Y m p ä r i s t ö s e l o n t e k o

2 2 Y m p ä r i s t ö s e l o n t e k o

Sisällysluettelo Sunila Oy:n ympäristöselonteko vuodelle 22... 4 Sunila Oy... 5 Taloudellisen vastuun tunnuslukuja... 5 Ympäristöjohtaminen... 6 Sunila Oy:n ympäristöpolitiikka... 7 Sellun tuotantoprosessi... 8 Selluntuotannon ympäristövaikutukset... 1 Ympäristön tila... 1 Perustase... 15 Raaka-aineet... 16 Puu... 16 Energia... 17 Kemikaalit... 17 Päästöt... 18 Ilma... 18 Melu... 2 Jätteet... 2 Vesi... 22 Puhdistusprosessin päävaiheet... 23 Logistiikka... 24 Alihankkijoiden ympäristönsuojelun taso... 24 Merkittävät ympäristönäkökohdat... 24 Vuoden 22 ympäristöpäämäärät ja niiden toteutuminen... 25 Ympäristöriskit... 27 Poikkeamat ja ympäristötiedustelut... 27 Ympäristönsuojeluinvestoinnit ja -kustannukset... 28 Turvallisuuspolitiikka... 29 Työsuojelu... 3 Tapaturmat... 3 Sosiaalinen vastuu... 31 Henkilöstö... 31 Koulutus... 32 Sunila ja ympäröivä yhteiskunta... 32 Sosiaalisen vastuun tunnuslukuja vuodelta 22... 32 Tulevaisuus... 33 Lähteet... 33 Sanasto... 34 Elinkeinoelämän peruskirja... 36 Tehdaskaavio... 38 Yhteystiedot... 4

2 2 Ympäristöselonteko

Sunila Oy:n ympäristöselonteko vuodelle 22 ARVOT Tyytyväiset asiakkaat Kannattava toiminta Jatkuva parantaminen Vastuu ympäristöstä Toimiva yhteistyö VISIO Paras armeeraussellua tuottava tehdas maailmassa Luet toista asetuksen EY No 761/21 -mukaista EMAS-ympäristöselontekoamme. Selonteon luettuasi Sinulla pitäisi olla kokonaiskäsitys siitä, mitä Sunila Oy on. Kuva siitä, minkälaisista raaka-aineista, minkälaisilla prosesseilla ja ympäristövaikutuksilla tuotteemme syntyy. Ympäristöselonteon taustalla oleva asetus edellyttää julkaistavilta ympäristöä koskevilta tiedoilta, että ne ovat asetuksen liitteen III sanojen mukaan tarkkoja ja totuudenmukaisia, perusteltuja ja todennettavissa, asian kannalta olennaisia ja oikeassa asiayhteydessä, kuvaavia organisaation ympäristönsuojelun yleisen tason kannalta, sellaisia että niiden tulkitseminen väärin ei ole todennäköistä ja merkittäviä yleisen ympäristövaikutuksen kannalta. EMAS-selonteon tekeminen on vapaaehtoista. Asetuksen taustalla on kestävän kehityksen edistäminen ja aloitteellisuuden lisääminen organisaatioiden ympäristönsuojeluasioiden hoidossa. EMAS-järjestelmässä kiinnitetään erityistä huomiota lainsäädännön noudattamiseen, ympäristönsuojelun tason parantamiseen, ulkoiseen tiedotukseen ja henkilöstön osallistumiseen. EMAS-järjestelmää toteuttavat organisaatiot käyvät toimintansa ja tuotteidensa ympäristövaikutuksista avointa vuoropuhelua yleisön ja muiden sidosryhmien kanssa. Henkilöstö osallistuu ympäristönsuojelun tason parantamiseen kussakin organisaatiossa sovittujen menettelyjen kautta. Sunila on EMASselonteon julkaisemisella halunnut lähteä mukaan lisäämään avoimuutta ja keskustelua omasta toiminnastaan. Ympäristöselonteko on yksi askel toimintamme jatkuvassa parantamisessa. Asetamme itsellemme päämääriä ja tavoitteita toiminnan laatua, ympäristöasioiden hallintaa ja turvallisuusasioiden johtamista koskien. Haemme omien tuloksiemme tarkastelua varten vastaavia vertailutietoja muilta toiminnanharjoittajilta, analysoimme tuloksiamme ja asetamme itsellemme uusia tavoitteita. Olemme liittäneet tähän ympäristöselontekoomme myös turvallisuusajatteluamme, työsuojelutoimintaa ja henkilöstöämme koskevia asioita. Sunilassa 5.5.23 Juhani Kautto Mikko Karppelin Heli Mäkinen Toimitusjohtaja Suojelu- ja laatupäällikkö FM., Selonteon kokoaja 4

Sunila Oy Sunilan sellutehtaan tuotantolaitokset sijaitsevat Kotkassa Kymijoen suulla meren rannassa. Vuonna 1938 toimintansa aloittanut Sunila Oy tuottaa pitkäkuituista havupuusellua lähinnä omistajayhtiöidensä, Stora Enso Oyj:n ja Myllykoski Paper Oy:n paperintuotannon raaka-aineeksi. Pääosa sellusta toimitetaan lähialueella, Kotkassa, Summassa ja Anjalankoskella, oleville tehtaille. Omistajayhtiöiden Länsi-Euroopassa tai USA:ssa oleville tuotantolaitoksille sellu laivataan oman, tehdasalueella olevan sataman kautta. Sellu käytetään lähinnä puupitoisten painopapereiden valmistukseen ja sen osuus paperituotteissa vaihtelee paperilajin mukaan 5-3 %. Sunilan osuus koko Suomen selluntuotannosta on noin 5 %. Vuonna 22 selluntuotanto oli 31 84 tonnia ja liikevaihto 128 miljoonaa euroa. Henkilöstön määrä Sunilassa oli vuonna 22 keskimäärin 316. Sunilan tuottama sellu on ECF-sellua. Tehtaalla on valmiudet myös TCF-sellun valmistukseen. Puolivalkaistun sellun tuotanto lopetettiin toukokuussa 21. 1 tonnia 35 3 25 2 15 1 5 1997 1998 1999 2 21 22 Puolivalkaistu Täysvalkaistu Sellun tuotanto 1997-22 Taloudellisen vastuun tunnuslukuja 22 21 Liikevaihto 128,3 milj. 161,2 milj. Tulos ennen satunnaiseriä -,1 milj. 3,4 milj. Sijoitetun pääoman tuotto 1,9 % 17, % Osingot tilikaudelta milj. 12,9 milj. Investoinnit 12,3 milj. 26,3 milj. Henkilöstön määrä 316 322 Maksetut palkat - johdon palkat ja palkkiot 121 74 119 717 - muut palkat 1 898 648 11 2 386 - eläkekulut 2 255 46 2 155 342 Omavaraisuusaste 41,9 % 45,3 % Tuloverot -3 777 5 292 894 Partnership-toimittajien määrä 11 11 Toimittajat, joiden laskutus yli 15 231 127 Kaikki aktiiviset toimittajat yht. 1387 1387 Paikallisyhteisön tukeminen 6 4 4 9 5

Ympäristöjohtaminen Lainsäädännön noudattaminen luo pohjan Sunila Oy:n ympäristöjohtamiselle. Lainsäädännössä tapahtuvia muutoksia seurataan ja tulevia muutoksia pyritään ennakoimaan olemalla mukana mm. Metsäteollisuus ry:n toiminnassa. Vuonna 1996 Sunila sitoutui kansainvälisen kauppakamarin (International Chamber of Commerce/ICC) kestävän kehityksen periaatteiden noudattamiseen omassa toiminnassaan. Periaatteet esitellään erikseen sivuilla 36-37. Samana vuonna yhtiölle myönnettiin ISO 91- laatusertifikaatti ja vuonna 1999 ISO 141-ympäristösertifikaatti. Sunila julkaisi ensimmäisen EMAS-asetuksen mukaisen ympäristöselontekonsa lokakuussa 22. Tähän liittyvä, järjestyksessä 46. Suomessa luovutettu EMAS-sertifikaatti myönnettiin Sunilalle 8.1.23. Toimintaan vaikuttavia lakeja ovat mm. ympäristönsuojelulaki, vesilaki, terveydensuojelulaki, naapuruussuhdelaki, kemikaali-, maakaasu- ja painelaitelainsäädäntö sekä maankäyttö- ja rakennuslaki. Sunila Oy:tä koskevia lupia ovat mm. ympäristölupa (jätevedenpuhdistamo, ilmansuojelu, väkevät hajukaasut, valkaisulaitos, jätteet), kemikaalilupa ja vesilupa. Viimeiset ympäristöluvat koskevat tehdasalueen polttoaineen jakelupisteitä. Luvat on myönnetty syyskuussa ja marraskuussa 21. Jatkuva parantaminen on yksi yhtiön perusarvoista. Jatkuvaa parantamista viedään määrätietoisesti eteenpäin vuosittaisilla strategiaprosesseilla, itsearvioinneilla, laatu- ja ympäristöjärjestelmän sisäisillä ja ulkoisilla auditoinneilla, kehityskeskusteluilla, johdon katselmuksilla sekä liukuvalla ennustamisella. Johdon katselmuksia on aiemmin pidetty kaksi kertaa vuodessa. Vuoden 22 aikana laatujohtamiseen liittyvää työtä kehitettiin siten, että yllä mainitut asiakokonaisuudet aikataulutettiin toinen toistansa palvelevaksi loogiseksi toimintaketjuksi, jossa mm. johdon katselmuksiin liittyvät asiat käsitellään johtoryhmän kokouksissa, itsearvioinnissa ja strategiaprosessin yhteydessä. Läpi koko organisaation käyvänä virallisena kuulemistapahtumana ovat kehityskeskustelut. Niissä käydään läpi strategian tavoitteet, yhtiön painopistealueet kullekin vuodelle, osaston tavoitteet ja kunkin henkilökohtaiset tavoitteet. Niissä annetaan myös palaute onnistumisesta työtehtävissä. Investointeja toteutettaessa tehtaan tuotantolaitteistoja uusitaan taloudellisten mahdollisuuksien salliessa siten, että BAT-tekniikkaa (Best Available Technology) olevien laitteiden osuus saadaan kasvamaan. Tällä hetkellä BAT-taso tehtaalla on noin 8 %. 6

