Yhteenveto ympäristölupahankkeen loppuraporteista annetuista lausunnoista, projektit I ja III

Suomen ympäristökeskus SYKE Mikko Attila Ympäristöasioiden hallintayksikkö Jorma Jantunen 6.5.2008 Pirke Suoheimo Yhteenveto ympäristölupahankkeen loppuraporteista annetuista lausunnoista, projektit I ja III Sisältö 1 LAUSUNNONANTAJAT JA YLEISET KOMMENTIT... 2 2 PROJEKTI I: YMPÄRISTÖLUPAMENETTELYN KEHITTÄMINEN JA YKSINKERTAISTAMINEN... 5 2.1 YLEISTÄ... 5 2.2 ESITYSKOHTAISET KOMMENTIT... 6 2.2.1 Lupakynnysten ja toimivaltajaon tarkistaminen... 6 2.2.2 Normit... 10 2.2.3 Uuden hyväksymis- ja rekisteröintimenettelyn kehittäminen... 18 2.2.4 Eräiden jätetoimintojen lupamenettelyn keventäminen... 27 2.2.5 Luvan muuttaminen ja tarkistaminen... 28 2.2.6 Paras käyttökelpoinen tekniikka BAT... 28 2.2.7 Ympäristöjärjestelmien ja ympäristölupien yhteensovittaminen... 29 2.2.8 Valvonnan maksullisuus... 29 2.2.9 Täytäntöönpanon tuki... 30 2.2.10 Eräiden lupamenettelyjen yhdentäminen... 30 2.2.11 Tuottavuussäästöjen seuranta... 30 2.3 YKSITYISKOHTAISET KOMMENTIT... 32 2.3.1 Pykäläkohtaiset kommentit / YSL... 32 2.3.2 Yksityiskohtaiset kommentit laitosluetteloon / YSA 1... 38 2.3.3 Pykäläkohtaiset kommentit / pienet polttolaitokset... 42 2.3.4 Pykäläkohtaiset kommentit / jakeluasemat... 49 3 PROJEKTI III: MENETTELYT... 52 3.1 YLEISTÄ... 52 3.2 SÄHKÖINEN JÄRJESTELMÄ... 52 3.3 RATKAISUPANKKI... 55 3.4 MENETTELYT... 56 3.5 LUPIEN LAATU JA YHTENÄISYYS... 59 3.6 TYÖN OHJAUS JA HALLINTA... 60 3.7 OSALLISTUMISEN HELPOTTUMINEN... 60 3.8 JÄRJESTELMÄN SOVELTUVUUS KUNNILLE... 61 3.9 KÄSITTELYAJAT JA TUOTTAVUUS... 61 3.10 JÄRJESTELMÄN TOTEUTUS JA JATKOHANKKEET... 62

1 Lausunnonantajat ja yleiset kommentit Yhteenvedon tässä versiossa ovat olleet käytettävissä X:llä merkittyjen lausunnot. Mikäli projektin kohdalle on merkitty (X), ei lausunnossa ole erityisesti siihen liittyvää. LAUSUNNONANTAJA (lyhenne) Projekti Projekti Sähköisenä I III 1 Liikenne- ja viestintäministeriö (LVM) X (X) X 2 Maa- ja metsätalousministeriö (MMM) X (X) X 3 Oikeusministeriö (OM) X (X) 4 Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) X (X) X 5 Valtiovarainministeriö (VM) X X 6 Ympäristöministeriö/alueidenkäytön osasto (YM/ALO) X (X) X 7 Elintarviketurvallisuusvirasto Evira (Evira) X X X 8 Suomen ympäristökeskus (SYKE) X X X 9 Turvatekniikan keskus (TUKES) X (X) X 10 Uudenmaan ympäristökeskus (UUS) X X X 11 Lounais-Suomen ympäristökeskus (LOS) X X X 12 Hämeen ympäristökeskus (HAM) X X X 13 Pirkanmaan ympäristökeskus (PIR) X X X 14 Kaakkois-Suomen ympäristökeskus (KAS) X X X 15 Etelä-Savon ympäristökeskus (ESA X X X 16 Pohjois-Savon ympäristökeskus (PSA) X X X 17 Keski-Suomen ympäristökeskus (KSU) X X X 18 Länsi-Suomen ympäristökeskus (LSU) X X X 19 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus (PPO) X X X 20 Kainuun ympäristökeskus (KAI) X X X 21 Länsi-Suomen ympäristölupavirasto (LSY) X X X 22 Itä-Suomen ympäristölupavirasto (ISY) X X X 23 Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto (PSY) X X X 24 Korkein hallinto-oikeus (KHO) X X X 25 Vaasan hallinto-oikeus (VaHaO) X X 26 Suomen Kuntaliitto (Kuntaliitto) X X X 27 Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) X X 28 Energiateollisuus ry (Energiateollisuus) X X X 29 Graafinen teollisuus ry (GT) X (X) X 30 Metsäteollisuus ry (Metsäteollisuus) X X X 31 Svenska lantbruksproducenternas centralförbund (SLC) X X X 32 Turveteollisuusliitto ry ja Suomen turvetuottajat ry (Turveala) X X X 33 Vapo Oy (Vapo) X X X 34 Öljy- ja Kaasualan Keskusliitto (ÖKL) X (X) X 35 Espoon kaupunki (Espoo) (X) (X) X 36 Joensuun kaupunki (Joensuu) X X X 37 Kuopion kaupunki (Kuopio) X X X 38 Lahden seudun ympäristöpalvelut (Lahti) X X X 39 Liedon kunta (Lieto) X (X) 40 Porin kaupunki (Pori) X X 41 Hämeen liitto (Häme) X X X 42 Etelä-Pohjanmaan liitto (Etelä-Pohjanmaa) X X X 43 Pohjois-Pohjanmaan liitto (Pohjois-Pohjanmaa) (X) (X) X 44 Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry (JHL) (X) (X) X 45 Ympäristöministeriön ammattiosasto JHL ry (YMJHL) X (X) X 46 Valtionhallinnon erityisalojen ja tuomioistuinten diplomi-insinöörit ry (VETDI) X X X 2

47 Ympäristöhallinnon Tekniset VETY ry (VETY) X X X 48 Ympäristönsuojeluviranhaltijat ry (YSV) X X X 49 Suomen luonnonsuojeluliitto ry (SLL) X X X 50 Natur och Miljö rf (NoM) X (X) 51 Helsingin kaupunki (Helsinki) X X X 52 Tuula Mäkinen/Stora Enso (SE) X X X Useimmat lausunnonantajat pitävät tarpeellisena, että nykyistä ympäristölupajärjestelmää ja -hallintoa tehostetaan ja lupakäytäntöjä yhdenmukaistetaan. Monet lausunnot olivat hyvin laajoja, niiden perustelut ja yksityiskohdat löytyvät alkuperäisistä lausunnoista. Ympäristölupajärjestelmän ja -hallinnon uudistuksen päätavoitteiksi tulee ottaa ympäristönsuojelun tason nostaminen, haitankärsijöiden ja kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksien lisääminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa sekä ympäristöhallinnon päätöksenteon tehokkuus, avoimuus ja tasapuolisuus (SLL). Ehdotukset ovat tuottavuusohjelmassa asetettujen tavoitteiden mukaisia, niiden rahoittamisesta ja ajoituksesta on pääosin sovittu, syytä toteuttaa pikaisesti ottaen huomioon ALKUhankkeen lisäehdotukset (VM). Ympäristönsuojelulain perusrakenteisiin erittäin merkittäviä muutoksia. Laintasoiset muutokset ovat asetuksenantovaltuuksilla mitattuina monin verroin suuremmat kuin raporttiin nyt sisältyvien asetusluonnosten käyttöala. Kuitenkin pohjana oleva oikeudellinen tarkastelu on monilta kohdin yllättävänkin vaatimatonta, mikä on johtanut järjestelmän yleisten lähtökohtien sivuuttamiseen ja osin heikkotasoisiin säännösehdotuksiin. Yleisellä tasolla onkin paikallaan kiinnittää erityistä huomiota niihin periaatteellisiin näkökohtiin, jotka on esitetty oikeusministeriön edustajien täydentävässä lausumassa. (KHO) Hankkeen työ on jäänyt kesken eikä tässä vaiheessa ole edellytyksiä arvioida ehdotusten toteuttamiskelpoisuutta. Tämän vuoksi ei ole myöskään syytä arvioida loppuraporttiin sisällytettyjä muita ehdotuksia lainsäädännön muuttamiseksi. Arviointiin voidaan palata myöhemmässä vaiheessa, jos hanketta jatketaan. Sähköiseen asiointijärjestelmään liittyy asioita, joita tämän osaprojektin osalta ei ole mahdollista arvioida käytettävien resurssien puitteissa. Hankkeeseen voidaan antaa myöhemmin asiantuntija-apua, jotta hallinto- ja informaatiooikeudellinen sääntely otetaan asianmukaisella tavalla huomioon. (OM) Esitetyt lähtökohdat tärkeitä, erityisesti lupamääräysten tarkistamista ja lupien muuttamista koskevien hakemusten käsittelyn on oltava tehokasta (UUS, LOS, Turveala, VAPO). Ympäristölupamenettelyssä on kehityspiirre, että yhä harvemmin päästöjen rajoittamistoimet ensisijaisesti perustuvat paikallisten ympäristövaikutusten ehkäisemiseen, minkä vuoksi lupapäätökset ovat yhä standardinomaisia. Tällöin päästöjen ja ympäristövaikutusten säätelyyn voitaisiin käyttää yleisempiä ohjauskeinoja. (Kuopio) Tuottavuussäästöt on valtionhallinnon osalta arvioitu liian suuriksi ja keventäminen kohdistuu enemmän kuntiin, mutta ennakkovalvonnan keventäminen lisää tarvetta jälkivalvontaan. (UUS, LOS, KSU, LSU, ISY, PSY, Lahti, VETDI, VETY, YSV, SLL ) Raporttiin sisältyy tietoja ympäristölupien määrästä, käsittelyajoista ja tuottavuudesta. Esitetyistä luvuista voidaan tehdä lähinnä sellainen johtopäätös, että noin 4 5 vuotta lain voimaantulon jälkeen ympäristölupien käsittelyyn on ollut liian vähän henkilökuntaa ja että käsittelyajat ovat olleet eräissä tapauksissa liian pitkiä. Ratkaistavien lupien määrä vähenee kaikissa valtion viranomaisissa vuoden 2007 2008 jälkeen ja päätöksenteko painottuu lupien muutta- 3

