Valtioneuvoston kirjelmä Eduskunnalle ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi (eurooppalainen vähäisten vaatimusten menettely) Perustuslain 96 :n 2 momentin mukaisesti lähetetään Eduskunnalle komission 15 päivänä maaliskuuta 2005 tekemä ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi eurooppalaisesta vähäisten vaatimusten menettelystä sekä ehdotuksesta laadittu muistio. Helsingissä 26 päivänä toukokuuta 2005 Oikeusministeri Johannes Koskinen Lainsäädäntöneuvos Asko Välimaa
2 OIKEUSMINISTERIÖ MUISTIO EU/2005/0801 EHDOTUS EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUKSEKSI EUROOP- PALAISESTA VÄHÄISIÄ VAATIMUKSIA KOSKEVAN MENETTELYN KÄYTTÖÖN- OTOSTA 1. Yleistä Euroopan yhteisöjen komissio on 15 päivänä maaliskuuta 2005 tehnyt Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 61 artiklan c alakohdan ja 65 artiklan mukaisesti ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi eurooppalaisesta vähäisten vaatimusten menettelystä asiakirjassa KOM(2005) 87 lopullinen. Asetuksesta päätetään yhteispäätösmenettelyn mukaisesti. Amsterdamin sopimuksen voimaantulon myötä Euroopan unioni on asettanut tavoitteekseen luoda asteittain vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue muun muassa hyväksymällä toimenpiteitä, jotka koskevat siviilioikeuden alalla tehtävää oikeudellista yhteistyötä. Tampereella vuonna 1999 kokoontunut Eurooppa-neuvosto kehotti neuvostoa vahvistamaan erityiset yhteiset menettelysäännö k- set vähäisiä vaatimuksia koskevia yksinkertaistettuja ja nopeutettuja rajat ylittäviä oikeudenkäyntejä varten. Lisäksi Eurooppaneuvosto kehotti poistamaan sellaiset välivaiheen toimenpiteet, joita vielä edellytetään päätösten ja tuomioiden tunnustamiseksi ja täytäntöönpanemiseksi pyynnön vastaanottavassa valtiossa vähäisiä vaatimuksia koskevien tuomioiden osalta. Neuvoston 30 päivänä marraskuuta 2000 hyväksymässä komission ja neuvoston yhteisessä toimenpideohjelmassa tuomioiden vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen toteuttamista siviili- ja kauppaoikeuden alalla kehotetaan yksinkertaistamaan ja nopeuttamaan vähäisiä vaatimuksia koskevien rajat ylittävien oikeudenkäyntien ratkaisemista. Myös Euroopan parlamentti on todennut tarpeen yksinkertaistaa ja nopeuttaa vähäisiä vaatimuksia koskevia oikeudenkäyntejä. Komissio on 20 päivänä joulukuuta 2002 esittänyt vähäisiä vaatimuksia koskevien oikeudenkäyntien yksinkertaistamiseksi ja nopeuttamiseksi eurooppalaisesta maksusuoritusmääräyksestä ja toimenpiteistä vihreän kirjan, jossa luotiin yleiskatsaus eräissä jäsenvaltioissa nykyään käytössä oleviin vähäisiä vaatimuksia koskeviin menettelyihin. Vihreästä kirjasta on informoitu eduskuntaa kirjeellä E 8/2003 vp. Asetusehdotusta käsitellään neuvoston siviilioikeuskomiteassa. 