7. OSAAMINEN 7.1. OPETUSTOIMI 7.1.1. PERUSOPETUKSEN ALUEELLINEN SAAVUTETTAVUUS JOHDANTO Lääninhallitusten tehtävänä oli arvioida perusopetuksen alueellista saavutettavuutta ja siinä tapahtuneita muutoksia vuoteen 2006 verrattuna. Saavutettavuuden lisäksi arvioitiin kuljetuksessa olevien esi- ja perusopetuksen oppilaiden koulumatka-aikoja ja koulumatkojen pituutta. Samalla selvitettiin, mikä taho vastaa valtion erityiskoulua käyvien lasten koulumatkakustannuksia liittyen eduskunnan kirjelmään valtioneuvoston koulutuspoliittisesta selonteosta. Lääninhallitukset ovat arvioineet perusopetuksen saavutettavuutta vuosina 2002 JOHTOPÄÄTÖKSET/TOIMENPIDE-EHDOTUKSET JOHTOPÄÄTÖKSET TOIMENPIDE-EHDOTUKSET Perusopetuksen alueellinen saavutettavuus on koko maassa edelleen keskimääräisesti ottaen hyvä. Koulujen kokonaismäärän vähentymisestä huolimatta kouluverkko on vielä varsin kattava. Yli 90 % 7 12 -vuotiaista ja yli 70 % 13 15 -vuotiaista asuu viiden kilometrin etäisyydellä perusopetuksen koulusta. Lapin ja Itä-Suomen lääneissä keskimääräinen saavutettavuus ei aivan yllä 7 12 -vuotiaiden ikäryhmän opetuksen järjestämisessä valtakunnalliseen tavoitetasoon, jonka mukaan 90 % oppilaista tulisi asua enintään viiden kilometrin etäisyydellä koulusta. Itä-Suomen läänissä keskimääräinen saavutettavuus jää alle valtakunnallisen tavoitetason 13 15 -vuotiaiden ikäryhmässä, jossa 70 % ikäluokasta tulisi tavoitteen mukaan asua enintään viiden kilometrin etäisyydellä koulusta. Kuntien kesken läänien sisällä on suuria eroja saavutettavuudessa ja valtakunnallisen tavoitetason alle jää useita kuntia kaikissa lääneissä. Kuntien väliset erot ovat hieman myös kasvaneet. Koulujen keskikoko on kasvussa koko maassa. Koulujen lakkauttamiset ja yhdistämiset ovat vähentäneet erityisesti pienten korkeintaan 30 oppilaan koulujen määrää, mutta myös suurempien koulujen määrä on vähentynyt. Yhtenäiskoulujen (1.-9. luokkien koulut) määrä on kasvanut. Perusopetusikäisten määrän väheneminen jatkuu koko maassa. Vuoden 2007 väestöennusteen mukaan oppivelvollisten ikäluokan kehitys kääntyy kasvuun vuosikymmenen vaihteen jälkeen. Suhteellisesti eniten perusopetusikäiset vähentyvät Itä-Suomen ja Lapin lääneissä ja vähiten Oulun läänissä. Muuttoliike ja väestön keskittyminen kasvukeskuksiin näkyvät alueiden välisissä eroissa. Kunnan kouluverkko on pyrittävä säilyttämään sellaisena, että ainakin vuosiluokkien 1.-6. oppilaat voivat käydä koulua mahdollisimman lähellä kotia ja esiopetuspalvelut ovat kohtuullisesti kaikkien oppilaiden saavutettavissa. Kuntien tulee suunnitella niiden raja-alueilla asuvien lasten opetuspalvelujen järjestäminen yhteistyössä. Laadukkaan opetuksen turvaamiseksi lähipalveluna kaikilla alueilla tarvitaan uudenlaisia pedagogisia ratkaisumalleja. Opetusta oppilasmäärältään pienissä yksiköissä tulee kehittää muun muassa tieto- ja viestintätekniikkaa monipuolisemmin hyödyntämällä. Perusopetuksen saavutettavuuden hyvälle tasolle sekä esija perusopetukselle lähipalveluna tulee määritellä yhtenäiset valtakunnalliset kriteerit. 82
ja 2004 2006. Koulumatka-aikoja on selvitetty vuosina 2005 ja 2006. Esiopetuksen koulumatkat olivat mukana arvioinnissa ensimmäistä kertaa. Maksuton perusopetus on Suomen perustuslain (731/1999) määrittämä perusoikeus ja julkisen vallan on turvattava jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus opetuksen saamiseen kykyjensä ja erityistarpeidensa mukaisesti. Perusopetuslain (628/1998) mukaan kunnan velvollisuutena on järjestää perusopetus alueellaan asuville oppivelvollisuusikäisille. Kunta voi järjestää palvelut itse, yhdessä muiden kuntien kanssa tai hankkia ne muulta koulutuksen järjestäjältä. Kunnat päättävät oppilaitosverkostaan itsenäisesti. Opetus kunnassa tulee kuitenkin järjestää siten, että oppilaiden matkat ovat asutuksen, koulujen ja muiden opetuksen järjestämispaikkojen sijainti sekä liikenneyhteydet huomioon ottaen mahdollisimman turvallisia ja lyhyitä. Oppilaan oikeudesta maksuttomaan kuljetukseen sekä kuljetusoppilaiden koulumatka-ajan enimmäiskestosta on säädetty perusopetuslaissa. Valtion ylläpitämät seitsemän vammaisten lasten erityiskoulua täydentävät kuntien järjestämää perusopetusta. Oppilaspaikan kustannusten jako perustuu valtion koulun ja kunnan sopimukseen, jonka sisällöstä, esimerkiksi oppilaan kuljettamisesta aiheuttamien kustannusten korvaamisesta, ei ole säännöstä. Keskeisissä koulutuspoliittisissa strategia-asiakirjoissa on korostettu esi- ja perusopetuksen säilymistä lähipalveluna. Pääministeri Matti Vanhasen II hallituksen hallitusohjelman mukaan hallitus turvaa perusopetuksen saavutettavuuden lähipalveluna ja esteitä koulunkäyntiin yli kuntarajojen madalletaan. Perusopetuksen järjestämisen lähtökohtana on yhtenäinen peruskoulu ja kuntien järjestämä perusopetus, jota yksityiset koulut täydentävät. Niin hallitusohjelmassa kuin valtioneuvoston Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämisohjelmassa 2007 2012 painotetaan koulu- ja oppilaitosverkon sopeuttamista pienentyviin ikäluokkiin koulutuksen saatavuus maan kaikissa osissa turvaten. Eduskunnan kirjeessä valtioneuvoston vuoden 2006 koulutuspoliittisesta selonteosta kiinnitettiin huomiota pienimpien oppilaiden koulumatka-aikojen pituuteen sekä sen seurantaan. Arviointiaineistona käytettiin Tilastokeskuksen koulu- ja väestötietoja JOHTOPÄÄTÖKSET TOIMENPIDE-EHDOTUKSET Yli puolella kunnista on vahvistettu kouluverkkosuunnitelma. Kunta- ja palvelurakenneuudistus lisää suunnitelmallisuuden tarvetta ja tiivistää kuntien yhteistyötä myös perusopetuspalvelujen järjestämisessä. Kuljetusedun piirissä on yli viidennes perusopetuksen oppilaista. Kuljetusoppilaiden määrä on hieman vähentynyt, mutta osuus kaikista oppilaista on lähes ennallaan. Pisimmät koulumatkat ovat harvaanasuttujen alueiden ja pintaalaltaan laajojen kuntien oppilailla. Esiopetuksen ja 1.-6. luokkien oppilaiden koulumatkat ovat yleisimmin alle 10 kilometriä. Kunnille tehdyn kyselyn perusteella lakisääteisen koulumatkaan käytetyn maksimiajan ylityksiä ainakin kerran viikossa esiintyy edelleen jonkin verran. Aikaylitykset ovat vähentyneet Länsi-Suomen ja Oulun lääneissä vuodesta 2006. Pitkiä, mutta säädösten mukaisia koulumatkaaikoja on noin viidellä prosentilla kuljetusoppilaista. Useimmiten matka-aikojen pituuteen on syynä kuljetusjärjestelyistä johtuva odotusaika tai kuljetusreitin pituus. Lapin ja Itä-Suomen lääneissä tehdyn huoltajakyselyn mukaan suurimmat ongelmat kuljetusjärjestelyissä liittyvät kuljetusten odottamiseen yleensä tai kulkuneuvon vaihdosta johtuvaan odottamiseen ja kuljetusreittiin. Valtion erityiskouluja käyvien oppilaiden koulumatkakustannuksista vastasi useimmiten oppilaan kotikunta. Kuntaliitosten yhteydessä ja kuntapalvelujen rakenteita uudistettaessa on huolehdittava perusopetuspalvelujen järjestämisestä niin, että kunnan eri osissa asuvien oppilaiden tasapuoliset mahdollisuudet perusopetukseen lähipalveluna säilyvät. Kuntien kouluverkkosuunnitelmat tulee tehdä riittävän pitkällä aikajänteellä ottaen jo tässä vaiheessa huomioon myös ensi vuosikymmenelle ennustettu perusopetusikäisten määrän kääntyminen nousuun sekä taloudellisten vaikutusten lisäksi myös lasten hyvinvointia edistävät ratkaisut. Koulumatkajärjestelyissä on edelleen kiinnitettävä huomiota siihen, ettei oppilaiden koulumatkaan kuluva aika ylitä laissa säädettyä enimmäisaikaa. Kuljetuksiin liittyvää odottelua tulee vähentää joustavan koulupäivän avulla, jolloin kuljetusten odotusaika olisi mahdollista käyttää läksyjen tekoon tai harrastustoimintaan. 83
ARVIOINTIASETELMA ARVIOINTIKRITEERIT ARVIOINTIKYSYMYKSET ARVIOINTIMITTARIT PALVELUTAVOITTEET Perusopetuksen saavutettavuus Mitä muutoksia perusopetuksen alueellisessa saavutettavuudessa on tapahtunut vuoteen 2006 verrattuna Koulusta 5 km säteellä asuvien 7 12- ja 13 15-vuotiaiden osuus koko ikäluokasta toisessa kunnassa koulua käyvien määrä, muualla kuin koulussa järjestetyssä opetuksessa olevin määrä Saavutettavuus on hyvä, kun 90 % 7-12- vuotiaista ja 70 % 13-15-vuotiaista sijoittuu 5 km säteelle koulusta Miten perusopetuksen koulujen ja oppilaiden määrä on muuttunut? Miten ikäluokkien on ennustettu muuttuvan? Koulujen määrä eri kokoluokissa vuoteen 2006 verrattuna, oppilasmäärien muutos sekä ikäluokkien ennustettu muutos kouluverkkosuunnitelmien määrä Koulukuljetusten tarve Miten esi- ja perusopetuksen kuljetusoppilaiden määrä ja osuus on muuttunut vuosiin 2004 ja 2006 verrattuna? Kuljetusoppilaiden määrä ja osuus Vastaa tarvetta Kuinka pitkiä ovat oppilaiden kuljetusmatkat? Kuljetusoppilaat koulumatkan pituuden mukaan Koulukuljetus-järjestelyt ja koulumatka-aikojen säädöstenmukaisuus Kuinka monella kuljetusoppilaalla koulumatka-aika odotuksineen ylitti säädsten mukaisen rajan tai oli lähes säädösten mukainen? Kuljetusoppilaat koulumatka-ajan mukaan, kuljetuksia ohjaavien suunnitelmien määrä Koulumatka-ajat ovat säännösten mukaisia Kuinka moni esiopetuksen ja perusopetuksen oppilas käy valtion erityiskoulua ja mikä on kotikunnan ja valtion kustannusten jako näiden oppilaiden päivittäisissä koulukuljetuksissa ja viikonloppumatkakustannuksissa? Valtion erityiskouluja käyvien oppilaiden määrä Valtion koulun / kunnan kustannusvastuiden määrä sekä kuljetusoppilaiden määrää koskevia tietoja. Lisäksi kunnille tehtiin kysely, jolla selvitettiin muun muassa kuljetusoppilaiden koulumatkan pituutta ja koulumatkaan käytettävän ajan säädösten mukaisuutta, kunnan kouluissa muista kunnista käyvien oppilaiden määrää ja kouluverkkosuunnitelmien tilannetta kunnissa sekä valtion erityiskoulua käyvien oppilaiden kuljetuskustannusten jakaantumista. Etelä-Suomen läänin kunnista kahdeksan jätti kokonaan vastaamatta, muissa lääneissä vastaukset saatiin kaikista kunnista. Lapin ja Itä-Suomen lääneissä tehtiin koulujen välityksellä erillinen kysely niille huoltajille, joiden lasten koulumatka yhteen suuntaan oli vähintään 40 kilometriä. Alueellista saavutettavuutta arvioitiin käyttämällä karttamenetelmää. Menetelmällä kuvattiin kuntakohtaisesti laskien, kuinka suuri osuus 7 12 -vuotiaiden ikäluokasta asui viiden kilometrin säteellä 1.-6. luokat käsittävästä koulusta ja 13 15 -vuotiaiden ikäluokasta 7.-9. luokat käsittävästä koulusta. Vuosiluokat 1.-9. käsittävät koulut sisältyivät saavutettavuuslaskelmaan molemmissa ryhmissä. Kuntien ylläpitämien koulujen lisäksi laskelmassa olivat mukana yksityiskoulut ja valtion koulut. Laskelmassa eivät olleet mukana peruskouluasteen erityiskoulut. Karttamenetelmässä käytetty laskentatapaa ottaa mukaan kunnan rajojen sisällä olevat 7 12 - ja 13 15 - vuotiaat. Menetelmä ei erottele toisessa kunnassa koulua käyviä tai kotiopetuksessa olevia oppilaita ja lisäksi 13 15 -vuotiaat, joiden asuinkunnassa ei ole 7.-9. luokkien opetusta, jäävät laskelman ulkopuolella. LÄHITULEVAISUUDEN NÄKYMÄT Lasten ja nuorten ikäluokkien pienentyminen on vaikuttanut koulutuspalvelujen tarpeeseen ja kysyntään. Perusopetuksen kouluverkko onkin muuttunut viime vuosien aikana merkittävästi. Perusopetusikäisten määrän laskun pysähtyminen ja kääntyminen kasvuun on nähtävissä uusimmissa väestöennusteissa. Alueiden väliset 84
erot perusopetusikäisten määrän kehityksessä ovat kuitenkin varsin suuria. Maan itä- ja pohjoisosissa sekä koko maassa haja-asutusalueilla väheneminen jatkuu, vaikka suunta muualla kääntyykin pian vuosikymmenen vaihteen jälkeen kasvuun. Kunta- ja palvelurakenteiden kehittäminen nähdään keskeisenä edellytyksenä myös esi- ja perusopetuksen turvaamisessa. Tätä painotetaan myös opetusministeriön hallinnonalan tuottavuusohjelmassa ja valtioneuvoston koulutuspoliittisen selonteon kehittämislinjauksissa. Kunta- ja palvelurakennetta koskevien ratkaisujen edellytetään tukevan koulutuspalvelujen vahvistamista ja sopeutumista pieneviin ikäluokkiin. Esi- ja perusopetus on turvattava ensisijaisesti lähipalveluna paikalliselta pohjalta. Lähtökohtana vaihtoehtoja arvioitaessa tulee pitää palvelun luonnetta ja saavutettavuutta asiakkaan näkökulmasta. Puitelaki on osaltaan vaikuttanut siihen, että kunnissa on käyty aktiivista keskustelua ja tehty suunnitelmia opetuspalvelujen järjestämisestä tulevaisuudessa, kun toimintaympäristö oppilasmäärien ja sisäisen muuttoliikkeen myötä muuttuu. Kuntien välinen yhteistyö opetuksen järjestämisessä on tiivistynyt. Perusopetuksen hyvälle saavutettavuudelle ei ole ollut lainsäädännössä eikä opetusministeriön asiakirjoissa määriteltyjä kriteereitä. Opetusministeriön uusimmassa toiminta- ja taloussuunnitelmassa vuosille 2009 2012 on otettu käyttöön seurannan indikaattorit, joihin sisältyy myös esija perusopetuksen saatavuus. Opetusministeriö on käynnistänyt perusopetuksen laatukriteerien laadintatyön ja odotettavissa on, että myös sitä kautta saadaan seurannassa tarvittavat välineet. Kuntaliitosten seurauksena muodostuvissa aiempaa suuremmissa kunnissa esi- ja perusopetuksen koulutuspalvelut on mahdollista toteuttaa entistä paremmin koulujen alueellinen saavutettavuus huomioon ottaen. Ikäluokkien muutosten ja kuntapalvelujen uudelleen muotoutumisen hallinta edellyttää pitkäjänteisyyttä ja monipuolisuutta ei vain vuosikohtaisten taloudellisten tekijöiden huomioonottavaa palveluverkon suunnittelua. Yhteistyö eri hallintokuntien välillä kasvaa ja perusopetuksen kouluista muodostuu laajempia toimintakeskuksia. Kunnissa muodostuu uusia yhteistyö- ja hallintomalleja. Verkostoina toimiminen mm. tietoverkkojen kautta yleistyy, fyysinen oppimisympäristö tulee muuttumaan ja tätä kautta monipuolisten opetuspalvelujen tasa-arvoinen saavutettavuus paranee. Koulukuljetusverkon kehittyminen joustavammaksi tukee opetuspalvelujen saavutettavuutta. MITÄ MUUTOKSIA PERUSOPETUKSEN ALUEELLISESSA SAAVUTETTAVUUDESSA ON TAPAHTUNUT VUOTEEN 2006 VERRATTUNA? Perusopetuksen saavutettavuuden muutokset ovat vähäisiä koko maan ja läänien tasolla, kaikissa lääneissä kuntien väliset erot ovat melko suuria. Suomenkielisten perusopetuksen koulujen määrä oli syksyllä 2007 ilman erityiskouluja 2 812 mikä oli 105 koulua vähemmän kuin vuonna 2006. Tilastoista poistuneet koulut ovat enimmäkseen olleet 1.-6. luokkien kouluja, joiden määrä on vähentynyt samana ajanjaksona 103 koululla. Koulujen määrä on vähentynyt kaikissa lääneissä, suhteellisesti eniten Itä- Suomen läänissä ja vähiten Etelä-Suomen läänissä. Kouluverkon harventuminen on kuitenkin vaikuttanut melko vähän perusopetuksen alueelliseen saavutettavuuteen (Taulukko 7.1.). Koko maassa 7 12 -vuotiaiden ikäluokasta asui keskimäärin 95 % viiden kilometrin etäisyydellä 1.-6. luokkien opetusta antavasta koulusta. Keskimäärin saavutettavuutta voidaan pitää edelleen hyvänä. Läänitasolla saavutettavuusluvut sijoittuivat Etelä-Suomen läänin 96 % ja Lapin ja Itä-Suomen läänien 86 % välille. Arviointitehtävässä määritellyn tavoitetason mukaan saavutettavuus on hyvä, jos 90 % 7 12 -vuotiaista sijoittuu viiden kilometrin etäisyydellä koulusta. Hieman tämän tavoitteen alle jäätiin siten Lapin ja Itä-Suomen lääneissä. Maakunnittain saavutettavuus vaihteli hieman enemmän, Uudenmaan 98 prosentista Kainuun 82 prosenttiin. Maakuntatasolla keskimääräinen saavutettavuus oli pääsääntöisesti valtakunnallisen tavoitteen mukainen tai lähellä sitä (Taulukko 7.1.). Koko maassa kuntien välillä oli melko suuria eroja saavutettavuudessa ja myös muutoksia vuoteen 2006 verrattuna oli tapahtunut (Kuva 7.1.). Kuntatasolla poikkeamat valtakunnallisesta tavoitetasosta olivat suurempia kuin maakunta- tai seututasolla. Perusopetuksen 7.-9. luokkien opetusta antavien koulujen määrä on vähentynyt 11 koululla vuodesta 2006. Kun 1.-9. luokkien koulujen määrä on samaan aikaan lisääntynyt yhdeksällä koululla, on 7. 9. luokkien opetusta antavien koulujen määrä pysynyt käytännössä lähes ennallaan. Saavutettavuudessa ei myöskään ole tapahtunut muutosta vaan se on pysynyt koko maassa aiempien vuosien tasolla ollen koko maassa keskimäärin 80 %. Saavutettavuus vaihteli Etelä-Suomen läänin 87 prosentista Itä-Suomen 68 prosenttiin. Arviointitehtävässä määritellyn tavoitetason mukaan 7.-9. luokkien opetuksen saavutettavuus on hyvä, jos 70 % 13 15 -vuotiaista sijoittuu viiden kilometrin etäisyydelle koulusta. Itä-Suomen läänissä saavutettavuus oli hieman tavoitteen alapuolella, muissa lääneissä tavoite saavutettiin. Maakuntien välillä oli 7.-9. luokkien saavutettavuudessa läänitasoa enemmän vaihtelua (Taulukko 7.1.). Kuntien väliset erot olivat myös 7.-9. luok- 85
TAULUKKO 7.1. Viiden kilometrin säteellä koulusta asuvien 7 12-vuotiaiden ja 13 15-vuotiaiden prosenttiosuudet maakunnittain ja lääneittäin vuosina 2006 2007. Maakunta / lääni 2006 2007 Ero valtakunnalliseen tavoitetasoon 2007 %-yksikköä 7-12 -v. 13-15 -v. 7-12 -v. 13-15 -v. 7-12 -v. 13-15 -v. 90 % 70 % Uusimaa 98 93 98 93 8 23 Itä-Uusimaa 92 58 92 57 2-13 Kanta-Häme 95 75 95 75 5 5 Päijät-Häme 94 81 94 80 4 10 Kymenlaakso 95 81 95 82 5 12 Etelä-Karjala 93 78 93 79 3 9 Etelä-Suomen lääni 96 87 96 87 6 17 Varsinais-Suomi 96 76 96 82 6 12 Satakunta 95 78 95 81 5 11 Pirkanmaa 96 83 96 84 6 14 Keski-Suomi 92 72 91 75 1 5 Etelä-Pohjanmaa 93 64 90 65 0-5 Pohjanmaa 91 80 93 84 3 14 Keski-Pohjanmaa 93 74 88 76-2 6 Länsi-Suomen lääni 94 76 94 79 4 9 Etelä-Savo 86 68 86 68-5 -2 Pohjois-Savo 87 71 86 72-4 2 Pohjois-Karjala 87 61 87 61-3 -9 Itä-Suomen lääni 87 68 86 68-4 -3 Kainuu 83 67 82 67-8 -3 Pohjois-Pohjanmaa 94 75 93 76 3 6 Oulun lääni 92 73 91 74 1 4 Lappi/Lapin lääni 86 72 86 72-4 2 Manner-Suomi 94 79 95 80 4 9 Lähde: Tilastokeskuksen väestöruutuaineisto ja koulujen sijaintitiedot TAULUKKO 7.2. Kunnan kouluissa muista kunnista käyvien oppilaiden määrä syksyllä 2007. Vastanneita kuntia 1-6 lk oppilasmäärä 7-9 lk oppilasmäärä Erityisopetus oppilasmäärä Koulunkäynti toisessa kunnassa perustuu kuntien sopimukseen Kunnassa ei ole omakielistä koulua 348 146 329 22 Oppilaan koulumatka on lyhyempi tai joustavampi kuin oman kunnan kouluun 352 487 473 22 Oppilaan kotikunnassa ei ole 7-9-luokkien opetusta 348-2 587 - Oppilaan kotikunnassa ei ole luokkamuotoista erityisopetusta 352 - - 2 794 Vieraskuntalaisen koulunkäynti kunnassa on oppilaan huoltajan valinta 367 1 683 1 605 305 Lähde: Kysely kunnille syksyllä 2007 kien opetuksen saavutettavuudessa varsin suuria (Kuva 7.2.). Tavoitetasosta jäätiin kaikissa lääneissä melko monessa kunnassa. Etelä- ja Länsi- Suomen lääneissä oli edelleen useita kuntia, joissa ei ollut 7.-9. luokkien opetusta antavaa koulua. Yhtenäiskoulujen eli 1.-9. luokkien koulujen muodostaminen on parantanut joillakin alueilla 7.-9. luokkien opetuksen saavutettavuutta. Osa perusopetuksen oppilaista käy koulua muussa kuin asuinkunnassaan. Näin on esimerkiksi silloin, kun omassa kunnassa ei ole 7.-9. luokkien 86
KUVA 7.1. Suomenkielisen 1.-6. luokkien perusopetuksen saavutettavuuden muutos vuodesta 2006 vuoteen 2007. KUVA 7.2. Suomenkielisen 7.-9. luokkien perusopetuksen saavutettavuuden muutos vuodesta 2006 vuoteen 2007. opetusta tai erityisopetusta. Kunnille tehdyn kyselyn mukaan muualta kuntaan tulevien oppilaiden osuus oli kuitenkin melko pieni vain noin kaksi prosenttia oppilasmäärästä. Vuoden 2006 kyselyn aineistoon verrattuna tilanne on pysynyt lähes samanlaisena. Kuntien vastausten perusteella lähes kaksi kolmasosaa toisessa kunnassa tapahtuvasta koulunkäynnistä perustui kuntien sopimukseen opetuspalvelujen järjestämisestä ja hieman yli kolmannes huoltajien valintaan tai hakemukseen. Kuntien sopimusten perusteella muualta tulevat oppilaat olivat pääasiassa 7.-9. luokkien tai erityisopetuksen oppilaita. Kuntien vastausten mukaan noin joka kymmenennellä oppilaalla perusteena oli lyhyempi tai joustavampi koulumatka toisen kunnan kouluun. Huoltajien aloitteesta tulleiden oppilaiden kohdalla ei valinnan perusteita kysytty. (Taulukko 7.2.) Opetuksen saavutettavuuteen ei kuntarajojen ylittämisellä näyttäisi olleen juurikaan vaikutusta. Suomessa on oppivelvollisuus, mutta ei koulupakkoa. Kyselyyn vastanneista kunnista vajaa sata ilmoitti kunnassa olevan oppivelvollisia, joiden opetus on järjestetty muualla kuin koulussa tai sairaalaopetuksessa. Kunnan järjestämässä opetuksessa oli vastausten mukaan 109 oppivelvollista. Oppilaan huoltajan tai jonkun muun vastaamassa opetuksessa eli ns. kotiopetuksessa oli 252 oppilasta. Yhteensä koulun ulkopuolisessa opetuksessa oli siten 361 oppilasta. Lähes kaksi kolmasosaa näistä oppilaista oli Etelä- Suomen läänissä. Kotiopetuksessa opiskelevaa oppivelvollista ei lueta minkään koulun oppilaaksi. Asuinkunta on kuitenkin perusopetuslain 26 :n mukaan velvollinen valvomaan kotiopetuksessa olevan oppilaan edistymistä. Vuoden 2006 arvioinnissa kunnilta saatujen vastausten perusteella koko maassa oli 295 kotiopetuksessa olevaa oppivelvollista, joista yli puolet oli tuolloinkin Etelä-Suomen läänissä. 87