miseen ja tarkistamiseen. Johtopäätöksenä voisi olla, että jatkossa lupien käsittely nopeutuu ja lupa-asioiden käsittelyyn tarvittavan henkilökunnan määrä vähenee ilman lainsäädäntömuutoksiakin (LSY). Loppuraportista ei löydy juurikaan ympäristölupavirastojen työmäärää keventäviä tekijöitä, eikä työryhmän esittämät uudet keinot näyttäisi tuottavan ympäristölupavirastojen toimintaan mainittavia muutoksia tai tuottavuushyötyjä (ISY). Loppuraporteissa ei ole pohdittu vaihtoehtoisia ratkaisumalleja, ehdotettujen ratkaisujen riskitekijöitä, rajoituksia, vaaroja tai uhkia. (SE) Kuntien ja valtion väliselle toimivallan jaon muuttamiselle ei ole nykytilanteessa edellytyksiä ja kuntaliitto määrittelee edellytykset, joiden toteutumisen jälkeen asiaa voidaan tarkastella (Kuntaliitto). Ympäristölupamenettelyssä suurimmat ongelmat liittyvät monin osin kuntien ympäristönsuojeluviranomaisen toimintaan, mutta hankkeen lähtökohta on ensisijaisesti valtion ympäristölupaviranomaisen toiminnan tehostaminen (Kuopio). Raportissa on esitetty uutta hyväksymismenettelyä tai rekisteröintimenettelyä sovellettavaksi tapauksissa, joissa aikaisemmin on edellytetty ympäristölupaa. Edellytyksenä menettelylle on mm., ettei laitokselta edellytetä naapuruussuhdelain mukaista lupaa. Esitetyssä hyväksymismenettelyssä toiminnan aloittaminen tulisi olla mahdollista vasta viranomaisen tehtyä asiasta päätöksen. Kunnan viranomainen joutuu hyväksymisilmoitusta käsitellessään ja erityisesti rekisteröinti-ilmoituksen vastaanottaessaan harkitsemaan laitoksen luvanvaraisuutta erittäin kiireellisillä aikatauluilla myös tilanteissa, jossa laitoksen sijoittumista on pelkän normin noudattamisella pidetty itsestäänselvyytenä. Ei ole järkevää, että aiemmin ympäristölupaa edellyttäneiden toimintojen aloittaminen olisi mahdollista pelkästään rekisteröinti-ilmoituksen tekemällä (YSV). Vireillä oleva vesilainsäädännön uudistaminen ja ympäristövastuudirektiivin voimaansaattaminen tulee ottaa huomioon ympäristölupajärjestelmän ja hallinnon uudistamisessa. (SE) 4

2 Projekti I: Ympäristölupamenettelyn kehittäminen ja yksinkertaistaminen 2.1 Yleistä Johtopäätökset lupamenettelyn keventämiseksi oikeansuuntaisia ja yhteistyön lisääminen lupa- ja rekisteröintihankkeissa MMM:n ja YM:n kesken tarpeellista, päällekkäisyyksiä syytä karsia ja tarkistaa kiireellisesti nitraattiasetusta (MM). Esitys kannatettava ja LVM ja haluaa olla mukana jatkovalmistelussa (LVM). Esitykset pääosin kannatettavia, normi ei saisi kuitenkaan ohjata hyväksymisprosesseja liian yksityiskohtaisesti (STM). Lähtökohdat oikeita, mutta ongelmia maankäytön suunnittelun ja ohjauksen laajempaan käyttöön toimintojen ohjaamisessa ympäristöluvan sijasta. Kaavamääräykset soveltuvat huonosti toiminnan jatkuvaan ohjaamiseen. Normiohjauksessa ja siihen liittyvissä kevennetyissä menettelyissä sekä lupien uusimisessa tulee ottaa huomioon luonnonsuojelulain erityisvaatimukset, etenkin Natura 2000 -alueiden osalta (myös KHO). Maa-aines- ja ympäristöluvan mahdollisessa yhdistämisessä on otettava huomioon maa-aineslain pilaamiskysymyksiä laajempi harkintaperusta (YM/ALO). Esitys nykyjärjestelmän hienosäätöä eikä se keventäisi lupamenettelyä kokonaisuudessaan paljoa (SYKE, UUS, LOS, PPO, PSY). Hyväksymismenettely kyseenalainen: monivaiheinen ja työläs (SYKE, PIR, KAS, PPO, LOS, LSY, ISY Lahti, EK,YSV). Kevennetyissä menettelyissä osallistumismahdollisuuksien väheneminen ongelmallista (KAI, LSY, KSU). Erityisesti tämä tulee esiin KHO:n lausunnossa, jossa kiinnitetään huomiota esityksen mahdollisiin ristiriitoihin perustuslain kanssa, ongelmia syntyy erityisesti ehdotetussa rekisteröintimenettelyssä niin toiminnanharjoittajien kuin haitankärsijöidenkin oikeusturvan kannalta (myös Vaasa, joka viittaa OM:n täydentävään lausumaan, SLL, Pori). Esitys lisää tuomioistuinten työtä ja uusilla menettelyillä vähän hyötyjä ympäristönsuojelulain nykyiselle lupamenettelylle mahdollistamiin joustoihin verrattuna (KHO). Lupakynnyksen nostaminen, lupamenettelyn keventäminen ja normiohjauksen lisääminen vähentävät kuntien ympäristönsuojelun ennakkovalvontatehtäviä. Kuntien tehtävät jälkivalvonnassa lisääntyvät eikä tätä ole arvioitu (KAS, Kuntaliitto, Lieto). 5

