KANSAN EHEYTTÄMISESTÄ KANSANRINTAMAAN - Akateemisen Sosialistiseuran poliittisten käsitysten kehitys

KANSAN EHEYTTÄMISESTÄ KANSANRINTAMAAN - Akateemisen Sosialistiseuran poliittisten käsitysten kehitys 195-7 Tauno Kalevi Saarela poliittinen historia huhtikuu 198

HELSINGIN YUOPISTO-HELSINGFORS UNIVERSITET Tiedakunta/Osasto - Fakultet/Sektion Valtiotieteellinen tiedekunta Laitos - Institution Poliittisen historian laitos Tekijä - Författara Saarela, Tauno Työn nimi - Arbetets titel Kansan eheyttämisestä kansanrintamaan - Akateemisen Sosialisti seuran poliittisten käsitysten kehitys 195-7 Oppiaine - Lfiroflmrte Poliittinen historia Aika - Datum Huhtikuu 198 Tiivistelmä - Abstract Työn laji - Arbetets art Pro gradu Sivumäärä - Sidoantal 17 s- -tutkielma Tutkielmassa on tarkasteltu Akateemisen Sosialistiseuran poliittisia käsityksiä 190-luvulla, erityisesti vuosina 19-7* Akateeminen- Sosialistiseura oli 0- ja 0-luvun ainoa vasemmistolainen opiskelija- ja sivistyneistöjärjestö. Se perustettiin vuonna 195 ja vuodet 197-7 se kuului sosiaalidemokraattiseen puolueeseen. Tutkielman tavoitteena on ollut selvittää, millaisia käsityksiä ASS ja ASS:laiset esittivät yhteiskunnan ongelmien ratkaisemiseen ja mistä he saivat vaikutteita niiden muodostamiseen. Samalla on tarkasteltu sitä, millaiseen tilannearvioon ASS:n käsitykset perustuivat ja mitä se teki esittämiensä tavoitteiden toteuttamiseksi. Lähteinä ovat olleet Soihtu ja muut ASS:n julkaisut sekä erilaisten marxilaisten suuntausten julkaisut. Tutkimuksessa on todettu, kuinka 0-luvun yliopistomaailmalla oli vaikutusta siihen, että ASS korosti ongelmien ratkaisua aatteen, sosialismin, avulla. Päävaikutus tähän oli kuitenkin sillä, että ASS:ssa tutustuttiin marxilaisuuteen erityisesti hollantilaisten ja itävaltalaisten marxilaisten teoksista. Molemmille suuntauksille porvarillisen yhteiskunnan käsityksistä irtautuminen marxilaisuuden avulla oli keskeistä. Näistä virikkeistä ASS korostikin voimakkaasti marxilaista valistustyötä ja ihmisten aktivoimista. Kun maassa eteni laman myötä kansalaisoikeuksia tukahduttava lapuanliike, ASStiaiset tulkitsivat sen yhteiskunnan joutuneen kehitysvaiheeseen, jo ja -vapauksia kapitalistissa se ei enää sosialistinen kykenisi selviämään, vaan ainoana ratkaisuna oli yhteiskunta. Tämä puolestaan vaati työläisten he rättämistä. Si tä varten ASStlaiset perustivat Soihtu-lehden, j ulkaisivat marxilaisuuden klassikkoja suomeksi sekä tulkits ivat marxilaisuuden avulla uudelleen maan historiaa. Samalla ASS:laiset pyr kivät osoittamaan, ettei porvariston parhaita pe rinteitä pysty tä toteuttamaan kapitalistisessa yhteiskunnassa. Kun ASS:laiset vaativat työväenluokan aktivoimista, he tarkoit tivat laajoja kansankerroksia, sillä heidän työväenluokka-käsi teensä oli laaja. Tältä pohjalta heidän olikin helppo omaksua tunnus kansanrintamasta, jonka yhteydessä he pyrkivät yhdistämään eri kansapkerröstan etuja yhteiseen kamppailuun. ASS:n käsitykset erosivat huomattavasti sosiaalidemokraattisen puolueen Parlamenttikeskeisestä ja pragmaattisesta linjasta ja muistutti monin paikoin kommunistien arvioita. Silti ASS ei saanut käsityksiinsä virikkeitä kommunisteilta, mutta yhdensuuntaiset näkemykset mahdollistivat yhteyksien synnyn ja keskustelun toiminnasta rauhan ja kansalaisoikeuksien puolesta. Asiasanat - Amnesord Akateeminen Säilytyspaikka - Förvaraa Sosialistiseura - kansanrintama -.poliittiset käsi tykset

SISÄLLYS 1. Johdanto. Kansalaissodan, jälkeinen Suomi.1. Kansakunta on eheytettävä.1.1. Sivistyneistö on kansakunnan eheyttäjä.. Työväenliikkeen jakautuminen..1. SDP:n lähtökohdat... Kommunistien kannat... Suomen työväenliike 190-luvun puolivälissä. Akateeminen Sosialistiseura vuosina 195-.1. ASS - ylioppilaiden valistaja.1.1. ASS:n synty ja luonne.1.. ASS ja kansan eheyttäminen.1.. Sosialismiin tutustuttaminen.. ASS - SDP:nkin valistaja..1. Soihtu... Yliopiston kielikysymys aktivoijana... "Maltilliset" ja "radikaalit" «* Akateeminen Sosialistiseura vuosina 195-4. ASS:n poliittiset katsomukset ja niiden alkuperä 4.1. ASS:n poliittiset katsomukset 4.1.1. Kapitalismin kuolinkriisi 4.1.. Tietoisuus luo toimintaa, toiminta tietoisuutta 4.1.» ASS:n ja SDPsn katsomusten erot 4.. Kommunistien linja 4..1. Kominternin VI kongressin arvio 4... Suomen kommunistisen puolueen linja 4... Kommunistit ja ASS:iaiset 4*» Hollantilainen marxilainen koulukunta 4.»1» Anton Pannekoek ja Herman Gorter 4... Revisionistien ja keskustalaisten kritiikkiä 4.4. "Austromarxistit" 4.4.1. Itävallan sosiaalidemokratia 4.4.. "Sosialismi on ihmisen henkistä vapauttamista" 4.5» ASSslaisten virikkeet 1 8 8 10 1 1 1 14 16 17 17 17 1 5 8 1 4 6 7 7 7 9 4l 4 4 47 50 5 5 54 57 57 58 61

5. Toiminta ja tietoisuus 6 5.1. Takaisin Marxiin 6 5.1.1. "Yleisinhimillinen moraali on hylättävä" 6 5*1.. Marxia ja Engelsiä julkaisemaan 66 5.1.. Kiistoja Soihdun toimittamisessa 68 5.. Kommunistejako? 70 5..1. "Me olemme sosiaalidemokraattista vasemmistoa" 71 5... Kommunistit ja vasemmistososiaalidemokraatit 7 5.. Taistelu kulttuurista 77 5..1. Yliopistokysymys 78 5... Ensimmäinen kansalaiskokous 80 5... Historian uudelleentulkintaa 81 5.4. Toiminta ja tietoisuus 8 6. Kansanrintama 84 6.1. Kommunistien kansanrintama 84 6.1.1. Kominternin VII kongressi 85 6.1.. SKP:n VI puoluekokous 87 6.. ASS:laisten kansanrintama 88 6..1. Kansanrintama on eri kansankerrosten liitto 90 6... Kansanrintama on porvariston edistyksellisen perinteen jatkamista 94 6... Kansanrintama on kansainvälinen rauhanrintama 99 6..4. "Opportunistit" ja "vulgaarit" 10 6.» ASSslaisten ja kommunistien kansanrintamat 10 6.4. "Kansanrintamajärjestöt" 105 6.5. Toiminta vai tietoisuus 107 7. ASS ja "demokraattisen*diktatuurin* loppu" 108 7.1. ASS ja kansanvalta 108 7.1.1. Kansalaiskokoukset ovat kansanvaltaa 108 7.1.. "Puhujalavalle" 109

7.1.* Kansanrintama vai ei 11 7.1. ^. "Päätorni kaadettava" 116 7.1.5. ASS ja kansanvalta 117 7.. ASS ja porvarillinen kulttuuri 118 7..1. Marxilaisuus 118 7*.. Neuvostoliiton kriittismyönteistä tarkastelua 119 7... Pieni valtio ei voi olla puolueeton 1 7.. ASS ja SDP 15 7..1. Opposition äänitorvi 15 7... SDP sn XVII puoluekokous 16 7..» SDPssta erottaminen 17 7*^. "Radikaalit" vetäytyvät syrjään 11 8. ASS:n poliittiset katsomukset 1 Lähteet 18

