SUON ARVOTTAMINEN JA TAUSTAKUORMITUS 2015 2017: Loppuraportti Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 365/2017 Esa Korkeamäki, Liisa Muuri ja Viivi Mänttäri
TIIVISTELMÄ Suon arvottaminen ja taustakuormitus oli tutkimus- ja kehittämishanke Kotkan, Haminan ja Kouvolan yhdeksän luonnontilaisen suon luontoarvoista sekä vesistövaikutuksista. Hankkeessa selvitettiin hyönteisten avulla Kymenlaakson soiden luontoarv sekä luontaista taustakuormitusta. Turvetuotannon kuormituslaskelmissa käytetään taustakuormituksen arvioimisessa pääsääntöisesti yleisesti käytössä olevia pitoisuuksia, jotka poikkeavat joidenkin soiden kohdalla suurestikin todellisista arvoista. Hankkeessa havaittiin, että aikaisemmin taustakuormituksen laskelmissa käytetyt taustapitoisuudet yliarvioivat luonnontilaisilta soilta tulevan fosforikuormituksen, mutta aliarvioivat niiden kiintoainekuormituksen. Suon arvottaminen ja taustakuormitus -hankkeeseen valitut suot osoittautuivat hyönteislajiston osalta arvokkaiksi. Jokaiselta hankkeen suolta löydettiin uhanalaisia tai harvinaisia hyönteislajeja. Erityisesti Kotkan Munasuon ja Kouvolan Hallasenlampi- Onkijärvensuon lajisto oli poikkeuksellista. Hankkeen tuloksena löydettiin Munasuolta maallemme yksi uusi kärpäslaji Sarcophaga pseudoscoparia sekä yksi hävinneeksi luokiteltu kovakuoriaislaji Longitarsus lycopi. Myös Hallasenlampi-Onkijärvensuolta löydettiin maallemme yksi uusi kärpäslaji Metopomyza nigriorbita sekä yksi hävinneeksi luokiteltu kovakuoriaislaji Meligethes nigrescens. Lisäksi Hallasenlampi-Onkijärvensuon laidalta havaittu kovakuoriaislaji Meligethes ochropus oli aikaisemmin löydetty vain muutaman kerran Suomesta. Suon pinta-alaa on yleensä pidetty merkittävänä tekijänä lajistollisen monipuolisuuden kannalta, mutta tässä tutkimuksessa sen ei havaittu lisäävän harvinaisten ja uhanalaisten hyönteislajien määrää. Hankkeessa saatiin lisää tietoa soiden luontoarvoista ja vesistökuormituksesta. Kustannukset olivat 27.000 euroa ja hankkeen toteutti Kymijoen vesi ja ympäristö ry yhteistyössä Kymenlaakson liiton, Kotkan, Haminan ja Kouvolan kaupunkien sekä Tuuliaisen säätiön kanssa 1.5.2015 31.7.2017.
SISÄLLYS 1 JOHDANTO 1 1.1 Projektin henkilöstö, organisaatio ja keskeiset yhteistyötahot 2 1.2 Selvitys toteutuneesta rahoituksesta 2 2 TUTKIMUSALUEET 3 2.1 Hallasenlampi-Onkijärvensuo 4 2.2 Haukilamminsuo-Syväsuo 4 2.3 Honkalamminsuo 4 2.4 Konttisuo 4 2.5 Kurjensuo 4 2.6 Lamminsuo 5 2.7 Munasuo 5 2.8 Musta-Ruhmaan laskun suo 5 2.9 Pahanlamminsuo 5 3 AINEISTO JA MENETELMÄT 6 3.1 Taustakuormituksen selvittäminen 6 3.2 Hyönteisten pyynti ja havainnointi 7 4 TULOKSET JA TULOSTEN TARKASTELU 11 4.1 Taustakuormitus 11 4.2 Hyönteiset 21 5 YHTEENVETO 21 KIITOKSET 23 VIITTEET 23 LIITTEET Liite 1. Kartat suoalueista ja tarkkailupisteistä Liite 2. Fysikaalis-kemiallisen seurannan tulokset Liite 3. Suokortit Liite 4. Potkuhaavikeräyksen tulokset
28.9.2017 1 JOHDANTO Etelä-Kymenlaakson suot sijaitsevat suoluokituksen perusteella laakiokeidassoiden ja kermikeidassoiden raja-alueella. Ojittamattomien soiden osuus Kotkassa, Haminassa ja Kouvolassa on laskentatavasta riippuen n. ¼. Suojelualueiden ulkopuolella oleville soille kohdistuu erilaisia käyttöpaineita. Erityisesti energia- sekä maa- ja metsätalous ja matkailu ovat elinkein, joissa soiden hyötykäytöllä on edelleen mahdollisuuksia. Rahkasammalta sisältävät suot ovat kuitenkin Suomen maaperän erikoispiirre, joiden suojelussa on maallamme globaali vastuu (Lindholm & Heikkilä 2006). Moni soilla elävä eliölaji on muuttunut uhanalaiseksi tai harvinaiseksi. Kaakkois-Suomen soiden lajistoa on aikaisemmin tutkittu lintujen, kasvien, rahkasammalten ja perhosten osalta, mutta monissa tapauksissa näitä tunnetuimpia ryhmiä seuraamalla on saatu odotettua vähemmän tietoa yksittäisen suon luontoarvoista. Lajistokartoitukset havainnoimalla aikuisia lentäviä lintuja ja perhosia eivät useinkaan tarkastele lajien lisääntymistä, mikä usein johtaa päätelmiin, että suon pinta-ala on merkittävin tekijä, vaikka myös elinympäristön laatu voi olla yhtä merkityksellinen. Perhosja lintulajistoon vaikuttavat suon mikroilmasto sekä perhosten metapopulaatiorakenteen kautta viereiset suot. Suoperhosten lisääntymistä on vaikea havainnoida, sillä tyypillisesti toukat elävät lähes kaikilla soilla kasvavilla yleisillä kasvilajeilla, kuten kanervalla, suopursulla ja pajulla. Kasvi- ja rahkasammallajisto on puolestaan riippuvaista maaperän kosteudesta ja mineraaleista. Kaakkois-Suomessa alueen maaperä on hapanta ja niukkaravinteista rapakiviperäistä maa-ainesta. Tämä rajoittaa myös alueen soiden kasvija sammallajistoa, koska emäksistä maaperää suosivia harvinaisia ja uhanalaisia lajeja esiintyy alueella vain vähän. Myös ojitetulla suolla voi olla luontoarv, jotka tulee huomioida suon hoidossa ja käytössä. Tässä hankkeessa selvitettiin Etelä-Kymenlaakson soiden luontoarv tutkimalla lajistollisia er semiakvaattisissa hyönteisryhmässä, joiden esiintymiseen vaikuttaa ensisijaisesti suon oma vesitalous ja vedenlaatutekijät. Valitut ryhmät olivat sudenkorennot (Odonata), kovakuoriaiset (Coleptera), kaksisiipiset (Diptera, osin), vesiperhoset (Trichoptera), luteet (Heteroptera) ja kaskaat (Homoptera). Yksi hankkeen tavoitteista oli selvittää soilta lähtevän veden laatua sekä arvioida luonnollisen kuormituksen suuruutta virtaama- ja vedenlaatutietojen avulla. Kun soita otetaan turvetuotantoon, tuotannon vaikutuksia alapuolisiin vesistöihin tarkkaillaan velvoitetarkkailuin. Turvetuotannossa oleville soille voidaan arvioida nettokuormitus, joka saadaan vähentämällä suolta luonnollisesti huuhtoutuvien ravinteiden, kiintoaineen ja humuksen määrä turvesuolta tulevasta kokonaiskuormituksesta. Nettokuormituslaskennassa luonnonhuuhtouman eli suon luonnollisen taustakuormituksen arvioinnissa on käytetty ympäristönsuojeluohjeessa mainittuja pitoisuuksia (typelle 500 µg/l, fosforille 20 µg/l ja kiintoaineelle 1,0 mg/l, Ympäristöministeriö 2013). Pitoisuudet ovat kuitenkin useiden soiden tutkimuksista saatuja yleisiä keskiarv eivätkä siksi Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 365/2017 1
