FT Nestori Siponkoski Ollako vai eikö olla? 182 vuotta suomalaista Shakespearea Minä ja tiede Vaasan kaupunginkirjasto 20.10.2016
William Shakespeare (1564 1616) Yksi maailmanhistorian transnationaalisimmista kirjallisista toimijoista Shakespeare ei olisi kuitenkaan koskaan valloittanut maailmaa eikä löytänyt tietään Suomeen ilman tarvetta kääntää hänen teoksiaan ilman kääntäjiä Ilman suomentajia meillä ei olisi lentäviä lauseita kuten: Ystävät, roomalaiset, maanmiehet! (Julius Caesar) Valtakunta hevosesta! (Richard III) 2
Ollako vai eikö olla 3
Ollako vai eikö olla suomalainen? 4
Ollako vai eikö olla suomalainen? Lähdekieli Lähdekulttuuri Kohdekieli Kohdekulttuuri 5
Shakespeare omana aikanaan Shakespearen oma mielenkiinto suuntautui teatteriin hän ei ollut kovinkaan kiinnostunut teostensa kirjallisesta julkaisemisesta Oli kuitenkin oman aikansa bestsellereitä Varsinaisen kirjallisen hahmon Shakespearesta tekivät hänen näytelmiensä toimittajat Shakespearen kuoleman jälkeen Nämä kokoelmat säilyttivät Shakespearen jälkipolville ja mahdollistivat myös hänen teostensa kääntämisen Euroopassa Shakespeare löydettiin romantiikan aikana (Saksa ja Ranska) 6
Shakespearea suomeksi Shakespeare on ollut suosittu käännösvalinta kansallisten kirjallisuuksien luomisvaiheessa Kiistämätöntä kirjallisuuden kaanonia, jota on aina koettu tärkeäksi siirtää omaan kirjallisuuteen Miksi Shakespearea suomennetaan aina vain uudelleen? Eikö yksi kerta riittäisi? Käännökset heijastavat aina omaa aikaansa, sen kieltä, ja yhteiskunnallisia muutoksia Suomennokset vanhenevat verrattain nopeasti Uudelleenkäännöksiä tarvitaan tasaisin väliajoin Shakespeare: teatteria vai kirjallisuutta? 7
1700- ja 1800-lukujen taite Shakespeare oli jokseenkin tunnettu Suomessa jo 1700-luvun loppupuoliskolla kiertävien ulkomaisten teatteriseurueiden myötä Pääasiassa ruotsalaisia seurueita, mutta myös saksalaisia ja venäläisiä Esittivät mukaelmia Shakespearen näytelmistä suurimmissa kaupungeissa, esim. Helsingissä, Turussa ja Viipurissa Esitysten kielenä oli ruotsi, saksa ja venäjä 1800-luvun alussa näytelmien käännöksiä oli saatavilla eri kielillä, esim. ruotsiksi ja saksaksi, mutta ei suomeksi 8
J. F. Lagervallin Ruunulinna (1834) Jaakko Fredrik Lagervall (1787 1865): Suomen sodan veteraani ja eläkeläismajuri Parikkalasta Ruunulinna: Murhekuvaus 5:sä Tapauksessa Mukaelma Shakespearen Macbeth-näytelmästä, alun perin nimeltään Kurkjoin hävitys Lagervall ei osannut englantia, joten hänen on täytynyt käyttää ruotsalaista tai saksalaista käännöstä lähdetekstinä Ruunulinna oli Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustannusohjelmassa, mutta Lagervall julkaisi teoksen lopulta itse 9
J. F. Lagervallin Ruunulinna (1834) 10
J. F. Lagervallin Ruunulinna (1834) Ei kovin uskollinen lähdetekstille: säilytti Macbethin perusjuonen suurin piirtein samana, mutta sijoitti näytelmän Karjalaan ja vaihtoi alkuperäiset hahmot suomalaisiksi Tekijänä on Lagervall; hän sai aineen Shakespearelta ja toimitti kirjan suomeksi ojentain sitä sen jälkeen kuin minä olen luullut asian vaativan Kieli on kapulaista kalevalamittaa (nelipolvinen trokee), jolla tavoitellaan vanhan kansanrunon vaikutelmaa Pohjautuu Lagervallin kotiseudun murteeseen Huom: Vanha Kalevala 1835, Uusi Kalevala 1849 11