1. Johdanto Suomalaista vasemmistosivistyneistöä on tutkittu vähä sekä määrällisesti että ajallisesti. Vasemmistosivistyneistön tarkastelu syntyi varsinaisesti 1960-luvulla alkaneen opiskelijamäärien huomattavan kasvun ja opiskelijoiden samanaikaisen radikalisoitumisen myötä. Tutkimus on ollut luonteeltaan pääasiassa sosiologista ja keskittynyt sivistyneistön historiallisen roolin ja työväenluokan ja sivistyneistön liittoutumisen tarkasteluun. Suomalaisen vasemmiston historiallinen tarkastelu on ollut vähäistä ja rajoit- tunut joihinkin yleisiin suuntaviivauksiin. Vasemmistolaisen opiskelijaliikkeen kehitykselle oli 1970-luvul- la tyypillistä tiukka sitoutuminen työväenpuolueisiin. Tämä on jättänyt jälkensä myös vasemmistosivistyneistön historialliseen tarkasteluun: yleensä vasemmistolaista sivistyneistöä on tarkasteltu osana vasemmistopuolueita, sosiaalidemokraatteja tai kommunisteja. Tämä pätee hyvin myös 190- ja 190-luvulla vaikuttaneeseen sosialistiseen sivistyneistöön. Tuon ajan ainoaa sosialistisesti suuntautunutta opiskelija- ja sivistyneistöjärjestöä, vuonna 195 perustettua ja vuodet 197-7 sosiaalidemokraattiseen puolueeseen kuulunutta Akateemista Sosialistiseuraa, on pääasialr lisesti tutkittu vain osana vasemmistopuolueita. Yleensä ASS:n i toiminta - erityisesti sen esittämä kansanrintama-ajatus - on tulkittu kommunistien ohjailemaksi ja ASS:n omaleimainen osuus pelkistetty vähiin. Varsinaista ASStaan paneutuvaa tutkimusta ei ole olemassa. 1. Esim. Johdatus uuteen yliopistoon, Tampere 1970* 1 i. Ks. Risto Kolanen, Ylioppilaat ja työväenliike - vasemmistolaisten sivistyneistövirtausten historiallisista edellytyksistä ja poliittisesta merkityksestä Suomessa, Sosialistinen Politiikka ja /78.. ASS:aa sivuavat Nyrki Tuominen, Soihdun, Kirjallisuuslehden ja Tulenkantajien poliittisen linjan muotoutuminen vuosina 191-5» Harri Rosberg, Vasemmistolaiset väliryhmä 0-luvul- la sekä Tikka Liikasen ja Pauli Mannisen tutkimushahmotelmat * I ia kirioitukset. I

Paljon syvemmällä ASS:n tarkasteluun osana työväenpuolueita on vaikuttanut kaksi tekijää: aikalaiskäsitysten siirtyminen sellaisenaan tarkasteluihin sekä ns. puoluekeskeinen tarkastelukulma, joka on vain voimistanut aikalaiskäsitysten hyväksymistä. ^ Aikalaiskäsityksissä esiintyi hyvin voimakkaana kuva, että Akateeminen Sosialistiseura ja laajemminkin suomalainen vasemmistolainen ja edistyksellinen sivistyneistö oli kommunistien sumut- tamaa tai että heidän toimintansa oli Moskovasta ohjattua. Tämä käsitys voimistui erityisesti sen jälkeen, kun ASS oli ryhtynyt vaatimaan kansanrintaman pystyttämistä Suomeen syksyllä 195. Kommunistinen internationaalihan oli loppukesästä 195 hyväksyny nyt saman tunnuksen. Käsitystä toiminnan kommunistisuudesta markkinoivat erityisesti Isänmaallisen kansanliikkeen lehdet, mutta ajatuksella oli laajempaakin hyväksymistä, mitä osoittavat vuonna 196 paljastuneet etsivän keskuspoliisin muistiot. Myös sosiaalidemokraattisessa puolueessa epäiltiin kommunistien käyttävän hyväkseen ASS:laisia. Puolueen johto käytti puolestaan hyväkseen tätä käsitystä päästäkseen eroon kiusallisiksi koetuista ASS:laisista. Tämä aikalaiskäsitys on yleensä säilynyt voimakkaana kaikissa ASS:aa sivuavissa muistelmissa tai tutkimuksissa - poikkeuksen muodostavat tietenkin itse mukana olleet ASS:laiset. Samalla poliittisena lyömäaseena käytettyjen muistioiden antaman käsityksen hyväksyminen on jättänyt ASStsta kuvan vain kansanrintaman vaatijana. Järjestön aiempi toiminta ja sen esittämät näkemykset on unohdettu. Tämä on tietenkin helpottanut omaksumaan käsityksen, että ASS oli kommunistien peitejärjestö. Aikalaiskäsityksen hyväksyminen ei suinkaan ole ollut aina tietoista vaan se on liittynyt tarkastelijoiden omiin lähtökohtiin. 1. Etsivän keskuspoliisin promemoriat, Tulenkantajat ^/196 6.9.196.

Kommunisteille, joiden julkaisemat muistelmat ja historiikit liittyvät kiinteästi puolueen julkisen toiminnan alkuun ja ns. yhteiskuntakelpoisturaiseen, aikalaiskäsityksen hyväksyminen on ollut luonnollista siksi, että se on voimistanut kuvaa kommunistien merkittävästä ja ainakin osin hyväksytystä toiminnasta 0-luvulla, jolloin SKP joutui toimimaan maan alla. Käsitysten hyväksymistä on myös helpottanut se, että ASS oli vuonna 1 9 ^ perustamassa SKDL:oa ja en siitä lähtien totuttu näkemään osana kansandemokraattista liikettä. Muistelmiaan 0-luvun toiminnasta kuvanneet kommunistit ovat hyväksyneet käsityksen myös siksi, että heillä varsin todennäköisesti oli yhteyksiä ainakin osaan ASS:laisista. Tässä ASS:n itsenäisen osuuden mitätöiminen liittyy oppiin etujoukosta, jonka mukaan kommunistinen puolue on kaiken toiminnan kehittäjä ja ohjaaja. Tämä oppi ilmenee muistelmissa ennen muuta siten, että oikea linja aloitettiin aina oikeaan aikaan ja tietenkin kommun nistit tekivät niin ensimmäisinä. Niinpä muistelijat todistelevat esimerkiksi SKP:n päätöksiin vedoten kommunistien aloitta- neen yhteisrintama- ja kansanrintamalinjat hyvin varhain. Samalla SKP:ta on tarkasteltu irrallaan koko kommunistisen liikkeen kehityksestä. Liisa Linsiö on tutkimuksessa m pyrkinyt poistamaan tätä ongelmaa ja antanut SKP:lie jonkinlaisen edel- läkävijän aseman. Hän on kuitenkin unohtanut ne vaikeudet, joita linjan muuttaminen käytännössä aiheutti. Anitta Mannisen tutkimus onkin ensimmäisenä osoittanut linjanmuutosvaikeuksia: edes SKP:n pääaluella, ammattiyhdistystoiminnassa, eivät muutokset kolmannen vaiheen taktiikasta yhteisrintamaan tapahtuneet ennen kesää 19^-.^ 1 1. Erityisesti Antti Hyvönen, SKP:n maanalaisuuden vuodet, Kuo-; pio 1971» Antti Hyvönen, Kokemuksia maanalaisuuden tieltä, Tampere 197» Toivo Karvonen, Toimintaa kansanrintamakaudella 191-8» Kipinästä tuli syttyi, Helsinki 195» Näihin ja päätöksiin hyvin paljon pohjaava Anthony F. Upton, Kommunismi Suomessa, Rauma 1970, hyväksyy täysin kommunistien käsitykset.. Muistelmien kritiikistä ks. Seppo Hentilä, Finlands kommunis- tiska partie och historieskrivningen, Historisk Tidskrift 197^ * Liisa Linsiö, Komintern ja Kuusinen, Helsinki 1978. ft A -*-«4 4-4 -. v. v. «A M J. J. A- _ l_ * Tr- 1,... j

