdeluettelossa osoite on kuitenkin mainittava. 2 Esimerkki alaviitteestä: Tätä aihetta on laajemmin tarkastellut...
3. Lähdeluettelon laadinta Lähdeluettelon tarkoitus on antaa lukijalle tarkka tieto siitä, kuinka hän voi hankkia käyttöönsä tekstissä viitatut alkuperäisajatukset, tutkimukset ja informaation. Tästä syystä täsmällinen ja selkeästi luettava lähdeluettelo on tieteellisen tekstin merkittävä osa. Tekstiviittauksissa käytetyt lähteet luetteloidaan aakkosjärjestyksessä. Lähdeluettelossa myös internetistä poimitut viittaukset ja CD rom viittaukset kuuluvat julkaistuihin lähteisiin ellei niitä ole poikkeuksellisen runsaasti, jolloin ne on syytä luetteloida erikseen. Ongelmallisin lienee internetistä otetun tiedon monimuotoisuus; on väitöskirjoja, jotka varmasti ovat julkaisuja, mutta myös keskustelulistoja, jotka eivät ole julkaisuja perinteisessä mielessä. Sähköpostilistoilla olleita viestejä ei tule käyttää lähteinä kysymättä viestin lähettäjän lupaa. Lähteet voidaan merkitä useilla tavoilla (samoin kuin viitteet tekstissä). Tärkeää on kuitenkin noudattaa yhdenmukaista ja selkeää merkitsemistapaa läpi esityksen. Kun kirjoitetaan artikkelia lehteen, on syytä aina tarkistaa ja noudattaa ohjeita, joita ko. lehdessä annetaan kirjoittajille. 3.1 Lähdeluettelosta tulee aina ilmetä seuraavat tiedot: kirjoittaja, julkaisuvuosi ja kirjan tai artikkelin otsikko jos viitataan kokoomateoksessa olevaan artikkeliin, kirjan toimittajat ja teoksen nimi sekä sivunumerot kirjan kustantaja ja kustantajan kotipaikka, myös kokoomateoksista (huom. ei kirjapaino ja painopaikka). Kustantajan nimestä jätetään pois Oy tyyppiset lisämääreet. lehden vuosikerta tai volyymi (vol.) ja artikkelin sivunumerot digitaalisen tekstilähteen (internet) kohdalla http osoite (URL) ja viittauspäivämäärä 3.2 Jos samalta tekijältä on useita julkaisuja, merkitään ne julkaisuvuoden mukaiseen järjestykseen vanhimmasta uusimpaan. Mikäli julkaisut ovat samalta vuodelta, ne merkitään järjestykseen pikkuaakkosilla (esim. 1993a, 1993b). Huomaa tällöin vastaavien pikkuaakkosten käyttö myös tekstin sisäisissä viitteissä. 3.3 Kun käytetään suomennettuja teoksia, suomentaja(t) on merkittävä tekijänoikeussäädösten mukaan. Esimerkiksi: Bauman, Zygmunt (1997) Sosiologinen ajattelu. Suom. Jyrki Vainonen. Tampere: Vastapaino. 3.4 Toisen käden lähde Jos lähteenä ei ole voitu käyttää alkuperäisjulkaisua, on mainittava sekä alkuperäisteos että lähde, josta viite on saatu. Esimerkiksi jos käytetään yllä mainittua Engeströmin teoksesta löytynyttä tietoa Lewinin käsityksistä toimintatutkimuksesta, eikä kyseistä 1948 ilmestynyttä Lewinin teosta onnistuta saamaan käsiin, lähdeluetteloon merkitään lähteeksi molemmat, Engeströmin (1995) ja Lewinin (1948) teokset.
