KOMISSION YKSIKÖIDEN VALMISTELUASIAKIRJA TIIVISTELMÄ VAIKUTUSTEN ARVIOINNISTA. Oheisasiakirja. ehdotukseen neuvoston direktiiviksi

EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 28.9.2011 SEK(2011) 1103 lopullinen KOMISSION YKSIKÖIDEN VALMISTELUASIAKIRJA TIIVISTELMÄ VAIKUTUSTEN ARVIOINNISTA Oheisasiakirja ehdotukseen neuvoston direktiiviksi yhteisestä finanssitransaktioverojärjestelmästä ja direktiivin 2008/7/EY muuttamisesta {KOM(2011) 594 lopullinen} {SEK(2011) 1102 lopullinen}

Tiivistelmä vaikutusten arvioinnista Finanssialan verotuksessa käytettävät välineet 1. JOHDANTO Komissio ilmoitti 7. lokakuuta 2010 antamassaan tiedonannossa Finanssialan verotus, että se aikoi käynnistää perusteellisen vaikutusten arvioinnin tutkiakseen tarkemmin vaihtoehtoja finanssialan verottamiseksi ja voidakseen antaa asianmukaisia toimintaehdotuksia. Tässä vaikutusten arvioinnissa analysoidaan sen vuoksi erilaisia verojärjestelmiä sekä määritetään finanssitransaktioverolle tarkoituksenmukainen rakenne ja veron mahdolliset vaikutukset. 2. MENETTELYTAPAKYSYMYKSET JA INTRESSITAHOJEN KUULEMINEN Kuten vaikutustenarviointiohjeissa edellytetään, tässä vaikutusten arvioinnissa on käytetty kaikkien intressitahojen kuulemisen tuloksia. Lisäksi on hyödynnetty tapauskohtaisten ulkopuolisten tutkimusten tuloksia. 3. ONGELMAN MÄÄRITTELY JA TOISSIJAISUUSPERIAATE 3.1. Ongelman määrittely Kriisin kustannukset Julkisissa keskusteluissa nousee usein esiin väite, että finanssialan olisi kannettava oma osuutensa finanssikriisin kustannuksista. Yksittäiset jäsenvaltiot ovat sitoutuneet antamaan finanssialalle tukea yhteensä noin 4,6 biljoonaa euroa (39 prosenttia suhteessa EU-27:n BKT:hen vuonna 2009). Tämä on heikentänyt julkisen talouden tilaa, jota voidaan tuskin pitää kestävänä finanssipolitiikan kannalta ja joka aiheuttaa raskaan kuorman nykyisille ja tuleville sukupolville. Finanssipalveluiden vapautus alv:stä Arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 1 kohdassa säädetään useimpien rahoitus- ja vakuutuspalveluiden vapauttamisesta alv:stä. Analyysin mukaan tämä alv-vapautus antaa finanssisektorille veroedun, joka on noin 0,15 prosenttia suhteessa BKT:hen. Sen vuoksi finanssiala hyötyy etuuskohtelusta verrattuna talouden muihin aloihin. Lisäksi tämä johtaa hintavääristymiin. Markkinahäiriöt ja systeemiset riskit finanssialalla Kriisi johtui monimutkaisesta vuorovaikutuksesta markkinahäiriöiden, finanssi- ja rahapolitiikan maailmanlaajuisen epätasapainon, epätarkoituksenmukaisen sääntelyn, heikon valvonnan ja riittämättömän makrotason vakauden valvonnan välillä. On todettu, että veroilla voitaisiin säännellä sellaisia ongelmia kuin implisiittisten tai nimenomaisten takausten käyttö, automatisoitu kaupankäynti (ja yleisemmin ottaen lyhyen aikavälin voitontavoittelu), vieraan ja oman pääoman erilainen verokohtelu, kohtuuttomat palkkiojärjestelmät, jotka kannustavat riskinottoon, suuret monimutkaisten johdannaisten määrät sekä ylisuuret voitot, jotka johtavat erityisesti palkanlisien maksamiseen finanssialalla. FI 2 FI

Sisämarkkinanäkökohdat Jäsenvaltiot ovat reagoineet finanssikriisiin määräämällä finanssialalle erilaisia veroja ja maksuja. Tällaiset yksipuoliset toimet voivat aiheuttaa toimintojen siirtymistä ja kilpailunvääristymiä sisämarkkinoilla. Tarvitaan koordinoidumpia toimia. Koordinointi on tarpeen myös kaksinkertaisen verotuksen riskin hillitsemiseksi. 