SDP:sta ja työväenliikkeestä tehdyissä tutkimuksissa on tapana hyväksyä ASS yhdeksi SDPissa olleeksi oppositioksi, jonka lähtöasetelmia ei tutkimuksen suuntautumisen takia ole sen kummemmin tutkittu. Soikkasen SDP-historiassa nämä erimielisyydet jäävät henkilötasolle, vaikka esiin tulevatkin ASS:n ja SDP:n erilaiset tilannearviot. Suomen työväenliikkeen historiassa todetaan myös ASS:n esitykset ja samalla jopa myönnetään ASS:n kansanrintama- pyrkimysten itsenäisyys. Nämä tutkimukset ovatkin rikkoneet ai- kalaiskäsityksiä mutta synnyttäneet uusia ongelmia. Näissä tutkimuksissa vaikuttaakin erityisesti ns. puoluekeskei- nen ajattelutapa, josta kommunistien muistelmissakaan ei ole irtauduttu. Ennen kaikkea tämä puoluekeskeinen tarkastelutapa on merkinnyt sitä, että nykyinen poliittisten puolueiden merkitys korostuu liikaa. Samalla se on merkinnyt sitä, että työväenliike polarisoituu liiaksi kahteen vaihtoehtoon: sosiaalidemokraatteihin ja kommunisteihin. Vaikka Suomen työväenliikeen historia ja Soikkasen SDP-tutkimus pystyvätkin erottamaan erilaisia oppositioita, eivät nekään ole täysin irronneet tuosta lähtökohdasta. Sen sijaan Pauli Kettusen tutkimuksissa on jo päästy vivah- teikkaaseen tarkasteluun. Puoluekeskeinen ajattelutapa on kuitenkin merkinnyt vielä suuren paa ongelmaa siinä, että 0-luvun poliittisia tapahtumia tarkastellaan 70~luvun puoluepoliittisten liittoutumien kautta. Samalla kansanrintama liitetään joko valtiollisiin tapahtumiin tai vaaditaan kansanrintamalle puolueiden liittoutuman muotoa. Tähän valtiokeskeiseen tarkasteluun päteekin parhaiten se kritiikki, jota Kari Palonen esitti Suomen työväenliikkeen historia riaa kohtaan. Hän näki tärkeäksi tarkastella koulu- ja yliopistolaitosta, kirjallisuutta ja kirkkoa porvarillisen politiikan välineinä ja työväenliikkeen merkitystä näiden vastustamisessa 1 1. Hannu Soikkanen, Kohti kansanvaltaa 1. 1899-197» Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 75 vuotta, Vaasa 1975». Suomen työväenliikkeen historia, Joensuu 1976.. Pauli Kettunen, Sosialidemokratia ja ammattiyhdistysliike Suomessa 1918 190, Tutkimus suomalaisesta sosialidemokratiasta työväestön sosiaalisen kollektiivisuuden kantajana, Helsinki 1979, ~

5 sekä vasta- ja vaihtoehtokulttuurin luomisessa. Tämä vaatimus tulee aika lähelle sitä kuvaa, jonka 0-luvulla toimineet vasemmistosivistyneistön edustajat antavat. Yleensä kaikki korostavat toimintansa aatteellisuutta ja kulttuurista merkitystä sekä ASS:n itsenäisyyttä: kannanottojen taustalla oli marxilaisuuden tutkiminen sekä länsieurooppalainen keskus- 4-1 telu. Samantyyppisiä väitteitä on myöhemmin esittänyt Risto Alapuro, joka on tarkastellut ASS:aa marxilaisen tutkimuksen kannalta. Hänen mielestään ASSrssa suoritettu tutkimus syntyi intellektuaalisena reaktiona fasismiin, ei kiinteässä yhteydessä työ- väenluokan liikehtelyyn ja organisoitumiseen. Tällä Alapuro ilmeisesti halusi korostaa ASS:laisten esittämien näkemysten erilaisuutta työväenliikkeen molempiin suuntauksiin verrattuna. Ilkka Liikanen on myöhemmin vahvistanut samaa kuvaa liittäessään ASStssa tuolloin toimineen Raoul Palmgrenin näkemykset työ väenluokan käytäntöön, kun hän korosti, että Palmgren asetti työväenluokan päätehtäväksi johtoaseman valtaamisen maan kultit tuurielämässä. Liikasen samoin kuin Pauli Mannisen hahmotelmis sa 5 onkin tarkastelukulmana sosialistinen sivistyneistö. Tämänkin tutkimuksen lähtökohtana on pyrkimys ylittää edellä ku vattujen lähestymistapojen rajoitukset, joiden mukaan ASS:laise olivat vain sosiaalidemokraatteja tai vain kommunisteja ja jonk^ mukaan ASSslaiset toimivat jo valmiiksi tietyissä rajoissa. ASSrlaisia tarkastellaankin ennen muuta sosialistisena sivistyneistönä. 14 1. Kari Palonen, Työväenliikkeen laiminlyödyistä mahdollisuuksista, Paradoksi I. Helsinki 1978.. R.Palomeri, 0-luvun kuvat, Mauri Ryömä, Eräitä piirteitä de kraattisesta yhteis^ ja kansanrintamasta 190~luvulla, Helsinki 1946, Jarno Pennanen, Tervetultua tervemenoa, Jarnon saaga II, Porvoo 1970*. Risto Alapuro, Marxilaisesta yhteiskuntatutkimuksesta Suomesi sa vuosisadan alkupuolella, Tiede&Edistys /7 7. 4. Ilkka Liikanen, Kansanrintamapolitiikka ja Raoul Palmgrenin. 1 poliittisen ajattelun murros 195, Helsinki 1981.

6 Paul Baran on kuvannut tällaista henkilöä termillä yhteiskuntakriitikko. Sosialistinen intellektuelli pyrkii toisin sanoen paljastamaan yhteiskunnassa vallitsevat epäkohdat ja hahmottamaan tietä parempaan yhteiskuntaan. Hän toimii hyvin paljon teoreettisella tasolla mutta pyrkii toisaalta liittämään teoriansa sosialistisen liikkeen käytäntöön.1 Kun ASS:laisia tarkastellaan sivistyneistön jäseninä, nähdään myös heidän yhteytensä yliopistomaailmaan, ei vain työväenliikkeeseen. Siksi tässä tutkimuksessa pyritäänkin hahmottamaan 0- ja 0-lukujen yliopistomaailman vaikutusta ASS:n luonteeseen ja toimintaan. Toisaalta yhteiskuntakriitikkona tarkastelu vaati pitäytymistä hyvin keskeisesti ASS:laisten ajatuksissa ja heidän esittämissään näkemyksissä. Keskeistä tutkimuksessa onkin sen hahmottaminen, millaiset olivat ASS:n ja ASS:laisten vuosina 19-7 esittämät mallit yhteiskunnan ongelmien voittamiseksi ja mistä ASStlaiset saivat vaikutteita näiden katsomusten muotoilemiseen. Samalla pyritään hahmottamaan, millaiseen tilannearvioon ASS:laisten mallit perustuivat sekä sitä, mitä ASS teki tavoitteiden toteuttamiseksi. Tutkimuksen lähtökohtana oli alunperin arvioida keskeisemmin ASS:n kansanrintamakäsityksen lähtökohtia, mutta alustava ainei; toon tutustuminen osoitti tuonsuuntaisen kysymyksenasettelun sitoutuvan liikaa aikalaiskäsityksiin ja korostavan liikaa ASS:n ja kansanrintama-ajatuksen yhteyttä. Alkuperäinen lähtökohta on kuitenkin jättänyt jälkeasä: ASS:laisten ja kommunistien käsitysten vertailu on saanut korostuneen osan. Myös se, että konkreettisia yhteyksiä kommunistien ja ASS:laisten kesken oli vaikea lähteiden puuttuessa osoittaa, on suunnannut tutkimusta aatteellisella tasolla tapahtuvaan vertailuun. 5 5. Pauli Manninen, Työväenliike ja Tulenkantajat, Helsinki 1981. Pauli Manninen - Tero Tuomisto, Uppkomsten av en vänsterintelligens i Finland i börj.an av 190-talet, Nordiska sömma: uniyersitet 1977* 1. Johdatus uuteen yliopistoon s. 164-165.