3.5. Esimerkkejä julkaisujen merkintätavoista Teokset, yksi kirjoittaja: Viitteestä tulee ilmetä kirjoittaja, julkaisuvuosi ja kirjan nimi sekä kirjan kustantaja ja kustantajan kotipaikka. Juhila, Kirsi (2006) Sosiaalityöntekijöinä ja asiakkaina. Sosiaalityön yhteiskunnalliset paikat ja tehtävät. Tampere: Vastapaino. Teokset, useita kirjoittajia: Viitteestä tulee ilmetä kaikkien kirjoittajien nimet, jotka erotetaan toisistaan & merkillä (tai pilkulla muut paitsi kaksi viimeistä & merkillä), sekä kirjan nimi, kustantaja ja kustantajan kotipaikka. Hautamäki, Antti & Lehtonen, Tommi & Sihvola, Juha & Tuomi, Ilkka & Vaaranen, Heli & Veijola, Soile (2005) Yhteisöllisyyden paluu. Helsinki: Gaudeamus. Toimitettu teos: Viitteeseen merkitään kaikkien teoksen toimittajien nimien jälkeen sulkuihin merkintä (toim.). Jokinen, Arja & Huttunen, Laura & Kulmala, Anna (toim.) (2004) Puhua vastaan ja vaieta. Helsinki: Gaudeamus. Artikkeli toimitetussa teoksessa: Viitteestä tulee ilmetä artikkelin kirjoittaja ja otsikko, julkaisuvuosi, kirjan toimittajat ja nimi, kustantaja ja kotipaikka sekä artikkkelin sivunumerot. Huomaa sana Teoksessa sekä toimittajien nimien kirjoittamisjärjestys: ensin etunimi, sitten sukunimi. Julkunen, Raija (1994) Suomalainen sukupuolimalli 1960 luku käänteenä. Teoksessa Anneli Anttonen, Lea Henriksson & Ritva Nätkin (toim.) Naisten hyvinvointivaltio. Tampere: Vastapaino, 179 201. Artikkeli tieteellisessä aikakauslehdessä: Kirjoittajan nimen, julkaisuvuoden ja artikkelin nimen lisäksi tulee ilmetä lehden nimi, vuosikerta (vol.), lehden numero (suluissa), ja artikkelin sivunumerot. Eskonen, Inkeri (2004) Lasten toimijuus perheen väkivaltatilanteissa. Nuorisotutkimus 22(4), 3 16. Saarnio, Pekka & Knuuttila, Vesa (2003) A study of risk factors in dropping out from inpatient treatment of substance abuse. Journal of Substance Use 8(1), 33 38. Sarjajulkaisut ja tutkimusraportit: Sarjajulkaisujen merkintätapa on hyvin vaihteleva. Tässä ohjeessa noudatetaan yhteiskuntatieteellisen alan keskeisten suomaisten kustantajien viimeaikaisissa julkaisuissa käyttämää mallia, jossa julkaisusarja merkitään lähdeviitteen viimeiseksi.
Nätti, Jouko & Manninen, Maarit & Väisänen, Miia & Anttila, Timo (2005) Vuorotellen virkeäksi. Vuorotteluvapaan seurantatutkimus. Helsinki: Työministeriö, Työpoliittinen tutkimus 279. Raitakari, Suvi (2006) Neuvottelut ja merkinnät minuuksista. Vuorovaikutuksellisuus ja retorisuus lastensuojeluyksikön palavereissa ja tukisuunnitelmissa. Tampere: Tampere University Press, Acta Universitatis Tamperensis 1183. Muut julkaisut: Mikäli julkaisulla ei ole henkilötekijää, käytetään viiteterminä julkaisun nimeä. Nuorisorikostoimikunnan mietintö (2003) Komiteanmietintö 2003:2. Helsinki: Oikeusministeriö. Sosiaaliturvan suunta 2005 2006 (2006). Sosiaali ja terveysministeriön julkaisuja 2006:1. Helsinki: Sosiaali ja terveysministeriö. Mikäli tekstissä on ottanut käyttöön viitteestä lyhenteen, esimerkiksi komitean mietinnöistä lyhenteen KM, käytetään tätä lyhennettä myös lähdeluettelossa. KM 2003:2. Nuorisorikostoimikunnan mietintö. Komiteanmietintö 2003:2. Helsinki: Oikeusministeriö. Sanomalehtiartikkelit Sanomalehtiartikkeleista ilmoitetaan lehden nimi ja ilmestymispäivä, uutisartikkelin otsikko, osasto ja sivunumero. Erikoisartikkeleista voidaan ilmoittaa myös kirjoituksen tyyppi (esim. pääkirjoitus, pakina, mielipidekirjoitus). Toisinaan on tarkoituksenmukaista käyttää viitesanana kirjoittajaa. Helsingin Sanomat 16.8.2007. Suomalaiset vangit muuttuneet 20 vuodessa entistä sairaammiksi. Kotimaa A4. Häikiö Laine, Kaarina (2007) Tarvitaan yhtenäinen sosiaali ja terveydenhuollonmaksukatto. Helsingin Sanomat 16.8.2007. Mielipide C6. Säädökset Säädökset merkitään lähdeluetteloon aakkosjärjestyksessä ja jos niitä on runsaasti, ne voidaan merkitä erikseen otsikon Suomen säädöskokoelma tai Lait ja asetukset alle. Mikäli on tekstissä käyttänyt säädöksen nimestä lyhennettä, merkitään se lähdeluetteloon viitesanaksi. Suomen säädöskokoelma: Asetus lasten päivähoidosta 16.3.1973/239. Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 8.4.1983/361. Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 22.9.2000/812.
