Siikajokilaakson perinnemaisemia -niittyjen ja hakamaiden lumoa Taimi Mahosenaho ja Maarit Översti

Siikajokilaakson perinnemaisemia -niittyjen ja hakamaiden lumoa ja

Kirjoittajat: ja Pro Agria Oulun Maaseutukeskus Oulun Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskus Valokuvat: Irma Paananen Kyllikki Lumijärvi Kaija Wennström Sari Jaakola Kaisu Leena Jantunen Kansikuva Taitto Sauli Heikkilä, Pieni Huone Julkaisija: Pro Agria Oulun Maaseutukeskus Oulun Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskus Pohjois-Pohjanmaan Te-keskus ISBN 951-8948-15-1 2 Paino Painorauma 2003

Esipuhe Tämä opas kertoo Siikajokilaaksossa sijaitsevista Pohjois-Pohjanmaan perinnemaisemista. Siikajokilaakson alue käsittää 7 kuntaa lähtien merenrannalta ja päätyen keskelle Suomea, lähelle Savon rajoja. Perinnemaisemalla tarkoitetaan perinteisen maatalouden ja maankäyttötapojen synnyttämää maisemaa. Tarkemmin kohdennettuna puhutaan perinnebiotoopeista, jotka ovat pääosin niitto- ja laiduntalouden muovaamia luontotyyppejä, esimerkkeinä rantaniityt, hakamaat ja metsälaitumet. Rakennettuja perinnemaisemia, eli kulttuurimaisemia perinteisine rakennuksineen ei tässä raportissa käsitellä erikseen. Toki hyvin usein näitä esiintyy samoilla alueilla rikastuttamassa kohteiden arvoa. Perinnebiotoopit ovat nopeasti häviämässä maastamme maatalousmenetelmien muututtua tehokkaammiksi ja työtä tekevän väkimäärän pienennyttyä maatiloilta. Katoamassa olevia perinnemaisemia on yritetty viimevuosina pelastaa esimerkiksi maatalouden erityisympäristötukien avulla. Tukijärjestelmän vauhdittamana onkin saatu monia alueita uudelleen hoidon piiriin myös Siikajokilaakson alueella. Moni niitty vielä kuitenkin odottaa hoitajaansa. Tässä kirjasessa läpikäydyistä 40 kohteesta n. puolet on hoidettuja. 12 kpl em. kohteista on maatalouden ympäristötuen piirissä ja 8 kpl kohteista on omaehtoisesti ilman tukia hoidettuja. Esitellyistä kohteista suuri osa sisältyy myös Pohjois-Pohjanmaan Ympäristökeskuksen 1997 laatimaan raporttiin Pohjois-Pohjanmaan perinnemaisemat. Siikajokilaakson kohteiden maastokäynnit on suoritettu tämän kirjasen osalta vuosina 2002-2003 Oulun Maaseutukeskuksen taholta. Ympäristökeskuksen maastoinventoinnit on tehty vuosina 1992-1996. Rahoitus tähän oppaaseen on myönnetty Pohjois-Pohjanmaan TE-keskuksen maaseutuosaston ympäristötuen materiaalin tuotantoon tarkoitetuista koulutusrahoista. Siikajokilaakson alueella on myös laadittu EMOTR rahoitteinen Matka Kylämaisemaan matkailureitistö internettiin. Sieltä voi löytää n. 400 luontoon, maisemaan, kulttuuriin, historiaan tai muuhun liittyvää kohdetta sijainti ja sisältötietoineen. Osa tämän oppaan 40 perinnemaisemakohteen sijaintitiedoista ajo-ohjekarttoineen löytyy myös Matka kylämaisemaan reitistön internetsivuilta. Tämän oppaan toivotaan innoittavan viljelijöitä, kyläyhdistyksiä ja kesäasukkaita tekemään aloitteita lähialueidensa perinnemaisemien hoitoon. Loppuosassa on kerrottu muille kiinnostuneille ja luonnon ystäville, miten he voisivat viettää ikimuistoisen kesäviikon Siikajokilaakson alueella perinnemaisemien parissa. Kiitokset kaikille maanomistajille myötämielisyydestä ottaa nämä kohteet esimerkeiksi tähän raporttiin sekä yhteistyöstä kohteiden tietojen ja maastokäyntien osalta. 3

Sisältö 4 Esipuhe...3 Sisältö...4 Katoavat perinnemaisemat...5 Miksi luonnon monimuotoisuutta vaalitaan?...6 Miten hoidan perinnemaisemia...8 Raivaus...8 Niitto...8 Laidunnus...9 Mitä ei saa tehdä...9 Tukea perinnemaisemien hoitoon...10 Maatalouden ympäristötuet...10 Perinneympäristön avustukset...11 Kartat kohdealueesta...12 Kohteena Siikajokilaakson 7 kuntaa...14 Siikajokilaakson perinnemaisemien historiaa...14 Löytöjä Siikajokilaaksosta...16 Siikajoki...16 1 Mateenpyrstön merenrantalaidun...16 2 Rantalan merenrantalaidun/ Säärenperä...17 3 Harjun merenrantaniitty/ Säärenperä...18 4 Merikylänlahti...19 5 Heikkilän merenrantaniitty/ Säärenperä...19 6. Yli-Patokosken joenrantalaidun...20 7. Hiirosen joenrantalaidun...21 8 Siikajoen sillankorvan lammaslaidun...22 Ruukki...22 9 Ojantakasen niityt ja haka...22 10 Keskipellon haka...23 11 Hentilän lammaslaidun...24 12 Vuolunkosken niityt...25 13 Finnin rantaniitty...26 14 Myllyahon laitumet...26 15 Mäkelän pihapiiri ja ranta...27 16 Anttilan luonnonlaidunalue...27 17 Salan niitty ja haka...27 Rantsila...28 18. Heikkilän laitumet ja niitty...28 19. Ali-Heikkilän joenrantaniitty...28 20. Yli-Heikkilän joenvarsilaidun...28 21 Saaren hakamaat...32 22 Poikolan haka...32 23 Rantsilan maisemalaidun...33 24. Mankilan peltoaukeat lintualueena...33 Pulkkila...34 25 Anttosen joenrantalaidun...34 26 Helinnurkka (Nurkka)...35 27 Pulkkilan lammashaka...36 28 Seppä-Mattila...37 Kestilä...29 29 Lehtolan metsälaidun...38 30 Hyvölän laidun...38 Piippola...39 31 Myllymäen haka...39 32 Hankosen karjamaja...40 33 Kotilan laitumet...41 40. Vähä-Lamun rantalaidun...41 Pyhäntä...42 34 Alakurkelan rantalaidun...42 35 Marttilan haka...42 36 Itämäen niityt ja kämppä...43 Viljelijä maiseman ja luonnon hoitajana...44 Kurosen tila...44 Seppälän tila...44 Kalliokosken tila...45 Yliklaavun tila...45 Tutustu Siikajokilaakson perinnemaisemiin...46 Jokamiehellä on myös velvollisuuksia...47 Eläimiä laitumella mitä huomioitava...47 Kokoa talkoot...48 Siikajokilaakson yhdistyksiä...49 Lähteet...50 Lisätietoja...51

Katoavat perinnemaisemat Niittyala oli 1800-luvun puolessa välissä Suomessa laajimmillaan, tuolloin niittyä oli Suomessa 1,6 miljoonaa hehtaaria ja peltoa n. 0,8 miljoonaa hehtaaria. 2000-luvun tilanne on muuttunut niin, että niityistä on jäljellä n. 1% verrattuna 1800-luvun määrään. Viljelymaata on nyt n. 2,4 miljoonaa hehtaaria eli 8% maamme pinta-alasta. Niittyä siitä on alle 20 000 ha. Naapurimaassamme Ruotsissa perinnemaisemia on jäljellä n. 200 000 ha ja Norjassakin moninkertainen määrä Suomeen verrattuna. Nyt ei tietenkään ole tarkoitus eikä mahdollistakaan palata takaisin vanhakantaisen maatalouden menetelmiin. Tavoitteena on käynnistää toimia niillä mahdollisuuksilla mitä nykymaaseudulla on. Viljelijöitä tukee tässä esim. maatalouden ympäristötukijärjestelmä. Talkoohengestä on Siikajokilaaksossakin hyviä näyttöjä. Tämä haka on hoidossa edelleen. Ihminen luonnon rikastuttajana Tapio Häkkilä tutkii Salan niityistä kertovaa tekstiä Ympäristökeskuksen perinnemaisema kirjasta. Tästä hoito on loppunut laiduntamisen päätyttyä. Perinteisessä maataloudessa ihmisellä oli tärkeä rooli luonnon rikkautta lisäävänä tekijänä. Ihminen synnytti elantoa tuottaessaan karjan avulla myös luonnolle monipuolisia elinympäristöjä. Muokkaamattomia luonnonlaitumia laidunnettaessa tai niittyjä niitettäessä syntyivät elinpaikat monilajisille matalille niittykasvustoille. Kasvilajien rikkaus ja kukinta sekä laiduneläimet taas vetivät puoleensa perhosia ja muita hyönteisiä. Ravintoketju jatkui hyönteisiä syöviin lintuihin ja eläimiin. Ketju jatkui vielä edellä mainittuja ravinnokseen käyttäviin petolintuihin ja -eläimiin. Jos nyt päästämme nämä vuosikymmenten aikana kehittyneet elinympäristöt häviämään, saattaa koko ravintoketjun moninaisen lajiston olemassaolo vaarantua. Koska lajit elävät vuorovaikutuksessa toistensa kanssa, yhdenkin lajin häviäminen sukupuuttoon vaikuttaa koko ketjun toimintaan. Sen vuoksi on hyvin tärkeää, että on selvitetty mitkä lajit ovat Suomessa uhanalaisia. Maatalousympäristössä elää jopa 20% kaikista Suomessa uhanalaisiksi katsotuista lajeista. Näistä uhanalaisiksi luokitelluista lajeista n. 300 kpl on juuri perinteiseen karjatalouteen kuuluvien elinpaikkojen kuten niittyjen ja hakamaiden eliöitä. Uhanalaisista putkilokasveista kolmannes kuuluu perinnekasvillisuuteen. Huomattava osa myös pistiäisistä, perhosista ja kovakuoriaisista on perinnemaisemien asukkeja. Perinnemaisemat kartoitettu Ympäristökeskus on etsinyt ja kartoittanut Suomen viimeisiä perinnemaisemia vuodesta 1992 lähtien. Myös Pohjois-Pohjanmaalta inventoitiin 270 perinnebiotooppia. Näistä valtakunnallisesti arvokkaita oli 16 kpl ja maakunnallisesti 53 kpl. Paikallisesti merkittäviä oli 201 kpl. Tässä raportissa on kohdealueena Siikajokilaakso, ja esille on tuotu nelisenkymmentä kohdetta. Inventoituja kohteita on näistä 26 kpl. Niistä 5 kpl on maakunnallisesti arvokkaita, 1 kpl valtakunnallisesti arvokas (Anttonen) ja loput paikallisesti arvokkaita. Esitellyistä kohteista hoidon piirissä oli 2003 n. puolet. Varsinaisten perinnebiotooppien lisäksi muutama kohde on muita luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä maatalousympäristöjä. 5

Miksi luonnon monimuotoisuutta vaalitaan? 6 Luonnon monimuotoisuuden vaalimisessa ei ole kysymys pelkästään siitä, että vaalisimme kaunista maisemaa ja saisimme ihailla kaunista kukkaloistoa elinympäristössämme. Kysymys ei ole myöskään siitä, että olisimme vain mieltyneet johonkin tiettyyn hyönteiseen tai kukkaan, jonka emme haluaisi katoavan. Nämäkin seikat ovat toki tärkeitä, mutta luonnon rikkaita elinpaikkoja vaaliessamme voimme samalla olla vaikuttamassa vielä suurempaan kokonaisuuteen. Miksi meille ihmisille olisi sitten niin tärkeää vaalia omalta osaltamme näitä luonnon lajiston rikkaimpia elinpaikkoja? Luonnon elämää havainnoimalla ja tutkimalla alkaa ihmisen tietoon vähitellen hahmottua luonnon ihmeellinen ja monisyinen mekanismi. Jokaiselle pienimmällekin yksittäiselle olennolle löytyy aina oma tarkoituksensa osana laajempaa luonnon kokonaisuutta ja kiertokulkua. Jos joku laji häviää sukupuuttoon, vaikuttaa se aina myös monien muiden lajien elämään. Sekin saattaa horjuttaa tasapainoa, jos ihminen levittää liian paljon samaa vierasperäistä kasvia laajoille alueille. Tällöin myös sen lajin tuhoeläimet lähtevät leviämään hallitsemattomasti. Monimuotoisessa luonnossa myös tuhoeläimet pysyvät kurissa, koska niille löytyy omat luontaiset tuhoajansa. Pellon pientareiden hyönteistöstä on siis hyötyä myös viljelyksille. Lajiston kato horjuttaa luonnon tasapainoa Maapallollamme on parhaillaan käynnissä sen historian kuudes sukupuuttoaalto. 1 Nykyinen lajikato on tutkijoiden mukaan verrattavissa viimeisimpään dinosaurukset hävittäneeseen massasukupuuttoon 65 miljoonaa vuotta sitten. Sen aiheutti valtavan asteroidin maahan syöksy. Tällä hetkellä maapallolta on arvioitu häviävän yksi kasvi- tai eläinlaji noin joka viides minuutti. Tähän yksi pääsyy on ihmislajin nopea lisääntyminen ja luontoa voimakkaasti kuluttava toiminta: tätä nykyä ihminen käyttää noin kolmasosan kaikista maapallon biologisesta tuotannosta. Ihminen toimillaan tuhoaa ja hävittää monien luonnon lajien elinpaikkoja kiihtyvällä vauhdilla. Esimerkkeinä trooppisten metsien ja muiden elinpaikkojen tuhoaminen, vierasperäisten lajien levittäminen alkuperäislajien elinpaikkojen kustannuksella, kemikaalien leviäminen ympäristöön sekä saastuttamisen aiheuttama ilmastomuutos. Lajiston kadosta on kehittymässä niin suuri ongelma, että luonnon tasapaino uhkaa järkkyä. Seuraukset vaikuttavat lopulta myös ihmiseen. Kivikkoisen niittyluiskan lajistosta voi löytää mm. huopakeltanoa, kissankelloa, pukinjuurta, ajuruohoa, ahomansikkaa, poimulehteä, pikkulaukkua, lampaannataa ja aho-orvokkia. Kuvat Rantsilan Ali-Heikkilän niityltä.

