KIRJALLINEN KYSYMYS 820/2006 vp Verottajan edellyttämän työnantajan vuosiilmoituksen laiminlyöntimaksu Eduskunnan puhemiehelle Lakia verotusmenettelystä muutettiin vuonna 2004 lisäämällä siihen määräys laiminlyöntimaksusta, joka voidaan määrätä, jos henkilö tai yhteisö laiminlyö sille määrätyn velvollisuuden antaa jonkin kolmannen verotukseen liittyviä tietoja. Lakia on alettu soveltaa ensimmäisen kerran vuodelta 2005 annettaviin tietoihin. Verotukseen tarvittavia tietoja kerätään esimerkiksi työnantajilta, osinkoa jakaneilta osakeyhtiöiltä, ammattiyhdistyksiltä, pankeilta ja vakuutusyhtiöiltä. Tiedot on annettava oma-aloitteisesti verohallinnon määräämiä lomakkeita käyttäen yleensä tammikuun loppuun mennessä. Verohallitus on antanut 31.1.2006 ohjeen "Sivullisilmoittajan laiminlyöntimaksu", Dnro 203/39/2006. Ohjeen perusteella on rutiininomaisesti määrätty kevään 2006 aikana noin 15 000 laiminlyöntimaksua. Maksut ovat vähäisestäkin viivästymisestä olleet yleisesti 1 200 euroa, vaikka virhe on korjattu välittömästi huomautuksen jälkeen. Jos virhettä ei korjata, on maksu vähintään 1 800 euroa. Kun asia esiteltiin eduskunnalle, korostettiin hallituksen esityksessä, että ilmoitusvelvollista kuullaan aina ennen maksun määräämistä ja maksun määräämisessä otetaan huomioon syyt, jotka ovat johtaneet laiminlyöntiin. Lisäksi hallituksen esityksen perusteluissa annettiin ymmärtää, että pienyrityksen ilmoituksen myöhästymisestä maksu olisi 100 euroa (HE 57/2004 vp, yksityiskohtaiset perustelut). Valtiovarainvaliokunta korosti mietinnössään ilmoitusvelvollisen oikeusturvasta huolehtimista ja sitä, että korotusten tason tulee olla hallituksen esityksessä kuvatulla tasolla (VaVM 4/2004 vp). Verohallituksen ohjeen mukaan alin maksu vuosi-ilmoituksen tulonsaajaerittelyn myöhästymisestä on 1 200 euroa, jos myöhästyneet tiedot eivät ehdi esitäytetylle veroilmoitukselle. Jos myöhästyneet tiedot ehtivät esitäytetylle veroilmoitukselle, alin maksu on 100 euroa. Verohallinto on toiminut maksun määräämisessä hyvin kaavamaisesti. Selvitykset myöhästymisen syystä on tutkittu vasta oikaisumenettelyssä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy verottajan edellyttämän vuosi-ilmoituksen laiminlyöntimaksun saattamiseksi kohtuulliselle tasolle ja että sen määrääminen tapahtuu kohtuullista harkintaa käyttäen siten kuin lakia säädettäessä on tarkoitettu? Versio 2.0
Helsingissä 18 päivänä lokakuuta 2006 Minna Lintonen /sd 2
Ministerin vastaus KK 820/2006 vp Minna Lintonen /sd Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Minna Lintosen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 820/2006 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy verottajan edellyttämän vuosi-ilmoituksen laiminlyöntimaksun saattamiseksi kohtuulliselle tasolle ja että sen määrääminen tapahtuu kohtuullista harkintaa käyttäen siten kuin lakia säädettäessä on tarkoitettu? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Laiminlyöntimaksun määräämisestä ja suuruudesta säädetään verotusmenettelystä annetun lain 22 a :ssä. Lainkohdan mukaan tiedonantovelvolliselle voidaan määrätä laiminlyöntimaksu, jos tiedonantovelvollisuuden täyttämiseksi annettavassa ilmoituksessa, muussa tiedossa tai asiakirjassa on vähäinen puutteellisuus tai virhe, eikä tiedonantovelvollinen ole noudattanut todistettavasti lähetettyä kehotusta sen korjaamiseen. Maksu voidaan määrätä myös, jos tiedonantovelvollinen on ilman pätevää syytä antanut myöhässä ilmoituksen, tiedon tai asiakirjan. Lisäksi maksu voidaan määrätä, jos tiedonantovelvollinen on antanut tiedot muulla tavalla kuin Verohallitus on määrännyt eikä tiedonantovelvollinen ole noudattanut todistettavasti lähetettyä kehotusta asian korjaamiseen. Näissä tapauksissa maksun suuruus voi olla enintään 2 000 euroa. Laiminlyöntimaksu voi olla enintään 5 000 euroa, jos ilmoitus, muu tieto tai asiakirja on olennaisesti puutteellinen tai virheellinen. Samansuuruinen maksu voidaan määrätä myös silloin, kun tiedonantovelvollinen on antanut ilmoituksen tai asiakirjat vasta todistettavasti lähetetyn kehotuksen jälkeen. Enimmäismaksu on 15 000 euroa, ja se voidaan määrätä, jos tiedonantovelvollisen menettely on ollut tahallista tai törkeän huolimatonta, kun hän on antanut olennaisesti väärän ilmoituksen, muun tiedon tai asiakirjan. Enimmäismaksu voidaan määrätä myös silloin, kun ilmoitusta ei ole lainkaan annettu. Kun laiminlyöntimaksun suuruutta määrätään, otetaan huomioon annettavien tietojen määrä. Yksityishenkilöiden verotus perustuu huomattavassa määrin suorituksen maksajien antamiin vuosi-ilmoitustietoihin. Kun nämä sivullisten antamat tiedot ovat lisääntyneet, verovelvollisen omaa ilmoittamisvelvollisuutta on voitu supistaa. Yksityishenkilöt ovat saaneet esitäytetyn veroilmoituksen verovuodelta 2005 toimitettavaa verotusta varten. Uuden menettelyn edellytyksenä oli, että sivullisten antamat tiedot ovat oikein ja että ne annetaan oikea-aikaisesti ja oikealla tavalla. Laiminlyöntimaksusta säädettiin, koska lainsäädännössä sivullisten laiminlyöntien sääntely on ollut hajanaista ja puutteellisesti säänneltyä. Säännöstä sovellettiin ensimmäisen kerran vuodelta 2005 annettuihin vuosi-ilmoitustietoihin. Laiminlyönnin suuruus määräytyy sen mukaan, kuinka vakavasta laiminlyönnistä on kyse. Maksu määrätään täysin sadoin euroin, ja pienin maksu on 100 euroa. Laiminlyöntimaksua ei määrätä yksityishenkilölle tai kuolinpesälle, ellei kyse ole elinkeinotoimintaan taikka maa- tai metsätalouteen liittyvästä tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnistä. Asiakasta kuullaan aina, kun maksu määrätään, ja maksua voidaan kohtuullistaa, jos sen määrä nousee huomattavan korkeaksi. Maksua voidaan kohtuullistaa myös silloin, 3
Ministerin vastaus kun ilmoitusvelvollisen laiminlyönti on olosuhteisiin nähden vähäinen. Sitä voidaan alentaa tai se voidaan jättää kokonaan määräämättä. Maksua määrätessään verohallinto ottaa huomioon laiminlyönnin vakavuuden. Erityisissä tapauksissa maksua voidaan jälkikäteen kohtuullistaa ottamalla huomioon tapauskohtaiset olosuhteet. Tämän vuoksi asia ei anna hallituksen taholta aihetta enempiin toimenpiteisiin. Helsingissä 8 päivänä marraskuuta 2006 Toinen valtiovarainministeri Ulla-Maj Wideroos 4
