SaSha MordovetS / Getty IMaGeS / all over PreSS L Presidentti Putin vieraili Severomorskissa Venäjän pohjoisessa laivastotukikohdassa 10. tammikuuta. Venäjän UUsi asento teksti SuSanna niinivaara Putin toistaa viestiään: Venäjä on valtio, jonka yli ei kävellä. Tukea hän hakee nyt idästä ja etelästä. 20 Suomen Kuvalehti 6/ 2013
6/ 2013 Suomen Kuvalehti 21
Tammikuun toisena päivänä Venäjän presidentin Vladimir Putinin avustajilla oli päämiehelleen iloista kerrottavaa. Putinin paikka maailmanpolitiikassa oli tunnustettu arvovaltaisella areenalla: yhdysvaltalainen Foreign Policy -aikakauslehti oli valinnut Putinin maailman vahvimmaksi mieheksi. Tarkemmin sanottuna maailman melkein vahvimmaksi mieheksi. Ykkössija oli jätetty jakamatta. Näin Putinin valinta perusteltiin: Venäjän henkilöidyssä järjestelmässä tämä on se henkilö, jolla on yhä merkitystä. Hän ei ole niin suosittu kuin aiemmin, eikä hänen maallaan ole neuvostoajan painoarvoa tai vaikutusta, mutta kukaan muu tällä planeetalla ei ole onnistunut keskittämään niin paljon kotimaista ja alueellista valtaa kuin Putin. Tieto lähti nopeasti kiertämään venäläisissä viestimissä. Useilta jäi huomaamatta, että listaa ei ollutkaan laatinut Foreign Policy -lehti. Sen oli tehnyt lehden nettisaitin bloggari Ian Bremmer. Huomaamatta jäi sekin, että tutkija ja kirjailija Bremmer oli päätynyt valintoihin kavereilta kyselemällä. Hän oli myös kirjoittanut listan hieman ironisella otteella. Putinin valinta ei siis ollutkaan kohteliaisuus. Mutta miksi takertua yksityiskohtiin. Ajatus vahvuudesta sopi mainiosti Putinin ajatuksiin Venäjän paikasta maailmassa. Joulukuussa 2012 presidentti Vladimir Putin piti kolmannen presidenttikautensa ensimmäisen puheen liittokokoukselle. Putinin terveydentilasta oli liikkunut syksyn mittaan monenlaisia huhuja, mutta puhujanpaikalle asteli reippaan oloinen presidentti. Puheesta kävi selkeästi ilmi Venäjän ulkopolitiikan ydin. Venäjän pitää olla suvereeni ja vaikutusvaltainen maa, Putin sanoi. Sitten hän selitti, mikä takaa Venäjän suvereniteetin 2000-luvulla. Venäjän ei pidä ainoastaan säilyttää geopoliittista merkitystään se täytyy moninkertaistaa, Putin sanoi. Hän korosti, että tämä on Venäjän oma etu. Toteuttaminen koskee monia aloja. Se koskee taloutta, kulttuuria, tiedettä ja koulutusta sekä diplomatiaamme, erityisesti kykyä mobilisoida yhteisiä toimia kansainvälisellä tasolla, Putin sanoi ja lisäsi: Se koskee myös asevoimiamme, jotka takaavat Venäjän turvallisuuden ja itsenäisyyden. Venäjän tehtävänä ei siis ole kuunnella sivusta ja noudattaa käskyjä, vaan luoda aktiivisesti agendaa ja saada muut siihen mukaan. Putin jatkaa siitä, mitä hän kaksi aiempaa presidenttikauttaan tolkutti: Venäjän yli ei kävellä. Putin korosti jälleen kerran ettei maailmasta tullut yksinapaista, vaikka kymmenen vuotta sitten jotkut niin luulivat. Tämä oli tyypillinen piikki, joita Putin puheisiinsa istuttaa. Hän on koko valtakautensa ajan puhunut moninapaisen maailman puolesta ja vastustanut ajatusta, että kylmän sodan jälkeen maailmaa johtaisi yksin Yhdysvallat. Arvovaltaisessa Münchenin turvallisuuskokouksessa helmikuussa 2007 Putin arvosteli Yhdysvaltoja ylimitoitetusta voimankäytöstä ja ulkopolitiikan militarisoinnista. Hän syytti niin Natoa kuin Yhdysvaltoja kilpavarustelukierteen lietsomisesta Eurooppaan. Putin sai puheen jälkeen kuulla täyslaidallisen syytöksiä uuden kylmän sodan lietsonnasta. 