2.2 Esityskohtaiset kommentit 2.2.1 Lupakynnysten ja toimivaltajaon tarkistaminen Laitosluettelo Esitettyjä lupakynnysten tarkistamisia pidettiin yleisesti hyvinä. (UUS, HAM, ESA, PSA, LSY, Lieto) Ruotsiin verrattuna Suomessa jäisi esityksen toteutuessakin paljon enemmän laitoksia ympäristölupavelvollisiksi. Lupakynnyksen reilu nostaminen ei välttämättä heikentäisi ympäristönsuojelun tasoa, kunhan huolehdittaisiin riittävistä toimialakohtaisista ympäristönsuojelumääräyksistä ja pidettäisiin ne ajan tasalla. Tällöin suurempi osa lupavelvollisista toiminnoista voitaisiin siirtää lupavelvollisuudesta ilmoitusmenettelyn piiriin. (SYKE) Asetusmuutosten lisäksi tarvitaan tulkintoja yhtenäistävää ohjeistusta ja koulutusta, esimerkiksi toimialakohtaisia katsauksia keskeisistä kyseiseen toimialaan liittyvistä ympäristökysymyksistä ja BAT-ratkaisuista. (UUS) Eräille laitoksille on asetettu vuorokausikapasiteetti IPPC-direktiivin perusteella. Näiden laitosten osalta tulisi vielä harkita mahdollisuutta lupakynnyksen asettamista vuosikapasiteetille, mikä helpottaisi laitosten kapasiteettien vertaamista. Samoin nestemäisiä tuotteita valmistavien ja pullottavien tehtaiden kapasiteetit olisi syytä yhtenäistää, nyt on käytössä sekä litrat että tonnit. (UUS) Lähtökohtana tulisi olla, että valtion lupaviranomaisen toimivaltaan kuuluisi IPPC-direktiivin ulkopuolelle jääviä toimintoja vain silloin, kun siihen on erityinen peruste. Työryhmän ehdotus siitä, että kaikki IPPC-direktiivin piiriin kuuluvat toiminnot kuuluisivat valtion lupa- ja valvontaviranomaisen toimialaan, on perusteltu. (LOS) Erityisesti elintarviketeollisuuden osalta sekä lupakynnysten että valtion ja kunnan lupaviranomaisen välisen toimivaltajaon pohdintaa tulisi vielä jatkaa. (LOS) Muutosesitysten jatkovalmistelu ja ympäristönsuojeluasetuksen muutos on syytä tehdä kiireellisessä aikataulussa. (HAM, LSU) Jätteen laitos- ja ammattimaisesti hyödyntävien ja käsittelevien toimintojen kunnan ja aluekeskuksen välisen toimivaltarajan nostaminen 10 000 tonniin vuodessa on erityisen kannatettavaa. Lupavelvolliset laitokset, jotka kuuluvat kemikaaliturvallisuuslain mukaisesti turvatekniikan keskuksen toimivaltaan, olisi ympäristönsuojelulain perusteella syytä olla alueellisen ympäristökeskuksen toimivallassa. Laitosluettelon kohtaa 5a on syytä myös tarkentaa niin, että pohjavesialueella sijaitsevat valmiiksi pakattujen kemikaalituotteiden astiavarastot säilyvät lupavelvollisuuden piirissä. (HAM) Ympäristökeskuksen mielestä olisi vielä pohdittava sitä, kuinka menetellään niiden laitosten valvonnan ja ympäristölupien tarkistamisten kanssa, jotka uuden asetuksen mukaan eivät jatkossa enää ole lupavelvollisia. (PIR) Ympäristökeskus katsoo, että keventämisen lisäksi olisi myös tarpeen harkita lupavelvollisuuden laajentamista koskemaan uusia toimialoja, joiden tuotannon yksikkökoot ovat nopeassa kasvussa. Tällaisia ovat kasvihuoneviljelyyn perustuvat kauppapuutarhat. Niiden toiminta yhä useammin teollisuutta, jolle on ominaista suuri lämmitysenergian kulutus, huomattava 6

polttoaineen varastointi, suuri sähkön kulutus ympärivuotiseen valaistukseen, suuri veden käyttö, suuri ravinteiden käyttö sekä muut materiaalivirrat (mullat, turpeet, ruukut, hylky ym. jätteet), liikenne, valokuorma, melu jne. Toimintaa tulisi koskea ainakin ilmoitusvelvollisuus ns. lasinalaisen pinta-alan ylittäessä esimerkiksi 5000 m 2 :n ja luvantarveharkinta. (PIR) Yleisesti voidaan todeta, että lupakynnyksen nostamisessa olisi voitu olla paikoin jopa uskaliaampia. Toivottavaa on, että mahdollisimman monilla toimialoilla on määritetty lupavelvollisen toiminnan alaraja. Jätteenkäsittelytoiminnoissa tulee toimivaltakysymyksiä mietittäessä ottaa huomioon, että laitoksen kokonaiskapasiteetti voi olla pieni (alle 10 000 tonnia), mutta jätteen luonne (esim. ongelmajätteet) aiheuttaa sen, että lupaviranomaisena on valtion lupaviranomainen. (KSU) Käytännön työssä on kuitenkin havaittu useita muitakin puutteita asetuksen laitosluettelossa, joten ympäristökeskus pitää välttämättömänä, että asetuksen tarkistaminen aloitetaan välittömästi ja että työlle varataan riittävä aika jotta asetus voidaan käydä huolella läpi. (LSU) Perusteluina eräiden toimintojen luvanvaraisuuden "keventämiselle" on esitetty osin epäjohdonmukaisesti toimintojen määrän vähäisyyttä, kun taas toisaalla vähäinen määrä on peruste pitää toimintaa jonkin kapasiteetin perusteella luvanvaraisena. Raportissa on käytetty perusteluina Ruotsin lainsäädännön luvanvaraisuuden rajaa vain silloin, kun se tukee luvanvaraisuutta koskevan kapasiteetin nostamista. (LSY) Ennen mahdollisia muutoksia luvanvaraisuuteen tulisi kuitenkin tarkoin arvioida muutosten tarpeellisuutta. Esitetyt perustelut muutoksille eivät ole kaikilta osin kestäviä ja osa tulkintaongelmista olisi mahdollista välttää oikeantasoisella viranomaisten ohjeistuksella. (LSY) Lupakynnyksen ja toimivaltajaon tarkistamisella ei saavuteta merkittäviä projektille asetettuja tavoitteita, kuten raportissa todetaan. Lupakynnystä ei ole mahdollista nostaa ympäristönsuojelun tasoa laskematta. (VaHaO) Lupakynnysten (mm. kapasiteettirajat) määrittelyllä poistetaan tulkinnanvaraisuutta lupavelvollisuuden arvioinnista esimerkiksi pelkästään tehdas tai laitos määritelmän osalta. Kapasiteettirajamäärittely tuleekin vielä lisätä niihin ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n mukaisin toimintoihin, joista se vielä puuttuu. (Kuntaliitto) Luettelossa esiintyy edelleen laitoksia, joita koskevat yksityiskohtaiset säännökset sisältyvät muuhun lainsäädäntöön, kuten kemikaaliturvallisuuslakiin, vaarallisten aineiden kuljetusta koskevaan lakiin ja jätelakiin. Tällaiset laitokset tulisi luettelosta poistaa. Tietyiltä suhteellisen vähäisiä ympäristövaikutuksia aiheuttavilta toiminnoilta ympäristölupavelvollisuus voitaisiin perustellusti poistaa kokonaan tai nostaa lupakynnystä. Raportissa tähän lupakynnyksen nostoon on kuitenkin otettu suhteellisen varovainen kanta. (Kuopio, Lahti) Tärkeillä tai muilla vedenhankintakäyttöön soveltuvilla pohjavesialueilla olevien toimintojen lupa/ilmoitusvelvollisuutta on syytä edelleen täsmentää ja tarkistaa. Nykyisellään pohjavesialueilla olevien toimintojen osalta lupavelvollisuus jää monesti liian epämääräiseksi, kun korostetaan tapauskohtaista harkintaa (YsA 1 2 mom) ja samalla epäsuorasti annetaan ymmärtää, että lupavelvollisia toimintoja tärkeillä pohjavesialueilla ei tulisi sallia. Raportin esityksissä tähän ei ole tuotu mitään selvyyttä, pikemminkin päinvastoin kun osa pienistäkin toiminnoista pohjavesialueilla halutaan saattaa ehdottomasti ympäristölupavelvollisuuden piiriin. (Kuopio, Lahti) Ehdotuksesta saa sen käsityksen, että toiminnat, jotka sijaitsevat tärkeällä tai muulla veden- 7

hankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella, tarvittaisiin aina ympäristölupa. Asia tulisikin ilmaista esim. niin, että ympäristölupa tarvitaan toiminnalle, joka sijaitsee tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella ja toiminnasta voi aiheutua pohjaveden pilaantumisen vaaraa. (Lahti) Ei ole perusteltua, että tärkeillä tai muilla vedenhankintakäyttöön soveltuvilla pohjavesialueilla ehdottomasti edellytettäisiin ympäristölupaa jakeluasemilta, joiden polttoainesäiliöiden kokonaistilavuus on alle 10 m 3. Tällaisia pieniä ei-kaupallisia varikoiden polttoainesäiliöitä on erittäin suuri määrä. Maatilojen alle 10 m 3 polttoainesäiliöt on rajattu jakeluasemaasetuksen ulkopuolelle, vaikka vastaavasti auto- ja konevarikoiden vastaavan kokoiset säiliöt ovat asetuksen piirissä. Selkeää perustetta tälle erilaiselle kohtelulle ei ole. (Lahti) Kapasiteettirajat mm. pesuainetehtailla voitaisiin nostaa. Joissakin tapauksissa esim. vesipesuloissa esitetty luvan alaraja on liian pieni. (Lahti) Toimivaltajako Ehdotus poistaa IPPC-laitokset kuntien käsittelystä on kannatettava kun otetaan huomioon kuntien yleinen resurssipula ja asiantuntemuksen puute ympäristölupa-asioissa. (SYKE, UUS Muiden lupa-asioiden siirtäminen kuntiin voi olla ongelmallista, jollei samalla lisätä koulutusta ja selkeää ohjeistusta. (SYKE) Työryhmän esitys pienten kuntien energiantuotantolaitosten, pienten jätettä hyödyntävien ja käsittelevien laitosten sekä pienten panimoiden siirtämisestä kunnan toimivaltaan on perusteltu. (LOS). Esitetyt muutokset lisäisivät vain vähän työmäärää ja olisivat toteutettavissa (Helsinki). Kivenmurskaamot kuuluvat nykyisinkin kunnan toimivaltaan. Yhtenäisyyden vuoksi murskaamojen tulisi koosta riippumatta kuulua kunnan toimivaltaan myös silloin, kun kyse on jäteasfaltin tai jätteeksi luokiteltavan muualta tuodun vaarattoman sivukiven murskaamisesta. Romuajoneuvojen esikäsittely soveltuisi paremmin kunnan toimivaltaan, koska samanlaista toimintaa harjoitetaan kunnan toimivaltaan kuuluvilla varikoilla ja polttoaineiden jakeluasemien yhteydessä. (LOS) Ympäristönsuojelutehtävien tason nostamisen kannalta olisi kaikkein tärkeintä taata riittävät resurssit kuntatasolla. Valtio voisi myös edesauttaa kuntia riittävän resurssin ja minimitason saamiseksi. Tällöin toimivaltajakoa voitaisiin jatkossa siirtää vieläkin enemmän kuntien suuntaan. (ESA) Mikäli kunnille siirretään nykyisin ympäristökeskusten luvittamia laitoksia tai normiohjauksen piiriin siirtyvien laitosten valvontaa edellytetään kunnan suoritettavaksi, on huolehdittava erityisesti pienten kuntien resursseista asiantuntemuksesta ja myös kunnan ja valtion viranomaisten toimivallan jako on selkeästi säädöstasolla lausuttava. (KAI) Raportissa esitetään muutettavaksi toimivaltajakoa vain vähäisiltä osin. Raporttiin ei kuitenkaan sisälly tältä osin selkeää säännösehdotusta, josta kävisi ilmi kaikki toimivaltajaon tarkistukset. Esimerkiksi broilerituotantoyksiköitä koskeva toimivaltajako jää epäselväksi. (LSY) Maankaatopaikkojen ja alle 10 000 t/v jätettä käsittelevien laitosten siirtäminen kunnille on perusteltua. (LSU) Raportissa esitetään, että mm. maankaatopaikan lupa-asian käsittely ja muu jätteen käsittelytai hyödyntämistoiminta, jossa käsitellään tai hyödynnetään alle 10 000 tonnia jätettä, siirret- 8

täisiin kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen toimivaltaan. Tältä osin on todettava, että "maankaatopaikka" on epäselvä käsite, jota tulisi täsmentää. Maankaatopaikkatoimintojen kohdalla toimivaltaa siirrettiin tosiasiallisesti kunnilta ympäristökeskuksille ympäristönsuojeluasetuksen säätämisen yhteydessä tietoisesti. Syynä oli alueiden hoidon laiminlyönti ja massojen puhtauteen liittyvät epäkohdat. Toimivaltajakoa voitaneen kuitenkin tarkistaa tältä osin. (LSY) Tuottavuussäästöjä voisi syntyä valtion lupaviranomaiselle kuuluvien ympäristölupahankkeiden siirtämisestä normiohjaukseen ja kuntien lupaviranomaiselle. Tämän toteutuminen on kuitenkin hyvin epävarmaa, ottaen huomioon ympäristönsuojelulain säätämisen yhteydessä määritellyn toimivaltajaon perusteet, varsinkin kun kuntasektori on kannanotoissaan suhtautunut kielteisesti asiaryhmien siirtoon valtiolta kunnille. (ISY) Toimivallan jaossa on painopiste ollut kuntien ja ympäristökeskusten käsittelemissä ympäristöluvissa. Esitetyt muutokset ovat perusteltuja. (PSY) Kuntien erilaiset resurssit huomioon ottaen lupaviranomaistoimivallan siirtämiseen nykyistä enemmän kuntiin hallinto-oikeus suhtautuu varauksin. (VaHaO) Toimivallan jaon lähtökohtana tulee olla koko ympäristöhallinnon toimivallanjaon tarkoituksenmukaisuus. Tämä voi johtaa myös siihen, että osa luvitettavista toiminnoista siirretään kunnilta valtiolle eikä ainoastaan valtiolta kunnille. Kuntaliitto katsoo, että kuntien ja valtion välisen toimivaltajaon muuttamiselle ei nykyisessä tilanteessa ole edellytyksiä. Tässä vaiheessa voitaisiin kunnan harjoittamien energiantuotantolaitosten lupa-asiat siirtää kunnille ja siipikarjantuotantolaitokset valtiolle. Muilta osin mahdolliset toimivaltatarkistukset tulisi tehdä vasta toisessa vaiheessa. (Kuntaliitto) Lupakynnysten ja toimivaltajaon tarkastamisesta Lahden seudun ympäristöpalvelut toteaa, että toimivaltajakoa ei ehdotuksessa muuteta paljoa ja ehdotukset ovat pääosin kannatettavia. Toimivaltajaon muutokset tulisikin tarkastaa kuntakohtaisesti ja varmistaa, että kunnissa on valmius ottaa tehtävät vastaan. Laitosluettelossa joitakin lupavelvollisia laitoksia on vain muutama kappale Suomessa. Tällöin toimivalta on luontevaa siirtää kunnalta valtiolle. Tällaisia yksittäisiä aloja ovat mm. suuret leipomot, joita tällä hetkellä on ainoastaan kaksi kappaletta Suomessa. (Lahti) Ympäristötoimiston mielestä ympäristölupamenettelyssä voitaisiin siirtyä samanlaiseen joustavaan toimivaltajakoon, joka on mahdollista YSL 80 :n mukaan pilaantunutta maaperää koskevissa asioissa. (Pori) Projekti esittää aivan oikein, että rekisteröinti-menettelyt tulisi hoitaa kunnassa. Kunnat eivät ole valmiita ottamaan näitä tehtäviä vastaan eikä valtiolla ja kunnilla ole tehtävän edellyttämiä yhteisiä tietojärjestelmiä. On oltava tarkkana, että valtiolla ei vähennetä resursseja ennekuin tehtävät todella siirtyvät kuntiin. (VETY) Rekisteröinti-ilmoitukset Kuntiin tulisi siirtää myös nykyisin alueellisissa ympäristökeskuksissa hoidettavat muut rekisteröinnit lukuun ottamatta jätetiedostoon merkitsemisilmoituksia ja suurien satamien ilmoituksia. (UUS) Ei ole kuitenkaan perusteltua, että alueelliset ympäristökeskukset toimivat rekisterinpitäjinä asioissa, joissa asian varsinainen käsittely kuuluu kunnalle. Lounais-Suomen ympäristökeskus yhtyy työryhmän näkemykseen 65 :n muuttamisesta ja pitää sitä yhtenä kiireellisimmistä 9