Ihminen muokkaa luonnon elinpaikkoja Useimmissa elinympäristöissä lajiston rikkaudelle olisi parasta, jos ihminen antaisi lajien elinpaikoille rauhan omilta toimiltaan. Siksi esimerkiksi metsien hoitotoimissa on nykylakien mukaan jätettävä metsälaissa määritellyt tärkeät elinympäristöt käsittelemättä, esimerkkeinä purojen ja lähteiden ympäristöt tai lehtomaiset kohteet. Perinnemaisemissa asia on päinvastoin. Siellä ihmisen oikea toiminta on välttämätöntä ympäristön säilymiselle. Ilman hoitotoimia niityt, kedot ja hakamaat peittyvät yksipuolisella rehevällä tai liian korkealla lajistolla ja valoisaa niukkaravinteista kasvupaikkaa tarvitsevat lajit katoavat. Perinnemaisemia vaalimalla voimme siis antaa sadoille uhanalaisille lajeille elinympäristön. Tämän vuoksi perinnemaisemien hoitoa tuetaan myös yhteiskunnan taholta. Suomi mukana kansainvälisissä sopimuksissa Perinnemaisemien vaaliminen on tärkeä osa Suomen luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä. Luonnon monimuotoisuuden vaalimisesta on sovittu myös kansainvälisissä sopimuksissa. Jo 1992 Riossa solmitun ympäristösopimuksen yhteydessä Suomikin allekirjoitti biologisen monimuotoisuuden vaalimisen eli biodiversiteetti sopimuksen. Rion sopimuksen toteuttamiseksi on sitouduttu myös kansainväliseen toimintaohjelmaan Agenda 21:n. Biologisella monimuotoisuudella tarkoitetaan kaikkien kasvien, eläinten ja mikro-organismien sekä niiden elinympäristöjen moninaisuutta ja vaihtelua. Tämä monimuotoisuus ilmenee periaatteessa kolmella eri tasolla: 1) perintötekijäin eli geenien vaihteluna yhden lajin, alalajin tai kannan sisällä, 2) lajien moninaisuutena tietyllä alueella ja 3) ekosysteemien monimuotoisuutena. Biologisen monimuotoisuuden suojelusopimus pyrkii ottamaan huomioon kaikki nämä monimuotoisuuden tasot. 1 Professori Ilkka Hanski, Helsingin yliopisto;artikkelit ja puheenvuoro YleTutkittu juttu, Kuudes massasukupuutto, 4.10.2003 7

Miten hoidan perinnemaisemia? Raivaus Perinnemaisema-alueen puuvartisen kasvillisuuden alkuraivauksessa määritetään ensin perinnemaiseman tyyppi ja mihin lopputiheyteen tähdätään. Onko kyseessä avoin vai pensastoinen merenrantaniitty, puoliavoin joenvarsiniitty, puustoinen alhaalta avoin hakamaa vai sulkeutuneempi metsälaidun. Niittyjen lajeille on kuitenkin tultava tarpeeksi valoa, mutta liian kalju lopputulos voi olla maisemaan sopimaton. Myös jatkohoito vaikuttaa. Mikäli alue saadaan laidunnuksen piiriin, alue voi olla avoimempi. Jos alue joudutaan hoitamaan jatkossa niittämällä ja raivaamalla, on varovaisempi harvennus paikallaan. Raivaustyö on usein parempi tehdä usean vuoden aikana, ettei aiheuteta villiintynyttä vesakoitumista. Myös haapa- ja leppäpuiden kaulaaminen, eli kuoren poisto tyveltä kesäaikaan vuotta tai kahta ennen puun kaatamista vähentää jälkivesontaa. Samoin pajukon poisto lehdelliseen aikaan ei herätä niin hillitöntä jälkikasvua kuin lehdettömänä sahattuna. Raivattaessa tulee välttää liian monotonista lopputulosta. Monimuotoista luontoa kannattaa säilyttää jättämällä kauniita yksittäispuita ja pensaita sekä kolopuita ja lahoyksilöitä. Kyläyhdistyksen kannattaa kysyä maaseutukeskuksen maisemanhoidon neuvojalta aiheeseen liittyvää luentoa vaikkapa kyläiltaan. Niitto Niiton ajoituksella pystytään vaikuttamaan lajistoon. Hoidon alkuvaiheessa pyritään hävittämään liian reheviä lajeja. Tällöin useampi niittokerta vuodessa Seppä Tavastin pajalta Pulkkilasta löytyy sekä perinteisiä työvälineitä että taitoa niiden käyttöön. parantaa tehoa. Niitot suoritetaan alkukesästä ja toistetaan loppukesällä. Koiranputken, nokkosen, järviruo on, vesakon ja vadelman tuhoamiseen voidaan käyttää myös murskaavia laitteita. Voikukka ja maitohorsma kuuluvat myös torjuttaviin lajeihin, ja ne tulisi niittää ennen siementämistä. Niitetty kasvillisuus on parasta kerätä ja kuljettaa aina pois alueelta, ettei se rehevöitä köyhdytettäväksi tarkoitettua niittyä. Niiton ja raivauksen ajoituksessa tulisi kuitenkin huomioida pesivä linnusto, ettei tuhottaisi poikueita tai häirittäisi pesintää. Jos kasvusto on jo kehittynyt matalaksi ja siinä on toivottuja niittylajeja, niittotyö ajoitetaan siementämisen jälkeen loppukesälle ja käytetään leikkaavateräistä niittovälinettä. Niittojäte kerätään kehittyneellä niityllä vasta siementen karistua. 8 Luohualaiset hoitavat talkoilla Luohuajokivaren maisemaa Ruukissa. Myllymäen hakamaan kunnostusraivausta Piippolan Leskelässä.

Laidunnus Perinnemaisemia laidunnettaessa eläintiheys ja laidunnusaika on määriteltävä kohteelle sopivaksi. Laiduneläinten pitäisi pystyä pitämään kasvusto matalahkona mutta kuitenkin kasvipeitteisenä. Reheväkasvuisilla alueilla laiduntaminen pyritään aloittamaan mahdollisimman aikaisin, jolloin kasvusto pysyy nuorena ja maittavana pidemmälle kesään mentäessä. Jos eläimet viedään alueelle liian myöhään, kasvusto voi korsiintua, menettää ravintoarvonsa ja näin se voi jäädä syömättä. Jos alueella on perinnebiotooppisopimus, lisärehun antamista ei pääsääntöisesti sallita, jotta eläimet eivät lopettaisi maisemanhoitotyötään paremman ruuan ollessa tarjolla. Vitamiineja ja kivennäisiä saa antaa. Perinnebiotooppeja ei lannoiteta eikä muokata. Niityn tulisi olla erikseen aidattu peltolaitumesta. Laajoille rantaniittyalueille soveltuvat parhaimmin lihakarjarodut, jotka eivät ole niin vaateliaita ruuan suhteen kuin esimerkiksi lypsykarja. Eroosioherkille tai pajukkoisille joenvarsi niityille voi lammas olla parempi vaihtoehto. Tavallisella maatilalla hiehot, vasikat tai hevoset ovat usein sopivia maisemalaidunnukseen. Eläintiheys määritellään mahdollisimman tarkkaan laitumen tuottoa vastaavaksi hoitosuunnitelmassa. Tuoreella niityllä yksi emolehmä vasikoineen 1-2 hehtaarille voi olla sopiva määrä, niukkatuottoisella metsälaitumella sopiva määrä voi olla 0,3 eläintä / ha:lle. Sopiva määrä täytyy määritellä niin, ettei laidun kulu, mutta tulee syötyä ilman lisärehua. Pohjois-Suomessa sopiva laidunaika on n. 100 päivää. Eläinten hoitajat tietävät, että luonnonlaitumillakaan ei laiduneläimiä saa unohtaa oman onnensa nojaan. Eläimet vaativat päivittäistä valvontaa vahinkojen varalta. Aitauksetkin saattavat rikkoontua esimerkiksi hirvien liikkumisen myötä. Puhdas juomavesipaikka täytyy aina järjestää, niin kuin myös kuiva ja miellyttävä makoilupaikka. Jonkin verran varjoakin olisi löydyttävä. Mikäli mahdollista, syömättömät hylkylaikut tulisi hoitaa puhdistusniittojen avulla. Kuva Kotilan laitumilta Piippolasta. Kyllikki Lumijärvi Rantsilan vanhankirkon tienoon lammaslaidun. Mitä ei saa tehdä Perinnemaisemien hoitoon eivät kuulu maan muokkaaminen, lannoitteiden tai torjunta-aineiden käyttö eikä aluetta kuluttava tai rehevöittävä laiduntaminen. Pellot eivät ole perinnebiotooppeja. Vanhoilla niittymäisillä maisemanhoito pelloilla saattaa kuitenkin niiton ja heinän keruun myötä muodostua niittykasvillisuutta. Tuolloin peltoa ei kannata muokata eikä lannoittaa vaan jatkaa niittoa tai laidunnusta. Jos pellot ovat EU-viljelytukien piirissä, täytyy noudattaa niissä määriteltyjä ehtoja. Myllymäen hakamaalla tehtyä kunnostusraivausta Piippolan Leskelässä 9

Tukea perinnemaisemien hoitoon Maatalouden ympäristötuet Maatalouden ympäristötukijärjestelmä on ollut käytössä vuodesta 1995 lähtien. Parhaillaan on menossa uusi tukikausi on 2000-2005. Tukien hakuaika muuttuu huhtikuuksi vuodesta 2004 lähtien. Maatalouden ympäristötuki jakautuu kaikille viljelijöille tarkoitettuun perus- ja lisätoimenpiteisiin sekä erityistukeen. Erityistuen tavoitteena on kohdistaa tukea tehokkaampiin ympäristönsuojelu- ja hoitotoimiin. Maiseman kannalta merkittävät erityistukimuodot ovat maisemanhoito ja luonnon monimuotoisuus sekä perinnebiotoopin hoito. Maisemanhoitoa koskevissa erityistuissa tavoitteena on lisätä viljelymaiseman monipuolisuutta ja säilyttää sekä historiallisesti että kulttuurisesti arvokkaita kohteita. Luonnon monimuotoisuutta koskevissa erityistuissa tavoitteena on monipuolisen eläin- ja kasvilajiston elinympäristöjen kunnostaminen, perustaminen ja hoito. Perinnebiotoopin 1 Wallenius Sini. Perustuki maatiloille. Maatalouden ympäristötuki. Maaseutukeskusten liitto, Maa- ja metsätalousministeriö, Puna-Musta, Joensuu, 10 1996, s. 3. 1 Partanen Hannele jne.. Maisemanhoito, Luonnon monimuotoisuus, Perinnebiotoopit. Maatalouden ympäristötuen erityistuet. Maaseutukeskusten liitto, Maa- ja metsätalousministeriö, SPOY, 1996, s. 4.