3.2. EU:n toimintaedellytykset ja toissijaisuusperiaate EU:n oikeus toimintaan finanssialan verottamisen alalla perustuisi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 113 ja 115 artiklaan. Tärkein syy EU:n tasolla toteutettavaan toimeen on se, että jäsenvaltioiden yksipuolinen toiminta tällä alalla haittaisi sisämarkkinoiden toimintaa. Ainakin 12 jäsenvaltiota on arvioinut tai arvioi parhaillaan mahdollisuutta ulottaa pankeilta veloitettavat maksut myös finanssilaitoksiin. Finanssialalta kannettavien verojen koordinoimaton käyttöönotto kuitenkin pirstoo EU:n finanssimarkkinoita, vääristää kilpailua ja kasvattaa finanssitoimintojen siirtymisen riskiä sekä EU:ssa että sen ulkopuolella. Se kasvattaa myös riskiä siitä, että finanssiala joutuu kaksinkertaisen verotuksen kohteeksi. Tämä puolestaan haittaa SEUT-sopimuksella suojattavien perusvapauksien käyttöä. EU:n tason toimi on toissijaisuusperiaatteen mukainen, sillä asetettuja tavoitteita ei voida saavuttaa riittävällä tavalla pelkästään jäsenvaltioiden toimin vaan ne voidaan saavuttaa paremmin EU:n tasolla. 4. TAVOITTEET Yleistavoitteet ovat seuraavat: tulonkeruu ja riittävien verotulojen keruu finanssialalta epäsuotavan markkinakäyttäytymisen rajoittaminen markkinoiden vakauttamiseksi sisämarkkinoiden toimivuuden varmistaminen (kaksinkertaisen verotuksen ja kilpailun vääristymisen välttäminen). Yleiset ongelmat Erityiset ongelmat Yleiset tavoitteet Erityistavoitteet Kriisin kustannukset (julkisen talouden vakauttamiseen liittyvät kysymykset) Finanssialan veroetu Mittava julkinen rahoitustuki ja finanssikriisin muut talousarviovaikutukset edellyttivät julkisen talouden vakauttamista Finanssipalveluiden vapautus alv:stä Tulonkeruu Riittävä (oikeudenmukainen ja huomattava) rahoitusosuus finanssialalta (1) Uusien tulonlähteiden yksilöinti (2) Viimeisimmän finanssikriisin kustannusten kattaminen (3) Mahdollisten tulevien finanssikriisien talousarviokustannusten kattaminen (4) Finanssipalveluiden alv-vapautuksen FI 3 FI

kompensointi Markkinahäiriöt systeemiset finanssialalla ja riskit (1) Implisiittisistä vakuuksista johtuva epäsuotuisa markkinakäyttäytyminen (moraalikato) Kohtuuttoman riskinoton kannustinten vähentäminen (2) Automatisoidun kaupankäynnin epäasianmukainen hallinnointi ja valvonta (4) Johdon kohtuuttomat palkitsemisjärjestelmät kannustavat riskinottoon (5) Monimutkaiset tuotteet ja vastapuoliriski (6) Ylisuuret voitot (3) Vieraan ja oman pääoman suhteen vääristymät: nettovelkaantumisaste Epäsuotuisan markkinakäyttäytymisen rajoittaminen markkinoiden vakauttamiseksi Sisämarkkinoiden toimivuuden varmistaminen toimenpiteiden koordinoinnin avulla Automatisoituun kaupankäyntiin liittyvien erityisriskien hillitseminen Nettovelkaantumisasteen sekä vieraan ja oman pääoman suhteen supistaminen Vääristymien välttäminen EU:ssa, toimenpiteiden tehokkuuden varmistaminen ja suhteellisen kilpailuaseman turvaaminen EU:ssa Kaksinkertaisen verotuksen välttäminen 5. TOIMINTAVAIHTOEHDOT Vaikutusten arvioinnissa analysoidut toimintavaihtoehdot (finanssitransaktiovero ja finanssitoimintavero) arvioidaan perusskenaarion mukaan. Perusskenaariossa veroja ei oteta käyttöön. Sille on ominaista alan alv-vapautus (suurin ero finanssialan ja muiden talouden alojen verokohtelun välillä), johdon mittavat palkkiojärjestelmät, jäsenvaltioiden äskettäin yksipuolisesti käyttöön ottamat pankkimaksut ja kansalliset verot, joita kannetaan joko finanssialalta tai finanssitransaktioista, kaksinkertaisen verotuksen riskit ja alalla hiljattain tehdyt monet sääntelyaloitteet. Perusskenaariossa otetaan huomioon myös tietyt finanssialaa koskevat sääntelytoimenpiteet, joita koskevia ehdotuksia laaditaan parhaillaan ja joilla on osittain edellä määriteltyjen kaltaiset tavoitteet. Vaikutusten arvioinnissa lähdetään tarkemmin ottaen siitä, että ne sääntelytoimenpiteet toteutetaan, joilla hillitään yksittäistä ja systeemistä riskiä finanssialalla lisäämällä sekä finanssilaitosten että koko finanssijärjestelmän pääomittamista ja pääomapuskureita. Eräät muut toimintavaihtoehdot, kuten sääntelyn lisääminen, alvvapautuksen poistaminen tai velan ja pääoman erilaisen verotuksen tasoittaminen yhtiöverojärjestelmiin tehtävillä muutoksilla, hylätään sillä perusteella, että niillä ei pystytä puuttumaan havaittuihin ongelmiin riittävässä määrin. FI 4 FI