Painamattomat lähteet Painamattomia lähteitä ovat esimerkiksi julkaisemattomat opinnäytetyöt, konferenssiesitelmät, käsikirjoitukset ja haastattelut. Painamattomissa lähteissä sovelletaan edellä mainittuja ohjeita. Esimerkiksi haastatteluista mainitaan haastatellun nimi, etunimi, asema, haastatteluaika ja paikka sekä haastattelun tekijä. Painamattomat lähteet voi merkitä samaan luetteloon painettujen lähteiden kanssa, paitsi jos niitä on poikkeuksellisen runsaasti, jolloin ne luetteloidaan erikseen otsikon Painamattomat lähteet (tai Julkaisemattomat lähteet ) alle. Cd rom Cd rom lähteestä mainitaan kyseisen cd romin nimi (teos), viestintyyppi (cd rom), julkaisuaika, version numero jos saatavilla sekä julkaisija/kustantaja ja julkaisupaikka. Lisäksi esitetään keinot tiedon löytämiseksi (esim. hakutoiminto, hakusana, artikkelin otsikko). Esimerkiksi: Britannica CD (2009) Cd rom Encycloæpedia Britannica. Search Articles: "modernization": Modernization. Chicago, Il: Britannica. CD Facta (2000) Cd rom Elektroninen tietosanakirja. Versio 1.0. Porvoo: WSOY. Internet lähteet Internetistä löytyvän lähteen esittäminen on digitaalisista lähteistä ongelmallisimpia, koska dokumentti voi muuttua tai löytyä osoitteestaan vain rajoitetun ajan. Tästä syystä tärkeää on aina ilmoittaa päivämäärä, jolloin dokumentti on sijainnut tässä osoitteessa. Pääsääntöisesti internetistä löytyvien lähteiden merkitsemisessä noudatetaan samoja sääntöjä kuin painettujen lähteiden yhteydessä. Viitteestä tulee siis ilmetä mahdollinen tekijä, dokumentin nimi tai otsikko, http lähteen osoite (URL) ja viittauspäivämäärä. Verkossa julkaistu teos: Gergen, Kenneth (1999) Narrative, Moral Identity and Historical Consciousness: a Social Constructionist Account. http://www.swarthmore.edu/socsci/kgergen1/text3.html. Viitattu 12.9.2006. Verkossa ilmestyvässä lehdessä julkaistu artikkeli: Ritala Koskinen, Aino & Valokivi, Heli (2006) The Role of Development Skills in Social Work Practice Education in Finland. Social Work & Society, The International Online Only Journal 4(1). http://www.socwork.net/2006/1/series/transition/ritalakoskinenvalokivi. Viitattu 16.9.2009. Jonkin organisaation internet sivuilla julkaistu teksti ei tekijää:
Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointi käsikirja (2006) Stakes. http://info.stakes.fi/iva/fi/index.htm. Viitattu 30.8.2006 Erilaisiin elektronisiin aineistoihin viittaamisen tapoja on mahdotonta esitellä tässä yhteydessä. Yksityiskohtaisia ohjeita löytyy esimerkiksi seuraavasta lähteestä: Heinisuo, Rami & Ekholm, Kai (1997) Elektronisen viittaamisen opas. Jyväskylä: Jyväskylän yliopiston kirjasto, Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuja n:o 40. http://www.pori.tut.fi/%7emultisil/evo/. Viitattu 16.9.2009. HUOM! Lähdeluettelon kirjoittamisen jälkeen on syytä vielä tarkistaa, että jokainen tekstissä esiintyvä lähde on lähdeluettelossa samoin kuin että lähdeluettelossa oleviin lähteisiin on todellakin viitattu. 