7 Alkuperäinen lähtökohta on jättänyt jälkensä myös siihen, ettäjokaisessa luvussa vertaillaan ASS:n ja kommunistien käsityksiä Siinä mielessä tässäkin tutkimuksessa ollaan kiinni vanhoissa lähtökohdissa. Tutkimuksessa ei pyritä kovin tarkasti arvioimaan, miten hyvin ASStiaisten arviot sopivat suomalaiseen yhteiskuntaan. Vaikka tutkimuksessa liikutaankin ASS:n perustamisesta vuoteen 198, keskitytään erityisesti vuosiin 19^-7«Perusteluna tälle on se, että vuoden 19 loppupuolella ns» radikaalit saivat ASS:n haltuunsa lopullisesti ja esittivät seuraavana vuonna laa joja ohjelmia tilanteesta ja toimenpiteistä. Toisaalta nämä samat henkilöt, Cay Sundström, Mauri Ryömä ja Raoul Palmgren, vetäytyivät vuoden 197 jälkeen vähitellen ASS:n toiminnasta. Näi den kolmen henkilön esittämillä ajatuksilla on tutkimuksessa keskeinen osa: he olivat ASS:n keskeiset poliittiset ajattelija ja vaikuttajat. Vaikka pääpaino onkin em. vuosissa, pyritään tutkimuksessa osoittamaan näiden vuosien ajattelun olevan jatkoa ASS:n aiemmille käsityksille.

8. Kansalaissodan jälkeinen Suomi.1. Kansakunta on eheytettävä1 Kansalaissota merkitsi suomalaisen yhteiskunnan yhtenäisyyden täj dellistä murenemista. Kansakunnan eheyttäminen olikin voittajien tärkeimpiä tehtäviä. Heidän piirissään ei kuitenkaan vallinnut täysi yksimielisyys siitä, miten eheyttäminen toteutettaisiin ja mitä se merkitsi. Teollisuuspiireiltä, liikemiehiltä, suurtilallisilta, armeijalta ja korkeimmilta virkamiehiltä tukensa saava oikeisto pyrki kansalaissotaa edeltäneeseen status-järjestelmään. Talonpoikiin ja maaseutuun pääasiassa tukeutuva keskusta halusi puolestaan tuoda kulttuurin lähemmäs talonpoikaista kansaa ja murtaa samalla aiemman yläluokkaisen kulttuurin. Erimielisyyksien taustalla olivat jo ennen kansalaissotaa esiintyneet ristiriidat teollistajien ja sääty-yhteiskunnan puolustajien sekä toisaalta kaupungin ja maaseudun välillä. Luokkaristiriidan siirtyminen taustalle nosti entiset kiistat uudelleen esiin. Oikeiston mielestä kansan eheyttäminen tapahtui parhaiten lujan hallitusvallan avulla. Se oli tärkeä sekä eheyttämisessä että vastustajien kuriinpanemisessa. Luja hallitusvalta merkitsi oikeistolle kielteistä asennetta parlamentarismiin. Keskusta puolestaan arveli eheyttämisen tapahtuvan parhaiten saamalla kapinoitsijat sosiaalisin uudistuksin järjestelmän puolelle. Sen asenne parlamentarismiin oli myönteinen mutta samalla oli pyrittävä äärisuuntausten neutralisoimiseen jopa valtiollisia toimia käyttäen. Molemmat suuntaukset korostivat eheyttämisessä kristillisten ja muiden perinteisesti yhteiskuntaa vahvistavien arvojen lujittamista, mutta tässä asennoitumisessa oli eroja. Keskusta arveli kansalaissotaan joudutun siksi, että yläluokan kulttuurissa oli 1. Kansalaissodan jälkeistä eheyttämistä on hahmotettu seuraavier teosten pohjalta: Risto Alapuro, Akateeminen Karjala-Seura, Suomen työväenliikkeen historia, Matti Klinge, Vihan veljistä valtiososialismiin, Pauli Kettunen, Sosialidemokratia ja ammattiyhdistysliike Suomessa 1918-190.

9 vieraita, teollistumisesta johtuneita aineksia. Siksi kulttuuri oli nyt tuotava lähelle kansaa. Tämä merkitsi sitä, että maa haluttiin yhtenäistää talonpoikaisilla arvoilla, joille luonteenomaista oli maaseudun ja yksinkertaisten ja turmeltumattomien maalaisihmisten ihailu sekä kaupunkien, teollisuuden ja työväestön paheksuminen. Näistä erimielisyyksistä huolimatta molempia yhdisti katkeruus Neuvosto-Venäjää kohtaan, mikä liittyi punaisia kohtaan tunnettuun vihaan. Sekä oikeistossa että keskustassa herätti vihaa bolsevismin uskonnonvastaisuus ja kansainvälisyys, joita käytettiin apuna neuvostovastaisuuden lietsomisessa. Samaan suuntaan vaikutti jatkuva puhe Suur-Suomesta ja heimoajattelun korostaminen. Välittömästi kansalaissodan jälkeen keskustan ja oikeiston näkemykset törmäsivät vastakkain erityisesti suhtautumisessa hallitusmuotoon, armeijaan, yhteiskunnallisiin uudistuksiin ja talous politiikkaan. Kun maailmansota päättyi Saksan tappioon, joutui Saksaan tukeutunut oikeisto väistymään ja keskusta pääsi johtamaan maata. Vaikka keskusta suhtautuikin myönteisesti sosiaalisiin uudistuksiin, se ei ulottanut reformeja kovin laajalle. Ajatus niistä koski pääasiassa vain tilatonta väestöä. Maareformin jälkeen kes kustan uudistusinto laantui. Keskustan "yksinvallan" kausi ei ollut kuitenkaan kovin pitkä, sillä keskustan ja oikeiston erimielisyyden aiheet siirtyivät syrjään, kun valtiomuoto vakiintui, Tarton rauha solmittiin ja kun taloudellinen kehitys vei pohjaa taloudellisilta ristiriidoilta. Tämä johtikin siihen, että maalaisliitto ja kokoomus muo dostivat vuonna 194 yhteisen hallituksen. Porvarillisten puolueiden keskinäissuhteita määräsi kuitenkin yhä niiden taustalla olevien ryhmien etujen törmääminen. Tämä merkitsi poliittista rikkinäisyyttä, mikä ilmeni lyhytikäisinä hallituksina.

10 Keskustan ja oikeiston erimielisyyksien siirtyminen taka-alalle voimisti kuitenkin entisestään maan porvarillista hegemoniaa, jota leimasivat voimakas isänmaallisuus, uskonnollisuus, militaristisuus ja neuvostovastaisuus, johon sekoittui antikommunismia. Kaikenlainen pyrkimys kollektiivisuuteen leimattiin yhteiskunnanvastaiseksi. Tämä näkyi ennen muuta työmarkkinoilla, jossa ammattiyhdistysliikkeen pyrkimyksiä päästä työehtosopimukseen vastustettiin lujasti. Vastustamisessa yhtyivät molempien suun tausten näkemykset siitä, että työ oli yksityisen ja itsenäisen ihmisen tekemää työtä, jonka suhteesta kollektiivit eivät voineet määrätä. Työväenvastaisuus ilmeni myös vasemmistososialistien ja kommunistien vangitsemisissa..1.1. Sivistyneistö on kansakunnan eheyttäjä^ Suomalainen sivistyneistö koki kansan yhtenäisyyden romahtamisen erityisen voimakkasti ja pyrki heti kansalaissodan päättymisestä lähtien palauttamaan yhtenäisyyden. Sivistyneistön suhtautuminen eheyttämiseen noudatti maassa laajemmin ilmeneviä tuntoja, mutta sivistyneistöjärjestöksi vuonna 19 syntynyt Akateeminen Karjala-Seura on yleensä nähty osana oikeistoreaktiota. AKS:n käsitykset olivatkin alkuvuosina hyvin oikeistolaiset ja se arveli kansakunnan eheyden murtumisen johtuneen Venäjästä, joka oli saastuttanut osan suomalaisista niin, että nämä olivat samastuneet venäläisiin. Ryssäviha ja sen lietsonta olivatkin voimakas osa AKS:n ideologiaa. Sen kääntöpuolena oli isänmaallisuus, joka oli siveellisen uudistumisen kriteeri. Nämä molemmat tavoitteet yhdistyivät ajatuksessa Suur-Suomesta, jossa koko Suomen heimo olisi yhdistettynä. Etsiessään selitystä kansalaissotaan sivistyneistö joutui pohtimaan uudelleen kulttuurin asemaa. Kun samalla kapitalismin läpimurto oli heikentänyt sivistyneistön asemaa ja vaikeuttanut ylioppilaiden mahdollisuutta nousta ylimpään eliittiin, löytyi vika kulttuurin heikkouteen helposti siitä, että yläluokan kulttuuris sa oli liikaa vieraita aineksia. 1 1. Luvun lähtienä ovat olleet Risto Alapuro, Akateeminen Karjala Seura, Matti Klinge, Vihan veljistä valtiososialismiin, Helsinki 197 sekä Matti Klinge, Itsenäisen*Suomen ylioppilaat, V1 4 --f f