hoidon tavoitteena on estää alueen umpeenkasvu ja metsittyminen, jolloin säästetään tai palautetaan alueelle luonteenomainen kasvillisuus ja eläimistö. Myös vesistön suojavyöhykkeen perustamista ja hoitoa käsittelevillä erityistuilla voi olla suuri vaikutus maaseutumaisemaan. Erityisympäristötuen hakijan täytyy täyttää EU: n tukipolitiikan mukainen viljelijän määritelmä. Hänellä täytyy olla hallussaan yli 3 ha tukikelpoista peltoa jossakin tai yli 0,5 ha puutarhaviljelystä. Myös ehdot täyttävä yhteisö voi olla hakijana. Poikkeuksellisesti maisemanhoidon ja perinnebiotoopin hoidon hakija voi olla myös yli 65 vuotias. Hakijan täytyy olla sitoutunut perusympäristötuen ehtoihin. Ellei perinnemaisemakohteen maanomistaja itse ole tällainen viljelijä, voi hän tehdä 5-vuotisen hoitosopimuksen jonkun viljelijän määritelmät täyttävän henkilön kanssa. Näin voidaan saada joku arvokas niittykohde tukirahoituksen piiriin. Itse tukialueen täytyy olla joko entistä tai nykyistä maatalouskäytössä ollutta aluetta (laidun tai pelto) tai siihen välittömästi liittyvää reunavyöhykettä (vesistön varsi, metsänreuna). Perinnebiotooppisopimusta ei voi tehdä entiselle pellolle, vaan sen on oltava muokkaamatonta niittyä tai luonnonlaidunta. Korvaussumma voi olla 5-vuotisissa sopimuksissa maksimissaan n. 420 eur/ha/vuodessa 1. Korvaus voi kuitenkin olla alempikin, koska tuen suuruus määräytyy suunnitelmassa olevan työkulujen perusteella laaditun kustannusarvion mukaan. Erityisympäristötuen suunnitelma on laadittava jokaiselle hakijalle erikseen. Suunnitelmassa täytyy olla perustietojen lisäksi mm. sijainti- ja suunnitelmakartat, sopimusalueet lohkoittain ja niiden pinta-alat, selostus alueesta, tavoitteista, vaikutuksista sekä perustamis- ja hoitotoimenpiteistä. Kustannus- ja tulonmenetyslaskelman mukaan arvioidaan tukisumma. Hakemus palautetaan TE-keskuksen maaseutuosastolle vuosittaiseen määräaikaan mennessä. Arviointi tehdään ympäristökeskuksessa ja työvoima- ja elinkeinokeskusten maaseutuosastoilla, jossa myös varsinainen päätös tehdään. Ympäristötuen perustukeen sitoutuessaan viljelijä sitoutuu ylläpitämään tilan viljelymaisemaa ja sen monimuotoisuutta. Suurin osa, 80-90% alueen viljelijöistä on sitoutunut perustuen ehtoihin. Tämä tarkoittaa että maatilan nykyisiä monimuotoisuutta lisääviä kohteita eli reunavyöhykkeitä, saarekkeita, yksittäispuita, kosteikkoja ei saa pelloilta hävittää. Myös asuin- ja tuotantorakennusten ympäristö tulee pitää siistinä ja tarvikkeiden sekä laitteiden varastoinnin olla maisemallisesti hyväksyttävää. Tilalla olevat pellot on hoidettava avoimina ja pelto- ja tilusteiden pientareita ei saa käsitellä torjunta-aineilla. Pohjois-Pohjanmaan TE-keskuksen maiseman-, luonnon monimuotoisuuden- ja perinnebiotooppien hoidon maatalouden erityisympäristötukisopimukset Siikajoki laakson alueella syksy 2003 ha kpl Maisema 90,64 43 Luonnon monimuotoisuus 22,43 10 Perinnebiotooppi 330,82 30 YHTEENSÄ 443,89 83 Valtaojien varrella tulee olla väh. 1 m:n piennar ja vesistöjen varrella 3 m:n suojakaista, molempien on oltava monivuotisen kasvillisuuden peittämiä. Erityistukien hakupaperit suunnitelmineen täytyy toimittaa kahtena kappaleena TE-keskuksen maaseutuosastolle viimeistään huhtikuun loppuun mennessä. Sopimus tehdään joko 5 tai 10 vuodeksi. Hakuopas löytyy nettiosoitteesta www.mmm.fi/ tuet. Hakukaavakkeita löytyy osoitteesta http:// lomake.mmm.fi sekä maaseutusihteerien kautta tai TE-keskuksen maaseutuosastolta. Erityisympäristötukia ei ole välttämättä joka vuosi haussa, vaan se voi vaihdella vuosittain. Lisätietoja voi kysyä esimerkiksi maaseutukeskuksen maisemanhoidon neuvojilta tai TE-keskuksen ja ympäristökeskuksen erityistukia käsitteleviltä henkilöiltä. Perinneympäristön avustukset Vuonna 1999 tuli käyttöön uusi tukimuoto maatalouden luomiin perinteisiin rakennelmiin ja ympäristöihin liittyen. Tuki voi kattaa 20% hankkeen koko kustannuksista. Tuettaviin kustannuksiin lasketaan tässä tuessa myös oman työn osuus. Näin ollen tarvikekulut voidaan saada katettua suurelta osin. Rahoitushakemus on toimitettava TE-keskuksen maaseutuosastolle ennen investointien toteuttamista. Tällä avustuksella on korvattu aikaisempi korkotukilainamuotoinen tuki. Tukea voidaan myöntää mm. aittojen, luhtien, myllyjen, kesänavettojen, latojen, riukuaitojen tai muiden perinneympäristöä säilyttävien kohteiden kunnostukseen. Myös muutaman lampaan ostoa ja niityn aitaamista voidaan tukea. Tuki ei saa mennä päällekkäin maatalouden erityisympäristötuen kanssa. Tämän tuen hakijan on saatava tuloa ainakin osaksi maataloudesta. 1 Tieto 2003 (Pohjois-Pohjanmaan TE-keskus) 11

14 Kohteena Siikajokilaakson 7 kuntaa Pohjois-Pohjanmaalle on tyypillistä, että maanviljelys ja asutus ovat keskittyneet jokilaaksoihin kuten kohdealueena olevassa Siikajokilaaksossa. Siikajoki sivu-uomineen virtaa 7 kunnan halki. Siikajokilaakson kuntia ovat Siikajoki, Ruukki, Rantsila, Pulkkila, Kestilä, Piippola ja Pyhäntä. Jäljellä olevia perinnemaisemia löytyy tällä hetkellä kappalemääräisesti eniten jokivarsilta ja tilakeskusten läheisyyteen liittyviltä luonnon laitumilta. Pinta-alaltaan ylivoimaisesti laajimmat perinnemaisemat löytyvät täällä merenrantaniityiltä ja se on vaikuttanut myös ympäristötukien käyttöön. Myös suoniityt ovat olleet merkittävä ryhmä Pohjois- Pohjanmaan perinnemaisemia varsinkin pohjoisempana. Kuivempia haka-, niitty- ja metsälaidunalueita löytyy niin taajamien kuin sivukylienkin perinteisistä maalaismaisemista. Kartan numerot viittaavat kohde-esittelyjen numeroihin. 1. Mateenpyrstön merenrantalaidun 2. Rantalan merenrantalaidun/ Säärenperä 3. Harjun merenrantaniitty/ Säärenperä 4. Merikylänlahti 5. Heikkilän merenrantaniitty/ Säärenperä 6. Yli-Patokosken joenrantalaidun 7. Hiirosen joenrantalaidun 8. Siikajoen sillankorvan lammaslaidun 9. Ojantakasen niityt ja haka 10. Keskipellon haka 11. Hentilän lammaslaidun 12. Vuolunkosken niityt 13. Finnin rantaniitty 14. Myllyahon laitumet 15. Mäkelän pihapiiri ja ranta 16. Anttilan luonnonlaidunalue 17. Salan niitty ja haka 18. Heikkilän laitumet ja niitty 19. Ali-Heikkilän joenvarsiniitty 20. Yli-Heikkilän joenvarsilaidun 21. Saaren hakamaat 22. Poikolan haka 23. Rantsilan maisemalaidun 24. Mankilan peltoaukeat lintualueena 25. Anttosen joenrantalaidun 26. Helinnurkka 27. Pulkkilan lammashaka 28. Seppä-Mattila 29. Lehtolan metsälaidun 30. Hyvölän laidun 31. Myllymäen haka 32. Hankosen karjamaja 33. Kotilan laitumet 34. Alakurkelan rantalaidun 35. Marttilan haka 36. Itämäen niityt ja kämppä 37. Järvikylän rantamaisemat 38. Vornan suunnittelualue 39. Hakamaa Laakkolassa 40. Vähä-Lamun rantalaidun Siikajokilaakson perinnemaisemien historiaa Siikajokilaakson pienet peltoalueet kasvoivat vain viljaa ja karjan 1800-luvulla talviruokinta perustui lähes kokonaan luonnonniityiltä kerättyyn heinään. 1880-luvulta lähtien alkoi heinänsiemenen kylvö ja rehuntuotanto pelloilla lisääntyä ja niittymaita alettiin ottaa peltokäyttöön tai jättää hyödyntämättä. Rehuntuotantotapojen muuttumisen myötä maatalousalueiden käyttö muuttui. 1920-1940-lukujen aikana peltoala kasvoi 71%:lla, samaan aikaan luonnonniityt ja hakamaat vähentyivät. Kun rehun tuotanto oli siirtynyt lähes pelkästään pelloille ei luonnonniittyjä enää niitetty eikä laidunnettu. Niittytalouden aika muokkasi kuitenkin Siikajokivarren maaseutumaisemalle rikkaan perustan vuosikymmenten aikana. 1800-luvulla Siikajokilaakson niittyala oli n. 55 000 ha. Parhaat luonnonniityt sijaitsivat Lamujoen ja Siikajoen varsilla ja merenrannikolla. Myös suoniityiltä kerättiin varsin merkittäviä heinäsatoja. Alkuvaiheessa otettiin käyttöön lähiseutujen niityt. Kun asutus tihentyi turvauduttiin myös etäisimpiin heinämaihin. Samoilta paikoilta voi vielä nykyisinkin löytää Siikajokilaakson edustavimmat perinnemaisemat. Kesä keikkuen tulevi sananlasku perustuu siihen, kun karja keikkui talven sisäruokintakauden jälkeen laihtuneena keväällä laidunalueille. Alkukesästä lehmät käyskentelivät metsissä paikoin yhteislaitumillakin, vanhoilla kaskimailla sekä loppukesästä luonnonniityillä. 1800-luvun puolivälin tienoilla Siikajokilaaksossakin oli suosiossa muun Pohjanmaan tyylin mukainen karjamajalaitos, johon karja vietiin useiden peninkulmien eli noin kymmenen km päähän Hankosen Karjamaja Piippolassa toimi aikoinaan luonnonlaitumilla laiduntavan karjan hoitajien kesäasumuksena. Kuva vuodelta 2002.

kaukoniityille. Erityisen paljon karjamajoja oli Piippolassa. 1800-luvulla oli lähes jokaisella Piippolan talolla oma karjamajansa. Esimerkiksi Hankosen karjamaja Piippolassa on edelleen kertomassa tästä perinteestä nykysukupolvillekin. Aitaukset saatettiin rakentaa peltolohkojen ja pihapiirien ympärille, jolloin karja laidunsi vapaana luonnonlaitumilla ja hakamailla. Laiduneläiminä käytettiin hevosia, nautaeläimiä ja lampaita. Jokaisella eläimellä oli omalta osaltaan tärkeä rooli perinteisessä maanviljelyssä. Hevonen oli kuitenkin arvojärjestyksessä ensimmäinen, olihan se vähentämässä ihmisen raskasta työtaakkaa. Karjan yksi tarkoitus oli tuottaa lantaa peltoalueille. 1800-luvun loppupuolella uudenaikaisen maatalouden ja tilusjakojen myötä vähenivät karjamajat, osa laitumista jäi vähemmälle käytölle menetettyään kasvuvoimansa ja parhaat laidunalueet raivattiin viljelyksille. Siikajokilaakson alueella keskeisimmät perinnemaisemien syntyyn vaikuttaneet maankäyttömuodot ovat siis olleet niittytalouteen ja luonnonlaitumien käyttöön perustuva karjanhoito. Kun ankarat luonnonolot eivät aina taanneet viljasadon onnistumista, kuitenkin niityltä ja laitumilta kerättiin aina heinäsatoa sen verran että päästiin taas seuraavaan kesään ja uuteen satoon. Peltoa Luonnonniittyä Luonnonniittyä Luonnonlaidun, hakamaa tms. Peltoa Niitty- ja peltoalan muuttuminen hehtaareina Siikajokilaaksossa 1869-1920 (Siikajokilaakson historia II. R.Vilmusenaho. s.77) 3724 11 309 18 953 15 944 29 255 0 10000 20000 30000 40000 50000 60000 1869 1910 1920 Niitty-, laidun- ja peltoalan muuttuminen hehtaareina Siikajokilaaksossa 1920-1941 (Siikajokilaakson historia II. R.Vilmusenaho.s.522) 952 6 831 15 944 18 953 19 307 54 863 27 232 0 5 000 10 000 15 000 20 000 25 000 30 000 1920 1941 Kun eläintiheys on pieni ja laidunalue laaja, rantalaidunnus ei aiheuta haittaa ympäristölle. Laiduntamalla ja niittämällä hoidettua Ruukin Vuolunojan vartta 1950-luvulla. Parhaat luonnonniityt sijaitsivat Siikajokilaaksossa vesistöjen varsilla ja merenrannikolla. Irma Paanasen kokoelmista 15