MITEN PERUSOPETUKSEN KOULUJEN JA OPPILAIDEN MÄÄRÄ ON MUUTTUNUT JA MITEN IKÄLUOKKIEN ON ENNUSTETTU MUUTTUVAN? Pienten koulujen määrä edelleen vähentynyt, oppilasmäärän väheneminen jatkuu vuosikymmenen vaihteen yli. Perusopetuksen koulujen määrä on vähentynyt koko maassa vajaat neljä prosenttia koulujen lakkauttamisten ja yhdistymisten seurauksena. Uusia kouluja on perustettu vuosittain muutama, vuonna 2007 uusia kouluja perustettiin kuusi eli kaksi enemmän kuin edellisenä vuotena. Koulun yhdistäminen toiseen kouluun ei välttämättä ole muuttanut oppilaan koulunkäyntipaikkaa. Suomenkielisiä 1.-6. luokkien kouluja oli syksyllä 2007 yhteensä 2 147. Eniten ovat edelleen vähentyneet 1.-6. luokkien pienet korkeintaan 30 oppilaan koulut (Taulukko 7.3.). Määrällisesti eniten pieniä kouluja oli Länsi- Suomen läänissä. Suhteellisesti eniten pieniä kouluja oli kuitenkin Lapin läänissä, jossa yli puolet 1.-6. luokkien kouluista oli alle 50 oppilaan kouluja. Etelä-Suomen läänin koulut olivat keskimäärin suurempia kuin koulut muissa lääneissä. Perusopetuksen 7.-9. luokkien koulujen määrä oli hiukan laskenut ja vastaavasti 1.-9. luokkien koulujen määrä kasvanut. Syksyllä 2007 suomenkielisiä 7.-9.luokkien kouluja oli 423. Kouluja oli 11 vähemmän kuin syksyllä 2006. Kaikki vuosiluokat käsittäviä 1.- 9. luokkien kouluja oli 242. Yhtenäiskoulujen määrä kasvoi tarkasteluajanjaksona yhdeksällä koululla. Pääosin sekä 7.-9. luokkien että 1.-9. luokkien koulut olivat vähintään 100 oppilaan kouluja. Tilastokeskuksen uusimman väestöennusteen mukaan 7 15 -vuotiaiden määrä vähenee koko maassa vuoteen 2012 saakka, minkä jälkeen suunta kääntyy nousuun koko maassa ja suurimmissa lääneissä. Itä-Suomen ja Lapin lääneissä perusopetusikäisten väheneminen jatkuu ennusteen perusteella pidempään kuin muissa lääneissä. Oulun läänissä perusopetusikäisten määrä alkaa uudelleen kasvaa muita aikaisemmin eli vuonna 2011 (Taulukko 7.4.). TAULUKKO 7.3. Suomenkieliset perusopetuksen 1.-6. luokkien koulut koon mukaan lääneittäin syksyllä 2006 ja 2007. Lääni Alle 20 opp. 21-30 opp. 31-49 opp. Yli 49 opp. Yhteensä 2006 2007 2006 2007 2006 2007 2006 2007 2006 2007 Etelä-Suomi 9 8 43 36 82 79 516 501 650 624 Länsi-Suomi 34 38 114 104 196 180 561 548 905 870 Itä-Suomi 14 12 51 40 75 73 174 169 314 294 Oulu 10 9 39 31 58 56 170 165 277 261 Lappi 13 15 19 14 24 20 48 49 104 98 Manner-Suomi 80 82 266 225 435 408 1 469 1 432 2 250 2 147 Luvuissa ei ole mukana erityiskouluja Lähde: Tilastokeskus, Koulutuksen järjestäjät ja oppilaitokset 2006, ennakkotieto 2007 TAULUKKO 7.4. Ennuste perusopetuksen ikäluokkien kehittymisestä lääneittäin vuosina 2008 2020, vertailu vuoteen 2006. Lääni 7-15 -vuotiaiden ikäluokat yhteensä Muutos 2006-2020 2006 2008 2010 2011 2012 2015 2020 % Etelä-Suomi 229 681 223 263 217 112 215 550 214742 217 378 224 341-2,3 Länsi-Suomi 197 182 191 477 186 367 185 014 184269 187 072 195 063-1,1 Itä-Suomi 59 486 56 422 53 742 52 760 52022 50 752 50 932-14,4 Oulu 56 349 54 877 54 088 53 775 54175 55 805 58 832 4,4 Lappi 20 031 18 714 17 625 17 353 17091 16 845 17 242-13,9 Manner-Suomi 562 729 544 753 528 934 524 452 522299 527 852 546 410-2,9 Lähde: Tilastokeskuksen väestöennuste 2007-2040 88
MITEN ESI- JA PERUSOPETUKSEN KULJETUSOPPILAIDEN MÄÄRÄ JA OSUUS ON MUUTTUNUT VUOSIIN 2004 JA 2006 VERRATTUNA? Kuljetusoppilaiden määrässä ei suuria muutoksia. Tilastokeskuksen tilastojen perusteella kuljetusedun piirissä oli koko maassa yli viidennes kaikista perusopetuksen oppilaista. Kuljetusoppilaiden määrä on vähentynyt vuodesta 2004 suhteessa vähemmän kuin oppilaiden kokonaismäärä. Kuljetusoppilaiden osuudet ovat kuitenkin pysyneet lähes samana tai kasvaneet hieman vuosiin 2004 ja 2006 verrattuna. Itä-Suomen ja Lapin lääneissä kuljetusoppilaiden osuus on kasvanut reilun prosenttiyksikön verran vuodesta 2004 (Taulukko 7.5). Mukana luvuissa olivat perusopetuksen kouluissa olevat esiopetuksen oppilaat. Kuljetusoppilaiden osuus vaihteli Itä-Suomen ja Lapin läänien lähes kolmanneksesta Etelä-Suomen alle viidennekseen. Koko maassa maakuntien sekä varsinkin kuntien välillä oli varsin suuria eroja kuljetusoppilaiden osuuksissa (Kuva 7.3.). Erityisoppilaiden osuus kuljetusoppilaista oli koko maassa noin 15 %. Etelä-Suomen läänissä erityisoppilaiden osuus kuljetusoppilaista oli hieman suurempi eli noin viidennes. Lääni Kuljetusoppilaiden osuudet % 2004 2006 2007 Muutos 2004-2007 % Etelä-Suomi 17,9 17,5 17,9 0,0 Länsi-Suomi 24,9 25,4 25,7 0,8 Itä-Suomi 31,4 32,2 32,5 1,1 Oulu 23,7 26,0 26,5 2,9 Lappi 26,7 29,6 29,1 2,4 Manner-Suomi 22,8 23,2 23,7 0,9 Lähde: Tilastokeskus kuljetusoppilaita koskevat tiedot 2004, 2006 ja 2007 TAULUKKO 7.5. Kuljetusoppilaiden osuus perusopetuksen oppilaista lääneittäin 2004 2007. KUVA 7.3. Kuljetusedun piirissä olevien oppilaiden osuus perusopetuksen oppilaista lukuvuonna 2007-2008. 89
KUINKA PITKIÄ OVAT KULJETUSOPPILAIDEN KOULUMATKAT? Kuljetusoppilaiden koulumatkoissa eroja. Arvioinnin yhteydessä kartoitettiin ensimmäisen kerran kuljetusoppilaiden koulumatkan pituutta. Vastausaineistossa oli jonkin verran epävarmuustekijöitä alle viiden kilometrin kuljetusoppilaiden tiedoissa ja siltä osin tietoja ei voitu pitää luotettavina. Kuntien vastausten perusteella voidaan kuitenkin päätellä, että varsin suurella osalla kuljetusoppilaista koulumatkan pituus oli viiden ja kahdenkymmenen kilometrin välillä (Tauluk- ko 7.6.). Kilometreissä pisimmät koulumatkat olivat harvimmin asutuilla alueilla Lapin ja Oulun lääneissä. Varsin monessa kunnassa nuorimmille oppilaille kuljetus oli järjestetty alle viiden kilometrin matkalla. Vuosiluokkien 7.-9. kuljetusoppilailla ja erityisoppilailla koulumatkan pituus oli yleisimmin 5-10 kilometriä. Alle viiden kilometrin koulumatka oli myös erityisopetuksessa nuorimmilla ikäluokilla. Koulukuljetuksia koskevat valitukset olivat yleisin koulutointa koskenut valitusasia hallinto-oikeuksissa. Esimerkiksi Etelä-Suomessa suurin osa valituksista ei kuitenkaan johtanut muutoksiin kuntien päätöksissä. Myös lääninhallitusten oikeusturvaan liittyvässä informaatio-ohjauksessa on tullut aiempaa enemmän koulukuljetuksia koskevia yhteydenottoja puhelimitse ja sähköpostitse. Vuosiluokat Kuljetettavien oppilaiden koulumatkan pituus Alle 5 km 5-10 km 10-20 km 20-50 km Yli 50 km Kuljetettavia yhteensä Esiopetus 3 382 2 416 1 085 209 0 7 092 Esiopetus erityisoppilaat 319 279 125 47 2 772 Vuosiluokat 1-6 18 137 22 167 8 350 1 525 23 50 202 1-6 erityisoppilaat 4 474 4 198 1 651 614 22 10 959 Vuosiluokat 7-9 2 959 24 017 16 147 6 436 255 49 814 7-9 erityisoppilaat 1 115 2 502 1 712 825 44 6 198 Vuosiluokat yhteensä 24 478 48 600 25 582 8 170 278 107 108 Erityisopetus yhteensä 5 908 6 979 3 488 1 486 68 17 929 Lähde: Kysely kunnille syksyllä 2007 TAULUKKO 7.6. Kuljetusoppilaat koulumatkan mukaan 20.9.2007. KUINKA MONELLA KULJETUSOPPILAALLA KOULUMATKA-AIKA ODOTUKSINEEN YLITTI SÄÄDÖSTEN MUKAISEN RAJAN TAI OLI LÄHES SÄÄDÖSTEN MUKAINEN? Enimmäisaikojen ylitykset ovat vähentyneet vuodesta 2006. Kuljetusoppilaiden koulumatkan säännösten mukaisuutta selvitettiin nyt kolmannen kerran. Vuonna 2006 todettiin enimmäisaikojen ylityksiä olleen noin joka kymmenennessä kunnassa ja oppilaita, joilla matka-aika ylittyi ainakin kerran viikossa, oli tuolloin kuntien vastausten mukaan 260. Vuoden 2007 syksyllä kunnille tehdyn kyselyn perusteella oppilaiden koulumatkaan käyttämä enimmäisaika ylit- tyi vajaalla 200 oppilaalla ainakin kerran viikossa. Säännökset ylittäviä koulumatka-aikoja vähintään kerran viikossa oli kaikissa lääneissä (Taulukko 7.7.). Oulun ja Länsi-Suomen lääneissä ylitysten voitiin todeta selvästi vähentyneen edellisvuodesta. Lapin ja Itä- Suomen lääneissä ylipitkiä koulumatka-aikoja oli enemmän kuin vuonna 2006. Erityisesti Lapin läänissä koulumatkojen pituudet saattoivat yksittäisillä peruskoululaisilla olosuhteista johtuen olla varsin pitkiä. Enimmäisaikojen ylityksiä oli perusteltu pitkien etäisyyksien lisäksi muun muassa kuljetuksiin liittyvillä odotuksilla aamulla ja koulun jälkeen, linja-auton tai taksin aikatauluilla sekä matkalla kotoa linjaliikenteen reitille. Osa ilmoitetuista koulumatkojen ylityksistä johtui vanhempien tekemistä koulu- tai kul- 90
jetusvalinnoista. Tällä arviointikerralla selvitettiin myös lähelle enimmäisaikoja sijoittuvien koulumatka-aikojen yleisyyttä. Kuntien vastausten mukaan noin kolmella prosentilla kuljetusoppilaista koulumatkaan käytetty aika oli lähes maksimi ainakin kerran viikossa. Eniten näitä pitkiä koulumatka-aikoja oli Länsi-Suomen läänissä (Taulukko 7.8.). Kuljetusjärjestelyjä ohjaavat suunnitelmat olivat yleisiä Etelä-Suomen, Itä-Suomen ja Oulun lääneissä, mutta harvinaisempia Lapin ja Länsi-Suomen lääneissä. Lapin ja Itä-Suomen lääneissä pisimpien koulumatkojen oppilaiden vanhemmille tehdyssä huoltajakyselyssä nousivat esiin kuljetusjärjestelyjen ongelmat. Kyselyn tuloksia käsitellään erikseen jäljempänä. TAULUKKO 7.7. Oppilaita, joilla kuljetus- ja odotusaika ylittää lain salliman ajan joka päivä/ vähintään kerran viikossa. Lääni Esiopetus 1-6 luokat 7-9 luokat Erityisopetus Yhteensä Joka päivä Väh. kerran Joka päivä Väh. kerran Joka päivä Väh. kerran Joka päivä Väh. kerran Joka päivä Väh. kerran Etelä-Suomi 0 0 0 5 0 0 0 5 0 10 Länsi-Suomi 0 0 3 6 3 8 3 16 9 30 Itä-Suomi 1 4 1 38 0 18 1 6 3 66 Oulu 0 0 2 5 6 7 0 1 8 13 Lappi 0 2 8 29 1 14 2 1 11 46 Yhteensä 1 6 14 78 10 47 6 24 31 155 Lähde: Kysely kunnille syksyllä 2007 TAULUKKO 7.8. Oppilaita, joilla kuljetus- ja odotusaika on lähellä lain sallimaa enimmäisajan joka päivä/vähintään kerran viikossa. Lääni Esiopetus 1-6 luokat 7-9 luokat Erityisopetus Yhteensä Joka päivä Väh. kerran Joka päivä Väh. kerran Joka päivä Väh. kerran Joka päivä Väh. kerran Joka päivä Väh. kerran Etelä-Suomi 7 9 148 150 323 114 19 34 497 307 Länsi-Suomi 20 38 173 458 202 181 82 106 477 783 Itä-Suomi 7 18 163 329 243 191 39 38 452 576 Oulu 86 7 174 43 344 17 57 9 661 76 Lappi 6 7 43 39 42 15 5 3 96 64 Yhteensä 126 79 701 1 019 1 154 518 202 190 2 183 1 806 Lähde: Kysely kunnille syksyllä 2007 KUINKA MONI ESIOPETUKSEN JA PERUSOPETUKSEN OPPILAS KÄY VALTION ERITYISKOULUA JA MIKÄ ON KOTIKUNNAN JA VALTION KUSTANNUSTEN JAKO NÄIDEN OPPILAIDEN PÄIVITTÄISISSÄ KOULUKULJETUKSISSA JA VIIKONLOPPUMATKA-KUSTANNUKSISSA? Kunnilla vastuu kuljetuskustannuksista. Valtion erityiskoulua käyvien oppilaiden koulumatkakustannusten jaon selvittäminen perustui Eduskunnan kirjelmään valtioneuvoston koulutuspoliittisesta selonteosta. Kuntien vastausten mukaan Etelä-Suomen, Länsi- Suomen ja Itä-Suomen lääneissä oli pääosa valtion erityiskoulua käyvistä oppilaista. Päivittäisissä koulukuljetuksissa kustannukset kohdistuivat useimmiten kotikunnalle Etelä- ja Länsi Suomessa, Itä-Suomessa sen sijaan valtion erityiskoululle. Viikonloppumatkojen osalta kustannukset jakaantuivat samoin. Erityiskoulujen oppilaiden koulumatkakustannukset olivat siten enimmäkseen kuntien vastuulla. PITKÄMATKALAISTEN LASTEN HUOLTAJIEN NÄKEMYKSIÄ KOULUKULJETUSJÄRJESTE- LYISTÄ ITÄ-SUOMEN JA LAPIN LÄÄNEISSÄ Koulukuljetusjärjestelyt Itä-Suomen ja Lapin lääneissä selvitettiin peruspalvelujen arvioinnin yhteydessä huoltajien käsityksiä koulukuljetusten järjestämisestä. Tätä koskeva kysely suunnattiin huoltajille, joiden lasten koulumatka oli yhteen suuntaan vähintään 40 kilometriä. Itä- Suomen läänistä saatiin 79 vastausta (alaluokkalaisia 35 % ja yläluokkalai- 91
sia 65 %). Lapin läänistä saatiin 298 vastausta (esiopetusoppilaita ja alaluokkalaisia 26 % ja yläluokkalaisia 74 %). Osa Lapin vastauksista koski saman perheen eri luokilla olevia oppilaita ja joukossa oli muutama vastaus, joissa lapsen koulumatka oli alle 40 kilometriä erilaisen reitin takia joko ennen koulun alkua tai koulun jälkeen kotimatkalla. Perheen valitsemaa koulua kunnan osoittaman lähikoulun sijasta kävi 13 itäsuomalaista pitkämatkaista oppilasta. Lapissa tällaisia oppilaita oli 16. Näissä tapauksissa pitkä koulumatka on myös huoltajan oma valinta. Vastauksista ei voi päätellä sitä, kuinka suuri osa pitkämatkalaisten oppilaiden perheistä vastasi kyselyyn, sillä yli 40 kilometrin koulumatkaa kulkevien oppilaiden tarkka lukumäärä ei ole tiedossa. Toimintaympäristöinä nämä kaksi lääniä ovat erilaisia, mikä näkyy myös vastausten lukumäärissä. Kun Itä-Suomen läänin jokaisen peruskoulun ympärille piirretään säteeltään 30 kilometrin ympyrä, asuu tämän puskurivyöhykkeen ulkopuolella vain 94 peruskoululaista. Oppilaiden todellinen koulumatka on Itä-Suomessakin yleensä kuitenkin pidempi, sillä jokaisen oppilaan kotoa kouluun ei ole suoraa tietä. Usein koulumatkareitti myös kiertää oppilaita keräten siten, että oppilas ei pääse suorinta mahdollista reittiä kotoa kouluun. Kyselyyn vastanneiden huoltajien lasten koulumatkat vaihtelivat Itä-Suomessa 40 62 kilometrin välillä. Lapin läänin suuri pinta-ala näkyy myös oppilaiden koulumatkojen pituuksissa, sillä Lapin 21 kunnasta vain neljä on sellaista, jossa ei ole ainuttakaan yli 40 kilometrin yhdensuuntaista koulumatkaa kulkevaa oppilasta. Lapin pitkämatkalaisten oppilaiden koulumatka oli keskimäärin 51 kilometriä yhteen suuntaan ja 46 prosentilla näistä oppilaista koulumatka oli vähintään 50 kilometriä. Lapissa kyselyyn vastanneiden huoltajien lasten koulumatkat vaihtelivat 34 100 kilometrin välillä. Todellinen koulukuljetusmatka saattaa olla jopa yli kaksi kertaa pidempi kuin suorin mahdollinen reitti oppilaan kotoa koululle. Käytännössä lakisääteinen koulumatka-aikamaksimi voi ylittyä jopa alle 20 kilometrin koulumatkalla. Koulukuljetusreitti ja matkaan kuluva aika voi olla myös erilainen aamulla ja iltapäivällä. Itä-Suomessa alakoululaisten päivittäinen koulumatka-aika odotuksineen vaihteli tunnista 4 tuntiin 40 minuuttiin; Lapissa 45 minuutista 4 tuntiin. Keskimääräinen koulumatka-aika alakoululaisilla oli 2 tuntia 10 minuuttia. Alakoululaisten työpäivän kokonaispituus (oppitunnit ja koulumatkat yhteensä) vaihteli vajaasta kuudesta tunnista lähes yhdeksään tuntiin. Yläkoululaisten päivittäinen koulumatka-aika odotuksineen vaihteli Itä- Suomessa tunnista ja 20 minuutista 4 tuntiin 10 minuuttiin ja Lapissa 45 minuutista 3 tuntiin 20 minuuttiin. Keskimääräinen koulumatka-aika oli 2 tuntia 20 minuuttia. Yläkoululaisten työpäivän kokonaispituus vaihteli viidestä ja puolesta tunnista 10 tuntiin 5 minuuttiin. Huoltajien arviot koulukuljetusjärjestelyjen toimivuudesta ja suhtautuminen majoitukseen pitkän koulumatkan vaihtoehtona Itä-Suomessa 44 ja Lapissa 40 % vastaajista oli sitä mieltä, että koulukuljetukset eivät ole toimivia. Suurimmiksi ongelmiksi koettiin kuljetusten odottaminen yleensä sekä kulkuneuvon vaihdosta johtuvat odotusajat (ei valvontaa, kylmä, kiusaamista, ei lämmintä odotustilaa), koulutaksin aikataulujen epätäsmällisyys ja lasten kierrättäminen ympäri kyliä. Muina ongelmina mainittiin koulutaksin ahtaus tai istumapaikkojen loppuminen kesken linja-autossa, huonokuntoiset ajoneuvot ja huonokuntoiset tiet sekä lapsen pitkä kävelymatka pysäkille. Suurin osa huoltajista piti majoitusta huonona vaihtoehtona pitkälle koulumatkalle. Tähän mahdollisuuteen suhtautuivat lähes kaikki jyrkän kielteisesti etenkin alaluokkalaisten ollessa kyseessä: 1900-lukua ; Lapsista erittäin huono vaihtoehto ; Lapsen paikka on kotona, eikä vieraassa paikassa ; Kunnan on järjestettävä opetus niin, että lapsi voi käydä kouluansa sieltä käsin, missä hänen kotinsa on ; Kasvava lapsi tarvitsee muutakin kuin majoituksen ja ruokaa, esim. vanhempiaan. Asiat kai hoidettiin yleisesti noin joskus viime vuosisadan alkupuolella, en haluaisi palata siihen. Itä-Suomessa 7 ja Lapissa 25 huoltajaa piti tätä mahdollisuutta kuitenkin mahdollisena vaihtoehtona. Hyvä asia, etenkin jos majoitus valvottua ; Välillä hyvä ratkaisu, jos jonain päivänä voisi majoittua asuntolaan ; No se olisi hyvä ratkaisu. Saisi nukkua pitempään ja lapset olisivat pirteämpiä, mutta emme elä 90-luvulla ; Olisi tervetullut apu, näin oppilas pystyisi harrastamaankin jotain eikä aika menisi koulumatkoihin, jonka jälkeen oppilas on hyvin väsynyt. Yleensä majoitusvaihtoehdon kannalla olivat huoltajat, joiden lapsi oli ylimmillä luokilla. Lapissa majoitusvaihtoehtoa kannattivat vain sellaiset huoltajat, joiden lapsilla koulumatka oli yli 50 kilometriä yhteen suuntaan päivässä. Kolme majoitusta puoltavaa mielipidettä tuli myös alaluokkalaisten huoltajilta. Erään itäsuomalaisen oppilaan kohdalla 2.5 tunnin aikaraja ylittyy kolme kertaa viikossa peräti yhdellä tunnilla: Meidän tapauksessamme se (majoitus) olisi joinakin aikoina suuri apu. Oppilas on pitkien koulupäivien jälkeen hyvin väsynyt. Joka päivä vähintään kolmannes ajasta menee koulukyydissä tai sen odottelussa. Pitkien koulupäivien rasittavuuden vähentäminen Huoltajat esittivät useita parannusehdotuksia pitkien koulupäivien rasittavuuden vähentämiseksi. Lapissa useimmat vastaajat esittivät joko paremman välipalan tai edes jonkinlaisen välipalan antamista oppilaille sekä kouluaterioiden parempaa ajoittamista. Itä-Suomessa peräänkuulutettiin erityisesti lisää resursseja koulukuljetuksiin. Lapissa tämä oli toiseksi yleisin parannusehdotus. Resurssien avulla pitäisi koulukuljetusstrategia laatia siten, että lapset pääsisivät mahdollisimman suoraa reittiä kouluun ilman kyydinvaihtoihin liittyviä odotteluja. Etenkin pitkämatkalaiset oppilaat tulisi hakea kotoa, jotta jo muutenkin pitkät matkustusajat eivät pidentyisi kävelyn ja kyytien odottelun vuoksi. Useassa vastauksessa tuotiin esiin myös se, että kuljetusoppilaat joutuvat uhraamaan läksyihin ison osan koto- 92
naoloajastaan. Toivottiin, että koulu ottaisi tämän huomioon esimerkiksi järjestämällä mahdollisuuden tehdä läksyjä jo koulupäivän aikana. Pitkinä koulupäivinä ei kotiläksyjä saisi antaa lainkaan. Lisäksi tehtiin seuraavia parannusehdotuksia: koulun alkamisaikoja pitäisi myöhentää sekä lyhentää tunnilla tai parilla ylipitkiä koulupäiviä; kouluviihtyvyyttä yleensäkin pitäisi parantaa; kokeet pitäisi ajoittaa tasaisesti; koulukuljettajan pitäisi pystyä viestittämään kyytiä odottaville oppilaille, jos aikatauluun tulee muutoksia tai mahdollisista hätätilanteista; Huoltajille maksettaisiin kilometrikorvaus, jos huolehtivat 0 2 luokkalaisen kuljetuksesta. Verovähennys työmatkakulujen tapaan, jos kuljettaa omalla autolla. Muutama Lapin huoltajista esitti parannusehdotuksena myös kotiopetuksen, osittaisen kotiopetuksen tai etäopetuksen järjestämistä. Huoltajat toivoivat myös parempia kulkuneuvoja ja tarkempaa valvontaa koulumatkoille. Huoltajilla oli mahdollisuus myös vapaisiin kommentteihin. Suuressa osassa aiheena oli huoli koulukyytien turvallisuudesta sekä lapsen jaksamisesta ja hyvinvoinnista: Opiskelumotivaatio on hukassa koulupäivän jälkeen. Ei yksinkertaisesti jaksaisi tehdä läksyjä ja lukea kokeisiin ; Viime talven aikana bussi oli monta kertaa ojassa, koska tiestö huonosti hoidettu. Suksien ja sauvojen kuljettaminen penkkien välissä on turvallisuusriski. Kuljettajan tulisi saada häiriköijät järjestykseen. Bussi ollut monesti epäkunnossa, toivotaan uudempaa kalustoa ; Koulutoimiston väki voisi suunnitella kyydit niin, että lapsien ei tarvitsisi turhan takia olla kyydissä näillä pistoilla. Aivan tarpeeksi pitkä matka ilman turhia lenkkejä. Ei aina voi olla kaikki rahasta kiinni ; Mitä rasittavampi koulupäivä on, sitä enemmän lapsella esiintyy käytöshäiriötä: väkivaltainen, hermostunut, pikkuveljet (3 kpl) tulilinjalla. Kun lapsi siirtyi kolmannelta luokalta lähikoulusta erityiskouluun, aloitimme Risperdal-lääkityksen. Fyysinen väsymys lisää käytöshäiriöitä ; Erityisoppilailla usein psyykkisiä ongelmia esim. ADHD, jota eivät ainakaan pitkät matkat/kiertotiet paranna. Matkat levottomia. Lapsilla usein päänsärkyä matkan aikana. ARVIOINTIRYHMÄ Erikoissuunnittelija, HTK Aino Pyöriä,, puh 071 873 2721, aino.pyoria@laaninhallitus.fi Sivistystoimentarkastaja, HTM Anne Kuvaja, puh, 071 875 2368, anne.kuvaja@ laaninhallitus.fi Sivistystoimentarkastaja, KM Kari Lehtola, puh. 071 875 2183, kari.lehtola@laaninhallitus.fi Koulutoimentarkastaja, KM Veijo Kosola, puh 071 876 2356, veijo.kosola@ laaninhallitus.fi Sivistystoimentarkastaja, KM Pentti Nikkinen, puh 071 874 2568, pentti.nikkinen@ laaninhallitus.fi Sivistystoimentarkastaja, FM Elisa Suutala, puh 071 876 2616, elisa.suutala@ laaninhallitus.fi Osastosihteeri, KTM Kirsi-Marja Stewart, puh 071 876 2366, kirsi-marja.stewart@ laaninhallitus.fi TIETOLÄHTEET * Laki kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta (169/2007). * Perusopetuslaki (628/1998). * Suomen perustuslaki (731/1999). * Kysely kuntien opetustoimelle, lokakuu 2007, vastausprosentti 98. * Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma 2007---2012. Opetusministeriö * Koulujen määrät 20.9.2007, ennakkotieto. Tilastokeskus 2007 * Kuljetusoppilaiden määrät 2004, 2006 ja 2007. Tilastokeskus 2007 * Lääninhallitusten keskeiset arviot peruspalveluiden tilasta 2006. Sisäasiainministeriö 31/2007 * Lääninhallitusten peruspalvelujen arviointiraportit 2007 * Opetusministeriön hallinnonalan tuottavuusohjelma 2006 2007. Opetusministeriön julkaisuja 2005:32 * Opetusministeriön toiminta- ja taloussuunnitelma 2009 2012. Opetusministeriön julkaisuja 4/2008 * Peruskoulutilastot 2002, 2006 ja 2007. Tilastokeskus * Pääministeri Matti Vanhasen II hallituksen hallitusohjelma * Sivistysvaliokunnan mietintö (12/2006) * Valtioneuvoston koulutuspoliittinen selonteko (VNS 4/2006 vp.) * Väestöennuste iän mukaan 2007 2040. Tilastokeskus 2007 * Väestöruutuaineisto L03v2006 (31.12.2006). Tilastokeskus 2007 93