3.6 Esimerkki lähdeluettelosta: Lähteet Durkheim, Émile (1982) Sosiologian metodisäännöt. Suom. Seppo Randell. Helsinki: Tammi. Eskola, Antti & Järventie, Irmeli (2001) Sigmund Freud. Psykoanalyyttinen teoria. Teoksessa Vilma Hänninen & Jukka Partanen & Oili Helena Ylijoki (toim.) Sosiaalipsykologian suunnannäyttäjiä. Tampere: Vastapaino, 35 60. Giddens, Anthony (2001) Sociology. Fourth Edition. Cambridge: Polity Press. Heiskala, Risto (2000a) Sukupuoli semioottisena konstruktiona. Teoksessa Eero Tarasti (toim.) Ymmärtämisen merkit. Samuuden ja toiseuden ikoneja suomalaisessa kulttuurissa. Helsinki: Imatran Kansainvälinen Semiotiikka Instituutti, Julkaisuja 3, Acta Semiotica Fennica VIII, 56 71. Heiskala, Risto (2000b) Toiminta, tapa ja rakenne. Kohti konstruktionistista synteesiä yhteiskuntateoriassa. Helsinki: Gaudeamus. Jähi, Rita (2004) Työstää, tarinoida, selviytyä. Vanhemman psyykkinen sairaus lapsuudenkokemuksena. Tampere: Tampere University Press, Acta Universitatis Tamperensis 1015. Lempiäinen, Kirsti (1999) A Short Etymology of the Finnish Notion "sukupuoli" (Gender). Paper presented in the ATHENA meeting, panel of experts 1c. Tromssa 25.6.1999. Luokitusopas (2001) Tilastokeskus, Luokituspalvelut. http://www.tilastokeskus.fi/tk/tt/luokitukset/opas.html. Viitattu 20.8.2001. Nieminen, Maijaliisa (2000) Ammatit, KTV:n jäsenyksikkö. Henkilökohtainen sähköpostiviesti Merja Kinnuselle 15.8.2000.
Petty, William (1690) Political Arithmetick. http://csf.colorado.edu/mirrors/marxists.org/reference/subject/economics/petty/. Viitattu 20.8.2001. Potter, Jonathan (1998) Cognition as Context (Whose Cognition?). Research on Language and Social Interaction 31(1), 294 4. Rantanen, Pekka (2001) Sääty yhteiskunta ja suomalaisuus sanomalehtien muotipuheessa 1800 luvun lopulla. Sosiologia 38(2), 93 103. Tuotantokomitealaki 470/1946. Suomen asetuskokoelma vuodelta 1946. Helsinki 1947. Työvoimatilasto 1999 (2000). Työvoimatutkimuksen tuloksia vuosilta 1990 1999. SVT, Työmarkkinat, 2000:14. Helsinki: Tilastokeskus. 3.7 Siinä tapauksessa, että tutkielmassa on käytetty monenlaisia lähderyhmiä, ne on syytä ryhmitellä erikseen lähdeluetteloa laadittaessa. Esimerkiksi: LÄHTEET JA KIRJALLISUUS Haastattelut Aalto, Anna (kaupunginvaltuutettu, Tampere) 14.2.2007. Kivinen, Risto (liikkeenharjoittaja, Pirkkala) 15.5.2007. Koskinen, Pertti (suunnittelija, Tampere) 3.4..2007. Arkistot Tampereen yliopiston arkisto Paavo Kolin kokoelma Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, pöytäkirjat 1972 Tampereen kaupungin arkisto Kaupunginvaltuuston pöytäkirjat 1971 1974 Tekninen lautakunta, pöytäkirjat 1974 1975 Painamattomat lähteet Seminaari ja kongressiesitelmät Pro gradu tutkielmat Internet lähteet
Ks. edellä Sanoma ja aikakauslehdet Helsingin Sanomat 16.8.2007. Suomalaiset vangit muuttuneet 20 vuodessa entistä sairaammiksi. Kotimaa A4.