tehtävistä ympäristöhallinnon kehittämisessä, jossa voisi selvittää myös mahdollisuutta siirtää osa rekisterien ylläpidosta yrityksille itselleen. (LOS) Rekisteröinti-ilmoitusten tekeminen kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle olisi tarpeen, koska jatkossa suurin osa rekisteröinneistä koskisi laitoksia, jotka aikaisemmin ovat olleet kuntien luvittamia. (KAS, ESA) Rekisteröinnin siirtäminen kuntiin olisi huomattava resurssikysymys kunnissa eikä ole näin ollen kannatettavaa. (VaHaO, Kuntaliitto, YSV) Koska rekisteröintimenettelyä esitetään laajennettavaksi merkittävästi nykyisestä normiohjauksella, tällä hetkellä ei ole edellytyksiä arvioida muutoksen aiheuttamia vaikutuksia ja resurssitarvetta. (Helsinki) Rekisteröinti-ilmoitusten siirto kuntiin edellyttäisi nykyisen Kuntavahdin täydellistä remontointia. Nykymuodossaan siirto ei tuo säästöjä, koska vain alueellinen ympäristökeskus voi perustaa järjestelmään asiakkaan. Kun kunnat voivat käyttää Vahti-järjestelmää tehokkaasti, voidaan myös muita ilmoitusmenettelyjä siirtää kuntiin. (Joensuu) Lähtökohtana ympäristönsuojelun tietojärjestelmien käytössä tulisi olla, että kussakin viranomaisessa samoja tietoja syötetään tietojärjestelmiin vain kertaalleen.. Jos rekisteröintiilmoitusten käsittely halutaan siirtää kunnille, tulee rajapintojen kuntien ja valtionhallinnon järjestelmien välillä toimia. Vaihtoehtoisesti valtionhallinnon järjestelmiä tulisi muuttaa siten, että ne voisivat mahdollisimman laajasti palvella myös kuntien ympäristönsuojeluviranomaisten toimintaa. (Helsinki) 2.2.2 Normit Suoraa normiohjausta tulisi mahdollisuuksien mukaan edelleen lisätä (MMM) ja selvittää sen mahdollisuuksia esitetyillä toimialoilla (Helsinki). Normiohjaus samankaltaisille toiminnoille on kannatettavaa (EK). Normiohjauksen nopeuttaa hallinnollista käsittelyä, yhtenäistää päätöksiä (LOS, ISY, KSU, Energiateollisuus. Lieto) ja parantaa vaatimusten ennakoitavuutta(los). Normiohjaus voi sekä tuoda helpotusta lupaviranomaisten työtaakkaan että parantaa ympäristönsuojelun tasoa (UUS). Esitetty normiohjaus on erittäin kannatettavaa, koska siten taataan mm. tasapuolinen kohtelu eri kunnissa (TUKES). Ympäristölupamenettelyä koskevaa lainsäädäntöä uudistettaessa tulisi varmistaa nykyistä selkeämmin, että ympäristölupaviranomainen pyytäisi lausunnot kaikista ympäristöluvista myös toimivaltaiselta terveydensuojeluviranomaiselta (kunnan terveydensuojeluviranomainen, lääninhallitus tai Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus), jotta terveydensuojelun erityisasiantuntijat voivat arvioida laitoksista mahdollisesti aiheutuvat terveyshaitat ennen lupapäätöksen antamista. (STM) Mikäli normiohjauksella halutaan saavuttaa todellisia säästöjä, on normin oltava riittävän yksityiskohtainen ja kattava. Liian yleisellä tasolla olevan normin tulkinta ja soveltaminen vaativat enemmän aikaa ja asiantuntemusta, todellisia säästöjä ei synny eikä normi riittävästi ohjaa ja linjaa toiminnoilta edellytettäviä ympäristönsuojeluvaatimuksia. PINO on tässä suhteessa paikoitellen turhankin yksityiskohtainen ja tiukka, JANO puolestaan ei ole riittävän yksityiskohtainen. (UUS) Riittävät toimialakohtaiset normit mahdollistavat toimintojen siirtämistä ennakkovalvonnasta jälkivalvontaan. (Kuntaliitto) 10

Normiohjauksen soveltamista olemassa oleviin toimintoihin tulisi vielä tarkastella esitettyä tarkemmin, jotta eri toimijat saisivat tasapuolisen kohtelun ja että vaatimustason saavuttamiseen jäisi riittävä aika. (UUS) Normiohjauksella ei tule pyrkiä maksimaaliseen vaatimustasoon, joka ei ole kustannustehokkuusnäkökohdat huomioon ottaen ympäristönsuojelunkaan kannalta perustelua. (EK). Normiohjausta ei tule käyttää keinona vaatimustason yleiseen kiristämiseen. (Energiateollisuus, ÖKL) Normiohjaukseen tarvittavien valtioneuvoston asetusten valmistelussa tulisi huolehtia, ettei asetuksista tulisi liian yksityiskohtaisia hyväksymisprosesseja ohjaavia instrumentteja. (STM) Normiohjauksessa tulisi ottaa kattavasti huomioon ympäristöön liittyvä säädöskokonaisuus, kuten kemikaalilainsäädäntö ja esim. kauppa- ja teollisuusministeriön päätös vaarallisten kemikaalien varastoinnista ja käsittelystä jakeluasemalla (415/1998). (TUKES) Lupamenettelyssä ja hankkeiden rekisteröinnissä on tärkeää, että eri viranomaisten välinen yhteistyö käynnistyy mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Esimerkiksi pieniä energiantuotantoyksiköitä koskevassa lupakäsittelyssä ja tällaisten laitosten rekisteröintejä hyväksyttäessä olisi tärkeää konsultoida Elintarviketurvallisuusvirastoa (Evira) silloin, kun lupapäätökset koskevat sen toimialaa. Bioenergian kuten puhtaan puun, turpeen ja peltobiomassan poltto varsinkin pienissä laitoksissa kasvaa nopeasti, ja lopputuotetta halutaan käyttää sellaisenaan lannoitevalmisteeksi luokiteltuna sivutuotteena. Vain edellä sanottujen raaka-aineiden poltossa syntynyttä peltotuhkaa, joka soveltuu maa ja puutarhatalouteen ja maisemointiin ja viherrakentamiseen. sekä metsätuhkaa voidaan käyttää lannoitevalmistelain (539/2006) mukaisesti lannoitustarkoituksiin. (MMM) Ympäristönsuojelun tasoa määrittelevän jakeluasemien ja pienten polttolaitosten normin laatiminen on kannatettavaa. (KSU, LSU, Vapo, Helsinki) Polttonesteiden jakeluasemien ja muiden toimialojen kohdalla normin laatimisen sijasta on syytä valmistella toimialaa koskeva valvontaohje. Valvontaohjeiden laatiminen olisi keinona joustavampi ja kevyempi. (HAM) Normiohjauksen käyttöönotossa on syytä edetä varovasti ja siksi ensivaiheessa on syytä jatkaa vain pieniä energiatuotantolaitoksia koskevan normin valmistelua. (HAM) Murskausasemia ja louhoksia sekä asfalttiasemia koskevan normin loppuunsaattaminen on kannatettavaa. (KSU) Normin on oltava kustannustehokas eikä laitokseen sovellettavien vaatimusten osalta tule korostaa yksinomaan teknologialähtöisesti BAT -periaatetta. Kysymys on kokonaistaloudellisesta tarkastelusta. (ÖKL) Ei ole tarkoituksenmukaista sitoa BAT tekniikkaa tarkoittamaan yksittäisiä paraatiarvoja joihin hetkellisesti päästään. (Energiateollisuus) Normiohjauksen haittapuolena on, että päästöraja-arvot voivat jo melko lyhyellä aikavälillä jäädä jälkeen teknologisesta kehityksestä (SYKE, Helsinki), eivätkä enää jonkun ajan jälkeen toteuta BAT-periaatetta. (SYKE) Lähtökohdaksi tulisi ottaa jo normeja laadittaessa, että niitä tarkistetaan riittävän usein, esimerkiksi noin kymmenen/parin vuoden välein (SYKE, Helsinki). Tämä koskee erityisesti pienten polttolaitosten asetusta. Poikkeuksellisten tilanteiden määrittely sekä valvonnan ja 11