J. F. Lagervallin Ruunulinna (1834) Ote Lagervallin jälkipuheesta: Aine eelläkäypään murhekuvaukseen on jo ammoin käsitetty Englannin kielellä Shakespearilta ja kerrattu ikään kuin se olisi tapahtunut Skottlannissa; mutta Valter Scott, tarussaan (History of Scotland), kieltää sen siellä tapahtuneen. Missä se sitten olisi tapahtunut? Kotimaassamme. Sen jälkeen on sama Murhekuvaus (mitetty Macbeth) käännetty usiammillen kielillen, se on vaikuttanut minua toimittamaan tätä meijän omalla kielellämme, ojentain sitä sen jälkeen kuin minä olen luullut asian vaativan ettei Valter Scott voisi siinä mitää kiistää. 13
J. F. Lagervallin Ruunulinna (1834) Ruunulinna oli ensimmäinen suomenkielinen murhenäytelmä ja ensimmäinen Shakespearelähdemateriaaliin perustuva suomenkielinen teksti: se yritti olla omaehtoisesti suomalainen Kirjallinen muoto korostuu; näytelmää ei otettu Suomalaisen Teatterin ohjelmistoon Sai myönteisiä arvioita ja herätti jopa kiinnostusta ulkomailla ( Bunulinus ), mutta teoksesta ei koskaan otettu toista painosta Ruunulinnalla on kuitenkin tärkeä asema ensimmäisenä yrityksenä suomentaa Shakespearea 14
Kaarlo Slöörin Macbeth (1864) Ensimmäinen varsinainen Shakespeare-suomennos oli Kaarlo Slöörin (1833 1905) kääntämä Macbeth Kaarlo Slöör(-Santala): hovineuvos, runoilija, suomentaja ja Suomen virallisen lehden päätoimittaja Slöörin Macbeth-käännös julkaistiin Shakespearen syntymän 300-vuotisjuhlan kunniaksi: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura otti 150 kappaleen erikoispainoksen, joka painettiin hyvälle paperille Kirjallinen muoto korostuu samalla tavalla kuin Ruunulinnan kohdalla 15
Kaarlo Slöörin Macbeth (1864) Slöör sai käännöstyöstään Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran palkinnon julkaisuvuonna August Ahlqvistin arvio oli kuitenkin negatiivinen: Meidän mielestä on vielä liian aikainen ruveta Shakespearia Suomeksi kääntämään; kielemme sanasto monessakin niistä korkeista asioista, joita tämä runoilija kuvailee, on vielä epävakainen ja muodostamatoin, ja kielettäremme liikkuu vielä kömpelösti ja hoiperrellen uudemmissa runopuvuissa. 16
Kaarlo Slöörin Macbeth (1864) Päinvastoin kuin Ruunulinna, Slöörin Macbeth oli uskollinen lähdetekstille Slöör käänsi suoraan englannista Noudatti melko tarkkaan lähdetekstin silosäemittaa eli jambista pentametriä Pyrki siis toteuttamaan suomennoksen Shakespearen ehdoilla ja loi samalla mallin, jota suomentajat seurailivat enemmän tai vähemmän aina 1960-luvulle asti 17
Cajanderin urakka (1879 1912) Paavo Cajander (1846 1913) oli monipuolinen kirjallinen toimija, mutta tuli parhaiten tunnetuksi Shakespearen 36 näytelmän suomentajana Cajander ehdotti 1878 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle Shakespearen näytelmien suomennosten kustantamista Näytelmiä suomennettiin yhteistyössä Suomalaisen Teatterin kanssa: jotkin näytelmät julkaistiin ensin kirjoina, jotkin esitettiin ensin näytelminä 18
Cajanderin urakka (1879 1912) Cajander oli kiistatta kääntäjälahjakkuus, mutta hänkin oli kuitenkin velkaa edeltäjilleen: Slöörin Macbeth (1864) Cajanderin Macbeth (1885) Huomenna, Ja huomenna, ja vielä huomenna! Näin päivä päivän jälkeen matelee Elämän kirjan viime tavuun asti Ja joka eilispäivä saattoi narrin Pimeän haudan suojaan. -Sammu, sammu, Sä pikku-kynttilä! Elämä varjo On kulkevainen, näyttelijä-parka Ku rähisevi aikansa ja sitten Ei ole enää kuultavanakaan. Huomenna, huomenna ja huomenna! Näin päivä päivält aika vitkaan mataa Elämän kirjan viime tavuun asti. Jokainen eilispäivä synkkään hautaan On narrin vienyt. Sammu, pikku tuohus! Elämä vaan on varjo kulkevainen, Näyttelijä-raukka, joka näyttämöllä Rajuupi aikansa ja katoo sitten. 19
