Joka kerta lähdin kotiin vahvempana kuin sinne tulin. - Kooste VOIKUKKIA-vertaistukiryhmien loppupalautteesta 2016 VOIKUKKIA-vertaistukiryhmät koosteen laatinut: Hanna Hägglund 14.3.2017 p. 044 345 0939, hanna.hagglund@suomenkasper.fi VOIKUKKIA-vertaistukiryhmä on palkittu menetelmä sijoitettujen lasten vanhempien tukemiseen. Suljetussa ryhmässä on yleensä ollut 3-8 osallistujaa. Ryhmätapaamisia on noin 10 ja jokaisella tapaamisella on oma teema. Ryhmää ohjaa kaksi koulutettua ammattilaista. Yhä useammin mukana on myös vertaisohjaaja, itse ryhmän käynyt ja ryhmänohjaajaksi kouluttautunut vanhempi. Loppupalautteen merkityksestä Vertaistukiryhmien osallistujilta on kerätty palaute samanlaisella lomakkeella vuodesta 2013 alkaen. Lomakkeessa kysytään taustatietoja sekä mielipiteitä väittämien muodossa. Jokaisen teeman jälkeen vastaaja voi kirjoittaa lisäkommentteja vapaaseen kenttään. Yli puolet vastaajista on käyttänyt tätä mahdollisuutta. Avovastauksissa on paljon terveisiä, kommentteja ja kehittämisehdotuksia. Olen poiminut muutamia avovastauksia tähän koosteeseen. Lomaketta on vuosien myötä täydennetty mm. kysymyksellä vertaisohjaajan merkityksestä, mutta pääosin lomake on pysynyt samana. Tällä pyritään siihen, että saisimme mahdollisimman vertailukelpoisen palauteaineiston. Pääasia palautteen keräämisessä on kuulla osallistujilta, mikä ryhmässä toimi ja mikä ei toiminut ja käyttää tuloksia mallin sekä ohjaajakoulutusten parantamiseen. Ryhmäkokemuksesta saamme vuodesta toiseen samansuuntaisia vastauksia: ryhmä on ollut antoisa, muiden ryhmäläisten tuki on ollut tärkeää ja ryhmähenki hyvä, ohjaajat ovat olleet osaavia ja ryhmän on toivottu jatkuvan pidempään tai että ryhmään olisi päässyt aiemmin. Osa kysymyksistä käsittelee myös sitä, mihin asioihin ja miten vanhemmat ovat kokeneet ryhmän vaikuttaneen: onko yhteistyö sijaishuoltajien tai sosiaalityöntekijöiden kanssa parantunut? Onko oma suhtautuminen muuttunut ja mihin suuntaan? Näissä vastauksissa ja parannusehdotuksissa näkyy se, miten valtavan erilaisista tilanteista ryhmäläiset tulevat. Yhdenkään perheen huostaanottotarina ei ole samanlainen ja niin myös jokainen palaute ryhmän vaikuttavuudesta on erilainen. Lukuja vuoden 2016 ryhmäpalautteista - Vastaajien määrä: 54 o Oman arviomme mukaan tämä vastaa hieman alle puolta kaikista ryhmän käyneistä. - Vastaajista naisia oli 50 ja miehiä 4 o OhjaajaVerstaissa kerätyn tiedon mukaan isiä alkaa vihdoin olla mukana hieman enemmän kuin mitä palautemäärä kertoo. Mutta tulos kuvaa hyvin sitä, että tarvitsemme lisää isiä ryhmiin ja ryhmien ohjaajiksi! - Yli puolet vastaajista (30) oli saanut tiedon ryhmästä lastensuojelun työntekijältä tai lapsen sijoituspaikasta. Muita tärkeitä tiedonsaantikanavia olivat voikukkia.fi-nettisivut (8), sukulaisen tai ystävän kautta (8) sekä lehti-ilmoituksesta tai esitteestä (8). o Lastensuojelun työntekijät ovat edelleen tärkein ryhmätiedon välittäjä. Heidät kannattaa pitää mahdollisimman hyvin ajan tasalla ryhmäaikatauluista ja auttaa heitä tiedottamaan ryhmistä vanhemmille.