Sunila Oy:n ympäristöpolitiikka Sitoudumme ottamaan kaikessa toiminnassamme huomioon ympäristöarvot ja kehittämään toimintaamme noudattaen kestävän kehityksen periaatetta. Yhteinen vastuu Jokainen sunilalainen tunnistaa oman työnsä vaikutuksen ympäristöön ja vastaa osaltaan ympäristöön kohdistuvan rasituksen vähentämisestä. Sitoudumme noudattamaan lakia ja viranomaisvelvoitteita sekä Kansainvälisen kauppakamarin ICC:n 27.11.199 hyväksymän elinkeinoelämän peruskirjan suosituksia. Jatkuva parantaminen Kehitämme jatkuvasti tuotantoprosessejamme ja toimintatapojamme soveltamalla parasta mahdollista tekniikkaa ja asiantuntemusta taloudelliset seikat huomioiden. Arvioimme toimintamme ympäristövaikutuksia ja -riskejä päämääränä niiden vähentäminen. Kehitämme koulutuksella henkilöstön ympäristötietoutta ja valmiuksia sekä tietoutta oman työn vaikutuksesta ympäristöön. Luonnonvarojen säästävä käyttö Ohjaamme raaka-aineiden, kuten puun hankintaa ja kulutusta sekä energian tuotantoa ja käyttöä kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Tavoitteenamme on jätemäärien vähentäminen sekä jätteiden hyötykäytön ja kierrätyksen lisääminen. Avoimuus ja yhteistoiminta Tiedotamme avoimesti tavoitteistamme ja toimenpiteistämme ja niiden vaikutuksesta ympäristöön. Ylläpidämme ympäristökysymyksissä luottamuksellisia suhteita sidosryhmiimme. 7

Sellun tuotantoprosessi 1. Sunila käyttää vuosittain puuraaka-ainetta noin 1,7 miljoonaa m 3. Raaka-aineesta 3-35 % on sahoilta tulevaa pintapuuhaketta ja loput pyöreää havukuitupuuta. Toimitukset tehtaalle tapahtuvat autoilla, junilla ja laivoilla. Saapuva puutavara punnitaan ja mitataan sekä luokitellaan laadun mukaan. Pyöreä puu kuoritaan ja haketetaan. Pöllihakkeet sekä mänty- ja kuusisahanhakkeet varastoidaan omiin kasoihinsa. Keiton raaka-aineseos säädetään ottamalla haluttu määräosuus kultakin kasalta. Keittämölle tuleva hakevirta seulotaan sopivan palakokojakautuman takaamiseksi. 8

2. Puun kuori toimitetaan polttoon. 3. Hakkeen keitto tapahtuu n. 15 C lämpötilassa alkalisessa keittoliemessä, jonka vaikuttavat kemikaalit ovat natriumhydroksidi ja natriumsulfidi. Hakkeen esihöyrytyksessä ja osin keitossa vapautuva tärpätti lauhdutetaan ja otetaan talteen muualle myytäväksi. Keitto vapauttaa puun kuidut toisistaan liuottamalla kuitujen sidosainetta, ligniiniä. Keitossa noin puolet puuaineksesta liukenee keittoliemeen. Vesi, jäännöskemikaalit, keiton reaktiotuotteen sekä liuennut ligniini muodostavat mustalipeän. Sellun pesu alkaa keiton lopussa, jolloin mustalipeä erotetaan massasta ja johdetaan haihdutukseen ja edelleen kemikaalien talteenottokiertoon. Jatkuvatoiminen keitin otettiin käyttöön syksyllä 1999. 4. Kaksi pesurumpua jatkaa keiton lopussa aloitettua pesua. Pesunesteenä käytetään happivaiheen suodoksia. 5. Lajittelussa priimakuidusta erotetaan oksat, tikut ja epäpuhtaudet. Lajittelun moniportaisuus varmistaa puhtaustason ja minimoi prosessista poistuvan kuidun määrän. 6. Keitossa aloitettua ligniinin poistoa jatketaan kaksiosaisessa happivaiheessa. Sellumassaa käsitellään hapella ja hapetetulla valkolipeällä, jolloin ligniinin liukeneminen jatkuu. Happivaiheen jälkeen massa pestään. Pesunesteenä käytetään puhdasta kuumaa ja massasta syrjäytettyä suodosta, jossa on pääosa liuenneesta ligniinistä. Massan ligniinipitoisuus alenee, jolloin valkaisun kemikaalitarve ja päästöt vesistöön pienenevät. Happivaiheessa tarvittava happi valmistetaan tehdasalueella olevassa Messer Oy:n happitehtaassa. 7. Sellun valkaisussa sellun vaaleutta ja puhtautta parannetaan. Jäännösligniini on merkittävin selluun väriä aiheuttava aine, joten se tulee poistaa tai vaalentaa. Tärkeä osa valkaisuprosessia on turvata kuitujen lujuusominaisuuksien säilyminen. Vuoden 1998 kesästä lähtien koko tuotanto on käsitelty yhdellä valkaisulaitoksella täysvalkaistua sellua tuottaen. 8. Valkaisun jälkeen sellu kuivataan. Kuivauskoneilla ennen kuivausta tapahtuu myös massan jälkilajittelu, jonka tarkoitus on turvata valmiin sellun puhtaus. Kuivauksen jälkeen massaraina leikataan, paalataan, sidotaan ja leimataan. Valmiit paalit toimitetaan varastoon sellun lähetysosastolle. 9. Haihduttamolla keitosta talteen otetusta mustalipeästä haihdutetaan vettä kuivaainepitoisuuden nostamiseksi polton kannalta edulliseksi. Mustalipeän kuiva-ainepitoisuus nostetaan 18 %:sta 8 %:iin höyryllä haihduttaen kahdessa sarjahaihduttamossa ja erillisessä väkevöittimessä (1.). Haihduttamon syöttö- ja välilipeistä otetaan talteen mustalipeästä erottuva suopa, joka keitetään mäntyöljyksi ja myydään. 11. Polttamalla mustalipeää soodakattiloissa tuotetaan höyryä tehtaan tarpeisiin ja turbiineille sähköntuotantoon. Tehdas on energiaomavarainen ja kykenee myymään osan syntyvästä energiasta ulos. Mustalipeän polton yhteydessä tapahtuu myös sen sisältämien natrium- ja rikkikemikaalien talteenotto. Tulipesän sekä keon olosuhteissa valtaosa rikistä pelkistyy natriumsulfidiksi ja loppuosa natriumista reagoi hiilen ja hapen kanssa natriumkarbonaatiksi. Talteen otetut kemikaalit sisältävä soodasula johdetaan liuotussäiliöön, jossa se liuotetaan veteen jolloin syntyy ns. soodalipeää. 12. Soodalipeä johdetaan kaustisointiin, jossa sen sisältämä natriumkarbonaatti muokataan natriumhydroksidiksi. Kaustisoinnissa poltettu kalkki sammutetaan soodalipeän sisältämällä vedellä ja syntynyt kalsiumhydroksidi reagoi soodalipeän natriumkarbonaatin kanssa, muodostaen natriumhydroksidia ja kalsiumkarbonaattia eli meesaa. Syntyneestä liuoksesta erotetaan meesa, jolloin syntyy valkolipeää. Meesa erotetaan, pestään ja toimitetaan meesauuneille (13.). Valkolipeä toimitetaan keittämölle. Meesauuneissa kaustisoinnista saatavaa meesaa poltetaan kalsiumoksidiksi. 9