Löytöjä Siikajokilaaksosta Seuraavilla sivuilla on esitelty Siikajokilaaksosta löytyneitä perinnemaisemia sekä muutamia muita maatalousympäristön luonnon monimuotoisuutta esitteleviä kohteita. Maastokäynnit on tehty vuosina 2002-2003. Suurin osa kuuluu ympäristökeskuksen vuosina 1992-1996 inventoimiin kohteisiin. Myös näissä teksteissä on otteita tuosta inventoinnista. Noin puolet esitellyistä kohteista on hoidon piirissä ja puolet tarvitsisivat hoitotoimia. Toivomuksena on, että kohteiden esittely kannustaa hoitotyötä. Nämä kohteet eivät suinkaan ole alueen ainoita perinnemaisemia, vaan kuvien toivotaan avaavan silmiä löytämään niitä myös omalta lähialueelta. Kohteen lopussa on kerrottu myös voiko sitä käydä lähemmin katsomassa. Tällöin asiasta on sovittava erikseen maanomistajan kanssa. Kohteen omistajatiedot voi pyytää kunnasta. Kaikki esitellyt eivät ole vierailukohteita. Numerointi viittaa karttasivun numerointeihin. Lisätietoja ja tarkempia karttoja lähes kaikista esitellyistä kohteista löydät http://www.opaste.net/ siikajokilaakso/. Etsi valikosta kohta maisemakohteet ja sieltä perinnemaisemat. Siikajoki 1. Mateenpyrstön merenrantalaidun Ympäristökeskuksen kartoittama, paikallisesti arvokkaaksi luokiteltu Mateenpyrstön merenrantalaidun sijaitsee Varessäikän kalasataman eteläpuolella. Merenrantalaidun edustaa perinteisiä maankäyttötapoja ja tuo alueen luontoon ja maisemaan rikkautta. Noin 6,8 ha:n laidunalaan kuuluu erittäin hyvin hoidettua rantaniittyä, rantadyynimuodostuman harvapuustoista laidetta sekä rantakoivikkoa ja kangasmetsää. Alueella on laiduntanut lampaita vuodesta 1991. 1970-luvulle saakka ranta-aluetta laidunsivat lehmät ja mullit. Nykyisin lampaat ja tilan omistaja huolehtivat luhtakastikka- ja rönsyröllivaltaisen perinnebiotooppialueen hoitamisesta ja säilymisestä. Mateenpyrstö on paikoin kasvillisuudeltaan hyvin eksoottisen näköistä ja monimuotoista. Lampaat valitsevat tarkkaan kasvit joita syövät, lisäksi lampaat ovat mitä parhaimpia vesakontorjujia. Laidunalueen kasvilajeista mainittakoon: upossarpio, mutayrtti ja nurmitatar. Mateenpyrstön merenrantaniitty näkyy 16

Varessäikän kalasatamaan. Tie Varessäikkään kääntyy Niitynmaantieltä. Kohteeseen tutustuminen: Jos haluat tutustua Mateenpyrstön merenrantalaidunalueeseen tarkemmin, voit kysyä sitä omistajalta. Yhteystiedot saat Siikajoen kunnasta. 2. Rantalan merenrantalaidun/ Säärenperä Pohjois-Pohjanmaan inventoidut merenrantaniityt ovat Suomen laajimmat ja arvokkaimmat sekä maisemaltaan että luonnonpiirteiltään. Laidunnetut merenrantaniityt ovat mieluisia elinympäristöjä linnuista erityisesti kahlaajalajistolle. Jos merenrantalaidun on ollut pitkään laiduntamatta, on kohde tarpeen kunnostaa ennen laidunnuksen aloittamista. Rantalan tilan aktiivisessa hoidossa olevaa merenrantaniittyä laiduntavat emolehmät, hiehot ja vasikat. Laidun on edustavan näköinen perinnemaisemakohde ja merenrantalaidunnuksesta on tilalla positiivisia kokemuksia. Karja pääsee merenrantaniitylle kesäkuun puolessa välissä niityn kuivuttua ja kun niityn kasvu on päässyt kunnolla vauhtiin. Kohteeseen tutustuminen: Jos haluat tutustua Rantalan merenrantalaitumeen tarkemmin, voit kysyä sitä omistajalta. Yhteystiedot saat Siikajoen kunnasta. 17

3. Harjun merenrantaniitty/ Säärenperä Harjun 12,5 hehtaarin suuruinen merenrantaniitty, Siikajoen Säärenperällä on Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen kartoittama, paikallisesti arvokas perinnemaisema. Merenrantamaisemaa pitävät avoimena läheisen tilan emolehmät ja vasikat. Laidunalue on otettu aktiiviseen hoitoon 1991. Niitty on yleisilmeeltään avoin ja matalakasvuinen. Puuryhmät ja puut elävöittävät merenrantamaisemaa. Merenrantaniityille on tavanomaista kasvillisuuden vyöhykkeisyys. Harjun merenrantaniittyyn rajautuvat pellot ja niittyalueet monipuolistavat Säärenperä-Karinkannanmatalan linnustoa ja tarjoavat monipuoliset levähtämis- ja pesimismahdollisuudet vesilinnuille ja kahlaajille. Niityltä löytyvät mm. vilukko, rantanätkelmä, suola-, meri- ja vihnesara sekä suolasänkiö. Luonnonlaitumilta on hyvä harventaa tai raivata pensaikkoa ja taimikkoa säännöllisesti. Kohteeseen tutustuminen: Jos haluat tutustua Harjun merenrantalaitumeen tarkemmin, voit kysyä sitä omistajalta. Yhteystiedot saat Siikajoen kunnasta. Säärenperän peltoaukeat houkuttelevat muuttoaikoina suuria lintuparvia levähtämään ja ruokailemaan Sari Jaakola 18 Pietolan tilan karja laiduntaa läheisellä merenrantaniityllä Siikajoen Säärenperällä. Sari Jaakola

4. Merikylänlahti Merenlahden niityt ovat toimineet perinteisesti luonnonlaidunalueina Pohjois-Pohjanmaalla. Avoimet matalakasvuiset alueet ovat tärkeitä linnustoalueita ja samalla myös linturetkeilijöiden mekka. Kosteusvaihtelun ja maankohoamisen myötä rantakasvillisuus ja sen myötä muu lajisto vaihtelee vyöhykkeittäin. Kohteeseen tutustuminen: Kohde on yleinen. Merikylänlahden lintutornille on kulku Tauvoon menevän tien kautta. Luonnossa liikkuessa muista Jokamiehen oikeudet. 5. Heikkilän merenrantaniitty/ Säärenperä Merenrannan niityt ovat suotuisia alueita laiduntaa karjaa ja samalla ylläpitää perinteisen maatalouden maankäyttötapoja. Laidunnuksen ohella veden korkeusvaihtelut ja jäiden liikkeet pitävät kasvillisuuden avoimena. Heikkilän 32 hehtaarin laajuinen ympäristökeskuksen kartoittama, maakunnallisesti arvokas merenrantalaidun on ollut laidunalueena vuodesta 1991. Tämä hyvin hoidettu, maisemallisesti ja linnustollisesti tärkeä kohde on osa valtakunnallisen lintujenvesisuojeluohjelman kohdetta. Niityn lajeista mainittakoon: ruijanesikkoryhmään kuuluvat vihnesara, merisara ja suolasänkiö sekä rantanätkelmä ja vilukko. Laiduneläiminä niityllä on lihakarjaa. Nautaeläimet soveltuvat miltei kaikkien perinnemaisemien hoitoon, ne kun ovat melkein kaikkiruokaisia laidunalueella kasvavien kasvien suhteen. Heikkilän merenrantaniitty on lähellä Säärenperän pienvenesatamaa ja luppokotaa. Laidunalue näkyy pienvenesatamaan. Kohteeseen tutustuminen: Jos haluat tutustua Heikkilän merenrantaniittyyn tarkemmin, voit kysyä sitä omistajalta. Yhteystiedot saat Siikajoen kunnasta. 19

20 6. Yli-Patokosken joenrantalaidun Yli-Patokosken joenrantalaidun on maakunnallisesti arvokkaaksi luokiteltu perinnebiotooppi. Tilalla on aktiiviviljelystä ja karjataloutta. Rantalaidun sijaitsee Siikajoen pohjoisrannalla Siikajoen suun maisema-alueella. Maisema on vaihteleva: matalan rantatasanteen jälkeen kohoaa jyrkkä puustoinen ja pensaikkoinen rantatörmä. Törmässä on komeaa männikköä. Koillispäässä tasanteella on avointa niittyä ja kaakkoispuolella viehättävä katajainen keto. Rantaa reunustaa harmaaleppäpensaikko. Vesirannassa on kapealti tulvaniittyä. Kuivemmilla paikoilla on havaittu mm. ketoneilikkaa, ahomansikkaa, kissankäpälää, ahopukinjuurta, jäkkiä ja isolaukkua. Kohteen luoteispuolella avautuu kaunis jokimaisema, jossa puiden ja pensaiden lomasta pilkottavat maatilat. Laitumen koillispuolella näkyvät tilan nurmilaitumet ja pihapiiri. Pihapiirissä on vanhaa kulttuurihistoriallisesti arvokasta rakennuskantaa. Alueella voi nähdä vanhojen maankäyttötapojen jatkuvuuden ja perinteisen joenrantamaiseman. Alue on ollut laitumena hyvin kauan, ainakin 1730-luvulta lähtien. Yli-Patokosken joenrantalaidun sijoittuu Revonlahdentien nro 8110 varrelle, ajettaessa pohjoispuolta jokea. Kohteeseen tutustuminen: Jos haluat tutustua Yli-Patokosken joenrantalaitumiin tarkemmin, täytyy ajankohdasta sopia omistajan kanssa erikseen. Yhteystiedot saat Siikajoen kunnasta.

7. Hiirosen joenrantalaidun Hiirosen joenrantalaitumella ja pelloilla laiduntaa hyvin hoidettu lihakarja. Jokivarren maisema on muotoutunut idylliseksi eläinten pidettyä kasvusto matalana rantaviivaan saakka. Rannassa ei ole kulumia, vaan se on tasaisesti kasvittunut. Tällä laitumella voi kuvitella kuinka kauniita olivat Siikajoenkin rannat ennen muinoin, kun lähes kaikilla tiloilla jokivarret olivat hoidettuja laiduntamisen ansioista. Eläimiä totutetaan alkukesästä vähitellen rantalaidunnukseen ja ollaan eläinten kanssa paljon yhteydessä laidunkautena. Näinkin suuri lauma on pysynyt alueella myös vähän veden aikana. Perinnemaisemilla pienempikin eläinmäärä riittää hoitamaan rantaniittyä, jopa pari nautaa hehtaarille voi riittää. Nauta on kuitenkin laumaeläin ja ryhmän erottelu käytännössä voi olla hankalaa. Siikajoen etelärantaa myötäilevä pitkä ja kapea Hiirosen joenrantalaidun sijaitsee Siikajoen Välikylällä ja kuuluu Siikajoen suun maisema-alueeseen. Laidun on ympäristökeskuksen paikallisesti arvokkaaksi luokittelema perinnebiotooppi. Siikajoen kirkonkylän suunnasta tultaessa Hiirosen joenrantalaidun tulee noin kahden kilometrin päähän Raahentien ja Siikasavontien risteyksestä, vasemmalle puolen tietä. Kylvönurmien reunustama laidun jokivarressa koostuu matalasta rantatasanteesta ja jyrkästi kohoavasta rantatörmästä. Laitumella risteilee karjapolkuja. Tilan asuinrakennukset ja navetta ovat laitumen vieressä. Pihapiiriä ja eläimiä ei saa luvatta häiritä. Kohteeseen tutustuminen: Jos haluat tutustua Hiirosen joenrantalaitumiin tarkemmin, täytyy ajankohdasta sopia omistajan kanssa erikseen. Yhteystiedot saat Siikajoen kunnasta. 21

Ojantakasen niityt on kuvattu myös kansikuvassa. Avoin niittämällä hoidettava ketomainen niitty kukkii kauniisti loppukesästä; sinisiä kissankelloja, vaalean keltaista kannusruohoa ja hentoa nurmirölliä. Kohteeseen tutustuminen: Jos haluat tutustua Ojantakasen niittyihin ja hakaan tarkemmin, voit kysyä sitä omistajalta. Yhteystiedot saat Ruukin kunnasta. 8. Siikajoen sillankorvan lammaslaidun Vuonna 1997 laidunalaksi otetulla 1,5 hehtaarin suuruisella luonnonlaitumella on laiduntanut 10-18 lammasta. Lampaat pitävät huolen maanomistajan kanssa siitä etteivät esim. pajut pääse valloittamaan Siikajoen jokivartta. Suunnitteilla on viedä lampaita myös läheiseen saareen maisemanhoitotehtäviin. Laidunnetut luonnonlaitumet soveltuvat hyvin erityistukikohteiksi. Näkyvällä paikalla oleva lammaslaidun innostaa muitakin miettimään laidunalueiden mahdollisuuksia, kuinka luonteva hoitotapa se onkaan tällaisilla alueilla. Vähempikin eläinmäärä saattaa riittää, riippuen kasvuvoimasta ja laidunnusajasta. 30-40% satotuottoisen niityn hoitoon voi riittää esim. 3-4 uuhta+ 2,5 karitsaa hehtaarille. Kohteeseen tutustuminen: Hahon lammaslaidun ei ole varsinainen vierailukohde. Siikajoen sillan tienoolta voi nähdä lampaiden työskentelyä ja sen kaunista tulosta. Ojantakasen haka. Ruukki 9. Ojantakasen niityt ja haka 22 Ojantakasen niityt ja haka Ruukin Heinolanperällä pidetään nykyisin kunnossa niittämällä ja raivaamalla. Ympäristökeskuksen inventoimaan, paikallisesti arvokaaseen alueeseen kuuluu entisiä luonnonlaitumina toimineita hakamaita ja avoimia niittyjä. Päiväperhoset, kuoriaiset ja pistiäiset viihtyvät niittykasvustoissa. Suuri osa uhanalaisista eläin- ja kasvilajeista hyötyy kun perinnemaisemia hoidetaan laiduntamalla ja niittämällä. Hakamaa ja kulttuurihistoriallisesti arvokas pihapiiri ovat näkyvällä paikalla kantatie 86 varrella. Kohteet sijaitsevat asuinpihapiirissä. Ojantakasen niityt.