välttämättä sovellu kaikille soille. Vuonna 2015 päivitetyssä Turvetuotannon ympäristönsuojeluohjeessa (Ympäristöministeriö 2015) kehotetaan nettopäästöjen laskennassa käyttämään taustakuormituksen arvoina kyseiseltä suolta otettujen ennakkotarkkailunäytteiden pitoisuuksia. Turvetuotantoon otetuilta soilta on kuitenkin usein hyvin vähän ennakkotarkkailunäytteitä tai näytteenotto ei ole ollut kattavaa, jolloin ennakkonäytteitä ei voida käyttää kuormituslaskennassa arvioitaessa turvetuotannon vaikutuksia. Jos suoalueelta on otettu kattavasti fysikaalis-kemiallisia näytteitä ennen kuntoonpanotöiden aloittamista, voidaan tuloksia hyödyntää kuormituslaskennassa ja näin selvittää kuinka paljon suolta tuleva kuormitus kasvaa turvetuotannon aloittamisen myötä. Hankkeessa tuotettiin täsmällistä tietoa valittujen hyönteisryhmien lisääntymisestä soilla, mikä auttaa ympäristöviranomaisia arvioimaan tarkastelussa olevan suon suojeluarvoa ja käyttömahdollisuuksia. Lisäksi hankkeessa tuotettiin mukaan valituille soille kattava taustakuormitusaineisto, jota on jatkossa mahdollista käyttää arvioitaessa turvetuotannon ympäristövaikutuksia. 1.1 PROJEKTIN HENKILÖSTÖ, ORGANISAATIO JA KESKEISET YHTEISTYÖTAHOT Hankeen toteutti Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Projektipäällikkönä toimi Viivi Mänttäri (31.12.2016 asti). Toiminnanjohtaja Esa Korkeamäki teki hankehakemuksen ja koordinoi hyönteisseurannat. Markku Suoknuuti toimi Kymenlaakson alueen suoasiantuntijana soiden valinnassa. Ympäristöjohtaja Hannu Friman (Kouvolan kaupunki), ympäristöpäällikkö Tapio Glumoff (Haminan kaupunki) sekä ympäristönsuojelupäällikkö Heli Ojala (Kotkan kaupunki) toimivat hankkeessa mukana olleiden kaupunkien yhdyshenkilöinä. Valvovana viranomaisena toimi rahoittajan puolesta vs. aluekehitysjohtaja Riitta Kallström Kymenlaakson liitosta. 1.2 SELVITYS TOTEUTUNEESTA RAHOITUKSESTA JA KUSTANNUKSISTA Hankkeen kokonaisbudjetti oli 27.000, josta Kymenlaakson liiton osuus 12.000 oli maakunnan kehittämisrahaa. Yksityisen rahoituksen 4.000 myönsi Tuuliaisen säätiö. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n omarahoitus oli 2.000. Hankkeessa mukana olevat kaupungit Kouvola, Kotka ja Hamina osallistuivat hankkeeseen kukin 3.000 :n rahoitusosuudella. Budjetti toteutui täysimääräisenä, eikä hankkeen rahoitus ihan riittänytkään toimenpiteiden loppuun saattamiseksi. Kymijoen vesi ja ympäristö ry kuitenkin hoiti hankkeen loppuun omalla kustannuksellaan. 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 365/2017
2 TUTKIMUSALUEET Tutkimusalueiden valinnassa hyödynnettiin suoasiantuntija Markku Suoknuutin KaakkoisSuomen ELY-keskuksessa aikaisemmin tekemiä laaj kartoituksia. Suoknuuti tarkasti hankkeen tavoitteet ja teki ehdotukset arvokkaista ja mahdollisimman luonnontilaisista pienehköistä soista hankealueiksi. Hankealueiksi valittiin pienikokoisia suoalueita (Kuva 1), joilla oli selkeä valuma-alue taustakuormituksen selvittämisen helpottamiseksi. Täysin luonnontilaisia suokohteita ei kuitenkaan löydetty, sillä soiden laidoilla ja valuma-alueella oli tehty ojituksia. Kuva 1. Hankkeeseen valitut suot Kymenlaakson alueella. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 365/2017 3
2.1 HALLASENLAMPI-ONKIJÄRVENSUO Hallasenlampi-Onkijärvensuo (23 ha) sijaitsee Kouvolan Inkeroisissa VT15-tien länsipuolella (Liite 1.1). Suon valuma-alue on jyrkkärinteistä kivennäismaata, josta liukenee sateiden ja sulamisvesien mukana runsaasti ravinteita. Hallasenlampi- Onkijärvensuolla kasvaa monia vaateliaita minerotrofisessa, luhtaisessa ympäristössä viihtyviä kasvilajeja, ja se on kasvillisuuden perusteella merkittävä suo Kymenlaaksossa. Suo on eteläosan laskua lukuun ottamatta luonnontilainen. 2.2 HAUKILAMMINSUO-SYVÄSUO Haukilamminsuo (< 10 ha) ja Syväsuo (< 10 ha) sijaitsevat Haminassa Metsäkylästä 1,5 km koilliseen Valkjärven eteläpuolella (Liite 1.2). Suot rajautuvat jyrkkärinteisiin moreenimaihin ja ovat paikoin luhtaisia ja lisäksi Syväsuo on lähdevaikutteinen. Soilla on uhanalaiseksi luokiteltuja luontotyyppejä. Suot ovat pääosin luonnontilaisia, mutta alueella on tehty hakkuita ja Haukilammen rannalla on mökkiasutusta. 2.3 HONKALAMMINSUO Honkalamminsuo (73 ha) sijaitsee Kouvolan Inkeroisista 6,5 km etelään VT15-tien itäpuolella (Liite 1.3). Suo on luonnontilassa ojitettuja reuna-alueita lukuun ottamatta. Honkalamminsuo on karu kilpikeidassuo, joka saa vetensä pääasiassa sadevedestä. Se on kasvillisuudeltaan räme- ja nevavaltaista ja arvokas monipuolisen perhoslajistonsa ansiosta. 2.4 KONTTISUO Konttisuo on erittäin pieni suo (noin 2 ha) Jaalan kirkonkylältä n. 1,5 km koilliseen (Liite 1.4). Konttisuo on lähdevaikutteinen, vähäravinteinen rimpineva- ja rimpirämetyyppinen suo. Suon itäpuolella on louhosalue, ja suon itäosassa tehtiin ruoppauksia hankkeen aikana. Suolla on pienikokoisuudestaan johtuen vain vähän uhanalaisia suotyyppejä, joten sitä ei pidetä elinympäristöiltään kovin arvokkaana suona. Toisaalta suo edustaa melko harvinaista jäljellä olevaa luonnontilaista suotyyppiä Salpausselän harjualueella. Konttisuo sijaitsee rinteisessä maastossa. 2.5 KURJENSUO Kurjensuo sijaitsee Haminan Metsäkylästä noin 5 km länteen (Liite 1.5). Se on suurimmaksi osaksi ojitettu keidassuo, joka on lounaisosastaan sadevesivaikutteista 4 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 365/2017
rämettä ja länsiosistaan minerotrofista nevakorpi- ja nevarämetyyppiä. Kurjensuolla on monille uhanalaisille hyönteislajeille soveltuvia elinympäristöjä, vaikka sitä ei voikaan pitää kovin luonnontilaisena. 2.6 LAMMINSUO Lamminsuo (n. 121 ha) sijaitsee Kurjensuosta 3,5 km luoteeseen ja on osa suurempaa uhanalaisten suotyyppien kirjomaa Kajasuon-Lamminsuon aluetta (Liite 1.3). Lamminsuo on tyypiltään karua nevaa ja rämettä. Alueella tavataan monipuolisesti suoperhoslajistoa, joille se on merkittävä elinympäristö eteläisellä rannikkoalueella. Alueella on ollut turvetuotantoa, ja suon laidoilla on tehty ojituksia ja myöhemmin kunnostusojituksia. 2.7 MUNASUO Munasuo (n. 100 ha) on suurelta osin ojitettu kilpikeidassuo Honkalamminsuosta n. 4,5 km kaakkoon Kotkan Hurukselassa (Liite 1.6). Munasuon kasvillisuus on monipuolista rämekasvillisuutta. Se muodostaa yhdessä Nälkäsuon ja Tuominsuon kanssa ojituksista huolimatta monien erilaisten suotyyppien luonnehtiman alueen, joka on tärkeä elinympäristö monille harvinaisille ja uhanalaisille lintu- ja suoperhoslajeille. 