Selluntuotannon ympäristövaikutukset Selluntuotannon raaka-aineena on havupuu, joka on uusiutuva luonnonvara. Vaikka puuraaka-aine hankitaan pääosin kotimaasta, tuontipuun osuus puuhuollossa on merkittävä. Sellun valmistuksessa tarvitaan puun lisäksi erilaisia kemikaaleja, energiaa ja vettä. Tuotantoprosessi aiheuttaa päästöjä ilmaan, veteen ja maahan. Ilmaan pääsevät aineet koostuvat pääasiassa rikkiyhdisteistä, typestä, hiilidioksidista ja hiukkaspölystä. Kuormitus veteen syntyy mm. fosforista, typestä sekä orgaanisesta- ja kiintoaineksesta. Prosessin eri vaiheissa syntyy myös kiinteitä jätteitä, joista suurinta osaa hyödynnetään uudelleen ja loput viedään yleiselle tai tehtaan omalle kaatopaikalle. Tuotannosta aiheutuu ympäristöön taustamelua ja yksittäisten laitteiden häiriötilanteissa joskus häiritsevää melua. Valmis sellu kuljetetaan pääosin autokuljetuksena Suomessa oleville asiakkaille. Osa sellusta laivataan ulkomaille. Ympäristön tila Kotkan kaupungin ilmanlaatua on tutkittu jatkuvatoimisilla mittauksilla vuodesta 1983 lähtien. Vuonna 22 rikkidioksidin, typenoksidien ja TRS:n pitoisuudet jäivät alle valtioneuvoston asettamien ohjearvojen. Vuosina 1989-21 on rikkidioksidin päästömäärä vähentynyt Kotkassa 65 %, typenoksidien 36 %, TRS:n 95 % sekä hiukkaspäästöt 72 %. Sunilan osuus eri laitosten Kotkassa vuonna 21 aiheuttamista rikkidioksidipäästöistä (SO 2 ) oli 1 %, hiukkaspäästöistä 35 %, typenoksideista (NOx) 31 %, haisevista rikkiyhdisteistä (TRS) 71 %, sekä hiilidioksidipäästöistä (CO 2 ) 5 %. Kotkan alueen ilmanlaatua on tutkittu myös ilman epäpuhtauksien kasvillisuusvaikutusten avulla. Näihin kuuluvat mm. mäntyjen kunnon, niiden runkojäkälien sekä männynneulasten rikkipitoisuuksien tutkiminen. Viimeisin bioindikaattoritutkimus on tehty vuonna 22. Vuoden 1997 tutkimuksessa selvisi, että mäntyjen kunto oli parempi ja neulasmäärä suurempi kuin vuonna 1992. Vuoden 22 tutkimuksessa keskimääräinen neulaskato oli suurempi kuin aiempina vuosina, mutta tähän vaikuttaa uusien arviointiohjeiden voimaantulo. Uusissa ohjeissa myös mäntyjen kuolleet latvat otetaan mukaan laskentaan, kun ne aiemmin jätettiin laskematta. Mäntyjen rungoilla kasvavien jäkälien lajimäärät olivat pysyneet samana kuin aiempinakin vuosina. Yleisimmän jäkälälajin, sormipaisukarpeen, kunnon havaittiin kuitenkin lievästi parantuneen. Sormipaisukarve kestää ilman saasteita melko hyvin ja häviää yleensä viimeisenä kestäviksi luokitelluista jäkälälajeista. Vuonna 22 sormipaisukarpeen lievien vaurioiden vyöhyke oli hieman laajentunut vuoteen 1997 verrattuna, mutta oli silti edelleen pienempi kuin vuonna 1992. Typpikuormituksesta hyötyvien jäkälien esiintyminen ja levittäytyminen osoittaa, että rehevöittävä typpikuormitus on pysynyt vakaana. Männyn neulasten rikkipitoisuus on pienentynyt. Se osoittaa ilman rikkikuormituksen vähentyneen. Lähteet: Kotkan kaupungin ilmanlaadun bioindikaattoriseuranta vuonna 22, Ympäristöntutkimuskeskuksen tiedonantoja 155, Kotkan ilmanlaadun bioindikaattoriseuranta vuonna 1997, julkaisu 4/1997 sekä Kotkan ilmanlaadun vuosiraportti 22, julkaisu 2/23. 1

Vuosi 1992 Vuosi 1997 Vuosi 22 Sormipaisukarpeen (Hypogymnia physodes) keskimääräiset vaurioluokat vuosina 1992, 1997 ja 22. 1 = normaali, 2 = lievä vaurio, 3 = selvä vaurio, 4 = paha vaurio, 5 = kuollut tai puuttuu. 11

Vuosi 1992 Vuosi 1997 Vuosi 22 Mäntyjen keskimääräiset neulasvuosikertojen määrät vuosina 1992, 1997 ja 22. 12

Vuosi 1985 Vuosi 1997 Vuosi 22 Männyn neulasten toisen vuosikerran rikkipitoisuudet (mg/kg) vuosina 1985, 1997 ja 22. 13

Myös vesialueita tarkkaillaan. Sunila Oy on mukana Kymijoen ja sen edustan merialueen kalataloudellisessa yhteistarkkailussa, joka perustuu Itä-Suomen vesioikeuden lupapäätökseen nro. 76/96/1. Kalataloudellisessa tarkkailussa painopiste on kalanpoikasten esiintymisen seurannassa sekä kalan käyttökelpoisuuden määrityksessä. Lähde: Kymijoen alaosan ja sen edustan merialueen kalataloudellinen yhteistarkkailu vuonna 2. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 97/22. Vuonna 2 oli Kotkan merialueella sekä COD-, BOD-, kiintoaine-, typpi- ja fosforikuormitus laskenut vuoden 1992 tasosta. AOX-kuormitus oli laskenut aikavälillä 1996-1997, mutta noussut vuonna 2 takaisin vuoden 1996 lukemiin. Kymijoen edustan merialueen sedimenteissä minkään tutkitun kloorifenolin pitoisuudet eivät ylittäneet saastuneille maille annettuja ohjearvoja. Ohjearvot osoittavat sellaista haitta-aineen pitoisuutta, jota pidetään ympäristölle vaarattomana. Raja-arvot puolestaan esittävät sen tason, jonka ylittävä pitoisuus edellyttää kunnostustöitä tai rajoituksia maankäytölle. Metalleista elohopea-, kadmium-, sinkki-, lyijy- ja kromipitoisuudet ylittivät saastuneen maan ohjearvoja paikoitellen. Saastuneen maan raja-arvoja ei kuitenkaan ylitetty minkään metallin pitoisuuksien osalta. Koska metallipitoisuudet olivat suurimmillaan syvemmällä sedimentissä ja pienenivät kohti pintasedimenttiä, on ilmeistä että Suomenlahden metallikuormitus on vähentynyt. Lähde: Hamina-Kotka-Pyhtää merialueen yhteistarkkailun yhteenveto vuosilta 1999 ja 2. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 98/22. Lähde: Haitalliset aineet Kymijoen edustan merialueen sedimenteissä syksyllä 2. Kymijoen vesiensuojeluyhdistys ry:n julkaisu no 93/21. Suomen rannikkoalueilla on vuonna 22 aloitettu valtakunnallinen kolmevuotinen tutkimus, jonka tarkoituksena on kartoittaa erityisen kuormitusalttiit alueet ja luokitella Suomen rannikkoalueet niiden rehevöitymisriskin perusteella. Kotkan rannikkoalueen osalta myös Sunila Oy on osallistunut hankkeen rahoitukseen. 14