6. TOIMINTAVAIHTOEHTOJEN VERTAAMINEN 6.1. Tulonkeruu ja riittävien verotulojen keruu finanssialalta Uusien tulonlähteiden yksilöinti Molemmat verotusvälineet finanssitransaktiovero ja finanssitoimintavero voisivat olla uusia tulonlähteitä, sillä niiden avulla voidaan kerätä merkittäviä määriä verotuloja julkisten talousarvioiden kartuttamiseksi. Todellinen tuotto-odotus on kuitenkin erittäin epävarmalla pohjalla, koska arvioihin liittyy suuri määrä tuntemattomia muuttujia ja olettamuksia. Finanssitoimintaverosta kertyvät tulot suuntaa-antavan 5 prosentin verokannan mukaan ovat 9,3 30,3 miljardia euroa toimintojen siirtymistä ja veron rakennetta koskevien olettamusten mukaan. Finanssitransaktioveron tuotto-odotus on suurempi. Arviot vaihtelevat 16,4 miljardin ja 400 miljardin euron välillä transaktioiden volyymin pienenemistä, veron kattamaa tuotevalikoimaa ja verokantoja (ensin mainitun arvion osalta 0,01 prosenttia ja toisen 0,1 prosenttia) koskevien olettamusten mukaan. Toimintojen siirtymistä koskeva olettamus kattaisi transaktioiden siirtämisen sekä kaupan ja erityisesti huippunopeaan kaupankäyntiin perustuvien transaktioiden volyymin supistumisen. Viimeisimmän finanssikriisin ja tulevien kriisien kustannusten kattaminen Uusien verojen kantaminen finanssialalta helpottaisi viimeisimmän kriisin talousarviokustannusten kattamista, jotta voidaan ottaa huomioon se, että koko ala hyötyi välillisesti tietyille finanssilaitoksille myönnetyistä rahoitustuista. Lisäksi nk. aiheuttaja maksaa -periaate oikeuttaisi sen, että finanssialaa vaadittaisiin osallistumaan suuremmalla osuudella julkisen talouden rahoittamiseen sellaisten tulevista kriiseistä aiheutuvien kustannusten kattamiseksi, jotka ylittävät kriisinratkaisumekanismien resurssit. 6.2. Finanssipalveluiden alv-vapautuksen kompensointi Vaikka yhteenlaskumenetelmään perustuva finanssitoimintavero kompensoisi osittain finanssialan alv-vapautusta, vaikutusten arviointi osoittaa, että tämä kysymys olisi paras ratkaista arvonlisäveroa koskevan vihreän kirjan yhteydessä. 6.3. Epäsuotuisan markkinakäyttäytymisen korjaaminen finanssimarkkinoiden vakauttamiseksi Kohtuuttoman riskinoton kannustinten vähentäminen Systeemisen riskin aiheuttajiin tiukemmin kytköksissä olevat sääntelytoimenpiteet voisivat tarjota tarkoituksenmukaisemman keinon puuttua kohtuuttomaan riskinottoon. Finanssitransaktiovero voisi kuitenkin olla tarkoituksenmukainen väline vähentää kohtuutonta riskinottoa siltä osin kuin lyhyen aikavälin kauppa ja pääasiassa vieraalla pääomalla käytävä johdannaiskauppa luo systeemisiä riskejä. Finanssitoimintaverolla voitaisiin puuttua riskinottoon vain välillisesti. Automatisoituun kaupankäyntiin liittyvien erityisriskien hillitseminen FI 5 FI

Finanssitransaktioverolla, joka kasvattaa käytännössä finanssimarkkinoilla suoritettavien transaktioiden kustannuksia, voitaisiin hillitä automatisoitua kaupankäyntiä ja erityisesti huippunopeaa kaupankäyntiä. Transaktioista aiheutuvat lisäkustannukset saattavat vaikuttaa erityisen voimakkaasti niihin markkinasegmentteihin, joilla osto- ja myyntihinnan erot eli spreadit ovat tyypillisesti pienet. Finanssitoimintavero ei vaikuta suoraan kaupankäyntikäyttäytymiseen finanssimarkkinoilla. Nettovelkaantumisasteen sekä vieraan ja oman pääoman suhteen alentaminen Finanssitransaktiovero ja finanssitoimintavero eivät kumpikaan poista rahoituspäätöksistä johtuvia vääristymiä ja kohtuuttoman velanoton kannustimia, joita vieraan ja oman pääoman erilainen verokohtelu nykyisissä yhtiöverojärjestelmissä aiheuttaa. Näihin ongelmiin on tarkoituksenmukaisempaa puuttua sääntelytoimenpitein. Ylisuurien voittojen verottaminen Olisiko otettava käyttöön toimenpiteitä finanssialan arvonlisän verottamiseksi? Finanssitransaktioverosta saatavat edut jäisivät vähäisiksi, jos sitä kannettaisiin ylisuurista voitoista. Finanssitoimintavero voidaan suunnitella nimenomaisesti ylisuurien voittojen verottamista silmällä pitäen, mutta sen tehokkuus riippuu siitä, sovelletaanko veron perusteeseen tavanomaisten pääoman tuottoprosenttien käsitettä. 