2. Asetusehdotuksen pääasiallinen sisältö Asetusehdotuksen I luku sisältää säännö k- set asetuksen kohteesta ja sen soveltamisalasta. Asetuksella on tarkoitus perustaa eurooppalainen menettely vähäisiä vaatimuksia varten. Tarkoituksena on 1 artiklan mukaan yksinkertaistaa ja nopeuttaa vähäisiä vaatimuksia koskevia oikeuskäsittelyjä ja alentaa kuluja. Menettely olisi asianosaisten käytettävissä vaihtoehtona jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä säädetyille menettelyille. Asetuksella poistetaan vaatimus, jonka mukaan välivaiheen toimenpiteet ovat tarpeen, jotta jäsenvaltiossa eurooppalaisessa vähäisten vaatimusten menettelyssä annetut tuomiot voidaan tunnustaa ja panna täytäntöön muissa jäsenvaltioissa, riitauttamattomista vaatimuksista annettuja tuomioita lukuun ottamatta. Ehdotuksen 2 artiklan mukaan asetusta sovelletaan siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa tuomioistuimen luonteesta riippumatta, jos rahallisen tai muun kuin rahallisen vaatimuksen kokonaisarvo ilman korkoja, kuluja ja kustannuksia on enintään 2 000 euroa menettelyn aloittamisajankohtana. Asetusta ei sovelleta erityisesti vero- tai tulliasioihin eikä hallinto-oikeudellisiin asioihin ei-
3 kä myöskään asioihin, jotka koskevat luo n- nollisten henkilöiden oikeudellista asemaa, oikeuskelpoisuutta tai oikeustoimikelpoisuutta, aviovarallisuussuhteita, perintöä tai testamenttia, konkurssia, akordia tai muita niihin rinnastettavia menettelyjä, sosiaaliturvaa, välimiesmenettelyä tai työoikeutta. Ehdotuksen II luku sisältää menettelysäännökset. Artiklassa 3 säännellään menettelyn aloittamisesta. Sen mukaan kantaja aloittaa eurooppalaisen vähäisten vaatimusten menettelyn täyttämällä asetusehdotuksen liitteessä I esitetyn vaatimuslomakkeen ja toimittamalla sen mahdollisten muiden lisäasiakirjojen kanssa toimivaltaiseen tuomioistuimeen. Vaatimuslomake voidaan toimittaa suoraan tai postitse tai käyttämällä muita viestintäkeinoja, kuten telekopiota tai sähköpostia, jotka hyväksytään siinä jäsenvaltiossa, jossa menettely aloitetaan. Hyväksyttävät viestintäkeinot on ilmoitettava komissiolle. Tuomioistuimen on kirjattava vaatimuslomake välittömästi vastaanottaessaan sen. Vanhentumisaikojen tai tapauksen mukaan muiden määräaikojen kulumisen keskeyttämistä varten asian katsotaan tulleen vireille, kun vaatimuslomake on kirjattu. Jos vaatimus ei liity toimeen, joka 2 artiklan mukaan kuuluu asetuksen soveltamisalaan, tuomioistuin ei saa käsitellä vaatimusta eurooppalaisena vähäisenä vaatimuksena, vaan sen on käsiteltävä sitä sen jäsenvaltion sovellettavien menettelysääntöjen mukaisesti, jossa menettely toteutetaan. Tuomioistuimen on ilmoitettava tästä kantajalle. Edelleen ehdotuksen 3 artiklan mukaan, jos tuomioistuin katsoo, etteivät kantajan antamat tiedot ole tarpeeksi selkeitä tai riittäviä tai ettei vaatimuslomake ole asianmukaisesti täytetty, se voi antaa kantajalle tilaisuuden täydentää tai oikaista lomaketta taikka toimittaa tuomioistuimen pyytämiä lisätietoja tai -asiakirjoja. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vaatimuslomake on saatavilla kaikissa tuomioistuimissa, joissa eurooppalainen vähäisten vaatimusten menettely voidaan aloittaa, ja että kaikissa tällaisissa tuomioistuimissa kantajille annetaan käytännön neuvoja lomakkeen täyttämisessä. Ehdotuksen 4 artikla sääntelee menettelyn kulkua. Sen mukaan eurooppalainen vähäisten vaatimusten menettely on toteutettava kirjallisena menettelynä, jollei tuomioistuin totea suullista käsittelyä välttämättömäksi otettuaan huomioon asianosaisten tältä osin esittämät huomautukset tai