2.8 MUSTA-RUHMAAN LASKUOJAN SUO Jaalan Musta-Ruhmas-järven etelä-osan lettoalue (n. 7 ha) on aikanaan syntynyt järven vedenpinnan säännöstelyn seurauksena laskun ympärille (Liite 1.7). Suolla on paljon reunavaikutusta, ohuelti turvetta ja se on luhtaisuuden ja ravinteikkaan lettotyypin ansiosta tärkeä elinympäristö monille vaateliaille ja uhanalaisille lajeille. Musta-Ruhmaan laskun suo poikkeaa muista hankkeessa mukana olleista soista, sillä sen läpi virtaa, jonka vesi on peräisin isosta, karusta Musta-Ruhmas-järvestä (pinta-ala 242 ha). 2.9 PAHANLAMMINSUO Pahanlamminsuo (34 ha) sijaitsee Haminassa Luomijärven pohjoispuolella (Liite 1.8). Se on Haukilammensuon ja Syväsuon tavoin jyrkkäpiirteisen moreenimaaston ympäröimä. Suon itäosassa Härkölammen pohjavesivaikutus ilmenee suopuron lettomaisuutena. Suon keskiosassa on rämetyyppistä kasvillisuutta, ja alueelta on aikoinaan nostettu turvetta. Pahanlamminsuolla on paljon arvokasta ja uhanalaista kasvi- ja eläinlajistoa. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 365/2017 5
3 AINEISTO JA MENETELMÄT 3.1 TAUSTAKUORMITUKSEN SELVITTÄMINEN Taustakuormituksen selvittämiseen valittiin mukaan seitsemän suota (Liite 1 ja Taulukko 1). Munasuo ja Lamminsuo jätettiin pois taustakuormituksen arvioimisesta soiden suuren koon ja useiden laskuojien vuoksi. Kokonaiskuormitukseen vaikuttavat sekä vesien virtaama että veden ainepitoisuus. Tarkkailuun mukaan otetuille soille valittiin tarkkailupisteet kaikkiin laskuojiin. Taulukko 1. Tarkkailuun valittujen soiden näytepisteet, sijaintitiedot ja virtaamanmittaustiedot. suon nimi nimi koordit (KKJ) mittari vrt manuaalinen vrt muuta Musta-Ruhmaan eteläpuoli Ruhma 3466043 6771713 x x Musta-Ruhmaalta tuleva vesi Haukilamminsuo Hauki 3506196 6727286 x Pahanlamminsuo Paha 1 3508115 6732369 x x Härkölammelta tuleva vesi Pahanlamminsuo Paha 2 3508098 6732305 x x Kurjensuo Kurjen 1 3509273 6737765 x x Kurjensuo Kurjen 2 3509378 6737903 x yläpuoliselta suolta tuleva vesi Konttisuo Kontti 3473490 6772379 x Hallasenlampi-Onkijärvensuo Hallas 3492338 6732929 x Honkalamminsuo Honka 1 3494741 6726612 x kuiva lähes koko vuoden Honkalamminsuo Honka 2 3495629 6726016 x umpeenkasvanut Honkalamminsuo Honka 3 3494931 6726678 x yläpuoliselta suolta tuleva vesi Muutamille soille valittiin tarkkailuun myös yläpuoliselta suoalueelta tarkkailusuolle tulevan n vedet ja virtaama. Lisäksi Pahalamminsuolla päätettiin tarkkailla myös suoalueen itäreunalla sijaitsevan pienen Härkölammen laskun vesiä. Taustakuormituksen selvittämiseen valittiin fysikaalis-kemiallisia analyysejä mukaan yhteensä neljä (Taulukko 2). Taulukko 2. Taustakuormituksen selvittämiseen mukaan valitut analyysit. Analyysi yksikkö menetelmä kiintoaine (GF/C) mg/l SFS-EN 872:2005 kemiallinen hapenkulutus, COD (Mn) mg/l SFS 3036:1981 kokonaisfosfori µg/l Sis. menetelmä, per. kumottuun SFS 3026:1986 sameus FTU Sis. menetelmä, per. kumottuun SFS-EN 27027:1994 Tutkimukset käynnistettiin kesällä 2015 heinäkuun lopussa. Tällöin osalla suoalueista käytiin ensimmäisen kerran tarkistamassa näytepisteiden tarkat sijainnit sekä mittaamassa virtaamat. Lopuilla soilla käytiin elokuun lopussa, jolloin otettiin myös näytteet, jos vettä virtasi. Säännöllinen tarkkailu käynnistyi vuoden 2015 syyskuussa ja jatkui aina vuoden 2016 elokuulle asti. Suoalueilla käytiin kerran kuussa. Joka kuukausi virtaama mitattiin manuaalisesti. Näytteitä otettiin joka toinen kuukausi ja näytteenott kertyi kullekin suolle 6 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 365/2017
viisi tai kuusi kappaletta (helmikuussa osalle pisteistä ei päästy). Näytteenotosta vastasivat Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n sertifioidut näytteenottajat ja näytteet analysoitiin akreditoidussa Kymen Ympäristölaboratoriossa. Manuaalisten virtaamamittausten lisäksi kolmelle suoalueelle asennettiin paineanturi (HOBO U20 Water Lever Logger) mittaamaan vedenkorkeutta jatkuvatoimisesti (Taulukko 1); saadusta aineistosta voidaan johtaa virtaama. Paineanturia ei voitu vähäisen virtaaman vuoksi asentaa kaikille suokohteille. Mittarit puhdistettiin, huollettiin ja luettiin kerran kuussa näytteenoton/manuaalisen virtaamamittauksen yhteydessä. Mittarit olivat soilla vuonna 2015 syyskuusta marraskuulle, minkä jälkeen ne otettiin talveksi pois. Mittarit asennettiin uudestaan vuoden 2016 huhtikuussa veden alkaessa jälleen virrata (Paha 1 toukokuussa) ja otettiin pois elokuussa viimeisen näytteenoton yhteydessä. Mittareista saadun aineiston ja manuaalisten mittausten perusteella laskettiin kullekin suolle purkautumiskäyrä, jonka avulla saatiin arvio vuorokauden keskimääräisestä virtaamasta. Fysikaalis-kemiallisten analyysitulosten sekä virtaamatietojen perusteella kullekin suoalueelle on laskettu pinta-alaan suhteutettu kuormitus (g/ha/d) ja kokonaiskuormitus (kg/mittausjakso) fosforin, kiintoaineen ja kemiallisen hapenkulutuksen osalta. Soiden pinta-alana käytettiin asiantuntijan tiet (Markku Suoknuuti) tai pinta-ala määritettiin kartoista. Laskennassa virtaamana käytettiin jatkuvatoimisen virtaamamittarin vuorokausikeskiarv tai manuaalisten mittausten tuloksia. Niille ajanjaksoille, jolloin virtaamamittarit eivät olleet käytössä (talvi) käytettiin manuaalisten mittausten tuloksia. Kurjensuon alueen koko oli epäselvä eikä alueelle sen vuoksi laskettu pinta-alaan suhteutettua kuormitusta. Kuormituslaskelmissa kunkin näytteenoton aikaisia pitoisuuksia on käytetty näytteenottopäivänä sekä seitsemänä edeltävänä ja seitsemänä seuraavana päivänä. Mittausten väliin jäävissä päivissä on käytetty kahdella peräkkäisellä kerralla mitattujen pitoisuuksien keskiarvoa. Mikäli analyysitulos jäi alle määritysrajan, laskennassa on käytetty arvoa, joka saadaan kertomalla määritysraja 0,5:llä. Kaikki kuormituslaskelmat on ilmoitettu tarkkailujaksolle sekä jokaiselle kuukaudelle (tai osalle kuukaudesta, jos tarkkailu alkoi/loppui kesken kuukauden). Manuaalisia virtaamatuloksia käytettiin laskennoissa analyysitulosten tapaan niillä soilla, joilla jatkuvatoimista mittausta ei ollut. Keskivalunta on ilmoitettu kuormitusten tapaan. 3.2 HYÖNTEISTEN PYYNTI JA HAVAINNOINTI Potkuhaavikeräys Näytteet kerättiin syksyllä 2015 kvalitatiivisesti haavimalla potkuhaavilla pohjasedimentissä ja vesikasvillisuudessa elävät hyönteiset suolla sijaitsevilta virtavesiltä ja allikoista (Taulukko 3). Kunkin suon virtavesistä tai ojista kerättiin kahdelta näytteenottopisteeltä Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 365/2017 7