Vaatimus korkean suomalaisen kulttuurin luomisesta nousikin vuoden 194 aikana AKS:n keskeiseksi tavoitteeksi ja Suur-Suomi-pu- heet jäivät taka-alalle. Korkea suomalainen kultuuri nähtiin keinona kahden toisilleen vihamielisen kansanluokan välisen taistelun torjumiseen. Kulttuurin kohottamisessa sivistyneistöllä nähtiin olevan merkittävä asema. Vaikka AKS puhuikin yhteiskunnallisten uudistusten tarpeesta kansan eheyttämisessä, oli se pääasiassa vain tunnustelua suomalaiseen työväestöön päin. Paljon tärkeämpää AKS:lie oli aatteellinen uudistuminen, joka merkitsi suomalaisuuden korostamista ruotsalaisuuden ja ruotsinkie- lisyyden vastapainona. Konkreettisimmin ruotsalaisuusvastaisuus näkyi vaatimuksissa yliopiston suomenkielistämisessä. Vaikka AKS sisällyttikin suomalaiseen kansaan suomenkielisen työväestön, kansa merkitsi sille ennen muuta talonpoikaista ja maalaista väestöä. Vuosina 194 ja 195 työväestö oli kuitenkin enemmän esillä AKS:laisten kirjoitteluissa ja puheissa kuin talonpojat, sillä AKS pyrki voittamaan työväestön luottamuksen siinä kuitenkaan onnistumatta. Perustamisestaan lähtien AKS oli julistanut olevansa puolueiden ulkopuolella. Tämä kanta pohjasi siihen käsitykseen, että poliit- tinen ryhmäjako perustui viime kädessä yhteiskunnalliseen ryhmäjakoon, jota AKS:laiset eivät halunneet hyväksyä. Lisäksi puoluevastaisuus liittyi aluksi yleensä parlamentaarisen järjestelmän vastustamiseen. Myöhemmin asenne muuttui lievemmäksi, ja puolueita arvioitiin sen perusteella, miten ne toteuttivat AKS:n tärkeinä pitämiä asioita, joista ensi sijalla olivat yliopistoja kielikysymys sekä suhtautuminen armeijaan ja puolustusvalmiuteen. Nämä olivatkin ne kohdat, jotka uudistushaluttomuuden ohella vaikeuttivat AKS:n ja suomalaisen työväestön lähestymistä... Työväenliikkeen jakautuminen Kansalaissodan päättyminen tappioon merkitsi Suomen työväenliikkeen jakautumista. Kansalaissodasta syrjässä pysytelleet henkilöt ryhtyivät elvyttämään ja uudelleen suuntaamaan sosiaalidemokraattista puoluetta. Suomesta paenneet, kansalaissotaa johtaneet henkilöt puolestaan perustivat elokuussa 1918 Moskovassa Suomen kommunistisen puolueen.

1 Vaikka jakautumisiinjät olivatkin näkyvissä jo vanhassa työväenpuolueessa, on puhuminen kahtiajaosta yksinkertaistavaa, sillä molemmissa puolueissa oli varsinkin heti kansalaissodan jälkeen useampia suuntauksia...1. SDP:n lähtökohdat1' Sosiaalidemokraattisen puolueen ylimääräisessä puoluekokouksessa joulukuussa 1918 vedettiin jyrkkä raja vallankumousyritykseen. Elvyttäjät arvioivat vallankumouksen lähdetyn,vaikka maan taloudelliset, sosiaaliset ja poliittiset olot eivät olleet siihen vielä kypsät. Kokous arvioi vuodet 1917-18 yhteiskunnalliseksi häiriövaiheeksi, joka ei voinut olla vallankumouksen lähtöhetki. Siirtyminen sosialismiin ei yleensäkään voinut tapahtua ennen kuin taloudellinen kriisi oli ratkennut. Eroa vallankumousyritykseen haluttiin tehdä myös korostamalla vallankumouksen toteuttamista asteittaisten rakenteellisten uudistusten kautta. Kansalaissotaan johtaneen joukkojen spontaanin aktiivisuuden elvyttäjät katsoivat syntyneen taloudellisesta kriisistä. Aktiivisuus oli itse asiassa suuntautunut historian luonnollista kehitystä vastaan. Vaikka nämä johtopäätökset saivatkin puolueessa kannatusta, SDP ei silti ollut täysin yksimielinen, sillä näihin johtopäätöksiin voitiin päätyä kahdesta erilaisesta lähtökohdasta. Toinen niistä jatkoi vanhan työväenpuolueen ns. keskustalaista linjaa, toinen puolestaan tavoitteli aktiivisesti reformistista suuntaa. Lisäksi puolueessa oli myös oppositiota näitä johtopäätöksiä vastaan. F~ 1. Luvun lähteinä Suomen työväenliikkeen historia, Hannu Soikkanen, Kohti kansanvaltaa 1. 1899-197» Suomen sosialidemokraattinen puolue 75 vuotta, Vaasa 1975» Pauli Kettunen, Sosialidemokratia ja ammattiyhdistysliike Suomessa 1918-190» Helsinki 1979 ja Pauli Kettunen-Jussi Turtola, Die Totalität der arbeiterbewegung und das Selbstverständnis der Sozialdemokratie in der Zeit zwischen den Weltkriegen, Helsinki 1981.

1 Vaikka sekä keskustalainen että reformistinen suuntaus näkivätkir vanhassa linjassa virheitä, niiden uusi linja ei ollut samanlainen. Kun reformistinen siipi korosti pyrkimystä aktiiviseen yhteistyöhön porvarillisen keskustan kanssa ja yhtenäisen porvariin lisen rintaman estämistä, vaati keskustasuuntaus keskittymistä työväenluokkaan ja sen sosialistisen tietoisuuden kehittämiseen. Reformistinen suuntaus puolestaan korosti käytännöllistä toimintaa, jolla se tarkoitti toimintaa eduskunnassa ja kunnallisissa elimissä. Työväestön oloihin oli suuntauksen mielestä mahdollista saada parannuksia vain näissä olevalla vahvalla edustuksella. Nämä suuntautumiserot sanelivat myös organisaatiolle erilaiset tehtävät: reformisteille puolue oli väline vahvan edustuksen saa* miseksi eduskuntaan ja kunnanvaltuustoihin, keskustalaisille sen tehtävänä oli työläisten tietoisuuden kehittäminen ja työläisten aktiivisuuden ohjaaminen. Reformisteille teoreettisella kasvatuksella ei ollut merkitystä, paljon tärkeämpää oli saada ihmiset ymmärtämään parlamentaarisen toiminnan arvo. Suuntausten asenne kommunisteihin oli myös erilainen. Kun reformistit arvelivat kommunistien toimintamuotojen vaarantavan yhteistyömahdollisuuksia porvarillisen keskustan kanssa, heidän asenteensa kommunistien kanssa harjoitettavaan yhteistyöhön oli jatkuvasti kielteinen. Keskustalaiset puolestaan arvelivat, että kommunistit eivät ymmärtäneet riittävästi vallankumouksen edellytyksiä. Tältä pohjalta keskustasuuntaus korosti myös kom-! munistien tietoisuuden kehittämistä samalla tavalla kuin muidenkin työläisten.^ Näiden suuntausten yhteisiä johtopäätöksiä vastusti osa SDP:n jäsenistä. Vastustavaa vasemmistolaista suuntausta ei miellyttänyt sen paremmin SKP:n kuin SDPsnkaan irtisanoutuminen vanhan työväenpuolueen perinnöstä tai vallankumousyrityksen puutteellisuuksien korostaminen. Sen mielestä vallankumousyritys oli ollut oikeutettu eikä sen päättyminen tappioon tehnyt hyväksyttäväksi 1 1. Keskustalaisen ja reformistisen suuntauksen hahmottamisessa on käytetty erityisesti Kettunen 1979 s. 108-118, 54-57 ja Kettunen-Turtola s. 90-98.