vaatimukset. Tuomioistuin täyttää asetusehdotuksen liitteen II mukaisen vastauslomakkeen I osan, kun se on saanut vaatimuslomakkeen. Tuomioistuimen on kahdeksan päivän kuluessa siitä, kun se on saanut vaatimuslomakkeen, annettava vastaajalle 11 artiklan mukaisesti tiedoksi jäljennös vaatimuslomakkeesta ja edellä mainitulla tavalla täytetty vastauslomake. Vastaajan on esitettävä vastauksensa yhden kuukauden kuluessa vaatimuslomakkeen ja vastauslomakkeen tiedoksiannosta täyttämällä edellä mainitun vastauslomakkeen II osa, liittämällä siihen mahdollisia lisäasiakirjoja ja palauttamalla se tuomioistuimeen. Vastaaja voi vastata myös muulla tarkoituksenmukaisella tavalla vastauslomaketta käyttämättä. Edelleen asetusehdotuksen 4 artiklan mukaan tuomioistuimen on kahdeksan päivän kuluessa siitä, kun se on saanut vastaajalta vastauksen, annettava kantajalle 11 artiklan mukaisesti tiedoksi jäljennös kyseisestä vastauksesta ja mahdollisista lisäasiakirjoista. Vastavaatimuksen osalta asetusehdotus säätää, että jos vastaaja esittää vastauksessaan vastavaatimuksen kantajaa vastaan, tuomioistuimen on ilmoitettava kantajalle kyseisestä vastavaatimuksesta. Kantajan on vastattava vastavaatimukseen yhden kuukauden kuluessa siitä, kun vastaaj an vastaus on annettu hänelle tiedoksi. Jos vastavaatimuksen kokonaisarvo ylittää 2 artiklan 1 kohdassa vahvistetun määrän, tuomioistuimen on käsiteltävä vastavaatimus ainoastaan, jos vastavaatimuksen perusteena on sama oikeussuhde kuin vaatimuksessa ja jo s tuomioistuin katsoo tarkoituksenmukaiseksi jatkaa eurooppalaista vähäisten vaatimusten menettelyä. Ehdotuksen 5 artikla sisältää säännökset menettelyn päättämisestä. Tuomioistuimen on kuukauden kuluessa siitä, kun se on saanut vastaajan tai kantajan 4 artiklan mukaisen määräajan kuluessa esittämät vastaukset, annettava tuomio, tai pyydettävä asianosaisia antamaan vaatimusta koskevia lisätietoja tietyn määräajan kuluessa, tai kutsuttava asianosaiset suulliseen käsittelyyn. Jos tuomioistuin ei ole saanut vastausta 4 artiklan mukai-
4 sen yhden kuukauden määräajan kuluessa, on tuomioistuimen annettava yksipuolinen tuomio. Ehdotuksen 6 artiklan mukaan tuomioistuin voi järjestää suullisen käsittelyn audio-, video- tai sähköpostikokouksena, jos tähän on tekniset valmiudet ja molemmat asianosaiset tähän suostuvat. Ehdotuksen 7 artiklan mukaan tuomioistuin voi käyttää harkintavaltaansa päättäessään todistelukeinoista ja esitettävien todisteiden laajuudesta. Poikkeuksellisissa olosuhteissa tuomioistuin voi ottaa vastaa lausuntoja asiantuntijatodistajilta, jos se on tuomion kannalta välttämätöntä. Ehdotuksen 8 artiklan mukaan asianosaisia ei saa vaatia käyttämään edustajanaan asianajajaa tai muuta oikeudellista avustajaa. Ehdotuksen 9 artikla sisältää säännökset tuomioistuimen tehtävistä. Sen mukaan tuomioistuimen on kunnioitettava oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin sekä kontradiktorisen menettelyn periaatetta erityisesti päättäessään suullisen käsittelyn tarpeesta, todistelukeinoista ja esitettävien todisteiden laajuudesta. Tuomioistuin ei saa velvoittaa asianosaisia esittämään vaatimusta koskevaa oikeudellista arviointia. Tuomioistuimen on