7.1.2. TOISEN ASTEEN KOULUTUKSEN ALUEELLINEN SAAVUTETTAVUUS JOHTOPÄÄTÖKSET/TOIMENPIDE-EHDOTUKSET JOHTOPÄÄTÖKSET Lukiokoulutusta on tarjolla 10 kilometrin etäisyydellä 85 %:lle ja 30 kilometrin etäisyydellä 98 %:lle 16- vuotiaiden ikäluokasta. Yli 30 kilometriä matkaa lähimpään lukioon on Manner-Suomessa keskimäärin vajaalla kahdella prosentilla ikäluokasta. Keskiarvoa merkittävästi heikompi saavutettavuus on vain Lapissa ja Kainuussa. Ammatillista koulutusta vähintään yhdellä koulutusalalla on tarjolla 10 kilometrin etäisyydellä 77 %:lle ja 30 kilometrin etäisyydellä 96 %:lle ikäluokasta. Yli 30 kilometriä matkaa lähimpään ammatilliseen opetuspisteeseen on Manner-Suomessa keskimäärin neljällä prosentilla ikäluokasta, heikoin saavutettavuus on Kainuussa, Lapissa ja Etelä-Savossa. Paras saavutettavuus on Itä-Uudellamaalla, Kymenlaaksossa ja Pirkanmaalla. Kun arvioinnissa edellytetään, että haettavana tulisi olla vähintään kolmen eri koulutusalan koulutusta, niin saavutettavuuden taso heikkenee ja vaihtelee huomattavasti maakunnittain. Kolme koulutusalaa on tarjolla 10 kilometrin etäisyydellä alle puolelle ikäluokasta Kainuussa, Keski-Pohjanmaalla, Etelä-Pohjanmaalla ja Keski-Suomessa, tarjontaa yli 90 %:lle on vain Uudellamaalla. Saavutettavuus 30 kilometrin etäisyydellä on heikoin Kainuussa, Lapissa, Etelä-Savossa ja Keski-Suomessa. Yhteishaussa ammatilliseen koulutukseen hakeneista 44 % oli päättänyt perusopetuksen ennen hakuvuotta. Heistä opiskelupaikan sai vain 47 % kun suoraan perusopetuksesta hakevista opiskelupaikan sai 86 %. Lukioon hakevista vain 3 % oli päättänyt perusopetuksen ennen hakuvuotta, heistä opiskelupaikan sai 71 %. Suoraan perusopetuksesta lukioon hakevista sijoittui 94 %. Lukiokoulutuksen saavutettavuus on kohtuullisen hyvä koko maassa, mutta ikäluokkien pienentyessä ja ammatillisen koulutuksen suosion todennäköisesti säilyessä vahvana haasteet kohdistuvat lukioverkon säilyttämiseen etenkin harvaan asutuilla alueilla. Jos opiskelijamäärien vähentyessä lukioita lakkautetaan, toisen asteen saavutettavuus heikkenee sillä ammatillisen koulutuksen verkko ei ole yhtä tiheä. Ammatillisen koulutuksen aloituspaikkamäärä ei tällä hetkellä vastaa kysynnän määrää. TOIMENPIDE-EHDOTUKSET Kuntien ja muiden koulutuksen järjestäjien sekä vapaan sivistystyön oppilaitosten tulee turvata alueellinen koulutustarjonta kehittämällä suunnitelmallisesti yhteistyötä eri kouluasteiden kesken sekä yli kunta- ja maakuntarajojen, jotta mahdollisimman moni seutukunta säilyttäisi koulutuksen järjestämisen riittävän volyymin. Yhteistyöllä ja luovilla ratkaisuilla nuoret voivat suorittaa ainakin osan opinnoistaan ja työssäoppimisjaksoistaan lähellä kotipaikkaansa. Verkko-opetuksen mahdollisuuksia tulee hyödyntää täydentämään koulutussisältöjä ja valinnaisten oppiaineiden tarjontaa erityisesti harvaan asutuilla alueilla. Lähiopetusta tulee tarjota vähintään 2/3 kurssien kokonaismäärästä. Kaksois- ja kolmoistutkintojen suorittamisen suosio ja yleistyminen vaatii joustavia ratkaisuja ja koulutuksen jalkauttamista asiakkaiden tarpeiden mukaan. Verkko-opetuksen lisäämisellä sekä tieto- ja viestintäteknologian paremmalla hyödyntämisellä turvataan saavutettavuutta koko maassa. Kun Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa päätetään nuorten ja aikuisten ammatillisen koulutuksen aloituspaikoista, tulee ottaa huomioon runsas aiemmin peruskoulun päättäneiden hakeutuminen nuorten ammatilliseen koulutukseen. Jokaiselle perusopetuksen päättävälle on turvattava jatkoopiskelupaikka ja sen lisäksi aiemmin perusopetuksen päättäneille on voitava antaa mahdollisuus ammatillisen koulutuksen suorittamiseen lähietäisyydellä. Mitoitussäätely tulee tehdä nykyistä joustavammaksi, jotta koulutuspaikkoja voidaan suunnata joustavasti kulloistenkin tarpeiden mukaan. Lukion ja ammatillisen koulutuksen keskimääräisiä yksikköhintoja määrättäessä valtioneuvoston tulee ottaa paremmin huomioon harvaan asutut seudut ja taata riittävällä rahoituksella siellä asuville tasa-arvoinen koulutuksen saavutettavuus. Lukioverkon ja ammatillisen koulutuksen verkon säilyttäminen kattavana koko maassa on tärkeää koulutetun työvoiman riittävyyden varmistamiseksi ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi. 94
ARVIOINTIASETELMA ARVIOINTIKRITEERIT ARVIOINTIKYSYMYKSET ARVIOINTIMITTARIT PALVELUTAVOITTEET Maantieteellinen saavutettavuus Millä etäisyydellä alueen 16-vuotiaille on tarjolla lukiokoulutusta? Enintään 10 km ja 30 km etäisyydellä lähimmästä lukion opetuspisteestä asuvien 16-vuotiaiden osuus maakunnittain. Palvelutaso on - hyvä, jos etäisyys on enintään 10 km - tyydyttävä, jos etäisyys on enintään 30 km - heikko, jos etäisyys on yli 30 km Millä etäisyydellä alueen 16-vuotiaille on tarjolla ammatillista koulutusta? Enintään 10 km ja 30 km etäisyydellä lähimmästä ammatillisen oppilaitoksen opetuspisteestä asuvien 16-vuotiaiden osuus maakunnittain. Palvelutaso on - hyvä, jos etäisyys on enintään 10 km - tyydyttävä, jos etäisyys on enintään 30 km - heikko, jos etäisyys on yli 30 km Millä etäisyydellä alueen 16-vuotiaille on tarjolla ammatillista koulutusta vähintään kolmella eri koulutusalalla? Niiden 16-vuotiaiden osuus, joille on tarjolla vähintään kolme ammatillisen koulutuksen koulutusalaa enintään 10 km ja 30 km etäisyydellä maakunnittain. Palvelutaso on - hyvä, jos etäisyys on enintään 10 km - tyydyttävä, jos etäisyys on enintään 30 km - heikko, jos etäisyys on yli 30 km Määrällinen saavutettavuus Kuinka moni suoraan perusopetuksesta hakenut ja aiemmin perusopetuksen päättänyt hakija on päässyt yhteishaussa toisen asteen koulutukseen? Hakuvuonna ja ennen hakuvuotta perusopetuksen päättäneiden hakijoiden ja sijoittuneiden määrät yhteishaussa koulutussektoreittain. Palvelutaso on hyvä, jos hakuvuonna perusopetuksen päättäneistä hakijoista 95,4 % sijoittuu koulutukseen.1) JOHDANTO Lääninhallitusten tehtävänä oli arvioida toisen asteen koulutuksen alueellista saavutettavuutta. Arviointi koski nuorten lukiokoulutusta ja toisen asteen ammatillisiin perustutkintoihin johtavaa koulutusta. Arvioinnissa eivät olleet mukana ammatilliset erityisoppilaitokset. Toisen asteen koulutuksen riittävää alueellisen ja määrällisen saavutettavuuden turvaamista ei ole määritelty minkään tahon tehtäväksi mutta perustuslain (PL 731/1999) mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta ja kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä. Lukiolain (629/1998) ja ammatillisesta koulutuksesta annetun lain (630/ 1998) mukaan opetusministeriö myöntää hakemuksen perusteella koulutuksen järjestämisluvan. Koulutustarjonnasta päättää kuitenkin koulutuksen järjestäjä vuosittain koulutustehtävänsä puitteissa. Laki koulumatkatuesta (48/1997) määrittelee, että tukea voidaan myöntää vähintään 10 kilometrin ja enintään 100 kilometrin matkalle. Toisen asteen koulutuksen järjestäjällä ei ole velvollisuutta järjestää opiskelijoille kuljetusta eikä majoitusta. Valtioneuvoston hyväksymän Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman 2007 2012 mukaan koulutuspoliittisena lähtökohtana on, että koko peruskoulun ja lukion päättävälle ikäluokalle varataan mahdollisuus ammatillisesti suuntautuneen tai korkea-asteen koulutuksen suorittamiseen ja että koulutustarjonnan alueellista tasa-arvoa parannetaan. Hallitusohjelmassa todetaan, että oppilaitosverkkoa tullaan sopeuttamaan väestökehitykseen, mutta turvaten tasaarvoiset koulutusmahdollisuudet ja koulutuksen saavutettavuus kaikilla koulutusasteilla koko maassa. Arviointiaineistona käytettiin Tilastokeskukselta saatuja väestötietoja, opetuspisteiden paikkakoordinaatteja, koulutukseen hakeutumis- ja sijoittumistietoja sekä Opetushallituksen ylläpitämän Oppilaitostietokannan ja Wera-web-raportointipalvelun koulutustietoja. Maantieteellistä saavutettavuutta arvioitiin karttamenetelmällä, jossa kuvattiin, kuinka moni alueen 95
16-vuotiaista asui enintään 10 km etäisyydellä ja kuinka moni enintään 30 km etäisyydellä lähimmästä lukion tai ammatillisen oppilaitoksen opetuspisteestä. Matkat mitattiin suorina etäisyyksinä. Tuloksia arvioitaessa tulee ottaa huomioon, että maanteitse matkat ovat pitemmät. Koska toisen asteen oppilaitoksilla ei ole velvollisuutta kuljetusten järjestämiseen, voivat liikenneyhteydet olla opiskelijalle huonosti sopivia tai ne voivat jopa puuttua kokonaan. Karttamenetelmässä käytetty laskentatapa ottaa huomioon myös muussa maakunnassa tai läänissä kuin nuoren asuinalueella sijaitsevan koulutuksen. Ikäluokan lukumäärissä ovat mukana myös ulkopaikkakuntalaiset laitoksissa asuvat henkilöt. Heitä ei paikallisteta koordinaattien mukaan, mutta he ovat mukana kokonaislukumäärissä. He kirjautuvat yli 30 km etäisyydellä asuviin. Tämä aiheuttaa tilastoharhaa, joka vaikuttaa tuloksiin joissakin maakunnissa, erityisesti Uudellamaalla. Määrällistä saavutettavuutta arvioitiin Tilastokeskukselta saatujen yhteishaun tilastotietojen perusteella. KUVA 7.4. Ammatillisten oppilaitosten ja lukioiden opetuspisteet vuonna 2007. LÄHITULEVAISUUDEN NÄKYMÄT Toiselle asteelle siirtyvien ikäluokkien koko pysyy vuoteen 2012 saakka vähintään nykytasolla Uudellamaalla, Itä-Uudellamaalla, Varsinais-Suomessa, Kanta-Hämeessä ja Pirkanmaalla. Nuorten määrä vähenee mm. Etelä- Savossa, Pohjois-Karjalassa ja Lapissa. Kaikissa maakunnissa on vuonna 2020 vähemmän toiselle asteelle siirtyviä nuoria kuin vuonna 2012. Viime vuosina perusopetuksen päättäneistä entistä suurempi osa on hakenut ammatilliseen koulutukseen ja lukiokoulutukseen hakeneiden osuus on vastaavasti laskenut. Tämä suuntaus jatkunee tulevinakin vuosina, koska käytännön ammattiosaajien tarve on kasvava. Lisäksi kaksoistutkinnon suorittaminen yleistyy. Toisen asteen aloituspaikkoja ei voida mitoittaa vain perusopetuksen päättävän ikäluokan mukaan, sillä samoille aloituspaikoille hakee myös perusopetuksen aiemmin päättäneitä. Näiden hakijoiden määrä on viimevuosina pysynyt koko maassa ennallaan mutta mm. Itä-Suomen läänissä määrä on kasvanut 12 % vuodesta 2004 vuoteen 2007. Koska koulutustakuu toteutui koko maassa vuonna 2006 huonommin kuin aiempina vuosina, on oletettavaa, että vanhempien ikäluokkien hakijamäärät eivät tule nopeasti vähenemään. Tulevaisuudessa ammatillisen koulutuksen järjestäjäverkkoa muokkaavat etenkin ammattiopistostrategia sekä kunta- ja palvelurakenneuudistus. Ammatillisen koulutuksen järjestäjäverkkoa ollaan rakenteellisesti uudistamassa ammattiopistostrategian mukaisesti muodostamalla ammatillisen koulutuksen järjestäjistä alueellisia tai muuten vahvoja ammattiopistoja. Tavoitteena on riittävän vahvan rakenteellisen ja taloudellisen perustan muodostaminen ammatillisen koulutuksen järjestämiselle alueilla ja eri alojen koulutuksessa sekä koulutuksen vaikuttavuuden ja tehokkuuden lisääminen. Nopeat muutokset osaamistarpeissa edellyttävät ammatillisen koulutuksen järjestäjiltä ennakointiosaamista ja joustavuutta koulutuksen tarjonnan suunnittelussa sekä alueellisessa ja oppilaitosten välisessä yhteistyössä. Erikoistumista ja työnjakoa syntyy oppilaitosten kesken ja myös alueiden välillä. Väestön kahtiajakautumisen seurauksena koko ikäluokan saaminen koulutuksen piiriin on entistä haastavampaa. Koulutuksen järjestäjien haasteena tulee olemaan nuorten toiveiden mukaisen kysynnän ja elinkeinoelämän alueellisten tarpeiden tasapainottaminen. ARVIOINTITULOKSET Koska toisen asteen koulutuksen saavutettavuudelle ei ole lainsäädännöstä johdettavissa kriteereitä hyvästä palvelutasosta, lääninhallitusten edustajat ovat yhteisten keskustelujen poh- 96
jalta valinneet tässä käytetyt arviointikriteerit. Maantieteellisiä etäisyyksiä arvioitaessa saavutettavuutta on pidetty hyvänä, jos koulutusta on tarjolla 10 kilometrin etäisyydellä ja tyydyttävä- nä, jos koulutusta on tarjolla 30 kilometrin etäisyydellä nuoren asuinpaikasta. Saavutettavuuden taso on heikko, jos koulutusta ei ole tarjolla 30 kilometrin etäisyydellä asuinpaikasta. Kuvasta 7.4. ilmenevät ammatillisten oppilaitosten ja lukioiden opetuspisteet vuonna 2007. MILLÄ ETÄISYYDELLÄ ALUEEN 16-VUOTIAILLE ON TARJOLLA LUKIOKOULUTUSTA? Lukiokoulutuksen saavutettavuus oli tyydyttävää tasoa 98 %:lle ikäluokasta. TAULUKKO 7.9. Maakunnittain niiden 16-vuotiaiden osuus ikäluokasta, joilla lähin lukion tai ammatillisen koulutuksen opetuspiste sijaitsee enintään 10 km, enintään 30 km ja yli 30 km etäisyydellä. Etäisyys enint. 10 km Lukiokoulutuksen saavutettavuus Etäisyys enint. 30 km Etäisyys yli 30 km Ammatillisen koulutuksen saavutettavuus / vähintään yksi koulutusala Etäisyys enint. 10 km Etäisyys enint. 30 km Etäisyys yli 30 km Ammatillisen koulutuksen saavutettavuus / vähintään kolme koulutusalaa Etäisyys enint. 10 km Etäisyys enint. 30 km Etäisyys yli 30 km 16- vuotiaat % % % % % % % % % Lkm Uusimaa 95,6 98,2 1,8 94,6 97,7 2,3 90,3 97,7 2,3 16 717 Kanta-Häme 82,5 98,9 1,1 78,9 98,9 1,1 72,7 98,3 1,7 2 206 Päijät-Häme 93,3 99,1 0,9 87,4 95,9 4,1 73,7 94,0 6,0 2 457 Kymenlaakso 91,8 99,7 0,3 84,9 99,7 0,3 73,0 99,1 0,9 2 235 Etelä-Karjala 82,9 98,7 1,3 69,0 91,9 8,1 63,0 86,2 13,8 1 575 Itä-Uusimaa 80,7 99,1 0,9 79,9 99,1 0,9 64,4 88,4 11,6 1 316 Varsinais-Suomi 83,0 97,8 2,2 74,5 97,8 2,2 66,2 95,7 4,3 5 441 Satakunta 83,9 99,2 0,8 68,8 96,7 3,3 56,6 95,4 4,6 2 746 Pirkanmaa 89.6 99,3 0,7 83.6 99,1 0,9 63,3 97,8 2,2 5 541 Keski-Suomi 76,8 99,1 0,9 57,4 91,1 8,9 47,4 81,7 18,3 3 377 Etelä-Pohjanmaa 79,5 99,3 0,7 55,7 96,8 3,2 44,7 92,1 7,9 2 609 Pohjanmaa 64,4 97,4 2,6 65,9 98,8 1,2 54,4 91,6 8,4 2 320 Keski-Pohjanmaa 79,7 99,1 0,9 77,5 97,4 2,6 46,6 85,5 14,5 970 Etelä-Savo 75,2 98,4 1,6 57,2 86,5 13,5 50,1 76,1 23,9 1 967 Pohjois-Savo 75,8 98,4 1,6 70,6 93,5 6,5 55,2 87,3 12,7 3 232 Pohjois-Karjala 74,2 98,5 1,5 60,8 92,2 7,8 56,5 90,3 9,7 2 209 Kainuu 71,6 92,1 7,9 62,3 79,5 20,5 43,1 58,5 41,5 1 070 Pohjois- Pohjanmaa 83,8 97,6 2,4 70,7 97,0 3,0 63,6 92,9 7,1 5 557 Lappi 77,4 93,1 6,9 71,1 86,2 13,8 59,4 69,2 30,8 2 593 Manner-Suomi 85,0 98,2 1,8 77,4 95,9 4,1 67,5 92,0 8,0 66 138 Lähde: Tilastokeskuksen väestöruutuaineisto ja oppilaitosten sijaintitiedot. Lääninhallitukset: Koulutusalatiedot Laitoksissa asuvat henkilöt ovat mukana kokonaislukumäärissä mutta heitä ei ole paikallistettu koordinaattien mukaan, joten he kirjautuvat yli 30 km:n etäisyydellä asuviin, tämä vaikuttaa tuloksiin joissakin maakunnissa, erityisesti Uudellamaalla. Manner-Suomessa lukiokoulutuksen saavutettavuus oli hyvä keskimäärin 85 %:lle 16-vuotiaiden ikäluokasta. Heille lukiokoulutusta oli tarjolla 10 kilometrin etäisyydellä asuinpaikasta. Tilanne vaihteli kuitenkin huomattavasti maakunnittain, sillä Uudellamaalla hyvään saavutettavuuteen ylsi 95,6 % ikäluokasta, mutta Pohjanmaalla vain 64,4 %. Saavutettavuus oli tyydyttävää tasoa keskimäärin 98,2 %:lle; heillä lähimpään lukioon oli matkaa enintään 30 kilometriä. Tällä etäisyydellä maakunnittaiset vaihtelut olivat vähäiset. Lukiokoulutuksen saa- 97
KUVA 7.5. Lukiokoulutuksen saavutettavuus 10 kilometrin etäisyydellä kunnittain vuonna 2007. vutettavuus oli heikko 1,8 %:lle ikäluokasta. Heillä etäisyyttä lähimpään lukioon oli yli 30 kilometriä. Merkit- Manner-Suomessa ammatillisen koulutuksen saavutettavuus oli hyvää tasoa keskimäärin 77,4 %:lle 16-vuotiaiden ikäluokasta. Heille ammatillista koulutusta oli tarjolla vähintään yhdellä koulutusalalla 10 kilometrin etäisyydellä asuinpaikasta. Tilanne vaihteli kuitenkin huomattavasti maakunnittävästi keskiarvoa huonompi saavutettavuus oli vain Kainuussa ja Lapissa. (Taulukko 7.9., Kuvat 7.5. ja 7.6.). KUVA 7.6. Lukiokoulutuksen saavutettavuus 30 kilometrin etäisyydellä kunnittain vuonna 2007. MILLÄ ETÄISYYDELLÄ ALUEEN 16-VUOTIAILLE ON TARJOLLA AMMATILLISTA KOULUTUSTA? Ammatillisen koulutuksen saavutettavuuden hyvään tasoon ylsi parhaimmillaan yli 90 % ja heikoimmillaan alle 60 % maakunnan 16-vuotiaiden ikäluokasta. tain. Uudellamaalla saavutettavuus oli hyvää tasoa 94,6 %:lle, mutta Keski- Suomessa, Etelä-Pohjanmaalla ja Etelä-Savossa alle 60 %:lle ikäluokasta. Saavutettavuus oli tyydyttävää tasoa keskimäärin 95,9 %:lle, joilla lähin ammatillinen opetuspiste sijaitsi enintään 30 kilometrin etäisyydellä. Ammatillisen koulutuksen saavutettavuus oli heikko 4,1 %:lle ikäluokasta. Heillä etäisyyttä lähimpään ammatillisen koulutuksen opetuspisteeseen oli yli 30 kilometriä. Huonoin ammatillisen koulutuksen saavutettavuus oli Kainuussa, Lapissa, Etelä-Savossa ja Keski-Suomessa. Lapissa saavutettavuus 98
KUVA 7.7. Ammatillisen koulutuksen saavutettavuus 10 kilometrin etäisyydellä kunnittain vuonna 2007. KUVA 7.8. Ammatillisen koulutuksen saavutettavuus 30 kilometrin etäisyydellä kunnittain vuonna 2007. vaihteli seutukunnittain. Kemi-Tornion seutukunnassa vain yhdellä prosentilla oli lähimpään ammatillisen koulutuksen opetuspisteeseen matkaa yli 30 kilometriä, kun Itä-Lapissa sama tilanne oli yli puolella ikäluokasta. (Taulukko 7.9., Kuvat 7.7. ja 7.8.). MILLÄ ETÄISYYDELLÄ ALUEEN 16-VUOTIAILLE ON TARJOLLA AMMATILLISTA KOULUTUSTA VÄHINTÄÄN KOLMELLA ERI KOULUTUSALALLA? Saavutettavuuden taso sekä 10 kilometrin että 30 kilometrin etäisyydellä vaihteli paljon maakunnittain. Nuoren kannalta saavutettavuutta ei voida arvioida vain yksittäisen opetuspisteen sijainnin perusteella, vaan tarjolla tulisi olla riittävä määrä koulutusvaihtoehtoja. Tässä arvioinnissa on oletettu, että vähintään kolmen koulutusalan saavutettavuus tarjoaa nuorille riittävästi valinnan mahdollisuuksia. Manner-Suomessa kolmen koulutusalan saavutettavuus oli hyvä 67,5 %:lle ikäluokasta. Tilanne vaihteli maakunnittain: Uudellamaalla saavutettavuus oli hyvä 90,3 %:lle nuorista. Etelä- Pohjanmaalla, Keski-Pohjanmaalla, Keski-Suomessa ja Kainuussa hyvään saavutettavuuteen ylsi alle puolet ikäluokasta. Manner-Suomessa saavutettavuus oli tyydyttävä 92 %:lle ikäluokasta. Myös tällä 30 kilometrin etäisyydellä maakunnittaiset erot olivat suuret. Huonointa saavutettavuus oli Kainuussa, Lapissa ja Etelä-Savossa. (Taulukko 7.9., Kuvat 7.9. ja 7.10.). 99
KUVA 7.9. Ammatillisessa koulutuksessa vähintään kolmen koulutusalan saavutettavuus 10 kilometrin etäisyydellä kunnittain vuonna 2007. KUVA 7.10. Ammatillisessa koulutuksessa vähintään kolmen koulutusalan saavutettavuus 30 kilometrin etäisyydellä kunnittain vuonna 2007. Alueellisen saavutettavuuden turvaamisessa erityiset haasteet kohdistuvat ikäluokkien pienentyessä ja ammatillisen koulutuksen suosion todennäköisesti pysyessä vahvana lukioverkon säilyttämiseen. Jos opiskelijamäärien vähetessä lukioita lakkautetaan, hei- Perusopetuksen päättöluokkalaisten sijoittumista jatkokoulutukseen on selvitetty tarkemmin tämän raportin kohdassa 7.1.3. (Perusopetuksen jälkentyy toisen asteen koulutuksen alueellinen saavutettavuus, sillä ammatillisten oppilaitosten verkko ei ole yhtä tiheä. Tämä taas lisäisi perusopetuksen jälkeisen syrjäytymisen riskiä, sillä pääosa perusopetuksen päättävistä haluaa opiskella kotoa käsin. Vaikutukset heijastuisivat myös perusopetukseen, jonka kanssa monilla lukioilla on yhteistä henkilöstöä ja yhteisiä toimitiloja. Saavutettavuuteen vaikuttavat myös toimivat liikenneyhteydet, joiden tulisi olla opiskelijoille ajallisesti sopivia ja kustannuksiltaan kohtuullisia. KUINKA MONI SUORAAN PERUSOPETUKSESTA HAKENUT JA AIEMMIN PERUSOPETUKSEN PÄÄTTÄNYT HAKIJA ON PÄÄSSYT YHTEISHAUSSA TOISEN ASTEEN KOULUTUKSEEN? Yhteishaussa toisen asteen koulutukseen suoraan perusopetuksesta hakeneista 90 % sai opiskelupaikan mutta aiemmin perusopetuksen päättäneistä vain 48 %. keinen välitön koulutukseen sijoittuminen). Tässä arviointikohteessa on tarkasteltu vuonna 2006 yhteishaussa suoraan perusopetuksesta (9. ja 10. luokalta) hakevien ja perusopetuksen jo aiemmin päättäneiden pääsyä koulutukseen. Lukiokoulutukseen hakijat tulivat 100
pääsääntöisesti suoraan perusopetuksesta, vain 3 % oli ennen hakuvuotta perusopetuksen päättäneitä. Sen sijaan ammatilliseen koulutukseen hakevista 44 % oli päättänyt perusopetuksen ennen hakuvuotta. Ammatilliseen koulutukseen hakevien vanhempien ikäluokkien osuus kaikista hakijoita vaihteli Itä-Uudenmaan runsaasta 30 prosentista Pohjois-Savon ja Pohjois-Pohjanmaan 51 prosenttiin. (Taulukko 7.10.). Suoraan perusopetuksesta lukioon hakevista opiskelupaikan sai 94 %; määrä vaihteli 85 %:sta yli 100 %:iin. Osassa maakuntia kaikki lukioon halukkaat eivät sijoittuneet, osassa lukiokoulutukseen on otettu niitäkin, jotka eivät olleet yhteishaussa pyrkineet lukioon. Aiemmin perusopetuksen päättäneistä hakijoista lukiokoulutukseen pääsi vain 71 %. (Taulukko 7.11.). Suoraan perusopetuksesta ammatilliseen koulutukseen hakevista opiskelupaikan sai 86 %. Sijoittuneiden osuus hakijoista vaihteli Uudenmaan 80 %:sta Keski-Pohjanmaan 95 %:iin. Ennen hakuvuotta perusopetuksen päättäneiden pääsy ammatilliseen koulutukseen oli huomattavasti vaikeampaa, sillä vain 47 % hakijoista sai opiskelupaikan. Sijoittuneiden osuus vaihteli Etelä-Karjalan 38 %:sta Etelä- Savon 54 %:iin. (Taulukko 7.12.). TAULUKKO 7.10. Ennen hakuvuotta perusopetuksen päättäneiden hakijoiden määrä ja osuus lukio- ja ammatilliseen koulutukseen hakeneista yhteishaussa vuonna 2006. Hakijian kotimaakunta Hakuvuonna perusopetuksen päättäneet Lukioon hakeneet Ennen hakuvuotta perusopetuksen päättäneet Ammatilliseen koulutukseen hakeneet Hakuvuonna perusopetuksen päättäneet Ennen hakuvuotta perusopetuksen päättäneet Lkm % Lkm % Lkm % Lkm % Uusimaa 9 626 96 395 4 6 034 53 5 397 47 Itä-Uusimaa 643 98 11 2 620 69 276 31 Kanta-Häme 1 032 98 17 2 1 043 63 622 37 Päijät-Häme 1 288 98 31 2 1 187 53 1 055 47 Kymenlaakso 1 004 99 7 1 1 131 65 608 35 Etelä-Karjala 761 99 10 1 862 62 524 38 Etelä-Suomen lääni 14 354 97 471 3 10 877 56 8 482 44 Varsinais-Suomi 2 727 97 77 3 2 418 57 1 855 43 Satakunta 1 414 99 19 1 1 448 62 883 38 Pirkanmaa 2 754 98 70 2 2 652 56 2 047 44 Keski-Suomi 1 626 98 33 2 1 702 54 1 449 46 Etelä-Pohjanmaa 1 277 99 19 1 1 305 64 730 36 Pohjanmaa 1 109 98 17 2 1 207 63 721 37 Keski-Pohjanmaa 492 98 10 2 505 62 311 38 Länsi-Suomen lääni 11 399 98 245 2 11 237 58 7 996 42 Etelä-Savo 990 97 28 3 977 58 702 42 Pohjois-Savo 1 550 97 56 3 1 520 49 1 557 51 Pohjois-Karjala 1 046 98 19 2 1 158 54 974 46 Itä-Suomen lääni 3 586 97 103 3 3 655 53 3 233 47 Pohjois-Pohjanmaa 2 580 97 86 3 2 531 49 2 604 51 Kainuu 549 98 10 2 588 54 495 46 Oulun lääni 3 129 97 96 3 3 119 50 3 099 50 Lapin lääni 1 168 98 23 2 1 399 54 1 181 46 Manner-Suomi 33 636 97 938 3 30 287 56 23 991 44 Lähde: Tilastokeskuksen koulutustilastot yhteishakuun kuuluneesta koulutuksesta Tilastosta puuttuvat ne hakijat, joiden kotikunta ei ole Suomessa. 101