14 työväenliikkeen hajottamista tai vallankumouksellisuudesta luopumista. Vasemmistolaisten tavoitteena oli palauttaa maahan yhtenäinen työväenliike, joka jatkaisi vanhan työväenpuolueen jyrkkää luokkataistelulinjaa. Sopivana keinona tähän he pitivät SDP.sn palauttamista tälle linjalle. Kun tämä tavoite ei kuitenkaan onnistunut, vasemmistolaiset joko erosivat SDPssta tai heidät erotettiin. Sen jälkeen he ryhtyivät puuhiin uuden, todellisen työväenpuolueen perustamiseksi maahan. Vuonna 190 syntyikin Suomen sosialistinen työväenpuolue, jonka perustamisessa myös osa kommunisteista oli mukana. Vasemmisto-opposition poistuminen ei silti lopettanut erimielisyyksiä SDP:ssa, sillä keskustalaisten ja reformistien näkemyserot johtivat kiistoihin, kun keskustalaiset pyrkivät antamaan tavoitteilleen konkreettista sisältöä. Keskustan aktivoituminen ja sen saavuttamat voitot jäivät kuitenkin näennäisiksi, sillä kiistat ratkesivat vuoden 19 puoluekokoukseen mennessä siten, että puolueen linjaksi tuli asenteellinen jyrkkyys mutta käytännössä tuettiin keskustaporvarillista politiikkaa. SDP:n linjaksi muotoutui toisin sanoen sitoutuminen reformistiseen linjaan, jota puoluekokouksissa koristeltiin keskustalaisten aatteelli- silla vaatimuksilla.... Kommunistien kannat Suomen kommunistisen puolueen perustavassa kokouksessa arvioitiin vallankumouksen tappion johtuneen työväenliikkeen odottelutaktiikasta ja kuvitelmista demokraattisesta vallankumouksesta. Puolue asettikin tavoitteekseen työväen rautaisen diktatuurin, johon pyrittäessä ainoa oikea keino oli aseelliseen vallankumoukseen valmistautuminen. Vanhan työväenpuolueen linjaan tehtiin pesäeroa hylkäämällä kaikki perinteiset toimintamuodot. Näistä 1 1. K s..ilkka Hakalehto, Suomen kommunistinen puolue ja sen vaikutus poliittiseen ja ammatilliseen työväenliikkeeseen.1918-198, Porvoo 1906 s. 149-156, Soikkanen 1975 s. 6O-7O, 8O- 8, Suomen työväenliikkeen historia s. 144-146.. Kettunen 1979 s. 15-0, STH s. 149-156.

15 arvioista lähtien mutta erityisesti valkoisen Suomen pakottamana SKP ryhtyi toimimaan maanalaisena. SKP:n perustajien lähtökohtana oli se, että vallankumous oli epä- onnistunut, koska ei ollut tunnettu riittävästi Leninin vallankumousteoriaa. Niinpä tätä teoriaa tulkittiin aiempien puutteidei korvaamiseksi äärimmäisen yksinkertaistetusti. Kun Lenin pyrki tarkastelemaan koko maailmantilannetta ja yhdistämään tähän arvioon kansalliset erityispiirteet, SKP unohti täysin jälkimmäiset eli vasta koetun tappion ja tarkasteli tilannetta puhtaasti maailmanvallankumouksen perspektiivistä. Leninin oppeja sovellettiin myös puoluemuodon arvioimiseen. Vanhaa työväenpuoluetta moitittiin aatteellisesta takapajuisuudesta ja jär jestöralcenteen höllyydestä. Oli luotava uusi vallankumouksellinen puolue, jossa oli vallittava tiukka ideologinen yksimielisyys ja valta keskitetty puoluejohdolle.^ Välittömään vallanottoon tähtäävä linja perustui uskoon maailmanvallankumouksen läheisyydestä. Tappioihin päättyneet Saksan ja Unkarin vallankumoukset aiheuttivat kuitenkin kommunistisessa liikkeessä linjantarkistuksen. Kun valtaanpääsy katosi välittömästä näköpiiristä ja porvariston hyökkäys voimistui, kommunististen puolueiden päätehtäväksi määriteltiin työväenluokan enemmistön saaminen omaan vaikutusvaltaan. Siksi oli osallistuttava aktiivisesti työväen julkisten joukkojärjestöjen toimintaan ja työväenluokan jokapäiväisten puolustamiseen. SKP monipuolistikin Kommunistisen internationaalin ohjeiden mukaisesti toimintamuotojaan ja hyväksyi myös laillisen toiminnan. Vaikka SKP pyrkikin luomaan yhteyksiä työläisiin ja irrottamaan heidät "pikkuporvarillisesta" SDP:sta, oli asenne muihin kuin kommunisteihin tuomitseva. Vähitellen tosin yhteistyö Suomen soh sialistisen työväenpuolueen kanssa alkoi olla mahdollista. 1. Hakalehto 8-9» Antti Hyvönen, Suomen kommunistinen puolue 1918-4, Tampere 1968 s. 4-44.. Kettunen 1979 s. 106-107» Anthony F. Upton, Kommunismi Suomessa, Rauma 1970 s. -.. Kommunistinen internationaali s. 95-98, 116-15. 4. Hakalehto s. 49-5. 56-58, STH s. 147-149, 160.

1. Hakalehto s. 15^-156, 170-17, 190-19, Hyvönen 1968 s. 151-16 Suomen sosialistisen työväenpuolueen. synnyn taustalla oli pyrkimys yhdistää kommunistien ja SDPjsta eronneiden vasemmistososia- listien lähtökohdat. Vaikka osa kommunisteista olikin mukana puolueen perustamisessa, SKP:n Moskovassa oleva johto ei antanut tukeaan puolueelle ennen kuin vuonna 191. SSTP:n jäsenille oli yhteistä se, että he eivät pitäneet SDP:ta riittävän vallankumouksellisena puolueena. SKP:n luovuttua pelkästään aseelliseen vallankumoukseen valmistautumisesta, olivat näkemykset toiminnastakin samankaltaiset. Yhteisten toimintanäkemysten taustalla saattoi silti olla hyvinkin erilaisia lähtökohtia, joista nousi myös erimielisyyksiä puolueen toiminnan suuntaamisessa. Kiistat koskivat ennen muuta kommunistien osuutta ja merkitystä sekä julkisen ja maanalaisen toiminnan suhdetta. Suomen valtiovalta poisti nämä kiistat päiväjärjestyksestä lakkauttamalla puolueen vuonna 19. Maahan ei perustettu sen jäi; keen uutta puoluetta vaan vasemmistolaista toimintaa koordinoitiin vaalijärjestöjen ja eduskuntaryhmän kautta. Toisena tärkeänä vaikuttamiskanavana oli Suomen ammattijärjestö. SSTPsn lakkauttaminen aiheutti kuitenkin ongelmia vasemmistolaisten piirissä. Osa ratkaisi ne palaamalla SDP:hen, osa tavoittelemalla itsenäisyyttä SKPrsta.^..* Suomen työväenliike 190-luvun puolivälissä Vaikka suomalainen työväenliike olikin 0-luvun puolivälissä jär jestäytynyt kahteen puolueeseen ja ammattiyhdistysliikkeeseen, e sitä voida rajata näissä puolueissa vallitsevina olleisiin lähtö kohtiin, vaan molemmissa puolueissa ja niiden ulkopuolella oli erilaisia käsityksiä tavoitteista, toimintamuodoista ja yhteistyöstä. Toiset korostivat etujen ajamisessa omaa toimintaa, toiset puolestaan näkivät tämän vahingollisena ja pitivät edustuslaitoksissa toimimista parempana. Useat henkilöt toivoivat yhä voitavan ylittää sekä tämä että puoluejakauma ja luoda yhtenäinen työväenpuolue. Erilaisista näkemyksistä huolimatta molemmat puolueet olivat 0- luvun edetessä samankaltaistuneet: oppositiot olivat heikenneet ja sopeutuneet puolueessa vallitsevaan linjaan. Lisäksi pragmaattisuus oli voimistunut kummassakin. 1