tarpeen mukaan tuettava asianosaisia menettelyllisissä kysymyksissä, ja se voi pyytää heitä esittämään tosiseikkoja koskevia tietoja, jotka ovat merkityksellisiä asiaan liittyviä aineellisia kysymyksiä määritettäessä. Tapauksen mukaan tuomioistuimen on pyrittävä sovintoratkaisuun asianosaisten välillä. Ehdotuksen 10 artiklan mukaan tuomio on annettava kuuden kuukauden kuluessa vaatimuslomakkeen kirjaamisesta ja se on annettava tiedoksi asianosaisille 11 artiklassa säännellyin tavoin, jollei tuomiota anneta suullisesti. Ehdotuksen 11 artikla sisältää säännökset asiakirjojen tiedoksiannosta. Artiklan mukaan, jos asiakirjoja on tarkoitus antaa tiedoksi jossakin toisessa jäsenvaltiossa kuin jäsenvaltiossa, jossa menettely toteutetaan, ne on annettava asianosaisille tiedoksi kirjatulla kirjeellä, johon on liitetty saantitodistus. Jos asiakirjoja on tarkoitus antaa tiedoksi jäsenvaltiossa, jossa menettely toteutetaan, ja vastaanottajan osoite tiedetään varmuudella, ne on annettava asianosaisille tiedoksi kirjatulla kirjeellä, johon on liitetty saantitodistus, tai yksinkertaisemmilla keinoilla, kuten tavallisella kirjeellä, telekopiona tai sähköpostitse, jos näistä yksinkertaisemmista keinoista säädetään sen jäsenvaltion menettelyoikeudessa, jossa menettely toteutetaan. Jos poikkeuksellisissa olosuhteissa asiakirjoja ei voida antaa tiedoksi edellä mainitun mukaisesti, ne vo i- daan antaa tiedoksi muilla henkilökohtaisen tiedoksiannon varmistavilla keinoilla. Ehdotuksen 12 artiklan mukaan tuomioistuin voi poikkeuksellisesti pidentää artiklan 4 mukaisia määräaikoja, jos se on tarpeen sen varmistamiseksi, että asiaosaisilla on mahdollisuus valmistautua vastaamaan asiassa. Tuomion täytäntöönpanokelpoisuudesta on säännös ehdotuksen 13 artiklassa. Sen mukaan tuomio on välittömästi täytäntöönpanokelpoinen mahdollisen muutoksenhaun estämättä. Hävinnyt asianosainen vastaa ehdotuksen 14 artiklan mukaan menettelyn kuluista, paitsi jos tämä olisi epäoikeudenmukaista tai kohtuutonta. Tällaisessa tapauksessa tuomioistuimen on määrättävä kulujen tasapuolisesta jakamisesta. Jos hävinnyt asianosainen on luonnollinen henkilö eikä hänellä ole edustajana asianajajaa tai muuta oikeudellista avustajaa, häntä ei saa velvoittaa korvaamaan toista asianosaista edustaneen asianajajan tai muun oikeudellisen avustajan palkkiota. Muutoksenhausta säännellään ehdotuksen 15 artiklassa. Sen mukaan jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle, voiko niiden menettelyoikeuden nojalla hakea muutosta eurooppalaisessa vähäisten vaatimusten menettelyssä annettuun tuomioon. Muutoksenhaun johdosta annettuihin tuomioihin ei enää voida hakea muutosta varsinaisin muutoksenhakukeinoin eikä kassaatiovalituksella. Tuomion uudelleentutkimisesta säädetään ehdotuksen 16 artiklassa. Sen mukaan vastaajalla (toimiessaan viipymättä) on oikeus pyytää eurooppalaisessa vähäisten vaatimusten menettelyssä annetun tuomion tutkimista uudelleen niiden edellytysten mukaisesti, joista säädetään sen jäsenvaltion lainsäädännössä, jossa tuomio on annettu ja joka on ilmoittanut siitä komissiolle, jos: a) i) vaatimuslomake tai kutsu saapua suulliseen käsittelyyn on annettu tiedoksi keinolla, johon ei liittynyt henkilöko htaista vastaanottamista
