Videoneuvottelu erikoishammaslääkärikoulutuksessa ja etäopetuksessa EINO IGNATIUS, KARI MÄKELÄ, RISTO-PEKKA HAPPONEN, SANTERI HALLIKAINEN, SAMI PERÄLÄ Erikoishammaslääkäripalvelut ovat jakautuneet maassamme epätasaisesti. Pienet kaupungit ja haja-asutusalueet ovat osin vailla näitä palveluita. Turun yliopiston erikoishammaslääkärikoulutusta on hajautettu siten, että Turun yliopistollisen keskussairaalan (TYKS) suusairauksien klinikan ohella koulutusta tapahtuu eri terveyskeskuksissa ja sairaaloissa Länsi-Suomen läänin alueella. Koulutettavien työskentely yliopistopaikkakuntien ulkopuolisissa terveydenhuollon yksiköissä asettaa uudenlaisia vaatimuksia sekä koulutuksen että kliinisen työn ohjaamisen toteuttamiselle. Videoneuvottelusta on kehitetty työkalua erikoishammaslääkärikoulutuksen etäopiskeluun ja hoitokonsultaatioon osana Turun yliopiston hammasklinikan IDUT-projektia. Videoneuvottelutekniikkaa voidaan käyttää koulutuksissa, potilaskonsultaatioissa, erilaisissa neuvotteluissa tai muissa tilanteissa, joissa on tärkeää saada kahdensuuntainen ääni- ja kuvayhteys (1 5). Videoneuvottelutekniikka poistaa etäisyyden ja luo reaaliaikaisen näkö- ja keskusteluyhteyden kahden tai useamman keskustelijan välillä. Videoneuvottelua on käytetty hammaslääketieteessä muutamissa maissa koulutuksessa ja konsultaatiossa lupaavin tuloksin (6 10). Audiovisuaaliset apuvälineet muodostavat keskeisen osan luennon sisällöstä, ja niiden luotettavuuden takaaminen sekä kuvan laadun varmistaminen on etäkoulutuksessa tärkeää. Laitteistolle voidaan asettaa käyttötarkoituksesta riippuen tietyt vähimmäisvaatimukset (11 14). Videoneuvottelu vähentää matkustamisen tarvetta ja tuo säästöjä matkakuluihin (3, 8, 11). Se mahdollistaa asiantuntijapalvelut pienillekin paikkakunnille ja lisää alueellista tasaarvoa (1 3, 5, 11 16). Tieto- ja viestintätekniikan nopea kehittyminen on erityisesti kuluvalla vuosikymmenellä johtanut maailmanlaajuiseen verkottumiseen ja sen mukanaan tuomaan uudenlaiseen viestintäkulttuuriin. Kyseessä on monitahoinen yhteiskunnallinen kehitysvaihe, jossa maanviljelysyhteiskunnan ja teollisuusyhteiskunnan perustalle on rakentunut tai rakentumassa globaalisti verkostoituva tieto- ja viestintäyhteiskunta (1). Internet protocol (IP) -teknologian soveltaminen äänen ja kuvan reaaliaikaiseen siirtoon muuttaa aikaisemmin totuttua viestintää. Päätelaitteina voidaan käyttää esimerkiksi videoneuvottelutekniikkaa, joka toimii myös digitaalisessa puhelinverkossa. Lähtökohtana omalle työllemme oli erikoishammaslääkäripalveluiden puute erityisesti haja-asutusalueilla. Hajautetun erikoishammaslääkärikoulutuksen järjestämistä Länsi-Suomen läänin alueella oli tarve tehostaa. Pyrittiin etsimään niitä koulutuksen teknisiä apuvälineitä, jotka mahdollistaisivat osan hammaslääketieteellisestä opetuksesta etäpaikkakunnilla. Turun yliopiston erikoishammaslääkärikoulutusta on hajautettu siten, että Turun yliopistollisen keskussairaalan (TYKS) suusairauksien klinikan ohella koulutusta tapahtuu eri terveyskeskuksissa ja sairaaloissa Länsi-Suomen läänin alueella. Teoriaa