VALAMON YSTÄVÄT RY:N LEHTI NUMERO

Valamon Ystävä VALAMON YSTÄVÄT RY:N LEHTI NUMERO 85 6.4.2012

VALAMON YSTÄVÄT RY TOIMISTO Unioninkatu 39 A 6, 4. kerros. 00170 Helsinki. Puh. (09) 135 5715 Toimisto avoinna: ke 15.00-16.30 sähköposti: toimisto@valamonystavat.fi Toimistossa on päivystäjä. Muina aikoina viestit voi jättää puhelinvastaajaan. Toimistosta voi tilata postitse lähetettäväksi (2 viikon toimitusaika) Valamon Ystävät ry:n julkaisemia kirjoja ja adresseja. Niitä saa myös Helsingin Tuohuksesta ja Valamon luostarista. PUHEENJOHTAJA Kalle Holmberg puheenjohtaja@valamonystavat.fi Yhdistyksen toimintaa luostariperinteen edistämiseksi voi tukea lahjoituksin tilille Sampo FI46 8000 1800 710361 Jäsenten osoitteenmuutokset pyydämme ilmoittamaan yhdistyksen toimistoon tai toimisto@valamonystavat.fi. Valamon Ystävä 85 Julkaisija: Valamon Ystävät ry. Vastaava toimittaja: Timo Mertanen Toimituskunta: Rauno Jussila, Aila Koivisto, Timo Mertanen, Andreas Salminen, Sakari Siitonen Lehden osoite: Unioninkatu 39 A 6, 00170 Helsinki Puhelin: 046 541 9974 (Timo Mertanen) Sähköposti: lehti@valamonystavat.fi Valamon Ystävät ry:n lehti, joka ilmestyy vuonna 2012 neljä kertaa. 39. vuosikerta. Painos 2000 kpl. Seuraava lehti ilmestyy kesäkuussa 2012. Aineisto pyydetään lähettämään toimitukselle 10.5.2012 mennessä osoitteeseen lehti@valamonystavat.fi. Kuvia voi lähettää osoitteeseen kuva@valamonystavat.fi. Painopaikka: Painotalo Casper Oy casper@painotalocasper.fi Kurikka 2012 Et u k a n n e n k u va: Ri s to No r d e l l Takakannen kuva: Jouko Kärki Valamon Ystävä 2

Pu h e e n j o h t a j a l t a Me Karamazovit Yhdeksän vuotta sitten riensin Staraja Russaan. Pieni kylpyläkaupunki sijaitsee Ilmajärven eteläpäässä vastapäätä pohjoisen Novgorodia. Kyseessä oli Dostojevski-festivaali. Esitin tulkin avustamana kokemukseni mitä tapahtuu, kun ottaa vauhtia Albert Camus n Putoamisesta, ponnistaa Dostojevskin Kellariloukosta ja lentää satojen sivujen ryteikössä kohti Karamazovin veljesten upottavaa suota. Ensin luulee olevansa katumuksentekijä, tuomari Amsterdamin sumuissa, sitten neuroottinen päällesylkijä Pietarin yössä, lopulta hengästynyt roolinvaihtaja Karamazovien suuressa saagassa. Pidin puhettani Beklemishevskin talossa. Talo oli ylösrakennettu rikospaikka eli Fjodor Karamazovin asunnon jäljennös. Lähellä sijaitsi vanha huvila, jossa kirjailija oli asunut perheineen 1870-luvulla muutaman vuoden ja muutaman kirjan ajan. Riivaajat oli valmistunut, Keskenkasvuinen valmistui, Karamazovin veljekset oli valmistumassa; se kummitteli ja teki tuloaan. Kirjailija työskenteli yöllä, yhdestätoista viiteen aamulla. Vaimo ja lapset nukkuivat, Fedja-setä kirjoitti, poltti paperossejaan ja sukelsi ajatuksissaan yhä syvemmälle ja syvemmälle Kaupunkia oli pommitettu toisen maailmansodan jumalhämärässä, vain yksi talo säästyi: tämä. Nietsche kuulemma piti Dostojevskista. Näin kerrottiin. Niin tai näin. Talo selvisi, huhu jäi. Dostojevskin pojanpojanpoika Dimitri, joka ajoi raitiovaunua Pietarissa, lähetti tulkkini välityksellä terveisiä ja kehotuksen rukoilla läheisessä Georgios Voittajan kirkossa, Pyhittäjä-äidin ikonin edessä. Niin oli esi-isänsä Fjodor Mihailovits tehnyt, kumartunut syvään pylväiden takana, silmät kyynelissä. Menin ja osallistuin panihidaan. Ikoni oli pysähdyttävän suuri, holvit matalat ja seinät siniset. Mietin Karamazoveja, sitä että veljeksistä vanhin, hänkin Dimitri, oli lopulta se, joka oppi kokemastaan, tiedosti syyllisyytensä ja polvistui. Ihminen on liian laaja, minä olisin kaventanut. Ei! Ei enää omavoimaisuutta! Kaventamiseenkin tarvitaan Jumala. Hyvittäminen alkaa Siperiasta. Romaanin toisessa osassa ovat luostarinvanhus Zosiman opetuspuheet. Luin niitä kerran ystäväni hautajaisissa. Rukouksesta, rakkaudesta ja kosketuksesta toisten maailmoitten kanssa. Luettuani sain kutsun Valamoon. Menin ja kosketus syntyi. Se on kestänyt pian kolmekymmentä vuotta. Valamon ikonien alla Karamazovien henkilögalleria on järjestäytynyt yhä uudelleen ja uudelleen. Mitä mieli ajaa takaa? Mustaa vai valkeaa? Jos kapenen, niin kirkastunko? Vai ohenenko hämärään? Istahdan hautausmaan penkille Elina Karjalaisen grobun ääreen. Huokailen, mietin, kirjoitan jotakin pieneen muistivihkoon. Ettei nyt kokonaan katoaisi, häipyisi muistamattomiin sekään, että vähän ennen kuolemaansa Elina ohjeisti lapsiaan etsimään edessäolevaan muistojuhlaansa esittäjät, minutkin, mainitsi että lukekoon siellä Dostojevskia, kun aina siitä puhuu. Ja niin minä luin, Kuopiossa viisi vuotta sitten, syyskuun viimeisenä, iltapäivän aikaan. Välistä joudumme ymmälle, varsinkin kun näemme ympärillämme ihmisten pahuutta. Silloin kysymme itseltämme: Käytänkö voimaa vai nöyrää rakkautta? Vastaus on: Nöyrää rakkautta, aina ja ehdottomasti. Jos näin päätät, voit valloittaa koko maailman. Nöyrä rakkaus on pelottava voima, vahvin kaikesta. Sen veroista ei ole. (Karamazovin veljekset) Kalle Holmberg Valamon Ystävä 3