10. Keskipellon haka Keskipellon haka sijaitsee Ruukin Lököperällä. Hieskoivuvaltainen valoisa haka sijoittuu metsäisen mäenkumpareen loivaan lounaisrinteeseen. Ympäristökeskuksen inventoima ja paikallisesti arvokkaaksi luokittelema 1,6 hehtaarin suuruinen Keskipellon haka on nuorkarjan laiduntama perinteinen laidunalue. Laidunnus onkin hyvä ja helppo tapa hoitaa puustoisia perinnemaisemia. Hoidon tavoitteena on ylläpitää hakamaille tyypillistä rakennetta: niittylaikkujen ja puuryhmien vaihtelevuutta. Laidunnuksen vaikutus näkyykin Keskipellolla valoisana hakamaarakenteena. Laidunnuksen lisäksi hakamaan puustoa hoidetaan pienimuotoisin poimintahakkuin. Hakamailla suositaan koivua ja katajaa. Alueelle jätetään la- Paimenkoira vartioi laumaansa Keskipellon hakamaan reunamilla. hopuuta luonnon monimuotoisuutta lisäämään. Keskipellon hakamaan aluskasvillisuus on tuoretta nurmilauhavaltaista heinäniittyä. Muista kasvilajeista mainittakoon nurmitatar, kangasmaitikka ja niittyleinikki. Lököperälle kääntyvä tie on Ruukin ja Paavolan välillä. Kohteeseen tutustuminen: Jos haluat tutustua Keskipellon hakaan tarkemmin, voit kysyä sitä omistajalta. Yhteystiedot saat Ruukin kunnasta Keskipellon haka. Keskipellon haka. 23

Kyllikki Lumijärvi 24 11. Hentilän lammaslaidun Ruukissa sijaitsevan Hentilän lammaslaitumen historia ulottuu noin 150 vuoden taakse, jolloin sen käyttö luonnonniittynä aloitettiin. Näihin päiviin saakka alueen käyttö on säilynyt perinteisenä laidunalana. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus on inventoinut Hentilän lammaslaitumen paikallisesti arvokkaaksi perinnemaisemaksi ja sitä se totisesti onkin. Laajaa kuusivaltaista laidunaluetta on hoidettu hyvin lampaiden ja tilan isännän toimesta. Hentilän lammaslaitumelle on rakennettu lampaille suojakoppeja ja laidunalue on pääosin aidattu siistillä riukuaidalla. Lampaille onkin tärkeää saada suojaa ja varjoa. Relletintiellä kulkevalle avautuu molemmin puolin tietä mukava laidunnettu maalaismaisema. Aktiivinen maatalouden harjoittaminen on loppunut tilalla jo ennen ympäristötukijärjestelmän tulemista, Hentilän lammaslaidun on kuitenkin säilynyt hoidettuna näihin päiviin saakka. Joka kevät lampaat viedään traktorin kuljetusvaunulla laitumelle kesän ajaksi. Laitumella laiduntaa kuusi lammasta ja ravinto alueella on riittänyt hyvin. Alueen pienet aukeat tien vierellä ja sähkölinjan alla ovat pääosin tuoreita-kosteita heinävaltaisia niittyjä. Sähkölinjan alta on kartoituksen yhteydessä löytynyt silmälläpidettäväksi luokiteltua suikeanoidanlukkoa. Laiduneläimet saavat juomaveden alueen läpi virtaavasta Varpuojasta. Kohteeseen tutustuminen: Hentilän lammaslaidun on aivan Relletintien varressa. Tie Rellettiin lähtee Revonlahdelta, Siikajoen eteläpuolelta. Laidunalue on noin 3 km päässä risteyksestä. Hentilän lammaslaidun ei ole vierailukohde vaan tielle näkyvä kohde.

Hentilän lammaslaidun 12. Vuolunkosken niityt Perinteiset maankäyttötavat jatkuvat Ruukin Vuolunkoskella kissankellojen ja kuminain keskellä. Kesäisin ympäristökeskuksen inventoimalla, paikallisesti arvokkaalla niityllä on laiduntanut hevonen ja varsa. Hevonen soveltuu parhaiten kuiville tai Hentilän lammaslaidun tuoreille, kovapohjaisille ja laajoille laidunalueille. Vuolunkosken käyttöhistoriasta vuosilta 1808-1809 mainittakoon, että se on toiminut Suomen Sodan Revonlahden taistelujen näyttämönä. Kohteeseen tutustuminen: Vuolunkosken niittyalue ei ole vierailukohde. Vuolunkosken niityt Lampaita niityn hoidossa 25

Harjulan niittyjen viehättävintä antia ovat kiviaita, suuret kivet ja ketomainen niittyala katajapensaineen. Osaa tästä inventoidusta, paikallisesti arvokkaasta perinnemaisemasta hoidetaan nykyisin niittäen. Omistajien suunnitelmissa on lähivuosina jatkaa hoitoa mm. kunnostamalla vanhaa kiviaitaa. Kohteeseen tutustuminen: Ei vierailukohde. 13. Finnin rantaniitty Finnin 0,9 laajuiselle rantaniitylle on muotoutunut vuosikymmenten laidunnuksen tuloksena niittykasvusto. Laiduneläiminä on aiemmin käytetty nautoja ja hevosia. Nyttemmin on alkanut tapahtua pientä rehevöitymistä, koska niitto ja laidunnus ovat luonnollisista syistä keskeytyneet. Maisemaltaan tämä paikallisesti arvokas, avoin, ympäristökeskuksen inventoima laidun sijoittuu aivan joenrannan loivalle rantatasanteelle ja sen yläpuoliselle törmälle. Tulvaniittyjen hoitoa ovat parhaimmillaan niitto, laidunnus ja luonnollisesti tulvat. Finnin alueella on havaittavissa paikoin tulvaniityn lajistoa. Tulvaniittyjä tavataan pohjoisten luonnontilaisten jokien varsilla tai jokien säännöstelemättömillä osuuksilla. Kohteeseen tutustuminen: Jos haluat tutustua Finnin rantaniittyyn tarkemmin, voit kysyä sitä omistajalta. Yhteystiedot saat Ruukin kunnasta. Finnin rantalaidun sijaitsee Ruukki-Siikajokitien varrella, Siikajoen pohjoisrannalla. 14. Myllyahon laitumet Aktiivinen hoito ympäristökeskuksen kartoittamalta paikallisesti arvokkaalta hakamaalta on loppunut, mutta jälkiä perinteisestä maankäytöstä ja sukupolvien työstä on vielä havaittavissa: vanha kiviaita sekä haka- ja niittymäinen kasvillisuus. Kohteeseen tutustuminen: Perinteikästä suomalaista maalaismaisemaa sekä joenrantaniityn voi löytää Saarenkyläntien varresta Luohuanjoen Harsunkosken kohdalta. Maatila ei ole vierailukohde. 26 Finnin rantaniitty Myllyahon ympäristöä Myllyahon rantaniittyä

15. Mäkelän pihapiiri ja ranta Mäkelän idyllinen pihapiiri löytyy Hoikanrannantien varresta, perinteisestä maalaismaisemasta. Pihan yhteydessä on myös hirsiaittoja ja vanha kivinavetta. Tien lähellä olevalla laitumella laiduntaa hevosia. Ohikulkija voi nähdä laidunnusta niityllä sekä löytää ketokasveja viljelytien varrelta. Kohteeseen tutustuminen: Mäkelän pihapiiri ei ole varsinainen vierailukohde, mutta omistajan mukaan pihalla voi piipahtaa mikäli talossa ollaan paikalla (tieto 2002). Hoikanrannantien varren nähtävyyksiin kuuluvat perinnemaiseman lisäksi myös Pesuankankaan ja Linnakankaan jätinkirkot sekä murhapetäjä. ympäristökeskuksen kartoittamassa paikallisesti arvokkaassa perinnemaisemassa on aiemmin käytetty laiduneläiminä lehmiä, lampaita ja hevosia. Nyttemmin laidunnus on ollut pysähdyksissä. Kohteeseen tutustuminen: Jos haluat tutustua Anttilan luonnonlaidunalueeseen tarkemmin, voit kysyä sitä omistajalta. Yhteystiedot saat Ruukin kunnasta. 17. Salan niitty ja haka 16. Anttilan luonnonlaidunalue Anttilan 0,3 ha:n suuruista hakamaata elävöittävät maakivet, nurmilaitumen ja haan rajalla kivirauniot, vanha aitta ja riukuaita. Pohjois-Pohjanmaan Salan niitty ja hakamaa sijaitsevat Ruukissa, Luohuan kylällä. Karjanpito tilalla on loppunut vuonna 1996. Merkkejä perinteisestä maankäyttötavasta, laidunnuksesta kuitenkin löytyy tältä Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen kartoittamalta, paikallisesti arvokkaalta perinnebiotooppialueelta. Kohteeseen tutustuminen: Salan niitty ja hakamaa eivät ole vierailukohteita. 27

Rantsila 18. Heikkilän laitumet ja niitty 19. Ali-Heikkilän joenrantaniitty 20. Yli-Heikkilän joenvarsilaidun Heikkilän laitumet ja niitty. Kerälän kylällä Siikajokivarressa sijaitsevat lähekkäin Heikkilän, Yli-Heikkilän ja Ali-Heikkilän niityt ja laitumet. Alue kuuluu osana Mankila-Sipola maakunnallisesti arvokkaaseen maisema-alueeseen. Heikkilän rantalaidun on maakunnallisesti arvokkaaksi luokiteltu perinnebiotooppi.. Vaikka joenrantaniitty on pienialainen, tämä Natura-verkostoon kuuluva perinnebiotooppi on kasvillisuudeltaan yksi Poh- 28 Heikkilän laitumet ja niitty. Heikkilän tilan pihapiiriä.

Ali-Heikkilän niittyluiskaa. jois-pohjanmaan arvokkaimmista niittykohteista. Rantaniittyä elävöittävät vanhat pihlajat, harmaalepät, raidat ja haavat. Pääosin laidun on tuoretta matalaa nurmirölliniittyä. Alueelta on löytynyt nurmitatarta, ahopukinjuurta, päivänkakkaraa ja ojasorsimoa. Joen ja vanhan jokitörmän väliin sijoittuvalla laitumella on pitkät perinteet. Laidunnus on jatkunut alueella ainakin 30 vuotta, mahdollisesti yli sata vuotta. Heikkilän, Ali-Heikkilän ja Yli-Heikkilän perinnebiotoopit mukaan lukien rantaniityn pintaala on noin 1,5 hehtaaria. Joenvarren pienmaisema on erityisen arvokas. Heikkilän kohdalla Siikajoki virtaa matalana koskena, joka korostuu avoimena hoidetussa maisemassa. Heikkilän tila on aktiiviviljelyksessä oleva lypsykarjatila. Laitumesta osa on vasikkalaitumena. Osalla aluetta laiduntaa reilut parikymmentä lehmää kuitenkin niin, että ne ovat välillä peltolaitumella. Yleensä peltolaiduntamista ei suositella yhdistettäväksi perinnebiotooppeihin. Tässä tapauk- Nämä monilajiset matalat niittykasvit vaativat niittoa tai laidunnusta, ettei heinikko tukahduta niitä. Niittylajisto ei kestä lannoitusta, lisärehua eikä muokkausta. 29

Ali-Heikkilän pihapiiriä. sessa arvokas kasvillisuus on edelleen säilynyt. Viereisen pellon ravinnetila pidetään mahdollisimman alhaisena ja sen reunaa hoidetaan suojakaistana. Rantakasvillisuus on säilynyt peittävänä. Ilman laiduntavan karjan vaikutusta maisema umpeutuisi nopeasti. Laiduntamisen ansiosta myös vaikeampi maasto pysyy hoidettuna. Ali-Heikkilän joenrantaniitty on maakunnallisesti arvokkaaksi luokiteltu alue. Loivasti joelle päin viettävää aluetta on hoidettu niittämällä kerran kesässä ainakin 1920-luvulta lähtien. Mahdollisesti työ on jatkunut pidempäänkin, koska tila on peräisin 1700-luvulta. Niittyä niitetään edelleenkin. Lajistosta mainittakoon tuoksusimake, pikkulaukku, ahopukinjuuri, aho-orvokki ja nurmirölli. Lajistoltaan alue on mosaiikkimainen. Osalla aluetta on pensaikkoinen vyöhyke. Törmän päällä on kylätiellekin näkyvää viehättävää Ali-Heikkilän niittämällä hoidettu niitty. 30 Heikkilän jokivarsilaidun jatkuu hoidettuna Yli-Heikkilän alueelle asti. Ali-Heikkilän tilan ympäristöä.