tarkkailun merkitys korostuu normiohjauksessa. (SYKE) Normiohjauksen tulisi keskittyä laitoksen ympäristönsuojelulliseen suoriutumiseen eikä sääntelyssä tule mennä pitkälle teknologiaan ja muihin keinoihin, joilla asetetut suoriutumisvaatimukset saavutetaan. (ÖKL) Toiminnoille asetettavien vaatimusten ennakoitavuus ja lupamääräysten yhdentyminen eivät poista perustuslain vastaista osallistumismahdollisuuksien kaventamista. (SLL) PINO- ja JANO-asetusten ymmärrettävyyttä heikentää muun muassa se, että ne on kirjoitettu siten, kuin toiminnat kuuluisivat "rekisterimenettelyyn" eikä "hyväksymismenettelyyn". Ehdotetut lainmuutokset sekä asetukset ovat eräiltä muiltakin osin ristiriitaisia. Esimerkiksi poikkeusta luvanvaraisuudesta ei voida säätää esitetyllä tavalla asetustasolla. (LSY) Alueen muiden lähteiden melutason huomioon ottaminen asetuksessa on mahdotonta. (SLL) Normit ja lupa Normiohjauksen laajentaminen yleiseksi ohjausmenetelmäksi ei ole toivottavaa, vaan lupaharkinnassa on aina käytettävä tapauskohtaista harkintaa. (Vapo, Metsäteollisuus) Tapauskohtainen laitoksen lupakäsittely on BAT-rajoista huolimatta oltava mahdollista. (Vapo) Toiminnanharjoittajalla tulee olla valinnanvapaus, valitseeko se yksittäisen kattilalaitoksen kohdalla ympäristölupamenettelyn vai asetuksen mukaisen käsittelyn. Laitosalueita pitää voida luvittaa edelleen yhtenäisellä menettelyllä. Myös laitoskohtaisen tulkinnan mahdollisuus, kuten sijainti, käyttötarkoitus ja käyttötunnit tulee säilyä. (Metsäteollisuus) Normiohjauksen tulee poikkeustilanteissa ja -olosuhteissa mahdollistaa tapauskohtainen yksilöllinen lupakäsittely vaihtoehtoisena menettelynä. (EK) Normiohjauksen ei tarvitse olla lupa- tai hyväksymismenettelyjä korvaavaa vaan sitä tukevaa. (KSU) Erityisen haasteellinen lupaprosessi on silloin, kun normiohjaukseen kuuluva toiminta (kattilalaitos) on osa suurempaa kokonaisuutta. Liian tiukat normit ilman tapauskohtaista harkintaa voivat estää koko toiminnan. (Metsäteollisuus) Normiohjaus on käyttökelpoinen lupamääräysten yhtenäistämiseksi projektin yleisesti esittämässä muodossa ja se nopeuttaa lupamenettelyä. Edellytyksenä on, että asianosaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet pysyvät entisinä. (VaHaO) Jakeluasemat ja pienet energiantuotantolaitokset voidaan siirtää pois lupamenettelystä vaarantamatta ympäristönsuojelun tasoa ja asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia. (Kuntaliitto) Toimialakohtaiset normit tulee jollakin aikataululla saattaa koskemaan kaikkia sen säätelyn piiriin kuuluvia vanhojakin toimintoja, myös sellaisia joiden nykyisissä luvissa ei ole määrätty luvan tarkistamisen päivämäärästä tai joilla kenties ei ole nykyisen kaltaista ympäristönsuojelulain mukaista ympäristölupaa. Normissa tulee selkeästi ilmetä, että tämän jälkeen toiminnassa noudatetaan vanhan luvan sijaan normin säädöksiä. (Lahti) 12

Toiminnan sijoittumiseen liittyvät kysymykset Toimintojen sijaintiohjaus on ympäristönsuojelun haittojen ehkäisemisessä aivan keskeinen tekiä. Lisääntyvä normiohjaus ei saa syrjäyttää toiminnan vaihtoehtoisten sijaintipaikkojen huolellista tarkastelua. (ESA) Sijoituspaikkakysymysten ratkaisemiseen tarvitaan lupaharkintaa. (SLL, NoM) Ehdotuksesta saa sen käsityksen, että toiminnat, jotka sijaitsevat tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella, tarvittaisiin aina ympäristölupa. Asia tulisikin ilmaista esim. niin, että ympäristölupa tarvitaan toiminnalle, joka sijaitsee tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella ja toiminnasta voi aiheutua pohjaveden pilaantumisen vaaraa. (Lahti) Sikäli kun normeja on tarkoitus soveltaa luokitelluilla pohjavesialueille sijoittuviin toimintoihin, asia vaatii tarkempaa selvittämistä. (HAM) Energiantuotantolaitosten sijoittumista tulee voida tarkastella lupamenettelyssä, jossa myös haitankärsijällä on paremmat mahdollisuudet tuoda esiin haittoja ja jossa määritellään laitoksen ja haitankärsijöiden oikeussuhteet. (VaHaO) Loppuraportin ehdotukset eivät merkitse suurta periaatteellista muutosta maankäytön ohjauksen asemaan toimintojen sijoituspaikkaa ratkaistaessa. Ehdotukset normiohjauksen soveltamisesta pieniin energiantuotantoyksiköihin, nestemäisten polttoaineiden jakeluasemiin sekä murskausasemiin, kivenlouhimoihin ja asfalttiasemiin näyttäisivät lähtökohtaisesti soveltuvan kaavoituksen ja maankäytön muun ohjauksen mahdollisuuksiin näiden toimintojen sijoittumisen ratkaisemisessa. (YM/ALO) Murskausasemiin, kivenlouhimoihin ja asfalttiasemiin sekä eräisiin muihin toimintoihin sovellettavan normiohjauksen jatkovalmistelussa on tarpeen ottaa riittävästi huomioon sijoituspaikkaa koskevien vaatimusten suhde maankäytön ja rakentamisen ohjaukseen. (YM/ALO) Ympäristölupamenettelyn soveltaminen myös jatkossa eläinsuojien sijoituspaikan soveltuvuuden harkintaan on perusteltua. Jatkossa on kuitenkin tarpeen yksityiskohtaisemmin pohtia eläinsuojien sijoittamista koskevan ympäristölupamenettelyn ja maankäytön ohjauksen tehtäviä ja työnjakoa. Tämä on tarpeen mm. sen vuoksi, että viime aikaisessa oikeuskäytännössä on erityisesti maatalouden suuryksiköiden sijoittumiseen liittyvissä kaavaratkaisuissa esiintynyt sellaisia tulkintoja, jotka näyttävät asettavan merkittäviä rajoituksia kaavoituksen ja kaavamääräysten käytölle ympäristöhaittojen ehkäisemisessä (esim. KHO:n vuosikirjaratkaisu 2006:24 Nurmon keskustan yleiskaavasta). (YM/ALO) Loppuraportissa mainitaan, että yhtenäinen normi takaisi kaikille toiminnoille niiden sijainnista riippumatta ennakoitavissa olevan ja yhtenäisen vaatimustason. Poikkeuksen tästä yhtenäisestä tasosta muodostavat pohjavesialueet, joilla vaatimustason tulee olla tiukempi ja tapauskohtaiseen harkintaan perustuva. (UUS) Kaavoituksen roolia teollisen toiminnan sijoittumisen ohjauksessa olisi myös tehostettava. (Energiateollisuus) Kaavoituksen päätehtävä on ohjata maankäyttöä ja rakentamista. Kaavoituksessa olisi keskityttävä alueidenkäytön kannalta olennaisiin kysymyksiin ja vältettävä lainsäädännön kehittämistä sellaiseen suuntaan, joka edellyttäisi kaavoituksessa ratkaistavaksi asioita, jotka paremmin soveltuvat muuhun yhteyteen ja jotka lisäisivät edelleen kaavoituksessa selvitettävien asioiden määrää. (YM/ALO) 13