6.4. Sisämarkkinoiden toimivuuden varmistaminen Sisämarkkinoiden toimivuuden varmistamiseksi ja talouden vääristymien minimoimiseksi EU:ssa olisi suotavaa, että molempien verotusvälineiden veron perusteet ja verokannat ovat mahdollisimman yhdenmukaiset. Sekä finanssitransaktiovero että finanssitoimintavero olisi otettava käyttöön yhdenmukaistetusti kaksinkertaisen verotuksen tai verottamatta jättämisen välttämiseksi. 6.5. Kumulatiiviset vaikutukset Vaikka sääntelymuutoksia aiheuttavan veron kumulatiiviset vaikutukset ovat helpommin mitattavissa finanssitoimintaveron kuin finanssitransaktioveron tapauksessa, sekä finanssitransaktioveron että finanssitoimintaveron vaikutukset useimpiin taloudellisiin muuttujiin (luoton kustannukset, makrotalouden muuttujat ja alakohtaiset muuttujat) todennäköisesti vain täydentävät niiden sääntelytoimenpiteiden vaikutuksia, joita koskevia ehdotuksia laaditaan parhaillaan. 6.6. Yleiskatsaus ja päätelmät Analyysin mukaan sekä finanssitransaktiovero että finanssitoimintavero ovat teknisesti toteutettavissa, mutta se, kumpi väline valitaan, riippuu pääasiassa tavoiteasettelusta ja myös veron rakenteellisista erityispiirteistä. Näyttää siltä, että molemmilla veroilla voitaisiin kerätä mittavat verotulot finanssialalta, tosin finanssitransaktioveron tuotto-odotus on mahdollisesti korkeampi. Finanssitransaktioveroon liittyvä transaktioiden ja erityisesti nopeiden lyhyen aikavälin transaktioiden siirtymis- tai häviämisriski on suurempi. Verosyistä johtuva transaktiokustannusten kasvu voi vaikuttaa automatisoituun kaupankäyntiin FI 6 FI

finanssimarkkinoilla, sillä kyseiset kustannukset heikentäisivät tuntuvasti marginaalista voittoa ja vaikuttaisivat siten huippunopean kaupankäynnin liiketoimintamalliin. Molempien verojen odotetaan myös vaikuttavan hiukan mutta merkityksellisessä määrin BKT:hen ja työllisyyteen. Finanssitransaktioveron kielteiset vaikutukset olisivat todennäköisesti hieman suuremmat. Nämä kielteiset vaikutukset johtuvat pääomakustannusten kasvusta, sillä verovelvolliset yrittävät siirtää veron edelleen asiakkaidensa maksettavaksi, mikä taas vaikuttaa kielteisesti investointitoimintaan. Finanssialalta kannettavan veron jakaantumisvaikutukset ovat tyypillisesti progressiiviset, ts. ne rasittavat suuremmin vauraampia kuin vähävaraisempia yhteiskuntaluokkia, koska ensin mainitut käyttävät enemmän finanssialan tarjoamia palveluja ja myös hyötyvät niistä enemmän. Tämä koskee erityisesti finanssitransaktioveroa, jos se on rajattu joukkovelkakirjojen ja niihin liittyvien osakkeiden ja johdannaissopimusten kaltaisiin rahoitusvälineisiin. Komissio esitti 29. kesäkuuta 2011 ehdotuksen monivuotiseksi rahoituskehykseksi vuosiksi 2014 2020. Se ehdotti finanssitransaktioveron käyttöönottoa aluksi EU:ssa veron tuottoodotukseen ja kohtuuttomaan riskinottoon kohdistuviin vaikutuksiin liittyvien näkökohtien perusteella. Ehdotuksen oheisasiakirjana olevassa komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa 1 yksilöidään useita seikkoja, jotka on otettava huomioon EU:ssa käyttöön otettavaan finanssitransaktioveroon liittyvien siirtymisriskien hillitsemiseksi. Näitä seikkoja käsitellään seuraavassa jaksossa. 7. ERI FINANSSITRANSAKTIOVEROMUUNNELMIEN VAIKUTUSTEN ARVIOINTI 7.1. Veron soveltamisalaan kuuluvat tuotteet ja transaktiot Toimintavaihtoehdoissa erotetaan toisistaan vero, joka kannetaan i) valuuttojen avistakaupoista ja johdannaiskaupoista, ii) ensi- ja jälkimarkkinoilla suoritettavista arvopaperikaupoista ja iii) johdannaismarkkinoilla, lukuun ottamatta valuuttajohdannaisia. Vero kattaa sekä säännellyt pörssimarkkinat että pörssin ulkopuolisen kaupankäynnin. Valuuttatransaktiovero Vero kannettaisiin keskitetysti valuutanvaihtojärjestelmissä eli reaaliaikaisessa bruttomaksujärjestelmässä (RTGS). Kyseisissä järjestelmissä seurattavista transaktioista voitaisiin kantaa veroa keskitetysti. Tähän