Toteutus Turun yliopistollisen keskussairaalan (TYKS) suusairauksien klinikassa on aloitettu luentojen ja seminaarien lähettäminen videoneuvottelua apuna käyttäen muissa yksiköissä toimiville erikoistuville hammaslääkäreille (kuva 1) (17). Tampereen yliopistollisen sairaalan (TAYS) suusairauksien klinikan ja Seinäjoen terveyskeskuksen hammashuollon välillä on lisäksi aloitettu videoneuvottelutekniikkaan tukeutuva potilaskonsultaatio. Turun ulkopuolisissa etäkoulutuspisteissä (Tampere, Vaasa, Seinäjoki, Jyväskylä ja Pori) opiskeli syksyllä 2003 yhteensä yhdeksän erikoistuvaa hammaslääkäriä. Näistä viisi oli oikomishoidon, yksi suu- ja leukakirurgian ja kolme kliinisen hammashoidon erikoistumiskoulutuksessa. Koulutusohjelman 958 Suomen Hammaslääkärilehti 17/2004
TEKNINEN RAPORTTI mukaisesti luennot pidettiin pääasiassa perjantaisin, jolloin etäopiskelijat osallistuivat samanaikaisesti omilla paikkakunnillaan luentojen kuuntelemiseen. Yhteisluentoja oli mm. sisätaudeista, korvataudeista, purentafysiologiasta sekä suu- ja leukakirurgiasta. Suu- ja leukakirurgian viikkoseminaareja oli mahdollisuus seurata etäkoulutuspaikkakunnilla tiistai-iltapäivinä. Kouluttajina toimivat erikoisalojen professorit ja apulaisopettajat. Etäpaikkakunnilta oli mahdollisuus esittää kysymyksiä tai kommentteja reaaliajassa. Luentojen lopuksi käytiin yleensä keskustelua, johon myös etäopiskelijat osallistuivat. Videoneuvottelulaitteessa (koodekki) tapahtuu kuvan, äänen ja datan käsittely. Koodekki on myös digitaalinen signaalin muuntamisyksikkö. Monitorina voidaan käyttää esimerkiksi televisiota, tietokonemonitoria tai dataprojektoria. Videoneuvottelulaitteistossa voi olla kiinteä mikrofoni, laitteiston oma langallinen mikrofoni tai langaton mikrofoni. Äänentoisto tapahtuu television kaiuttimien kautta tai erillisillä aktiivi- tai passiivikaiuttimilla. Toimintoja ohjataan yleensä kaukoohjaimella. PC-pohjaisia videoneuvottelulaitteita ohjataan hiirellä. Videoneuvottelulaitteisto, toimintojen ohjaus sekä kameraohjaukset konfiguroidaan eli ohjelmoidaan kauko-ohjaimella. Nykyaikaisilla videoneuvottelulaitteistoilla voidaan ohjata myös vastapuolen kameratoimintoja. Videoneuvottelulaitteistoon liitettäviä kuvalähteitä voivat olla esimerkiksi dokumenttikamera, erilaiset lisäkamerat tai tietokone. Käytössämme on ollut neljä eri videoneuvottelulaitteistoa: Polycom Viewstation 512, Polycom ViewStation FX (kuva 2), Tandberg 880 ja Polycom ViaVideo (kuva 3). Kolme Kuva1. Kaavakuva etäopetuksen teknisestä järjestelystä. ensin mainittua voivat käyttää siirtotienään sekä digitaalista puhelinverkkoa (Integrated Services Digital Network, ISDN) että tietoverkkoa (Transmission Control Protocol/Internet Protocol, TCP/IP). ViaVideo on tietoverkkopohjainen henkilökohtainen videoneuvottelulaitteisto, joka liitetään tietokoneen USB-porttiin (Universal Serial Bus). Laitteistoja ja siirtomenetelmiä valittaessa huomioitiin aikaisemmissa tutkimuksissa (11 14) havaitut vähimmäisvaatimukset tämänkaltaisille Laitteisto Kuva2. Polycom ViewStation FX. Suomen Hammaslääkärilehti 17/2004 959