Ministerns svar KK 820/2006 vp Minna Lintonen /sd Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 820/2006 rd undertecknat av riksdagsledamot Minna Lintonen /sd: Vilka åtgärder kommer regeringen att vidta för att bringa försummelseavgiften för den årsanmälan som beskattaren förutsätter till en skälig nivå och att fastställandet av den sker enligt skäligt övervägande som avsikten varit när lagen stiftades? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Fastställandet och storleken av försummelseavgiften fastställs i 22 a i lagen om beskattningsförfarande. Enligt lagrummet kan den uppgiftsskyldige åläggas att betala en försummelseavgift om det finns en mindre bristfällighet eller ett mindre fel i en deklaration, en annan uppgift eller en handling som lämnas för fullgörande av uppgiftsskyldigheten, och den uppgiftsskyldige inte har följt en bevisligen sänd uppmaning att avhjälpa bristfälligheten eller felet. Avgiften kan också åläggas om den uppgiftsskyldige utan giltig orsak har lämnat en deklaration, uppgift eller handling för sent. Dessutom kan avgift åläggas om den uppgiftsskyldige har lämnat uppgifterna på annat sätt än vad som bestämts av Skattestyrelsen och den uppgiftsskyldige inte har följt en bevisligen sänd uppmaning att avhjälpa saken. I dessa fall kan avgiftens storlek vara högst 2 000 euro. Försummelseavgiften kan vara högst 5 000 euro om en deklaration, en annan uppgift eller en handling innehåller väsentliga brister eller fel. En lika stor avgift kan också åläggas när den uppgiftsskyldige lämnat in deklarationen eller handlingarna först efter en bevisligen sänd uppmaning. Den maximala avgiften är 15 000 euro och den kan åläggas om den uppgiftsskyldige uppsåtligen eller av grov vårdslöshet har lämnat en väsentligen oriktig deklaration, annan uppgift eller handling. Maximal avgift kan också åläggas när ingen deklaration har lämnats in. Vid fastställandet av försummelseavgiftens storlek beaktas också hur mycket uppgifter som skall lämnas. Beskattningen av privatpersoner utgår i stor utsträckning från de uppgifter i årsanmälan som de som betalar prestationen lämnat. När dessa uppgifter som lämnats av utomstående har ökat har den skattskyldiges egen anmälningsplikt minskat. Privatpersoner har fått en förhandsifylld skattedeklaration för skatteåret för deklarationen 2005. Förutsättningen för det nya förfarandet var att de uppgifter som lämnats av utomstående är korrekta och att de ges vid rätt tidpunkt och på rätt sätt. Om försummelseavgiften föreskrivs eftersom regleringen av utomståendes försummelser har varit splittrad och bristfällig i lagstiftningen. Bestämmelsen tillämpades första gången i årsanmälan för 2005. Försummelsens storlek fastställs enligt hur allvarlig försummelsen är. Avgiften fastställs i hela hundra euro och den minsta avgiften är 100 euro. Försummelseavgift åläggs inte för privatperson eller dödsbo om det inte är fråga om försummelse av upplysningsplikt i anslutning till näringsverksamhet eller jord- och skogsbruk. Kunden hörs alltid när avgiften fastställs och avgiften kan jämkas om beloppet blir avsevärt högt. Avgiften kan också jämkas när den uppgiftsskyldiges försummelse är liten i förhållande till omständigheterna. Den kan sänkas eller lämnas helt ofastställd. Vid fastställandet av avgiften beak- 5
Ministerns svar tar skatteförvaltningen hur allvarlig försummelsen är. I vissa fall kan avgiften jämkas i efterhand genom att man beaktar omständigheterna från fall till fall. Därför förutsätter ärendet inga ytterligare åtgärder från regeringens sida. Helsingfors den 8 november 2006 Andra finansminister Ulla-Maj Wideroos 6