vaihtoehtoon liittyy kuitenkin keskeisiä oikeudellisia kysymyksiä. Tämän vuoksi avistavaluuttamarkkinat ja valuuttojen johdannaismarkkinat pidetään erillään toisistaan. Arvopaperikaupasta (lukuun ottamatta johdannais- ja valuuttatransaktioita) kannettava vero Tämä vero vastaisi kapeapohjaista transaktioveroa, jota kannettaisiin vain osakkeilla ja joukkovelkakirjoilla käytävistä avistakaupoista (ensi- ja jälkimarkkinoilla). Tämä vaihtoehto yhdistettynä kotimaisten emissioiden periaatteeseen on Yhdistyneen kuningaskunnan leimaveron kaltainen. Vaihtoehtoisesti ensimarkkinat voitaisiin jättää veron ulkopuolelle, jotta tällainen pääoman muodostus ei muuttuisi kalliimmaksi. Tuolloin arvopaperikaupasta 1 Euroopan komissio, SEC(2011) 876 lopullinen, s. 29 30. FI 7 FI

kannettavaa veroa sovellettaisiin vain osakkeilla ja joukkovelkakirjoilla käytävään kauppaan jälkimarkkinoilla. Johdannaisista kannettava finanssivero Tämä vero kattaisi kaikki rahoitusjohdannaiset, jotka perustuvat suoraan tai välillisesti tuotteisiin, joilla käydään kauppaa säännellyissä pörsseissä tai pörssin ulkopuolella Se voi kattaa valuuttatransaktioiden osalta rahoitusjohdannaiset, arvopaperi- tai hyödykejohdannaiset, riski- tai korkojohdannaiset tai kaikki muut sellaiset rahoitusjohdannaiset, jotka eivät ole suoranaisesti avistakauppoja ja pääoman, kuten joukkovelkakirjojen ja osakkeiden, hankintaan liittyviä transaktioita. Finanssitransaktiovero Kuten edellä todetaan, tämä vaihtoehto kattaisi kaikki finanssitransaktiot tai niiden alaryhmän. Alaryhmää käytettäessä veron ulkopuolelle voitaisiin jättää esim. suoranaiset avistakaupat valuuttamarkkinoilla ja joukkovelkakirjojen tai osakkeiden liikkeeseenlaskun kautta tapahtuvan pääoman hankinta. Eri vaihtoehtojen edut ja haitat Rahoitusvälineiden markkinoista annettu direktiivi sisältää jo rahoitusvälineiden ja -tuotteiden vakiintuneen luokituksen, joka otetaan lähtökohdaksi määriteltäessä ehdotetun finanssitransaktioveron soveltamisalaan kuuluvia tuotteita. Kaikki finanssimarkkinoiden ja -transaktioiden määritelmien mukaiset tuotteet, jotka voisivat korvata helposti toisensa, olisi sisällytettävä veron soveltamisalaan. Suppeammat määritelmät helpottaisivat laajamittaista veronkiertotoimintaa. Tämän vuoksi kaikki arvopaperit ja niihin liittyvät johdannaiset kattava finanssitransaktiovero näyttäisi verotettavien tuotteiden kattavuuden kannalta tarkoituksenmukaisimmalta vaihtoehdolta. Valuuttatransaktioiden tapauksessa lisätulojen keruuta koskevan tavoitteen ja sen tavoitteen, jonka mukaan pääoman vapaalle liikkuvuudelle ei saa asettaa rajoituksia, välille voi syntyä ristiriita. Tämä koskee erityisesti avistavaluuttatransaktioita. Erityisesti sellaisten valuuttatransaktioiden verottamisen, jotka koskevat EU:ssa käytettäviä eri valuuttoja, oletetaan tyypillisesti rikkovan SEUT-sopimuksen 63 artiklaa. Sellaisten valuuttatransaktioiden verottaminen, jotka koskevat muita kuin EU:ssa käytettäviä valuuttoja, voitaisiin mahdollisesti rinnastaa ensin mainittuihin transaktioihin, jos neuvosto päättää tehdä niin SEUT-sopimuksen 64 artiklan 3 kohdan mukaisesti. 7.2. Verotettava tapahtuma Verotettava tapahtuma voisi perustua suorite- tai kassaperusteisen kirjanpidon periaatteeseen. Joidenkin transaktioiden tapauksessa tällä erottelulla ei olisi juurikaan merkitystä, sillä molemmat tapahtuvat samaan aikaan erityisesti silloin, kun transaktiot suoritetaan sähköisesti, kuten finanssimarkkinoilla yleensä. Jos kuitenkin valitaan vain kassaperusteinen kirjanpito, se voisi kannustaa maksujen lykkäämiseen huomattavien kassavirtaetujen saamiseksi. Myös tilanteissa, joissa ei ole kyse välineiden vaihdosta, on silti verotettava tapahtuma. Johdannaisten tapauksessa verotettava tapahtuma syntyisi tyypillisesti sopimuksen tekohetkellä. Vaikutusten arvioinnin mukaan suositeltavin vaihtoehto olisi kassa- ja suoriteperusteisen kirjanpidon periaatteiden yhdistelmä sen mukaan, mistä tuotteista on kyse. FI 8 FI