VALAMON LUOSTARI Valamontie 42 79850 Uusi-Valamo Puhelinvaihde (017) 570 111 Fax (017) 570 1510 Va r a u k s e t Majoitus-, ruokailu-, kokous-, opastus- ja Kansanopiston kurssivaraukset Puhelin: (017) 5701 810 (ma-pe 9.00-16.00) Fax (017) 5701 510 Sähköposti: myyntipalvelu (at) valamo.fi Mu i s t o e s i n e m y y m ä l ä Tu o h u s Kesä-elokuussa Ma-la 7.30-21.00 Su 8.00-21.00 Syys-toukokuussa su-to 8.00-20.00 pe-la 8.00-21.00 Ki r j a s t o Valamon luostarin kirjasto Valamontie 42 79850 Uusi-Valamo Puh. (017) 570 1718 Fax (017) 5701510 Sähköposti: kirjasto (at) valamo.fi Aukioloajat Kirjasto on avoinna: ma la 12.00 14.00, ti ja to myös 17.00 18.00. Sunnuntaisin kirjasto on suljettu. Tutkimustyö on mahdollista erillisen sopimuksen mukaan ma pe kirjaston virka-aikana 8.00 16.00. Valamon Ystävä 4

Kuva : Alexander Savialoff Skeemapappismunkki Jefrem Heinäveden Valamon päätalon kolmannen kerroksen parvekkeella vuonna 1940. Valamon Ystävä 5

Koettelemusten sunnuntai Sunnuntai-illan tulipalo Valamo päärakennuksessa ei ollut suinkaan ensimmäinen laatuaan luostarin sodanjälkeisessä historiassa, mutta aineellisessa mielessä se oli tuhoisin. Sotaa paennut veljestö löysi Jumalan johdatuksesta vuonna 1940 uudeksi asuinpaikakseen Papinniemen kartanon. Eräänä ohjaavana ennusmerkkinä paikan sopivuudesta luostariksi oli nyt osittain palaneesta kartanon päärakennuksesta löytynyt pyhittäjäisien Sergein ja Hermanin pienikokoinen ikoni. Päärakennus, jolla nimellä kartanon omistajien asuinrakennukseksi tehtyä taloa kutsutaan, on valmistunut 1840-luvulla. Alkuaan se on ollut tyyliltään klassismia, mut- ta rakennusta on myöhemmin muuteltu useaan otteeseen, ja 1920-luvun lopulla siihen rakennettiin vielä kolmas kerros. Sunnuntaiiltaisessa palossa osittain tuhoutunut ylin kerros oli lautarakenteinen, eikä palokuntien ripeästä toiminnasta johtuen tuli ehtinyt levitä talon hirsiseen runkoon. Pyhittäjäisät varjelivat luostariaan niin, ettei palosta koitunut uhkaa ihmishengille ja kaikki talon toisen kerroksen edustustiloissa olleet ikonit, maalaukset ja huonekalut säästyivät tulelta. Taideteokset ja huonekaluista tuolit ehdittiin kantaa turvaan ennen palokuntien tuloa. Muut kalusteet on saatu suojaan kostuneina sammutustöiden loputtua. Rakennuksen ja irtaimen savu- ja vesivauri- Valamon Ystävä 6

Kuvat : Alexander Wikström oiden lisäksi luostarin erityisen merkittäviä aineellisia menetyksiä oli kaksi kolmannessa kerroksessa ollutta 1800-luvun lopulla maalattua suurikokoista kultataustaustaista ikonia. Yläkerrassa toimi 1960-luvulle saakka kesäkäyttöön tarkoitettu kirkko. Siellä olleita Kristus Kaikkivaltias- ja Jumalanäidin kazanilainen ikoneja ei saatu pelastettua palosta. Päärakennus on yksi Valamon pihapiirin vanhoista rakennuksista, johon kuuluu lisäksi vanha kirkko, veljestön kaksi asuinrakennusta, joista toinen on toiminut 1960-luvulta lähtien vierasmajana ja puinen aitta. Turvallisuussyistä myös vanhan kirkon irtain siirrettiin tulelta suojaan. Palossa vaurioitunut kolmikerroksinen puutalo oli 1970-luvulle asti luostarin päärakennus, jossa tuolloin sijaitsivat muun muassa igumenin asunto, luostarin kanslia ja arkisto. Luostaritoiminnan alkuvuosikymmeninä siellä asuivat igumeni ja koko johtokunta. Viime vuosina päärakennuksen kolmas kerros on toiminut kesäaikaan majoitustilana muutamille talkoolaisille ja palossa vaurioituneelta osaltaan varastona. Tilannetta johtanut pelastusjohtaja kertoi, että sekä ensisammutus että evakuointi oli johdettu ja hoidettu esimerkillisesti. Luostari osoittaa kiitokset kaikille pelastustöihin osallistuneille. Nyt ammattilaiset tutkivat palon alkamissyytä ja vakuutusyhtiö vahinkojen korvauksia. Koettelemuksia tarvitaan hengelliseksi kasvuksi, ja kuten Sananlaskujen kirjassa sanotaan jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa (Sananl. 3:12). Tärkein, eli jumalanpalvelukset ja luostarielämä jatkuvat entiseen tapaan ja vieraat ovat tervetulleita. Piispa Arseni Valamon Ystävä 7