Kaavamääräykset voivat ohjata kaavamuodosta riippuen alueen yksityiskohtaisempaa suunnittelua, alueen rakentamista tai muuta käyttämistä. Suhteellisen pysyvät kaavamääräykset saattavat verraten huonosti soveltua toiminnan jatkuvaan ohjaamiseen, joka ympäristöluvissa on keskeistä. Lisäksi toimintaan liittyvien erityisten vaatimusten ja niitä koskevien määräysten valvonta saattaa huonosti soveltua kunnan rakennusvalvonnalle, joka muutoin on keskeinen kaavojen noudattamista valvova viranomainen. (YM/ALO) Pienten polttolaitosten asetusluonnos (PINO) Rekisteröintimenettelyllä ei saavuteta merkittävää etua. Erityisesti saattaa aiheutua naapuruussuhdelain mukaista kohtuutonta haittaa tai voi olla tarpeen antaa lisämääräyksiä biopolttoainetta tai turvetta polttoaineena käyttäville laitoksille, mikä johtaa joka tapauksessa lupamenettelyyn. (VaHaO) Ehdotus rekisteröintimenettelyn käyttöönotosta PINOssa on kannatettava. (Kuntaliitto) Normiohjauksen keskeisenä ongelmana on laatia eri olosuhteisiin soveltuvat oikeudenmukaiset päästörajoitukset. (Energiateollisuus) Esitetyt päästöraja-arvot ovat nykytekniikkaan ja menetelmiin verrattuna löysiä. Velvoitteet energiankäytön tehokkuudesta, jätteiden määrän ja haitallisuuden ehkäisystä sekä vesistöön tai ympäristöön johdettavan lämmön enimmäismäärästä puuttuvat. (SLL) Rikin- ja typenoksidien sekä hiukkasten lisäksi muiden haitallisten aineiden päästöjä ja melutai hajuhaittoja naapurustolle ei ole tarkasteltu PINO-ehdotuksessa. (SLL) PINO-asetusluonnos tulisi ottaa uudelleen tarkasteltavaksi ja sitä tulisi valmistella yhteistyössä toiminnanharjoittajien, polttolaitevalmistajien ja polttoainemyyjien kesken. (Metsäteollisuus, Energiateollisuus) Normissa esitetyn tarkkailusuunnitelman liitteeksi tulee laatia ohjeistusta omaehtoisen käytönvalvonnan ja -tarkkailun sisällöstä. Tulisi pohtia myös jälkivalvonnan järjestämistä ja toiminnanharjoittajien oikeuksien turvaamista. (Energiateollisuus) Laitetoimittajat eivät pysty sitoutumaan normiluonnoksessa alle 50 MW:n raskasöljykattiloille esitettyihin päästörajoihin (NOx ja hiukkaset). Tämän lisäksi porrastus 5 MW kohdalla käytännössä lopettaisi 5 20 MW tulitorvi-tuliputkikattiloiden valmistuksen Suomessa. Porrastus pitää olla 20 MW kohdalla sekä uusille että vanhoille kattiloille, sillä tulitorvituliputkikattilat ovat samaa tekniikkaa 20 MW:iin saakka ja päästötkin näin ollen samaa tasoa. (Energiateollisuus) Vara ja huippukattiloita, joiden huipun käyttöaika on alle 1500 h/a liukuvana 5 vuoden keskiarvona, tulisi tarkastella kokonaan omana kokonaisuutenaan pois normiehdotelmasta. Näin huippu- ja varavoimalaitosten toiminta kyettäisiin takaamaan tarvittaessa, vaarantamatta kuitenkaan ympäristösuojelun tasoa ja mm. kaukolämpöhuippukattiloiden ja tarvittavan sähköntuotannon huippu - ja varavoiman erityispiirteet saataisiin huomioitua. Samanlaisten päästöjenvähennysjärjestelmien vaatiminen huippu- ja varakattila järjestelmiin johtaisi mm. käyttökelpoisten laitosten poistoon käytöstä, vaikuttamatta kuitenkaan merkittävästi ympäristön laatuun. (Energiateollisuus) Normiohjaus soveltuu hyvin pienten 5 50 MW energiantuotantolaitosten ympäristönsuojeluvaatimusten täyttämiseen. Vaikka normiehdotus on hyvin perusteellinen, joissain kohdin lii- 14

ankin yksityiskohtainen, ehdotusta ei esitetyssä muodossa tulisi vielä ilman tarkempaa valmistelua viedä eteenpäin. (LOS) Esitetyt yhdet raja-arvot tietyn kokoluokan laitoksille selkeyttää tulkintaa, asettaa laitokset yhdenvertaiseen asemaan ja estää raja-arvojen tulkinnanvaraisuuden turvaten siten myös toiminnanharjoittajien oikeusasemaa. Raja-arvojen yhteensovittaminen LCP -asetuksessa annettujen raja-arvojen kanssa vähentää toiminnanharjoittajien tarvetta mitoittaa tarkoituksellisesti polttolaitosten kokoa siten, ettei niihin tarvitsisi soveltaa "tiukempaa" LCP-asetusta. (KSU) Asetuksen päästöraja-arvot on annettu pääsääntöisesti BAT -julkaisun raja-arvovaihteluvälin alarajan mukaisina. Tämä parantaa laitosten ympäristönsuojelullista tasoa. Vanhojen ja huonokuntoisten polttolaitosten ympäristöluvissa on annettu varsin väljiä raja-arvoja eikä kaikissa laitoksissa tulla saavuttamaan asetuksen raja-arvoja. Tällöin asetusta ei voitane soveltaa ilmoitusmenettelyn/rekisteröinnin tarkoittamalla tavalla, vaan kyseiset laitokset tarvinnevat ympäristöluvan. Asetuksessa olisi tullut ottaa selkeämpi kanta pohjavesialueella sijaitseviin laitoksiin ja katsoa, missä tapauksessa nämä tarvitsisivat ympäristöluvan. (KSU) On syytä varmistaa se, että kunnat vievät tiedot tietojärjestelmään PINO-asetuksessa esitetyn mukaisesti. Nykyisellään vain osa kunnista käyttää kunta-vahtia. Varsinkin pienten kuntien valmius merkitsemismenettelyyn on kyseenalainen. Merkitsemismenettelyn vaatima tietosisältö on varsin laaja eikä poikkea paljoakaan ympäristöluvan tietovaatimuksista, työmääräsäästö jäänee siten marginaaliseksi. (KSU) Polttonesteiden jakeluasemia koskeva asetusluonnos (JANO) Työryhmän esitys on teknisiä vaatimuksia koskevilta osin hyvä ja ympäristölupamenettelyä kehittävä sekä sijoituspaikan valintaa koskevan säätelyn osalta siihen liittyvistä ongelmista huolimatta mahdollinen (VaHaO). Ehdotuksen vaatimustasoa voidaan pitää asianmukaisena ottaen huomioon jakeluasemia koskeva muu lainsäädäntö (SYKE). On erittäin perusteltua, että ympäristölupa tarvitaan aina, mikäli toiminta sijoittuu tärkeälle tai vedenhankintakäyttöön soveltuvalle pohjavesialueelle. (SYKE, VaHaO). Ympäristölupamenettelyä voidaan keventää nykyisestä ja korvata se muualla kuin tärkeillä pohjavesialueilla suoralla normiohjauksella. Hallinnollisena menettelynä olisi tällöin ympäristönsuojelulakiin perustuva informatiivinen rekisteröintimenettely. Lupaan pitkälti rinnastettava, mutta kevennetty hyväksymismenettely ei jakeluasemien osalta ole kannatettava. Asetusluonnos soveltuu hyvin toimialakohtaisen normin jatkovalmistelun pohjaksi (ÖKL). Ympäristönsuojelun taso voidaan turvata rekisteröintimenettelyssä kun asema täyttää asetuksen vaatimukset. Asetuksen poikkeus luvanvaraisuudesta pitää kirjoittaa täsmällisesti. Asetusluonnoksessa ei mainita, missä vaiheessa ilmoitus ympäristönsuojelun tietojärjestelmään merkitsemistä varten tehdään ja kuka käytännössä tarkastaa ympäristönormien täyttymisen, rakennusvalvonta vai ympäristövalvonta. Luvanvaraisten osalta rakennuslupamenettely voi jäädä odottamaan tarvittaessa lupapäätöstä, rekisteröitävien osalta sellaista ei ole ainakaan ehdotettu (Kuntaliitto). Polttoaineiden jakeluasemien siirtäminen pelkän ilmoitusmenettelyn piiriin johtaisi todennäköisesti suureen työmäärään jälkivalvonnassa. Ongelmia toisi mm. se, ettei lainsäädännössä ole määritelty tärkeää ja muuta vedenhankintakäyttöön soveltuvaa pohjavesialuetta, jota käsitettä käytetään hyväksymismenettelyssä (SLL). 15