MYYTÄVÄT TUOTTEET: Sulfaattisellu 31 849 t Mäntyöljy 8 312 t Tärpätti 896 t Sähkö 13,6 GWh HYÖTYKÄYTETTÄVÄT: Prosessihöyry 1 918 GWh Mustalipeä 544 282 t Puutuhka 1 573 t Soodasakka 1 793 t Kuori ja puru 42 525 t Muut hyödynnettävät 2 4 t Hajukaasut 71,3 TJ LOPPUSIJOITETTAVAT JÄTTEET: Ongelmajätteet 1 537 t Muut 75 t Perustase 22 PÄÄSTÖT ILMAAN: Hiukkaset 137,2 t Rikkidioksidi 147,1 t Typen oksidit 493,9 t TRS (rikkinä) 18,5 t Hiilidioksidi - fossiilisista polttoaineista 5 925 t - biopolttoaineista 819 872 t RAAKA-AINEET JA ENERGIA: Havupuu 1 667 m 3 Kemikaaleja yht. 52 999 t Vesi 29 98 m 3 Kuori ja puru 94 5 t Maakaasu 23 863 1 m 3 Kevyt polttoöljy 98 t Sähkö 32,3 GWh Mustalipeä 544 282 kat KEMIKAALIT ERITELTYNÄ: Natriumhydroksidi 8 223 t Vaahdonestoaine 99 t Jätelipeä 11 173 t Natriumkloraatti 8 829 t Rikkihappo 9 499 t Rikkidioksidi 2 55 t Happi 6 118 t Vetyperoksidi 2 21 t Magnesiumsulfaatti 698 t Kalkki 1 178 t Klooridioksidi 2 476 t PÄÄSTÖT VETEEN: BOD 7 242 t COD cr 6 115 t P kok 7 651 kg N kok 39 143 kg S kok 3 954 t Na 6 472 t AOX 52 t JÄTEVEDENPUHDISTAMON KEMIKAALIT: Kalkki 1 98 t Vaahdonestoaine 2 t Rikkihappo 773 t Polymeeri 28 t 15

Raaka-aineet Puu Sellu valmistetaan asiakastarpeiden mukaisesti havupuun kuiduista. Tehtaalle tulevasta puuraaka-aineesta noin 4 % on kuusta ja loput mäntyä. Puun toimituksesta vastaavat omistajayhtiöiden puunhankintaorganisaatiot: Stora Enso Metsä ja Osuuskunta Metsäliitto (Myllykoski Paperin osuus). Molemmilla puunhankkijoilla on toiminnalleen voimassa oleva ISO 92-, ISO 141- ja puun alkuperäketjun hallinnan sertifikaatti. Suomen metsien sertifiointi toteutettiin suomalaisen sertifiointijärjestelmän (FFCS) mukaisesti vuoden 2 loppuun mennessä. Yleiseurooppalainen PEFC-sertifiointijärjestelmä hyväksyi suomalaisen järjestelmän toukokuussa 2. Ulkomainen puu hankitaan paikallisia lakeja ja määräyksiä noudattaen sekä laadittujen ympäristöohjeiden mukaan, puuta ei tule suojelualueilta tai sellaiseksi suunnitelluilta alueilta ja hankitun puun alkuperä tunnetaan. Metsien sertifiointiprosessit ovat meneillään ulkomaisen puun lähteillä niin Baltiassa kuin Venäjälläkin. Vuonna 22 kotimaisen puuraaka-aineen osuus oli 59 % (67 % vuonna 21). Ulkomaisen puun tärkein hankintalähde oli Viro. Sunilaan vuonna 22 tulleesta puusta 45% oli vastaanottokirjausten mukaan sertifioitua puuta. Luvun alhaisuus selittyy vielä sertifioimattomalla tuontipuulla ja sillä, että kaikilla kotimaan puu- ja hakekaupassa mukana olevilla osapuolilla ei ole toiminnalleen sertifiointikirjaamiseen vaadittavaa sertifioitua laatujärjestelmää. Puuta käytetään sellutonnin tuottamiseen 5,5-6 m 3 :ä (kiintokuutiometriä). Puun kulutus riippuu muun muassa puulajista, puun tuoreudesta, terveydestä, järeydestä, sahanhakkeen osuudesta ja asetetuista prosessioloista. Puun kuorinnassa syntyvä kuori poltetaan omalla kuorikattilalla energian tuottamiseksi. Pyöreän puun haketuksessa syntyvä hienojae hyödynnetään omassa tuotannossa polttoenergian raaka-aineena tai myydään edelleen kuten vuonna 22 muualla poltettavaksi. 11,5% 5% 8,4% Venäjä Viro Latvia Liettua 75,1% milj. m 3 /a 2 1,5 1,5 1997 1998 1999 2 21 22 Puunkäyttö % 6 5 4 3 2 1 Ulkomainen puuraaka-aine v. 22 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 Yhteensä Sertifioidun puun osuus kuukausittain v. 22 16

Energia Vuonna 22 tehtaan käyttämä energia tuotettiin 96 %:sti omilla puuperäisillä polttoaineilla. Sähkön kulutus oli yhteensä 25 GWh ja sähkön oma tuotanto 231 GWh. Kattiloilla (soodakattila 1 ja 11, hajukaasukattila ja kuorikattila) tuotettiin energiaa 1 89 GWh. Tämä tuotettu energia meni prosessilämmöksi, sähkön tuotantoon sekä ylimääräisenä höyrynä apulauhduttajan kautta ulos. Vuonna 22 Sunila oli sähkön netto-ostaja, ostetun määrän oltua 18,7 GWh. Maakaasua käytettiin 23,9 miljoonaa m 3, josta meesauunien osuus oli 62 %. Maakaasua käytetään Sunilan tehtaalla meesauunien pääpolttoaineena. Lisäksi maakaasua käytetään tukipolttoaineena väkevien hajukaasujen poltossa, satunnaisesti kuorikattilan apupolttoaineena sekä soodakattila 11:n käynnistys- ja pysäytystilanteissa. Kevyttä polttoöljyä käytetään tukipolttoaineena soodakattila 1:n käynnistys- ja pysäytystilanteissa. Sähkön kehitys tapahtui pääasiassa biopolttoaineilla: mustalipeällä ja kuorella. Biopolttoaineilla kehitettyä sähköä myytiin Hollantiin vihreän sähkön sertifikaateilla yhteistyössä Stora Enson kanssa. Tarvittava määrä Sunilan sähköstä korvattiin Pohjoismaista hankitulla markkinahintaisella sähköllä. Kemikaalit Vuonna 22 ostetut kemikaalit on esitetty perustaseessa sivulla 15. Valko-, musta- ja jätelipeää syntyy tehtaan omassa prosessissa. GWh 3 25 2 15 1 5 1997 1998 1999 2 21 22 Käytetyt fossiiliset polttoaineet 17

t/a 25 2 15 1 1997 1998 1999 2 21 22 Hiukkaset t SO 2 /a 5 4 3 2 1 1997 1998 1999 2 21 22 SO 2 Päästöt Ilma Sunila Oy:n ilmansuojelua ovat ohjaamassa ilmansuojelupäätöksen velvoitteet mm. haisevia rikkiyhdisteitä ja kaasumaisten rikkiyhdisteiden vuosipäästöjä koskien. Väkevien hajukaasujen poltto siirrettiin hajukaasukattilalle 1997. Hajukaasukattilalla otetaan rikki talteen bisulfiittipesurissa. Ilmansuojelupäätöksen mukaisesti hajurikkiyhdisteiden päästöjä on vähennettävä edelleen vuoden 23 loppuun mennessä siten, että tehtaan läheisyydessä olevilla asuntoalueilla ei ole havaittavissa päästöistä aiheutuvia jatkuvia tai määräajoin toistuvia hajuja. Tämän velvoitteen toteuttamiseksi otettiin syyskuun alussa 2 käyttöön laimeiden hajukaasujen keräily ja poltto. Kaasumaisten rikkiyhdisteiden vuosipäästöjen pienentäminen on kehittynyt hyvin suhteessa lupaehtoon (1.1.1999 alkaen lupaehto on 3, kg SO 2 /tonni sellua): Päästöt olivat vuonna 22,6 kg SO 2 /sellutonni. Kuorikattilalla tapahtui vuonna 22 lupaehtojen ylityksiä. Ympäristöluvan mukainen savukaasujen hiilimonoksidipitoisuus, 25 mg/m 3 maksimissaan 5 % vuorokautisesta käyttöajasta, ylitettiin 6 päivänä. Kuorikattilan lämpötilan tulee luvan mukaan olla lietettä ja jätettä poltettaessa vähintään 85 C. Vuorokauden lämpötilakeskiarvo alitti vaaditun lämpötilan 17 päivänä vuoden 22 aikana. NOx- ja hiukkaspäästörajat alitettiin kuorikattilalla. NOx -ominaispäästöt vuonna 22 olivat 91 mg NO 2 /MJ, kun ympäristöluvan raja on 15 mg NO 2 /MJ. Hiukkaspitoisuuden velvoiteraja on alle 5 mg/m 3 n, päästömittauksissa hiukkaspitoisuus oli 4 mg/m 3 n. Velvoitteen mukaan TRS-päästö saa soodakattila 1:llä ylittää 1 mg/m 3 n enintään 1 % kuukauden käyntiajasta ja soodakattila 11:llä 5 % kuukauden käyntiajasta. Soodakattila 1:n päästöt pysyivät lupaehtojen rajoissa, mutta soodakattila 11:n päästöt 18