Kesätalkoolaisen kertomaa Vuonna 2005 keväällä pyysi Veikko Waldén minua ensimmäisen kerran mukaansa kesätalkoisiin Uuden Valamon ja Lintulan Luostareihin. Olin hyvin otettu hänen kutsustaan ja mielenkiinnolla lähdin Veikon ja hänen vaimonsa Marja-Leenan kanssa ensimmäistä kesälomaviikkoani viettämään minulle hyvin epätavalliseen paikkaan. Olin kuullut, että Veikolla, Riihimäen luterilaisen seurakunnan entisellä Ylipuutarhurilla, oli pitkä vapaaehtoistyörupeama Valamossa ja Lintulassa. Jo vuonna 1980 alettiin Veikon johdolla Valamon hautuumaata käsipelein saattamaan nykyiseen muotoonsa silloisen Igumeeni Panteleimonin toivomuksesta. Talkoissa on Veikolla ollut apunaan vaimonsa Marja-Leenan lisäksi aktiivinen Riihimäen solu jonka touhukkaat moniosaajat ovat kesän ja syksyn talkoomatkoilla laittaneet Luostareiden pihapiirit ja etenkin hautausmaat kauniiksi ja vainajien muistoja kunnioittaviksi. Ja nyt minäkin sain olla myös osana tuota ekumeenista Riihimäen solua! Ensimmäinen matkani kotoani Porvoosta Heinävedelle sujui mukavasti autossa, Veikon ja Marja-Leenan kanssa, keskustellen käytännön asioista mitä tulisimme perillä tekemään ja ketä tulisimme siellä tapaamaan. Ensimmäisen talkookesän mielenpainuvimpiin tehtäviini kuului esikaivettujen hautakuoppien viimeistelyt, niin Valamon kuin Lintulankin hautuumailla. Pohjalta se tämäkin ura oli aloitettava. Viime kesänä sainkin jo kunnian olla mukana vaihtamassa Valamon hautausmaalle haudattujen Munkkien ja Nunnien nimilaattoja uusiin. Kautta kuluneiden vuosien ovat talkootehtäväni olleet monipuolisia fyysisiä töitä. Monia hienoja hetkiä olen kokenut noissa kauniissa Heinäveden maisemissa. Osallistumiset iltojen kirkonpalveluksiin toivat erityisen juhlallisuuden tunnun minulle luterilaiselle, joka olin tottunut oman kirkkoni koruttomampiin tilaisuuksiin. Talkoissa olen myös saanut tutustua moniin mukaviin ihmisiin, jotka tekevät arvokasta vapaaehtoistyötä Ortodoksikirkolle sekä Veljistön ja Sisariston jäseniin. Talkoot päättyivät aina Igumeenin vastaanottoon, jossa oli mukava tutustua hänen asuntoonsa, keskustella hänen kanssaan ja kuulla hänen ajankohtaisia asioitaan. Lintulassa ollessamme saimme aina myös erittäin lämpimän vastaanoton Igumeenilta ja Sisaristolta. Hartaat, mutta kuitenkin rennot ruokailu- ja kahvihetket Lintulassa, kera maukkaiden antimien, tulen takuulla muistamaan pitkään. Samoin talkoopäivän jälkeiset saunomiset Lintulan saunassa, jossa pidettiin löylyhuoneessa siistejä räsymattoja, ovat mielenpainuvat. Aikaisemmassa työelämässäni olin saanut yli vuosikymmenen ajan mahdollisuuden tutustua eri maiden kulttuureihin ja uskontoihin työmatkojeni yhteydessä. Minua kiinnostaa eri kulttuurien uskonnot ja niihin liittyvät pyhät esineet ja kuvat. Sain myös mahdollisuuden tutustua Ortodoksi Ikonien maalaamiseen Porvoon Ortodoksikirkon ikonipiirissä ja Valamon Kansanopiston ikonimaalauksen jatkokurssilla. Kansan- Valamon Ystävä 8

opiston kurssilla opin varsinaisen maalaamisen lisäksi myös olennaisia teologisia asioita ikonien historiasta, symboliikasta ja merkityksestä. Vaikka viime aikoina ei minulla ole ollut mahdollisuutta maalata, niin olen varma, että kun taas on mahdollisuus siihen, niin takuulla jatkan harrastustani. Ikonimaalaus on mieltä rauhoittavaa ja erittäin palkitsevaa. Muutama vuosi sitten kävin pyhiinvaellusmatkalla Venäjän Divejevon luostarissa. Vaikka en ole erityisen uskonnollinen, niin koin matkallani jotain selittämätöntä, erityisen rauhoittavaa lämpöä ja sydämellisyyttä, jota olen myös saanut kokea talkoomatkoillani Heinäveden pyhiin paikkoihin. Ensi kesäkuun alussa olen lähdössä seitsemättä kertaa kesätalkoisiin Heinävedelle. Odotan tätä matkaa jälleen innolla. Siitä on taas hyvä aloittaa kesälomani, mieli rauhallisena ja levänneenä. Peter Jokinen talkoolainen Porvoosta Valamon Ystävä 9

Luostarin veljestö tutuksi Munkkidiakoni Viktor Lehtemme toimitus on päättänyt esitellä lukijoilleen Valamon veljestön jäseniä. Edellisessä numerossa kerrottiin pappismunkki Aleksanterista. Tässä numerossa voimme tutustua hieman lähemmin munkkidiakoni Viktoriin. Valamon Ystävä 10