Heikkilän tilan nuorkarja laiduntaa tätä rantamaisemaa. perinteistä maaseutuasutusta punamullan värisine rakennuksineen ja aittoineen. Yli-Heikkilän paikallisesti arvokkaaksi luokiteltua joenvartta laiduntavat Heikkilän tilan vasikat. Tämä laidun liittyy saumattomasti Heikkilän laitumeen ja on maisemallisesti tärkeä. Pihapiirissä on myös perinteistä rakennuskantaa. Rantaniityltä on löytynyt hyviä niittylajeja mm. silmäruohoa, nurmitatarta, päivänkakkaraa ja ahopukinjuurta. Osittain alueella on myös rehevyydestä kertovia lajeja, kuten nokkosta ja rehevämpiä heiniä joita voisi niittämällä hillitä. Kerälän kylän risteys löytyy nelostietä pitkin ajettaessa noin 11 km päästä Rantsilan keskustasta etelään. Oikealle kääntyy Keräläntie, risteyksessä on kyltit Hyttikoski ja Kerälä 6. Keräläntietä ajetaan noin 3,1 km, jolloin Heikkilän laitumet ja niitty jäävät tien vasemmalle puolelle Siikajoen rantaan. Kohteisiin tutustuminen: Yli-Heikkilä ja Ali-Heikkilä eivät ole vierailukohteita. Jos haluat tutustua Heikkilän laitumiin ja niittyyn tarkemmin, täytyy ajankohdasta sopia omistajan kanssa erikseen. Yhteystiedot saat Rantsilan kunnasta. 31

Saaren hakamaat. Saaren hakamaat. 21. Saaren hakamaat 22. Poikolan haka Saaren tilan Ympäristökeskuksen kartoittamat paikallisesti arvokkaat perinnebiotoopit ovat harvapuustoisia koivuhakoja, jotka ovat muodostuneet peltojen keskellä sijaitseville pienille kumpareille. Hakamaat ovat olleet laidunnuksessa 1920 1930 luvuilta saakka. Vuonna 2002 hakamaat olivat yhteydessä peltolaitumiin, joilla laidunsi 28 lehmää. Hakamaa-alueita ei ole muokattu eikä lannoitettu, vaan niitä on hoidettu laiduntamalla, jolloin hakamaiden aukkopaikkoihin on jäänyt elintilaa perinteiselle niittykasvillisuudelle. Hakamailla sopiva laidunnuspaine on 0,5-1 nautaa hehtaaria kohden. Saaren hakamaan kasvilajeista mainittakoon kaunis rantatädyke. Kohteeseen tutustuminen: Jos haluat tutustua Saaren hakamaihin tarkemmin, voit kysyä sitä omistajalta. Yhteystiedot saat Rantsilan kunnasta. Saaren tila on yksityisomistuksessa oleva maatila. Saaren hakamaat sijaitsevat Mankilan Jokikylällä. Poikola on yksi Mankilan Jokikylän kantatiloista. Mankila kuuluu maakunnallisesti arvokkaaksi luokiteltuun maisema-alueeseen. Poikolan tilan mailla sijaitsee paikallisesti arvokkaaksi luokiteltu perinnebiotooppi, Poikolan haka. Hakamaat ovat harvapuustoisia laitumia, jotka yleensä sijaitsevat tilakeskusten läheisyydessä. Poikolan tilan hakamaa on aiemmin toiminut karjan laitumena. Puustoinen katajaa kasvava hakamaa sijaitsee pienellä mäenkumpareella aukeiden peltoalueiden keskellä. Vuonna 2002 aluetta ei laidunnettu, mutta se on mahdollista jatkossa. Laidunnuksen lisäksi hakamaita hoidetaan puuston sopivalla harventamisella ja lahopuun jättämisellä hakamaa-alueelle. Kohteeseen tutustuminen: Jos haluat tutustua Poikolan hakaan tarkemmin, voit kysyä sitä omistajalta. Yhteystiedot saat Rantsilan kunnasta. Poikolan pihapiiri ja hakamaa näkyvät hyvin myös Mankilan kylätielle. Poikolan haka. 32 Poikolan haka. Poikolan tila.

23. Rantsilan maisemalaidun Rantsilan maisemalaidun sijaitsee Rantsilan taajaman välittömässä läheisyydessä, Rantsilan vanhan kirkon muis tomerkin ja vanhan hautausmaan vieressä. Kohde ei ole varsinainen perinnebiotooppi, koska laidunalue on pääosin peltolaidunta. Siikajokeen ulottuva ranta on luonnonlaidunta. Maisemallisesti alue on tärkeä. Aluetta ovat viimeksi kesällä 2002 laiduntaneet lähellä asuvan viljelijän omistamat lampaat. Lampaat ovatkin hyviä vesakontorjujia luonnonlaitumella. Maisemallisesti ja kulttuurillisesti arvokkaalla alueella näkisi mielellään jatkossakin joukon uteliaita lampaita tai hiehoja hoitamassa tielle näkyvää jokivarsimaisemaa mäntyvanhusten katveessa. Hoidon suunnitteluun vaikuttaa kuitenkin aina laiduneläinten saatavuus ja niiden tarpeet. Kohteeseen tutustuminen: Rantsilan maisemalaidun näkyy Sandelsintielle joka muuttuu Mankilaan päin mentäessä Kiljontieksi. 24. Mankilan peltoaukeat lintualueena Maatalousympäristöstä löytyy myös muita luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittäviä alueita kuin perinnemaisemat. Laajat viljellyt peltoalueet, joihin liittyy matalia vesistöjä voivat olla linnuston kannalta merkittäviä elinympäristöjä. Pensaikot ja tiheiköt alueen reunamilla voivat myös olla joillekin lajeille tärkeitä. Lintuasiantuntijat ovat nimenneet 411 Suomen tärkeää lintualuetta eli FINIBA-aluetta. Mankilan kylä peltoalueineen on niistä yksi esimerkki. Nämä lintualueet ovat luonnonsuojelun kannalta merkittäviä uhanalaisten, silmällä pidettävien ja kansainvälisen erityisvastuun lintulajien pesimistai kerääntymisalueita. Tämän alueen pinta-ala on 1569 ha. Suuria kurkiparvia ja joutsenia on helppo havaita vaikkapa kylätieltä käsin muuttoaikoina. Aluetta ei ole suojeltu ja se löytyy Rantsilan kirkonkylän luoteispuolelta. 33

Pulkkila Pohjois-Pohjanmaan Ympäristökeskuksen inventoima, valtakunnallisesti arvokas perinnebiotooppikohde sijaitsee kulttuurihistoriallisesti merkittävän Koskenrannan joenvarren viljelysmaisemassa, Pulkkilan ja Launolan välillä. Anttosen 0,8 hehtaarin suuruisen joenrantalaitumen laidunhistorian on arvioitu juontavan jopa 1700-luvulle asti. Laidunalue sijoittuu jyrkkään jokitörmään ja kapealle rantatasanteelle. Kohdetta rajaavat Lamujoki, rantapensaikot sekä pellot ja nurmilaitumet. Komeat vanhat puut, suuret kivet ja monilajinen kasvillisuus elävöittävät kaunista jokimaisemaa. Laitumen kasvillisuus on monipuolista ja lajistoltaan vaihtelevaa: esim. päivänkakkara, nurmitatar, ahomansikka. Edustavinta osaa on niittyosa, jossa on harvassa känkkyräisiä, vanhoja mäntyjä. Nykyisin aluetta on hoidettu mm. kulottamalla laidunaluetta ja hoitamalla puustoa. Kulottaminen vapauttaa ravinteita alueella ja näin ollen jatkohoidon suunnittelu, kuten niitto tai laidunnus on tarpeen. Perinnebiotoopin kohdalla oleva Anttosenkoski on hyvä kalapaikka. Parhaiten joen rantaan pääsee Koskenrannantieltä lähtevältä viljelystieltä, läheisen tilan lähistöltä. Kesällä 2003 Anttosen joenrantalaitumen lintulajistosta kaarteli niityn yllä ruskosuohaukka. Kohteeseen tutustuminen: Jos haluat tutustua Anttosen joenrantalaitumeen tarkemmin, voit kysyä sitä omistajalta. Yhteystiedot saat Pulkkilan kunnasta. 34 25. Anttosen joenrantalaidun

26. Helinnurkka (Nurkka) Nurkan 0,3 hehtaarin perinnemaisemakohde löytyy Pulkkilan Lehtorannasta, Uljuan tekoaltaan rannalta. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen kartoittama paikallisesti arvokas kohde on nykyisin kesänviettopaikkana ja nimi on vaihtunut Helinnurkaksi. Aikaisemmin Nurkkana tunnettu paikka on vanha lukkarin torppa ja pihapiiri vanhoine rakennuksineen kertookin alueen historiasta ja maankäyttötavoista. Helinnurkan vanhat rakennukset ovat esimerkillisen hyvässä kunnossa. Helinnurkan ympäristöstä löytyy osin luonnonniittyjä tai niityiksi muuttuneita vanhoja peltoja. Myös pihamaan tuoretta niittyä on aikaisemmin hoidettu niittämällä. Ympäristöstä löytyy ketolaikkuja, mäntymetsää ja eteläpuolelta avautuu näkymä suurelle Uljuan altaalle. Niittoajankohta hoidetuilla alueilla sijoittuu tavallisimmin heinä-elokuun vaihteeseen niittykasvien siementen kypsyttyä. Jos alue on pahoin umpeutunut, alue voidaan niittää ennen kukinta-aikaa ja toinen niitto suorittaa myöhemmin kesällä. Kohteeseen tutustuminen: Jos haluat tutustua Helinnurkkaan tarkemmin, voit kysyä sitä omistajalta. Yhteystiedot saat Pulkkilan kunnasta. 35

27. Pulkkilan lammashaka Tällainen oli laidunalue ennen hoitoon ottamista... Pulkkilan ohi kulkevalle vilkasliikenteiselle valtatie 4:lle näkyy kappale perinteistä maalaismaisemaa. Kotiseutumuseon lähellä olevaa vanhaa peltoaluetta hoidetaan nykyisin laidunnuksella. Kohde ei ole varsinainen perinnebiotooppi, mutta maisemallisesti näkyvä ja tarkeä. Alue harvennettiin ensin hakamaiseksi, raivausjäte hävitettiin ja sen jälkeen lampaat ovat tehneet hoitotyötä. Ennen hoidon aloittamista alue oli pahoin pusikoitunut vanha peltoalue. Kotiseutumuseoaluetta rajaa perinteinen riukuaita. Riukuaidan tekemistä on toteutettu Pulkkilassa yhdessä. Talkoovoimin saatiinkin komea aita museoaluetta reunustamaan. Kohteeseen tutustuminen: Pulkkilan Kotiseutumuseon lähellä olevaan lammashakaan ja kotiseutumuseon miljööseen voi käydä tutustumassa kotiseutumuseon pihasta käsin. Nelostieltä käännytään ensin Piippolaan menevälle tielle nro 88 ja sen jälkeen käännytään oikealle Vesilaitoksentielle, Raikko ky:n myymälän kohdalta. Tämä tie päättyy museon pihaan. Hoidon seurauksena pajukko on saatu poistettua. Jatkohoidon tavoitteena on saada nurmilauhan tilalle matalampaa kasvillisuutta. 36 Museoalueen pihapiiriä ja perinneaitausta.

Riukuaitatalkoot Pulkkilan museon ympäristössä. 28. Seppä-Mattila Perinteisen maatalousalueen tunnistaa usein maisemasta luonnon monimuotoisuudesta. Tässäkin Pulkkilan Laakkolassa olevassa Seppä-Mattilan pihapiirissä vanhoja rakennuksia ympäröi monilajinen, kukkiva keto. Silmäniloa riittää niin omistajalle kuin ohikulkevallekin. Ennen alueella on laiduntanut talon Mansikki. Kohteeseen tutustuminen: Seppä-Mattilan pihapiiri ei ole vierailukohde. 37

Kestilä 29. Lehtolan metsälaidun Ympäristökeskuksen kartoittama, paikallisesti arvokas Lehtolan metsälaidun on kulttuurivaikutteista, varpujen ja heinien luonnehtimaa kuivaa kangasta. Metsälaitumella on nuorehkoa männikköä ja pieni niitty. Tielle laidun näkyy männikköisenä kumpareena. Alue on ollut viimeiset 20-30 vuotta laidunkäytössä. Alueen pohjoisosassa on kiviröykkiöitä, joiden ympärillä kasvaa mm. huopakeltanoa, siankärsämöä, valkoapilaa, jänönsaraa, päivänkakkaraa ja kissankäpälää. Laitumen pohjoisosassa on pari komeaa pihlajaa, itäreunan pelto-ojan reunamilta löytyy harmaaleppiä. Metsälaitumet ovat laidunnettuja metsäaloja, joissa voi olla niittymäisiä laikkuja. Karjan vaikutus näkyy kasvillisuuden rakenteessa ja lajistossa. Laiduntamisen lisäksi hoitotoimena on metsän harventaminen. Alueelle jätetään pystyyn eri-ikäisiä ja erilajisia puita sekä lahopuita. Kohteeseen tutustuminen: Lehtolan metsälaidun sijaitsee Kestilän Hyvölänrannassa. Kohde ei ole vierailukohde. Kestilän Hyvölänrannan maakunnallisesti arvokkaaksi luokiteltu perinnebiotooppikohde, 0,5 hehtaarin Hyvölän laidun edustaa osittain tulvaniittyä. Niittylajistosta kuivimmilla paikoilla kasvaa nurmirölliä ja laikkuina on havaittu kuminaa, kissankelloa, päivänkakkaraa, niittyhumalaa ja nurmitatarta. Hyvölän rantaniittyalue kuuluu tällä hetkellä yksityisen kesämökin pihapiiriin. Laidunalana Hyvölän laidun on ollut viimeksi 1999. Vuosittainen niitto ja niittojätteen poisto alueelta hoitaisi niittyä ja säilyttäisi monipuolisen lajiston tulevaisuudessakin. Niitto suoritetaan tavallisesti loppukesällä niittylajien siementen kypsyttyä. Yleisin tapa niittää on edelleenkin käsin viikatteella. Sopivissa kohteissa voidaan käyttää myös niittokonetta. 38 30. Hyvölän laidun