ylittivät rajan neljänä päivänä heinäkuussa 22. Hajukaasukattilalla TRS-päästö rikiksi muutettuna saa normaalitilanteessa lupaehtojen mukaan olla maksimissaan 1 mg/m 3 n. 23.5.22 tehdyissä päästömittauksissa päästöarvoksi mitattiin 22 mg/m 3 n. Hajukaasukattilan väkevien hajukaasujen polton käyttöaste lupaehdoissa on 97 %. Vuonna 22 kattilan käytettävyys oli 98,8 %, joten lupaehto täyttyi. Meesauunilla TRS-pitoisuusraja lupaehdoissa on 5 mg H 2 S/m 3 n ja sen saa ylittää enintään 1 % kuukauden käyntiajasta. Heinäkuussa pitoisuusraja ylitettiin 3 päivänä, muutoin raja alitettiin koko vuonna. Hiukkaspitoisuuden raja-arvo 25 mg/m 3 n alitettiin, mittausten osoittaessa hiukkaspitoisuudeksi 65 mg/m 3 n. Valkaisimon klooripitoisten hönkien keskimääräinen klooripitoisuus ei saa ylittää normaaliajossa arvoa 3 mg/m 3 n. Lupaehto alitettiin klooripitoisuuden ollessa 23 mg/m 3 n. Kuorikattilan toiminnan saattamiseksi lupaehtojen vaatimalle tasolle kuorikattilalla tehtiin vuoden 22 lopulla ajomallin tarkastelu. Kuorensyöttölaitteistossa tehtyjen korjaus- ja huoltotöiden ansiosta sekä ajomallitarkastelussa tehdyllä polton ohjaukseen merkittävästi vaikuttavan kuoritaskun pinnankorkeuden mittauksen muutoksella on CO 2 - ja CO -päästöjen hallintaa saatu aiempaa paremmaksi. Ilmapäästöjen hallinnan parantamiseksi aloitettiin syksyllä 22 eri insinööritoimistojen kanssa keskustelut kattavamman seurantajärjestelmän luomiseksi. Sunilan osuudet Kotkan ympäristölupavelvollisten laitosten päästöistä 1997-21 t SO 2 /a 5 4 3 2 1 t NOx/a 8 75 7 65 6 55 5 45 1997 1998 1999 2 21 22 TRS, haisevat 1997 1998 1999 2 21 22 NOx %-osuus 2 15 1 5 1997 1998 1999 2 21 Sunilan osuus Kotkan CO 2 -päästöistä %-osuus 6 5 4 3 2 1 1997 1998 1999 2 21 Sunilan osuus Kotkan hiukkaspäästöistä %-osuus 1 8 6 4 2 1997 1998 1999 2 21 Sunilan osuus Kotkan TRS-päästöistä %-osuus 3 25 2 15 1 5 1997 1998 1999 2 21 Sunilan osuus Kotkan SO 2 -päästöistä %-osuus 5 4 3 2 1 1997 1998 1999 2 21 Sunilan osuus Kotkan NO x -päästöistä Lähde: Kotkan ilmanlaadun vuosiraportit 1998-22 kg/ts 5 4 3 2 1 1997 1998 1999 2 21 22 Rikkipäästöt t/a Ei-fossiiliset polttoaineet Fossiiliset polttoaineet 12 1 8 6 4 2 1997 1998 1999 2 21 22 CO 2 -päästöt 19

Melu Sunila Oy:ssä on suoritettu melukartoituksia lähinnä uusien laiteinvestointien yhteydessä vuosina 1994, 1995, 1998 ja 1999. Viimeisin melumittaus suoritettiin 15.11.- 1.12.1999. Mittauspisteitä oli yhteensä 12, joista osa sijaitsi tehdasalueella melulähteiden välittömässä läheisyydessä ja osa läheisillä asuinalueilla. Mittauksissa havaittiin, että tehdasalueella melutaso vaihteli 15 minuutin mittausjakson ajalla välillä 57,8-68,9 db. Asuinalueella keskiarvoiset melutasot olivat 45,8-57,6 db. Ohjearvo 55 db alittui asuinalueella yhtä mittauspistettä lukuun ottamatta. Asuinhuoneistojen melutaso oli 32,7 db, eli se oli ohjearvojen (35 db) mukainen. Syksylle 22 sovittu uusi melumittaus jouduttiin siirtämään alkuvuoteen 23. Jätteet Jätteiden syntypaikkalajittelu käynnistettiin Sunilassa vuonna 1997. Uusi EUdirektiivien ehdot täyttävä tehdaskaatopaikka valmistui 1999. Kaatopaikan suotovedet kerätään ja johdetaan puhdistamolle käsittelyyn. Vuonna 2 tehtaalla syntyvien jätteiden seuranta saatiin punnitukseen perustuvaksi. Kuori ja tilanteesta riippuen myös puru poltetaan kuorikattilassa yhdessä aktiivilietelaitokselta kerättävän lietteen kanssa. Paperit, pahvit, metallit ja polttokelpoiset jätteet kerätään uudelleen hyödynnettäväksi. Prosessijätteistä soodasakkaa, kuorikattilan tuhkaa ja aiemmin käyttämättä jäänyttä kuorta on käytetty vanhan kaatopaikan maisemointiin vuonna 22. Prosessijätteiden tulevia hyötykäyttömahdollisuuksia tutkitaan edelleen. Ongelmajätteet kerätään hallitusti omaan välivarastoonsa, josta ne toimitetaan Ekokemille hävitettäväksi. Tehtaalla olevan vanhan kaatopaikan maisemointi aloitettiin vuonna 21 rakentamalla alueelle koeala suunniteltujen työmenetelmien testaamiseksi ja rakenteen vedenläpäisevyysarvojen varmistamiseksi. Maisemointityöstä toteutettiin 36 % vuonna 22 ja loppuosa saadaan valmiiksi vuoden 23 syyskuun loppuun mennessä. 2

Jätteiden määrän kehittyminen vuosina 1997-22 viranomaisraportoinnin mukaisesti kuiva-ainetonneina kat/v 6 5 4 3 2 1 1997 1998 1999 2 21 22 Jätteet yhteensä Sunilassa Kierrätysjätteet Loppusijoitettavat Puru Kuori kat/v 8 7 6 5 4 3 2 1 1997 1998 1999 2 21 22 Loppusijoitettavat jätteet Syöttölip.säil.sakka Ongelmajäte Talousjäte Betoni, tiili, maa-aines Kaatopaikkajäte Arinahiekka Kuorituhka Soodasakka kat/v 6 5 4 3 2 1 1997 1998 1999 2 21 22 Kierrätysjätteet ilman kuorta ja purua Arinahiekka Polttojäte Paperi ja pahvi Kuorituhka Soodasakka Puristemassa Kaapeliromu Romumetalli Selkeyttimen liete Kuoriliete 21

kg/ts,4,3,2,1 t/d 6 1997 1998 1999 2 21 22 AOX Vesi Sunila ottaa tuotannossaan tarvitsemansa käyttöveden suoraan Kymijoesta. Noin puolet käytetystä vedestä on jälkipuhdistusta kaipaamattomia jäähdytys- tms. vesiä. Prosessivedet puhdistetaan tehdasalueella sijaitsevassa Sunilan Puhdistamo Oy:n biologisessa aktiivilietelaitoksessa. Sunilan Puhdistamo Oy:ssä ovat Sunila Oy:n lisäksi omistajina Keräyskuitu Oy ja Kotkan kaupunki. Puhdistamo aloitti toimintansa kesällä 1995. Puhdistamon käyttöönotto on vähentänyt merkittävästi jätevesikuormitusta. Puhdistamolle tuleva vesi on pääosin Sunila Oy:n jätevesiä, mutta noin 5-1 % kuormasta muodostuu Keräyskuidun jätevesistä. Kuvissa esitettävät, Sunilan Puhdistamo Oy:n nimissä olevat luparajat ja kuormitusarvot koskevat näitä yhteisiä vesiä. Biologinen puhdistamo toimii hyvin ja kaikki lupaehdoissa olevat rajat alitettiin myös vuonna 22. Vuonna 22 jouduttiin rakentamaan uusi raakaveden pumppaamo noin 7 m aiempaa ylemmäksi Kymijoen varteen, koska joen poikkeuksellisen alhainen virtaama aiheutti suolaisen meriveden pääsyn kahdesti entiselle tehtaan vedenottamolle, mikä johti tehtaan alasajoihin. Uusi pumppaamo otettiin käyttöön väliaikaisjärjestelynä viranomaisten luvalla. Pumppaamon jatkuvaa käyttöä varten on haettu lupaa Itä-Suomen ympäristölupavirastolta. 4 2 luparaja 1997 1998 1999 2 21 22 BOD 7 t/d 4 3 luparaja 2 1 1997 1998 1999 2 21 22 COD cr t/d,1,8,6 luparaja,4,2 1997 1998 1999 2 21 22 Kokonaisfosfori (Pkok) 22