Kuka on nähnyt isä Viktorin, ei varmasti unohda häntä heti, sillä erityisesti munkinkaapu päällä hän on todella mittava mies, jonka kunnioitusta herättävä olemus ei jää kirkkoväeltä huomaamatta. Keskustelimme isä Viktorin kanssa joulun aikaan luostarin Trapesassa. Keskustelu on taatusti erilaista kuin useimpien ihmisten kanssa, sillä isämme on todella persoonallinen mies, jonka ajatuksenjuoksua on joskus vaikeaa tulkita oikein. Hän on usein aika lyhytsanainen, mutta saattaa lausahtaa savolaiseen tyyliinsä ikään kuin asian vierestä olevan huomautuksen, jonka osuvuutta ei aina heti ymmärrä. Useimmiten hänet tapaa myyntitiskin viereltä, josta hän hakee pikaisesti ison mukillisen kahvia ja palaa takaisin veljestön ruokasaliin. Isä Viktor on asunut Valamossa jo reilut 24 vuotta. Diakoniksi hänet vihittiin joulukuussa 2011 ja hänen vastuulleen annettiin tammikuusta alkaen myös luostarin taloudenhoitajan tehtävät eli luostarin taloudesta huolehtiminen. Isä Viktor uskoo työn sujuvan siinä mielessä ongelmitta, että hän tulee hyvin toimeen liiketoiminnanjohtaja Veikko Halosen kanssa. Ehkä myös siksi, että molemmat katselevat maailmaa suunnilleen yhtä korkealta. Hänen työhönsä kuuluvat lisäksi niin luostarin tietokoneet kuin nettisivuston ylläpito. Ne ovat hänelle samanaikaisesti työ ja harrastus. Niitä on pakko harrastaa, että osaisi enemmän. Täytyy vain tutkailla erilaisten sivustojen lähdekoodeja ja kopsata sieltä mielenkiintoisia palasia omaan käyttöön. Munkilla on joskus myös vapaa-aikaa, joka täyttyy usein kirjallisuuden parissa. Hengellistä kirjallisuutta luetaan tietenkin jatkuvasti. Maallisesta kirjallisuudesta häntä kiehtoo fantasiakirjallisuus, esimerkiksi J. R. Tolkien ja myös scifi, vaikka se ehkä kuulostaakin munkin kohdalla hieman oudolta. Kuopiolaissyntyinen isämme tuntee myös maallista elämää, sillä hän oli nuoruudessaan yli 10 vuotta teollisuuden palveluksessa. Halu pelastaa oma sielu ja tehdä kaikkeni sen eteen oli ainoa syyni tulla luostariin. Tämä tapahtui vuonna 1987. Munkkidiakoni Viktor tuumailee: Kun ihminen lähtee luostariin, hän hylkää isänsä, äitinsä ja perheensä. Eihän kysyvä katso taakseen vaan eteensä. Isä Viktor tunnustaa, ettei munkin elämä ole helppoa, koska luostari on aika suljettu yhteisö, jossa vain pitää kyetä tulemaan toimeen samojen ihmisten kanssa. Luostarijärjestelmän isä Viktorin näkee erittäin hierarkkisena ja kokee, että kuuliaisuus on joskus vaikeaa, mutta teet, vaikka et tahdo Kannustan sellaisia yrittämään, joiden on mahdollista tulla kokeilemaan, että olisiko luostari sittenkin se oikea paikka. Luostari ei kuitenkaan sovi kaikille. Isämme muistelee omaa taivaltaan ja toteaa: Kaikilla pyrkijöillä pitäisi olla takanaan vähän itsenäistä elämää ennen päätöstä alkaa munkiksi. Sopiva ikä voisi olla ainakin vajaat 30 vuotta. Luostarin jumalanpalvelukset ovat tietenkin luostarielämän keskeinen asia. Palvelukset tuntuvat nyt hieman erilaisilta isän uuden vihkimyksen vuoksi, mutta ei mitenkään täysin uusilta, sillä hän on toiminut pitkään lukijana. Lukeminen on vaativaa ja sanoista on joskus varmasti vaikeaa saada selvää. Hän on kuitenkin pyrkinyt lukemaan mieluummin sujuvasti kuin käyttämään artikulaatioon valtavasti aikaa, sillä eivät ihmiset silloin jaksa kuunnella. Hän korostaa, että palveluksen pituus ei korreloi pyhyyden kanssa. Keskustelemme mm. Laatokan Valamon palveluksista. Hän toteaa: Perinteitä pitää osata arvostaa, mutta ei perinteiden eikä hurskastelun vuoksi vaan siksi, että on pyrittävä pyhyyteen. Palvelukset ovat tar-

koitettu aina myös kävijöille, ei pelkästään veljestölle ja vaikka joskus väsyttääkin, aamukirkkoon tulemisen pitäisi olla riemu ja ilo, ei ikävä velvollisuus. Palvelukset vievät joka tapauksessa valmistautumisen kanssa vähintään 4 tuntia päivässä. Sen päälle tulevat muut työt, joita on normaalit 8 tuntia. Työpäivän pituus voi olla usein 12 tuntia ja enemmänkin. Munkkidiakoni Viktorin toiveena olisi, että Valamosta voitaisiin kehittää kolmannen vuosituhannen luostari, joka osaisi oikealla tavalla seurata aikaansa. Esikuvana voitaisiin pitää vaikkapa joitain Athoksen luostareita, joissa osataan olla samalla nykyaikaisia ja kuitenkin uskollisia kaikille luostariperinteille. Luostarin tulevaisuutta hän ei kuitenkaan halua tässä tilanteessa arvailla millään tavalla, sillä Korkeasti siunattu Joensuun Piispa Arseni on vain tilapäinen johtaja. Luostarin tulevaisuus ei ole kiinni yksittäisestä munkista, sillä isä Viktorin mielestä kaikki luostarit ovat erilaisia ja aina johtajansa näköisiä. Toivotamme munkkidiakoni Viktorille ja koko luostarin väelle siunausta ja armorikkaita vuosia heidän tärkeään työhönsä Valamon luostarin perinteiden ja tulevaisuuden vaalijoina. Rauno Jussila Tuttu näky monille Valamon kävijöille: munkkidiakoni Viktor ja kahvikupillinen Trapesassa. Valamon Ystävä 12

Kuva : Alexander Savialoff Kevään koittoa Valamon luostarissa Heinävedellä vuonna 1940. Suojele, Herra, luostariasi! Valamon Ystävä 13