o Kannustamme kuitenkin edelleen ohjaajia käyttämään kekseliäästi monia erilaisia mainostuskanavia. On tärkeää, että VOIKUKKIA-ryhmät ovat näkyvästi esillä. Monia voi auttaa pelkkä tieto niiden olemassaolosta ja pikkuhiljaa näkyvyys myös rikkoo ennakkoluuloja. Ryhmäkokemukset ja ryhmän ohjaus Vastaajat antoivat lähes täydet pisteet omalle ryhmäkokemukselle. Yhtä lukuun ottamatta vastaajat olivat tyytyväisiä tai jokseenkin tyytyväisiä että osallistuivat ryhmään ja suosittelisivat ryhmää vastaavassa tilanteessa oleville. Ryhmähenki ja luottamus saivat huippupisteet. Samoin kuulluksi ja ymmärretyksi tuleminen. Eniten vastaukset vaihtelivat omien syyllisyyden ja häpeän tunteiden käsittelystä sekä lapsen sijoituksen kokonaisuuden hahmottamisesta kysyttäessä. Tämä on luonnollista, sillä ryhmäläiset tulivat hyvin erilaisista tilanteista. Olen iloinen, että osallistuin ryhmään. Iloinen, että tutustuin hienoihin, vahvoihin vanhempiin. Vastaukseni olisi varmasti raksitettu hyvin eri lailla, jos olisin ollut ryhmässä eri ajankohtana (eli aiemmin). Vastaajat antoivat lähes täydet pisteet myös ohjaajien toiminnalle ja ryhmän sisällöille. Ainoastaan ryhmän tapaamiskertoja olisi toivottu lisää. Myös väitteen Olisin kaivannut yksilöllistä lisätukea ohjaajilta, esimerkiksi kahdenkeskistä keskustelua vastaukset jakautuivat tasaisesti jokaiseen vastausvaihtoehtoon (4 = täysin samaa mieltä 3 = jokseenkin samaa mieltä 2 = jokseenkin eri mieltä 1 = täysin eri mieltä, 0 = ). Olen kiitollinen, että jaksatte järjestää ja panostaa tämmöiseen toimintaan. Ootte oikeessa hommassa, osaavat ihmiset! Ilahduttavaa on se, että vertaisohjaajien määrä on lähes tuplaantunut vuodesta 2015. 30 vastaajaa kertoi yhden ryhmän ohjaajista olleen vertaisohjaaja. Oli todella hyvä vertaisohjaajan läsnäolo ja tuki. Hänen positiivinen asenne auttoi jaksamaan ja näkemään valoa tulevaisuudessa. Oli paljon avointa keskustelua! Vertaisohjaaja tuntui tosi hyvältä, koska hän oli jotain ryhmäläisten ja ohjaajan väliltä, niin ei jäänyt niin suurta eroa kenenkään välille keskustellessa. 15 vastaajaa mainitsi ryhmässä vierailleen joko kokemusasiantuntijavanhemman tai -nuoren. Erityisesti nuoret vierailijat saivat runsaasti kiitosta rohkeudesta ja avoimesta keskustelusta. Myös kokemusasiantuntijavanhemman vierailuja kiitettiin. Paitsi silloin, kun vierailijan kokemus oli liian kaukana omasta. Mutta silloinkin oli parannusehdotus valmiina: Kehitysehdotukseksi tuli mieleen, että ryhmä on sekaryhmä eli eri taustoista/syistä lähteny lapset, niin kokemusasiantuntijoita tulisi vierailla erilaisia jotta useat voikukkaryhmäläiset hyötyisi. Tai toinen vaihtoehto, että ryhmät kootaan samasta taustasta tulleista. Vastaukset ryhmäkokemuksesta: Olen tyytyväinen että osallistuin sijoitettujen/huostaanotettujen lasten vanhemmille tarkoitettuun VOIKUKKIAvertaistukiryhmään. 46 7 1 0 0 54 3,83 Sain ryhmästä tukea omaan jaksamiseeni. 36 15 2 0 1 54 3,57 Sain ryhmästä tukea vanhemmuuteeni. 28 21 2 0 2 53 3,38 Ryhmässä oli mukava henki ja sinne oli helppo tulla. Ryhmässä vallitsi luottamus vanhempien kesken. Vertaistuki muilta vanhemmilta oli minulle tärkeää. 52 1 0 1 0 54 3,93 49 4 1 0 0 54 3,89 38 12 3 0 0 53 3,66