Puhdasvesiallas Tiivistämö Jäähdyttämö Varoallas Jälkiselkeytys Ilmastusallas Tasausallas Puhdistusprosessin päävaiheet Jätevesi neutraloidaan ennen tasausaltaaseen johtamista poltetulla kalkilla, rikkihapolla tai tehtaalta tulevalla jätehapolla. Neutraloinnissa jätevesi pyritään saamaan ph- alueelle 6,5-7,5, joka vastaa tavallista vettä. Jätevedet jäähdytetään tarvittaessa ennen tasausaltaaseen johtamista jäähdytystornissa. Tulevan veden lämpötila on 5-6 C ja lähtevän veden 38 C. Jäähdytyksellä luodaan pieneliöiden toiminnalle otolliset olot. Jäähdytystarve on vähäisempi tehtaan käynnistysvaiheissa ja talviaikana. Neutraloinnin ja mahdollisen jäähdytyksen jälkeen jätevedet johdetaan tasausaltaaseen, jossa käsiteltävän jäteveden laatua tasataan. Tasausaltaassa jätevesi myös jäähtyy edelleen. Poikkeustapauksissa, jolloin jätevedessä tiedetään olevan runsaasti haitallisia aineita tai veden laatu muuten poikkeaa olennaisesti normaalitilanteesta, jätevedet johdetaan ensin varoaltaaseen ja sieltä vähitellen tasausaltaaseen. Tarvittaessa jäteveteen lisätään vielä ennen tasausallasta ravinteina typpeä tai fosforia. Tasausaltaan jälkeen jätevesi johdetaan ilmastusaltaaseen, jossa vesi sekoitetaan aktiivilietteen kanssa ja näin syntynyttä seosta ilmastetaan. Ilmastuksessa käytetään kalvoilmastimia, joissa hienokuplamuodostus tapahtuu ilman läpäistessä kumikalvoon tehdyt mikroviillot. Ilmastusallas on jaettu kolmeen osaan, joissa jäteveden liete- ja happipitoisuutta voidaan säätää. Ilmastusaltaassa on varauduttu myös vaahdonestoaineiden käyttöön. Vaahdonestoaineita voidaan tarvittaessa lisätä puhdistusprosessiin jo ennen tasausallastakin. Ilmastuksesta jätevesi johdetaan ilmastusaltaan keskellä olevaan jälkiselkeytykseen, jossa liete erotetaan vedestä. Liete palautetaan takaisin puhdistusprosessiin ja puhdistettu vesi johdetaan ylikaatona mereen. Lietettä kertyy prosessin aikana koko ajan lisää, jolloin osa siitä poistetaan lietteen käsittelyn kautta edelleen kuitulietteen kanssa kuorikattilassa poltettavaksi. t/d,5,4,3,2,1 t/d 2,4 2,2 2 1,8 1,6 1,4 1,2 1,8,6,4,2 tavoitteena alittaa raja 1997 1998 1999 2 21 22 Kokonaistyppi (Nkok) 1997 1998 1999 2 21 22 Kiintoaine 23

Logistiikka Laiva 4 % Juna 1 % Tulevan puuraaka-aineen kuljetukset vuonna 22 Auto 5 % Puuraaka-aineesta vastaanotettiin vuonna 22 autokuljetuksilla 5 %, rautateitse 1 % ja ulkomaisen puun osuuden kasvun myötä laivoilla 4 %. Auto- ja rautatiekuljetusten osuus on laskenut vuodesta 21 muutamia prosenttiyksiköitä laivakuljetuksen hyväksi. Autolla tulevan raaka-aineen keskikuljetusmatka oli noin 9 km, junalla tulevan noin 23 km ja laivalla noin 32 km. Koska Sunilan tehtailla on oma satama tehtaan välittömässä läheisyydessä, kuljetusmatka satamasta tehtaalle on lyhyt. Tuotetusta sellusta toimitettiin vuonna 22 Suomen tehtaille 71 % ja vientiin 29 %. Suomeen menneestä sellusta noin 9 % kuljetettiin 4 kilometrin säteellä Sunilasta oleville tehtaille. Loput 1 % kuljetettiin keskimäärin 21 kilometrin päähän. Kuljetuksista hieman alle kolmannes tapahtui junilla ja loput autoilla. Ulkomaille lähteneestä sellusta valtaosa (63 %) meni Saksaan, 25 % toimitettiin Yhdysvaltojen pohjoisosiin ja loput 12 % Euroopan maihin, Venäjälle ja Kiinaan. Ulkomaille menneen sellun kaikki kuljetukset tapahtuivat joko pelkästään laivoilla tai siten, että osa matkasta tapahtui laivalla ja jatkokuljetukset tehtaille junalla tai autolla. Myytävistä sivutuotteista, eli mäntyöljystä ja tärpätistä, valtaosa meni kotimaahan. Vuonna 22 tärpätti kuljetettiin Ouluun. Mäntyöljystä kuljetettiin 92 % Valkeakoskelle, ja loput noin 4 % Ouluun ja 4 % Saksaan. Alihankkijoiden ympäristönsuojelun taso Toimittaja- ja alihankkijayhteistyössä Sunila Oy suosii ensisijaisesti paikallisia yrityksiä. Toimittajayhteistyön tehostamiseksi aloitettiin toimittajien järjestelmällinen auditointi vuonna 1997. Auditointeja on pyritty kohdistamaan erityisesti sellaisiin toimittajiin, joiden kanssa tehtävässä yhteistyössä toimintaa on haluttu kehittää tai siinä on ollut laadullisia tai muita häiriöitä. Toimittaja-auditointeja tehtiin 1 kpl vuonna 2, 3 kpl vuonna 21 ja 8 kpl vuonna 22. Toimittajien suhtautumista ICC:n kestävän kehityksen periaatteisiin on kartoitettu kaikkia toimittajia koskeneella kyselyllä ja erikseen järjestetyssä tilaisuudessa, jossa kerrottiin Sunilan toiminnasta ja suhteesta ympäristöön sekä selvitettiin ICC:n kestävän kehityksen 16 periaatetta. Toimittajayhteistyötä on kehitetty solmimalla partnership-sopimuksia 11 toimittajan kanssa. Partnership-yhteistyöhön kuuluvat oleellisena osana koulutustilaisuudet, joissa kerrotaan Sunilan toimintatavoista ympäristöasioihin, työturvallisuuteen ja toiminnan laatuun liittyvissä asioissa. Aiemmin koulutukset järjestettiin yhteistilaisuutena kaikille sopimuskumppaneille, mutta vuonna 22 koulutus muutettiin yrityskohtaiseksi, jolloin tilaisuuksissa päästiin keskittymään toimittajakohtaisiin asioihin ja osanottajien määrä yrityksestä saatiin kasvamaan. Merkittävät ympäristönäkökohdat Sellutehtaan perustoiminta ja vaikutus ympäristöön pysyy melko samanlaisena vuodesta toiseen. Tästä johtuen myös toiminnasta tunnistetut merkittävät ympäristöön vaikuttavat näkökohdat ja niistä johdetut ympäristöpäämäärät ovat säilyneet lähes samoina viime vuosien aikana. Ympäristönäkökohtien tarkastelu tehtiin merkittävyyden arvioinnin tehostamiseksi uudistetulla tavalla syksyllä 22. Ympäristöön vaikuttavan tapahtuman todennäköisyys arvioitiin nyt asteikolla 1-5 ja vaikuttavuus asteikolla 1-1. Edellisten tulona esille saatujen merkittävien ympäristönäkökohtien ja ympäristöpolitiikan perusteella laadittiin vuoden 23 strategiaprosessiin edelleen työstettäviksi ympäristöpäämääräaihiot tehtaan hajuttomuuteen, satunnaisten vesipäästöjen pienentämiseen, ilmaan kohdistuvien päästöjen vähentämiseen ja jätteiden hallintaan liittyen. 24

Vuoden 22 ympäristöpäämäärät ja niiden toteutuminen 1. Tehtaan ylös- ja alasajot Koko tehdasta koskevaksi päämääräksi sovittiin, että COD-kuormitus puhdistamolle menevässä vedessä ei nouse yli 7 t:n/d eikä lähtevässä vedessä yli 4 t:n/d. Luvut ovat päiväkeskiarvoja ja mittaus tehdään päivittäisen jätevesitarkkailun puitteissa. Puhdistamolle tuleva COD-kuormitus laski hiukan ollen noin 45 t/d. Puhdistamolta lähtevän COD:n arvot pysyivät samalla tasolla kuin edellisvuonna. Vuoden ainoa ylitys tapahtui heinäkuussa, kun tehdasta ajettiin ylös seisokin jälkeen. Tällöin tulevan veden COD-pitoisuus ylittyi 424 kilolla. Puhdistamo sisään Puhdistamon COD-kuorma, COD cr kg/d Puhdistamo ulos 1, 9, 8, 7, 6, 5, 4, 3, 2, 1,, 1 3 5 7 9 11 13 15 17 19 21 23 25 27 29 31 Esimerkki COD-kuorman seurannasta heinäkuulta 22. Tehtaan kesäseisokki päättyi 7.7. Tulevassa vedessä tavoitearvo on alle 7 t/d ja lähtevässä vedessä lupaehto 4 t vuorokaudessa kuukauden keskiarvoksi laskettuna. 25