17. Akateeminen Sosialistiseura vuosina 195- Tähän maaseudun puhtaista arvoista ja kansan eheyttämisestä puhuvaan ilmapiiriin sekä työväenliikkeen hajanaisuuteen syntyi Akateeminen Sosialistiseura. Tässä luvussa pyritään tarkastelemaan, miten nämä tekijät vaikuttivat ASS:n syntyyn ja luonteeseen. Samalla tarkastellaan ASS:n kehitystä lapuanliikkeen vuosina ja välittömästi sen rauhoituttua..1. ASS - ylioppilaiden valistaja.1.1. ASS:n synty ja luonne ^ Akateeminen Sosialistiseura perustettiin lokakuussa 195«Järjes- tön perustaminen oli kuitenkin monivaiheinen prosessi, sillä yhdistyksen perustava kokous pidettiin 11.10., 5.10. yhdistykselle hyväksyttiin säännöt ja 0.10. yhdistyksen nimeksi määrättiin Akateeminen Sosialisti-Seura.^ Lisäksi yhdistyksen perustamisesta oli keskusteltu lähes vuosi. Pitkä perustamisprosessi osoittaa, kuinka vaikeaa vielä 190-luvur puolivälissäkin oli löytää vasemmistolaisesti ajattelevia opiskelijoita, joiden ensimmäinen järjestö, vuonna 1905 perustettu Ylioppilaiden sosialidemokraattinen yhdistys oli sammunut jo ennen kansalaissotaa. Yhdistystä oli turhaan yritetty elvyttää heti kan- salaissodan jälkeen. Pitkä perustamisprosessi osoittaa jäsenten löytämisvaikeuden ohella ongelmaksi perustettavan järjestön luonteen ja tavoitteet. Syl- vi-kyllikki Kilpi, ASS:n ensimmäinen puheenjohtaja, on muistellut, että erityisesti vanhemmat akateemiset sosiaalidemokraatit halusivat herättää henkiin entisen sosiaalidemokraattisen yhdistyksen ja käyttää sen kunniakasta nimeä. Osa perustajista halusi sen sijaan muodostaa järjestön, joka ei kuuluisi sosiaalidemokraattiseen puolueeseen, vaikka sen lähtökohdat olisivatkin sosiaalidemokraatti- 1 1. Varsinaisia perustamiseen liittyviä asiakirjoja ei ole löytynyt. Perustamisesta ks. SS 1.10.195, YOL 17/5 s. 9%, YOL 18-19/5 s. 1 ja YOL 1/5 s. 59* Vaikka järjestön nimi olikin alunperin Akateeminen Sosialisti-Seura, vakiintui nimi myöhemmin muotoon Akateeminen Sosialistiseurä.

18 set. Tähän näkemykseen liittyi myös halu ristiä uusi järjestö Akateemiseksi Sosialisti-Seuraksi ylioppilasmaailmaa hallitsevan Akateemisen Karjala-Seuran vastapainona. Kilpi on edelleen väittänyt, että ASS halusi perustamishetkellään pysytellä SDP:n ulkopuolella, koska se ei halunnut sotkeutua työväenliikkeen päivänpoliittisiin ristiriitoihin ja halusi riveihinsä myös vasemmistososialisteja. ASS:laisten haluun pysytellä SDP:n ulkopuolella vaikutti ilmeisen voimakkaasti usko siihen, että Suomeen voitaisiin muodostaa laaja järjestö, joka puoluepoliittisesta sitoutumattomuudestaan huoli- matta olisi "kulttuurisosiaalisesti orientoitunut. Eräänlaista pohjaa tälle loi ylioppilaiden piirissä tapahtunut kehitys: myös työväestö pyrittiin saamaan mukaan kansalliseen eheyttämiseen. Kur ylioppilaat suhtautuivat kielteisesti puolueisiin, ASS ei liittynyt SDP:hen, koska "ei haluttu kytkeä käytännön päivänpolitiikan ja puolueen menettelytapojen tunnustamista herätysluontoiseen, enemmän periaatteelliseen agitaatio- ja kasvatustyöhön". Tällaisena laajana järjestönä osa ASStiaisista - erityisesti Cay Sundström - piti Clart^-yhdistystä ja osallistui innokkaasti sen perustamiseen.^ Clart4-liikehän oli ranskalaisen kirjailijan Henri Barbussen ensimmäisen maailmansodan jälkeen perustama liitto, joka pyrki kokoamaan henkisen työn tekijöitä. Liikkeen lähtökohtana oli usko intellektuellien vastuuseen uuden maailman rakentamisessa. Tässä mielessä sen lähtökohdat olivat hyvin samankaltaiset kuin AKS:n. Clarte-liike asettui kuitenkin kannattamaan sosialistista yhteiskuntaa, vaikka se ei halunnutkaan osallistua työväenliikkeessä käytävään suuntataisteluun ja korosti itsenäisyyttään poliittisista puolueista. Liike pyrki lisäksi toimimaan vapaan mielipiteenvaihdon foorumina ja tutustuttamaan henkisen työn tekijöitä sosia* 1. Kilpi 1965 s. 160.. Tällaisista tavoitteista ks. esim. Cay Sundströmin kirjoitus S S:ssa 1.9.197.. Matti Klinge, Vihan veljistä valtiososialismiin, Porvoo 197 s. 1^-15; SDPsn keskusteluvalmiudesta ks. Väinö Voionmaan puhe Itsenäisyyden Liiton kokouksessa 9.10.194, YOL 0/4; ASS:n herätystehtävistä k s. J-i U, Ylioppilaat ja työväenliike, ss 1..195. 4. ASS 10 vuotta. Soihtu 7/5 pk, Helen Svensson. Clarte i Fin

1 lismiin, sen eri muotoihin ja vivahteisiin. Vaikka ASS ei heti liittynytkään SDPihen, se oli käytännössä sosiaalidemokraattinen järjestö. Tätä osoittivat määrittelyt toimimisesta sosiaalidemokraattiselta pohjalta tai ASS:n esittely so- siaalidemokraattisen työväenliikkeen edustajaksi. Samaa osoitti myös suuri innostus sosiaalidemokraattisista ministereistä Tan nerin hallituksen aikana. Sosiaalidemokraattisten raamien puitteissa toimiminen oli tietenkin luonnollista, sillä ASS:n perustajat olivat joitakin porvarillisista kodeista olevia poikkeuksia lukuunottamatta joko lähtöisin sosiaalidemokraattisista kodeista tai jo itse toimineet sosiaalik demokraattisissa järjestöissä ja erityisesti lehdissä. Tällaiset henkilöt olivat aika varmasti omaksuneet ajatuksen sosiaalidemokratian puitteissa toimimisesta. Näiden syiden takia Kilven väittämä, että ASS halusi saada rivei- hinsä myös vasemmistososialisteja ja pysytteli siksi SDP:n ulkopuolella, tuntuu liioitellulta. Siinä on liikaa sen ajan henkeä, jolloin hän jo oli Suomen kansan demokraattisen liiton jäsen. Lisäksi Clarten määrittely lienee hämännyt Kilpeä. Haluttomuutta sekaantua päivänpoliittisiin ristiriitoihin voitaisiin tuossa vaiheessa jo sosiaalidemokratiaan sitoutuneen henkilön näkökulmasta tulkita siten, että sitoutumattomuus koski sosiaalidemokraattisessa puolueessa tuohon aikaan käytävää kiistelyä.^ Sen suhteen ASS ei halunnut asettua kummallekaan puolelle, vaan 1 1. Svensson s. 157-158, Klinge 197 s. 15-155.. Ks. esim. YOL 1/5 s. 59-60, YOL k/z6 s. 0 tai ASS:n puheenjohtajan Väinö Meltin haastattelu YOL 1/7 s. *-**.. Ks. YOL 11/7 s. 59 ja YOL k/8. *. ASS:n perustajista Sylvi-Kyllikki Kilpi ja Väinö Meltti olivat olleet Suomen Sosialidemokraatin toimittajia, Aune ja Aili Huotari sekä Irja Lönngren SS:n toimittajien lapsia. Kilpi on erityisesti korostanut lehtimiesten lasten osuutta, Kilpi 1965 s. 159-161, 16*. 5. Ks. Kilpi 1965 s. 167-170,