Kuva 3. Via- Video hammaslääkärin työasemalla. sovellutuksille. Videoneuvottelun siirtotienä TCP/IP-verkko on syrjäyttämässä ISDN:n, vaikka tällä hetkellä ISDN on yleisempi siirtotietekniikka. TCP/IP-verkon käyttämisen ongelmia ovat verkon kapasiteettivaatimukset sekä palomuurit. Palomuurien läpäiseminen vaatii asiantuntemusta ja sairaalaympäristössä aina ATK-palvelujen turvallisuudesta vastaavan henkilön luvan. ISDN-verkon tietosuojaus on normaalin puhelinverkon kaltainen eli suojattu. Tietoverkon tietosuojaus ei normaalisti ole kattava, vaan tieto täytyy tarvittaessa suojata joko VPN-tunneloinnin (Virtual Private Network) avulla tai käyttää suljettua tietoverkkoa. Tunnelointi ei hidasta yhteyksiä. Kuvausmenetelmät Luentoja välitetään luentosalista pääkameralla, jolloin luennoitsija ja tarvittaessa yleisö näkyvät kuvassa. Luennoitsijan tietokone, jolta luennon diat esitetään PowerPoint -muodossa, on kytketty dataheittimen lisäksi myös videoneuvottelulaitteistoon. Näin luentoa seuraavat etäopiskelijat näkevät diaesityksen omissa vastaanottimissaan. Erilaisia kuvakulmia pystytään tallentamaan kameran muistiin, mikä helpottaa neuvottelun ohjausta. Lähikameraa käytetään potilasdemonstraatioissa ja -konsultaatioissa kasvojen, purennan, hampaiston ja pehmytkudosten kuvaamiseen. Lisäkamerana lähikuvauksessa toimii mikä tahansa digitaalikamera, jossa on riittävät lähikuvausominaisuudet ja videoliitäntä. Koekäytössämme oli Sony Mavica FD-90, Nikon Coolpix 995 sekä Canon Powershot G5 -digitaalikamerat sekä langaton intraoraalikamera System lab. RF Scope ss-24. Kaikki kamerat toimivat hyvin. Sekä Nikonissa että Canonissa nestekidenäyttö tosin kytkeytyy pois päältä yhdistettäessä kamera videoliitäntään. Tämä hieman hankaloittaa elävän lähikuvan välittämistä, koska kuvaa täytyy seurata televisioruudulta kameran näytön sijaan. Monitorina toimi tavallinen televisiovastaanotin. Videoneuvotteluun voidaan lisätä valo- ja röntgenkuvia. Pysäytyskuvilla tarkennetaan yksityiskohtia. Dokumenttikameralla voidaan välittää kalvoja, paperitulosteita, röntgenkuvia tai esineitä, esimerkiksi kipsimalleja. Videoneuvottelun aikana voidaan myös katsella videonauhoitteita tai DVD-tallenteita (Digital Versatile Disc). Pohdintaa Toistaiseksi suurin hyöty videoneuvottelutekniikalla saavutetaan välittämällä luentoja ja seminaareja etäpaikkakunnille. Ajan tehokas hyödyntäminen sekä säästöt matka- ja majoituskustannuksissa ovat huomattavat, kun esimerkiksi erikoistuvan hammaslääkärin ei tarvitse lähteä Vaasasta Turkuun kuuntelemaan iltapäivän luentoja. Näin erikoistuva hammaslääkäri voi tehdä normaalisti omassa yksikössään potilastöitä aamupäivän. Videovälitteiset potilaskonsultaatiot terveyskeskuksista keskussairaaloihin ja yliopistosairaaloihin tulevat lisääntymään. Tämä vähentää potilaiden lähettämistä pitkien matkojen päähän ja tuo säästöjä matkakustannuksissa sekä vähentää töistä poissaoloja. Videoneuvottelu tulee lisäämään luennoitsijoiden saatavuutta ja mahdollistaa yhteisluennot esimerkiksi kaikille erikoistuville hammaslääkäreille eri puolille