7.3. Verotuspaikka Niiden finanssitransaktioiden määrittelemisessä, joista kullakin oikeudenkäyttöalueella olisi oikeus kantaa finanssitransaktioveroa, voitaisiin käyttää eri periaatteita (osapuolten kotipaikka, transaktion suorituspaikka ja rahoitusvälineen liikkeeseenlaskupaikka). Näihin liittyy veronkantomekanismeihin, soveltamisen valvontaan ja tulonjakoon liittyviä haasteita. Vaikutusten arvioinnin mukaan kotipaikkaperiaate on suositeltavin vaihtoehto siirtymisriskien hillitsemisen ja yksinkertaiseen verohallintojärjestelmään liittyvien vaatimusten kannalta. 7.4. Veronmaksaja Finanssitransaktiovero voitaisiin kantaa transaktion osapuolena olevilta tai osapuolen puolesta toimivilta finanssilaitoksilta. Tämä mahdollistaisi veron kohdistamisen sen oikeudelliseen vaikutusalaan finanssialalla ja sen välttämisen, että finanssialan ulkopuolisille toimijoille aiheutuisi finanssitransaktioverosta korkeita hallinnollisia kustannuksia. Jotta veroa voitaisiin kantaa myös ryhmän sisäisestä rahoitustoiminnasta ja varjopankkitoiminnasta, finanssitransaktioveroa ehdotetaan kannettavaksi kaikilta niiltä yrityksiltä, joiden harjoittama finanssitoiminta ylittää tietyn kynnysarvon. Vaikutusten arvioinnin mukaan vaihtoehto, jonka mukaan EU:hun sijoittautuneet transaktion osapuolet ovat verovelvollisia, jos ne käyvät kauppaa EU:n ulkopuolisten finanssilaitosten kanssa, on tarkoituksenmukainen veronkierron torjuntakeino. 7.5. Veron peruste Avistakauppojen veron perusteen määrittelemisen ei odoteta aiheuttavan suurempia ongelmia. Vaikka joillakin johdannaisilla on oma arvo hetkellä, jona sopimus tehdään, ainoa valmiiksi saatavilla oleva viitearvo, jota voitaisiin käyttää veron perusteena, on monien mielestä kohdeetuutena olevan välineen tai omaisuuserän arvo. Vaikutusten arvioinnissa ehdotetaan i) avistakauppojen bruttoarvon ja ii) johdannaissopimuksen kohde-etuutena olevan omaisuuserän arvon (ts. nimellisarvon) käyttöä. 7.6. Verokanta Alhaisen lakisääteisen kiinteän verokannan otaksutaan olevan voimakkaiden kielteisten markkinavaikutusten välttämisen ja tulonkeruun varmistamisen kannalta olennainen edellytys, koska korkea verokanta kasvattaa veronkierron kannustimia. Vaikutusten arvioinnin mukaan tuoteryhmän mukaan eriytetty verokanta on hyvä tapa hillitä siirtymisriskejä ja varmistaa asianmukaiset verotulot. 7.7. Rakennetta koskevat päätelmät Jotta missä tahansa muodossa kannettavan finanssitransaktioveron soveltaminen EU:ssa olisi tehokasta, on erittäin suositeltavaa, että veron soveltamisala, verokannat, tarkat veron perusteet ja veron muut olennaiset piirteet määritellään yhdessä. Laajalle yhdenmukaistamiselle ja koordinoinnille on vahvat taloudelliset perusteet korvaamisen ja puutteiden välttämiseksi. Tälle on lisäksi myös teknisiä perusteita. Eräät kansalliset pörssit ovat sulautuneet viime vuosina ja käyttävät nyt samaa teknistä infrastruktuuria. Kyseiset järjestelmät ovat integroituneet tiiviisti toisiinsa, ja verohallinnon ja soveltamisen valvonnan koordinointi maiden välillä on suositeltavaa. Edellä mainitun kotipaikkaperiaatteen soveltaminen voisi helpottaa myös näiden ongelmien ratkaisemista. Yhdenmukaistetun FI 9 FI

finanssitransaktioveron suositeltava vaihtoehto on sen vuoksi vero, joka kannetaan finanssilaitosten rahoitusvälineillä ja niiden johdannaisilla käymästä kaupasta ja joka kattaa osakkeet, joukkovelkakirjat ja näihin liittyvät johdannaiset nimellisarvon mukaan ja perustuu kotipaikkaperiaatteeseen. Avistavaluuttatransaktioiden sisällyttäminen veron soveltamisalaan riippuu sen oikeudellisesta toteutettavuudesta. Joukkovelkakirjojen ja osakkeiden ensimarkkinat vapautettaisiin verosta niiden vaikutusten lieventämiseksi, joita kohdistuu yritysten rahoitukseen reaalitaloudessa. 