Ryhmä auttoi minua hahmottamaan lapseni sijoitukseen liittyvää kokonaisuutta. Mikäli tunsin syyllisyyttä lapseni sijoitukseen liittyen ennen ryhmää, ryhmä auttoi minua käsittelemään näitä tunteita. Mikäli tunsin häpeää lapseni sijoitukseen liittyen ennen ryhmää, ryhmä auttoi minua käsittelemään näitä tunteita 24 20 4 2 3 53 3,13 26 18 4 2 3 53 3,17 23 17 6 1 6 53 2,94 Koin tulleeni kuulluksi ryhmässä. 49 4 1 0 0 54 3,89 Koin tulleeni ymmärretyksi ryhmässä. 47 6 1 0 0 54 3,85 Ryhmässä käsitellyt teemat olivat mielekkäitä. 41 10 2 0 0 53 3,74 Voisin suositella ryhmää myös muille vastaavassa tilanteessa oleville vanhemmille. 52 1 1 0 0 54 3,94 Yhteensä 511 136 28 6 15 696 3,61 Vastaukset ryhmän ohjaamisesta: Mielestäni eri tapaamisten teemat olivat selkeät. Teemat ohjasivat hyvin keskustelua tapaamisissa. Sain ryhmässä riittävästi tilaa ja aikaa omien ajatuksieni ja kokemusteni esille tuomiseen. Ryhmä kokoontui riittävän monta kertaa (jos ryhmätapaamisia oli 8-11). Ryhmänohjaajat osasivat ohjata hyvin ryhmäämme. Ryhmänohjaajat tukivat ryhmäläisiä riittävästi tapaamisten aikana ja teemojen käsittelyssä. 34 19 1 0 0 54 3,61 34 18 2 0 0 54 3,59 44 9 1 0 0 54 3,8 28 11 11 3 1 54 3,15 44 8 1 0 0 53 3,81 47 5 0 0 1 53 3,83 Kokoontumistila sopi hyvin tapaamisiin. 46 5 3 0 0 54 3,8 Tapaamisten järjestelyt oli hyvin hoidettu. 50 4 0 0 0 54 3,93 Ryhmässä tehdyt tehtävät olivat hyviä. 39 10 4 0 1 54 3,59 Olisin kaivannut yksilöllistä lisätukea ryhmänohjaajilta, esimerkiksi kahdenkeskistä keskustelua. Koen tulleeni ryhmässä riittävästi huomioiduksi yksilönä. Ryhmänohjaajat kohtelivat osallistujia tasapuolisesti. Ryhmänohjaajat toimivat osallistujia kohtaan kunnioittavasti ja ystävällisesti. Ryhmänohjaajien osaaminen lastensuojelusta ja sijoitettujen lasten vanhempien tukemisesta oli riittävää. 12 13 10 11 8 54 2,19 44 8 1 0 1 54 3,74 50 3 1 0 0 54 3,91 52 2 0 0 0 54 3,96 41 9 3 1 0 54 3,67 Olen tyytyväinen ryhmänohjaajien toimintaan. 47 5 2 0 0 54 3,83 Yhteensä 612 129 40 15 12 808 3,63 Elämäntilanne nyt ja tulevaisuus Vastaukset ryhmän vaikutuksesta omaan ja perheen elämän muutoksiin sekä oman ymmärryksen muuttumiseen vaihtelivat hiukan enemmän kuin palautteet ryhmäkokemuksesta. Näihin vastauksiin vaikuttaa tietysti vahvasti se, mikä on ollut kunkin perheen ja vanhemman tilanne ryhmään tullessa. Silti valtaosa vastaajista oli kokenut elämäntilanteessa ainakin jonkin verran muutosta parempaan ryhmän aikana tai heti sen jälkeen. Suurin osa koki myös ymmärryksen omia sekä lapsen tunteita ja toimintaa kohtaan kasvaneen ainakin jonkin verran ryhmän aikana.
2/3 vastaajista koki, että he tarvitsisivat vertaistukiryhmän lisäksi myös muuta tukea. Sekä lastensuojelulta että esim. harrastamiseen ja vanhempien ja lasten yhteiseen leiritoimintaan. Lomakkeessa ei kysytä tukihenkilön tarpeesta. Eniten vastaukset vaihtelivat väittämissä Ymmärrän sijaisperheen tai sijoituspaikan toimintaa paremmin nyt kuin ennen ryhmää sekä Koen yhteistyön muiden sijoitukseen liittyvien tahojen kanssa (esim. kunnan lastensuojelu, sijaishuoltopaikka) olevan nyt helpompaa kuin ennen ryhmää. Näissä vastaukset jakaantuivat melkein tasan eri vastausvaihtoehtojen välille. Osa vastaajista kommentoikin, että vastata voi vain yhdellä tavalla, oli sitten tilanne pysynyt yhtä hyvänä ( meillä on yhteistyö sijaisperheen kanssa toiminut koko ajan hyvin, ei siis muutosta ) tai yhtä huonona koko ajan. Huonon kysymyksenasettelun takia vastauksista on siis vaikea vetää johtopäätöksiä. Onneksi vastaajat olivat huomauttaneet tästä. Erilaiset kokemukset lastensuojeluprosessista ja erilaiset taustatilanteet näkyvät selvästi myös muissa avovastauksissa: Apua edelleen LAPSELLE. Olen nyt ja aina katkera lapseni huostaan otosta. Olen saanut monipuolista ja tiivistä tukea eri tahoilta. Tsemppaan itseäni joka päivä ja yritän löytää jokaisesta päivästä jotain hyvää. Ryhmän myötä arvostan nyt itseäni enemmän äitinä kuin ennen. Vastaukset elämäntilanteesta nyt ja omasta tulevaisuudesta: Koen hahmottavani elämäntilannettani sijoitetun lapsen vanhempana paremmin nyt kuin ennen ryhmää. 