22 Suomen Kuvalehti 6/ 2013
Mikhail klimentyev / ap / lehtikuva Venäjän eliitin mielestä Euroopasta on tullut liian pehmo. Enää Putinin puheet eivät nosta raivoa, tuskin edes otsikoita Venäjän ulkopuolella. Katse on kääntynyt kylmän sodan asetelmasta uusiin valtajakoihin. Tämän tietää myös Venäjä. Suhteet lähiulkomaihin eli entisiin neuvostotasavaltoihin ovat Putinin kolmannella kaudella Venäjälle tärkeämpiä kuin suhteet Euroopan unioniin, sanoo Moskovan Carnegie-keskuksen johtajan Dmitri Trenin. Tarkoituksena on parantaa Venäjän neuvotteluasemaa suhteessa kahteen valtakes- L Vladimir Putin asteli 12. joulukuuta parlamentin eteen pitämään vuosittaista puhetta valtakunnan tilasta. kukseen Euraasiassa: EU:hun lännessä ja Kiinaan idässä, Trenin kirjoitti joulukuussa julkaistussa artikkelissa. Treninin mukaan Venäjä on hylännyt EU:n mentorinaan. Se on käänne Venäjän suhtautumisessa maailmaan. Venäjän poliittisen eliitin mielestä Euroopan, ja laajasti ottaen länsimaailman, rappio johtuu siitä, että Euroopasta on tullut liian pehmo. Se on luopunut aiemmasta vahvuudestaan ja suosii nyt liikaa monikulttuurisuutta ja älytöntä suvaitsevaisuutta. Treninin näkemyksen mukaan Venäjä jättää länttä henkisesti. Se ehkä varmistelee vaikutusvaltaansa maailman vallan uusjakojen varalle. Yksin Venäjä ei pärjää, ja siksi se hakee liittolaisia idästä ja entisistä neuvostotasavalloista etelässä. Selkeä esimerkki uusien liittolaisten etsinnästä on Venäjän, Valko-Venäjän ja Kazakstanin tulliliitto, jonka luomisessa Venäjä aktivoitui neuvotellessaan WTO-jäsenyydestään. Siirrollaan Venäjä sai hämmennettyä WTO-neuvotteluja. Kolme valtiota solmi ensin nopeasti tulliliiton ja laajensi sen vuonna 2012 nimellisesti yhteiseksi talousalueeksi, jonka on tarkoitus tulla voimaan myöhemmin. Putin on lausunut julki, että tavoitteena on siirtyä viimeistään vuonna 2015 talousalueesta Euraasian unioniin, jota Putin kutsuu Euroopan unionin kaltaiseksi. Unioni ei olisi pelkkä talousliitto, vaan sen tarkoituksena olisi lisätä yhteistyötä myös politiikan alalla. Putinin ajatuksena on laajentaa unionia ainakin Kirgisiaan ja Tadžikistaniin. Suomen pankin siirtymätalouksien tutkimuslaitoksen ekonomisti Seija Lainela sanoo, että tulliliiton tavoite on alusta lähtien ollut talouden lisäksi poliittinen. Venäjä haluaa saada naapurivaltionsa kääntymään enemmän Venäjän suuntaan lännen sijaan, Lainela sanoo. Venäjä, samoin kuin Yhdysvallat, on kääntänyt katseensa entistä päättäväisemmin myös Kiinaan. E 6/ 2013 Suomen Kuvalehti 23