Munkki Joonan keljasta Tervehdys Valamon ystävät! Helmikuiseen Valamoon kuuluu hyvää. Kärsivällisesti teemme täällä sitä työtä,joka meille on määrätty. Vieraiden ja pyhiinvaeltajien kohdalla elämme vuoden hiljaisinta jaksoa.itse harjoittelen vastaanoton tehtäviä. Toki tämä on siihen paras aika. Ei ruuhkia eikä tarvitse hosua. Kyllä täällä elämääkin on. Tänään tuli harjoittelukoulujen rehtorit (40 henkeä) pitämään kolmeksi päiväksi kokousta. Tulevana viikonloppuna täällä on vapaaehtoistyöntekijöiden tapaaminen. Noin 50-60 henkeä on tällä tietoa saapumassa. Kärsivällisyys on mieliaiheitani. Filokaliasta sattui silmään: Kärsivällisyys on sitä,että sielu pyrkii vaivojaan säästämättä hyveisiin.tällainen pyrkimys karkottaa nautinnonhalun. Eilen olin jälleen pienellä juoksulenkilläni. Ei oikein kulkenut,kivisti ja henkinen tilakaan ei ollut hääppöinen. Olen juossut 25 vuotta enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Luultavasti tästä syystä en liiemmin hätkähtänyt. Jatkoin lenkkini loppuun. Sen verran raskasta tällä kertaa kuitenkin oli, että taisin siinä juostessani tokaista itselleni: No, kärsimys on vapaaehtoista. Minun elämässäni juoksuharrastus (niin koen) on ratkaissut ongelmia, avannut ajattelua, omalla tavallaan puhdistanut sielua. Tuonut elämään kuria ja rakennetta. No, aiheesta on kirjoiteetu riittävästi kirjoja, joten ei siitä sen enempää. Olen ollut elämässäni hidas oppimaan. Tähän ikään (49v.) ehtiessäni olen oppinut, että elämä ei ole niin epäoikeudenmukaista kuin nuorempana luulin. Jos ajattelisin edelleen näin, en tiedä jaksaisinko edes elää. Jopa epäoikeudenmukaisesta tilanteesta voi etsiä jonkinlaista reiluutta. On täytynyt vain kaivaa syvä kuoppa, takoa taltalla kalliota, kääntää kuvittelemani totuudet ylösalaisin,jotta jotain uutta olisi löytynyt. Se on vaatinut aikaa ja ponnisteluja. Eikä se välttämättä näytä aina kaiken vaivan arvoiselta. Jokaisen yksilön on päätettävä, onko se sen arvoista. Lyhyesti yritän sanoa, että ainakaan minun elämässäni ongelmat eivät ole ratkenneet sohvan pohjalla peukaloita pyöritellessä. Herra on oikeudenmukainen tuomari. Hän on tämän kaiken mahdollistanut, pitänyt minut kiinni elämässä ja olenpa saanut kokea tämänkin ihmeen, että olen nyt luostarissa. Kristus kärsi vapaaehtoisesti meidän kaikkien puolesta. Kristus kärsi, jotta me saamme elää. Kun antaa elämänsä Herran käsiin, monet taakat putoavat. Mutta eivät kaikki. Niiden eteen on täytynyt sitten nähdä vaivaa ja tosissaan. Laskeuduimme suureen paastoon. On katumuksen aika. Laskiaisviikon aamupalveluksen virrelmästikiira loppuu: Sieluni, paastotessasi ruoasta, mutta puhdistautumatta himoista, turhaan iloitset syömättömyydestäsi, sillä jos se ei koidu lähtökohdaksi parannukseen, niin Jumalan taholta sinua valehtelijana vihataan ja sinä olet demoneista pahimman kaltainen. Ne eivät milloinkaan itseään ravinneet. Jos syö- Valamon Ystävä 14

mättömyys ei saa sieluasi syntiä tekemättömäksi, niin teet turhaksi paaston ja pysyt itsepäisesti mielettömissä himoissasi. Siksi ajattele seisovasi ristiinnaulitun Vapahtajan vieressä, ja ajattele pikemminkin tulleesi sinun tähtesi ristiinnaulitun kanssa ristiinnaulituksi. Ja huuda Hänelle: Muista minua, Herra, kun tulet valtakuntaasi. munkki Joona Ve l i Jo h a n n e k s e s t a munkki Joona Ku va : Sa r i Mu u k k o n e n Valamon luostarin johtaja piispa Arseni vihki 23.3.2012 viitankantaja Johanneksen munkiksi nimellä Joona. Piispa Arseni toimitti vihkimisen perinteen mukaisesti suuressa paastossa ja vain veljestön läsnäollessa. Valamon Ystävä 15

LAPPEENRANNAN PAIKALLISOSASTON 30-VUOTISJUHLA Valamon Ystävät ry:n Lappeenrannan paikallisosasto vietti 30-vuotisjuhlaansa sunnuntaina 5.2.2012. Juhla aloitettiin Pokrovan kirkossa liturgialla, jonka toimittivat isä Timo Tynkkynen yhdessä pappismunkki isä Aleksanterin, isä Markus Petsalon ja isä Makarios Alatalon kanssa. Liturgian jälkeen oli Lappeenrannan ortodoksisella seurakuntasalilla juhlatilaisuus, jossa pappismunkki Aleksanteri esitti Vala- mon luostarin johtajan, K.S. Joensuun piispa Arsenin tervehdyksen juhlaväelle. Myös K.P. Helsingin metropoliitta Ambrosius, Valamon Ystävä 16

Valamon Ystävät ry:n puheenjohtaja Kalle Holmberg, Lintulan luostarin johtaja igumenia Marina sekä Valamon Ystävien toiset paikallisosastot olivat lähettäneet juhlaan tervehdyksensä. Metropoliitta Ambrosius oli myöntänyt paikallisosaston aktiivisille jäsenille Eila-Hämeen-Anttialle ja Hilkka Siitoselle piispalliset siunauskirjat, jotka annettiin heille juhlassa. Puheenjohtaja Risto Savolainen kertoi paikallisosaston perustamisesta ja sen toiminnasta kuluneen 30-vuotiskauden aikana. Isä Mauri Patronen lauloi kanttori Jarkko Lavasteen säestämänä, ja kanttori Jarmo Huttu soitti pianolla sikermän Karjala-aiheisia sävelmiä. Lämminhenkiseen juhlaan herkullisen tarjoilun olivat valmistaneet paikallisosaston omat emännät. Juhlan lopuksi laulettiin pyhittäjäisien Sergein ja Hermanin tropari. Isä Aarne Ylä-Jussila Sihteeri Valamon Ystävä 17