ämpäriin kokoomanäytteet. Suolla olevista allikoista tai lammista pyrittiin keräämään yksi kokoomanäyte. Näytteet poimittiin kvalitatiivisesti niin, että poimittiin 50 ensimmäistä surviaissääsken toukkaa sekä 100 ensimmäistä muuta vesihyönteistä. Poiminnassa pyrittiin myös hieman valikoimaan eri lajiin kuuluvien yksilöiden keräämistä. Poiminnan ohjasi ja aineiston määritti Marja Anttila-Huhtinen. Surviaissääsket määritti Lauri Paasivirta, ja Aki Rinne varmisti joitain vesiperhostoukkamäärityksiä. Taulukko 3. Syksyllä 2015 toteutetun potkuhaavikeräyksen näytepaikat taustatietoineen. Näytepaikka Koordinaatit KKJ YK N otto pvm Kunta Konttisuo allikot 3473407 6772389 18.11.2015 Kouvola, Jaala Konttisus 1 3473428 6772382 18.11.2015 Kouvola, Jaala Konttisuo 2 3473540 6772392 18.11.2015 Kouvola, Jaala Musta Ruhmaan eteläp. suo allikot 3466454 6772216 23.11.2015 Kouvola, Jaala Musta Ruhmaan eteläp. suo 1 3466200 6771947 23.11.2015 Kouvola, Jaala Musta Ruhmaan eteläp. suo 2 3466135 6771878 23.11.2015 Kouvola, Jaala Kurjensuo allikot 3509630 6738058 24.11.2015 Hamina Kurjensuo 1 3509493 6737797 24.11.2015 Hamina Kurjensuo 2 3509284 6737765 24.11.2015 Hamina Onkijärvensuo allikot 3492188 6733765 23.11.2015 Kouvola, Inkeroinen Onkijärvensuo 1 3492278 6733177 23.11.2015 Kouvola, Inkeroinen Onkijärvensuo 2 3492316 6733038 23.11.2015 Kouvola, Inkeroinen Pahalamminsuo lampi 3508472 6732517 25.11.2015 Hamina Pahalamminsuo 1 3508118 6732376 25.11.2015 Hamina Pahalamminsuo 2 3508102 6732343 25.11.2015 Hamina Lamminsuo allikot 3497102 6728322 26.11.2015 Kouvola, Inkeroinen Lamminsuo lampi 3497123 6728325 26.11.2015 Kouvola, Inkeroinen Lamminsuo 1 3496467 6728189 26.11.2015 Kouvola, Inkeroinen Lamminsuo 2 3496295 6727928 26.11.2015 Kouvola, Inkeroinen Haukilamminsuo lampi 3506136 6727340 24.11.2015 Hamina, Metsäkylä Haukilamminsuo 1 3506191 6727299 24.11.2015 Hamina, Metsäkylä Haukilamminsuo 2 3506220 6727254 24.11.2015 Hamina, Metsäkylä Honkalamminsuo allikot 3495121 6726254 25.11.2015 Kouvola, Inkeroinen Honkalamminsuo 1 3494930 6726444 25.11.2015 Kouvola, Inkeroinen Honkalamminsuo 2 3494755 6726611 25.11.2015 Kouvola, Inkeroinen Munasuo 1 3491173 6723262 26.11.2015 Kotka Munasuo 2 3490928 6723122 26.11.2015 Kotka Hyönteispyydykset ja aktiivikartoitus Hyönteisten Malaise- ja ristikkoikkunapyyntiä toteutettiin kesällä 2016 kaikilla yhdeksällä suokohteella. Malaise- ja ristikkoikkunapyydyksiä oli 1 kpl/suo (Taulukko 4). Ristikkoikkunapyydykset olivat pyynnissä 23.5. 12.8.2016 välisen ajan ja niitä koettiin 1 3 viikon välein. Malaise-pyydykset olivat pyynnissä 23.5 3.6. sekä 22.7. 12.8.2016. Ristikkoikkunapyydykset asetettiin Malaise-pyydysten viereen tukemaan erityisesti kovakuoriaisten havainnointia, koska Malaise-pyydykset keräävät niitä huonosti. 8 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 365/2017
Taulukko 4. Malaise- ja ristikkoikkunapyydysten sijainnit suokohteilla vuonna 2016. suoalue koordinaatit (KKJ) Hallasenlampi 3492199 6733744 Haukilamminsuo 3506040 6727395 Honkalamminsuo 3494935 6726206 Konttisuo 3473399 6772387 Kurjensuo 3509564 6737812 Lamminsuo 3496515 6727952 Munasuo 3490997 6723118 Musta-Ruhmaan laskun suo 3466314 6772060 Pahalamminsuo 3508093 6732469 Heinä-elokuussa 2016 kartoitettiin kaikilta suokohteilta hieman myös aktiivisesti ruokokuoriaisia ja sudenkorent kiikarilla sekä perhoshaavilla. Aktiivikeräyksellä pyrittiin tukemaan Malaise- ja ristikkoikkunapyyntiä, jotta saataisiin lisätietoa soiden hyönteislajistosta. Yhdistys tilasi aktiivikeräyksen Petri Metsälältä. Malaise-pyydykset asetettiin nousevasti kahden puun väliin siten, että pyydyksiin asetettiin narut kiinnittämään ja levittämään liepeet. Ristikkoikkunapyydykset asetettiin narulla roikkumaan puusta (Kuva 2). Pyydysten toimivuus varmistettiin ja tarvittaessa kiinnityksiä korjattiin. Pyydyspurkkiin kaadettiin nestettä noin puoleen väliin; nesteen koostumus oli 50 % glykolia ja 50 % etanolia. Koettaessa pyydyspurkin sisältö kaadettiin siivilän (silmäkoko 0,1 mm) läpi ja siivilään jääneet hyönteiset taltioitiin 80 % etanoliin. Kuhunkin näytepurkkiin laitettiin etikettilappu, josta ilmeni pyyntipaikka, tutkimusjakson päivämäärät ja pyydystyyppi. Näytepurkkeja säilytettiin yhdistyksen kylmiössä. Näytteitä poimittaessa hyönteiset lajiteltiin hyönteislahkoittain omiin näytepurkkeihin (Taulukko 5). Poiminnan jälkeen tarkemmin tarkasteltavaksi valittujen hyönteislahkojen näytteet lähetettiin määritettäväksi kunkin lahkon asiantuntijalle. Kovakuoriaiset määritti Seppo Karjalainen ja niistä ruokokuoriaiset Petri Metsälä. Luteet ja kaskaat määritti Petri Parkko Luontoselvitys Kotkansiivestä. Kärpäset määritti Jere Kahanpää, sudenkorennot Esa Korkeamäki ja Petri Metsälä, vesiperhoset Juha Salokannel ja surviaissääsket Lauri Paasivirta. Vesiperhosten osalta määritys keskittyi vain huomionarvoiseen lajistoon. Hyönteislahkojen asiantuntijat tallensivat pääosin määritetyt aineistot hyönteistietokantoihin, konsultoivat huomionarvoisimmista havainnoista ja antoivat havaintotietoa raporttia varten. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 365/2017 9
Taulukko 5. Näytteiden poiminnan yhteydessä hyönteiset lajiteltiin lahkoittain omiin näytepurkkeihin. Hyönteisryhmä Päivänkorennot ja koskikorennot Sudenkorennot Vesiperhoset Kärpäset Surviassääsket ja polttiaiset Vaaksiaiset Luteet ja kaskaat Kovakuoriaiset Muut Kuva 2. Malaise- ja ristikkoikkunapyydykset suolle asennettuna. 10 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 365/2017