7.8. Finanssitransaktioveron vaikutukset Tuloarviot Finanssitransaktioverosta esimerkiksi 0,01 prosentin veronkannan mukaan kertyvien tulojen määrää koskevat arviot vaihtelevat 16,4 miljardista eurosta (jousto -2 ja volyymin pieneneminen suuri) 43,4 miljardiin euroon (jousto 0 ja volyymien pieneneminen vähäinen) (0,13 0,35 prosenttia suhteessa BKT:hen). Tällöin otettiin huomioon kaikki tulonlähteet ja veron perusteeksi otettiin transaktion kohde-etuutena olevan omaisuuserän arvo. Jos verokanta nostetaan 0,1 prosenttiin, kokonaistuloja koskevat arviot vaihtelevat 73,3 miljardista eurosta (jousto -2 ja volyymin pieneneminen suuri) 433,9 miljardiin euroon (jousto 0 ja volyymin pieneneminen vähäinen) (0,60 3,54 prosenttia suhteessa BKT:hen). Siirtyminen Eri finanssitransaktioveromuunnelmien tuloarviot riippuvat paljolti volyymin pienenemistä koskevista olettamuksista ja siitä, kuinka suuri jäljelle jäävien kaupan volyymien jousto on suhteessa veroon. Vaikutusten arvioinnissa on käytetty kahta taustaoletusta, jotka koskevat volyymin pienenemistä (muun muassa toimintojen siirtymisen ja häviämisen vuoksi) ja joista toinen (70 prosentin pienennys) on johdannaismarkkinoiden reaktiota koskevien tutkimusten mukainen ja toinen, hieman korkeampi (90 prosentin pienennys) perustuu Ruotsin kokemukseen. Kyseiset olettamukset perustuvat myös huippunopean kaupankäynnin kehitykseen. Sen osuus osakemarkkinoista on nykyään 40 prosenttia, ja finanssitransaktioverolla olisi siihen erittäin voimakas vaikutus. Vaikutusten arvioinnin mukaan jotkin veron rakenteellisista piirteistä, kuten kotipaikkaperiaatteeseen perustuva verotuspaikka ja verokantojen taso, ovat lupaavimpia siirtymisriskien hillitsemiskeinoja. Lisäverojen käyttöönottoon liittyy riski siitä, että toimijat siirtävät toimintonsa muualle keventääkseen verorasitusta. Siirtäminen voidaan toteuttaa siirtämällä kyseiset toiminnot lainkäyttöalueille, joilla niitä verotetaan keveämmin, tai siirtymällä veron soveltamisalan ulkopuolella oleviin tuotteisiin/toimittajiin samalla lainkäyttöalueella. On ilmeistä, että riski markkinoiden/markkinatoimijoiden fyysisestä siirtymisestä ja siirtymisestä verottamattomiin tuotteisiin pienenee, jos verot otetaan mahdollisimman laajasti käyttöön ja jos niiden soveltamisala on mahdollisimman kattava. Makrotaloudelliset vaikutukset ja työllisyys Makrotaloudellisten vaikutusten analysointimalli osoittaa, että 0,1 prosentin verokannalla arvopapereista kannettavan transaktioveron makrotaloudelliset vaikutukset (ilman hillitseviä vaikutuksia) heikentäisivät BKT:n tulevaa kasvua pitkällä aikavälillä 1,76 prosenttia suhteessa BKT:hen ja 0,01 prosentin verokannalla 0,17 prosenttia suhteessa BKT:hen. Näitä tuloksia olisi kuitenkin tulkittava varovasti, sillä lähtökohtana oleviin malleihin liittyy tiettyjä rajoituksia. Yksi näistä rajoituksista on se, että malleissa otetaan huomioon vain yhdestä FI 10 FI

rahoituslähteestä osakeannista kannettavan finanssitransaktioveron vaikutukset. Velkarahoituksen kustannusten vaikutuksia ei oteta huomioon. Tämän rajoituksen vuoksi veron kielteiset vaikutukset BKT:hen saatetaan arvioida kyseisen mallin perusteella liian suuriksi. Käytettävissä ei myöskään ole mallia, jonka perusteella voitaisiin arvioida ehdotuksen rakenteen ehdotettuja hillitseviä vaikutuksia (esim. ensimarkkinoiden ja sellaisten transaktioiden, joissa ei ole mukana vähintään yhtä rahoituslaitosta, jättäminen ehdotuksen soveltamisalan ulkopuolelle jne.) ja kanavia, joiden kautta ne vaikuttavat makrotaloudellisiin muuttujiin. Sen vuoksi ainoa käytettävissä oleva lähestymistapa on hypoteettisten vaikutusten käyttö välittämättä tähän lähestymistapaan liittyvistä puutteista ja epävarmuustekijöistä. Jos oletetaan, että kaikki hillitsevät vaikutukset toteutuvat kokonaisuudessaan, skenaariossa, jossa ei ole otettu huomioon hillitseviä vaikutuksia, esitetty tuotosten alenemista koskeva arvio voitaisiin supistaa 1,76 prosentista 0,53 prosenttiin BKT:n tulevasta kasvusta. Malleihin perustuvissa skenaarioissa arvopaperikaupoista kannettavien verojen kielteiset