Cajanderin urakka (1879 1912) Ote E. N. Setälän muistopuheesta Cajanderin hautajaisissa 1913: Suuri on todellakin hyppäys Lagervallin lapsellisen naiivista Shakespeare-yrityksestä Paavo Cajanderin täysimuotoiseen runouteen. Se edustaa kokonaista aikakautta Suomen kirjakielen historiassa, aikakautta, jonka kuluessa Suomen kirjakielen tuli suorittaa kehitys luonnontilasta todelliseksi sivistyskieleksi miltei yhtä monessa vuosikymmenessä kuin tämä kehitys muualla maailmassa on vaatinut vuosisatoja. 20
Cajanderin urakka (1879 1912) Cajanderin käännökset painottivat lähdetekstiä ja -kulttuuria: Suomen kieli ja sen luonnolliset rakenteet alistettiin lähdetekstin silosäemittaan (esim. loppuheitot) Aiheutti haasteita näyttämöllä ja teksti vanheni nopeasti Cajander keksi myös uusia sanoja (kuten Shakespeare) lähdetekstiuskollisuuden nimissä Lopputulos oli kuitenkin huikea saavutus ja kuvasti oman aikansa ihanteita Cajanderin suomentamat 36 näytelmää säilyivät yli sata vuotta ainoana Shakespeare-suomennosten sarjana seuraava sarja alkoi vasta 2004! 21
Jylhän valitut palat (1936 1956) Yrjö Jylhä (1903 1956) suomensi 7 näytelmää: Romeo ja Julia, Kesäyön unelma, Macbeth, Hamlet, Othello, Kuningas Lear ja Venetsian kauppias Julkaistiin kahtena volyyminä 1956 Kirjallinen muoto korostuu Pohjautuivat pitkälti Cajanderin työhön, mistä niitä on myös kritisoitu Jylhän suomennokset nähtiin paremminkin Cajanderin työn korjailuna kuin itsenäisinä suomennoksina 22
Jylhän valitut palat (1936 1956) Teuvo Tiitinen Virittäjässä 1936: [Cajanderin käännöstä] lukiessa panee merkille sanonnan erinomaisen täsmällisyyden ja käännöksen luotettavuuden. Runokielen kehitys on kuitenkin tehnyt uuden, Yrjö Jylhän suorittaman, v. 1936 ilmestyneen käännöksen tarpeelliseksi; mm. ovat monet Cajanderin käyttämät sanat hämäriä nykyisen ajan lukijalle [...]. Mielestäni Jylhä on tehnyt siinä oikein, että hän on melkoisessa määrässä käyttänyt Cajanderin työtä oman käännöksensä pohjana. [...] Mutta Jylhän olisi pitänyt myös tarkasti harkita, ennen kuin hän on mennyt asiallisestikin muuttamaan Cajanderin tekstiä, sillä muutos on usein huononnus. 23
Jylhän valitut palat (1936 1956) Vaikka Yrjö Jylhän suomennokset olivat periaatteessa uusia käännöksiä, ne jatkoivat vahvasti Slöörin ja Cajanderin käännösten viitoittamalla tiellä Lähdetekstin mitta oli yhä ihanne, jolle suomen kieli alistettiin 24
Uusi sukupolvi (1960 1980-luvut) Uusia kääntäjänimiä: Matti Rossi, Lauri Sipari, Eeva-Liisa Manner, Veijo Meri ym. Teatteri ja sen ilmaisukeinot painottuvat Kirjamuotoisia suomennoksia julkaistiin vain satunnaisesti teatterisuomennosten pohjalta (esim. Matti Rossin Rikhard III 1977 ja Macbeth 1983 sekä Lauri Siparin Kesäyön uni 1989) Kääntäjien ja ohjaajien yhteistyö korostuu Ohjaajat ja teatterintekijät suomensivat usein Shakespearensa itse omiin produktioihinsa Varsinkin ohjaaja Kalle Holmbergin yhteistyö Matti Rossin kanssa oli merkittävää ( Rambo-Macbeth ) 25
Uusi sukupolvi (1960 1980-luvut) Kirsikka Moring Helsingin Sanomissa 2004: Tärkeimmät suomalaisen teatterin lähihistorian suuret käännekohdat ovat kuitenkin syntyneet Matti Rossin ja Kalle Holmbergin ravistelevista Shakespeare-tulkinnoista. Ne alkoivat Helsingin Kaupunginteatterin järkyttävän rujosta Richard III:n tulkinnasta vuonna 1968 nimiroolissaan unohtumaton Yrjö Järvinen. Yhteistyö jatkui Turussa, jossa se huojutti koko kaupunkia. Sittemmin järkytettiin taas Helsinkiä 1980-luvulla, jolloin Esko Salmisen Macbeth murhasi musta sukka päässään ja joukot marssivat maastopuvuissa. 26