Hyvölän laidun sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan liiton arvokkaaksi luokittelemassa kulttuurimaisemassa. Tämän perinnemaiseman erityisarvona voidaan pitää tilan vanhaa pihapiiriä, joka on kauniisti hoidettu ja siinä on säilytetty perinteistä rakennuskantaa. Myös rannan niittymaisemassa on jäljellä vanhaa riukuaitaa ja latoja. Kohteeseen tutustuminen: Hyvölän laidunalue sijaitsee Hyvölänrannalla. Jokiranta näkyy pellon takana kaukomaisemassa Pyhännälle johtavalle tielle. Kohde ei ole vierailukohde. Piippola 31. Myllymäen haka Koivuvaltaisella Myllymäen 0,2 hehtaarin suuruisella paikallisesti arvokkaalla hakamaalla on laiduntanut 1990-luvun alkupuolella lampaita. Ympäristökeskuksen kartoittamaa, paikoin kivikkoista hakamaata on harvennettu ja kunnostettu viime vuosina. Myllymäen läheisyydessä on Myllykosken perinneyhdistyksen rakenteilla oleva perinnekylä. Vieressä virtaa Lamujoki ja perinnebiotooppia lähellä olevassa saaressa on pieni tanssilava, jossa vielä nykyisinkin laitetaan jalalla koreasti kun sille päälle satutaan. Perinnekylän viereen sopisi maisemaa hoitamaan Myllymäelläkin muutama lammas. Piippolan Leskelän kyläläiset ovat vaalineet paljon kulttuurihistoriaa ja tehneet talkoilla töitä kylän viihtyvyyden eteen. Nykypäivänäkin kylällä on tapahtumia Kairanmaan ja Piippolan vaarin taloilla sekä myös Hätämaan tietäjän merkeissä. Kohteeseen tutustuminen: Jos haluat tutustua Myllymäen hakaan tarkemmin, voit kysyä sitä omistajalta. Yhteystiedot saat Piippolan kunnasta. 39

32. Hankosen karjamaja 1800-luvulta peräisin oleva Hankosen päätilaan kuulunut Hankosen karjamaja on säilynyt Piippolan Museotien varressa. Karjamajan luonnonniityille on ennen tultu laiduntamaan koko kesäksi lehmiä ja lampaita. Tuolloin pihapiirit ja pellot olivat aidattuina ja laiduneläimet olivat aidan ulkopuolella. Nykyinen omistaja on pitänyt huolta niittyjenhoidon historiaan liittyvistä rakennuksista: asuinrakennuksesta, tallista ja saunasta. Varsinaista perinnebiotooppia alueelta ei ole inventoitu, metsälaidun Hankosen ympäristössä on vuosikymmenten myötä muuttunut hyväksi marjamaastoksi. Kohteeseen tutustuminen: Jos haluat tutustua Hankosen karjamajaan tarkemmin, voit kysyä sitä omistajalta. Yhteystiedot saat Piippolan kunnasta. Kotilan laidunaluetta. Hankosen karjamajan kunnostusta ja pihapiiriä. Vanha metsälaidunalue Leskelän Telinaholla. Puuston lomassa esiintyy pienehköjä niittymäisiä kasvillisuuslaikkuja kertomassa perinteisistä maankäyttötavoista. 40 (molemmat kuvat)

33. Kotilan laitumet Piippolassa, Museotieltä johtaa vanha koivukuja Kotilan tilalle, jossa laidunnetaan Pohjois-Suomen karjaa. Kivinen ja katajainen alue on ollut joutomaana 50-luvulta saakka. Reilut viisi vuotta sitten vanha laidunalue päätettiin ottaa uudelleen hiehoille laidunalueeksi. Lehtipuuvaltaisen, pienen hakamaan lisäksi tilalla suunnitellaan laidunnettavaksi perinteisten maankäyttötapojen mukaisesti myös Lamujoen varrella olevaa suojavyöhykealuetta. Suojavyöhykkeen laiduntamiselle ei ole esteitä, jos laiduneläinten tiheys suunnitellaan niin, ettei se aiheuta eroosiota eikä rehevöitä aluetta. Museotien läheisyyteen hyvin sopivatkin laiduntamalla hoidetut maisemat. Kohteeseen tutustuminen: Kohde ei ole vierailukohde. 40. Vähä-Lamun rantalaidun Vähä-Lamun rantalaitumella on maisemanhoidollista merkitystä museotien kulkijoille. Tämä verrattain uusi kohde hoidetaan raivaamalla ja hiehoja sekä hevosia laiduntamalla. (kts. Viljelijä maiseman ja luonnon hoitajana luku) Kotilan laidunaluetta. Kotilan laitumet. Kylllikki Lumijärvi Kylllikki Lumijärvi Vähä-Lamun rantalaidun. Kylllikki Lumijärvi 41

Pyhäntä 34. Alakurkelan rantalaidun Alakurkelan rantalaidun kuuluu Pohjois-Pohjanmaan paikallisesti arvokkaiksi luokiteltuihin perinnemaisemin. Alakurkelan rantalaitumen laidunnusperinne on nähtävissä matalana niittykasvillisuutena, jota elävöittävät katajaiset kivisaarekkeet. Alakurkelan rantalaidun on myös maisemallisesti tärkeä, koska se on näkyvä, valoisa maisema keskellä Tavastkengän kylää. Niittyä jatkuu pitkälle Kurkelanjärven rantamille. Niityn pinta-ala on yli 4 ha. Alue on pääosin tuoretta niittyä, joka jää osittain myös tulvan alle. Tulva auttaa myös kosteiden niittyjen lajiston säilymistä. Rannoilla kasvaa eri saralajeja ja huomionarvoisista niittylajeista alueella on tavattu ketosilmäruohoa ja nurmitatarta. Alakurkelan laidunalue näkyy maisemassa Tavastkengällä, kylätien ylittäessä Pyhännänjoen. Kohteeseen tutustuminen: Kohde ei ole vierailukohde, mutta luonnossa liikkuminen on mahdollista jokamiehen oikeudet ja velvollisuudet muistettaessa. 35. Marttilan haka Marttilan tilaan kuuluu ympäristökeskuksen inventoima perinnebiotooppi Marttilan haka. Kohde on 90-luvun alussa luokiteltu niittykasvillisuudeltaan paikallisesti arvokkaaksi. Toiminnan muutoksesta ja laiduneläinten puuttumisesta johtuen laiduntamista ei enää harjoiteta. Osa alueesta on sittemmin raivattu pelloksi ja osa alkaa pian umpeutua. Merkkejä aiemmasta laidunkäytöstä voi kuitenkin vielä löytää metsän reuna-alueelta katajien ja maakivien myötä. Tilan kulttuurihistoriaa tuo esiin myös vanha päärakennus. Kohteeseen tutustuminen: Jos haluat tutustua Marttilan hakaan tarkemmin, voit kysyä sitä omistajalta. Yhteystiedot saat Pyhännän kunnasta. 42

36. Itämäen niityt ja kämppä Itämäen alueelta löytyy metsähallituksen kämppä, joka on entinen metsänvartijan tila. Sen ympäristöstä löytyy niittymäisiä alueita, jotka myös ympäristökeskus on luokitellut paikallisesti arvokkaiksi. Säilyäkseen niittyalueet vaatisivat hoitoa eli niittoa ja niittojätteen keruuta tai laiduntamista. Muuten on uhkana, että korkeampi kasvillisuus tukahduttaa matalat niittykasvit. Niittyjen pinta-ala on n. 3 ha ja ne olivat 2002 osittain jo umpeutumassa. Hoidon aloittamista kuitenkin suunnitellaan. Niityt sijaitsevat kämpän eri puolilla osittain metsän siimeksessä. Niittykasvilajistosta pihan itäpuolelta löytyy nurmirölliä, tuoksusimaketta, päivänkakkaraa ja metsäkurjenpolvea. Paikoitellen myös rohtotädykettä ja niittyhumalaa. Näitä ovat valtaamassa horsmat ja kuusen taimet. Päärakennuksen eteläpuolelta löytyy rehevää suurruohoniittyä lehtipuuston alta. Lajeina mm. metsäkurjenpolvi, lillukka, kielo, niittyhumala, huopaohdake ja nurmirölli. Läheiseltä kärrypolulta löytyy jäkkiä. Alue on myös lehtojensuojelualuetta. Kämpän ympärillä kasvaa järeää kuusikkoa lehtomaisessa kangasmaastossa. Kohteeseen tutustuminen: Pyhännältä Kajaaniin menevä valtatie 28 kulkee Itämäen ohitse. Lisätiedot Pyhännän kunnasta tai metsähallitukselta. Alueella liikuttaessa muistettava jokamiehen oikeudet ja velvollisuudet. 43

Viljelijä maiseman ja luonnon hoitajana Kurosen tilan rantalaidun hoitaa Vähä Lamujärven maisemaa Piippolassa (kartalla nro 40) Lamun kyläläiset ovat viime vuosina pitäneet huolta Vähä-Lamujärven rantamaisemista mm. pajukkoa raivaamalla ja laiduntamalla osaa rannasta. Ennen maisemanhoitotoimia vesistömaisema uhkasi jo umpeutua. Lamun rantalaidun on hyvä esimerkkikohde maisemaa hoitavasta laidunnuksesta. Pekka Kurosen hiehot ja hevonen laiduntavat kesäisin rantamaisemaa (2002-2003). Pensaikon alkuharvennuksen jälkeen karja on päässyt syömään kasvavaa pajunvesakkoa. Tämä hoitokohde on verraten uusi. Tällä tavoin myös ns. perinnemaisemat ovat syntyneet. Vuosikymmenien ajan jatketaan luonnonkasvuston laiduntamista niin, ettei maata muokata eikä lannoiteta. Laidunnus tehdään pienehköllä eläinmäärällä tai niitetään ja korjataan heinä pois. Näin kasvillisuus pikkuhiljaa muotoutuu niittymäiseksi. Lamun kohdalla myös pelloilla laiduntava lypsykarja ja viljellyt vainiot tuottavat meille ruokaa sekä hoidettua maisemaa. Lamun rantalaidun näkyy Museotiellä kulkevalle. Seppälän tila heräsi uuteen eloon Kestilän Järvikylällä (kartalla nro 37) Järvikylä on yksi Pohjois-Pohjanmaan liiton kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi luokiteltuja kyläalueita. Lähialueelta löytyvät kalaisa Mulkuanjoki ja linnustoltaan rikas Mulkuanjärvi. Seppälän tila on ollut asuttuna n. 1800-luvulta lähtien, ja rantalohkot sekä niemen kärki ovat olleet muinoin laitumena. Tila oli viljelemättömänä lähes parikymmentä vuotta 1984-2001. Viime vuosina nykyiset omistajat ovat tehneet suuren työn sekä kylä- että tilamaisemalle. Pajukkoa on raivattu, rantamaisemaa alettu laiduntaa, peltoja palautettu viljelyyn ja vanhaa asuinrakennusta kunnostettu. Navetta on kunnostettu hevosille ja lampaille. Perinnemaisemien hoitotyötä järven rantamilla aiotaan jatkaa. Alkuharvennuksen jälkeen 10 lammasta ja pässi, myöhemmin ehkä useampikin jatkavat hoitotyötä hevosten kanssa. Seppälän tilalle suunniteltujen rantalaidunnus- ja hoitotoimien tavoitteena on lisätä luonnon monimuotoisuutta niittykasvien elinpaikkojen lisäämisellä ja puoliavoimen rantavyöhykkeen muodostamisella lintujen elinympäristöksi luonnonlaidunalueen myötä. Tavoitteena on paikoin hakamaa, paikoin avoin rantaniitty. Tämä suunnitelma myös tukee Järvikylän autioitumisen ehkäisemistä ja tukee paluumuuttoa sekä kylän kehittämistä. Suomessa on avointa viljelymaisemaa vain 8% koko pinta-alasta, joten jokainen avoimena hoidettu viljelymaisema lisää kulttuuriympäristössä elävien lajien elinpaikkoja. Peltojen viljeltynä pitäminen on meille tärkeää. Nykyään puhutaankin jo monivaikutteisesta maataloudesta, jossa viljelijän tuottamia hyödykkeitä ruoan lisäksi ovat hoidettu maisema ja avoimien elinympäristötyyppien luominen. 40 37 40 37 44 (kaikki)

