KIRJALLINEN KYSYMYS 837/2010 vp Velan perinnän pelisääntöjen muuttaminen Eduskunnan puhemiehelle Perintätoimistojen käyttö on lisääntynyt maassamme. Aiemmin lähinnä yritysmaailmassa käytetty karhuamisen tehokeino on laajentunut esim. kunnalliseen ja pankkitoimintaan. Olisikin tärkeää muodostaa toiminnalle selkeät pelisäännöt, jotta turhilta väärinkäsityksiltä kuluttajien kesken vältyttäisiin. Tällä hetkellä voi olla niin, että kaupunki on ulkoistanut laskutustoimintansa yritykselle X, joka puolestaan on ulkoistanut huomautuslaskujen lähettämisen perintätoimistolle. Jos laskua ei maksa eräpäivään mennessä, saapuu ensimmäinen lasku perintätoimistosta. Totta kai oletuksena on oltava, että laskut maksetaan ajallaan. Vahinkojen sattuessa tulisi kuitenkin olla selkeät pelisäännöt, joiden mukaan toimitaan kuluttajiin kohdistuvissa perintätoimissa. Jos perintätoimi on aiheeton tai väärin perustein toimeksi annettu, tulisi kuluttajalla olla selkeät ohjeet ja säännöt, joiden avulla tämän voi osoittaa. Kuluttajalla tulisi myös olla mahdollisuus selvittää, onko velka myyty vai toimitaanko toimeksiannon pohjalta. Velallisella tulisi olla mahdollisuus varmistua siitä, että perintätoimisto on saanut toimeksiannon alkuperäiseltä velkojalta. Kuluttajan tulee saada selkeä tieto siitä, kuinka velan myyminen perintätoimistolle vaikuttaa velkasuhteeseen. Katsotaanko velallisen saaneen tiedon toimeksiannosta tai velkasuhteesta perintätoimistolle siinä vaiheessa, kun perintätoimisto päivää oman laskunsa, vaiko siinä vaiheessa, kun velallinen saa sen? Tulisi myös miettiä, onko velallinen velvollinen suorittamaan perintätoimistolle aiheutuneet perintäkulut, vaikka velka olisi ehditty maksaa jo alkuperäiselle velkojalle ennen perintälaskun tuloa. Entä onko velallisella oikeus keskustella alkuperäisen velkojan kanssa perintätoimen aikana, jos esim. perintä vaikuttaa aiheettomalta? Palvelun tai tuotteen tarjoaminen tulisi periaatteessa lopettaa ennen perintätoimien aloittamista. Mutta miten tämä voisi koskea esim. kunnallisia terveydenhuoltopalveluja? Ei kai mitenkään? Onko vain yhden huomautuslaskun käytäntö kohtuullinen, kun maksu- ja huomautusajat ovat viime aikoina lyhentyneet yleisesti? Esim. kesäloman aikana ehtii tulla lasku, huomautus ja perintäkirje. Tätä mahdollisuutta perintätoimistot tuntuivat käyttäneen erityisesti tänä kesänä. Kuluttajan olisi hyvä tietää jo hankintavaiheessa, että yritys tai tuottaja käyttää perintätoimiston palveluja. Tämä nopeuttaisi laiskempienkin maksajien toimintaa. Samoin kuntalaisen tulee tietää, jos kunta on sitoutunut käyttämään perintätoimistoa. Myös pankkien ja yhdistysten olisi hyvä ilmoittaa asiasta. Olisi hyvä määritellä minimiaika, jolloin perintätoimistojen apuun voidaan vedota. Ylipäänsä yleinen tiedottaminen asiasta parantaisi kuluttajien asemaa. Tällä hetkellä ihmiset maksavat häpeäntunteissaan myös aiheettomia laskuja, koska perintätoimien uhka ja häpeä on niin suuri. Perintätoimistojen teho perustuu pelotteluvaikutukseen, mutta onko pelottelu tällä mittakaavalla perusteltua kuluttajien kohdal- Versio 2.0
la? Pitäisikö kuluttajan saada tietää, kuka (minkä niminen ihminen) perintätoimistossa hoitaa omaa velka-asiaa? Pk-yrityksillekin tehostettu tietoisku perintäpelin säännöistä voisi olla tarpeen, kun taantuman aikana perintätoimistot aktivoituvat. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että perintäkulttuuriin ja toimintaan saadaan yhteiset ja vastuulliset pelisäännöt, että kuluttaja voi mm. varmistaa perintätoimen oikeellisuuden ja mitä hallitus vastaa perusteluissa olleisiin muihin kansalaisilta tulleisiin kysymyksiin ja väitteisiin? Helsingissä 14 päivänä lokakuuta 2010 Katri Komi /kesk 2
Ministerin vastaus KK 837/2010 vp Katri Komi /kesk Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Katri Komin /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 837/2010 vp: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että perintäkulttuuriin ja toimintaan saadaan yhteiset ja vastuulliset pelisäännöt, että kuluttaja voi mm. varmistaa perintätoimen oikeellisuuden ja mitä hallitus vastaa perusteluissa olleisiin muihin kansalaisilta tulleisiin kysymyksiin ja väitteisiin? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Perintätoiminnalle on jo olemassa lakisääteiset pelisäännöt. Vuonna 1999 on säädetty laki saatavien perinnästä (513/1999, jäljempänä perintälaki) ja laki perintätoiminnan luvanvaraisuudesta (517/1999). Perintälakia on merkittävästi uudistettu vuonna 2005. Perintälaissa säädetään erääntyneen saatavan perinnästä sekä perintään liittyvistä, velkasuhteen osapuolten asemaan vaikuttavista muista seikoista. Laki sisältää säännökset muun muassa hyvästä perintätavasta, (4 ), velallisen oikeudesta saada velkojalta ajantasaiset tiedot velkatilanteestaan (4 a ), perimistoimiston velvollisuudesta lähettää kuluttajasaatavaa perittäessä kirjallinen maksuvaatimus (5 ), kuluttajasaatavan velkomisesta tuomioistuimessa (6 ) sekä perintäkuluista (10 10 c ). Kuluttaja-asiamies valvoo perintälain säännösten noudattamista silloin, kun perintä koskee kuluttajasaatavaa (12 ). Kuluttaja-asiamiehen kannanotot siitä, mitä perintälain 4 :ssä tarkoitetun hyvän perintätavan noudattaminen käytännössä tarkoittaa, on esitetty lokakuussa 2005 julkaistussa linjauksessa "Hyvä perintätapa kuluttajaperinnässä". Linjausta on täydennetty joulukuussa 2007 julkaistulla valvontakirjeellä, jossa on käsitelty kuluttajaperinnän valvonnassa esiin nousseita asioita. Perintälain soveltamisesta ja hyvän perintätavan sisällöstä kuluttajaperinnässä päättää viime kädessä markkinaoikeus. Oikeusministeriön on tarkoitus käynnistää vuonna 2011 lainvalmistelu, joka tähtää todennäköisesti lähiviikkoina hyväksyttävän EU:n uudistetun maksuviivästysdirektiivin täytäntöönpanoon. Samassa yhteydessä on tarkoituksenmukaista valmistella perintälain kansallisista uudistamistarpeista johtuvat lainmuutokset. Valmistelutyön yhteydessä on mahdollisuus harkita perusteellisesti myös sitä, onko kirjallisessa kysymyksessä selostettujen kansalaisten kysymysten ja väitteiden johdosta tarpeen tarkistaa lainsäädäntöä. Helsingissä 29 päivänä lokakuuta 2010 Oikeusministeri Tuija Brax 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 837/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Katri Komi /cent: Vilka åtgärder avser regeringen vidta för att skapa gemensamma och ansvarsfulla spelregler i indrivningskulturen och indrivningsverksamheten, så att konsumenterna bl.a. ska kunna förvissa sig om riktigheten i en indrivningsåtgärd och vad svarar regeringen på de övriga frågor och påståenden från medborgarna som ingår i motiveringen? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Det existerar redan lagstadgade spelregler för indrivningsverksamheten. År 1999 stiftades lagen om indrivning av fordringar (513/1999, nedan indrivningslagen) och lagen om tillståndsplikt för indrivningsverksamhet (517/1999). Indrivningslagen genomgick en betydande revidering 2005. I indrivningslagen finns bestämmelser om indrivning av fordringar som förfallit till betalning samt om övriga omständigheter som har samband med indrivningen och som påverkar parternas ställning i ett skuldförhållande. Lagen innehåller bestämmelser bl.a. om god indrivningssed (4 ), gäldenärens rätt att av borgenären få uppdaterade uppgifter om sin skuldsituation (4 a ), en indrivningsbyrås skyldighet att vid indrivning av en konsumentfordran sända gäldenären ett skriftligt betalningskrav (5 ), sådant krav på betalning av en konsumentfordran som framställs i domstol (6 ) samt indrivningskostnader (10 10 c ). När indrivningen gäller en konsumentfordran övervakar konsumentombudsmannen att bestämmelserna i indrivningslagen iakttas (12 ). Konsumentombudsmannens ställningstaganden när det gäller vad god indrivningssed enligt 4 i indrivningslagen innebär i praktiken presenteras i konsumentombudsmannens linjedragning "God sed vid indrivning av konsumentfordringar", som publicerades i oktober 2005. Linjedragningen kompletterades genom ett brev i december 2007 där frågor som uppkommit vid övervakningen av indrivning av konsumentfordringar tas upp. I sista hand är det marknadsdomstolen som beslutar om tillämpningen av indrivningslagen och innebörden i god indrivningssed vid konsumentfordringar. Justitieministeriet har för avsikt att 2011 starta lagberedning som siktar på genomförandet av EU:s omarbetade direktiv om sena betalningar, vilket troligen kommer att antas inom de närmaste veckorna. I det sammanhanget är det ändamålsenligt att bereda sådana lagändringar som beror på de nationella revideringsbehoven i fråga om indrivningslagen. I samband med beredningsarbetet finns det också möjlighet att noggrant överväga om de frågor och påståenden från medborgarna som det skriftliga spörsmålet redogör för ger anledning att se över lagstiftningen. 4
Ministerns svar KK 837/2010 vp Katri Komi /kesk Helsingfors den 29 oktober 2010 Justitieminister Tuija Brax 5