Muistoja isä Feodor Iltolasta En osaa sanoa tarkalleen milloin tapasin isä Feodor Iltolan ensimmäisen kerran. Uudessa Valamossa se varmasti on tapahtunut ja asia liittyy jollain tavalla laulamiseen. Isä Feodor oli pitkän linjan kanttori, luostarin elämää jo Laatokan Valamossa läheltä seurannut. Hän halusi eläkkeellä ollessaankin kantaa kortensa kekoon auttaen Valamoa nimenomaan kirkkolaulun avulla, sillä luostarissa oli palveluksia paljon ja kuorolaulutaitoisia vähän. Luultavasti tapaamisemme ajoittui noin vuoden 1986 tienoille, jolloin olin ensi kertaa luostarissa talkootyössä. Isä Feodor teki suurimman osan elämäntyöstään kanttorina toimien lähinnä Jyväskylän seurakunnassa. Jäätyään varsinaisesta työstään eläkkeelle hänet vihittiin myös papiksi. Muistan hyvin tämän iloisen, vilkkaan ja temperamenttisen miehen, joka puhui hieman särisevällä, korkealla äänellä. Hänen ulkoinen olemuksensa oli miellyttävä: pyöreähköt kasvot, tuuhea kihara tukka ja silmiinpistävä eloisuus ja huumorintaju. Toisaalta hän saattoi myös kiivastua nopeasti ja silloinkin puhetta tuli suusta vilkkaasti. Isä Feodor oli käynyt pappisseminaaria jo Sortavalassa ennen sotia ja tältä ajalta on jo olemassa kasku, joka ilmeisimmin pitää paikkansa: - Nuori seminaarilainen Feodor saatteli Sortavalan puistossa sievää tyttöä. He istuivat puiston penkille ja tyttö kysyi, minkälainen se koulu on jossa sinä Feodor opiskelet. Silloin Feja otti taskustaan valokuvan, joka oli seminaarin koulukuva. Tyttö ihaili ääneen näkemäänsä kuvaa, sanoen että onpas teidän koulussa komeita poikia. Tähän Feodor vastasi: Juu valokuvan perusteella sinne kouluun valitaankin. Ikivanhassa kuvateoksessa Vanhasta Valamosta on romanttinen valokuva, jonka nimi on Uneksija kellotornissa. Siinä nuori noviisi katselee luostarin komean pääkirkon tornissa auringonlaskua. Isä Feodor kertoi joskus, että hän on tuo nuori noviisi. Toimiessaan kanttorina Jyväskylässä isä Feodor oli tehnyt lukemattomat pyhiinvaellusmatkat Uuteen Valamoon. Eläkkeelle jäätyään hän auttoi luostaria kanttorin tehtävässä siinä määrin, että oleskeli toisinaan vuodesta enemmän luostarissa kuin kotonaan. Hän aina tapasi sanoa, että tuli Hiljaa karkuun. Luostarissa hän ajan mittaan sai Vanhan Munkkilan toisesta kerroksesta oman nimikkokeljankin, jossa oli hänen itsensä hankkima kalustus. Muistelen olleeni tuossa keljassa kerran yötäkin, Isä Feodorin ollessa silloin itse poissa luostarista. Isä Feodor oli kipujen mies ja sairauden tuttava. Hän oli haavoittunut jo jatkosodassa ja kantoi sodan arpia ruumiissaan. Hän oli usein tulossa jostain lääkärin operaatiosta, toisinaan sairaalastakin, ja saattoi uhmata lääkärin määräyksiä lähtemällä luostariin. Kun kysyin hänen vointiaan, hän yleensä vastasi voivansa huonosti, minkä jälkeen seurasi pitkä ja yksityiskohtainen sanallinen sairaskertomus. Tyylilleen uskollisena isä Feodor kyllä saattoi hiukan liiotellakin tai ainakin pääsi hyvään vauhtiin kertomuksessaan. Luostarissa ehdotettiinkin, että isä Feodorin vatsaan pitäisi asentaa vetoketju, koska silloin nuo tulevatkin operaatiot sujuisivat helpommin. Mieleeni on jäänyt, miten isä Feodor joskus kirkon klirossilla huokaisi ja sanoi: Voi kun työ tietäsittä, miten paljon mie olen joutunu kärsimään. Siihen vieressä laulava isä Panteleimon totesi tyynesti: Me olemme kuulleet kyllä. Isä Feodor mietti tilannettaan joskus myös Valamon Ystävä 18

näillä sanoilla: Mie sanon suoraa jot moni mies kasvaa miun iässäin jo horsmaa! Mie vaan täällä vieläki heilun,kas ko miul on nii ilone luonne! Joskus jalkaleikkauksen jälkeen isä Feodor olisi tarvinnut lepoa eikä saanut missään tapauksessa seisoa pitkiä aikoja. Hän tuli silti kirkkoon laulamaan. Luonto ei ilmeisesti antanut periksi istuakaan ja seisominenkin oli hankalaa. Lopputulos oli se, että isä Feodor vuorotellen istui ja seisoi, eikä oikein osannut päättää kumpaa tekisi. Kurkkuleikkaukseenkin hän kerran joutui, äänihuulissa oli ollut jotakin vikaa ja sitä asiaa hän perusteli sillä ettei ollut ennen 1960-lukua edes kuullut sanaa äänenmuodostus, joka on kaikkien kuorolaulajien peruskäsitteitä. Iloisena hän kyllä leikkauksen jälkeen totesi, että ääni luistaa paremmin kuin koskaan ennen! Kerran luostarissa tehtiin keskellä pihaa jotain johtotöitä. Työn takia oli keskelle pihaa oli pitänyt kaivaa erinäisiä kuoppia. Oli toimitettu aamuliturgia, ja sen päätyttyä Isä Feodor asteli pitkin pihaa kohti Trapesaa. Hänen seurassaan oli henkilö, jolle isä Feodor vilkkaasti elehtien selitti jotakin asiaa. Puhuessaan hän ei huomannut katsoa missä kulkee, vaan tipahti istualleen suoraan kuoppaan. Kun hän sitten tajusi mitä oli Isä Feodor Iltola 27.3.2010, 5 kk ennen hänen tuonilmaisiin siirtymistään. tapahtunut ja missä hän oli, hän suorasukaisesti huusi kuopasta: Maata päälle, maata päälle!. Viimeisimpinä vuosinaan isä Feodor kävi Uudessa Valamossa enää vain satunnaisesti. Hän viihtyikin paremmin Lintulassa, kunnes sairaus ja korkea ikä lopulta estivät matkustamisen pois kotoa. Isä Feodor siirtyi tuonilmaisiin korkeassa 91 vuoden iässä Jyväskylässä vuonna 2010. Kuollessaan hän oli viimeinen niistä papeista, jotka olivat suorittaneet Sortavalan pappisseminaarin. Iankaikkinen Muisto! Juha Järvinen Ku va : Jo h a n n e s Mä n t y m ä k i Valamon Ystävä 19