Venäjän kauppa Kiinan kanssa kasvaa nopeasti samaan aikaan kuin Euroopan ja Yhdysvaltain taloudet takkuavat. Vaikka Venäjän Kaukoidässä Vladivostokissa syksyllä pidetty Aasian ja Tyynenmeren maiden talousjärjestön Apecin kokous ei ollut sellainen menestys kuin Venäjä oli toivonut, se oli silti Venäjältä selkeä merkki Aasian suuntaan. Venäjän ja Kiinan suhteet ovat ennätyksellisen korkealla tasolla, Putin sanoi Apecissa. Turvaneuvostossa Venäjä on saanut tukea Syyria-politiikalleen Kiinalta. Yhdessä maat ovat estäneet pakotteet Syyriaa vastaan. Venäjä ei vastusta vallanvaihtoa Syyriassa, mutta sen politiikkaan ei sovi suvereenin valtion vallanvaihto ulkovaltion tuella. Tämä on Venäjän ulkopolitiikan peruskiviä. SuhteeSSa YhdYSvaltoihin Venäjä pelaa nyt kovalla kovaa vastaan. Yhdysvallat sääti Magnitski-lain ja Venäjä vastasi Dima Jakovlev -lakipaketilla. Magnitski-laki estää pääsyn Yhdysvaltoihin niiltä venäläisiltä, joita epäillään osallisuudesta juristi Sergei Magnitskin kuolemaan vankilassa 2009. Dima Jakovlev -lakipaketti on virallisesti nimeltään laki rajoituksista henkilöille, jotka ovat loukanneet Venäjän kansalaisten ihmisoikeuksia ja vapauksia. Lain mukaan näihin loukkauksiin syyllistyneitä Yhdysvaltain kansalaisia ei päästetä Venäjälle ja liiketoiminta heidän kanssaan on kiellettyä. Laki mahdollistaa niiden kansalaisjärjestöjen toiminnan keskeyttämisen, jotka ovat saaneet rahoitusta Yhdysvalloista ja osallistuvat politiikkaan Venäjällä. Venäjän ja Yhdysvaltain kaksoiskansalaisuuden omaavilla henkilöiltä kielletään oikeus olla jäseninä järjestöissä, jotka osallistuvat politiikkaan Venäjällä. Eniten julkisuutta on saanut lakipaketin osa, joka kieltää venäläisten lasten adoptoinnin Yhdysvaltoihin. Lakipaketti on saanut nimensä Venäjältä adoptoidusta Dima Jakovlevista, jonka yhdysvaltalainen adoptioisä unohti kesähelteellä autoon parkkipaikalle lähes yhdeksäksi tunniksi. Lapsi kuoli. Venäjän mukaan tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Yhdysvaltoihin adoptoituja venäläislapsia kohdellaan kaltoin. Parikymmentätuhatta moskovalaista marssi lakia vastaan tammikuun 13. päivän pakkasissa. Mielipidemittausten mukaan kasvava osa venäläisistä kuitenkin Venäjällä pelottelu tuntuu nyt saavan Suomessa tilaa. kannattaa adoptoinnin kieltämistä Yhdysvaltoihin. Vtsiom-tutkimuslaitoksen tammikuussa tekemän mielipidemittauksen mukaan lakia tuki 76 prosenttia venäläisistä. Yli puolet eli 53 prosenttia venäläisistä kieltäisi lasten adoptoinnin ulkomaille kokonaan. Kolme vuotta sitten tätä mieltä oli vain 38 prosenttia venäläisistä. SuomeSSa venäjän ulko- ja turvallisuuspolitiikan muotoutumista seurataan tarkasti. Kun Sauli Niinistö astui presidentinvirkaan, Nato-jäsenyyttä kannattavien joukossa kasvoivat odotukset siitä, että Suomi hakisi puolustusliiton jäsenyyttä. Samaan aikaan ovat lisääntyneet puheet Suomen puolustuskyvyn heikkoudesta ja kyvyttömyydestä puolustautua Venäjää vastaan. Ulkopoliittisen instituutin tutkijaa Katri Pynnöniemeä ihmetyttää se, että