Suomea. Näitä erikoiskoulutukseen liittyviä opetustapahtumia voidaan hyödyntää myös alueellisessa täydennyskoulutuksessa. Myös kansainvälisten luentojen ja luennoitsijoiden saatavuus helpottuu. Videoneuvottelu antaa uusia mahdollisuuksia lisäksi hammaslääketieteen perus- ja täydennyskoulutuksessa (kuva 4). Videoneuvottelulaitteita on käytetty Seinäjoen terveyskeskuksessa toukokuusta 2002. TYKS:n suusairauksien klinikalla tekniikka otettiin käyttöön syyskuussa 2002 ja TAYS:n suusairauksien klinikalla syyskuussa 2003. Yhteydet on muodostettu Seinäjoella sekä puhelinverkkoa (3 x ISDN) että 960 Suomen Hammaslääkärilehti 17/2004
TEKNINEN RAPORTTI Kuva 4. Videoneuvotteluluento erikoistuvien hammaslääkäreiden seminaarissa. tietoliikenneverkkoa ja yliopistosairaaloissa ainoastaan tietoliikenneverkkoa pitkin siirtonopeuksien vaihdellessa laitteistoista ja etäpaikkakunnista riippuen 384 kbs ja 2 Mbs välillä. Alimmatkin siirtonopeudet riittivät siirtämään elävää kuvaa tarkasti. Vähintään 384 kbs siirtonopeus olisi suositeltavaa käytettäessä tietoverkkoa, jotta kuvassa ei esiintyisi häiriöitä. Turun yliopiston erikoishammaslääkärikoulutuksen etäopetus käynnistyi ensimmäiseksi suu- ja leukakirurgian alalla, mutta myöhemmin sitä on käytetty myös muiden kliinisten erikoisalojen koulutuksessa. Joulukuussa 2003 välitettiin luentoja Turusta Tampereelle, Vaasaan, Seinäjoelle ja Jyväskylään 1 3 päivänä viikossa. Tekniikkaa käyttöön otettaessa syyskuussa 2002 yhteydet toimivat sairaalan sisällä moitteettomasti. Palomuurien läpäiseminen tuotti aluksi ongelmia muodostettaessa yhteyksiä sairaalan ulkopuolelle. Ensimmäisten luentojen aikana esiintyi satunnaisia käyttökatkoksia, jotka johtuivat virheellisistä teknisistä asetuksista. Ongelmat saatiin kuitenkin pian korjattua, ja yhteydet ovat tämän jälkeen toimineet moitteetta. Tekninen tukihenkilö on ollut suureksi avuksi laitteiden toimintakuntoon saattamisessa, koska luennoitsijoille ei ole annettu riittävää käyttökoulutusta. Osa erikoistujista tosin hallitsee tekniikan jo hyvin. Yhteyksien ylläpidossa opetustapahtuman aikana on hyödynnetty Vaasan keskussairaalan videoneuvotteluosaamista ja -tekniikkaa. Vaasan ja Uumajan sairaaloiden leukakirurgian klinikat ovat vuodesta 1999 lähtien tehneet antoisaa yhteistyötä ja toteuttaneet mm. hankkeen Ortognaattisen kirurgian auditointi telelääketieteellisen tekniikan avulla. Useat etäpaikkakunnat ovat voineet muodostaa samanaikaisen videoneuvotteluyhteyden ottamalla yhteyden Vaasan keskussairaalan videoneuvottelusiltaan. Neuvotteluiden tukena näytettiin digitaalisia valo- ja röntgenkuvia, jotka oli tallennettu tietokoneelle (18). ViaVideon käyttö kliinisessä potilastyössä on rajallista kameran heikon optiikan vuoksi, sen sijaan se on käyttökelpoinen apuväline etäopiskelussa ja luentojen seuraamisessa. Kehittyneimmissä videoneuvottelulaitteissa (mm. Polycom ViewStation FX, Tandberg 880) on lisäksi streaming - ominaisuus, joka mahdollistaa esityksen seuraamisen tietokoneen ruudulta Internetin välityksellä ilman videoneuvottelulaitteistoa. Myös Microsoftin