KIRJALLINEN KYSYMYS 652/2006 vp Terveys- ja sosiaalitieteiden asema yliopistoissa Eduskunnan puhemiehelle Julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen työnjako nousee keskeiseksi kysymykseksi, kun valmistellaan korkeakoulujen rakenteellista kehittämistä. Osana kansainvälistä suuntausta pyritään saamaan aikaan entistä profiloituneempia ja laadukkaampia yksiköitä. Toisaalta ikäluokkien pienentyessä korkeakoulupaikkoja on sanottu olevan liikaa. Yhtenä keinona puuttua asiaan on nähty kokonaisten koulutusalojen siirtäminen yliopistoista ammattikorkeakouluihin. Esimerkkinä tässä yhteydessä on käytetty sosiaali- ja terveysalaa. Käynnissä oleva keskustelu on nostanut vahvan huolen terveys- ja sosiaalitieteiden tulevaisuudesta yliopistoissa. Kasvavien hyvinvointiyhteiskunnan haasteiden voittamisessa terveys- ja sosiaalitieteillä on ratkaiseva merkitys. Monimutkaistunut terveydenhuolto asettaa toimijoilleen jatkuvasti lisähaasteita mm. ikääntyvän ja moniongelmaisen väestön sekä erityisasiantuntemusta edellyttävän hoidon tarpeen kasvuna. Palvelutoiminnan tuottavuuden parantaminen sekä riittävän ja osaavan henkilöstön turvaaminen ovat terveydenhuollon merkittävimpiä haasteita. Hoitohenkilöstön runsaan eläkkeelle siirtymisen seurauksena on varsinkin Etelä-Suomeen syntynyt työvoiman saatavuusongelmia. Samankaltaiset haasteet ovat sosiaalisektorilla. Useissa valtakunnallisissa hankkeissa ja kannanotoissa, kuten Kansallisessa terveyshankkeessa, on nostettu esille terveydenhuoltoalan johtamisen ongelmat ja vaadittu johtamisosaamisen vahvistamista terveydenhuollon organisaatioissa. Asia on nostettu esiin myös OECD:n arviointiraporteissa, sillä johtamisen kehittäminen on yksi tärkeimmistä keinoista terveydenhuollon strategisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän muodostaessa mittavan osuuden kuntien rahankäytöstä ja palvelutuotannosta toiminnan tehokkaalla johtamisella voidaan merkittävästi vaikuttaa toiminnan taloudellisuuteen ja palvelujen saatavuuteen sekä laatuun. Opetusministeriön sosiaali- ja terveysalan johtamiskoulutustyöryhmä (OPM 2004:30) esittää, että johtamiskoulutus järjestetään jatkumona, jossa tiedekorkeakouluilla on tärkeä tehtävänsä. Tiedekorkeakouluissa johtamiskoulutusta tuotetaan akateemisiin perustutkintoihin johtavissa koulutuksissa tieteelliseen tutkimukseen pohjautuen. Lisäksi yliopistoilla on keskeinen rooli sosiaali- ja terveysalan johtamisen täydennyskoulutuksessa. Terveystieteiden maistereita valmistuu vuosittain noin 330. Terveystieteiden maisterit rekrytoidaan sosiaali- ja terveysalan eri tasoisiin johto-, opetus-, asiantuntija- ja tutkimustehtäviin. Terveystieteiden maistereita on Suomessa koulutettu yliopistoissa vuodesta 1979. Yksinomaan hoitotieteessä on 12 professoria. Heidän johdollaan on valmistunut noin 2 500 maisteria, 150 lisensiaattia ja 200 tohtoria. Terveystieteiden tieteenalaohjelmat ovat vakiinnuttaneet asemansa vahvoilla näytöillä tutkimuksen ja tieteenalan kehittämisessä, mikä on saanut osakseen myös kansainvälistä arvostusta. Versio 2.0
Selvitysten (OPM 2004:30) mukaan myös terveydenhuollon henkilöstöä ja johtajia kouluttavien pätevyyteen sekä tieteellistiedollisessa että pedagogisessa mielessä tulee kiinnittää erityistä huomiota. Terveydenhuollon haasteisiin vastaaminen edellyttää, että toiminta pohjautuu tutkittuun tietoon ja hoitokäytännöt ovat vaikuttavia. Johtaminen vaatii tiedekorkeakoulussa omaksuttuja valmiuksia systemaattisesti arvioida ja kehittää toimintaa mm. terveystieteelliseen teoriaan ja tutkimukseen perustuen. Erityisen tärkeää on kehittää sosiaali- ja terveysjohtamiseen liittyvää tutkimusta. Näiden tosiasioiden valossa terveystieteiden tai terveystieteiden opetuksen siirtäminen yliopistosta ammattikorkeakouluun olisi koko terveyspalvelujärjestelmälle erittäin vakava taantuma. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mikä on hallituksen näkemys sosiaalija terveystieteiden roolista rakenteellisessa kehittämisessä, ja jos hallitus valmistelee sosiaali- tai terveystieteiden tai niiden osan siirtämistä ammattikorkeakouluun, mihin valmistelu perustuu, miten hallitus aikoo ratkaista yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen työnjaossa sen, että sosiaali- ja terveysalalle riittää rekrytoitavaksi osaavia johtajia ja asiantuntijoita, miten hallitus aikoo turvata tutkittuun tietoon perustuvat hoito- ja toimintakäytännöt, ellei ammattikorkeakoulujen opettajiksi ja terveys- ja sosiaalipalveluiden johtajiksi ole saatavilla tiedekorkeakoulututkinnon suorittaneita osaajia ja miten turvataan terveystieteiden, kuten hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimus ja kehittäminen, jos tieteellistä perusopetusta ei anneta yliopistossa? Helsingissä 5 päivänä syyskuuta 2006 Sari Sarkomaa /kok Leena Rauhala /kd Terhi Peltokorpi /kesk Ilkka Taipale /sd Paula Risikko /kok Sirpa Asko-Seljavaara /kok Martin Saarikangas /kok Arja Alho /sd Anne Huotari /vas 2
Ministerin vastaus KK 652/2006 vp Sari Sarkomaa /kok ym. Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Sari Sarkomaan /kok ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 652/2006 vp: Mikä on hallituksen näkemys sosiaalija terveystieteiden roolista rakenteellisessa kehittämisessä, ja jos hallitus valmistelee sosiaali- ja terveystieteiden tai niiden osan siirtämistä ammattikorkeakouluun, mihin valmistelu perustuu, miten hallitus aikoo ratkaista yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen työnjaossa sen, että sosiaali- ja terveysalalle riittää rekrytoitavaksi osaavia johtajia ja asiantuntijoita, miten hallitus aikoo turvata tutkittuun tietoon perustuvat hoito- ja toimintakäytännöt, ellei ammattikorkeakoulujen opettajiksi ja terveys- ja sosiaalipalveluiden johtajiksi ole saatavilla tiedekorkeakoulututkinnon suorittaneita osaajia ja miten turvataan terveystieteiden, kuten hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimus ja kehittäminen, jos tieteellistä perusopetusta ei anneta yliopistossa? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Sosiaali- ja terveystieteet ovat merkittäviä, päivittäisiltä sovellutuksiltaan konkreettisesti lähellä kansalaisia olevia tieteenaloja, joista puhuminen julkisen tutkimus- ja korkeakoulutusjärjestelmän rakenteellisen kehittämisen yhteydessä on johtanut väärinkäsityksiin alojen tulevaisuudesta. Sosiaaliala on nostettu Korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen periaatteet -keskustelumuistossa (OPM-moniste 2:2006) yhdeksi esimerkiksi alasta, jossa yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen opintosuuntien mitoitusta, työnjakoa ja toimintarakenteita olisi tarkoituksenmukaista suorittaa. Suunnitelmaa tai käskyä siirtoihin tai supistuksiin ei korkeakouluille yliopistoille tai ammattikorkeakouluille ole annettu. Ennakoitavissa oleva väestön ikärakenteen muutos, koulutus- ja työelämän vaativuus sekä monimutkaistuvat sosiaaliset ongelmat haastavat sosiaali- ja terveysalan osaajien ammattitaidon uudella tavalla. Työelämän tarpeisiin on koulutuksella pystyttävä muuttuvassa tilanteessa vastaamaan. Aloituspaikkamäärä- ja koulutusohjelmamuutokset vaikuttavat viiveellä. Osaajien kouluttaminen sekä rekrytoiminen on pidettävä joustavana, toiminnasta lähtevänä ja käytännön työelämän taidot ylläpitävänä unohtamatta tieteellisen tiedon tuottamisen ja soveltamisen merkitystä alan kehitykseen myös käytännössä. Koulutusmuutoksia ja työelämävastaavuuksia on selviteltävä hallinnonalojen välisenä yhteistyönä. Pitkän aikavälin tavoitteet palveluiden saatavuudelle ja laadun turvaamiselle, palvelurakenteen ja toimintojen kehittämiselle, henkilöstön saannille sekä osaamisen ja työolojen kehittämiselle asetetaan Hyvinvointi 2015 -ohjelman valmistelussa. Korkeakoulujen opetusministeriölle rahoitettaviksi elokuussa 2006 esittämissä hankkeissa oli useita sosiaalialan paikalliseen järjestämiseen liittyneitä hankkeita. Korkeakouluille esitetään 3