Meidän aikamme on kadottanut kärsimyksen tajun Aineistoa: Grünewald maalasi alttarin katolisen antoniittojen sääntökunnan Isenheimin kylässä sijainneeseen sairaskotiin. Siellä hoidettiin tuskallista, viljan torajyvistä johtunutta, pyhän Antoniuksen tuli -nimellä tunnettua sairautta. Potilaiden näkeminen on eittämättä vaikuttanut vavahduttavan Ristiinnaulittu-maalauksen syntyyn. Jo pelkästään Isenheimin alttaritaulusta kertova, yli puolet julkaisua käsittävä luku olisi riittänyt kirjaksi. Mutta meidän on varjeltava kuuloamme ja näköämme, sillä aistien kautta ja niiden avulla me myös turrumme ja tuhoudumme. Totumme tuhottuun maisemaan ja kärsimykseen. Halpahintaiseen moraaliin ja sen kuvastoon. Ja kun aistimme ovat turtuneet lopullisesti, alamme halveksia herkkyyttä ja pitää itseämme sen tähden älykkäinä. Tämä Valamon Ystävä 20

Grünewald maalasi Kristukselle Pyhän Antoniuksen tuli -sairauden oireet. on tyypillinen ilmiö ajallemme, joka pitää herkkyyden kauneinta ilmentymää - uskoa Jumalaan - epä-älyllisenä. (Hannu-Pekka Björkman: Kadonneet askeleet - matkoja aikaan ja taiteeseen, Kirjapaja 2011 aikaan, jota leimaa viides kuolemansyntiloputon ahneus, joka ei näytä aiheuttavan katumusta eikä omantunnontuskia. Aikaan, joka ei osaa eikä halua erottaa taidetta ja viihdettä toisistaan. Taiteilija on jumalallistanut inhimillisen kärsimyksen. Hän on maalannut Kristukselle tuon kauhean sairauden tuntomerkit. Kuvaamalla kärsimystä kärsimys lievittyy. Jos mikään ei ole pyhää, kaikki on vain arkea. Kaikkein vaikuttavinta on torajyvämyrkytyksen esittely, sillä Kristus samaistuu alttaritaulussa näihin silloin tuntematonta tautia sairastaviin luostarisairaalan asukkaisiin. Tauti nimettiin Grünewaldin aikana Pyhän Antoniuksen tuleksi, koska tämän egyptiläisen erakon pyhäinjäännösten uskottiin parantavan tautia. Sittemmin tauti on diagnosoitu ergotismiksi. Luostari merkittävä juuri tämän taudin hoidossa. Eivät hoitaneet taistelussa haavottuneita. hengellisen muistin menetys Valamon Ystävä 21

Va l a m o n Ys t ä v ä t r y vuosikokous 17.3.2012 Valamon Ystävät ry:n vuosikokous pidettiin Helsingin ortodoksisen seurakunnan seurakuntasalilla lauantaina 17.3.2012. Kokouksessa valittiin Kalle Holmberg jatkamaan yhdistyksen puheenjohtajana. Muina hallituksen jäseninä jatkavat Rauno Jussila Lahdesta, Aila Koivisto Helsingistä, Maritta Koskinen Kaarinasta, Timo Mertanen Helsingistä ja Andreas Salminen Helsingistä. Uutena jäsenenä hallitukseen valittiin Tara Koivisto Tampereelta. Hallitus 2012: vasemmalta Timo Mertanen, Rauno Jussila, Ail Koivisto, puheenjohtaja Kalle Holmberg, Maritta Koskinen, Tara Koivisto ja Andreas Salminen. Valamon Ystävät ry:n nettisivut ovat auenneet osoitteessa www.valamonystavat.fi. Sivut ovta vielä keskeneräiset ja kehittyvät jatkuvasti. Samalla yhdistyksemme on saanut uudet sähköpostiosoitteet, joiden loppuosa on @valamonystavat.fi, esim. toimisto@valamonystavat.fi. Valamon Ystävillä on myös sivu Facebookissa. Valamon Ystävä 22

VALAMON YSTÄVÄT RY TOIMINTASUUNNITELMA 2012 TOIMINTA JA TILAISUUDET Luostarin tukeminen Toiminnan tuotoilla rahoitetaan Valamon luostarin kirkollisten tilojen rakennus-, kunnossapito-, ja hoitotoimintaa, kirkollisen esineistön hankintaa ja ylläpitoa sekä luostaritradition tuntemusta. Julkaisutoiminta Valamon Ystävä jäsenlehteä julkaistaan neljä numeroa. Lehdet julkaistaan myös yhdistyksen kotisivuilla. Yhdistyksen uusi esite julkaistaan vuoden 2012 aikana. Valmistellaan v. 2013 julkaisutoimintaa. Valamon Ystävät ry:n uudistettuja kotisivuja www.valamonystavat. fi kehitetään edelleen ja niiden kautta välitetään tietoa yhdistyksen ja sen alaosastojen toiminnasta ja tapahtumista. Matkat Yhdistys järjestää kaksi luostariperinnematkaa Helsingistä Valamoon. Myyjäiset ja talkoot Yhdistys järjestää kirkkokahvit ja ruusutalkoot ja osallistuu joulumyyjäisiin. Tulevan toiminnan suunnittelu Yhdistyksen hallitus pitää keväällä 2012 aivoriihen, jossa pohditaan ja ideoidaan keinoja yhdistyksen tulevan toiminnan kehittämiseksi ja uudistamiseksi. TEHTÄVIEN HOITO Lisätään yhdistyksen toimintaa koskevaa informaatiota ja vapaaehtoisen työvoiman hankintaa jakamalla yhdistyksen uutta esitettä kirkkojen ilmoitustauluille ja luostariin sekä tiedottamalla yhdistyksen toiminnasta kotisivuilla. Päivitetään aktiivisesti yhdistyksen Facebook sivustoa mm. ilmoittamalla yhdistyksen ja paikallisosastojen järjestämistä tilaisuuksista, matkoista ja muista tapahtumista. JÄSENET Tehostetaan edelleen jäsenhankintaa, myös Internetin kautta. TALOUS Vuosijäsenmaksu on vuonna 2012 13 ja ainaisjäsenmaksu 130. PAIKALLISOSASTOT Ylläpidetään yhteyttä paikallisosastoihin, jotka järjestävät itsenäisesti omia tapahtumiaan. Valamon Ystävä 23