4 TULOKSET JA TULOSTEN TARKASTELU 4.1 TAUSTAKUORMITUS Virtaamat Soilta lähtevän veden virtaamaa seurattiin kaikilla soilla kerran kuussa tehdyillä manuaalisilla mittauksilla sekä kolmella suolla myös jatkuvatoimisen mittarin avulla (Kurjensuo, Musta-Ruhmaan laskun suo, Pahanlamminsuo). Manuaalisten mittausten perusteella virtaama vaihteli tarkkailujakson aikana hyvin paljon lähes kaikilla suoalueilla (Kuva 3). Virtaamat olivat selvästi pienimmät Konttisuolla ja suurimmat Musta-Ruhmaan laskun suolla. Virtaamat ovat suhteessa valuma-alueen kokoon. Valuma-alueiden kokoa ei kuitenkaan selvitetty tässä hankkeessa. Virtaamat olivat pääosin suurimpia keväällä lumien sulamisen aikaan (Liite 2). Talvella osa mittauspisteistä oli jäässä ja loppukesällä t olivat ajoittain täysin kuivia. 80 70 60 ka 123 max 307 ka min max virtaama (l/s) 50 40 30 max 123 20 10 0 paha 2 kurjen 1 ruhma hallas hauki honka 3 kontti Kuva 3. Virtaaman keskiarvo (l/s) soilta lähtevässä vedessä sekä virtaaman minimi- ja maksimiarvot tarkkailujakson aikana. Musta-Ruhmaan laskun suon virtaama on selvästi muita suurempi. Soiden tunnukset on selitetty taulukossa 1. Jatkuvatoiminen virtaamamittaus kolmella suoalueella osoitti virtaaman vaihtelevan ajoittain hyvin paljon (Kuva 4). Keväällä lumien sulaessa virtaama oli kaikilla suoalueilla moninkertainen muuhun aikaan verrattuna. Ajoittain virtaama laski kaikilla soilla hyvin matalaksi. Manuaalisesti kerran kuussa mitattuja virtaamia (Kuva 4) ja jatkuvatoimisen mittauksen tuloksia vertailtaessa on selvää, että virtaamahuiput saattavat jäädä havaitsematta, jos mittauksia tehdään liian harvoin. Jatkuvatoimisen mittauksen avulla kevään sulamisvesien aiheuttamat virtaamahuiput sen sijaan saatiin havaittua. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 365/2017 11
500 450 400 350 Kurjensuo Musta-Ruhmas Pahanlamminsuo 300 virtaama (l/s) 250 200 150 100 50 0 Kuva 4. Jatkuvatoimisen virtaamamittauksen vuorokausikeskiarvot (l/s) kolmella suoalueella tarkkailujakson aikana. Talvella mittarit eivät olleet käytössä. Fysikaalis-kemiallinen vedenlaatu Soilta lähtevän veden laatua seurattiin fysikaalis-kemiallisin analyysein fosforin, sameuden, kiintoaineen ja kemiallisen hapenkulutuksen osalta. Soilta lähtevän veden keskimääräinen fosforipitoisuus vaihteli välillä 6 17 µg/l lukuun ottamatta Konttisuota, missä keskiarvo oli 106 µg/l (Kuva 5). Konttisuolla mitattiin sameuden, fosforin ja kiintoaineen osalta poikkeuksellisen korkeita arv keväällä, jolloin suon itäreunaa ruopattiin. Muulloin Konttisuon pitoisuudet olivat huomattavasti matalampia ja varsin samaa tasoa muiden soiden kanssa (Liite 2). Musta-Ruhmaan eteläpuolisella suoalueella pitoisuudet olivat hyvin tasaisia koko vuoden, koska puron vesi on pitkälti yläpuolisen Musta-Ruhmas -nimisen järven melko tasalaatuista vettä. Muilla soilla fosforitaso vaihteli enemmän. 12 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 365/2017
45 40 35 ka min max ka 106 max 460 fosforipitoisuus (µg/l) 30 25 20 15 10 5 0 paha 2 kurjen 1 ruhma hallas hauki honka 3 kontti Kuva 5. Keskimääräinen fosforipitoisuus (µg/l) soilta lähtevässä vedessä sekä pitoisuuden minimija maksimiarvot tarkkailujakson aikana. Soiden tunnukset on selitetty taulukossa 1. Kiintoainepitoisuuden keskiarvot jäivät selvästi alle 6 mg/l suurimmalla osalla soista (Kuva 6). Honkalamminsuolla keskimääräinen taso oli puolestaan 11 ja Konttisuolla 92 mg/l. Kiintoainepitoisuudet pysyivät melko matalina koko vuoden Pahanlamminsuolla, Kurjensuolla, Musta-Ruhmaalla ja Hallasenlampi-Onkijärvensuolla (Liite 2). Konttisuota lukuun ottamatta kaikilla soilla kiintoainetaso laski alle määritysrajan (0,5 mg/l) vähintään kerran tarkkailujakson aikana. 24 21 ka min max kiintoaine (mg/l) 18 15 12 9 ka 92 max 450 6 3 0 paha 2 kurjen 1 ruhma hallas hauki honka 3 kontti Kuva 6. Keskimääräinen kiintoainepitoisuus (mg/l) soilta lähtevässä vedessä sekä pitoisuuden minimi- ja maksimiarvot tarkkailujakson aikana. Soiden tunnukset on selitetty taulukossa 1. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 365/2017 13
Musta-Ruhmaan, Hallasenlampi-Onkijärvensuon ja Haukilammen suoalueilta tulevan veden sameus oli melko tasainen ja oli selvästi alle 2 FTU koko tarkkailujakson ajan (Kuva 7). Myös Kurjensuolla sameus jäi melko alhaiseksi. Pahanlamminsuolta tulevan veden sameus vaihteli melko paljon tarkkailujakson aikana ja Honkalamminsuolta tulevan veden sameus puolestaan nousi korkeaksi yhden kerran tarkkailujakson aikana. Korkeimmat pitoisuudet mitattiin jälleen Konttisuolta. Vesi tuli ko. suolta leveää, hankkeen aikana kaivettua savista a pitkin, mikä varmasti vaikutti tuloksiin. Konttisuon virtaamat olivat myös koko tarkkailujakson ajan hyvin pieniä (Kuva 3). 12 10 ka min max ka 86 max 370 sameus (FTU) 8 6 max 35 4 2 0 paha 2 kurjen 1 ruhma hallas hauki honka 3 kontti Kuva 7. Keskimääräinen sameus (FTU) soilta lähtevässä vedessä sekä pitoisuuden minimi- ja maksimiarvot tarkkailujakson aikana. Soiden tunnukset on selitetty taulukossa 1. Musta-Ruhmaalta poistuvassa vedessä kemiallinen hapenkulutus oli hyvin pientä ja tasaista koko tarkkailujakson ajan (Kuva 8). Muilla soilla pitoisuus oli suovesille tyypillisellä tasolla kuvastaen selvää humusleimaisuutta. Keskimääräinen taso oli korkein Honkalamminsuolla, missä mitattiin myös korkein yksittäinen pitoisuus. Honkalamminsuon reunoilla on myös jonkin verran tehty metsäojituksia. 14 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 365/2017
80 70 ka min max 60 CODmn (mgo2/l) 50 40 30 20 10 0 paha 2 kurjen 1 ruhma hallas hauki honka 3 kontti Kuva 8. Keskimääräinen kemiallinen hapenkulutus (mg 02/l) soilta lähtevässä vedessä sekä pitoisuuden minimi- ja maksimiarvot tarkkailujakson aikana. Soiden tunnukset on selitetty taulukossa 1. Soilta lähtevä kuormitus Haukilammensuon tarkkailupisteen oli tarkkailun alkaessa kuivana elo-syyskuussa eikä kuormitusta näin ollen syntynyt (Taulukko 6). Huhtikuussa sulamisvesien nostaessa virtaamaa myös kuormitus oli selvästi muita kuukausia suurempaa. Taulukko 6. Haukilammensuon pinta-alaan suhteutettu vuorokausikohtainen kuormitus ja tarkkailujakson (19.8.2015 23.8.2016) keskiarvo sekä kokonaiskuormitus tarkkailujakson aikana sekä eri kuukausina. JAKSO-/KUUKAUSIKUORMITUS (g/ha/d) KOKONAISKUORMITUS (kg) kiintoaine fosfori CODmn keskivalunta kiintoaine fosfori CODmn g/ha/d g/ha/d g/ha/d l/s/km² kg g kg tarkkailujakson keskiarvo 56 0,41 843 46 tarkkailujakson summa 208 1 533 3 128 syys 0 0 0 0 syys 0 0 0 loka 12 0,02 25 2 loka 4 6 8 marras 196 0,35 549 36 marras 59 104 165 joulu 93 0,49 1 076 59 joulu 29 153 334 tammi 18 0,21 458 25 tammi 6 66 142 helmi 37 0,44 942 51 helmi 11 127 273 maalis 61 0,72 1 543 83 maalis 19 222 478 huhti 188 1,88 3 757 205 huhti 56 564 1 127 touko 46 0,54 1 161 63 touko 14 167 360 kesä 12 0,15 331 18 kesä 4 46 99 heinä 18 0,20 366 20 heinä 6 61 113 elo 5 0,05 91 5 elo 1 12 21 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 365/2017 15