0 pyrki omalla toiminnallaan toteuttamaan molempien lähtökohtia: sosiaalidemokratian tunnetuksiteko sopi hyvin aatteellisuutta ja valistustoimintaa korostavalle keskustasuuntaukselle, yhteistyömahdollisuuksien etsiminen porvarillisten ylioppilaiden kanssa ja toisaalta sosiaalidemokratian laillistaminen reformistiselle suuntaukselle. Näyttää tosin siltä, että reformistisen suuntauksen vaikutus ASS:n syntyyn oli voimakkaampi kuin keskustasuuntauksen edustajien1. Kun sitoutumattomuus SDP:hen ei innostanut ylioppilaita liittymään ASSraan - tai vastaavantyyppiseen järjestöön - päädyttiin ASSsssa siihen, että liittyminen puolueeseen ei haittaa keskustelua ylioppilasmaailmassa. Niinpä ASS liittyi vuoden 197 aikana sosiaalide- mokraattiseen puolueeseen. SDPshen liittymistä puolsi ilmeisesti myös halu liittyä Sosialisti seen ylioppilasinternationaaliin, jonka jäseneksi ASS ei olisi päässyt, ellei olisi kuulunut puolueeseen. Pienessä ASSrssa pidetk tiin tärkeänä henkireiän avaamista ulkomaille. SDPthen liittyminen ei kuitenkaan muuttanut mitään ASS:n alkuläh- tökohdista. Se pysyi edelleenkin pienenä sosiaalidemokraattisena yhdistyksenä, joka pyrki "voimaperäiseen valistustyöhön ylioppi- 5 laiden keskuudessa". Liittyminen oli vain johdonmukainen tulos SDP:ssa ja sen lehdistössä toimineiden henkilöiden näkemyksistä.^ 1 1. ASS:ssa olivat vanhemmista sosiaalidemokraateista mukana erityi sesti Hannes Ryömä, J.V.Keto, Juhana Peräläinen ja Mikko Erich, ks. Kilpi 1965 s. 161.. Clart6-liike ei perustamisestaan huolimatta aloittanut toimintaa, koska se ei herättänyt riittävästi kiinnostusta, kuten muissa Pohjoismaissa, ks. Svensson s. 16 7» Klinge 197 s. 156 ja ASS 10 vuotta, Soihtu 7/5 pk. * ASS:n omia papereita ratkaisusta ei ole säilynyt, mutta ASS liittyi vuoden 197 aikana Helsingin sosiaalidemokraattiseen kunnallisjärjestöön ja samalla puolueeseen,ja luettiin puolueosastoksi 1.1.198 alkaen, ks. Helsingin sosiaalidemokraattisen kunnallisjärjestön toimintakertomus 197, TA. Sen kokouksen pöytäkirjaa, jossa ASS hyväksyttiin kunnallisjärjestöön, ei ole säilynyt. k. Ks. Väinö Meltin haastattelu YOL 1/7 ja Aune H(uotari), Sosiaalidemokraattisten ylioppilaiden kv-toiminta, YOL */8.

1.1.. ASS ja kansan eheyttäminen Kun ylioppilasmaailmaa hallitseva Akateeminen Karjala-Seura pyrki 190-luvun puolivälissä eheyttämään suomalaista kansaa ja poistamaan jaon porvareihin ja työläisiin, olivat mahdollisuudet ylioppilaiden ja työväestön vuoropuhelulle suotuisat. Myös työväestöön sitoutunut sivistyneistö - ASS - saattoi lausua kantansa tähän eheyttämiseen. ASS:laiset hyväksyivät pääpiirteissään ajatuksen kansan eheyttämisestä, mutta he halusivat määritellä eheytettävän kansan ja eheyt- tämiskeinot toisin kuin AKS. Työväestöä ja työväenliikettä syrjivässä ilmapiirissä oli tärkeää korostaa, että kansan eheyttäminen ei ollut mahdollista ilman työväestöä. Siksi ASS:laiset vaativat sivistyneistöä lähestymään maan työväestöä tai jopa liittymään sii hen. Samalla sivistyneistöltä vaadittiin kiinnostusta työtätekeviä le tärkeitä uudistuksia kohtaan.1 Työväestön elinehtojen paranta- minen olikin ASS:lie lähes samaa kuin kansan eheyttäminen. ASS:n pyrkimykset olivat hyvin samantapaiset kuin SDP:11a yleensä. Kun AKS suositti kansan eheyttämiseen talonpoikaisia arvoja, pitivät ASS:laiset erityisesti 0-luvun lopulla sosialismia aatteena, jolla yhteiskunnan vastakohdat voitaisiin sovittaa. Vakuuttakseen ylioppilaita tästä ASS:laiset todistelivat sosialismin tieteellisyyttä: se osoitti tieteellisen tiedon pohjalta yhteiskunnan kehitystendenssit. Samalla ASS:laiset korostivat sosialismin olevan koko ihmiskunnan asia. Pyrkiessään osoittamaan työväestön lähestymisen tärkeyttä ja sosialismin etevämmyyttä yhteiskunnan sovinnon rakentamisessa ASS viittasi kansainvälisiin esimerkkeihin osoittaakseen, kuinka ylioppilaat olivat muualla innostuneita työväestön aatemaailmasta. Samalla haluttiin vihjata suomalaisten ylioppilaiden kummallisuu- + k teen. 1 1. Sylvi-Kyllikki Kilpi, Ylioppilaat ja sd-työväenliike, Mietteiti sosialidemokraatin näkökulmasta YOL /5, Väinö Meltin haastattelu YOL 1/7 sekä Sosialidemokratian päämäärä YOL k/8 pk.. Olavi Kajala, Mielenkiintoinen kokous VS 1 s. 0. Kajala selostaa kirjoituksessa Väinö Meltin puhetta ASS:n 10.H.197 järjäs^ tämässä keskustelutilaisuudessa.. Sosialidemokratian päämäärä YOL k/8 pk; tay Sundström, Sosia-

Yhteistä arvomaailmaa ei löytynyt. Lähestymistä vaikeutti lisäksi se» että AKS:lle kansan eheyttäminen merkitsi suomalaisuuden ja isänmaallisuuden voimistamista, reformeilla ei eheytyksessä ollut merkittävää asemaa. Nämä lähtökohdat pelkistyivät vaatimuksiksi yliopiston suomenkielistämisestä ja maanpuolustuksen kohentamisesta. Kun nämä asiat eivät saaneet kannatusta työväestössä, AKSs laiset tulkitsivat työväestön olevan epäisänmaallista ja pitivät siihen syynä epäsuomalaisia oppeja.1 ASSslaisten yritykset todistella työväestön isänmaallisuutta eivät muuttaneet tätä asennetta. Lähestymistä vaikeutti myös ASSsn kielteinen asenne yliopiston suo- menkielistämiseen. Lähestymisyritykset jäädytti Tannerin sosiaalidemokraattisen vä- hemmistöhallituksen synty. Hallitus ei osoittanut kiinnostusta AKS:n voimakkaasti ajamaan yliopiston suomenkielistämiseen tai maanpuolustuksen kohentamiseen. Kaikkein pahinta AKS:laisista oli kuitenkin se, että hallitus istui ruotsalaisen kansanpuolueen tuella. Se oli osoitus suomalaisen työväestön ja ruotsinkielisen 1 yläluokan liitosta, jota AKS:ssa oli pidetty mahdottomana. AKS:n ja ASS:n keskusteluyhteydet laimenivat. ASS jatkoi silti yrityksiään löytää ylioppilaiden piiristä yhteisiä näkemyksiä tavoitteista ja tehtävistä. Se oli tietenkin välttämätöntä lapuanliikkeen voimistaessa otettaan yliopistossa ja koj ko maassa, mutta samalla se oli kuitenkin jatkoa pyrkimykselle luoda ASS:aa laajempi järjestö. Nämä olivatkin pääsyyt ASS:laisten osallistumiselle Kansanvaltaisen ylioppilasyhdistyksen perustami- 5 seen joulukuussa 190. Pääosa uuden järjestön perustajista oli siihen asti kuulunut Itsenäisyyden Liittoon, jossa oli alusta lähtien ollut kaksi suuntausta: nationalistis-aktivistinen ja stählbergilainen sosiaalisen 1 1. Klinge 197 s. 1-15, Alapuro 197 s. 1.. Kilpi YOL /5, V.H.H-nen, Isänmaallisuudesta kansainvälisyyteen YOL */8.. Kilpi YOL /5. %. Klinge 197 s. 16-10. 5«Ks. Mauri Ryömän ja Arvo Paasivuoren puheenvuorot Kansanvaltaisen ylioppilasyhdistyksen perustavassa kokouksessa 10.1.190. Kansanvaltaisen ylioppilasyhdistyksen paperit, Lauri Levämäen kokoelma. VA. 4 S 5 < l a 1 s 1 c + n l r n I i - n n U c o o n 1 1 ^ 4- -J...4- t _