Valamon Ystävät ry - Turun paikallisosasto Toimintakertomus vuodelta 2011 Turun paikallisosaston puheenjohtajana toimi isä Ion Durac, varapuheenjohtajana Anne Hokkinen ja sihteerinä Maritta Koskinen. Rahastonhoitajana on toiminut Marjatta Kokkonen. Johtokunnan jäseninä olivat puheenjohtajan lisäksi Anne Hokkinen, Kyllikki Kinnari, Riitta Koponen, Maritta Koskinen, Pauliina Larjama ja Taina Ratia. Tilintarkastajina toimivat Mikko Ylinen ja Leena Haapala-Lindholm sekä varatilintarkastajina Päivi Hokkinen ja Päivi Virolainen. Toimintakauden aikana paikallisosaston johtokunta on kokoontunut 4 kertaa. Ohjelmallisia tapaamisia on pidetty kesäkuukausia lukuun ottamatta joka kuukausi. Kevätkauden aloitti 26.1. isä Ion Duracin luento Pyhän liturgian historia. 16.2. pidettiin puheenjohtajan johdolla vuosikokous, johon osallistui 14 yhdistyksemme jäsentä. Vuosikokouksen jälkeen kuultiin Anne Hokkisen esitelmä pyhästä Nektarios Eginalaisesta. Tiistaina 15.3. Valamo-ilta järjestettiin yhdessä Turun Tiistaiseuran kanssa. Luennon piti isä Petri Korhonen kertoen Espoon yhteisöstä ja pyhittäjä Herman Alaskalaiselle pyhitetystä kirkosta. Sunnuntaina 3.4. kirkkokahvien jälkeen isä Roland Tönisson kertoi Viron ortodoksisesta kirkosta. 18.5. kuultiin Karoliina Schaumanin luento Jumalansynnyttäjästä. Viikonloppuna 8.-10.4. teimme pyhiinvaellusmatkan Heinävedelle Uuden-Valamon luostariin. Paluumatkalla kävimme myös Lintulan luostarissa, missä igumenia Marina esitteli meille luostaria. Matkalla oli mukana 27 osallistujaa. Valamon luostarissa osallistuimme jumalanpalveluksiin, tutustuimme kongressikeskuksessa esillä olevaan Grigor Auerin taidenäyttelyyn ja kävimme hautausmaalla. Igumeni Sergei otti meidät ystävällisesti vastaan luostarin edustustiloissa, missä hän kertoi luostarin kuulumisista ja nautimme iltapäiväkahvit. Syyskauden ensimmäisessä tapaamisessa 21.9. kuultiin isä Ion Duracin esitelmä aiheesta Kirkkovuoden alku. Lokakuun Valamo-illassa 18.10. isä Markus Aroma luennoi aiheenaan Anthony Bloom. Vieraanamme lokakuun illassa oli myös pappismunkki Vladimir Kanadasta. Marraskuussa 16.11. arkkitehti Sakari Siitonen esitteli meille tsasounien arkkitehtuuria. Joulukuussa ei järjestetty Valamo-iltaa, sillä KS Joensuun piispa Arseni joutui perumaan tulonsa. Seurakunnan pääsiäismyyjäisiin (16.4.) ja joulumyyjäisiin (3.12.) osallistuttiin aiempien vuosien tapaan. Päävastuun pääsiäismyyjäisten järjestämisestä on kantanut Valamon Ystävät ry:n Turun paikallisosasto, jolloin järjestimme perinteiset joka arpa voittaa -arpajaiset. Varainhankinta toteutui toimintavuoden aikana Valamo-iltojen tarjoilutuoton, kirkkokahvien sekä myyjäisten tuoton muodossa. Valamon Ystävät Turun paikallisosasto lahjoitti Valamon Ystävät ry:lle 4000 käytettäväksi luostarin hyväksi. Valamon Ystävä 24

Va l a m o n Ys t ä v ä t Tu r u n p a i k a l l i s o s a s t o n t i l a i s u u d e t Tu r u n o r t. s e u r a k u n n a n salissa (Yl i o p i s t o n k a t u 19 B) j a t k u v a t: ke 18.4.2012 klo 17 alkavan iltarukouksen jälkeen Aiju von Schöneman: Turun naiset ke 2.5. klo 17 alkavan iltarukouksen jälkeen Mikael Miikkola: Athos-vuoren matka Valamo-iltojen osallistumismaksu 5 / henkilö ja opiskelijat 2,5 sisältää pienimuotoisen tarjoilun. Päivitetyt tiedot ajankohdista ja aiheista löytyvät Turun seurakunnan nettisivuilta www. ort.fi/turku sekä seurakunnan ilmoitustaululta. Tilaisuudet ovat avoimia kaikille. Tervetuloa mukaan! Valamon Ystäviä pyhiinvaellusmatkalla luostarissa vuonna 1967. Kuva : Alexander Savialoff Valamon Ystävä 25

Kellonsoittaja munkki Herman ja nuori pyhiinvaeltaja vuonna 1967 Valamon Ystävä 26

JÄSENMAKSU 2012 Valamon Ystävät ry:n jäsenmaksu vuodelle 2012 on 13. Ainaisjäsenmaksu on 130. Kannatusjäsenmaksu yhdistyksille ja järjestöille 50, yrityksille 150. Jäsenmaksu maksetaan Valamon Ystävät ry:n tilille: Sampopankki FI46 8000 1800 710361. Maksettaessa pyydämme käyttämään viitenumeroa, joka on lehden osoitelipukkeessa nimen yläpuolelta löytyvä jäsennumero. Jäsennumerossa oleva A-kirjain tarkoittaa maksettua ainaisjäsenmaksua. Jos sinulla ei ole jäsennumeroa, voit maksaessasi kirjoittaa yhteystiedot maksun viesti-kenttään. Yhdistyksen toimintaa luostariperinteen edistämiseksi voi tukea myös lahjoituksin samalle tilille Sampo FI46 8000 1800 710361 Saaja FI46 8000 1800 710361 Valamon Ystävät ry Viesti Jäsenmaksu 2012-13 euroa Ainaisjäsen - 130 euroa Kuva : Alexander Savialoff Maksaja Viite Tililtä n:o Eräpäivä Euroa Valamon Ystävä 27