Konttisuon virtaamat ja sen seurauksena myös kuormitus olivat korkeimmillaan huhtikuussa (Taulukko 7). Lokakuussa näytteenottopäivänä virtaama oli hyvin vähäinen ja kuormitus jäikin tämän kuukauden osalta hyvin pieneksi. On kuitenkin huomioitava, että lokakuun kuormitus perustuu vain puolen kuukauden tuloksiin ja lokakuussa sademäärä oli hyvin vähäinen kuukauden puolivälistä eteenpäin. Taulukko 7. Konttisuon pinta-alaan suhteutettu vuorokausikohtainen kuormitus sekä kokonaiskuormitus tarkkailujakson (15.10.2015 23.8.2016) aikana sekä eri kuukausina. JAKSO-/KUUKAUSIKUORMITUS (g/ha/d) KOKONAISKUORMITUS (kg) kiintoaine fosfori CODmn keskivalunta kiintoaine fosfori CODmn g/ha/d g/ha/d g/ha/d l/s/km² kg g kg tarkkailujakson keskiarvo 347 0,40 150 4,5 tarkkailujakson summa 1 372 1 565 595 loka 3 0,007 9 0,3 loka 0,6 2 2,0 marras 19 0,05 87 2,5 marras 7 20 33 joulu 154 0,33 571 16,0 joulu 60 128 223 tammi 114 0,15 135 3,9 tammi 44 59 53 helmi 709 0,80 328 9,8 helmi 259 293 120 maalis 672 0,70 96 3,0 maalis 262 273 37 huhti 1 108 1,14 109 3,6 huhti 419 433 41 touko 674 0,72 102 3,4 touko 263 280 40 kesä 122 0,14 42 1,4 kesä 46 54 16 heinä 15 0,04 44 1,5 heinä 6 14 17 elo 12 0,03 33 1,2 elo 3 8 10 Hallasenlampi-Onkijärvensuon kuormitus oli niin ikään suurinta huhti-toukokuussa valumien ollessa runsaimmillaan (Taulukko 8). Myös helmikuussa kuormitus oli varsin suurta virtaaman ollessa melko korkea. Muina kuukausina kuormitus jäi huomattavasti vähäisemmäksi. Taulukko 8. Hallasenlampi-Onkijärvensuon pinta-alaan suhteutettu vuorokausikohtainen kuormitus sekä kokonaiskuormitus tarkkailujakson (15.10.2015 23.8.2016) aikana sekä eri kuukausina. JAKSO- / KUUKAUSIKUORMITUS (g/ha/d) KOKONAISKUORMITUS (kg) kiintoaine fosfori CODmn keskivalunta kiintoaine fosfori CODmn g/ha/d g/ha/d g/ha/d l/s/km 2 kg g kg tarkkailujakson keskiarvo 88 1,1 1 777 100 tarkkailujakson summa 633 7 765 12 837 loka 5 0,02 39 3 loka 2 9 15 marras 36 0,2 401 23 marras 25 138 277 joulu 37 0,4 1 169 57 joulu 26 312 834 tammi 32 0,7 1 469 74 tammi 23 478 1 048 helmi 112 2,8 4 735 259 helmi 75 1 862 3 158 maalis 44 1,1 1 727 103 maalis 32 789 1 232 huhti 241 3,2 4 609 289 huhti 167 2 180 3 180 touko 275 1,9 2 549 155 touko 196 1 339 1 818 kesä 54 0,3 503 29 kesä 37 240 347 heinä 50 0,3 645 28 heinä 36 234 460 elo 22 0,3 657 25 elo 12 134 348 16 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 365/2017
Honkalamminsuon virtaamat olivat melko pieniä koko tarkkailujakson ajan eikä kuormitus sen vuoksi noussut kovin suureksi (Taulukko 9). Kuitenkin myös siellä kuormitus oli huhtitoukokuussa moninkertainen muihin kuukausiin verrattuna. Kuormitus oli selvästi vähäisintä talvella. Taulukko 9. Honkalamminsuon pinta-alaan suhteutettu vuorokausikohtainen kuormitus sekä kokonaiskuormitus tarkkailujakson (15.10.2015 23.8.2016) aikana sekä eri kuukausina. JAKSO-/KUUKAUSIKUORMITUS (g/ha/d) KOKONAISKUORMITUS (kg) kiintoaine fosfori CODmn keskivalunta kiintoaine fosfori CODmn g/ha/d g/ha/d g/ha/d l/s/km 2 kg g kg tarkkailujakson keskiarvo 25 0,04 135 2,8 tarkkailujakson summa 571 812 3 104 loka 8 0,01 24 0,5 loka 10 12 30 marras 14 0,02 80 1,5 marras 30 47 174 joulu 6 0,02 96 1,7 joulu 13 40 216 tammi 3 0,01 34 0,7 tammi 7 15 77 helmi 7 0,01 71 1,4 helmi 14 29 150 maalis 12 0,03 131 2,7 maalis 27 57 297 huhti 121 0,15 552 13,1 huhti 265 326 1 209 touko 47 0,05 163 3,7 touko 107 122 368 kesä 17 0,02 60 1,2 kesä 37 44 131 heinä 16 0,03 87 1,5 heinä 37 58 198 elo 11 0,03 112 1,7 elo 19 46 187 Musta-Ruhmaan laskun suoalueen kuormitus oli kiintoaineen osalta korkeimmillaan helmi-toukokuun välisellä ajanjaksolla (Taulukko 10). Fosforin ja kemiallisen hapenkulutuksen osalta kuormitus oli muiden suoalueiden tapaan suurinta keväällä huhtitoukokuussa, jolloin myös virtaamat olivat korkeita. Vähäisintä kuormitus oli lokakuussa. Tarkastelussa mukana olleista suoalueista Musta-Ruhmaalta tuli eniten kuormitusta, koska suon läpi kulkevan n virtaamat olivat suurimmat. Taulukko 10. Musta-Ruhmaan laskun suon pinta-alaan suhteutettu vuorokausikohtainen kuormitus sekä kokonaiskuormitus tarkkailujakson (19.8.2015 23.8.2016) aikana sekä eri kuukausina. JAKSO-/KUUKAUSIKUORMITUS (g/ha/d) KOKONAISKUORMITUS (kg) kiintoaine fosfori CODmn keskivalunta kiintoaine fosfori CODmn g/ha/d g/ha/d g/ha/d l/s/km 2 kg kg kg tarkkailujakson keskiarvo 1 837 11,9 14 119 2 385 tarkkailujakson summa 3 612 23,4 27 761 syys 327 2,6 2 803 497 syys 52 0,4 446 loka 149 0,9 1 041 181 loka 24 0,2 171 marras 716 5,4 6 045 1 037 marras 114 0,9 961 joulu 1 456 12,8 14 514 2 468 joulu 239 2,1 2 385 tammi 1 860 11,2 12 743 2 153 tammi 306 1,8 2 094 helmi 3 548 16,7 19 207 3 222 helmi 545 2,6 2 952 maalis 3 193 19,2 22 188 3 695 maalis 525 3,1 3 646 huhti 3 299 27,6 33 095 5 510 huhti 525 4,4 5 262 touko 3 653 25,1 31 507 5 285 touko 600 4,1 5 177 kesä 1 721 9,1 11 718 1 997 kesä 274 1,4 1 863 heinä 1 573 8,2 9 963 1 734 heinä 258 1,4 1 637 elo 838 5,5 6 118 1 088 elo 102 0,7 746 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 365/2017 17
Pahanlamminsuolla keskivalunta oli huhtikuussa moninkertainen muihin kuukausiin verrattuna (Taulukko 11). Vielä toukokuussa vettä virtasi selvästi muita kuukausia enemmän. Kuormitus oli selvästi suurinta huhtikuussa, mutta vielä toukokuussakin kuormitus oli yhä runsasta. Kemiallisen hapenkulutuksen osalta kuormitus oli melko runsasta myös marras-joulukuussa. Taulukko 11. Pahanlamminsuon pinta-alaan suhteutettu vuorokausikohtainen kuormitus sekä kokonaiskuormitus tarkkailujakson (19.8.2015 23.8.2016) aikana sekä eri kuukausina. JAKSO-/KUUKAUSIKUORMITUS (g/ha/d) KOKONAISKUORMITUS (kg) kiintoaine fosfori COD keskivalunta kiintoaine fosfori COD g/ha/d g/ha/d g/ha/d l/s/km 2 kg g kg tarkkailujakson keskiarvo 30 0,23 623 26 tarkkailujakson summa 379 2 851 7 858 loka 19 0,15 299 13 loka 21 153 315 marras 31 0,28 957 36 marras 32 288 976 joulu 18 0,19 869 31 joulu 19 203 916 tammi 3 0,04 170 7 tammi 3 42 179 helmi 3 0,04 181 8 helmi 3 42 179 maalis 6 0,07 315 13 maalis 6 77 333 huhti 93 0,72 1 858 96 huhti 95 732 1 895 touko 72 0,41 835 43 touko 76 430 880 kesä 33 0,17 326 14 kesä 