Asetusluonnoksen sijoituspaikkaa koskevat yleiset edellytykset eivät voine koskea ilmoituksenvaraisia ja rekisteröitäviä kun näiden sijoituspaikkaa koskevat edellytykset täytyy olla yksilöityinä jo aiemmassa pykälässä (Kuntaliitto). Polttonesteiden jakeluasemia koskevan asetusehdotuksen perustelutekstiä on tarpeen tarkistaa. Perustelutekstissä on polttonesteiden sijoittumista koskevaa asemakaavan mukaisuuden vaatimusta tulkittu hyvin väljästi tavalla, joka ei vastaa yleistä tulkintaa eikä oikeuskäytäntöä. Kun asemakaavan sisällön tulkinta perustuu maankäyttö- ja rakennuslakiin ja asemakaavassa kulloinkin oleviin merkintöihin ja kaavamääräyksiin, ei asetuksen perustelutekstissä liene syytä tulkita asemakaavan mukaisuutta yksityiskohtaisesti. Asetuksen perustelutekstistä saa myös sen kuvan, että asemakaavan ulkopuolisilla alueilla maantielain mukainen tiesuunnitelma voisi korvata suunnittelutarveratkaisun. Tällainen tulkinta ei perustu lakiin ja se tulee sen vuoksi poistaa perusteluista. Myös perustelujen viimeinen kappale, jossa on käsitelty jakeluasemien sijoittamista suhteessa luonnonarvoihin, vaatii täsmentämistä luonnonsuojelualueisiin ja Natura 2000 -alueisiin kohdistuvien vaikutusten osalta (YM/ALO). Tärkeillä tai muilla vedenhankintakäyttöön soveltuvilla pohjavesialueilla olevien toimintojen lupa/ilmoitusvelvollisuutta on syytä edelleen täsmentää ja tarkistaa. Nykyisellään pohjavesialueilla olevien toimintojen osalta lupavelvollisuus jää monesti liian epämääräiseksi, kun korostetaan tapauskohtaista harkintaa (YSA 1 2 mom) ja samalla epäsuorasti annetaan ymmärtää, että lupavelvollisia toimintoja tärkeillä pohjavesialueilla ei tulisi sallia. Ehdotuksesta saa sen käsityksen, että toiminnat, jotka sijaitsevat tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella, tarvittaisiin aina ympäristölupa. Asia tulisikin ilmaista esim. niin, että ympäristölupa tarvitaan toiminnalle, joka sijaitsee tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella ja toiminnasta voi aiheutua pohjaveden pilaantumisen vaaraa. (Lahti). Ei ole perusteltua, että tärkeillä tai muilla vedenhankintakäyttöön soveltuvilla pohjavesialueilla ehdottomasti edellytettäisiin ympäristölupaa kaikilta alle 10 m 3 jakeluasemilta. Tällaisia pieniä ei-kaupallisia jakeluasemia on erittäin suuri määrä (Kuopio). Täyttääkseen normiohjaukselle asetetut tavoitteet pitää polttonesteiden jakeluaseman normin sisältää nyt esitettyjä yksilöidympiä ja teknisempiä vaatimuksia. Asetusluonnoksen perustelumuistiossa on useat jakeluaseman toimintaan liittyvät vaatimukset esitetty lukuarvoina ja ne ovat siksi myös varsinaista asetusta konkreettisemmalla tasolla. (UUS). Esitetyt vaatimukset ovat hyvää tasoa ja niissä on huomioitu paras tekniikka ja hyvä käytäntö. Normit yhtenäistävät jakeluasemien vaatimuksia ja käytäntöjä. Tärkeillä pohjavesialueilla olevien jakeluasemien vaatimuksiin viemäröintijärjestelmä tulisi lisäksi varustaa sulatuskaapeloinnilla, jotta viemärijärjestelmän toimivuus voitaisiin varmistaa kaikissa olosuhteissa. (PSA). Hyvän ympäristönsuojelun tason esittävän normin laatiminen jakeluasematoiminnalle on paikallaan. Se nopeuttaa lupakäsittelyä ja yhdenmukaistaa lupapäätöksiä sekä parantaa lupien laatua. Normi toimii hyvin ympäristölupamenettelyn tukena. Jos käytettäisiin pelkästään kevennettyä hallintomenettelyä, toiminnan ympäristövaikutusten olisi oltava niin vähäisiä, että niihin ei olisi erityistä syytä puuttua paikallisista olosuhteiden muutoksista johtuenkaan. Jakeluasemat sijoittuvat väylien varrelle, missä jo muutenkin on liikennettä, näin muut ympäristön pilaantumisen riskit korostuvat. Sijoittumista voidaan ohjata kaavoituksella siten, että asemien läheisyyteen ei sijoitu häiriölle alttiita kohteita taikka ympäristö ei ole luonnon- ja muilta olosuhteiltaan soveltumaton jakeluasematoiminnalle (KSU). Polttonesteiden jakeluasemien normin laatimisen sijasta on syytä valmistella toimialaa koskeva valvontaohje. Valvontaohjeiden laatiminen olisi keinona joustavampi ja kevyempi (HAM). 16

Ilmoitus ympäristönsuojelun tietojärjestelmään rekisteröintiä varten tehtäisiin kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Vaikka kunnilla on nykyisin mahdollisuus käyttää ns. kuntavahti tietojärjestelmää, hyvin harvat kunnat sitä käyttävät ja päivittävät. Ennen kuin asetuksessa velvoitetaan kuntia huolehtimaan ympäristönsuojelulain 65 :n mukaisesta tietojärjestelmään merkitsemisestä, on syytä varmistua siitä, että niiden on mahdollista suoriutua tästä tehtävästä (KSU). Raja-arvot vaikuttavat oikein asetetuilta samoin kuin öljynerotukseen liittyvien standardien käyttö, mutta raja-arvot perustuvat ilmeisesti noin 10 vuotta vanhan aineiston perusteella tehtyyn tarkasteluun (LSY). Eläinsuojien ympäristölupamenettelyn keventäminen (ENO) Luopuminen eläinsuojien normiohjauksesta on oikea ratkaisu (KSU, LSU, VaHaO). Eläinsuojatyöryhmän ehdotukset jatkotyöstä ovat myös hyviä ja välttämättömiä. (LSU, VaHaO, SLC) Pääosalle ympäristölupavelvollisista eläinsuojista tulisi laatia normi ympäristönsuojelun tasosta ja tällä korvata toiminnan lupavelvollisuus. (Kuopio) Kotieläintalouden ympäristönsuojeluohje tulee uusia mahdollisimman pian. Uusimistyössä tulisi painoa antaa erityisesti lantaloiden kattamis-, lannan syyslevitys-, suojavyöhyke- ja talvijaloittelu-kysymyksiin. (KSU) Kotieläinohjeen ja nitraattiasetuksen laatiminen mahdollisimman selkeiksi helpottaa sekä toiminnanharjoittajan että lupaviranomaisen työtä ja edistää lupakäytännön yhtenäistymistä. (MMM) Nitraattiasetuksen muutosta koskeva valmistelutyö tulisi aloittaa mahdollisimman joutuisasti (LSU, MMM, KSU). jotta muutokset saataisiin voimaan jo vuoden 2009 alussa. Nitraattiasetus kuuluu myös niihin täydentäviin ehtoihin, jotka ovat EU:n kokonaan tai osittain rahoittamien tukien saamisen perusehtona. (MMM) Lainsäädännön yhtenäisyyden osalta olisi tärkeää, että yhtä toimialaa koskevat määräykset sisällytettäisiin samaan asetukseen. (LSU) Nitraattiasetuksesta puuttuu lupamääräyksissä jatkuvasti esiin tulevia asioita, kuten esimerkiksi selkeät rajoitukset lannan levittämisestä pohjavesialueille. Ilmaston muuttuessa lietesäiliöiden kattamisen tarve korostuu hajuhaittojen vähentämisen ohella siitä syystä, että sademäärien oletetaan lisääntyvän (lietealtaan tilavuus, levitettävä määrä). (KSU) Ehdotuksen mukaan eläinsuojan ympäristöluvan tarkistamisen yhteydessä uuden hakemuksen sijasta tehtäisiin ilmoitus ympäristönsuojelun tietojärjestelmään merkitsemistä varten, jos toiminta jatkuu entisellään. Tällaisen poikkeusmenettelyn luominen pelkästään eläinsuojille ei ole perusteltua, eikä kannatettavaa. (Lahti) Eläinsuojien sijoituspaikan soveltuvuuden arviointiin annettavat suositukset ovat kannatettavia. (VaHaO) Eläinsuojien lupien tarkistaminen ilmoitusmenettelyssä voi olla mahdollista, mutta asian vireilletulosta tulee ilmoittaa lähinaapureille osapuolten oikeusturvan säilymiseksi. (VaHaO) On hyvä, että määritelmiin on sisällytetty eläinsuojan laajennuksen määritelmä. Lisäksi olisi hyvä määritellä tiivispohjaisuus-käsite. Maatalouden tiivispohjainen ei ole sama kuin jätepuo- 17