TAULUKKO 7.11. Lukiokoulutukseen hakuvuonna ja ennen hakuvuotta perusopetuksen päättäneiden hakijoiden sijoittuminen yhteishaussa vuonna 2006. Hakijan kotimaakunta Hakuvuonna perusopetuksen päättäneet Ennen hakuvuotta perusopetuksen päättäneet Hakijat Sijoittuneet Hakijat Sijoittuneet Lkm Lkm % Lkm Lkm % Uusimaa 9 626 8 984 93 395 300 76 Itä-Uusimaa 643 595 93 11 4 36 Kanta-Häme 1 032 976 95 17 8 47 Päijät-Häme 1 288 1 166 91 31 21 68 Kymenlaakso 1 004 982 98 7 5 71 Etelä-Karjala 761 707 93 10 7 70 Etelä-Suomen lääni 14 354 13 410 93 471 345 73 Varsinais-Suomi 2 727 2 612 96 77 48 62 Satakunta 1 414 1 391 98 19 10 53 Pirkanmaa 2 754 2 331 85 70 46 66 Keski-Suomi 1 626 1 455 89 33 22 67 Etelä-Pohjanmaa 1 277 1 292 101 19 17 89 Pohjanmaa 1 109 1 100 99 17 19 112 Keski-Pohjanmaa 492 486 99 10 8 80 Länsi-Suomen lääni 11 399 10 667 94 245 170 69 Etelä-Savo 990 851 86 28 15 54 Pohjois-Savo 1 550 1 474 95 56 41 73 Pohjois-Karjala 1 046 998 95 19 14 74 Itä-Suomen lääni 3 586 3 323 93 103 70 68 Pohjois-Pohjanmaa 2 580 2 489 96 86 74 86 Kainuu 549 534 97 10 6 60 Oulun lääni 3 129 3 023 97 96 80 83 Lappi 1 168 1 208 103 23 25 109 Manner-Suomi 33 636 31 631 94 938 690 71 Lähde:Tilastokeskuksen koulutustilastot yhteishaun aineistosta Tilastosta puuttuvat ne hakijat, joiden kotikunta ei ole Suomessa. TAULUKKO 7.12. Ammatilliseen koulutukseen hakuvuonna ja ennen hakuvuotta perusopetuksen päättäneiden hakijoiden sijoittuminen yhteishaussa vuonna 2006. Hakijan kotimaakunta Hakuvuonna perusopetuksen päättäneet Ennen hakuvuotta perusopetuksen päättäneet Hakijat Sijoittuneet Hakijat Sijoittuneet Lkm Lkm % Lkm Lkm % Uusimaa 6 034 4 851 80 5 397 2 435 45 Itä-Uusimaa 620 541 87 276 128 46 Kanta-Häme 1 043 947 91 622 292 47 Päijät-Häme 1 187 985 83 1 055 500 47 Kymenlaakso 1 131 1 008 89 608 269 44 Etelä-Karjala 862 707 82 524 201 38 Etelä-Suomen lääni 10 877 9 039 83 8 482 3 825 45 Varsinais-Suomi 2 418 2 175 90 1 855 836 45 Satakunta 1 448 1 314 91 883 410 46 Pirkanmaa 2 652 2 110 80 2 047 924 45 Keski-Suomi 1 702 1 380 81 1 449 613 42 Etelä-Pohjanmaa 1 305 1 160 89 730 314 43 Pohjanmaa 1 207 1 086 90 721 353 49 Keski-Pohjanmaa 505 482 95 311 164 53 Länsi-Suomen lääni 11 237 9 707 86 7 996 3 614 45 Etelä-Savo 977 872 89 702 382 54 Pohjois-Savo 1 520 1 324 87 1 557 824 53 Pohjois-Karjala 1 158 1 021 88 974 470 48 Itä-Suomen lääni 3 655 3 217 88 3 233 1 676 52 Pohjois-Pohjanmaa 2 531 2 165 86 2 604 1 237 48 Kainuu 588 488 83 495 217 44 Oulun lääni 3 119 2 653 85 3 099 1 454 47 Lappi 1 399 1 239 89 1 181 585 50 Manner-Suomi 30 287 25 855 86 23 991 11 154 47 Lähde:Tilastokeskuksen koulutustilastot yhteishaun aineistosta Tilastosta puuttuvat ne hakijat, joiden kotikunta ei ole Suomessa. 102
OPISKELEMAAN KOTIMAAKUNNAN ULKOPUOLELLE TAI TUTKINTOON JOHTAMATTOMAAN KOULUTUKSEEN Lääninhallitukset ovat läänikohtaisissa peruspalvelujen arvioinneissaan tarkastelleet koulutusaloittain asuinmaakunnan ulkopuolella opiskelunsa aloittaneiden määriä. Selvitysten mukaan lukiokoulutuksen aloitti oman maakunnan ulkopuolella vain 6 %. Ammatilliseen koulutukseen oman asuinmaakunnan ulkopuolelle lähti noin 19 %. Tähän on monia syitä, mutta tarkastelu osoitti, että oman maakunnan ulkopuolelle hakeudutaan enemmän niistä maakunnista, joissa alueellinen saavutettavuus on keskimääräistä heikompi tai haluttuja koulutusaloja ei ole tarjolla. Tällöin vaarana on, että koulutuksen heikko saavutettavuus voi johtaa tulevaisuudessa ammattitaitoisen työvoiman vajeeseen näillä alueilla. Itä-Suomen lääninhallitus ja Lapin lääninhallitus ovat omissa läänikohtaisissa raporteissaan selvittäneet kyselyllä myös tutkintoon johtamattomaan koulutukseen sijoittuneiden määriä. Molemmissa lääneissä noin viisi prosenttia päättöluokkalaisista aloitti syksyllä 2007 jossakin tutkintoon johtamattomassa koulutuksessa. Tämä osoittaa, että näillä koulutuksilla on huomattava merkitys niille nuorille, jotka eivät sijoitu suoraan perusopetuksesta tutkintoon johtavaan koulutukseen. ARVIOINTIRYHMÄ Ylitarkastaja, Paula Hiltunen, puhelin 071 875 2357, paula.hiltunen@laaninhallitus.fi Sivistystoimentarkastaja, YTM Lea Goyal, puhelin 071 874 2808, lea.goyal@laaninhallitus.fi Suunnittelija, KM Seija Hämäläinen, puhelin 071 876 2354, seija.hamalainen@laaninhallitus.fi Suunnittelija, HTM Aune Kina, puhelin 071 876 2605, aune.kina@laaninhallitus.fi Suunnittelija, YTM Matti Koskela, puhelin 071 875 2362, matti.koskela@laaninhallitus.fi Sivistystoimentarkastaja, VTM Kauko Kunnari, puhelin 071 876 2608, kauko.kunnari@laaninhallitus.fi Suunnittelija, KM Tarja Paananen, puhelin 071 873 2752, tarja.paananen@laaninhallitus.fi TIETOLÄHTEET * Laki ammatillisesta koulutuksesta (630/1998) * Laki kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta (169/2007) * Laki lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden koulumatkatuesta (48/1997) * Lukiolaki (629/1998) * Suomen perustuslaki (731/1999) * Opetushallituksen Oppilaitostietokanta OPTI * Opetushallituksen ylläpitämä WERA-web-raportointitietokanta * Tilastokeskus. Ammatillisten oppilaitosten ja lukioiden opetuspisteiden koordinaatit * Tilastokeskus. Koulutustilastot * Tilastokeskus. Väestöruutuaineisto (31.12.2006) * Tilastokeskus. Väestöennuste 2007 iän ja sukupuolen mukaan 2006-2040. * Koulutus ja tutkimus 2003-2008. Kehittämissuunnitelma. Opetusministeriön julkaisuja 2004:6 * Koulutus ja tutkimus 2007-2012. Kehittämissuunnitelma. Opetusministeriön julkaisuja 2008 * Opetusministeriön toiminta ja taloussuunnitelma 2008-2011. Opetusministeriön julkaisuja 2007:3 * Pääministeri Matti Vanhasen II hallituksen ohjelma 19.4.2007 103
7.1.3. PERUSOPETUKSEN JÄLKEINEN VÄLITÖN KOULUTUKSEEN SIJOITTUMINEN JOHTOPÄÄTÖKSET/TOIMENPIDE-EHDOTUKSET JOHTOPÄÄTÖKSET Nuorten sijoittuminen jatkokoulutukseen vuodesta 2004 (95,0 %) vuoteen 2006 (93,2 %) on heikentynyt koko maassa 1,8 %-yksikköä. Koulutustakuun tavoitteesta (97 % peruskoulun päättävistä siirtyy samana vuonna jatko-opintoihin) jäätiin vuonna 2006 eri lääneissä 2,3%4,7 %-yksikön verran. Lähimmäksi tavoitetta päästiin Länsi-Suomen ja Lapin lääneissä, joissa jatkokoulutukseen sijoittui 94,7 % peruskoulun päättävistä. Maakunnittaiset erot läänien sisällä voivat vaihdella useita prosenttiyksikköjä. Valtakunnalliseen tavoitteeseen (98 % hakee yhteishaussa) ei vuonna 2006 päästy, vaan tavoitteesta jäätiin 0,2 %-yksikköä. Noin 96 % lukiokoulutukseen hakeutuneista tytöistä sijoittui lukioon. Poikien kohdalla vastaava luku oli hieman yli 94 %. Lukiokoulutukseen hakeneiden sijoittumisen trendi Oulun ja Lapin läänejä lukuun ottamatta, oli tarkastelujaksolla nouseva. Sijoittumisprosentti (95 %) oli koko maassa kuitenkin sama kuin vuonna 2004. Ammatilliseen koulutukseen hakeutuneet pojat sijoittuivat noin 93 %:sti ja tytöt noin 89 %:sti. Ammatilliseen koulutukseen hakeneiden sijoittumisen trendi oli tarkastelujaksolla 2004%2006 laskeva kaikissa lääneissä ja päätyi 91,1 %:iin vuonna 2006. Hakeutumiskohteena lukio (54 %) oli ammatillista koulusta suositumpi (44 %). Koko tarkastelujaksolla lukiokoulutukseen hakevien osuus on hieman laskenut ja ammatilliseen koulutukseen hakevien osuus vastaavasti noussut. Lukiokoulutukseen sijoittuneista oli tyttöjä 57 % ja poikia 43 %. Ammatilliseen koulutukseen sijoittuneista oli tyttöjä 38 % ja poikia 62 %. TOIMENPIDE-EHDOTUKSET Oppilaanohjauksessa tulee turvata ohjauksen resurssit ja kehittää käytänteitä henkilökohtaisen ja kokonaisvaltaisen oppimisen ohjaamiseen, johon liittyy koulutukseen ja työelämään ohjausta. Huomio on kohdennettava erityisesti erityisopetukseen, jonka tarve kasvaa mm. maahanmuuttajataustaisten nuorten määrän kasvun myötä. Valtakunnallista tilastointia tulee kehittää todellisten koulutuksen ulkopuolelle jääneiden osuuden seurannan parantamiseksi. Koulutuksen nivelvaihetta on tarpeen laajentaa ja luoda maahan tarvittava seurantajärjestelmä aina 20 ikävuoteen saakka, jotta todellisten koulutuksen ulkopuolelle jääneiden tilanne voidaan selvittää. Asiassa on mahdollista käyttää myös hyväksi sähköistä hakujärjestelmää, joka kattaa muunkin kuin yhteishakuun kuuluvan koulutuksen. Kuntien tulee kehittää koulutuksen ulkopuolelle jääneiden seurantaa ja ohjausta yhtenä ennaltaehkäisevänä sosiaalityön muotona yhteistyössä eri viranomaistahojen, kotien ja koulutuksen järjestäjien kanssa. Opiskelijoiden yksilölliset tarpeet tulee ottaa huomioon perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen nivelvaiheessa. Nuorille on tarpeen antaa eri koulutussektoreilla mahdollisuus opiskella omaehtoisesti sekä yleissivistäviä että ammatillisia aineita, jotka voidaan myöhemmin lukea hyväksi suoritettavissa tutkinnoissa. Koulutuksen järjestäjäverkkoa on tarpeen koota yhteen ja lisätä yhteistyötä. Kaikessa koulutuksessa on tarpeen lisätä myös etäopetuksen mahdollisuuksia verkko-opetuksen avulla. Ammatillisen koulutuksen tarjontaa tulee monipuolistaa ja kehittää nykyistä kannustavammaksi myös tytöille. Työelämän tulee myös rohkaista nuoria perinteestä poikkeaviin ammatinvalintoihin uusia työntekijöitä valitessaan. Koulutustakuun kohentamiseksi ja alueittain vaihtelevan ammattitaitoisten työvoiman kysynnän turvaamiseksi on paikallaan, että ammatillisen koulutuksen säätelyjärjestelmää voidaan keventää. Tämä on tärkeää jotta alueellisiin työvoimatarpeisiin ja toimintaympäristön vaihteluihin voidaan vastata nykyistä helpommin ja joustavammin. 104
ARVIOINTIASETELMA ARVIOINTIKRITEERIT ARVIOINTIKYSYMYKSET ARVIOINTIMITTARIT PALVELUTAVOITTEET Tuloksellisuus, vaikuttavuus (=Koulutuspaikka tarjotaan koko peruskoulun päättävälle ikäluokalle joko lukiossa, ammatillisessa peruskoulutuksessa tai perusopetuksen lisäopetuksessa) 1.Miten suuri osuus peruskoulun päättäneistä haki/ jätti hakematta yhteishaussa koulutukseen samana vuonna? 2.Miten suuri osuus peruskoulun päättäneistä pääsi/ ei päässyt koulutukseen samana vuonna? Lukioon ja toisen asteen ammatilliseen koulutukseen hakeneiden ja hakemattomien osuudet peruskoulun päättäneistä Samana vuonna lukiossa, ammatillisessa koulutuksessa tai peruskoulun lisäopetuksessa aloittaneiden/ koulutuksen ulkopuolelle jääneiden osuudet eli koulutustakuun mittari (=pääseekö koulutukseen) Vähintään 98 % hakeutuu toisen asteen koulutukseen heti peruskoulun päätyttyä* Vähintään 97% peruskoulun päättäneistä aloittaa samana vuonna opinnot lukiossa, ammatillisessa koulutuksessa tai perusopetuksen lisäopetuksessa** Sukupuolten välinen tasaarvo 3. Miten suuri osuus heti peruskoulun jälkeen yhteishaussa hakeneista tytöistä ja pojista pääsi haluamaansa koulutukseen ja miten koulutukseen sijoittuneiden sekä koulutuksen ulkopuolelle jääneiden sukupuolijakauma vaihteli koulutustyypeittäin? Lukioon/toisen asteen ammatilliseen koulutukseen sijoittuneiden osuus ko. koulutukseen hakeneista peruskoulun päättäneistä tytöistä ja pojista eli koulutustakuun mittari (= pääseekö haluamaansa koulutukseen ) Tyttöjen ja poikien osuus peruskoulun jälkeen lukioon ja toisen asteen ammatilliseen koulutukseen sijoittuneista Sukupuolten väliset erot koulutukseen hakeutumisessa ja sijoittumisessa tasaantuvat * Toisen asteen koulutuksen / perusopetuksen lisäopetuksen ulkopuolelle jääneet sukupuolen mukaan *Tavoite on johdettu opetusministeriön Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmasta vuosille 2003 2008. **Tavoite vuodelle 2008 on otettu Opetusministeriön toiminta- ja taloussuunnitelmasta 2008-2011. JOHDANTO Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisesti tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta sekä kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä. Perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen valtakunnallisista tavoitteista ja perusopetuksen tuntijaosta annetun asetuksen mukaan oppimistaitojen kehittä- misessä pyritään tuottamaan valmiudet ja halu jatko-opintoihin ja koko elämän kestävään oppimiseen. Lukiolain ja ammatillista koulutusta säätelevän lain mukaan opiskelijaksi voidaan ottaa henkilö, joka on suorittanut perusopetuksen oppimäärän. Opiskelijaksi pyrkivällä on oikeus vapaasti hakeutua haluamaansa koulutukseen. Hakumenettelystä säädetään tarkemmin ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen yhteishakuasetuksella. Peruskoulun päättäneen nuoren ensisijainen ratkaisu on koulutukseen hakeutuminen, sillä työttömäksi työnhakijaksi katsotaan vasta 17 vuotta täyttänyt henkilö. Tasa-arvon toteutumisesta koulutuksessa ja opetuksessa on säädetty laissa miesten ja naisten välisestä tasaarvosta. Viranomaisten ja oppilaitos- 105
ten sekä muiden koulutusta ja opetusta järjestävien yhteisöjen on huolehdittava siitä, että naisilla ja miehillä on samat mahdollisuudet koulutukseen ja ammatilliseen kehitykseen sekä opetus, tutkimus ja oppiaineisto tukevat tämän lain tarkoituksen toteuttamista. Opetusministeriö on asettanut tavoitteen koulutustakuusta, jonka mukaan peruskoulun jälkeiset jatko-opinnot turvataan koko ikäluokalle niin, että samana vuonna peruskoulun päättäneiden pääsy koulutukseen turvataan. Opetusministeriön toimintaja taloussuunnitelmassa vuosille 2008%2011 on vuoden 2008 tavoitteeksi asetettu, että ammatilliseen perustutkintoon johtavaan koulutukseen sijoittuu 38,5 %, lukiokoulutukseen 55,0 % ja perusopetuksen lisäopetukseen 3,5 % eli yhteensä 97 %. Opetusministeriön toiminta- ja taloussuunnitelmassa 2009%2012 ovat luvut ammatilliseen (41 %) ja lukiokoulutukseen (50 %) muuttuneet varsin paljon, ja uutta ovat myös arviot valmistavaan koulutukseen ja perusopetuksen lisäopetukseen kansanopistoissa sijoittuvista. Vuosina 2004%2006 perusopetuksen päättävien määrä kasvoi koko maassa 2 315 henkilöllä (yhteensä 65 838 henkilöä vuonna 2006). Eniten ikäluokka kasvoi Etelä-Suomen läänissä (1 589 henkilöä). Ikäluokka pieneni vain Itä-Suomen läänissä, jossa vähennys oli 97 oppilasta. Perusopetuksen päättävien pääasialliset jatkokoulutusvaihtoehdot ovat lukiokoulutus ja toisen asteen ammatillinen koulutus. Vuosina 2004%2006 syksyllä alkavan koulutuksen osalta koko maassa yhteishaussa oli tarjolla näitä aloituspaikkoja peruskoulupohjaisessa koulutuksessa vuosittain keskimäärin 80 309 kappaletta. Vuonna 2006 syksyllä lukioissa aloituspaikkoja oli 40 029 ja ammatillisessa perustutkinnoissa 40 432 kappaletta. Ammatillisen koulutuksen osalta lukuihin on sisällytetty myös peruskoulupohjainen talouskouluopetus. Kutakin peruskoulun päättävää nuorta kohti oli koko maassa tarjolla syksyllä 2006 keskimäärin 1,22 aloituspaikkaa. Suhdeluku vaihteli Etelä-Suomen läänin 1,12:sta Lapin läänin 1,46:een. Ammatillisen koulutuksen paikkoja hakevat myös muut kuin perusopetuksen juuri päättäneet. Toisen asteen jatkokoulutusmahdollisuuksia nuorille tarjoavat myös musiikkioppilaitokset, liikunnan koulutuskeskukset ja kansanopistot. Yhteishakuun kuulumatonta toisen asteen ammatillista peruskoulutusta järjestetään ammatillisissa erityisoppilaitoksissa ja oppisopimuskoulutuksena. Lisäksi yhteishaun ulkopuolella on tarjolla erilaista valmentavaa ja kuntouttavaa koulutusta; joidenkin erikoiskoulujen lukiot, ammatillisten oppilaitosten vieraskielinen perusopetus ja osa talouskouluopetuksesta sekä maahanmuuttajille tarkoitettu peruskoulutukseen valmistava koulutus. Peruskoulun lisäopetukseen voidaan ottaa nuori, joka on saanut perusopetuksen päättötodistuksen samana tai edellisenä vuonna. Käytetyissä tilastoissa on mukana peruskoulussa järjestetty lisäopetus. Kansanopistoissa ja ammatillisen koulutuksen yhteydessä järjestetystä lisäopetuksesta ei ollut saatavissa tilastoja. Aineisto sisältää Manner-Suomen tiedot ilman Ahvenanmaata. Tilastoissa ovat kaikki perusopetuksen päättäneet, sekä suomen- että ruotsinkielisen perusopetuksen läpikäyneet oppilaat. Ruotsinkielisten oppilaiden sijoittumistiedoista on erillinen raportti. Koulutukseen sijoittumista tarkastellaan maakunnittain vuosina 2004%2006 virallisen tilastointipäivän (20.9.) opiskelijamäärätietojen perusteella. Arviointi perustuu tilastojen pohjalta laskettuihin tunnuslukuihin. Vuoden 2004 ja 2005 käytettyihin aineistoihin liittyy tilastointiin liittyvä epätarkkuus. Perusasteen koulutuksen päättäneiden sijoittumiskartoitus arvioi koulutuksen vaikuttavuutta. Arvioinnissa käytetyt tavoitetasot on otettu tai johdettu Opetusministeriön ja taloussuunnitelmasta 2008%2011 ja Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmista vuosille 2003%2008 ja 2007%2012, joiden mukaan koulutusmahdollisuuksien tasa-arvo on perusta suomalaiselle hyvinvoinnille. Sukupuolten välisten erojen tasaamiseen koulutukseen hakeutumisessa ja sijoittumisessa kiinnitetään erityistä huomiota. LÄHITULEVAISUUDEN NÄKYMÄT Väestön ikärakenteen muutos heijastuu koulutustarjontaan ja koulutusverkkoon. Ikäluokkien kehitys on varsin erilaista eri puolilla maata. Peruskoulun päättävien ikäluokkien pienentyy vuoteen 2020 mennessä esimerkiksi Kainuussa ja Itä-Suomessa yli kahdellakymmenellä prosentilla vuoteen 2006 verrattuna. Pirkanmaalla arvioidaan puolestaan vuonna 2025 peruskoulun päättävien ikäluokan olevan noin kuusi prosenttia suurempi kuin vuonna 2006. Työelämässä tapahtuva ammattien sisäinen ja välinen sekä työvoiman ja työpaikkojen alueellinen ja globaali liikkuvuus aiheuttavat erityistä haastetta ammatilliselle koulutukselle ja koulutustarpeen ennakoinnille, jotta ammatillisella koulutuksella voidaan vastata vaihteleviin toimintaympäristön muutoksiin. Palveluala työllistää jatkossa enemmän väkeä ja teollisten työpaikkojen määrä vähenee. Erikoistumisen vaatimukset, mutta myös monialaisen osaamisen vaatimukset, kasvavat. Kasvukeskusten ulkopuolella olevat pienet lukiot ovat uudelleen tarkastelun kohteina. Lukiokoulutuksen saatavuutta turvataan muun muassa verkko-opetuksella ja kokoamalla oppilaitosverkkoa yhteen ja lisäämällä eri koulumuotojen yhteistyötä. Maahanmuuttajataustaisen oppilaiden määrän lisääntyessä kasvaa myös erityisopetuksen tarve, mikä asettaa haasteita koulutuksessa monikulttuurisuuden tunnettavuuden lisäämiselle ja opintojen ohjaukselle. 106
MITEN SUURI OSUUS PERUSKOULUN PÄÄTTÄNEISTÄ HAKI LUKIOON TAI AMMATILLISEEN PERUSKOULUTUKSEEN SAMANA VUONNA? Peruskoulun käyneet hakevat aktiivisesti koulutukseen, hakemattomien nuorten osuus on kuitenkin pienessä kasvussa. Lukioon ja ammatilliseen peruskoulutukseen hakeutuminen jäi vuonna 2006 koko maassa (97,8 %) hieman alle valtakunnallisen tavoitteen, joka oli 98 %. Hakemattomien oppilaiden määrä ja osuus ovat hiukan kasvaneet koko maassa. Koulutukseen hakeutuneiden oppi- lasmäärät käyvät ilmi taulukosta 7.13. Peruskoulun päättöluokkalaisiin suhteutettu prosentuaalinen osuus on esitetty taulukossa 7.14. Vuonna 2006 peruskoulunsa päättäneiden yhteishaussa koulutukseen hakeutuneiden osuus oli 97,4%98,6 %. Ikäluokasta keskimäärin 54 % haki lukiokoulutukseen. Vaihteluväli oli Itä-Suomen läänin 51 %:sta Etelä-Suomen 57 %:iin. Vastaavasti ammatillisen koulutuksen luvut olivat keskimäärin 44 % ja vaihteluväli Etelä-Suomen 40 %:sta Itä- Suomen ja Oulun läänin 47 %:iin. MITEN SUURI OSUUS PERUSKOULUN PÄÄTTÄNEISTÄ JÄTTI HAKEMATTA YHTEISHAUSSA? Yhteishaussa hakemattomia oli vähän, mutta eroja löytyi läänien ja erityisesti niiden maakuntien väliltä. Hakemattomien osuus on koko maassa vähän kasvanut vuodesta 2005 vuoteen 2006. Yhteishaussa hakematta jättäneiden lukumäärät lääneittäin käyvät ilmi taulukosta 7.13. ja heidän ikäluokkaan suhteutettu osuutensa taulukosta 7.14. Vähiten yhteishaussa hakemattomia oli vuonna 2006 Lapin läänissä (1,4 %) ja eniten Itä-Suomen läänissä (2,6 %). Manner-Suomen keskiarvo oli 2,2 %. Aikaisempina vuosina koulutuksen ulkopuolelle jääneet ovat olleet useammin tyttöjä kuin poikia. Kun tarkasteltavaksi otetaan myös perusopetuksen lisäopetus, niin Lapin ja Itä- Suomen lääneissä koulutuksen ulkopuolelle jääneet ovat olleet useammin poikia kuin tyttöjä (Kuva 7.11.). MITEN SUURI OSUUS PÄÄSI KOULUTUKSEEN SAMANA VUONNA? Peruskoulun jälkeen koulutukseen sijoittuminen on hiukan heikentynyt. Koulutustakuun tavoitetta (97 %) perusopetuksen jälkeisestä välittömästä sijoittumisesta ei saavutettu yhdessäkään läänissä. Vuoteen 2005 verrattuna sijoittuminen koko maassa on heikentynyt hieman alle kaksi prosenttiyksikköä. Trendi oli koko tarkastelujaksolla laskeva. Lähimmäksi vuonna 2006 tavoitetta päästiin Lapin ja Länsi-Suomen lääneissä (94,7 %). Manner-Suomessa lukioon sijoittui 51,1 % perusopetuksen päättäneistä oppilaista. Vaihteluväli oli Itä-Suomen läänin 48,1 %:sta Etelä-Suomen läänin 53,9 %:iin. Ammatillisen peruskoulutukseen sijoittuneiden määrä peruskoulun päättäneistä lääneissä oli 40,1 %; vuonna 2005 vastaava luku oli 39,9 %. Ääripäinä olivat vuonna 2006 Etelä-Suomen lääni (35,8 %) ja Länsi- Suomen lääni (43,3 %). Etelä-Suomen läänissä oli perusopetuksen lisäopetuksen aloittaneiden suhteellinen osuus suurin (Taulukko 7.14.). MITEN TYTÖT JA POJAT PÄÄSIVÄT HALUAMAANSA KOULUTUSTYYPPIIN? Pääsy haluttuun koulutukseen onnistui kohtalaisen hyvin, suuriakin eroja kuitenkin löytyy. Tytöt onnistuivat poikia paremmin lukioaikeissaan ja pojat paremmin ammatillisissa toiveissaan. Toiveet haluttuun koulutustyyppiin pääsemisessä toteutuivat lukiokoulutuksen osalta 95 %:sti ja ammatillisen koulutuksen osalta 91 %:sti (Taulukko 7.15.). Maakunnittaiset erot läänien sisällä ovat kuitenkin suuria erityisesti ammatilliseen koulutukseen hakeneiden tyttöjen osalta Etelä-Suomen ja Länsi-Suomen lääneissä. 107
MITEN KOULUTUKSEEN SIJOITTUMINEN VAIHTELI SUKUPUOLEN JA KOULUTUSTYYPIN MUKAAN? Sijoittuminen toisen asteen koulutukseen heijastaa myös lukion ja ammatillisen koulutuksen oppilasrakennetta. Lukion ja ammatillisen koulutuksen oppilasrakenteet poikkesivat huomattavasti toisistaan. Tyttöjen osuus lukioissa aloittaneista oli noin 57 % ja poikien osuus ammatillisissa oppilaitoksissa aloittaneista noin 62 %. MITEN KOULUTUKSEN ULKOPUOLELLE JÄÄMINEN VAIHTELI SUKUPUOLEN JA ALUEEN MUKAAN? Koulutuksen ulkopuolelle myös jäätiin. Vuonna 2006 toisen asteen sekä peruskoulujen lisäopetuksen ulkopuolelle jääneiden tilanne näkyy kuvasta 1. Koulutuksen ulkopuolelle jäi enemmän tyttöjä kuin poikia Lapin ja Itä- Suomen läänejä lukuun ottamatta. Tilanne kuitenkin kokonaisuudessa herättää edelleen kysymyksen, miten tyttöjen pääsyä ammatilliseen koulutukseen voidaan edistää. TAULUKKO 7.13. Peruskoulun päättäneiden välitön hakeutuminen ja sijoittuminen koulutukseen vuosina 2004-2006 hakukohteen mukaan. Peruskoulun sijaintilääni Vuosi Lukiokoulutus Hakeneita Sijoittuneita Toisen asteen ammatillinen koulutus Hakeneita Sijoittuneita Ei hakenut yhteishaussa Ei jatkanut välittömästi * Lisäopetuksessa Peruskoulun päättäneet Yhteensä Etelä-Suomen 2004 14 588 13 699 9 077 8 443 546 2 069 879 24 211 lääni 2005 14 509 13 586 9 502 8 771 576 2 230 897 24 587 2006 14 784 13 905 10 374 9 229 642 2 666 683 25 800 Länsi-Suomen 2004 12 433 11 926 9 938 9 332 354 1 447 425 22 705 lääni 2005 12 150 11 564 9 697 9 297 384 1 370 374 22 231 2006 12 042 11 543 10 721 10 025 388 1 583 347 23 151 Itä-Suomen 2004 4 194 3 989 3 172 3 022 194 549 129 7 560 lääni 2005 4 017 3 802 3 205 3 072 91 439 139 7 313 2006 3 779 3 597 3 490 3 164 194 702 160 7 463 Oulun lääni 2004 3 482 3 331 2 709 2 501 139 498 146 6 330 2005 3 398 3 279 2 979 2 690 166 456 145 6 543 2006 3 314 3 166 3 008 2 717 144 583 137 6 466 Lapin lääni 2004 1 443 1 405 1 009 984 51 114 37 2 503 2005 1 460 1 426 1 071 1 009 39 98 34 2 570 2006 1 374 1 335 1 173 1 089 35 159 21 2 583 Manner-Suomi 2004 36 176 34 380 26 024 24 374 1 323 4 769 1 614 63 523 2005 35 593 33 706 26 575 24 925 1 129 4 666 1 593 63 297 2006 35 424 33 666 28 959 26 374 1 455 5 798 1 353 65 838 * sisältää myös lisäopetuksen (10. luokalla aloittaneet) Lähde: Tilastokeskus, Koulutustilastot 108