33 170 332 heinä 45 0,33 863 27 heinä 48 344 910 elo 20 0,22 687 19 elo 16 175 538 Kurjensuon osalta tuloksia ei ole laskettu pinta-alaan suhteutettuna, koska valuma-alueen pinta-ala oli epäselvä (Taulukko 12). Muiden suoalueiden tapaan kuormitus oli suurinta huhti-toukokuussa. Kemiallisen hapenkulutuksen osalta kuormitus oli runsasta myös marras-joulukuussa. Taulukko 12. Kurjensuon vuorokausikohtainen kuormitus sekä kokonaiskuormitus tarkkailujakson (15.10.2015 23.8.2016) aikana sekä eri kuukausina. JAKSO- / KUUKAUSIKUORMITUS (g/d) KOKONAISKUORMITUS (kg) kiintoaine fosfori CODmn kiintoaine fosfori CODmn g/d g/d g/d kg g kg tarkkailujakson keskiarvo 5 660 23,7 44 701 tarkkailujakson summa 1 777 7 436 14 036 loka 387 3,8 7 229 loka 7 65 123 marras 1 103 12,5 31 258 marras 33 375 938 joulu 1 972 19,6 59 524 joulu 61 609 1 845 tammi 1 104 5,4 12 516 tammi 34 167 388 helmi 1 584 7,7 17 956 helmi 46 225 521 maalis 2 963 14,5 33 582 maalis 92 449 1 041 huhti 34 772 122,1 190 528 huhti 1 043 3 663 5 716 touko 12 106 40,8 58 489 touko 375 1 265 1 813 kesä 1 034 3,7 5 615 kesä 31 110 168 heinä 1 103 6,1 14 295 heinä 34 190 443 elo 673 10,3 33 548 elo 15 237 772 18 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 365/2017
Yhteenvetona soilta lähtevästä vedestä mitatut kiintoainepitoisuudet vaihtelivat pääosin <1 20 mg/l ja fosforipitoisuudet 5 25 µg/l välillä (Kuva 9). Konttisuolla ruopattiin purkua keväällä, joten keväällä mitatut kiintoaine- ja fosforipitoisuudet eivät kuvaa suolta luonnollisesti huuhtoutuvia pitoisuuksia. Hallasenlampi-Onkijärvensuolla, Musta-Ruhmaan laskun suolla ja Pahanlamminsuolla kiintoainepitoisuudet pysyivät alhaisina koko tarkkailujakson ajan. Muilla soilla kiintoainepitoisuus oli korkeampi lokakuussa ja kesäkuussa otetuissa näytteissä. Honkalamminsuon veden kiintoaine- ja fosforipitoisuus olivat korkeammalla tasolla läpi tarkkailuajan. Fosforipitoisuus vaihteli soilta lähtevässä vedessä kiintoainetta tasaisemmin, mutta myös fosforipitoisuudessa oli havaittavissa useilla soilla korkeampia pitoisuuksia loka- ja kesäkuussa. Kuva 9. Soilta lähtevän veden kiintoaine- (mg/l) ja fosforipitoisuus (µg/l) tarkkailujakson 15.10.2015 23.8.2016 aikana. Konttisuolla tehtiin ruoppauksia keväällä suon purkussa, josta näytteet otettiin. Helmikuussa osalle soista ei päästy huonokuntoisten teiden takia. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 365/2017 19
Soilta tuleva kiintoaine- ja fosforikuormitus vaihtelivat hyvin paljon vuodenajan ja virtaaman mukaan (Kuva 10). Eli jos halutaan luotettavaa tietoa tutkittavan suoalueen kuormituksesta, niin aineistoa täytyy kerätä pidemmältä ajanjaksolta. Suon pinta-alaan suhteutettuna eniten kuormitusta tuli Musta-Ruhmaansuolta, Konttisuolta ja Hallasenlampi- Onkijärvensuolta helmi-kesäkuun aikana. Musta-Ruhmaan laskun suon kuormitus on käytännössä yläpuolisen Musta-Ruhmas-järven kuormitusta, josta todennäköisesti osa pidättyy laskun suoalueelle. Suurimmat kiintoaine- ja fosforipitoisuudet olivat Konttisuolla johtuen alueella tarkkailujakson aikana tehdyistä ruoppauksista, ja vastaavasti Musta-Ruhmaansuolla pienimmät (Kuvat 5 ja 6). Musta-Ruhmaansuolla sen sijaan mitattiin suurimmat virtaamat ja Konttisuolla pienimmät (Kuva 3). Kuormituksen suuruuteen vaikuttavat siten ainepitoisuuksien lisäksi erityisesti suolta poistuvat vesimäärät, jotka taas ovat suhteessa valuma-alueen suuruuteen. Kuva 10. Soiden pinta-alaan suhteutettu keskimääräinen kiintoaine- (kg/ha/d) ja fosforikuormitus (g/ha/d) tarkkailujakson 15.10.2015 23.8.2016 aikana. Musta-Ruhmaan laskun suon muita soita korkeampi kuormitus johtuu siitä, että vaikka veden kiintoaine- ja fosforipitoisuus olivat vähäisiä, niin virtaama oli selvästi muita soita suurempi (Kuva 3). 20 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 365/2017
4.2 HYÖNTEISET Kaikki Suon arvottaminen ja taustakuormitus -hankkeeseen valitut suot osoittautuivat hyönteislajiston osalta suojelun arvoisiksi (Liite 3, Liite 4). Jokaiselta hankkeen suolta löydettiin uhanalaisia tai harvinaisia hyönteislajeja. Tämä on ymmärrettävää, sillä jo hankealueiden valinnassa hyödynnettiin tiedossa olevaa soiden luonnontilaisuutta sekä suojeluarvoa. Suon pinta-alalla ei näyttänyt olevan merkitystä havaitun suojelunarvoisen hyönteislajiston esiintymiseen. Eniten harvinaisia ja uhanalaisia hyönteisiä löytyi kärpäsistä ja kovakuoriaisista. Jostain syystä soiden surviaissääski- ja ruokokuoriaislajisto oli tavanomaista, vaikka etukäteen ajateltiin niistä ryhmistä löytyvän runsaasti huomionarvoisia lajeja. Munasuo ja Hallasenlampi-Onkijärvensuo osoittautuivat havaitun hyönteislajiston puolesta arvokkaimmiksi. Hankkeen tuloksena löydettiin Munasuolta maallemme yksi uusi kärpäslaji Sarcophaga pseudoscoparia sekä yksi hävinneeksi luokiteltu kovakuoriaislaji Longitarsus lycopi. Myös Hallasenlampi-Onkisuolta löydettiin maallemme yksi uusi kärpäslaji Metopomyza nigriorbita sekä yksi hävinneeksi luokiteltu kovakuoriaislaji Meligethes nigrescens. Lisäksi Hallasenlampi-Onkisuolta löydettiin toinenkin kovakuoriaislaji Meligethes ochropusta, joka aikaisemmin on havaittu vain muutaman kerran Suomesta. 5 YHTEENVETO Hankkeessa selvitettiin luonnontilaisilta soilta purkautuvan veden laatua ja laskettiin virtaamamittausten avulla kullekin suolle kuormitusarvio. Osalla suoalueista lähtevän veden laatu vaihteli hyvinkin paljon näytteenottojen välillä, kun taas toisilla soilla pitoisuudet pysyivät huomattavasti tasaisempina. Kukin suoalue onkin yksilöllinen ja sen ominaisuudet vaikuttavat lähtevän veden pitoisuuksiin ja pitoisuusvaihteluihin. Keskimääräiset oletusarvot suoalueiden luontaisesta kuormituksesta saattavat olla lähellä totta joillakin soilla, mutta toisilla ne taas ovat varmasti kaukana totuudesta. Hankkeessa tutkituilta soilta lähtevän veden keskimääräinen fosforipitoisuus vaihteli välillä 6 17 µg/l lukuun ottamatta Konttisuota, missä keskiarvo oli 106 µg/l. Konttisuolla oli kuitenkin hankkeen aikana ruoppaamalla syvennetty laskua, mikä todennäköisesti selittää Konttisuon laskun suuret fosforipitoisuudet. Pääsääntöisesti hankkeen luonnontilaisten soiden laskuojien fosforipitoisuus oli selvästi ympäristöministeriön (2013) määrittelemää taustapitoisuutta (20 µg/l) matalampi. Näin ollen Kaakkois-Suomen turvetuotantoalueiden laskennalliset fosforin nettokuormitukset ovat voineet olla liian alhaisia todelliseen fosforikuormitukseen nähden. Kiintoainepitoisuus oli suurimmalla osalla tutkituista soista alle 6 mg/l, mutta Konttisuolla ruoppaus nosti tarkkailujakson keskiarvoa (lähes 100 mg/l). Toisaalta Konttisuo myös sijaitsee mäkisellä alueella, jossa on muita soita suuremmat korkeuserot. Havaitut Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 365/2017 21