Kalliokosken tilan luonnon hoitoa suunniteltiin Pulkkilan Vornassa (kartalla nro 38) Kalliokosken tilalla on jo vuosia viljelty peltoja luomuviljelyn periaattein. Isäntä Pasi Kylmäsellä on ollut myös viehtymys perinteisen maatalouden työmenetelmiin; hän on saavuttanut jopa viikateniiton MM-kisojen voittosijoja. 2002 tilalle laaditun luonnonhoitosuunnitelman tavoitteena on hoitaa aiemmin luonnonlaidunnuksessa ollutta aluetta harvennuksen, niiton ja lammaslaidunnuksen avulla niin, että se edesauttaa vähenevien niitty- ja luonnonlaidun alueiden kasvilajiston lisääntymistä. Jokirantaa ja lintulammen ympäristöä on tarkoitus hoitaa puoliavoimena niin, että se tukee jokivarren linnuston elinympäristön hoitoa. Siikajoessa on kyseisellä kohdin padoista aiheutuvia suvantoja ja lähellä laajoja avoimia peltoalueita, joilla linnut viihtyvät. Maanomistaja on rauhoittanut alueen metsästykseltä. Alueella viihtyvät monet sorsalinnut, joutsenet ja kurjet. Harvinaisuuksista mainittakoon lähialueella nähdyt arosuohaukka ristisorsa ja harmaahaikara. Luontopolku alueen halki edistää maaseudun perinnemaisemien hoidon myönteistä tiedotusta. Suunniteltua luontopolkua voisivat käyttää keväisin ja syksyisin linturetkeilijät ja kesäisin kalastelijat ja lomailijat. Suunnitelma tukee myös lähistön maatilamatkailuyrityksiä. 38 Yliklaavun tilalla Pulkkilan Laakkolassa palautettiin hakamaa laidunkäyttöön (kartalla nro 39) Perinnemaisemien hoito on tullut tilalla tutuksi jo tilakeskuksen metsäsaarekkeita laidunnettaessa. Sittemmin heräsi ajatus entisen metsittyneen hakamaan palauttamisesta uudelleen laidunkäyttöön. Vaikka alue oli ollut jo suhteellisen kauan laiduntamatta, oli pohjakasvillisuus pääosin säilynyt niittymäisenä. Alue vaati melko voimakkaan puuston poistamisen, mutta se suoritettiin, koska laiduneläimiä on jatkossa mahdollista käyttää vesoittumisen ehkäisemiseksi. Suunnitelman tavoitteena on lisätä peltoalueen luonnon monimuotoisuutta hoitamalla lohkoa hakamaiseen tapaan laiduntamalla. Ympäröivässä maisemassa on sekä avointa peltoa että metsää, mutta ei puoliavoimia hakamaita. Maanpintaa ei muokata eikä lannoiteta, vaan hoidetaan laiduntamalla niin, että matalammat niittylajit saavat elinpaikkoja. Sitä kautta luodaan elin- ja suojapaikkoja myös linnustolle ja niittykasveja suosiville hyönteisille. Alue liittyy Leskelän maaseutumatkailualueen pyöräreitteihin. Seuraavana on suunnitelmissa Lamujokivarren umpeutuneiden rantaniittyjen hoito lampaita laiduntamalla. Tämä ei ole vierailutila. Mikäli haluat tutustua Seppälän tai Kalliokosken tilaan lähemmin, se täytyy sopia erikseen. Omistajan yhteystietoja voi tiedustella kunnasta. Lisätietoja myös http://www.opaste.net/siikajokilaakso. Luettelotoiminnon avulla voit hakea kohteita Vähä-Lamujärvi, Seppälän tila, Kalliokosken tila ja Laakkolan aluetta koskevat kohteet. 39 38 (kaikki) 45

Tutustu Siikajokilaakson perinnemaisemiin Siikajokilaakson alueella on hyvät mahdollisuudet retkeillä ja tutustua alueen maaseutuun, luontoon ja kulttuuriin. Autolla, polkupyörällä tai patikoimalla mitä hitaammin kuljet sen enemmän näet. Tässä oppaassa on kohde-esittelyjen yhteydessä mainittuna, mikäli perinnemaisemakohteeseen voi käydä tarkemmin tutustumassa maastossa. Maanomistajalle sopiva ajankohta täytyy kuitenkin selvittää. Yhteystiedot saat kunnasta. Karttoja, ajo-ohjeita ja tietoja näistä sekä muista mielenkiintoisista retkikohteista voit löytää internetistä http: //www.opaste.net/siikajokilaakso. Siikajokilaaksossa voit myös majoittua mukavasti ja edullisesti esimerkiksi seuraavissa maatilamajoituskohteissa: Pökkylän Punaselta Tuvalta löytyy maalaisromantiikkaa, järjestettyjä hevostyötalkoita ja perinnemaisemia. Kesäkahvilan ja myymälän hoidetun pihapuutarhan yhteydessä voit tutustua myös kotieläimiin. Bed and breakfast Rosenberg Sipolantie 25, 92500 Rantsila, 08-253705 Maaseutumajatalo Oregon`s Pulkkilantie 635, 92700 Kestilä 0400-904116, 08-8125000 Matkailutila Wilppola Wilppolantie 2, 92500 Rantsila 08-253988 Pökkylän karjaa laitumella. Pökkylän Punanen Tupa Hautakankaantie 29 92450 LUOHUA 08-272993 Törmälän Matkailumaatila Toppilantie 20 A, 92320 Siikajoki 050-5992058, 08-241311. Wareksen maatilamajoitus Pasontie 82, 92500 Rantsila 08-250212 Törmälän tilalla voit majoittua joko yksin, perheen tai ryhmän kanssa. Jokirantaniittyä on laidunnettu hevosilla. Siikajoelta lähimaastosta löydät myös maan kuulut merenrantaniityt ja lintuparatiisit. Kysy myös polkupyörävuokrausta. Kaija Wennström 46 Ohenojan tila Kiveläntie 89, 92620 Piippola 08-8120679, 0400-197523 Tilausliikennettä ryhmille: Karhun Liikenne Oy Paavolantie 11 92430 Paavola 08-276 133 Kaija Wennström

Jokamiehellä on myös velvollisuuksia Muistathan aina liikkuessasi, että maaseudullakin kotien pihapiirit ympäristöineen ovat yksityistä aluetta. Jokamiehen oikeuksissa kielletään retkeilijää rikkomasta kotirauhaa. Jos kuitenkin liikut ihmisten lähettyvillä, käy esittäytymässä millä asialla liikut. Jokamiehen oikeuksien mukaan Suomessa on lupa liikkua jalan, hiihtäen tai pyöräillen luonnossa muualla kuin pihamaalla sekä muilla kuin sellaisilla pelloilla, niityillä tai istutuksilla, jotka voivat kulkemisesta vahingoittua. Myös mökkiläisten rauhaa täytyy kunnioittaa. Muistathan, että moottoriajoneuvolla ei saa ajaa maastossa ilman maanomistajan lupaa. Monet pikkutiet saattavat myös olla yksityisten ylläpitämiä, joihin pätevät jokamiehen velvollisuudet. Jos pysäköit autosi pikkutien päähän, se ei saa estää muuta liikennettä. Esimerkiksi pellolla työskentelevien traktoreiden täytyy päästä kulkemaan. Eläimiä laitumella mitä huomioitava Jos laitumella on parhaillaan karjaa, on viisainta välttää menemistä eläinten luo. Nykyisen eläintautivaaran takia eläimiä ei saa mennä koskettelemaan eikä ruokkimaan. Laajoilla kymmenien hehtaarien luonnonlaitumilla, esimerkiksi merenrantaniityillä saattaa vastaasi tulla satapäinen lihakarjalauma sonneineen. Vieraan liikkujan kannattaa itsensäkin vuoksi pysytellä mieluummin niin etäällä laumasta, että pääsee tarvittaessa poistumaan turvallisesti. Wilppolan tilalla on tarjolla kaunista kulttuuriympäristöä ja majoitusta retkeilijälle. Sieltä pääset helposti myös Kurunnevan patikkapoluille. Kaisu-Leena Jantunen Ohenojan tilalta voit vuokrata vaikka koko porukalle 30-luvun tuvan ja paikanpäältä voit ostaa tilan tuotteita. Linturetkelle voit suunnistaa vaikka Kortteiselle tai Kivijärvelle, jossa voit tutustua suoniittymaisemaan. Wareksen tilan huolella entisöity miljöö on palkittu Pohjois-Pohjanmaan Ympäristökeskuksen ja kulttuuriympäristö toimikunnan toimesta. Ketomaisena hoidettu pihapiiri ja ympärillä lainehtivat viljapellot ovat oiva ympäristö perinteiselle maatilamajoittumiselle. Bed and breakfast Rosenbergiltä löytyy myös aittamajoitusta ja kodikasta tunnelmaa. Tämän paikan löydät helposti nelostien varrelta. Rantsilan, Kestilän, Pulkkilan ja Piippolan kohteet ovat kaikki lähiseudulla. Pohjois-Pohjanmaan liitto Maaseutumajatalo Ore gon`s tarjoaa tasokasta majoitusta ryhmille, vaik kapa linja-autoretkeläisille. Lähellä ovat niin Kestilän kuin Pyhännänkin kohteet. Oregon`sn retkeilykatos sijaitsee hakamaiseksi harvennetussa koivikossa. 47

Kokoa talkoot Talkooperinne on ollut tunnetusti vahvaa Siikajokilaakson alueella. Viime vuosien aikanakin kyläläiset ja yhdistykset ovat järjestäneet talkoita oman alueensa kunnostamiseksi mukavan yhdessäolon merkeissä. Talkootunnit voivat soveltua myös jonkin kyläprojektin omavastuuosuudeksi, jolloin työstä saadaan kylälle kaksinkertainen hyöty. Tämän kirjasen kohdetiedoista voi siis olla hyötyä myös projektien suunnittelijoille. Mukavaa olisi saada muualtakin vierailijoita talkootapahtumiin. Tämän oppaan yhtenä tavoitteena onkin kannustaa eri tahoja yhteistyöhön ja innostaa talkootapahtumien käynnistämiseen. Olisi oivallinen tilanne, jos vaikkapa luonnonsuojeluyhdistys kiinnostuisi tekemään yhteistyötä paikallisten yhdistyksien kanssa. Näin käytännön järjestelyistä, kuten välineistä, luvista ja sopimisista voisi vastata kyläyhdistys. Luontoihmisillä olisi varmasti kerrottavaa kyläläisille vaikkapa alueen lajistosta talkootouhun ohessa. On ihailtavaa siirtää perinnetaitoa vaikkapa riukuaidan teosta vanhemmalta sukupolvelta nuoremmalle. Yhdessä maanomistajan kanssa täytyy tietenkin ensin suunnitella, miten hoitotyö tehdään ja miten aluetta hoidetaan jatkossa. Laiduneläinten omistajakin löydettäisiin ehkä yhteistyöhön mukaan, kun aidat talkoiltaisiin porukalla pystyyn. 48 Kuvasarja kertoo Pulkkilan museolla rakennusprojektin järjestämistä talkoista. Paikallisella tavalla tehty riukuaita sopii mainiosti vaikkapa lampailla laidunnettavalle niitylle. Aidan sidokset tehtiin tuoreista ja halkaistuista kuusen vitsaksista. (kaikki)

Pulkkilassa kuusitolpat kuorittiin ja maanalainen osa hiillettiin nuotiolla lahon kestäväksi. Samalla porisi punamultapata. Oppaana Ilpo Väisänen. Kortteisella ja VähäLamulla on järjestetty pajukon raivaustalkoita. Pajukko olisi parasta raivata lehdelliseen aikaan ja lyhyeen kantoon vesomisen vähentämiseksi. Yksittäisiä pyöreämuotoisia pajuja on syytä myös jättää, jotta lopputulos olisi luonnollinen. Siikajokilaakson yhdistyksiä Siikajoki Siikajoen maa- ja kotitalousseura Karinkannan kyläyhdistys Karinkannan kyläseura Merikylän kyläyhdistys Lions Club Siikajoki Ruukki Revonlahden Ylipään maa- ja kotitalousnaiset Revonlahden Ylipään maamiesseura Revonlahden maamiesseura Revonlahden kylätoimikunta Paavolan maamiesseuran naisosasto Paavolan maamiesseura Paavolan kyläyhdistys Luohuan kylätoimikunta Luohuan maaseutuyhdistys Tuomiojan kylätoimikunta Relletin kylätoimikunta Saarikosken kylätoimikunta Tuomiojan kylätoimikunta Lions Club Ruukki Ruukin luonnonsuojeluyhdistys Rantsila Rantsilan maamiesseuran naisjaosto Mankilan maa- ja kotitalousnaiset Mankilan maamiesseura Mankilan kyläyhdistys Sipolankylän maa- ja kotitalousnaiset Sipolan kyläyhdistys Alikylän maamiesseuran naisjaosto Pelkolan maamiesseura Savalojan kyläyhdistys Lions Club Rantsila/Temmes Pulkkila Pulkkilan kirkonkylän maa- ja kotitalousseura Junnonojan maamiesseuran naisjaosto Laakkola-Junnonoja kyläyhdistys ry Vornan kylätoimikunta Vornan maamiesseura Lions Club Pulkkila-Piippola Kestilä Väyrylän maamiesseuran naisosasto Pihkalanrannan maamiesseura Pitkäkankaan maamiesseura Leiviskänrannan maamiesseura Hyvölänrannan maamiesseura Hyvölänrannan kyläyhdistys ry Hyvölänrannan Nuorisoseura ry Lions Club Kestilä Piippola Piippolan maa- ja kotitalousseura Piippolan nuorisoseura Piippolan kotiseutuyhdistys Lamun maamiesseura Lamun kylätoimikunta Leskelän kyläyhdistys ry Leskelän nuorisoseura Lions Club Pulkkila-Piippola Pyhäntä Tavastkengän Maa- ja kotitalousseura Lamujoen maamiesseura Maaralan kyläyhdistys ry Ahokylän kylätoimikunta Lamujoen-Ojakylän kyläyhdistys ry Lions Club Pyhäntä 49