5 osoittavaa todistusta; ja ii) tiedoksiantoa ei velallisesta riippumattomista syistä ole suoritettu riittävän ajoissa siten, että velallinen on voinut valmistautua vastaamaan asiassa; tai b) vastaaja ei voinut kiistää vaatimusta ylivoimaisen esteen tai hänestä riippumattomien poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi. Ehdotuksen 17 artiklan mukaan kunkin jäsenvaltion kansallista prosessioikeutta sovelletaan asetukseen nähden täydentävinä säännöksinä. Asetusehdotuksen III luku sisältää säännökset tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta. Ehdotuksen 18 artiklan mukaan eurooppalaisessa vähäisten vaatimusten menettelyssä jossakin jäsenvaltiossa annettu tuomio on tunnustettava ja täytäntöönpanokelpoinen toisessa jäsenvaltiossa edellyttämättä tuomion julistamista täytäntöönpanokelpoiseksi ja ilman mahdollisuutta vastustaa sen tunnustamista, jos tuomiojäsenvaltion tuomioistuin on vahvistanut sen asetusehdotuksen liitteessä III esitetyllä todistuksella. Todistus on laadittava samalla kielellä kuin tuomio eikä sen antamiseen voida hakea muutosta. Todistuksen oikaisuun sovelletaan sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, jossa menettely toteutetaan. Tuomion täytäntöönpanoa hakevan asianosaisen on toimitettava tuomiosta sellainen jäljennös, joka täyttää tarvittavat vaatimukset sen aitouden toteamiseksi ja edellä mainittu todistus. Ehdotuksen IV luku sisältää artiklan, joka koskee asetuksen suhdetta muihin yhteisön säädöksiin ja V luku sisältää asetuksen loppusäännökset. Edelleen asetuksen loppusäännökset sisältävät säännökset tiedottamisesta, täytäntöönpanotoimenpiteistä, komission apuna toimivasta komitologia komiteasta ja voimaantulosta. 3. Yhdistyneen kuningaskunnan, Irlannin ja Tanskan asema Euroopan yhteisön perustamissopimuksen IV osaston määräyksillä ei ole vaikutusta Yhdistyneen kuningaskunnan, Irlannin ja Tanskan asemaan. Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti voivat kuitenkin niitä koskevan erillisen pöytäkirjan mukaan osallistua IV osaston nojalla ehdotettuun toimenpiteen antamiseen tai soveltamiseen ilmoittamalla tästä sillä tavoin kuin kyseisessä pöytäkirjassa on määrätty. Todennäköistä on, että sekä Yhdistynyt kuningaskunta että Irlanti tulevat ilmoittamaan osallistumisestaan. Tanskan asemaa koskevan Euroopan yhteisön perustamissopimuksen liitetyn pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu asetuksen antamiseen eikä asetus näin ollen sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan. 4. Vaikutukset Suomen kannalta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus on Suomessa suoraan sovellettavaa oikeutta. Toteutuessaan asetus merkitsee uuden oikeudenkäyntimenettelyn säätämistä vähäisiä siviilioikeudellisia juttuja varten. Vähäisiä vaatimuksia koskevan menettelyn lähtökohtainen idea on se, että pienet ja yksinkertaiset asiat eivät vaadi täysimittaista oikeudenkäyntiä. Tästä syystä vähäisiä vaatimuksia koskeville asioille on laadittava yksinkertainen ja tämän myötä halpa menettely. Se, käytetäänkö normaaliprosessia vai vähäisten vaatimusten menettelyä, riippuu komission ehdotuksen