Ministerin vastaus alan tarkastelemista valtakunnallisesti keskeiset hallinnonalat sitouttaen. Kokonaisvaltaiselle, korkeakoulujen omatoimiselle työlle myös annetaan resurssit. Helsingissä 27 päivänä syyskuuta 2006 Opetusministeri Antti Kalliomäki 4
Ministerns svar KK 652/2006 vp Sari Sarkomaa /kok ym. Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 652/2006 rd undertecknat av riksdagsledamot Sari Sarkomaa /saml m.fl.: Vilken är regeringens syn på social- och hälsovetenskapernas roll i den strukturella utvecklingen, och om regeringen förbereder en överföring av social- och hälsovetenskaperna eller en del av dem till yrkeshögskolan, vad grundar sig förberedelsen på, hur avser regeringen i fråga om arbetsfördelningen mellan universitet och yrkeshögskolor tillgodose att social- och hälsoområdet har en tillräcklig rekryteringsbas av kunniga ledare och sakkunniga att tillgå, hur avser regeringen säkra en forskningsbaserad behandlings- och verksamhetspraxis, om det inte finns kompetenta yrkeshögskollärare och chefer inom hälso- och socialvården som slutfört vetenskapshögskoleexamen och hur skall forskning och utveckling av hälsovetenskaperna, vårdvetenskap och hälsoförvaltningsvetenskap säkras om vetenskaplig grundundervisning inte meddelas vid universitetet? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Social- och hälsovetenskaperna är betydande vetenskapsområden som dagligen konkret tillämpas nära medborgarna, och om vilka talet i samband med den strukturella utvecklingen av det offentliga forsknings- och högskoleutbildningssystemet lett till missförstånd visavi framtiden. Det sociala området har i samband med diskussionspromemorian om principerna för strukturell utveckling av högskolorna (OPM-moniste 2:2006) anförts som ett exempel på sådana områden vilkas studieriktningar vid universitet och yrkeshögskolor lämpligen kunde dimensioneras, fördelas och struktureras om. Ingen plan eller order om överföring eller inskränkning har getts vare sig till högskolorna - universiteten eller yrkeshögskolorna.. Prognoserna om förändringar i befolkningens åldersstruktur, utbildningens och arbetslivets krav samt de allt mer komplicerade sociala problemen innebär nya utmaningar för social- och hälsoområdets kompetenspersoner. Genom utbildning måste arbetslivets behov kunna tillgodoses i en förändrad situation. Antalet nybörjarplatser och ändringar i utbildningsprogrammen har en fördröjd effekt. Utbildningen samt rekryteringen av kompetenspersoner måste vara flexibel, utgå från verksamheten och upprätthålla de praktiska arbetslivsfärdigheterna, utan att den praktiska betydelsen av produktion och tillämpning av vetenskaplig kunskap för den skull glöms bort. Ändringar i utbildningen och arbetslivsmotsvarigheten måste klarläggas i samarbete mellan förvaltningsområdena. Långsiktiga mål för servicetillgång och kvalitetssäkring, utveckling av servicestruktur och -funktion, tillgång till personal samt kompetensutveckling och arbetsförhållanden sätts i beredningen av programmet Välfärd 2015 (Hyvinvointi 2015). 5
Ministerns svar I högskolornas projekt från augusti 2006 som undervisningsministeriet föreslås finansiera fanns flera projekt om lokala arrangemang på det sociala området. Det föreslås att högskolorna skall granska området riksomfattande med bindande åtaganden inom ledande förvaltningsområden. För ett heltäckande arbete på eget initiativ i högskolorna ges också resurser. Helsingfors den 27 september 2006 Undervisningsminister Antti Kalliomäki 6