ilmaiseksi jakama pienimuotoinen videoneuvotteluohjelma NetMeeting toimi kohtuullisesti luentojen seuraamisessa. Näiden ansiosta luentoja voi seurata ilman videoneuvottelulaitteistoa omalta tietokoneelta, mikäli verkkoyhteys on riittävä. Johtopäätökset Videoneuvottelu on yksi telelääketieteen nopeimmin kehittyvistä osa-alueista ja se avaa uusia näkymiä tulevaisuuden terveydenhuoltoon. Videoneuvottelua on pitkään käytetty lääkäreiden jatko- ja täydennyskoulutuksessa. Esimerkiksi Seinäjoen keskussairaalassa seurattiin vuonna 2002 yli 400 luentoa videoneuvottelulaitteiston välityksellä osana erikoislääkärikoulutusta (19). Videoneuvottelusta kehitetään työkalua erikoishammaslääkärikoulutuksen etäopetukseen, mikä toivottavasti lisää kiinnostusta koulutusvirkojen perustamiseen pienissä kaupungeissa ja haja-asutusalueilla. Koulutuksen myötä myös hoitopalveluja saataisiin lisää näille paikkakunnille. Tämän työn aikana havaittiin, että videoneuvottelu soveltuu hyvin erikoishammaslääkärikoulutuksen etäopetukseen. Suomen Hammaslääkärilehti 17/2004 961
Videoconferencing as a teaching tool in specialist education in dentistry Specialist odontology services are available unevenly in Finland. Some smaller towns and sparsely populated regions lack some of these services. The training for odontologist undergoing specialist training at Turku University Hospital odontological clinic has been distributed in such a way that part of the training takes place in several Health Care Centres and Hospitals in the county of West-Finland. This type of distributed training programme places new demands on the teaching methods employed. Videoconferencing technology is being actively developed as a new tool in odontology specialist training, distance learning and clinical consultation. This development work is being carried out as part of the Finnish IDUT-project. Preliminary results have been very encouraging. Both ISDN digital phone networking and TCP/IP internet networking were utilised for the videoconferencing sessions. In addition to standard audiovisual equipment utilised during videoconferencing, wireless intraoral camera technology was also used. Despite some initial technical problems, the technology utilised was shown to be suitable for the purpose of odontology training. Further development work will be carried out with new types of audiovisual aids and camera technology in the near future. It is expected that videoconferencing technology can significantly improve distributed odontology specialist training in Finland in the near future. Kirjallisuus 1. Lehtinen E. Verkkopedagogiikka. Oy Edita Ab 1997. 2. Ahonen M. Videoneuvottelujärjestelmien käyttö opetuksessa. KAMU: Etäopetus multimediaverkossa. Ryhmä 3:n raportti, 1996. Luettavissa www-muodossa <http:// matriisi.ee.tut.fi/kamu/julkaisut/raportit/video.htm> 3. Smith AC, Youngberry K, Christie F, Isles A, McCrossin R, Williams M, Van der Westhuyzen J, Wootton R. The family costs of attending hospital outpatient appointments via videoconference and in person. J Telemed Telecare 2003; 9 Suppl 2: 58 61. 