TAULUKKO 7.14. Koulutukseen hakeneiden, sijoittuneiden, hakemattomien, ulkopuolelle jääneiden sekä lisäopetuksessa aloittaneiden osuudet (%) peruskoulun päättäneistä vuosina 2004-2006. Peruskoulun sijaintilääni Vuosi Koulutustakuun mittari * (tavoite 97 %) 2. asteen koulutukseen hakeneita Yhteishaussa hakemattomia 2. asteen koulutukseen sijoittuneita 2. asteen koulutuksen ulkopuolelle jääneitä ** Lisäopetuksen aloittaneita *** Etelä-Suomen 2004 95,1 97,7 2,3 91,5 8,5 3,6 lääni 2005 94,6 97,7 2,3 90,9 9,1 3,6 2006 92,3 97,5 2,5 89,7 10,3 2,6 Länsi-Suomen 2004 95,9 98,3 1,7 94,0 6,0 1,9 lääni 2005 95,5 98,3 1,7 93,8 6,2 1,7 2006 94,7 98,3 1,7 93,2 6,8 1,5 Itä-Suomen 2004 94,4 97,4 2,6 92,7 7,3 1,7 lääni 2005 95,9 98,8 1,2 94,0 6,0 1,9 2006 92,7 97,4 2,6 90,6 9,4 2,1 Oulun lääni 2004 94,4 97,8 2,2 92,1 7,9 2,3 2005 93,4 97,5 2,5 91,2 8,8 2,2 2006 93,1 97,8 2,2 91,0 9,0 2,1 Lapin lääni 2004 96,9 98,0 2,0 95,4 4,6 1,5 2005 96,1 98,5 1,5 94,8 3,8 1,3 2006 94,7 98,6 1,4 93,8 6,2 0,8 Manner-Suomi 2004 95,0 97,9 2,1 92,5 7,5 2,5 2005 95,1 98,2 1,8 92,6 7,4 2,5 2006 93,2 97,8 2,2 91,2 8,8 2,1 * samana vuonna lukiossa, toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa tai lisäopetuksessa aloittaneet ** sisältää myös lisäopetuksen (10. luokalla) aloittaneet *** lisäopetuksen peruskoulun 10. luokalla aloittaneet Lähde: Tilastokeskus, Koulutustilastot TAULUKKO 7.15. Peruskoulun jälkeen toisen asteen koulutukseen sijoittuneiden %-osuudet hakeneista sukupuolen mukaan lääneissä vuosina 2004-2005. Peruskoulun sijaintilääni Vuosi Sijoittuneita lukiokoulutukseen hakeneista Tytöt Pojat Molemmat Sijoittuneita toisen asteen ammatilliseen koulutukseen hakeneista Tytöt Pojat Molemmat Etelä-Suomen 2004 95,1 92,5 93,9 87,7 96,6 93,0 lääni 2005 94,4 92,7 93,6 88,8 94,6 92,3 2006 94,6 93,4 94,1 87,2 90,1 89,0 Länsi-Suomen 2004 96,6 95,0 95,9 90,5 96,2 94,1 lääni 2005 95,7 94,5 95,2 91,6 98,6 95,9 2006 96,5 94,9 95,9 90,5 95,5 93,5 Itä-Suomen 2004 95,9 94,1 95,1 90,3 98,4 95,3 lääni 2005 95,8 93,0 94,6 90,6 99,1 95,9 2006 96,0 94,0 95,2 88,8 91,8 90,7 Oulun lääni 2004 96,0 95,2 95,7 88,7 94,6 92,3 2005 97,0 95,9 96,5 86,8 92,6 90,3 2006 96,0 94,9 95,5 87,6 92,0 90,3 Lapin lääni 2004 97,7 96,8 97,4 95,6 98,8 97,5 2005 98,4 96,7 97,7 91,6 96,0 94,2 2006 97,7 96,4 97,2 91,1 93,9 92,8 Manner-Suomi 2004 95,9 93,9 95,0 89,3 96,4 93,7 2005 95,4 93,8 94,7 89,8 96,4 93,8 2006 95,7 94,2 95,0 88,7 92,6 91,1 Lähde:Tilastokeskus, Koulutustilastot 109
TAULUKKO 7.16. Peruskoulun jälkeen toisen asteen koulutukseen sijoittuneiden %-osuudet sukupuolen mukaan lääneittäin vuosina 2004-2006. Peruskoulun sijaintilääni Vuosi %-osuus lukioon sijoittuneista %-osuus ammatilliseen koulutukseen sijoittuneista Tytöt Pojat Tytöt Pojat Etelä-Suomen 2004 55,5 44,5 38,1 61,9 lääni 2005 54,8 45,2 38,5 61,5 2006 55,4 44,6 38,6 61,4 Länsi-Suomen 2004 57,7 42,3 36,1 63,9 lääni 2005 57,7 42,3 37,3 62,7 2006 58,3 41,7 38,1 61,9 Itä-Suomen 2004 57,3 42,7 36,3 63,7 lääni 2005 58,7 41,3 36,2 63,8 2006 60,4 39,6 37,9 62,1 Oulun lääni 2004 58,0 42,0 37,5 62,5 2005 56,2 43,8 37,6 62,4 2006 56,2 43,8 37,8 62,2 Lapin lääni 2004 58,7 41,3 39,4 60,6 2005 56,2 43,8 40,1 59,9 2006 59,6 40,4 36,6 63,4 Manner-Suomi 2004 56,9 43,1 37,1 62,9 2005 56,4 43,6 37,7 62,3 2006 57,2 42,8 38,1 61,9 Lähde: Tilastokeskus, Koulutustilastot KUVA 7.11. Toisen asteen koulutuksen ja lisäopetuksen ulkopuolelle jääneiden osuudet sukupuolen mukaan vuonna 2006. Etelä-Suomen lääni 7,5 7,9 Länsi-Suomen lääni 4,9 5,8 Itä-Suomen lääni Oulun lääni 7,5 7,0 6,3 7,6 Pojat Tytöt Lapin lääni 4,9 5,8 Manner-Suomi 6,5 7,1 0 2 4 6 8 10 110
ARVIOINTIRYHMÄ Suunnittelija, Sosionomi Tenho Laukkanen, puhelin 071 874 2561, tenho.laukkanen@laaninhallitus.fi Ylitarkastaja, FM Anita Eskola, puhelin 071 876 2352, anita.eskola@laaninhallitus.fi Ylitarkastaja, Paula Hiltunen, puhelin 071 875 2357, paula.hiltunen@laaninhallitus.fi Erikoissuunnittelija, KM Tiina Mäkitalo, puhelin 071 873 2455, tiina.makitalo@laaninhallitus.fi Sivistystoimentarkastaja, KM Olli Pohjonen, puhelin 071 876 2615, olli.pohjonen@laaninhallitus.fi TIETOLÄHTEET * Laki ammatillisesta koulutuksesta (630/1998) * Laki julkisesta työvoimapalvelusta (1295/2002) * Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta (609/1986). * Lukiolaki (629/1998) * Perusopetuslaki (628/1998) * Suomen perustuslaki (731/1999) * Työttömyysturvalaki (1290/2002) * Asetus ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen yhteishakujärjestelmästä (30/2008) * Asetus perusopetuksen tuntijaosta (1435/2001) * Opetushallituksen tilastotietojen raportointipalvelu WERA * Tilastokeskuksen koulutustilastot 2004-2006 * Tilastokeskus. Koulutuksen järjestäjät ja oppilaitokset 2006 * Tilastokeskus. Väestöennuste 2007 iän ja sukupuolen mukaan alueittain 2006-2040 * Etelä-Suomen lääninhallitus. Etelä-Suomen läänin peruspalvelujen tila 2007 * Etelä-Suomen lääninhallituksen julkaisuja 127/2008 * Itä-Suomen lääninhallitus. Itä-Suomen läänin peruspalvelujen tila 2007 * Itä-Suomen lääninhallituksen julkaisuja 147/2008 * Lapin lääninhallitus. Lapin läänin peruspalvelujen tila 2007. Lapin lääninhallituksen julkaisusarja 1/2008 * Länsi-Suomen lääninhallitus. Länsi-Suomen läänin peruspalvelujen tila 2007. Länsi-Suomen lääninhallituksen julkaisuja 1/2008 * Oulun lääninhallitus. Oulun läänin peruspalvelujen tila 2007. Oulun lääninhallituksen julkaisuja 118/2008 * Opetusministeriö. Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma vuosina 2003-2008 * Opetusministeriö. Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma vuosina 2007-2012 * Opetusministeriön esitys hallinnonalan talousarvioesitykseksi 2008 * Opetusministeriön toiminta- ja taloussuunnitelma 2008-2011 * Opetusministeriön toiminta- ja taloussuunnitelma 2009-2012 111
7.1.4. TILLGÅNG TILL SVENSKSPRÅKIG GRUNDLÄGGANDE UTBILDNING SLUTSATSER/ÅTGÄRDSFÖRSLAG SLUTSATSER Andelen av de svenskspråkiga 7-12 åringarna, som bor inom en fem kilometers radie från svenskspråkig skola är 89 procent, vilket knappt når upp till på nationell nivå definierad god servicenivå. Endast 56 procent av eleverna i ålderskategorin ett utbildning t mnvär13-15 bor inom en fem kilometers radie från svenskspråkig skola, vilket ligger långt under kriteriet för god tillgång till grundläggande utbildning. Tillgången till svenskspråkig grundläggande utbildning har inte nämnvärt förändrats under det senaste året. Det svenskspråkiga skolnätet är betydligt glesare än det finskspråkiga i hela landet i genomsnitt. Läsåret 2007-2008 är skolornas antal sammanlagt nio färre än läsåret innan. Av de indragna skolorna var fyra belägna i Österbotten, en i Mellersta Österbotten, två i Östnyland och två i Västnyland. Endast en tredjedel av de enspråkigt svenska och tvåspråkiga kommunerna har en fastställd plan för utvecklandet av skolnätet. Utredningar och arbetet med att utarbeta planer, som berör skolnätet, pågår dock i de flesta kommuner. Elevantalet har minskat något och ligger nu på ungefär samma nivå som år 1998 och kommer ytterligare att sjunka något under de närmaste åren. Antalet elever som påbörjar svenskspråkig skola beräknas dock öka från och med år 2009. Elevutvecklingen varierar regioner och kommuner emellan. De svenskspråkiga skolorna har ett elevtillskott på ca 10 procent av sådana elever, vilka är registrerade med finska eller något annat språk som modersmål. ÅTGÄRDSFÖRSLAG Den grundläggande utbildningen skall i första hand ordnas som närservice så att eleverna kan gå i skola inom rimligt avstånd från hemmet. Vid samarbetet kommunerna emellan bör man även uppmärksamma planeringen och ordnandet av de svenskspråkiga utbildningstjänsterna på ett ändamålsenligt och flexibelt sätt med tanke på elevens bästa. För att skapa möjligheter att genomgå hela den grundläggande utbildningen på svenska inom rimligt avstånd från hemmet bör man särskilt i enspråkigt finska kommuner, där det finns ett tillräckligt stort antal svenskspråkiga elever, överväga fördelarna med en skola som omfattar enhetlig svenskspråkig grundläggande utbildning i årskurserna 1-9. Följderna av eventuella strukturella förändringar i skolnätet, då det gäller tillgången till grundläggande utbildning, bör fortgående följas upp på alla nivåer. En samordning av de tvärsektoriella transporterna borde utvecklas inom kommunerna liksom också en koordinering av tidtabeller för färjor, förbindelsebåtar, bussar och taxi. Här bör även representanter för kommunernas skolväsende höras, så att behovet av skolskjutsar bättre kunde beaktas vid uppgörandet av tidtabeller. Elever som väntar på transport bör garanteras möjlighet till handledd sysselsättning och ansvarsfrågan vid övervakningen av elever under väntetider i skolan i samband med skolskjutsarrangemang bör klargöras. Enstaka elever har berörts av överlånga skolresor där lagstadgade tider för skolresans längd, inklusive väntetider, har överskridits åtminstone en gång per vecka. 112
UTVÄRDERINGSUPPDRAG KRITERIER FRÅGESTÄLLNINGAR INDIKATORER MÅL FÖR SERVICENIVÅN Tillgång till grundläggande utbildning Har tillgången till grundläggande utbildning förändrats jämfört med år 2006? Andelen av 7-12 och 13-15 åringar, som bor inom en 5 kilometers radie från skolan år 2006 och år 2007 Strukturella förändringar i skolnätet, elevantalet och skolornas storlek enligt elevantal år 2006 och år 2007. Förekomst av planer för kommunernas utvecklande av skolnätet. Tillgången till grundläggande utbildning är god då 90 procent av 7-12 åringarna och 70 procent av 13-15 åringarna bor inom en fem kilometers radie från skolan* * Målet definierat av undervisningsministeriet år 2007 Uppfylls de i lagen om grundläggande utbildning stadgade tiderna för skolresans längd? Antalet skjutsberättigade elever för vilka skolresans längd överstiger de lagstadgade tiderna. Skolresornas längd mätt i tid hålls inom föreskrivna gränser INLEDNING Den aktuella utredningen berör förändringar i tillgången till svenskspråkig grundläggande utbildning i Södra och Västra Finlands län år 2007 jämfört med året innan. Vidare utreds i rapporten förändringar i utvecklingen av elevantalet, antal skolor och skolornas storlek inom den grundläggande utbildningen. Dessutom granskas huruvida skjutsberättigade elevers skolresor med inberäknade väntetider hålls inom ramen för vad lagen om grundläggande utbildning påbjuder. I Finland var år 2007 sammanlagt 289 596 personer registrerade med svenska som modersmål (5,5 procent). Av den svenskspråkiga befolkningen är 51 119 mellan 0-14 år. I landet finns 22 tvåspråkiga kommuner med svenska som majoritetsspråk och 3 helt svenskspråkiga kommuner. De svenskspråkiga skolorna är fördelade på 54 kommuner i landet och i två finskspråkiga kommuner har man en svenskspråkig undervisningsgrupp i finskspråkig skola. Alla har grundlagsenlig rätt till avgiftsfri grundläggande utbildning. Var och en skall ha rätt till undervisning utgående från sin förmåga och sina särskilda behov. Alla skall garanteras högklassiga utbildningsmöjligheter oberoende av kön, hemort, ålder, språk eller ekonomisk ställning. Att försäkra jämbördiga utbildningsmöjligheter är ett särskilt tyngdpunktsområde i den av statsrådet i december 2007 godkända utvecklingsplanen för utbildning och forskning för åren 2008-2011. I utvecklingsplanen betonas att förskoleundervisning och grundläggande utbildning skall garanteras i form av närservice även om åldersklasserna minskar. Målet är att stödja och utveckla flexibla utbildningslösningar då den grundläggande utbildningen ordnas för årsklasserna 1-9. Det skall inte finnas hinder för skolgång över kommungränserna. Avsikten är även att kartlägga olika system för kvalitetsbedömning och utarbeta kvalitetskriterier för den grundläggande utbildningen som stöd i utvecklingsarbetet för att förbättra utbildningens kvalitet och förutsättningarna för inlärning. Kommunen kan enligt lagen om grundläggande utbildning ordna utbildningstjänsterna själv eller i samråd med andra kommuner eller genom att skaffa tjänsterna av övriga utbildningsanordnare. En kommun som har såväl finsk- som svenskspråkiga invånare är skyldig att ordna grundläggande utbildning separat för vardera språkgruppen. Enligt lagen om grundläggande utbildning skall undervisningen ordnas så att elevernas skolresor med hänsyn till bebyggelsen, skolornas och undervisningsplatsernas placering samt kommunikationerna är så trygga och korta för eleverna som möjligt. Kulturutskottet stöder i sitt betänkande åtgärder för att säkra ett möjligast täckande skolnät även på landsbygden och fäster uppmärksamhet vid längden i tid mätt för särskilt de mindre barnens skolresor. Enligt den av statsrådet fastställda utvecklingsplanen som berör utbildning och forskning skall man följa upp hur den tid som används för skolresor utvecklas och vilket slags arrangemang barnen erbjuds i samband med skolresor. FÖRÄNDRINGAR I VERKSAMHETSMILJÖN Att garantera tillgången till svenskspråkig service för den svenskspråkiga befolkningen i landet med tanke på jämlikhet i utbildningshänseende förutsätter att man garanterar en lokalt och regionalt heltäckande och 113
högklassig utbildning för varje elev så nära hemmet som möjligt även om åldersklasserna minskar. Skolnätet inom den svenskspråkiga grundläggande utbildningen har förändrats under de senaste åren. Den fortgående minskningen av åldersklasserna i en del regioner har i kommunerna gett upphov till diskussioner om hur man kan ordna kvalitetsmässigt goda, pedagogiskt innovativa och jämlika lösningar vid ordnandet av förskoleundervisningen och den grundläggande utbildningen. En allt större andel av barnfamiljerna bor i tätorterna. I de svenskspråkiga skolorna är ca 10 procent av eleverna registrerade med finska eller något annat språk som modersmål. Invandringen har ökat och bedöms öka ytterligare i framtiden. Inom den svenskspråkiga förskoleundervisningen och grundläggande utbildningen bör man ta i beaktande det växande antalet barn med invandrarbakgrund genom att stöda ett jämlikt utbud av undervisning som förbereder för den grundläggande utbildningen och undervisning i det egna modersmålet samt i svenska som andra språk. Vid ingången av läsåret 2007-2008 var landets svenskspråkiga skolor sammanlagt nio färre än föregående läsår och totalt 20 färre än läsåret 2001-2002. Om elevantalet fortsätter att sjunka i de kommuner, som upprätthåller många små skolor, kan man dock förvänta sig fortsatta indragningar av skolor. Enligt befolkningsprognosen minskar antalet svenskspråkiga elever inom den grundläggande utbildningen långsammare än i landet i genomsnitt. Från och med år 2009 beräknas antalet elever, som påbörjar svenskspråkig skola att öka igen. HAR TILLGÅNGEN TILL SVENSKSPRÅKIG GRUNDLÄGGANDE UTBILDNING FÖRÄNDRATS? Det svenskspråkiga skolnätet är glesare jämfört med hela landet och medför längre skolresor för de svenskspråkiga eleverna. Tillgången till svenskspråkig grundläggande utbildning har inte nämnvärt förändrats under det senaste året. Hösten 2007 verkade sammanlagt 269 skolor inom den svenskspråkiga grundläggande utbildningen och totalt 31 363 elever fick undervisning i dessa skolor. 222 skolor ordnade undervisning i årskurserna 1-6 och 35 skolor i årskurserna 7-9. Sammanlagt 12 skolor förmedlade undervisning i årskurserna 1-9. I Jyväskylä och Tavastehus finns svenskspråkiga undervisningsgrupper i finskspråkig skola. Speciellt på landsbygden har man dragit in skolor. I skärgårdskommunerna där åldersklasserna inom den grundläggande utbildningen varit små har man grundat skolor med årskurserna 1-9 för att förbättra tillgången till grundläggande utbildning. Jämfört med året innan hade skolornas antal minskat med nio. Av de indragna skolorna var fyra belägna i Österbotten, en i Mellersta Österbotten, två i Östnyland och två i Västnyland. Indragningarna och sammanslagningarna har berört skolor med ett elevantal mellan 15 och 50 elever. Det glesa skolnätet medför längre skolresor för de svenskspråkiga eleverna än för de finskspråkiga i landet i genomsnitt. Tillgången till grundläggande utbildning har på nationell nivå definierats som god då 90 procent av eleverna i åldern 7-12 år och 70 procent av eleverna i åldern 13-15 år bor inom en fem kilometers radie från skolan. Andelen svenskspråkiga 7-12 åringar i Södra och Västra Finlands län, i förhållande till hela åldersklassen, vilka bor inom en fem kilometers radie från skolan är ca 89 procent, vilket knappt når upp till god servicenivå. Motsvarande siffra för ålderskategorin 13-15 är 56 procent, vilket ligger långt under det på nationell nivå definierade kriteriet för god tillgång till grundläggande utbildning. Motsvarande andelar då det gäller hela landet var över 90 procent för 7-12- åringarna och över 70 procent för 13-15- åringarna. Andelen svenskspråkiga barn som bodde inom fem kilometer från svenskspråkig skola uppvisade dock stora regionala skillnader. Till exempel bodde endast 72 procent av antalet 7-12 åringar i Egentliga Finland inom en fem kilometers radie från skolan och i Österbotten 41 procent av 13-15 åringarna. Elevupptagningsområdena inom den svenskspråkiga grundläggande utbildningen omfattar ofta flere kommuner och går i vissa fall såväl över gränserna för ekonomiska regioner som över landskapsgränser. Tillgången till svenskspråkig grundläggande utbildning år 2007 har inte nämnvärt förändrats jämfört med året innan. Totalt sett har antalet elever inom den grundläggande utbildningen minskat med 1,5 procent jämfört med år 2006 och med ungefär 1,8 procent jämfört med 2001. Antalet elever i åk 1-6 har minskat med ca två procent jämfört med 2006 och med ca åtta procent i jämförelse med år 2001. I årskurserna 7-9 har elevantalet minskat med ungefär en halv procent sedan 2006 och ökat med tio procent jämfört med 2001. År 2007 skrevs det in ca fem procent fler elever i de svenskspråkiga skolorna Västra Finlands län i årskurs 1 jämfört med 2006. Elevutvecklingen varierar regioner och kommuner emellan. Det sammanlagda elevantalet i de svenskspråkiga skolorna ökade märkbart fram till år 2003 för att därefter sjunka och år 2007 ligger elevantalet på ungefär samma nivå som år 1998. Antalet elever kommer att ytterligare minska något under de kommande åren. Det har skett en jämn ökning av antalet födda barn med svenska som 114
TABELL 1. Antalet skolor inom svenskspråkig grundläggande utbildning åren 2001, 2006 och 2007 enligt ekonomisk region. Ekonomisk region där skolan är belägen åk 1-6 åk 7-9 åk 1-9 Skolor sammanlagt 2001 2006 2007 2001 2006 2007 2001 2006 2007 2001 2006 2007 Källor: Utbildningsanordnare och läroanstalter 2001. Statistikcentralen, Utbildning 2002 Utbildningsanordnare och läroanstalter 2006. Statistikcentralen, Utbildning 2007 Indragna och sammanslagna läroanstalter samt läroanstalter som strukits ur läroanstaltsregistret. Statistikcentralen 2007 Förändring 2006-2007 Helsingfors 41 42 41 9 8 8 1 2 3 51 52 52 0 Lojo 3 3 3 1 1 1 0 0 0 4 4 4 0 Ekenäs 23 21 19 3 3 3 2 2 2 28 26 24-2 Borgå 28 27 27 3 3 3 0 0 0 31 30 30 0 Lovisa 12 12 10 1 1 1 0 0 0 13 13 11-2 Kotka-Fredrikshamn 1 1 1 0 0 0 1 1 1 2 2 2 0 Kouvola 1 1 1 0 0 0 0 0 0 1 1 1 0 Lahtis 0 0 0 0 0 0 0 1 1 0 1 1 0 Åboland 20 13 13 5 3 3 0 3 3 25 19 19 0 Åbo 2 2 2 1 1 1 0 0 0 3 3 3 0 Salo 1 1 1 0 0 0 0 0 0 1 1 1 0 Björneborg 1 1 1 1 1 1 0 0 0 2 2 2 0 Tammerfors 1 1 1 1 1 1 0 0 0 2 2 2 0 Vasa 41 39 38 5 5 5 0 0 0 46 44 43-1 Sydösterbottens kustregion 21 18 15 2 2 2 0 0 0 23 20 17-3 Jakobstadsregionen 40 41 41 5 5 5 0 0 0 45 46 46 0 Karleby 8 8 7 1 1 1 0 0 0 9 9 8-1 Totalt 244 231 221 38 35 35 4 9 10 286 275 266-9 TABELL 2. Antalet elever inom den svenskspråkiga grundläggande utbildningen enligt landskap i Södra och Västra Finlands län åren 2001, 2006 och 2007. Källa Statistikcentralen Landskap Åk 1-6 Åk 7-9 Årskurs 1-9 2001 2006 2007 Förändring Förändring Förändring 2001 2006 2007 2001 2006 2007 2006-2007 2006-2007 2006-2007 n n n n % n n n n % n n n n % Nyland 8 161 7 799 7 622-177 -2,3 3 617 4 239 4 213-26 -0,6 11 778 12 038 11 835-203 -1,7 Östra Nyland 2 779 2 604 2 549-55 -2,1 1 230 1 407 1 357-50 -306,0 4 009 4 011 3 906-105 -2,6 Egentliga Finland 1 889 1 914 1 871-43 -2,2 858 956 951-5 -0,5 2 747 2 870 2 822-48 -1,7 Österbotten 8 088 7 342 7 221-121 -1,6 3 743 4 011 4 024 13 0,3 11 831 11 353 11 245-108 -1,0 Övriga landskap totalt 1 040 1 046 1 031-15 -1,4 544 503 518 15 3,0 1 573 1 549 1 549 0 0,0 Kymmenedalen 152 140 135-5 79 67 61-6 231 207 196-11 Päijänne-Tavastland 0 7 9 2 0 0 0 0 0 7 9 2 Satakunta 154 133 134 1 84 80 73-7 238 213 207-6 Birkaland 128 154 150-4 68 65 80 15 196 219 230 11 Mellersta Österbotten 606 612 603-9 313 291 304 13 919 903 907 4 Sammanlagt 21 957 20 705 20 294-411 -2,0 9 992 11 116 11 063-53 -0,5 31 938 31 821 31 357-464 -1,5 registrerat modersmål under de senaste åren och antalet elever som påbörjar svenskspråkig grundläggande utbildning beräknas öka från och med år 2009. Här förekommer dock variationer regionerna emellan. De svenskspråkiga skolorna i Finland hade hösten 2007 enligt kommunernas uppgifter ett elevtillskott på i genomsnitt drygt 10 procent av elever med finska eller något annat språk som modersmål. Andelen varierar märkbart mellan olika kommuner, från drygt en procent till närapå hälften av eleverna. I Södra Finlands län gick över hälften av länets samtliga elever inom den svenskspråkiga grundläggande utbildningen i skolor som är belägna i kommuner inom Helsingfors ekonomiska region (53,6 procent). Andelen 115