kiintoainesmäärien keskiarvot olivat moninkertaisesti suurempia kuin tarkkailuohjeessa määritetään kiintoaineen taustapitoisuudeksi (1 mg/l). Turvetuotannon nettokuormituslaskennassa tämä tarkoittaisi taas sitä, että todellisuudessa turvetuotannon vaikutus vesistön kiintoainekuormitukseen voi olla laskelmia pienempää. Toisaalta kaikki turvesuolta syntyvä kiintoaines ei näy vesinäytteessä, vaan osa kuormituksesta syntyy pölynä (Nuutinen ym. 2007). Virtaaman mahdollisimman tiheä ja luotettava mittaaminen on hyvin olennaista, kun arvioidaan suolta lähtevää kuormitusta. Hankkeen aikana tehtyjen virtaamamittausten sekä jatkuvatoimisten mittareiden datan perusteella oli helppo huomata, ettei esimerkiksi kerran kuussa tapahtuva virtaaman mittaus ole lähellekään riittävän tiheää, jos halutaan saada virtaaman huiput ja alivirtaama-ajat selville. Jatkuvatoimisen mittauksen avulla virtaamahuiput ja niiden kesto nähdään tarkasti. Niillä soilla, missä jatkuvatoimista virtaamamittausta käytettiin, huhtikuun keskimääräinen virtaama oli moninkertainen tarkkailujakson keskivirtaamaan verrattuna. Virtaamahuiput voivat olla hyvinkin lyhytkestoisia; tässä tutkimuksessa virtaamahuiput kestivät muutamista päivistä muutamiin viikkoihin. Suon taustakuormitusta ennen turvetuotannon aloittamista on harvoin selvitetty riittävän kattavasti, jotta sitä voitaisiin käyttää kuormituslaskelmissa. Taustakuormituksena käytetäänkin pääsääntöisesti yleisesti käytössä olevia pitoisuuksia, jotka poikkeavat joidenkin soiden kohdalla suurestikin todellisista arvoista. Luonnosvaiheessa olevassa Turvetuotannon tarkkailuohjeessa (Ympäristöministeriö 2017) turvesoiden nettokuormituslaskenta on jo jäämässä pois tarkkailun raportoinnista, koska luotettavaa taustakuormitusaineistoa on vaikeaa tuottaa jokaiselle turvetuotannossa olevalle suolle erikseen. Koska suot eroavat saman alueen sisälläkin toisistaan paljon hydrologialtaan ja valuntaolosuhteiltaan, on turvetuotannon aiheuttaman kuormituksen suuruutta lähes mahdotonta arvioida ilman ennakkotarkkailunäytteiden pohjalta arvioitua suon luonnollista taustahuuhtoumaa. Turvetuotannon aiheuttaman nettokuormituksen luotettavaan arvioon tarvitaankin virtaamatiedot ja mieluusti useiden vuosien ajalta kuukausittain otetut ennakkotarkkailunäytteet. Luonnontilaisia pieniä soita on Kymenlaaksossa enää vähän jäljellä, ja niiden ojitus jatkuu edelleen jossain määrin. Turvetuotanto sekä laajemminkin maa- ja metsätalous kuivattavat soita luonnonvaratalouteen liittyvän elinkeinotoiminnan ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi. Poikkeuksellista eliölajistoa ylläpitävät arvokkaimmat suot kannattaa kuitenkin nähdä myös osana maakunnan luonnon monimuotoisuutta ja vetovoimaisuutta. Soiden arvojen tunnistaminen ja arvottaminen on haasteellinen ja monimutkainen tehtävä, sillä luonnontieteellisten arvojen lisäksi on huomioitava myös erilaisia yhteiskunnallisia arv. Tässä tutkimuksessa soiden arvojärjestys hankkeessa löydettyjen hyönteislajien mukaan on seuraava: 1. Munasuo, 2. Hallasenlampi-Onkijärvensuo, 3. Pahanlamminsuo, 4. Musta- Ruhmaan laskun suo, 5. Haukilamminsuo, 6. Kurjensuo, 7. Konttisuo, 8. Honkalamminsuo, 9. Lamminsuo. 22 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 365/2017
Hieman yllättäen vähiten arvokasta lajistoa löydettiin Lamminsuolta ja Honkalamminsuolta, jotka olivat hankealueista pinta-alaltaan suurimpia soita ja tunnettuja mm. arvokkaasta perhoslajistostaan (Suoknuuti 2011). Tämä tulos tukee hankkeen alustavia tavoitteita ja arvioita, ettei suon pinta-ala ole merkittävä tekijä hyönteisille toisin kuin esimerkiksi linnuille ja nisäkkäille. Soiden hyönteisten elinympäristön valinnan määrittävät pitkälti mikroilmasto ja kasvillisuuden yleispiirteinen rakenne, ja lajit löytävät lisääntymispaikkansa niille soveltuvista pienistäkin elinympäristölaikuista. Toisaalta Lammin- ja Honkalamminsoiden tapaiset isommat suot ylläpitävät suurempaa määrää erilaisia elinympäristöjä, eikä käytetyin menetelmin ollut mahdollista tutkia hyönteislajistoa kuin rajatulta alueelta. Lajistollisen monimuotoisuuden lisäksi isot ojittamattomat suot voivat myös toimia pieniä soita tehokkaammin vesien- ja tulvansuojelukosteikkoina. Soiden eliöstöä koskevista suokorteista voi päätellä (Liitteet 3.1 3.9.), että myös Lammin- ja Honkalamminsuo ovat tämän hankkeen tuloksista huolimatta hyvinkin arvokkaita suoalueita Kymenlaaksossa. KIITOKSET Kiitokset rahoittajille ja hankkeeseen osallistuneille hyönteisasiantuntijoille. Erityiset kiitokset Markku Suoknuutille Kymenlaakson soita koskevasta asiantuntija-avusta ja Lauri Paasivirralle vaikeasti määritettävien surviaissääskien määrittämisestä. VIITTEET Coffman, W. P. 1973. Energy flow in a woodland stream ecosystem: II. The taxonomic composition and phenology of the Chironomidae as determined by the collection of pupal exuviae. Arch. Hydrobiol. 73: 281-322. Lindholm, T. & Heikkilä R. 2006. Finlanf Land of mires. Finnish Enviroment Institute 23. Nuutinen, J., Yli-Pirilä, P., Hytönen, K. & Kärtevä, J. 2007. Turvetuotannon pöly- ja melupäästöt sekä vaikutukset lähialueen ilmanlaatuun. Kuopio. Symo Oy:n julkaisu. 41 s. Suoknuuti, M. 2011. Havaint Etelä-Kymenlaakson soiden perhoslajistosta 2010. Baptria 2: 44 58. Ympäristöministeriö 2013. Turvetuotannon ympäristönsuojeluohje. Ympäristöhallinnon ohjeita 2/2013. Ympäristöministeriö 2015. Turvetuotannon ympäristönsuojeluohje. Ympäristöhallinnon ohjeita 2/2015. Ympäristöministeriö 2017. Turvetuotannon tarkkailuohje. Luonnos 18.5.2017. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 365/2017 23
HALLASENLAMPI-ONKIJÄRVENSUO LIITE 1.1
HAUKILAMMINSUO LIITE 1.2
HONKALAMMINSUO / LAMMINSUO LIITE 1.3
KONTTISUO LIITE 1.4
KURJENSUO LIITE 1.5
MUNASUO LIITE 1.6
MUSTA-RUHMAAN LASKUOJAN SUO LIITE 1.7
PAHANLAMMINSUO LIITE 1.8