14 13 12 11 1 9 8 7 6 Vesi m 3 /ts Vedenkäyttö v. 1997-22 Tavoite v. 24 m 3 /ts 1997 1998 1999 2 21 22 2. Kokonaisjätevesimäärä m 3 /ts Yhtiön strategiassa on määritelty, että veden käyttö vähenee vuoden 1999 arvosta (125 m 3 /ts) 4 % vuoden 24 loppuun mennessä, jolloin tavoite on 75 m 3 /ts. Mittaus tehdään sovittujen jätevesimäärämittausten mukaan. Kokonaisjäteveden määrä vuonna 22 oli 99 m 3 /tonni sellua. 3. Hajukaasujen talteenotto Lupaehto määrittelee, että väkevien hajukaasujen polttolaitoksen vuosittaisen käyttöasteen on oltava vähintään 97 %. Ympäristöpäämäärän mukaisena tavoitteena on päästä 99 % polttoon käyntiajasta, kun myös laimeat hajukaasut ovat mukana laskennassa. Tammikuussa polttoa ei vielä seurattu uudella tavalla. Marraskuun alhainen käyttöaste selittyy suolaisen veden aiheuttamalla tehtaan alasajolla sekä ongelmista soihtupolttimella. 4. Hajuhaitat Tavoitteena on saavuttaa vuoteen 22 mennessä toimintatapa, jossa jatkuvaa hajua ei esiinny. Tavoitteen toteutuminen todetaan Kotkan ilmanlaadun tarkkailuun perustuen. Mittausperuste on ilmanlaadun mittari Rauhalassa ja rajana valtioneuvoston päätös 48/96 ilman ohjearvoista koskien TRS:ää, jolloin kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo rikiksi laskettuna ei saa ylittää arvoa 1 ug/m 3. Valtioneuvoston ohjearvoa ei ylitetty kertaakaan vuonna 22. Hetkellisiä hajuhaittoja esiintyi silti ajoittain. Kotkansaarella 26.9. esiintyneet hajuhaitat liittyivät Sunila Oy:n haisevien päästöjen käsittelyssä varalaitoksena toimivan soihdun testausajoihin. 5. Jätteet Päämääräksi asetettiin 1.12.2 kokonaisjätemäärien vähentäminen, lajittelun edelleen tehostaminen ja soodasakan, kuorikattilan tuhkan ja leijupetijätteen hyötykäytön lisääminen. Loppusijoitettavien jätteiden kokonaismäärä väheni hieman vuodesta 21 (kuvat s. 21). Soodasakkaa ja kuorikattilan tuhkaa käytettiin vanhan kaatopaikan maisemointiin. Ongelmajätteen määrä kasvoi huomattavasti, koska lopetetun polttoaineen jakeluaseman öljypitoisia maita toimitettiin asianmukaiseen käsittelyyn. Jätehuoltoon liittyvä pro gradu -työ selkiinnytti jätteiden nimeämistä ja punnituskäytäntöjä, jätteiden synty- ja toimituspisteiden merkintää ja raportointia. Vuoden 23 ympäristöpäämäärät ovat samat kuin vuonna 22. % 1 98 96 94 92 9 88 86 84 82 8 tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Toteutunut Tavoite Käyttöaste/a Hajukaasujen poltto v. 22 26

Ympäristöriskit Ympäristönsuojelullinen riskianalyysi tehtaalla ja Sunilan Puhdistamo Oy:ssä toteutettiin syksyllä 1996. Hankkeen toteutuksessa käytettiin ns. potentiaalisten ongelmien analyysiä. POA (Potentiaalisten Ongelmien Analysointi) on työtapa, jossa tulevaisuudessa mahdollisesti esiintyvät epäedulliset tapahtumat otetaan tavallista perusteellisemman tarkastelun kohteeksi. Vuoden 1996 jälkeen ei ole tehty uutta kokonaisanalyysiä, mutta turvallisuus- ja ympäristöriskien kartoitus on tehty uusien prosessien käyttöönoton yhteydessä. Kertaluontoinen riskien tunnistaminen tehdään myös pienempiin muutoksiin, jos hankkeeseen sisältyy merkittäviä potentiaalisia vaaratekijöitä henkilöturvallisuuteen, ympäristöön tai omaisuuteen liittyen tai viranomaismääräykset edellyttävät riskien tunnistamista. Vuoden 2 lopulla toteutettiin riskianalyysi, jonka tavoitteena oli tunnistaa riskit joilla on suuri taloudellinen merkitys. Riskien tunnistaminen tapahtuu tarkistuslistojen, poikkeamatarkastelun eli hazoptarkastelun, vikapuuanalyysin ym. vastaavien menetelmien avulla. Kokonaan käytöstä poistettavista tuotantoalueista tai prosesseista, jotka edellyttävät purkutöitä, tehdään tarvittaessa oma riskien tunnistaminen ennen purkutöiden aloittamista. Tarkoituksena on ennalta tunnistaa purkamisen eri vaiheissa syntyviä vaaratilanteita sekä purkujätteen käsittelyn ja kuljetuksen aikana mahdollisesti syntyviä henkilö- ja ympäristöriskejä. Vakaville tunnistetuille onnettomuuspäästömahdollisuuksille tehdään tarveharkintaan perustuen seurausanalyysejä, joiden avulla voidaan tarkemmin selvittää, miten päästö leviää lähiympäristöönsä eri tilanteissa ja vuodenaikoina. Suuronnettomuusvaarojen syntymisen mahdollisuutta eri tilanteissa ja olosuhteissa tunnistetaan reaaliaikaisesti laitoksessa käyttöön otetuilla sisäisillä riskien tunnistamisen menetelmillä. Niiden avulla voidaan merkitykselliset riskit erotella riskeistä, joilla on vähemmän merkitystä. Sunila toimitti vuoden 21 alussa viranomaisille turvallisuusasioiden hallintajärjestelmän ja sisäisen pelastussuunnitelman, jotka TUKES (Turvatekniikan keskus) täydennyksen jälkeen hyväksyi. Turvallisuusasioiden hallintajärjestelmä perustuu SEVESO II-direktiiviin vaarallisten kemikaalien käsittelystä. Direktiivin tarkoituksena on estää vaarallisista kemikaaleista aiheutuvat suuronnettomuudet ja rajoittaa mahdollisten onnettomuuksien ihmiseen, ympäristöön ja omaisuuteen kohdistuvia seurauksia. E.m. asiakirjoihin liittyen Sunila jakoi toukokuussa 21 Kotkan alueen asukkaille paikkakunnan muun teollisuuden ja pelastuslaitoksen kanssa laaditun turvallisuustiedotteen. Turvallisuustiedotteessa kerrotaan tuotantolaitoskohtaiset riskitekijät, kerrotaan kemikaalien ominaisuudet ja annetaan ohjeet varautumisesta mahdollisiin onnettomuustilanteisiin. Sunila Oy:n toiminnassa tehtaan ulkopuolelle suuronnettomuuden vaaran voivat aiheuttaa rikkidioksidi ja klooridioksidi vakavan säiliö- tai putkirikon yhteydessä. Rikkidioksidin käytöstä ollaan luopumassa asteittain. Klooridioksidin valmistusprosessia on muutettu vuonna 22 siten, että rikkidioksidi on korvattu vetyperoksidilla. Rikkidioksidin käyttö tehtaalla ei vielä tässä vaiheessa lopu kokonaan, mutta vähenee tasosta 15 kg/tonni sellua tasolle 3 kg/tonni sellua. Vuoden 23 tavoitteena on luopua kokonaan rikkidioksidista. Poikkeamat ja ympäristötiedustelut Tehtaalle tuli vuoden 22 aikana yhteensä 41 ympäristötiedustelua, joista 37 koski ilmapäästöjä ja neljä melua. Tiedustelujen määrä koskien ilmapäästöjä nousi vuodesta 21. Vähäsateisen kesän vuoksi kaatopaikan läjitysalueelta pääsi tuulen mukana läheiselle asuinalueelle kuivaa pölysakkaa. Korjaavana toimenpiteenä kaatopaikka-aluetta kasteltiin, varastokasoja muokattiin ja asukkaille annettiin siivousapua. Ympäristöpoikkeamailmoitukset ovat oman henkilökunnan tekemiä ilmoituksia havaituista häiriöistä. Poikkeamat johtavat korjaustoimenpiteisiin tilanteen korjaamiseksi, vahinkojen välttämiseksi ja vastaavien tilanteiden ehkäisemiseksi. kpl 5 4 3 2 1 kpl 25 2 15 1 5 2 21 22 Ympäristöpoikkeamat 2-22 2 21 22 Ympäristötiedustelut 2-22 Puhdistamo Vesi Ilma Hajupäästö Pölypäästö Melu 27