BILD 1. Svenskspråkiga skolor inom den grundläggande utbildningen 2007 samt 7-15 åringar med svenska som registrerat modersmål år 2006. Källa:Statistikcentralen BILD 2. Elevantalet inom den svenskspråkiga grundläggande utbildningen åk 1-9 åren 1998-2007. Källa: Statistikcentralen och Länsstyrelsen i Västra Finlands län. 33 000 32 500 32 000 Elever i åk 1-9 31 500 31 000 30 500 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 116
har ökat med drygt två procentenheter under 2000-talet och minskat sammantaget i motsvarande grad i övriga regioner i länet. Hösten 2007 hade ungefär en tredjedel av de svenskspråkiga skolorna under 50 elever, en fjärdedel av skolorna mellan 50-100 elever och ungefär en tredjedel mellan 100-299 elever. Drygt 10 procent av skolorna hade över 300 elever. Under 2000-talet har ungefär tio procent av det totala antalet elever inom den svenskspråkiga grundläggande utbildningen gått i skolor med ett elevantal under 50 medan 75-77 procent har gått i skolor med över 100 elever. Antalet skolor med åk 1-9 har ökat från fyra år 2001 till tolv år 2007. Ungefär en tredjedel av de tvåspråkiga kommunerna med svenskspråkig utbildning uppgav hösten 2007 att de hade en av fullmäktige fastställd plan för utvecklandet av kommunens skolnät för läsåret 2007-2008 eller på längre sikt. HAR DE LAGSTADGADE TIDERNA FÖR SKOLRESORNAS LÄNGD ÖVERSKRIDITS? Lagstadgade tider för skolresans längd, med väntetider inberäknade, har överskridits för enstaka elever. Eleven har rätt till fri skolskjuts om skolvägen är längre än fem kilometer eller om vägen med beaktande av elevens ålder eller andra omständigheter är alltför svår, ansträngande eller farlig. Elevens dagliga skolresa med väntetider inberäknade får ta högst två och en halv timme i anspråk. Om eleven när läsåret börjar har fyllt 13 år eller om eleven får specialundervisning i specialklass eller skola, får skolresan ta högst tre timmar i anspråk. Elever som väntar på transport skall ha möjlighet till handledd sysselsättning. Om skolvägen är längre än fem kilometer för en elev som får förskoleundervisning har eleven på motsvarande sätt rätt till fri transport. En läropliktig kan också söka in som elev till en annan än den av kommunen bestämda närskolan. Om eleven på initiativ av vårdnadshavarna antas som elev till en s.k. sekundär skola, är kommunen inte skyldig att ersätta transportkostnaderna. Om skolresan för en elev i grundläggande utbildning, påbyggnadsundervisning eller sådan förskoleundervisning som omfattas av förlängd läroplikt inte kan ordnas på det sätt som bestäms i lagen om grundläggande utbildning har eleven rätt till avgiftsfri inkvartering och helpension. Av eleverna i de svenskspråkiga skolorna var knappt en tredjedel av eleverna i åk 1-6 och över hälften av eleverna i åk 7-9 berättigade till skolskjuts hösten 2007. Av de skolskjutsberättigade eleverna hade drygt en fjärdedel av förskolebarnen, en knapp femtedel av eleverna i åk 1-6 och ungefär hälften av eleverna i åk 7-9 över 10 km till skolan. Av de skolskjutsberättigade förskolebarnen hade ca en tredjedel under fem kilometer till skolan. Av de skjutsberättigade eleverna i åk 1-6 bodde närmare 40 procent inom fem kilometer från skolan. Uppgifterna om skolresans längd för de elevers del, vilka var skjutsberättigade, grundar sig på kommunernas uppgifter. Resultatet blir till en del missvisande eftersom undersökningen omfattar enbart kommuner med svenska skolor. Uppgifter om de elevers skolresor, vilka är registrerade med svenska som modersmål men är bosatta i finskspråkiga randkommuner och vilka går i svenskspråkig grundläggande utbildning i någon annan kommun, finns inte med i resultatet. Speciellt i början av varje hösttermin gör vårdnadshavarna relativt många förfrågningar till länsstyrelsen angående ordnandet av skolskjuts för eleverna inom den grundläggande utbildningen. Under dessa diskussioner har vårdnadshavarna ofta tagit till tals sin oro angående säkerheten beträffande skolskjutsarrangemangen, missnöje med väntetider och disciplinära problem i skolbussen. Dessutom klagar vårdnadshavarna på bristande information om vilka kriterier som gäller då kommunen avgör om en väg är farlig eller inte samt bristande information om kommunala beslut, där man slår fast vilka kriterier som gäller för att få skolskjuts. Antalet besvär gällande enskilda svenskspråkiga elevers skolresor, vilka handlagts inom förvaltningsdomstolen under 2007 var åtta till antalet. Enligt en förfrågan hösten 2007 till de kommuner, vilka hade svenskspråkig grundläggande utbildning, har några enstaka elever (fyra) berörts av överlånga skolresor, dvs. att skolresorna med väntetider överskridit de lagstadgade gränserna åtminstone en dag i veckan. Av eleverna i förskolan hade enligt kommunernas uppgifter ingen elev en skolresa som överskred de lagstadgade gränserna. Som orsak till de tidsmässigt överlånga skolresorna uppger kommunen att det handlar om långa avstånd, väntetider vid gemensam skolskjuts, besvärliga trafikförhållanden, skärgårdsförhållanden eller problematisk skolväg. De överlånga skolresorna berör elever i de lägre årskurserna. De specialskolor för barn, vilka upprätthålls av staten, kompletterar den grundläggande utbildning som kommunerna ordnar. De verkar i enlighet med undervisningsministeriets beslut om tillstånd att ordna utbildning, som riksomfattande skolor för handikappade barn samt som utvecklings- och servicecentraler. En elevplats i en statlig specialskola kan anvisas antingen av elevens hemkommun eller också kan vårdnadshavaren själv ansöka om utbildningsplatsen. Fördelningen av kostnaderna för elevplatsen baserar sig på ett skriftligt avtal som ingåtts mellan den statliga skolan och kommunen. Det finns dock inte någon 117
regel för innehållet i avtalet, där det skulle lämnas anvisning till exempel om ersättandet av kostnaderna för transporten av eleven. Fördelningen av kostnaderna för en elevplats vid en statlig specialskola baserar sig på ett skriftligt avtal som ingåtts mellan den statliga skolan och kommunen. Enligt kommunernas uppgifter som berör såväl finsk- som enstaka svenskspråkiga elever som gick i statlig specialskola hösten 2007 framgår att praxis varierade då det gällde kostnaderna i samband med elevernas skolskjutsarrangemang. I de flesta fall svarade kommunen för elevernas kostnader i samband med skolresor. I vissa fall har kommunen och den statliga skolan delat på kostnaderna eller så har man delat upp kostnaderna så att den statliga skolan svarat för de dagliga skolresorna och kommunen för elevernas skolresor under veckosluten eller tvärtom. Officiell statistik över antalet skjutsberättigade elever finns inte tillgänglig enligt skolans språk och medger därför inte en tillförlitlig språkuppdelad jämförelse angående eventuella förändringar jämfört med tidigare år. Skolskjutsarna ordnas och koordineras oberoende av språk. Kommunerna har i regel med enstaka undantag fastställda direktiv för hur skolskjutsarna ordnas. Direktiven finns i de flesta kommuner även tillgängliga på kommunens webbsidor. UTVÄRDERINGSGRUPP Inspektör för bildningsväsendet, PeM Gunilla Sandler tfn 071 874 2761, gunilla.sandler@laaninhallitus.fi Specialplanerare, PM Marita Lindqvist-Lagerbohm, tfn 071 873 2456, marita.lindqvist-lagerbohm@laaninhallitus.fi KÄLLOR * Finlands grundlag 731/1999 * Lag om grundläggande utbildning 628/1998 * Enkät till kommunernas bildningsnämnder i Södra och Västra Finlands län * Antal 0-15 åringar enligt registrerat språk år 2006. Statistikcentralen 2007 * Befolkningsuppgifter L03v2005 /31.(12.2005) och L03v2006(31.12. 2006). Statistikcentralen 2007 * Grundade, nedlagda och sammanslagna skolor inom grundläggande utbildning åren 2001-2007. Satistikcentralen 2007 * Preliminära uppgifter om elevantalet inom grundläggande utbildning enligt årskurs 2007(20.9). Statistikcentralen 2007 * Skolornas elevantal inom grundläggande utbildning åren 2001, 2006 och 2007. Länsstyrelsens statistikuppgifter 2007 * Utbildningsstyrelsens rapporteringstjänst WERA * Basservicen i Södra Finlands län 2006, Länsstyrelsens i Södra Finlands län publikationer 117/ 2007 * Basservicen i Västra Finlands län 2006, Länsstyrelsens i Västra Finlands län publikationer 1/ 2007 * Kulturutskottets betänkande 12/2006 rd * Lääninhallitusten keskeiset arviot peruspalvelujen tilasta 2006. Sisäasiainministeriön julkaisut 31/2007 * Opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmäraportit 2008. Opetushallitus 2008 * Regeringsprogrammet för statsminister Matti Vanhanens andra regering * Statsrådets utbildningspolitiska redogörelse till riksdagen. Undervisningsministeriet 2006:25 * Tominta- ja talousssuunitelma 2009-2012. Opetusministeriö 2008 * Utbildning och forskning 2007 2012. Utvecklingsplan. Undervisningsministeriet 2007 118
7.1.5. TILLGÄNGLIGHET TILL SVENSKSPRÅKIG UTBILDNING PÅ ANDRA STADIET SLUTSATSER/ÅTGÄRDSFÖRSLAG SLUTSATSER Tillgängligheten till utbildning på andra stadiet var sämre för de svenskspråkiga 16-åringarna än för de finskspråkiga. Detta gäller såväl tillgängligheten till en yrkesutbildning överlag som till yrkesutbildning inom minst tre utbildningsområden, en annan aspekt som granskades i undersökningen. Också gymnasietillgängligheten var sämre för de svenskspråkiga jämfört med 16-åringarna i hela landet. De unga har i princip tillgång till någon form av svenskspråkig yrkesutbildning även om utbildningsutbudet på många orter är snävt. Av detta följer att den utbildning som erbjuds nära hemorten inte alltid intresserar de unga. Vidare kan antalet nybörjarplatser i läroanstalten på hemorten vara litet, vilket innebär att alla ungdomar inte kan bli antagna. Avståndet till utbildningsenheten är inte heller alltid avgörande. Ett relativt kort avstånd kan leda till tidsödande och besvärliga resor ifall förbindelserna är olämpliga eller obefintliga. Svenskspråkiga ungdomars val av utbildning på andra stadiet verkar styras av regionens utbildningsutbud. Många unga är ovilliga att flytta till en annan ort och i vissa fall väljer de en finskspråkig utbildning framom att påbörja utbildning långt hemifrån. I regioner där svenskspråkig yrkesutbildning saknas eller där utbudet är snävt är gymnasiebenägenheten klart högre. Det svenskspråkiga gymnasienätet är tätare än yrkesutbildningsnätet. En del av de svenska gymnasieskolorna är dock relativt små, vilket påverkar bl.a. utbudet av kurser. Utvärderingen visar också, att endast hälften av de ungdomar, som hade avslutat sin grundläggande utbildning under tidigare år och som nu sökte till en yrkesutbildning, blev antagna. Ur statistiken framgår inte huruvida dessa ungdomar studerade inom någon annan utbildning, jobbade eller var utanför arbetsmarknaden. Det finns dock en viss risk för att en del av dessa ungdomar, som lämnats utanför utbildningen, kan bli marginaliserade. ÅTGÄRDSFÖRSLAG För att trygga en god tillgänglighet till svenskspråkig gymnasieutbildning även i framtiden, bör gymnasieundervisningen bibehållas på de nuvarande orterna. För att även kvaliteten skall kunna tryggas, behövs samarbete gymnasierna emellan samt mellan gymnasierna och yrkesläroanstalterna. Också den nätbaserade undervisningen bör utvecklas och effektiveras. Ett möjligast heltäckande svenskspråkigt utbildningsutbud bör garanteras. Tillgänglighet till yrkesutbildning spelar en stor roll i tryggandet av tillräcklig arbetskraft i regionerna. Trots att yrkesutbildningen skall fungera enligt behoven inom arbetslivet, bör även ungdomarnas intressen beaktas. Eftersom avståndet till utbildning i många fall är längre för svenskspråkiga unga än för finskspråkiga, är goda trafikförbindelser och tryggt internatboende av största vikt för de svenskspråkiga ungdomarna. Även flexibla undervisningsarrangemang, såsom nätbaserad undervisning, förbättrar tillgängligheten till utbildning. Förutom avståndet bör de ovannämnda faktorerna som påverkar tillgängligheten utredas i kommande utvärderingar av basservicen. För dem som avslutar den grundläggande utbildningen skall en studieplats inom fortsatt utbildning tryggas och dessutom bör de som tidigare avslutat grundläggande utbildning ges en möjlighet att avlägga yrkesutbildning. Detta bör beaktas då utbudet av och antagningsprinciperna för yrkesutbildningen fastställs för såväl ungdoms- som vuxenutbildningen. För att motverka marginalisering förutsätts en effektiverad handledning vid efterhandsvalet till utbildningsområden med lediga studieplatser och utveckling av ett styrsystem för överföring av outnyttjade studieplatser till regioner där platserna inte räcker till. 119
UTVÄRDERINGSUPPDRAG KRITERIER FRÅGESTÄLLNINGAR INDIKATORER MÅL FÖR SERVICENIVÅN Utbildningens regionala tillgänglighet På vilket avstånd finns gymnasieutbildning tillgänglig för regionens 16- åringar? Andelen 16-åringar per region som bor på ett avstånd om högst 10 km respektive 30 km från det närmast belägna gymnasiet. Servicenivån är god om avståndet är högst 10 km, nöjaktig om avståndet är högst 30 km och svag om avståndet är över 30 km. På vilket avstånd finns grundläggande yrkesutbildning tillgänglig för regionens 16-åringar? Andelen 16-åringar per region som bor på ett avstånd om högst 10 km respektive 30 km från den närmast belägna läroanstalten som ordnar grundläggande yrkesutbildning På vilket avstånd finns yrkesutbildning inom minst tre olika utbildningsområden tillgänglig för regionens 16-åringar? Andelen 16-åringar per region som har tillgång till grundläggande yrkesutbildning inom minst tre utbildningsområden på ett avstånd om högst 10 km respektive 30 km från hemmet. Servicenivån är god om avståndet är högst 10 km, nöjaktig om avståndet är högst 30 km och svag om avståndet är över 30 km. Utbildningens efterfrågan och antagning till utbildning Hur många av dem som via gemensam ansökan sökt till utbildning på andra stadiet har avslutat den grundläggande utbildningen under ansökningsåret och hur många har avslutat den tidigare? Antalet sökande och antagna till gymnasie- och yrkesutbildning av dem, som avslutade den grundläggande utbildningen samma år, och motsvarande antal av dem som avslutat den tidigare. Servicenivån är god om åtminstone 95,4 % av dem som avslutat den grundläggande utbildningen direkt placerar sig i utbildning.* * Enligt undervisningsministeriets mål gällande utbildningsgarantin för år 2008, Opetusministeriön toiminta- ja taloussuunnitelma 2008-2011 INLEDNING Länsstyrelsen hade i uppdrag att utvärdera den regionala tillgängligheten till utbildning på andra stadiet. Utvärderingen innefattar gymnasie- och grundläggande yrkesutbildning. Den geografiska tillgängligheten till utbildning bedömdes med hjälp av dataprogrammet Map Info. Med denna metod beskrevs hur stor andel av regionens 16- åringar, som hade svenska som registrerat modersmål, och som bodde på ett avstånd om högst 10 km respektive 30 km från närmaste gymnasium eller yrkesutbildningsenhet. Dessutom utreddes hur stor andel av 16-åringarna som hade tillgång till utbildning inom minst tre utbildningsområden inom yrkesutbildningen. Specialyrkesläroanstalterna ingår inte i utredningen. Den kvantitativa tillgängligheten utvärderades genom att granska hur de, som avslutade sin grundläggande utbildning samma år, och de, som avslutat densamma tidigare, sökte och placerade sig i utbildning. Vidare granskades elevströmmarna mellan landskapen. I de presenterade tabellerna har Södra Finlands län uppdelats i Nyland, Östra Nyland och övriga landskap. Dessa övriga landskap är Kymmenedalen, Egentliga Tavastland, Päijänne-Tavastland och Södra Karelen. På motsvarande sätt har Västra Finlands län uppdelats i Egentliga Finland, Österbotten, Mellersta Österbotten samt övriga landskap, vilka innefattar Satakunta, Birkaland, Mellersta Finland och Södra Österbotten. Uppdelningen i övriga landskap beror på att endast ett fåtal svenskspråkiga 16-åringar bor där (d 10 i Satakunta, Egentliga Tavastland, Päijänne-Tavastland, Södra Karelen, Mellersta Finland och Södra Österbotten och <25 i Kymmenedalen och Birkaland). I tabellerna är avstånden räknade fågelvägen, vilket innebär att avståndet mätt längs landsvägarna blir betydligt 120
längre. Eftersom andra stadiets läroanstalter inte är skyldiga att ordna skoltransport, är det möjligt att transportförbindelser helt saknas för vissa elever eller att tidtabellerna är olämpliga, vilket tidsmässigt förlänger resorna. År 2006 fanns det 33 svenskspråkiga gymnasier i landet (Åland ej inräknat). Av dessa fanns 16 i Södra Finlands och 17 i Västra Finlands län. Grundläggande yrkesutbildning gavs i 14 yrkesläroanstalter med sammanlagt 34 utbildningsenheter samt i sex folkhögskolor och i ett idrottsinstitut. Vid en jämförelse av det sammanlagda antalet nybörjarplatser inom utbildning på andra stadiet med antalet ungdomar länsvis, kan konstateras att det fanns flera studieplatser per 16-åring i Västra Finlands än i Södra Finlands län. Detta kan innebära att ungdomarna i Västra Finlands län med större sannolikhet än ungdomarna i Södra Finlands län blir antagna till den utbildning de prioriterat i första hand. Trenderna i Södra Finlands och Västra Finlands län är de motsatta vad gäller elevantalen i gymnasierna. I Södra Finlands län har elevantalet ökat under de senaste åren medan det i Västra Finlands län däremot har minskat. Delvis kan detta bero på att hög gymnasiebenägenhet är vad man kunde kalla ett mellannyländskt och storstadsfenomen och på att det i Österbotten finns stora yrkesutbildningsenheter, som attraherar många elever. I Utvecklingsplanen för utbildning och forskning 2003-2008 är en av målsättningarna att hela den åldersklass som går ut grundskolan skall garanteras möjligheter till fortsatt utbildning. Här sägs dock inte på vems ansvar det är att tillgången till fortsatt utbildning är tillräcklig. Förändringar i verksamhetsmiljön I 5 lagen om kommun- och servicestrukturreformen (169/2007) stadgas, att en kommun eller ett samarbetsområde som har tillstånd att ordna grundläggande yrkesutbildning enligt lagen om yrkesutbildning skall ha åtminstone ungefär 50 000 invånare. Lagen kommer att påverka utbildningens ägarstruktur men tar inte ställning till hur utbildningen skall ordnas och i vilken omfattning. Det oaktat kommer reformen att innebära en omfattande genomgång av utbildningsutbudet. I och med att utbildningsanordnarna går samman har de större frihet att fördela utbildningsplatserna dels mellan utbildningsområdena, dels mellan utbildningsenheterna. På svenskt håll kommer antalet utbildningsanordnare att minska och deras ansvarsområden geografiskt sett att bli vidsträckta. Utmaningen blir att se till att behovet av svenskspråkig arbetskraft tillgodoses i regionerna samtidigt som utbildningen skall ha ett tillräckligt antal studerande så, att den är ekonomiskt genomförbar och kvalitativt god. I takt med att årsklasserna blir mindre hårdnar konkurrensen om studerande och risken finns att vissa utbildningar, arbetskraftsbehovet till trots, inte kan genomföras. PÅ VILKET AVSTÅND FINNS GYMNASIEUTBILDNING TILLGÄNGLIG FÖR DE SVENSKSPRÅKIGA 16-ÅRINGARNA? De flesta ungdomarna bor relativt nära ett gymnasium. Merparten av de svenskspråkiga 16-åringarna bodde inom ett avstånd om 10 km från ett gymnasium och ca 97 procent inom ett avstånd om 30 km. Fyra procent av de unga bodde över 30 km från ett gymnasium. Jämfört med andelen unga totalt sett i landet var tillgängligheten för de svenskspråkiga klart sämre än för de finskspråkiga TABELL 3. Antal och andel (%) svenskspråkiga 16- åringar, som år 2007 bodde högst 10 km respektive 30 km från ett svenskspråkigt gymnasium. 16-åringar som bor högst 10 km från ett gymnasium Andel av 16-åringar Antal 16-åringar som bor högst 30 km från ett gymnasium Andel av 16-åringar Antal 16-åringar som bor över 30 km från ett gymnasium Andel av 16-åringar Antal Antal 16- åringar Nyland 84,1 1 047 98,1 1 221 1,9 24 1 245 Östra Nyland 67,9 288 100,0 424 0,0 0 424 Övriga landskap 25,0 8 50,0 16 50,0 16 32 Södra Finlands län 79,0 1 343 97,6 1 661 2,4 40 1 701 Egentliga Finland 69,9 216 92,2 285 7,8 24 309 Österbotten 62,7 786 97,8 1 226 3,0 37 1 253 Mellersta Österbotten 82,1 64 97,4 76 1,3 1 78 Övriga landskap 43,6 17 58,9 23 97,4 38 39 Västra Finlands län 64,5 1 083 95,9 1 610 6,0 100 1 679 Svenskfinland 71,8 2 426 96,8 3 271 4,1 140 3 380 Hela landet fi+sve 85,0 56 227 98,2 64 936 1,8 1166 66 138 Källa: Statistikcentralen 121