Uusi sukupolvi (1960 1980-luvut) Yhteiskunnallisuus sekä teatterin asema ja ilmaisukeinot korostuivat Kohdekieli ja kulttuuri sekä ohjaajan rooli korostuvat: ohjaajat saivat aineen Shakespearelta ja toimittivat näytelmän suomeksi (vrt. Ruunulinna) 27
WSOY:n projekti (2004 2013) Idea uudesta Shakespeare-suomennosten sarjasta oli WSOY:n kirjallisen johtajan Touko Siltalan Siltala inspiroitui Matti Rossin suomennokseen perustuvasta teatteriesityksestä Taustalla oli myös Cajanderin käännösten vanhentuminen: tarvittiin uudet kirjamuotoiset suomennokset aika uusille suomennoksille oli kypsä Rahoitus WSOY:n kirjallisuussäätiöltä Ensimmäiset käännökset julkaistiin 2004 Sarjassa julkaistiin yhteensä 38 näytelmää (36 + Pericles ja Kaksi jalosukuista) 28
WSOY:n projekti (2004 2013) 12 suomentajaa Kersti Juva Alice Martin Marja-Leena Mikkola Juhani Lindholm Pentti Saaritsa Kirsti Simonsuuri Lauri Sipari (6 suomennosta) Tiina Ohinmaa Matti Rossi (16 suomennosta) Leena Tamminen Jyrki Vainonen Anna-Maija Viitanen 29
WSOY:n projekti (2004 2013) 4 kustannustoimittajaa Alice Martin Marjut Karasmaa-Donovan Päivi Koivisto-Alanko Saara Pääkkönen Asiantuntija-avustajana prof. em. Matti Rissanen 30
WSOY:n projekti (2004 2013) Cajander vs. Marja-Leena Mikkola Cajanderin Romeo ja Julia (1881) Vait! Älä vanno! Iloni vaikk' olet, Tän-öisestä en liitost' iloitse. Se liian kiireist' on ja äkkinäistä, Se liiaks salaman on kaltaista, Mi taukoo, ennen kuin saat sanotuksi: Nyt salamoi! Hyv' yötä, armahin! Marja-Leena Mikkolan Romeo ja Julia (2006) Älä vanno. Iloitsen sinusta, mutta tänä yönä en osaa iloita välipuheestamme; se on liian äkkinäinen, varomaton, huima, kuin salama, joka ehtii välähtää ennen kuin sitä huomaakaan. Hyvää yötä, rakas. 31
WSOY:n projekti (2004 2013) Näkökulma jälleen lähdekulttuurissa Keskeisenä periaatteena lähdetekstiuskollisuus (Oxford-editiot) ja liian modernin kielen välttäminen Mitta mittana ja proosa proosana, mutta suomentajat saivat itse päättää miten mitan toteuttavat Esim. Kersti Juvan silosäkeen omainen rytmi vs. Matti Rossin vapaampi rytminkäsittely Lähtökohtana kirjallisten käännösten tuottaminen, mutta ainakin Q-teatteri on esittänyt uusimman Macbethin 2008 32
Mitä seuraavaksi? WSOY:n tavoitteena oli luoda kymmeniä vuosia kestävä suomennosten sarja Ovatko seuraavaksi taas vuorossa kohdekultturi ja - kieli sekä teatteri? VAI: onko nyt löydetty tasapaino lähde- ja kohdekielien ja -kulttuurien välillä? Onko kellon heiluri pysähtynyt? 33
Yhteenvetoa: ollako vai eikö olla? Lähdekieli Lähdekulttuuri Kohdekieli Kohdekulttuuri 34
Ba baa, Nestori sanoi niin kuin hänellä oli tapana. Tät tät! hän huudahti. Kiitos mielenkiinnosta!
Kirjallisuutta Aaltonen, Sirkku, Nestori Siponkoski & Kristiina Abdallah, toim. (2015). Käännetyt maailmat. Johdatus käännösviestintään. Helsinki: Gaudeamus. Keinänen, Nely (2010). Shakespeare Suomessa. Helsinki: WSOY. Riikonen, H.K. ym. (2007). Suomennoskirjallisuuden historia 1 2. Helsinki: SKS. Siponkoski, Nestori (2014). Translation under Negotiation. The Textual Interplay of Translators and Editors in Contemporary Finnish Shakespeare Translation. Vaasa: Vaasan yliopisto. 36