Ympäristönsuojeluinvestoinnit ja -kustannukset Vuoden 22 ympäristönsuojeluinvestoinnit olivat yhteensä 1,1 milj. euroa: EUR M 1 8 6 4 2 1997 1998 1999 2 21 22 Ympäristönsuojeluinvestoinnit 1997-22 - Pölyämisen pienentäminen hakkeen siilovarastoinnilla 43 93 - Tehdaskaatopaikan maisemointi 251 46 - Väkevien ja laimeiden hajukaasujen varapoltto, SO 2 - ja TRS- päästöjen vähentäminen 114 77 - Hajukaasujen talteenoton parantaminen 99 89 - Alhaisemmat ilmapäästöt 64 7 - Suuronnettomuusvaaraa aiheuttavien kemikaalien käytöstä luopuminen 4 8 - Veden ja energiankäytön vähentäminen 32 74 - Polttoainepäästöjen estäminen satamassa 27 86 - Ympäristövuotopäästöjen estäminen 26 62 - Pesuhäviöiden pienentäminen putkitukosten paremmalla havainnoinnilla 11 1 Vesilupaan liittyvä yhtiön vesiensuojelumaksun ja kalatalousmaksun yhteismäärä vuonna 22 oli 56 2. Ilman laadun tarkkailumaksu oli 15 95. Vuoden aikana saatiin valmiiksi yhdessä Metsäteollisuus ry:n kanssa toteutettu KCL- ECO-virtauskaavion luominen. Tämän työkalun avulla voidaan arvioida erilaisten toimintatapojen vaikutusta ilma- ja vesipäästöihin, jätteiden määriin, raaka-aineiden tarpeeseen ja energian kulutukseen. 28

Turvallisuuspolitiikka Turvallisuusasioiden hoito on keskeinen osa yrityksemme johtamista. Sitoudumme ottamaan toiminnassamme huomioon turvallisuusnäkökohdat sekä kehittämään toimintaamme onnettomuuksien ennaltaehkäisemiseksi. Yhteinen vastuu Sunila Oy:n johto sitoutuu arvioimaan ja varaamaan turvallisuusasioiden tehokkaaseen ja tarkoituksenmukaiseen hoitamiseen tarvittavat voimavarat. Koko henkilöstömme ylimmästä johdosta alkaen on sitoutunut lainsäädännön sekä viranomaismääräyksien noudattamiseen ja asettamiemme päämäärien saavuttamiseen. Jokainen sunilalainen tunnistaa oman työnsä turvallisuusriskit ja on omalta osaltaan vastuussa niiden hallinnasta sekä toinen toistensa turvallisuudesta. Henkilöstöllämme on mahdollisuus ja velvollisuus tuoda turvallisuuteen liittyviä näkemyksiään esille sekä muutenkin osallistua turvallisuusasioiden kehittämiseen. Jatkuva parantaminen Kehitämme jatkuvasti tuotantoprosessejamme ja toimintatapojamme soveltamalla parasta mahdollista tekniikkaa ja asiantuntemusta taloudelliset seikat huomioiden. Arvioimme jatkuvasti toimintamme turvallisuusvaikutuksia ja -riskejä päämääränä niiden sekä erityisesti suuronnettomuuden vaaran pienentäminen ja turvallisuusasioiden hallinnan jatkuva parantaminen. Kehitämme koulutuksella henkilöstömme sekä muiden alueella työskentelevien turvallisuustietoutta ja valmiuksia sekä erityisesti tietoutta oman työn turvallisuusvaikutuksista. Ennaltaehkäisy Päämääränämme on onnettomuuksien ennaltaehkäisy. Emme hyväksy, että toiminnastamme voisi aiheutua suuronnettomuus, joka muodostaa uhkan terveydelle, ympäristölle tai omaisuudelle laitosalueella tai sen läheisyydessä. Avoimuus ja yhteistoiminta Tiedotamme avoimesti turvallisuuteen liittyvistä riskeistämme sekä niihin liittyvistä tavoitteistamme ja toimenpiteistämme sekä henkilöstöllemme että ympäröivälle yhteisölle. Ylläpidämme turvallisuuskysymyksissä luottamuksellista suhdetta sidosryhmiimme sekä huomioimme heiltä saamamme huolenilmaisut toimintamme kehittämisessä. 29

Työsuojelu Nolla tapaturmaa -ajattelu otettiin vuonna 21 yhdeksi kokonaistoimintaa ohjaavaksi perustekijäksi Sunilassa. Yhtiön tapaturmaa -toimintaohjelma hyväksyttiin työsuojelutoimikunnan käsittelyn jälkeen johtoryhmässä maaliskuussa 22. Nolla tapaturmaa -toimintaohjelman mukaan Sunilan toiminta on kokonaisuus, jossa jokapäiväisen tekemisen eri vaiheissa varmistetaan parhaalla mahdollisella turvallisuustasolla kustannustehokkaasti ja jatkuvan parantamisen hengessä laadukkaan tuotteen tekeminen ja ympäristöä mahdollisimman vähän kuormittava toiminta. Toimintaohjelman puitteissa laaditaan turvallisuusohjelmia ja saavutettavissa olevia turvallisuustavoitteita sekä uusitaan toimintatapoja alenevan tapaturmakehityksen varmistamiseksi ja lopulta tapaturmattomaan tilaan pääsemiseksi. Koko henkilökunta ja yhteistyökumppanit tullaan kouluttamaan tapaturmaa -ajatteluun ja omaksumaan Sunilan turvallisuuskulttuuri. Vuonna 22 toimintaohjelman puitteissa muutettiin eräitä henkilökohtaisiin suojavälineisiin liittyviä käytäntöjä ja laadittiin työsuojelutoimikunnassa joulukuussa hyväksytty ohje henkilökohtaisten suojainten käytöstä Sunilassa. Henkilökunnan koulutus aloitettiin työsuojelupareista. Turvallisuusasioiden hallintajärjestelmän laatimisvaiheessa yhtiön henkilökunnalta kerättiin huolenilmaisuja niistä tekijöistä, jotka heidän mielestään aiheuttavat onnettomuuden tai työturvallisuuden vaaraa Sunilan toiminnassa. Lukuisissa vastauksissa tuotiin esille ahtaan tehdasalueen liikennöinnin aiheuttamat riskit. Huolenilmaisujen perusteella teetettiin turvallisuuslähtökohtainen tehdasalueen liikennöintisuunnitelma, joka saatiin valmiiksi vuoden 21 lopulla. Suunnitelman mukaan raskas ja kevyt liikenne erotetaan mahdollisuuksien mukaan toisistaan, liikennöintiä varsinaisella tehdasalueella vähennetään, pysäköintiä yhdenmukaistetaan ja kulunvalvontaa ja aluesuojausta parannetaan. Suunnitelma toteutetaan vaiheittain vuosien 22-25 aikana. Vuonna 22 rakennettiin oman sataman kautta tulevaa puuraaka-ainetta varten satamatielle siltavaaka ja muutettiin tämän liikenteen väyliä puuvarastoalueelle. Näillä toimenpiteillä saatiin ongelmalliseksi koetun pääportin alueen liikennettä selkiinnytetyksi. kpl/v 5 4 3 2 1 1997 1998 1999 2 21 22 Tapaturmia 1997-22 Tapaturmat Vuonna 22 Sunilan omalle väelle sattui 35 tapaturmaa, joista 28 johti poissaolopäiviin. Poissaolopäiviä kertyi 3 kpl, joista 21 täyttyi kahdeksasta pahimmasta tapaturmasta. Sunilan kanssa yhteistyössä oleville sopimuskumppaneille sattui Sunilan töissä 9 tapaturmaa. Vuoden 22 tapaturmista 12 syntyi liukastumisista, kompastumisista ja kaatumisista työtehtävissä tai työmatkalla. Seuraavaksi eniten sattui sormien tai raajan puristumisia ja työkalun aiheuttamia tapaturmia. Nolla tapaturmaa -toimintaohjelmassa pyritään käymään kiinni juuri näihin, eniten tapaturmia aiheuttaneisiin syihin. Keinoina tulevat olemaan mm. työolosuhteiden parantaminen, henkilökohtaisten suojainten käytön lisääminen, työopastuksen tehostaminen, koulutus ja sattuneiden läheltä piti -tilanteiden ja tapaturmien entistä tyhjentävämpi käsittely. 3