työllisyysvaikutukset jäisivät vähäisiksi, sillä ne olisivat 0,01 prosentin veronkannalla -0,03 prosenttia ja 0,1 prosentin verokannalla -0,20 prosenttia. Riskinotto ja vaikutukset käyttäytymiseen Vaikutusten arvioinnissa on selvitetty myös, kuinka finanssitransaktioverolla voidaan hallita riskejä ja vaikuttaa käyttäytymiseen. Tällöin arvioidaan, missä määrin finanssitransaktioverolla voidaan hillitä keinottelua, ei-informoitujen sijoittajien mukanaoloa (nk. noise trading) ja teknistä kaupankäyntiä sekä vähentää markkinoiden volatiliteettia. Vaikka taloustieteellisen kirjallisuuden mukaan finanssitransaktioveron vaikutukset volatiliteettiin ovat paljolti olemattomat ja riippuvat markkinarakenteesta, vero voisi tarjota erittäin tehokkaan välineen automatisoidun huippunopean kaupankäynnin ja erityisesti pääasiassa vieraaseen pääomaan perustuvien johdannaiskauppojen hillitsemiseen. Pääomakustannuksiin ja kasvuun kohdistuvat vaikutukset Myös transaktioverojen vaikutuksia pääomakustannuksiin (ja sitä kautta yritysten investointikäyttäytymiseen) on tutkittu. Yleinen teoreettinen tutkimustulos on, että transaktiokustannusten ja myös transaktioveroista aiheutuvien kustannusten nousu on kytköksissä omaisuuserien hintojen alenemiseen. Tämä voi kasvattaa yritysten pääomakustannuksia. Arvopapereiden hintoihin ja pääomakustannuksiin kohdistuvat vaikutukset vahvistuvat verokannan nousun myötä. Pidemmät pitoajat vastaavasti alentavat hintoja ja kustannuksia. Empiiriset tutkimukset, jotka koskevat veron vaikutuksia finanssimarkkinoihin, tukevat yleisesti ottaen tätä teoreettista tutkimustulosta. Vaikutusten arvioinnin mukaan joukkovelkakirjojen ja osakkeiden ensimarkkinoiden jättäminen veron soveltamisalan ulkopuolelle voisi olla lupaava keino lieventää pääomakustannuksiin kohdistuvia vaikutuksia. Vaikutusala ja jakaantumisvaikutukset Suuri osa verorasituksesta kohdistuisi kaupankäynnin kohteina olevien rahoitusvälineiden suoriin ja välillisiin omistajiin. Finanssitransaktioveron rakenteelliset erityispiirteet, kuten veronmaksajan määritelmään liittyvät piirteet, voisivat lievittää pääomakustannusten kasvun vaikutuksia finanssialan ulkopuolisilla aloilla. Markkinarakenteisiin ja kilpailukykyyn kohdistuvat vaikutukset FI 11 FI

Transaktioveron vaikutukset riippuvat markkinarakenteesta. Markkinarakenteissa eri markkinasegmenteillä ja myös eri maissa on eroja. Jos markkinarakenne on heterogeeninen, veron vaikutukset kyseisillä markkinoilla voisivat ilmetä eri tavoilla. Empiiriset arviot transaktioverojen vaikutuksista eroavat sen vuoksi toisistaan. Useimpien tutkimusten mukaan kaupan volyymi pienenee, mutta volatiliteettiin ja hintoihin kohdistuvista vaikutuksista ollaan epävarmempia, vaikka paneelitutkimuksiin ja arvioihin perustuvat tulokset, joista saadaan parempi käsitys transaktiokustannuksista, näyttävät viittaavan yleensä positiiviseen suhteeseen transaktiokustannusten ja volatiliteetin välillä. Verojen vaikutukset reaalitalouden (teollisuus ja palvelut) kilpailukykyyn riippuvat paljolti veron rakenteesta. Vaikutusten arvioinnin mukaan verotettavien tuotteiden rajaaminen rahoitusmarkkinadirektiivissä määriteltyihin rahoitusvälineisiin ja päivittäisten finanssitransaktioiden (kuten laskujen tai palkkojen maksun) sekä pankkien lainanannon yrityksille tai kotitalouksille (esim. kiinnityslainat tai kulutusluotot) jättäminen veron soveltamisalan ulkopuolelle olisi yksi askel kohti reaalitalouden jättämistä tämän veron kantamisesta aiheutuvien suorien vaikutusten ulkopuolelle. 8. SEURANTA JA ARVIOINTI Lainsäädännöllisen toimenpiteen soveltamisesta aiheutuvia makro- ja mikrotaloudellisia seurauksia voitaisiin arvioida kolmen vuoden kuluttua niiden kansallisten säädösten voimaantulosta, jotka annetaan direktiivin panemiseksi täytäntöön. Komissio voisi antaa kyseisenä ajankohtana Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän direktiivin teknisestä toimivuudesta. FI 12 FI