21 21 5 2 4 53 3 Elämäntilanteessani on tapahtunut muutosta 21 21 5 2 4 53 3 parempaan ryhmän aikana tai heti sen jälkeen. Ymmärrän omia tunteitani ja toimintaani paremmin nyt kuin ennen ryhmää. Ymmärrän lapseni toimintaa ja tunteita paremmin nyt kuin ennen ryhmää. Ymmärrän sijaisperheen tai sijoituspaikan toimintaa paremmin nyt kuin ennen ryhmää. Osaan tarvittaessa hakea ryhmän jälkeen lisätukea itselleni. 28 17 2 2 4 53 3,19 22 19 6 2 4 53 3 15 14 10 6 8 53 2,42 29 17 5 0 2 53 3,34 Ryhmämuotoinen tuki sopi minulle hyvin. 40 10 1 2 1 54 3,59 Koen, että tarvitsisin edelleen vanhemmille suunnattua tukea ja/tai kuntoutusta. Koen, että tarvitsisin ryhmämuotoisen tuen lisäksi vielä yksilöllistä tukea vanhemmuuteni kasvussa, esim. lastensuojelun muita tukipalveluja kunnalta. Koen, että hyötyisin vanhempana järjestöjen tarjoamista tukipalveluista vanhemmille, esim. vanhempien ja lasten yhteisleirit, viikonlopputoiminta, ryhmät, harrastukset jne. Koen yhteistyön muiden sijoitukseen liittyvien tahojen kanssa (esim. kunnan lastensuojelu, sijaishuoltopaikka) olevan nyt helpompaa kuin ennen ryhmää. Olen saanut ryhmästä voimia tulevaisuuteni rakentamiseen. 28 12 4 4 6 54 2,96 23 11 11 4 5 54 2,8 23 12 10 3 5 53 2,85 11 17 11 3 10 52 2,31 32 15 3 0 3 53 3,38 Yhteensä 293 186 73 30 56 638 2,99
Pohdintaa Ryhmänohjaajat ovat vuoden 2016 OhjaajaVerstaissa keskustelleet paljon siitä, miten koota ryhmä niin, että kukaan ryhmäläisistä ei kokisi oloaan ulkopuoliseksi, esim. lapsen iän, sijoitusmuodon (perhe- tai laitoshoito) tai huostaanoton syyn vuoksi. Samaa pohdintaa löytyi myös muutamasta ryhmäpalautteesta. Yksi kirjoitti kokeneensa olon ryhmässä hieman yksinäiseksi, kun oli ainut vapaaehtoisesti lapsen pois antanut. Hän toivoi, että ryhmän kokoamisessa tähän kiinnitettäisiin enemmän huomiota. Toisen vastaajan parannusehdotuksessa ryhmät perustettaisiin suoraan eri teemojen mukaan. Käytännössä monilla alueilla ryhmiä on vaikea saada ylipäänsä koottua eikä valikointia tästä syystä päästä tekemään. Tilannetta voidaan helpottaa jatkamalla ryhmämallin levittämistä ja yhteistyöverkostojen tiivistämistä. Mitä useampia ryhmiä perustetaan ja tieto niistä saadaan kaikille sijoitettujen lasten vanhemmille, sitä enemmän ryhmiä pystytään myös räätälöimään. Valmiita ryhmämateriaaleja on jo mm. väkivaltateeman käsittelyyn, sijoituksen päättymisen vaiheeseen ym. Sama koskee alueellisen yhteistyön lisäämistä ja matkakulujen korvaamista. Kun kuntarajat pystytään ylittämään, ja ryhmä kokoamaan laajemmalta alueelta, saadaan myös entistä paremmin vanhempia tukevia ryhmiä. Silloinkin kun ryhmään tulijoita ei ole niin paljon, että teemaryhmiä voitaisiin perustaa, on ryhmän kokoonpanosta tärkeä keskustella. Ryhmän ohjaajilla on usein jo alkutapaamisissa näppituntuma siihen, miten erilaisia tai samanlaisia ryhmäläisiä on tulossa mukaan. Tästä on hyvä puhua avoimesti osallistujien kesken, ettei erilaisuus ryhmässä tule yllätyksenä. Ja loppujen lopuksi, ryhmähenki on se raja-aidat ylittävä voima, joka parhaimmillaan tempaa niin osallistujat kuin ohjaajat yhteisen asian äärelle. Vuoden 2016 ryhmien loppupalautteiden perusteella valtaosa ryhmistä onnistuu tässä erinomaisesti. Nekin, joissa vertaisuuden kokemus jäi hieman vajaaksi, olivat muilla tavoin antoisia. Ikinä ei ole liikaa täältä saatu asiatieto. Tästä jää varmasti pureskeltavaa ja paljon eväitä elämään.