4. Gruppen LD, Hutchinson SP, Gordon PJ, Roser S. An evaluation of the efficacy of interactive videoconferencing in residency and continuing education. Acad Med 1996; 71: 7 9. 5. Chen JW, Hobdell MH, Dunn K, Johnson KA, Zhang J. Teledentistry and its use in dental education. J Am Dent Assoc 2003; 134; 342 346. 6. Eaton KA, Francis CA, Odell EW, Reynolds PA, Mason RD. Participating dentists assessment of the pilot regional online videoconferencing in dentistry (PROVIDENT) project. Br Dent J 2001; 191(6): 330 335. 7. Odell EW, Francis CA, Eaton KA, Reynolds PA, Mason RD. A study of videoconferencing for postgraduate continuing education in dentistry in the UK the teachers view. Eur J Dent Educ 2001; 5(3): 113 119. 8. Scuffham PA, Steed M. An economic evaluation of the Highlands and Islands teledentistry project. J Telemed Telecare 2002; 8(3): 165 177. 9. Cook J, Mullings C, Vowles R, Ireland R, Stephens C. Online orthodontic advice: a protocol for a pilot teledentistry system. J Telemed Telecare 2001; 7(6): 324 333. 10. Chen RS, Chen SK. Teledentistry using videoconferencing and a DI- COM image management system. J Telemed Telecare 2002; 8: 244 246. 11. Granlund H, Kumpula P, Perälä S, Tuomiranta M. Videoetäopetus ihotautilääkärien täydennyskoulutuksessa. Suom Lääkäril 2001, 45: 4645 4648. 12. Syrjäpalo K, Vuokila-Oikkonen P, Kuusimäki M-L. Kokemuksia telepsykiatrisesta yhteistyöstä Pohjois- Suomessa. Suom Lääkäril 2004, 8: 799 803. 13. Aarnio P, Mattila MAK (toim.). Telelääketiede. Recallmed. Klaukkala1999. 14. Lamminen H, Semberg V, Ruohonen K, Roine R. Telelääketieteellisten hankkeiden tulokset. Duodecim 2001; 117: 1044 1048. 15. Smith AC, Youngberry K, Mill J, Kimble R, Wootton R. A review of three years experience using email and videoconferencing for the delivery of post-acute burns care to children in Queensland. Burns 2004; 30(3): 248 252. 16. Dillon E, Loermans J. Telehealth in Western Australia: the challenge of evaluation. J Telemed Telecare 2003; 9 Suppl 2: 15 19. 17. Hallikainen S. Videoneuvottelu ja etäopetus IDUT-projektissa. Opinnäytetyö. Hämeen ammattikorkeakoulu 2003. 18. Ignatius E, Mäkelä K, Perälä S. Tietokonevälitteinen konsultaatio hammaslääkärin vastaanotolla. Suom Hammaslääkäril 2003; 16: 864 868. 19. Perälä S, Ignatius E, Paavola T, Mäkelä K. Videoconferencing in medical education at Seinäjoki Central Hospital from year 1999 to 2003 a retrospective study. Conference abstract. Medical Technology Seminar III, Seinäjoki 2004. Eino Ignatius erikoistuva hammaslääkäri (kliininen hammashoito) TYKS ja TAYS, suusairauksien klinikka/ Seinäjoen terveyskeskus eino.ignatius@saunalahti.fi Kari Mäkelä telelääketieteen professori Tampereen teknillinen yliopisto sekä Seinäjoen keskussairaala kari.makela@lifeit.com Risto-Pekka Happonen ylilääkäri TYKS, suusairauksien klinikka risto-pekka.happonen@tyks.fi Santeri Hallikainen ATK-suunnittelija TYKS santeri.hallikainen@tyks.fi Sami Perälä teknologia-asiantuntija LifeIT Oyj sami.perala@lifeit.com Hyväksytty julkaistavaksi 3.9.2004 962 Suomen Hammaslääkärilehti 17/2004