ungdomarna. Nätet av svenskspråkiga gymnasier är relativt heltäckande geografiskt sett och för 72 procent av ungdomarna var servicenivån god medan den för ca 97 procent var nöjaktig. Noteras bör att det fanns skillnader i tillgängligheten mellan landskapen. Många gymnasier är dock små, vilket ställer krav på samarbete med tanke på möjligheterna att erbjuda den undervisning som läroplanen och studentexamen förutsätter. Under senare år har de ungas val av gymnasieutbildning ökat rörligheten över kommungränserna. Detta märks speciellt i storstadsregionerna. Eftersom de unga i princip kan söka till vilket gymnasium som helst har detta lett till att den egna kommunens ungdomar inte alltid kan beredas plats i det egna gymnasiet. PÅ VILKET AVSTÅND FINNS GRUNDLÄGGANDE YRKESUTBILDNING INOM ETT UTBILDNINGSOMRÅDE TILLGÄNGLIG FÖR DE SVENSKSPRÅKIGA 16-ÅRINGARNA? Största delen av ungdomarna har tillgång till någon form av yrkesutbildning valmöjligheterna är dock begränsade. TABELL 4. Antal och andel (%) svenskspråkiga 16-åringar, som år 2007 bodde högst 10 km respektive 30 km från en yrkesutbildningsenhet med svenskspråkig utbildning. 16-åringar som bor högst 10 km från en yrkesutbildningsenhet 16-åringar som bor högst 30 km från en yrkesutbildningsenhet 16-åringar som bor över 30 km från en yrkesutbildningsenhet Antal 16- åringar Andel av 16-åringar Antal Andel av 16-åringar Antal Andel av 16-åringar Antal Nyland 70,5 878 95,3 1 187 4,7 58 1 245 Östra Nyland 55,0 233 100,0 424 0,0 0 424 Övriga landskap 0,0 0 12,5 4 87,5 28 32 Södra Finlands län 65,3 1 111 94,9 1 615 5,1 86 1 701 Egentliga Finland 70,2 217 92,2 285 7,8 24 309 Österbotten 59,9 751 97,0 1 216 3,0 37 1 253 Mellersta Österbotten 87,2 68 98,7 77 1,3 1 78 Övriga landskap 0,0 0 2,6 1 97,4 38 39 Västra Finlands län 61,7 1 036 94,0 1 579 6,0 100 1 679 Svenskfinland 63,5 2 147 94,5 3 194 5,5 186 3 380 Hela landet fi+sve 77,4 51 178 95,9 63 401 4,1 2 737 66 138 Källa: Statistikcentralen Majoriteten av de svenskspråkiga 16-åringarna hade tillgång till grundläggande yrkesutbildning inom en radie om högst 10 km respektive 30 km från hemmet. Hela 5,5 procent av ungdomarna bodde dock längre än 30 km från närmaste yrkesutbildningsenhet. Tillgången till yrkesutbildning varierade något mellan landskapen. För 16- åringarna i de övriga landskapen i såväl Södra Finlands som Västra Finlands län var tillgången till svenskspråkig yrkesutbildning närmast obefintlig. Trots att största delen av de svenskspråkiga 16- åringarna hade tillgång till grundläggande yrkesutbildning inom ett avstånd om 30 km från hemmet var det dock endast fråga om utbildning inom ett enda utbildningsområde. Ungdomarnas valmöjligheter till studier på hemorten begränsades till detta enda utbildningsområde. PÅ VILKET AVSTÅND FINNS GRUNDLÄGGANDE YRKESUTBILDNING INOM MINST TRE UTBILDNINGSOMRÅDEN TILLGÄNGLIG FÖR DE SVENSKSPRÅKGA 16-ÅRINGARNA? Tillgängligheten är sämre för de svenskspråkiga än för de finskspråkiga ungdomarna. 122
TABELL 5. Antal och andel (%) svenskspråkiga 16-åringar, som år 2007 hade tillgång till svenskspråkig grundläggande yrkesutbildning inom minst tre utbildningsområden på ett avstånd om högst 10 km respektive 30 km från hemmet. 16-åringar som har tillgång till grundläggande yrkesutbildning inom minst tre utbildningsområden högst 10 km från hemmet 16-åringar som har tillgång till grundläggande yrkesutbildning inom minst tre utbildningsområden högst 30 km från hemmet 16-åringar som har tillgång till grundläggande yrkesutbildning inom minst tre utbildningsområden över 30 km från hemmet Antal 16- åringar Andel av 16-åringar Antal Andel av 16-åringar Antal Andel av 16-åringar Antal Nyland 44,5 554 87,6 1 091 12,4 154 1 245 Östra Nyland 38,7 164 85,8 364 14,2 60 424 Övriga landskap 0,0 0 0,0 0 100,0 32 32 Södra Finlands län 42,2 718 85,5 1 455 14,5 246 1 701 Egentliga Finland 55,7 172 81,9 253 18,1 56 309 Österbotten 43,7 547 87,0 1 090 13,0 163 1 253 Mellersta Österbotten 0,0 0 61,5 48 38,5 30 78 Övriga landskap 0,0 0 2,6 1 97,4 38 39 Västra Finlands län 42,8 719 82,9 1 392 17,1 287 1 679 Svenskfinland 42,5 1 437 84,2 2 847 15,8 533 3 380 Hela landet fi+sve 67,5 44 669 92,0 60 816 8,0 5 322 66 138 Källa: Statistikcentralen Svenskspråkig grundläggande yrkesutbildning inom minst tre utbildningsområden fanns tillgänglig för drygt 42 procent av de svenskspråkiga 16-åringarna på ett avstånd om 10 km och för ca 84 procent av ungdomarna på ett avstånd om 30 km från hemmet. Hela 16 procent av ungdomarna bodde längre än 30 km från utbildningsenheter med utbildning inom minst tre utbildningsområden. Jämfört med alla 16-åringar i landet var tillgängligheten till utbildning betydligt sämre för de svenskspråkiga. Andelen svenskspråkiga 16-åringar var hela 25 procentenheter mindre bland dem, som hade tillgång till minst tre utbildningsområden inom en radie på högst 10 km från hemmet, och åtta procentenheter mindre bland dem, som hade motsvarande tillgång till utbildning inom en radie på högst 30 km från hemmet, jämfört med alla 16-åringar i landet. Att analysera tillgången till svenskspråkig grundläggande yrkesutbildning utgående från hur nära ungdomarnas hem den finns är inte ändamålsenligt. Det svenskspråkiga utbildningsutbudet bör naturligtvis vara mångsidigt och svara på arbetsmarknadens krav. Samtidigt borde utbildningen finnas så nära elevernas hem som möjligt. Med tanke på det begränsade elevunderlaget kan alla utbildningar dock inte ordnas i samtliga regioner. Detta innebär att vissa utbildningar endast kan ordnas i en eller högst två utbildningsenheter, vilka sedan skall utbilda för hela Svenskfinland. Avståndet har heller ingen betydelse vad gäller tillgängligheten om det utbildningsutbud, som erbjuds nära hemmet, inte intresserar den unga. HUR MÅNGA AV DE STUDERANDE SOM ANTAGITS TILL UTBILDNING PÅ ANDRA STADIET HAR AVSLUTAT DEN GRUNDLÄGGANDE UTBILDNINGEN UNDER ANSÖKNINGSÅRET OCH HUR MÅNGA HAR AVSLUTAT DEN TIDIGARE? De flesta som inleder studier på andra stadiet har avslutat sin grundläggande utbildning samma år. Majoriteten av dem som påbörjade sina studier på andra stadiet hade avslutat sin grundläggande utbildning under ansökningsåret. Detta var speciellt synligt i fråga om gymnasieutbildningen. Ca en femtedel av de studerande som påbörjade en yrkesutbildning hade avslutat den grundläggande utbildningen tidigare medan motsvarade andel av de studerande som påbörjade en gymnasieutbildning endast utgjorde några procent. Andelen studerande som avslutade den grundläggande utbildningen samma år och studerande som avslutat den tidigare varierade inte länen emellan. Av dem som hade avslutat sin grundläggande 123
TABELL 6. Ansökningsförfarande och placering i utbildning på andra stadiet bland svenskspråkiga studerande, som avslutade den grundläggande utbildningen samma år, samt bland studerande, som avslutat den under tidigare år. Studeranden som under ansökningsåret avslutat grundl. utb. Studeranden som tidigare avslutat grundl. utb. Studeranden som under ansökningsåret avslutat grundl. utb. Studeranden som tidigare avslutat grundl. utb. Sökt till yrkesutb Placerat sig i yrkesutb %*) Sökt till yrkesutb Placerat sig i yrkesutb %*) Sökt till gymn Placerat sig i gymn %*) Sökt till gym n Placerat sig i gymn Nyland 376 324 78,1 180 91 21,9 776 739 95,6 37 34 4,4 Östra Nyland 178 170 83,7 64 33 16,3 208 189 99 <5** <5** 1 Övriga landskap 10 7 87,5 5 <5** 12,5 17 14 100 0 0 0 Södra Finlands län 564 501 80,0 249 125 20 1001 942 96,3 41 36 3,7 Egentliga Finland 110 111 82,2 49 24 163 152 98,1 <5** <5** 1,9 Österbotten 675 597 81,8 256 133 584 578 98,3 9 10 1,7 Mellersta Österbotten 34 31 86,1 13 5 48 46 100,0 <5** 0 0,0 Övriga landskap 10 7 63,6 9 <5** 23 16 100,0 0 0 0,0 Västra Finlands län 829 746 81,8 327 166 18,2 818 792 98,4 14 13 1,6 *) Andel placerade av det totala antalet placerade **) Av sekretesskäl kan exakt antal inte uppges Källa: Statistikcentralen %*) utbildning under tidigare år och som sökte till en yrkesutbildning antogs endast hälften i både Södra Finlands och Västra Finlands län. Ur statistiken framgår inte huruvida dessa personer studerade inom någon annan utbildning, jobbade eller var utanför arbetsmarknaden. Det finns dock en viss risk för att en del av dessa ungdomar, som lämnats utanför utbildningen, kan bli marginaliserade. Det skulle därför vara angeläget att följa upp dessa ungdomar. HUR MÅNGA AV DE UNGA INLEDER FORTSATTA STUDIER INOM SITT HEMLANDSKAP OCH HUR MÅNGA INLEDER DEM I ETT ANNAT LANDSKAP? Ungdomarna inleder helst en fortsatt utbildning nära hemorten. Ungdomar, som påbörjade sina gymnasiestudier år 2006, valde i de flesta fall ett gymnasium inom det egna landskapet. Drygt 90 procent av de svenskspråkiga ungdomarna i Nyland, Egentliga Finland, Österbotten och i Mellersta Österbotten påbörjade sina gymnasiestudier där. I Östra Nyland var andelen ungdomar som sökte sig till ett gymnasium i det egna landskapet 83,3 procent medan hela 14 procent sökte sig till andra landskap, i första hand Nyland. De ungdomar, som inte påbörjade studier i hemlandskapet, inledde vanligen sina gymnasiestudier i grannlandskapen. Även i fråga om yrkesutbildningen valde majoriteten av de unga att studera inom det egna landskapet. Av ungdomarna i Nyland stannade hela 85 procent och i Österbotten över 90 procent kvar i hemlandskapet för att studera. Från Mellersta Österbotten sökte sig de unga som inte stannade kvar i hemlandskapet främst till Österbotten och från Östra Nyland sökte de unga sig till Nyland. I Egentliga Finland saknas svenskspråkig grundläggande yrkesutbildning inom flera branscher, vilket också syns i statistiken. De ungdomar från Egentliga Finland, som valde en utbildning utanför det egna landskapet, sökte sig främst till utbildning som ordnades i Nyland eller på Åland. Ungdomar från de övriga landskapen valde i de flesta fall att studera inom det egna landskapet trots att detta innebar att de var tvungna att studera på finska. De ungdomar, som inledde en utbildning utanför hemlandskapet, sökte sig främst till grannlandskapen. Elevströmmarna gick mellan Nyland, Östra Nyland och Egentliga Finland samt mellan Österbotten och Mellersta Österbotten. Endast ett fåtal av ungdomarna i södra Finland inledde studier i Österbotten. Likaså inledde endast ett fåtal österbottniska ungdomar studier i södra Finland. Då ungdomar väljer att börja sin yrkesutbildning i ett annat landskap än hemlandskapet, verkar det i de flesta fall bero på att utbildning inom ett visst utbildningsområde inte erbjuds i det egna landskapet eller inom det egna länet. Inom en del utbildningsområden erbjuds vissa utbildningsprogram endast på en ort i Svenskfinland men 124
enligt statistiken inverkar detta inte i någon högre grad på elevströmmarna. De flesta studerandena kommer från det landskap eller närliggande landskap där utbildningen finns. För ungdomarna har utbildningsområdet troligen större betydelse än utbildningsprogrammet på så sätt, att de väljer ett utbildningsprogram som finns tillgängligt på nära håll framom ett annat utbildningsprogram inom samma utbildningsområde som ordnas längre bort från hemmet. UTVÄRDERINGSGRUPP Inspektör för bildningsväsendet Carola Bryggman, tfn 071 874 2182, carola.bryggman@laaninhallitus.fi Inspektör för bildningsväsendet Sonja Ollas-Airinen, tfn 071 873 2461, sonja.ollas-airinen@laaninhallitus.fi Planerare Katja Saastamoinen, tfn 071 873 2462 katja.saastamoinen@laaninhallitus.fi KÄLLOR * Finlands grundlag (731/1999) * Gymnasielagen (629/1998) * Lag om yrkesutbildningen (630/1998) * Lag om stöd för skolresor för studerande i gymnasie- och yrkesutbildning (48/1997) * Lag om kommun- och servicestrukturreformen (169/2007) * Befolkningsstatistik. Statistikcentralen * Koordinaterna för gymnasierna och utbildningsenheterna inom yrkesutbildningen. Statistikcentralen * Utbildningsstatistik. Statistikcentralen * Opetusministeriön toiminta- ja taloussuunnitelma 2008-2011. Undervisningsministeriet 2007 * Utbildning och forskning 2003-2008, Utvecklingsplan. Undervisningsministeriet 2004 * Utbildning och forskning 2007-2012, Utvecklingsplan. Undervisningsministeriet 2007 125
7.1.6. PLACERING I FORTSATT UTBILDNING SAMMA ÅR SOM SVENSKSPRÅKIG GRUNDLÄGGANDE UTBILDNING AVLAGTS SLUTSATSER/ÅTGÄRDSFÖRSLAG SLUTSATSER Målet enligt utbildningsgarantin att 97 % placerar sig i antingen gymnasium, yrkesutbildning eller påbyggnadsundervisning samma år som grundläggande utbildning avlagts har uppfyllts för de svenskspråkiga elevernas del. Andelen av årsklassen som sammantaget placerat sig i någon form av examensinriktad utbildning, antingen i gymnasium eller i yrkesutbildning, samma år som de avslutat sin grundläggande utbildning var lägre i Södra Finlands län (91,5%) än i Svenskfinland i genomsnitt (93,0 %) och i jämförelse med nationella mål (93 %). Andelen icke placerade i examensinriktad utbildning var särskilt märkbar bland elever från skolor i Östnyland och huvudstadsregionen. Förhållandevis många av de svenskspråkiga eleverna har påbörjat påbyggnadsundervisning anordnad av en folkhögskola. Andelen placerade i yrkesutbildning har årligen ökat i alla regioner. I huvudstadsregionen är gymnasiebenägenheten dock fortfarande exceptionellt hög. Bland elever från skolor i Öst- och Västnyland samt Österbotten understiger andelen placerade i gymnasium motsvarande andelar såväl i Svenskfinland som i hela landet i genomsnitt samt jämfört med nationella mål. Det motsatta gäller däremot andelen placerade i yrkesutbildning. Flickorna är fortsättningsvis i klar majoritet i gymnasierna och pojkarna inom yrkesutbildningen. Skillnaderna mellan könen i placering i olika former av utbildning är särskilt påfallande bland elever som avlagt sin grundläggande utbildning i skolor i Östoch Västnyland samt i Österbotten. ÅTGÄRDSFÖRSLAG Eleverna bör få aktuell, lättillgänglig och mångsidig information om studiemöjligheter samt om arbetsmarknaden och arbetslivet som stöd i valet av fortsatta studier. Detta förutsätter även att studiehandledarna skall ha möjligheter att upprätthålla och utveckla sina arbetslivskontakter. Vårdnadshavarna bör i högre grad tas med i handledningsprocessen. Verksamhetsmodeller för att underlätta övergången från den grundläggande utbildningen till andra stadiet bör utarbetas och prioriteras i olika utvecklingsprojekt. Åtgärderna bör sättas in redan i ett tidigt skede i den grundläggande utbildningen. Viktigt är att få igång påbyggnadsundervisning i Egentliga Finland där denna typ av utbildning helt saknas. Elever som inte påbörjat eller som avbrutit en utbildning, samt elever som blivit utan en studieplats bör systematiskt följas upp. Individuell handledning och stödåtgärder bör utarbetas som ett nätverkssamarbete mellan representanter för olika förvaltningsområden. Uppföljningen av de ungas placering i olika former av utbildning bör omspänna flera år och inte enbart samma år som grundläggande utbildning avlagts. Ungdomsverkstäderna bör utvecklas och deras verksamhetsförutsättningar tryggas. Inom studiehandledningen bör större uppmärksamhet fästas vid könsperspektivet vad gäller val av fortsatt utbildning. Jämställdhetsfrågor och ökad könsmedvetenhet bör uppmärksammas på alla nivåer inom utbildningen och integreras i lärarfortbildningen. INLEDNING Länsstyrelserna har på uppdrag av undervisningsministeriet utrett hur elever placerat sig i fortsatt utbildning samma år som de avslutat grundläggande utbildning och om skillnaderna mellan könen i placering i olika former av utbildning utjämnats. Den aktuella utredningen berör elever som avlagt grundläggande utbildning vid landets svenskspråkiga skolor. Alla har grundlagsenlig rätt att enligt sin förmåga och sina särskilda behov få även annan än grundläggande utbildning samt utveckla sig själv. En person som slutfört den grundläggande utbildningens lärokurs kan antas till gymnasieutbildning eller grundläggande yrkesutbildning. Alla skall garanteras rätt till högklassiga utbildningsmöjligheter oberoende av kön, hemort, ålder, språk eller ekonomisk ställning. I utvecklingsplanen som berör utbildning och forskning 126
UTVÄRDERINGSUPPDRAG KRITERIER FRÅGESTÄLLNINGAR INDIKATORER MÅL FÖR SERVICENIVÅN Förverkligande av utbildningsgarantin Hur har eleverna placerat sig i fortsatt utbildning samma år som de avslutade svenskspråkig grundläggande utbildning? Andelen som ansökt och placerat sig i gymnasieutbildning, grundläggande yrkesutbildning och påbyggnadsundervisning samma år som den grundläggande utbildningen avslutades åren 2004-2006. Minst 97 % påbörjar utbildning i gymnasium, grundläggande yrkesutbildning eller påbyggnadsundervisning samma år som den grundläggande utbildningen avslutats.* Minst 98 % söker till utbildning på andra stadiet samma år som den grundläggande utbildningen avslutats. * 38,5 % påbörjar grundläggande yrkesutbildning, 55 % gymnasieutbildning och 3,5 % påbyggnadsundervisning samma år som den grundläggande utbildningen avslutats.** Jämställdhet mellan könen Har skillnaderna mellan könen i placering i olika former av utbildning utjämnats? Andelen placerade flickor och pojkar i olika former av utbildning på andra stadiet och i förhållande till ansökningar åren 2004-2006. Fördelningen mellan könen i placering i olika former av utbildning på andra stadiet och i förhållande till ansökningar har utjämnats. * Mätare för utbildningsgarantin definierad för år 2008 i undervisningsministeriets verksamhetsoch ekonomiplan (Opetusministeriön toiminta- ja taloussuunnitelma 2008-2011 (UvM 2007) **Målet definierat i utvecklingsplanen för utbildning och forskning för åren 2003-2008 (UvM 2004) och för åren 2007-2012 (UvM 2007) åren 2007-2012 fäster man uppmärksamhet vid det faktum att unga varje år löper risk att falla utanför det offentliga utbildningssystemet. Hit hör unga som fullgör den grundläggande utbildningen med svaga betyg, avbryter den grundläggande utbildningen, inte söker sig till utbildning på andra stadiet eller avbryter sina studier under det första året. Man framhåller att de utbildningsattityder, kunskaper och färdigheter som uppkommer inom den grundläggande utbildningen är grunden för en persons inlärning och därmed också val av fortsatt utbildning i ett senare skede. Enligt barn- och ungdomspolitiska ut-vecklingsprogrammet 2007-2011 är målet att varje ung människa skall avlägga examen på minst andra stadiet. Andelen elever av åldersklassen, som fortsätter studera inom utbildning på andra stadiet, skall följas upp. Utöver de regionala skillnaderna i befolkningens utbildningsnivå kan betydande skillnader mellan könen, speciellt i de yngre åldersgrupperna, påvisas. Kvinnornas utbildningsnivå är i regel högre än männens. I de centrala statliga strategidokumenten som berör utbildningspolitiken skall integrering av könsperspektivet och förbättrande av kunskapen om jämställdhet i skolorna ökas. Skillnaderna i utbildningsnivån mellan könen och segregationen inom arbetslivet skall minskas genom att påverka flickors och pojkars studieval. Främjandet av jämställdheten hör överlag till alla ministeriers ansvarsområden. I den aktuella utredningen granskas hur elever placerat sig i fortsatt utbildning samma år som de avlutat svenskspråkig grundläggande utbildning i förhållande till nationellt uppställda mål. Vidare granskas hur flickor och pojkar har placerat sig i olika former av utbildning i förhållande till ansökningar samma år som de avlagt sin grundläggande utbildning. Uppföljningen grundar sig på Statistikcentralens uppgifter om ansökningar till och placering i olika former av utbildning samma år som grundläggande utbildning avlagts åren 2004-2006 med förbehållet att inexaktheter kan förekomma i den officiella statistiken. FÖRÄNDRINGAR I VERKSAMHETSMILJÖN Årsklassen som avslutat svenskspråkig grundläggande utbildning har stadigt ökat på 2000-talet och kommer att 127
BILD 3. Den svenskspråkiga årsklassen i medeltal i ålderskategorin 16-21 åringar åren 2003-2025. Källa: Utbildningsstyrelsen. Statistikcentralen 4 200 4 100 4 000 3 900 3 800 3 700 3 600 3 500 3 400 3 300 årsklass i ålderskategorin 16-21 åringar 3 200 3 100 3 000 2 003 2 004 2 005 2 006 2 007 2 008 2 009 2 010 2 011 2 012 2 013 2 014 2 015 2 016 2 017 2 018 2 019 2 020 2 021 2 022 2 023 2 024 2 025 öka fram till år 2010. Den genomsnittliga årsklassen i ålderskategorin 16-21 åringar kommer att minska något för att år 2016 vara på samma nivå som år 2003 och därefter ytterligare årligen minska fram till 2020-talet då situationen åter stabiliseras. Utmaningarna inom utbildning på andra stadiet är å ena sidan det för närvarande ökade antalet elever som beräknas påbörja utbildning på andra stadiet och det i framtiden minskande underlaget studerande. Den beräknade åldersklassen i ålderskategorin 16-21 varierar emellertid regioner och kommuner emellan. Bildandet av ett samlat anordnarnät inom yrkesutbildningen har redan inletts och kommer antagligen att medföra förändringar i utbildningsutbudet. Också gymnasieutbildningen kommer på sikt att påverkas eftersom flera av de svenskspråkiga gymnasierna är relativt små. Ett utökat samarbete mellan gymnasierna och övriga former av utbildning krävs för att bibehålla en heltäckande gymnasieutbildning. I vissa kommuner i Österbotten har gymnasiebenägenheten sjunkit drastiskt. Detta har följder vad gäller den högskoleutbildade arbetskraften i landskapet. I framtiden kan det krävas krafttag för att se till att fördelningen mellan antalet studerande inom gymnasie- respektive yrkesutbildningen blir någorlunda jämn. Antalet elever med olika inlärningssvårigheter har ökat. Behovet av resurser för att avhjälpa problemen för dessa elever kommer att öka och olika verksamhetsmodeller för att förhindra marginalisering blir allt viktigare. HUR HAR ELEVERNA PLACERAT SIG I FORTSATT UTBILDNING SAMMA ÅR SOM DE AVLAGT SIN GRUNDLÄGGANDE UTBILDNING? Tydliga regionala skillnader i placering i olika former av examensinriktad utbildning på andra stadiet förekommer. Vid landets svenskspråkiga skolor avlade år 2006 sammanlagt 3 692 elever sin grundläggande utbildning. Antalet var drygt 200 flere än året innan. Andelen elever av hela årsklassen som samma år placerat sig i någon form av examensinriktad utbildning (93 %), antingen i gymnasium eller i yrkesutbildning, var år 2006 något lägre än året innan. Jämförelsevis har man på nationell nivå angett 93,5 % som mål. På riksnivå har man följaktligen räknat med att högst 6,5 % av årsklassen inte placerar sig i examensinriktad utbildning samma år som grundläggande utbildning avslutats. För de elevers del, som år 2006 avlagt svenskspråkig grundläggande utbildning, uppnåddes detta mål i alla andra regioner än i Östnyland, där 11,5 % och i huvudstadsregionen, där 9,0 % av eleverna inte samma år hade påbörjat någon form av examensinriktad utbildning. Under åren 2004-2006 har den andel av hela årsklassen, som placerat sig i yrkesutbildning, årligen ökat. Bland de elever som kom från svenskspråkiga skolor i huvudstadsregionen var dock gymnasiebenägenheten (70 %), jämfört med övriga regioner, fortfarande exceptionellt hög. Här har endast 21 % av eleverna påbörjat yrkesutbildning. Av de elever som avslutat sin grundläggande utbildning i skolor i Öst- och Västnyland samt i Österbotten understeg andelen placerade i gymnasium (45-49 %) motsvarande andelar såväl i Svenskfinland och i hela landet i genomsnitt som jämfört med nationella mål. Det motsatta gällde däremot andelen placerade i yrkesutbildning (43-47 %). Av de elever som år 2006 avslutat sin grundläggande utbildning vid landets svenskspråkiga skolor hade sammanlagt 97 % samma år placerat sig i antingen 128