Venäjällä pelottelu tuntuu nyt saavan tilaa. Pynnöniemi seuraa Venäjän ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja muutoksia Venäjän puolustusteollisuudessa. Alkuvuonna emeritusprofessori Alpo Juntusen puheista syntyi suuria otsikoita. Juntunen kertoi Ilta-Sanomissa, että Venäjä voi lamauttaa Suomen puolustuksen nopeasti. Hän oli ottanut vauhtia näkemyksiinsä Ruotsin puolustusvoimien komentajan lausunnoista, joiden mukaan Ruotsi kestäisi hyökkäystä vain viikon. Juntusen mielestä Suomen tulisikin pikaisesti liittyä Natoon turvallisuuden parantamiseksi. Niinistö osallistui syntyneeseen keskusteluun tammikuussa maanpuolustuskurssiyhdistyksen tilaisuudessa. Presidentti muotoili sanansa Nato-jäsenyyden ajankohtaisuudesta mahdollisimman selkeästi: Turvallisuudessamme ei nyt ole Nato-jäsenyyden kokoista aukkoa. Katri Pynnöniemi arvioi kuohun liittyvän laajasti koettuun epäsuhtaan: EU-valtioissa ja Suomessa puolustusmäärärahoja leikataan, samaan aikaan Venäjällä on päätetty kohdentaa aiempaa enemmän varoja asevoimien uudistukseen ja armeijaan. Toki tehdyt päätökset ovat merkittäviä, erityisesti kun asevoimien saama lisäys suhteutetaan Venäjän budjetin muihin menoeriin. Usein vähemmälle huomiolle jää se, että nyt voimassa olevan varusteluohjelman rahoituksen painopiste on vuoden 2016 jälkeisessä ajassa, mikä on yksi merkittävä epävarmuustekijä, kun yritetään arvioida lopputulosta, Pynnöniemi sanoo. Yksinkertaistettuna kysymys on siitä, löytyykö puolustusteollisuudesta voimia uudistua. Nykyisten tietojen valossa tähän voi suhtautua varsin skeptisesti. Tutkijan mukaan on myös muistettava Venäjän lähtötilanne verrattuna EU-maihin. Venäjän sotateollisuuden kohdalla lisärahoituksella on määrä nostaa se syvästä kuopasta ylös, kilpailijamaiden tasolle. Uudistusta luotsannut puolustusministeri Anatoli Serdjukov sai marraskuussa näyttävät potkut, kun hänen alaisiaan alettiin epäillä mittavasta korruptiosta. Tilalle nousi pitkän uran Venäjän hätätilaministerinä tehnyt ja Moskovan alueen kuvernööriksi siirtynyt Sergei Šoigu. Venäjän asevoimien uudistus on nyt suuressa epävarmuuden tilassa, Pynnöniemi sanoo. Spekulaatiot ja huhut asevoimien uudistusten ympärillä alkoivat heti uuden puolustusministerin nimittämisen jälkeen. Henkilömuutokset ovat saaneet asiantuntijat arvuuttelemaan, mitä ne merkitsevät edellisen puolustusministerin aikana aloitettujen uudistusten kannalta. Tapetilla ovat olleet etenkin ulkoistamiset sekä muutokset upseerien koulutuksessa. Liittokokoukselle joulukuussa pitämässään puheessa Putin tähdensi, että Venäjän täytyy löytää itsestään kykyä liikkua eteenpäin ja selvitä muutoksista, joiden avulla se pysyy teknologisen kehityksen tahdissa. Putinin ajatuksissa Venäjä säilyttää näin toimiessaan suvereenisuutensa, joka puhetta tulkiten tarkoittaa vapautta muista, Pynnöniemi sanoo. Tämän perusteella tuntuisi luontevalta, että Venäjän ulkopolitiikka jatkuu reaktiivisena ja sisäänpäin kääntyneenä. SK 24 Suomen Kuvalehti 6/ 2013