mukaan siitä, mikä on vaatimuksen euromäärä. Näin ollen ehdotetun menettelyn käyttämisen ainoana kriteerinä on jutussa esitetyn vaatimuksen määrällinen arviointi. Suomen kansallinen siviiliprosessioikeudellinen lainsäädäntö lähtee siitä ajatuksesta, että erilaisten yksinkertaistettujen menettelyjen käyttämisen kriteerinä on jutun sisällöllisen laadun arvioiminen. Näin ollen ehdotetun menettelyn ja Suomessa käytössä olevan menettelyn periaate-erona on se, että Suomen järjestelmässä valittavaa menettelytapaa arvioidaan sisällöllisin kriteerein eikä vain vaatimuksen euromäärän perusteella. Suomen voimassa olevaan prosessilainsäädäntöön ei sisälly varsinaisesti tällaisia yksin vaatimuksen rahamäärästä riippuvia prosessisäännöksiä. Poikkeuksena tästä voidaan mainita hovioikeuden niin sanottu kevennettyä kokoonpanoa koskeva sääntely, jonka käytön edellytyksenä on, että kyseessä oleva rahamäärä taikka omaisuuden tai etuuden arvo ei ylitä 5 000 euroa (hovioikeuslaki 9, 383/2003). Yksinkertaistetuissa menettelyissä on usein
6 tyypillistä, että erilaisia täysmittaiseen oikeudenkäyntiin kuuluvia piirteitä on poistettu. Tavallista menettelyissä on esimerkiksi se, että juttu voidaan ratkaista yksin kirjallisessa menettelyssä tai/ja, että asian voi ratkaista yksi tuomari. Se, mitä vaiheita täysimittaisesta oikeudenkäynnistä on poistettu vaihtelee ja on riippuvainen siitä, millainen oikeudenkäynti kussakin maassa on sen kansallisen prosessilainsäädännön mukaan. Suomessa esimerkkinä voidaan mainita oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 27 a. Sen mukaan riitainen asia voidaan ratkaista yksin kirjallisen valmistelun perusteella, jos asia on laadultaan sellainen, ettei sen ratkaiseminen edellytä pääkäsittelyn toimittamista eikä kukaan asianosaisista vastusta asian ratkaisemista kirjallisessa menettelyssä (768/2002). Suomen nykyinen järjestelmä mahdollistaa joustavamman ja tästä syystä yksittäistapauksessa oikeudenmukaisemman keinon jakaa juttuja erilaisiin tuomioistuinten menettelykategorioihin. Suomessa voimassa olevan nykyisen menettelyn joustavuutta lisää se, että vaikka vaatimuksen euromäärä olisi korkea, juttu voidaan käsitellä yksinkertaisessa menettelyssä, jos jutun helppous huomioon ottaen tämä todetaan sopivaksi. Vastaavasti, jos juttu on periaatteellinen ja vaikea, mutta vaatimukseltaan euromääräisesti pieni, voidaan juttu käsitellä täysimittaisessa menettelyssä, jos se katsotaan tarpeelliseksi. Komission ehdotus lähtee siitä, että asetusehdotuksen sisältämä menettely tulisi noudatettavaksi myös puhtaasti kansallisissa oikeudenkäynneissä. Kuitenkin Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 65 artiklan mukaan yhteisöllä on lainsäädäntötoimivaltaa yksityisoikeudellisissa asioissa, joiden vaikutukset ulottuvat rajojen yli. Asetusehdotuksen perusteluissa onkin esitetty, että selvitettäessä valtioiden rajat ylittävää vaikutusta olisi riittävää se, että asialla, eli lainsäädäntöhankkeella on valtioiden rajojen yli ulottuvia vaikutuksia. Konkreettista tai todellista tapaukseen liittyvää rajat ylittävää vaikutusta ei siis tarvittaisi. Komissio toteaa ehdotuksessaan, että toimenpiteellä, joka on tarpeen sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi, on väistämättä rajojen yli ulottuvia vaikutuksia, kun taas toimenpide, jolla on rajojen yli ulottuvia vaikutuksia, ei ehkä aina ole tarpeen sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi. Edelleen komissio toteaa ehdotuksessaan, että olisi jopa haitallista rajoittaa eurooppalaista vähäisten vaatimusten menettelyn soveltamista pelkästään valtioiden rajat ylittäviin asioihin. Komissio on näin ollen ehdotuksessaan esittänyt uudenlaisen tulkinnan Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen 65 artiklan vaatimuksesta asian rajat ylittävästä vaikutuksesta. Ehdotuksen toteutuessa suomalaisella kantajalla olisi velkoessaan alle 2 000 euron saatavaa toisessa jäsenvaltiossa mahdollisuus käyttää joko ehdotuksen mukaista vähäisiä vaatimuksia koskevaa eurooppalaista menettelyä tai kyseisessä jäsenvaltiossa voimassa olevaa muuta velkomusprosessia. Tätä vo i- daan pitää prosessiekonomisesti hyvänä kehityksenä varsinkin niissä tilanteissa, joissa jossakin jäsenvaltiossa on käytössä monimutkaisempi menettelytapa. Tätä voidaan lisäksi pitää hyvänä menettelytapana, jos ehdotuksen mukainen vähäisiä vaatimuksia koskeva menettely ulottuu rajat ylittäviin juttuihin, mutta ongelmallinen siitä saattaa muodostua, jos asetuksen soveltamisala ulotetaan kansallisiin oikeudenkäynteihin. 5. Valtioneuvoston kanta Valtioneuvosto kannattaa Tampereen Eurooppa-neuvostossa hyväksyttyjen puheenjohtajan päätelmien mukaisesti valmisteltavaa uutta prosessioikeudellista lainsäädäntöä rajat ylittäviä oikeudenkäyntejä varten. Asetusehdotuksen keskeinen ongelma on ehdotus siitä, että sen soveltaminen ulottuisi myös niihin asioihin, joilla ei ole rajat ylittäviä vaikutuksia. Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen 65 artiklan mukaisesti oikeudellisella lainsäädäntöyhteistyöllä on oikeusperusta vain asioissa, joiden vaikutukset ulottuvat rajojen yli. Komissio on ehdotuksessaan tulkinnut mainittua artiklaa uudella lailla. Neuvoston oikeuspalvelu samoin kuin valtaosa jäsenvaltioista on kuitenkin eri yhteyksissä vakiintuneesti tulkinnut asiaa niin, että rajat ylittävän tekijän on oltava todellinen ja konkreettinen. Lisäksi Euroopan perustuslaista tehdyn sopimuksen III-269 artiklassa on puolestaan identtinen säännös edellä
7 mainitun EY 65 artiklan kanssa. Valtioneuvosto katsoo, että asetuksen soveltamisala tulisi rajoittaa siten, että se vastaisi perustamissopimuksessa määrättyä oikeusperustaa. Tähän kysymykseen on myös eduskunnan lakivaliokunta eri yhteyksissä ottanut saman kannan (ks. LaVL 16/2004 vp U 36/2004 vp ja LaVL 2/2005 vp U 67/2004 vp). Asetusehdotuksella olisi lisäarvoa sen koskiessa rajat ylittäviä oikeudenkäyntejä. Näiden oikeudenkäyntien osalta yhteisön lainsäädäntö helpottaa ja tekee joustavammaksi vähäisten vaatimusten menettelyä. Valtioneuvosto tulee asetusehdotuksesta käytävissä neuvotteluissa pyrkimään siihen, että asetusehdotuksen suhde muuhun saman alan yhteisölainsäädäntöön tulisi selkeämmäksi ja että asetuksessa otettaisiin ehdotettua paremmin huomioon nimenomaan rajat ylittäviin oikeudenkäynteihin liittyvät erityisongelmat muun muassa käytettävästä kielestä ja käännöksistä.