Region där skolan inom grundläggande utbildning är belägen År Gymnasieutbildning Yrkesutbildning Andra stadiet sammanlagt Avlagt grundl. utbildning totalt Sökande Placerade Sökande Placerade Sökande Placerade n % n % n % n % n % n % Helsingfors- 2004 719 85,0 652 77,1 115 13,6 122 14,4 834 98,6 774 91,5 846 regionen 2005 692 79,2 629 72,0 167 19,1 164 18,8 859 98,3 793 90,7 874 2006 667 74,7 624 69,9 211 23,6 188 21,1 878 98,3 812 90,9 893 Västnyland 2004 242 55,6 231 53,1 180 41,4 183 42,1 422 97,0 414 95,2 435 2005 207 52,9 197 50,4 176 45,0 172 44,0 383 98,0 369 94,4 391 2006 214 51,4 207 49,8 192 46,2 188 45,2 406 97,6 395 95,0 416 Östnyland 2004 238 56,4 219 51,9 172 40,8 174 41,2 410 97,2 393 93,1 422 2005 225 52,0 209 48,3 193 44,6 189 43,6 418 96,5 398 91,9 433 2006 234 50,2 213 45,7 203 43,6 201 43,1 437 93,8 414 88,8 466 Egentliga 2004 198 64,5 185 60,3 106 34,5 117 38,1 304 99,0 302 98,4 307 Finland 2005 167 60,5 157 56,9 105 38,0 108 39,1 272 98,6 265 96,0 276 2006 187 61,7 176 58,1 112 37,0 116 38,3 299 98,7 292 96,4 303 Österbotten 2004 685 49,6 667 48,3 664 48,0 636 46,0 1 349 97,6 1 303 94,3 1 382 2005 726 50,5 704 49,0 675 46,9 652 45,3 1 401 97,4 1 356 94,3 1 438 2006 749 49,1 717 47,0 728 47,7 721 47,2 1 477 96,8 1 438 94,2 1 526 Övriga 2004 81 89,0 73 80,2 9 9,9 12 13,2 90 98,9 85 93,4 91 landskap 2005 73 86,9 69 82,1 9 10,7 9 10,7 82 97,6 78 92,9 84 2006 70 79,5 68 77,3 16 18,2 14 15,9 86 97,7 82 93,2 88 Svenskfinland 2004 2 163 62,1 2 027 58,2 1 246 35,8 1 244 35,7 3 409 97,9 3 271 93,9 3 483 2005 2 090 59,8 1 965 56,2 1 325 37,9 1 294 37,0 3 415 97,7 3 259 93,2 3 496 2006 2 121 57,4 2 005 54,3 1 462 39,6 1 428 38,7 3 583 97,0 3 433 93,0 3 692 TABELL 7. Sökande och placerade i utbildning på andra stadiet åren 2004-2006 samma år som de avlagt svenskspråkig grundläggande utbildning enligt den region där skolan inom grundläggande utbildning är belägen. *) Helsingforsregionen= Helsingfors ekonomiska region, Västnyland= Ekenäs och Lojo ekonomiska regioner, Östnyland = landskapet Östra Nyland, Österbotten= landskapen Österbotten och Mellersta Österbotten, Övriga landskap= Kymmenedalen, Birkaland, Satakunta och Norra Österbotten Källa: Statistikcentralen BILD 4. Placerade i olika former av examensinriktad utbildning år 2006 samma år som de avlagt svenskspråkig grundläggande utbildning, jämfört med nationella mål enligt den region där skolan inom grundläggande utbildning är belägen. *Målet definierat för år 2008 i undervisningsministeriets verksamhets- och ekonomiplan 2008-2011 Källa: Statistikcentralen 100 80 60 40 20 0-20 88,8 45,7 43,1-11,2 91,0-9,0 69,9 21,1 Placerade i examensinriktad utbildning sammanlagt, %, Ej placerade i examensinriktad utbildning, % Placerade i gymnasium, % 95,0 49,8-5,0 45,2 96,4 61,7-3,6 38,3 94,2 47,0-5,8 47,2 93,0 54,3 38,7-7,0 93,5 55,0 38,5-6,5-40 Östnyland H:forsreg. Västnyland Egentliga Finland Österbotten Svenskfinland Mål 2008* 129
BILD 5. Placerade i olika former av examensinriktad utbildning åren 2004-2006 samma år som de avlagt grundläggande utbildning, jämfört med nationella mål enligt den region där skolan inom grundläggande utbildning är belägen. *Målet definierat för år 2008 i undervisningsministeriets verksamhets- och ekonomiplan 2008-2011 Källa: Statistikcentralen gymnasium, yrkesutbildning eller påbyggnadsundervisning, vilket uppfyller målet för en på nationell nivå uttalad utbildningsgaranti. Den sammanlagda andelen placerade i någon av dessa tre utbildningsformer är emellertid inte jämförbar med uppgifterna för hela landet eftersom den riksomfattande officiella statistiken enbart omfattar elever som påbörjat påbyggnadsundervisning ordnad inom den grundläggande utbildningen. I andelen svenskspråkiga elever som påbörjat påbyggnadsundervisning (4,0 %) är även eleverna vid folkhögskolornas påbyggnadslinjer medräknade. Av samtliga deltagare i svenskspråkig påbyggnadsundervisning deltog hela 66 % i sådan påbyggnadsundervisning som ordnades av folkhögskolorna. År 2006 ansökte 97 % av årsklassen om en studieplats inom examensinriktad utbildning på andra stadiet samma år som de avlagt sin grundläggande utbildning. Jämförelsevis har man på nationell nivå angett 98 % som mål. HAR SKILLNADERNA MELLAN KÖNEN I PLACERING I OLIKA FORMER AV UTBILDNING PÅ ANDRA STADIET UTJÄMNATS? Skillnaderna mellan könen i placering i olika former av examensinriktad utbildning har sammantaget utjämnats något. Påfallande regionala skillnader förkommer dock. Om man ser till hela Svenskfinland i genomsnitt har en lika stor andel av såväl årsklassens flickor som pojkar år 2006 placerat sig i utbildning på andra stadiet. Skillnader mellan könen i andelen placerade av årsklassen är dock tydliga, om man ser till de enskilda regionerna. I alla regioner i Södra Finlands län var andelen flickor, som inte påbörjat någon form av examensinriktad utbildning samma år som de avlagt grundläggande utbildning, större än motsvarande andel flickor i Svenskfinland i genomsnitt. Samma sak gällde även pojkarna från huvudstadsregionen. Flickorna var fortfarande i klar majoritet i gymnasierna och pojkarna inom yrkesutbildning. Av hela årsklassen hade 62 % av flickorna och 47 % av pojkarna påbörjat gymnasieutbildning medan 31 % av flickorna och 46 % av pojkarna påbörjat yrkesutbildning. Sammantaget var könsfördelningen inom olika former av utbildning något jämnare år 2006 än året innan. De regionala skillnaderna mellan könsplaceringen i olika former av utbildning var dock påfallande. Flickorna har jämfört med pojkarna i regel placerat sig oftare i den utbildningsform de prioriterat vid ansökan. I takt med att andelen sökande till gymnasierna har minskat har emellertid även pojkarnas möjligheter att bli antagna till gymnasium förbättrats. Av den årsklass som avlutat sin grundläggande utbildning år 2006 blev således en lika stor andel (5 %) av flickorna som pojkarna utan en gymnasieplats. Här förekom dock regionala variationer. Bland flickor från skolor i Östnyland och huvudstadsregionen blev förhållandevis flera sökande till gymnasierna utanför denna utbildning än bland flickor i 130
BILD 6. Placerade i olika former av examensinriktad utbildning enligt kön av hela årsklassens pojkar och flickor år 2006 samma år som svenskspråkig grundläggande utbildning avlagts enligt den region där skolan inom grundläggande utbildning är belägen. Källa: Statistikcentralen Placerade i gymnasium 80 70 60 50 40 30 20 10 0 38,1 Östnyland 53,7 Pojkar (%) Flickor (%) 42,5 Västnyland 56,1 64,3 H:forsreg. 75,6 53,3 64,0 Egentliga Finland 36,9 Österbotten 57,6 Placerade i yrkesutbildning 80 70 60 50 40 30 20 10 0 55,2 Östnyland 30,4 Pojkar (%) Flickor (%) 52,1 Västnyland 38,6 24,9 17,1 H:forsreg. 41,9 33,8 Egentliga Finland 57,5 Österbotten 36,5 Svenskfinland i genomsnitt. Detsamma gäller huvudstadsregionens pojkar. Sökande till yrkesutbildning har i regel placerat sig enligt önskemål. Ett undantag utgör dock pojkar, som år 2006 avlagt sin grundläggande utbildning i skolor i huvudstadsregionen. Av dem blev tyvärr förhållandevis många utan en studieplats. UTVÄRDERINGSGRUPP Specialplanerare, PM Marita Lindqvist-Lagerbohm, Länsstyrelsen i Södra Finlands län, tfn 071 873 2456, marita.lindqvist-lagerbohm@laaninhallitus.fi Inspektör för bildningsväsendet, PeM Carola Bryggman, Länsstyrelsen i Västra Finlands län, tfn 071 874 2182, carola.bryggman@laaninhallitus.fi KÄLLOR * Finlands grundlag 731/1999 * Gymnasielagen 629/1998 * Lag om grundläggande utbildning 628/1998 * Lag om jämställdhet mellan kvinnor och män 609/1986 * Lag om yrkesutbildning 630/1998 * Ansökningar och placerade i fortsatt utbildning samma år som grundläggande utbildning avslutats åren 2004-2006. Statistikcentralen 2008. * Antal elever i påbyggnadsundervisning läsåret 2006-2007. Borgå folkakademi 2008 * Antal elever i påbyggnadsundervisning läsåret 2006-2007. Västra Nylands folkhögskola 2008 * Antal elever i påbyggnadsundervisning läsåret 2006-2007. Kristliga folkhögskolan i Nykarleby * Antal elever i påbyggnadsundervisning läsåret 2006-2007. Kronoby folkhögskola * Antal elever i påbyggnadsundervisning läsåret 2006-2007. Svenska Österbottens folkakademi * Barn och ungdomspolitiska utvecklingsprogrammet 2007-2011. Framtiden förpliktar, nutiden avgör. Undervisningsministeriet 2007 * Basservicen i Södra Finlands län 2007. Länsstyrelsen i Södra Finlands län 2008 * Basservicen i Västra Finlands län 2007. Länsstyrelsen i Västra Finlands län 2008 * Beredning av regeringens jämställdhetsprogram. Statsrådets beslut 7.11.2007 * Koulu, syrjäytyminen ja sosiaalinen pääoma - löytyykö huono-osaisuuden syy koulusta vai oppilaasta. Sitran raportteja 2007:75 * Lääninhallitusten keskeiset arviot peruspalvelujen tilasta 2006. Sisäasiainministeriön julkaisut 31/2007 * Opetusministeriön toiminta- ja taloussuunnitelma 2008-2011. Opetusministeriö 2007 * Opetusministeriön toiminta- ja taloussuunnitelma 2009-2012. Opetusministeriö 2008 * Regeringens politikprogram för barns, ungas och familjers välfärd. 5.12. 2007 * Regeringsprogrammet för statsminister Matti Vanhanens andra regering * Utbildning och forskning åren 2003-2008. Utvecklingsplan. Undervisningsministeriet 2004 * Utbildning och forskning åren 2007-2012. Utvecklingsplan. Undervisningsministeriet 2007 131
7.2. KIRJASTOTOIMI 7.2.1. KIRJASTOPALVELUJEN SAATAVUUS, HALLINNOLLISET MUUTOKSET JA TOIMIPAIKKAVERKOSTON KEHITYS JOHTOPÄÄTÖKSET/TOIMENPIDE-EHDOTUKSET JOHTOPÄÄTÖKSET Kirjastot tarjoavat lapsille ja nuorille sekä pää- ja lähikirjastoissa että kirjastoautoissa monipuolisia palveluja. Lapset ja nuoret ovat aktiivisia kirjastonkäyttäjiä. Hallinnollisia muutoksia on toteutettu toistaiseksi lähinnä Itä-Suomen läänissä, muissa lääneissä muutoksia vasta suunnitellaan. Muutokset eivät ole toistaiseksi vähentäneet kirjastojen määrää. Kirjastopalvelujen saavutettavuus vaihtelee maan eri osissa alueiden erilaisuudesta johtuen. Kirjastoverkko ei nykyisellään turvaa tasavertaista kirjasto- ja tietopalvelujen saavutettavuutta. Kirjastoautot tasoittavat merkittävästi eroja kirjastopalvelujen saavutettavuudessa etenkin haja-asutusalueilla. Kirjastojen kokoelmat uusiutuvat hitaasti. Aineistokuljetukset kirjastojen välillä parantavat aineiston saatavuutta, mutta eivät korvaa riittävää uutuushankintaa. Kirjastopalvelujen saavutettavuuden laatusuositukset kuvaavat puutteellisesti väestömäärältään ja asutusrakenteeltaan erilaisia kuntia. Kirjastopalveluja koskevat laatusuositukset ovat osittain vanhentuneet. Kirjastojen itsearviointi on puutteellista. TOIMENPIDE-EHDOTUKSET Kunnat varmistavat lasten ja nuorten kirjastopalvelut lähipalveluna kattavalla kirjastoverkolla. Kirjastoissa huolehditaan monipuolisesta palvelutarjonnasta ja toiminnan kehittämisestä. Kun kunnat uudistavat kirjastojen hallinnollisia rakenteita, kirjasto- ja tietopalveluja kehitetään toiminnallisesti tasavertaisten kirjastotoimipisteiden verkkona. Jokaisessa toimipisteessä on turvattava riittävä henkilöstö- ja kehittämisresurssi sekä mahdollisuus asiantuntijuuden jakamiseen. Kunnissa tehtävät kirjastoverkkoa koskevat päätökset on tehtävä strategiseen suunnitteluun perustuen. Kansalliset kirjasto- ja tietopalvelutoiminnan linjaukset ja väestön palveluntarpeet otetaan huomioon. Kunnat järjestävät kirjasto- ja tietopalvelut tarvittaessa kuntarajat ja toimialojen rajat ylittävänä yhteistyönä. Olemassa olevat toimivat yhteistyörakenteet säilytetään. Kunnat ottavat kirjastoautopalveluja järjestäessään huomioon seudullisen kuntarajat ylittävän yhteistyön mahdollisuudet. Kunnat kehittävät kirjastoautojen palveluvalikoimaa alueen tarpeista lähtien. Valtionosuus kirjastojen perustamishankkeille on turvattava edelleen. Kunnat turvaavat riittävän kirjastojen aineistohankinnan ja kehittävät edelleen kirjastojen välisiä seutukuljetusjärjestelmiä. Opetusministeriö käynnistää kansallisten laatusuositusten ajantasaistamisen, jotta laatusuositukset vastaisivat kirjasto- ja tietopalvelujen muuttunutta luonnetta ja kirjastojen yhä pidemmälle verkostoituneita toimintatapoja. Kirjastot tehostavat itsearviointiaan. 132
ARVIOINTIASETELMA ARVIOINTIKRITEERIT ARVIOINTIKYSYMYKSET ARVIOINTIMITTARIT PALVELUTAVOITTEET Kirjastopalvelujen saavutettavuus lähipalveluna Millaisia muutoksia kirjastotoimen hallinnossa ja kirjastopalvelujen saavutettavuudessa on tapahtunut? Mikä on kiinteän kirjastoverkon saavutettavuus? Miten lähikirjastot lisäävät kirjastopalvelujen saavutettavuutta? Miten kirjastoautopalvelut lisäävät kirjastopalvelujen saavutettavuutta? Muutokset vuodesta 2002 vuoteen 2007: Hallinnolliset yksiköt, palvelutuotannon rakenne, kiinteiden kirjastojen, kirjastoautojen ja pysäkkien määrät Kirjaston lähietäisyydellä asuvien osuus kunnan väestöstä. Kokonaisaukioloaika ja aukioloaikojen sijoittuminen eri vuorokaudenaikoihin. Saatavilla olevat verkko- ja mobiilipalvelut Lähikirjastojen lähietäisyydellä asuvien osuus kunnan väestöstä. Lähikirjastolainojen osuus kaikista lainoista. Kirjastoautoen reittitiheys Kirjastoautolainojen osuus kaikista lainoista. Väestömäärään suhteutettu palvelutaso on pysynyt samana tai noussut. 80 % :lla kuntalaisista on alle 2 km matka kirjastoon. Suurissa kunnissa (20 000 as.) vähintään yksi kirjasto avoinna klo 10-20 ja viikonloppuisin. Kunnan ainoa kirjastopiste on auki vähintään 30 h/vk. Perusasiointi mahdollista verkossa, asiakas voi valita itselleen sopivan asiointitavan kirjastopalveluihin. 80 % :lla kuntalaisista on alle 2 km matka kirjastoon. Kirjastoauton reittitiheys on: hyvä, jos kirjastoauto käy pysäkillä vähintään joka toinen viikko tyydyttävä, jos kirjastoauto käy pysäkillä vähintään joka kolmas viikkoheikko, jos harvemmin Kirjastopalvelujen saatavuus lähipalveluna Miten lasten ja nuorten kirjastopalvelut toteutuvat lähipalveluna? Onko asiakkaiden saatavilla uusiutuva ja ajantasainen aineistokokoelma? Lasten lainojen osuus kaikista lainoista, lähikirjastojen ja kirjastoautojen lainoista. Palvelutarjonta lapsille ja nuorille Kirjaston ja koulun yhteistyö Kokoelmien uusiutumisnopeus Kokoelmien yhteiskäyttö Lasten (0-15-vuotiaat) aineistojen kokoelma ja hankinta Hankinta 400 uutta kirjaa / 1000 asukasta / v Vuosittaisten hankintojen ja poistojen määrä vähintään kahdeksan prosenttia kokoelmasta. Hankinnat ja poistot ovat määrällisesti lähellä toisiaan. Kirjastoaineiston kuljetusjärjestelmät käytössä, yhteinen aineistotietokanta. Lastenkokoelma vähintään 8 nidettä / lapsi ja hankinta vähintään 1 nide / lapsi Kirjastopalvelujen kehittäminen ja laadunarviointi Miten kirjastot arvioivat palvelujensa laatua ja riittävyyttä? Itsearviointi Arviointijärjestelmä käytössä (KirjL 904/1998, 6 ) JOHDANTO Kirjastotoimen arviointikohteena oli selvittää kirjastopalvelujen saatavuutta, kirjastohallinnossa tapahtuneita muutoksia ja kirjastojen toimipaikkaverkoston kehittymistä. Erityisenä painopisteenä oli arvioida lasten ja nuorten kirjasto- ja tietopalvelujen saatavuutta sekä kirjastopalvelujen toteutumista lähipalveluna. Arviointi- kohteena oli myös kirjastojen itsearviointityö. Edellinen vastaava arviointi kirjastotoimessa tehtiin vuonna 2002. Kirjaston perustehtävä juontuu perustuslain sivistyksellisten oikeuksien määrittelystä (PL 731/1999). Sen mukaan julkisen vallan on turvattava mahdollisuudet saada myös muuta kuin perusopetusta sekä kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä. Kirjastolaissa (904/1998) korostetaan väestön yhtäläisiä mahdollisuuksia käyttää kirjasto- ja tietopalveluja. Kirjastolaki velvoittaa kunnan järjestämään kirjastopalvelunsa itse tai osittain tai kokonaan yhteistyössä muiden kuntien kanssa tai muulla tavoin. Tavoitteena yhteistyössä tulee olla ensisi- 133
jaisesti ammatillisen erityisosaamisen ja yhteisten aineistokokoelmien tehokkaampi yhteiskäyttö. Kirjastolain valmisteluun liittyvissä asiakirjoissa painotetaan lisäksi kirjastopalvelun saavutettavuutta kohtuullisen asiointimatkan päästä. Kirjastostrategia 2010 korostaa kansalaisten ja alueiden tasavertaisuutta kirjastopalvelujen saatavuuden ja laadun suhteen. Kirjastojen kehittämisohjelmassa vuosille 2006 2010 kirjastot nähdään oman alueensa monipalvelukeskuksina. Tavoitteena on, että maaseudulle ja keskusten reunaalueille varmistetaan sama sivistyksen, tiedon ja kulttuurin saavutettavuus kuin kaupungeissa. Matti Vanhasen toisen hallituksen ohjelmassa sitoudutaan vahvistamaan kirjastojen roolia lähipalveluna ja kansalaisten oppimisen, tietohuollon ja kulttuurin monipalvelujärjestelmänä. Peruspalveluohjelman 2008 2011 mukaan kirjastopalvelujen tasavertainen saatavuus lähipalveluna varmistetaan hallinnollisten rakenteiden muuttuessa ja asutuksen keskittyessä. Palvelujen turvaaminen edellyttää vahvaa taloudellista perustaa sekä uusia palvelujen järjestämis- ja tuottamistapoja. Ohjelmaan on myös kirjattu tarve kehittää palvelujen laadun valvonnan välineitä, tehostaa palvelujen laadun ja vaikuttavuuden arviointia sekä niiden valvontaa ja ohjausta. Lasten ja nuorten kannalta kirjasto on tärkeä perus- ja lähipalvelu. Vuoden 2007 lopulla julkaistun Lapsi- ja nuorisopoliittisen kehittämisohjelman mukaan lapsiin ja nuoriin kohdistuvien, monipuolisten kirjastopalvelujen kehittämistä on tuettava. Harvaan asutuilla alueilla on pyrittävä turvaamaan kirjastopalvelut ylläpitämällä lähikirjastoja ja kirjastoautopalveluja sekä kehittämällä kirjastoja maaseudun ja taajamien monipalvelukeskuksiksi. Arviointikriteereinä käytettiin opetusministeriön laatusuosituksia ja arviointiryhmän omaan asiantuntijuuteen perustuvia hyvän palvelun tasoja. Opetusministeriön kirjastopalvelujen saavutettavuuden laatusuosituksena on, että 80 prosentilla kunnan väestöstä on enintään kahden kilometrin matka kirjastoon, tai kirjastoautopysäkki on enintään yhden kilometrin matkan päässä. Suositus koskee taajaan asuttuja alueita. Harvaan asuttujen seutujen kirjastojen ja kirjastoautojen erityispiirteet tulee ottaa erikseen huomioon. Kirjasto- ja tietopalvelujen hyvään saatavuuteen liittyvät oleellisesti myös riittävä ja ammattitaitoinen henkilökunta sekä ajantasainen aineistotarjonta. Ajasta ja paikasta riippumaton sähköisen asioinnin mahdollisuus parantaa osaltaan palvelujen saavutettavuutta. Arviointiaineistona käytettiin Suomen yleisten kirjastojen tilastotietokantaa, Tilastokeskuksen väestötietoja ja yleisille kirjastoille tehdyn kyselyn tuloksia. Vastauksia saatiin 375 eli vastausprosentti oli 96. Vertailuaineistona käytettiin vuosien 2002 ja 2003 peruspalvelujen arviointeja. Arvioinnissa kirjaston palvelupaikka määritellään Suomen yleisten kirjastojen valtakunnallisen tilastoinnin mukaisesti siten, että kirjaston huoneisto on pääasiassa omassa käytössä, siellä on kirjaston palkkaamaa henkilökuntaa ja säännöllinen aukioloaika. Tässä arvioinnissa tarkastelun ulkopuolelle jätettiin laitoskirjastot, joiden tarkoituksena on palvella vain rajattua asiakaskuntaa, ja kirjastojen muut palvelupaikat kuten siirtokokoelmat ja lainausasemat. LÄHITULEVAISUUDEN NÄKYMÄT Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen yhteydessä kunnissa toteutetaan myös kirjastoja koskevia rakennemuutoksia. Kunnallisten palvelurakenteiden uudistuksessa korostuu yhtäältä palvelujen tuottaminen taloudellisesti ja toisaalta joidenkin peruspalvelujen kuten kirjastopalvelujen lähipalveluluonne. Lähipalvelun luonteeseen kuuluu, että palvelu tarjotaan kuntalaisten lähiympäristössä, jolloin niiden pariin on helppo hakeutua, tai ne tuodaan palvelun käyttäjälle kotiin. Toimintaympäristön muutokset kuten väestön ikääntyminen ja muuttoliike tiivistävät yhteistyötä. Kirjastopalvelujen järjestäminen kuntarajat ja toimialojen rajat ylittävänä yhteistyönä tulee lisääntymään. Kirjastojen atk-järjestelmien keskittyminen samaan liikeyritykseen lisää todennäköisesti myös kirjastojen toiminnallista yhteistyötä. Etenkin maaseudulla kirjastojen merkitys monipalvelukeskuksina korostuu. Kirjastojen on kehitettävä toimintaansa niin, että ne pystyvät toimimaan monipuolisina ja erilaisten toimijoiden tarpeisiin vastaavina laitoksina. Uusien aineistojen, kokoelmien hallinnan, uusien tekniikkojen käyttötaitojen ja verkkopalvelujen jatkuva päivittäminen edellyttävät osaamista myös palvelujen käyttäjien ohjaamiseen. Kirjastohenkilöstön eläköityminen kiihtyy lähivuosina. Opetusministeriön hallinnonalan tulevaisuuskatsauksessa kirjastojen suurimmaksi uhkaksi arvioidaan ammattihenkilöstön riittämättömyys ja kirjastoalan ydinosaamisen heikentyminen. Tämän seurauksena kansalaiset ovat eriarvoisessa asemassa tietoyhteiskunnan kirjastopalvelujen käyttäjinä. MILLAISIA MUUTOKSIA KIRJASTOTOIMEN HALLINNOSSA JA KIRJASTOPALVELUJEN SAAVUTETTAVUUDESSA ON TAPAHTUNUT? Kirjastojen hallinnollisia muutoksia on toteutettu vasta lähinnä Itä-Suomen läänissä. Kirjastoja koskevia hallinnollisia muutoksia olivat kuntaliitokset, yhteiset kirjastolaitokset, seutukirjastot ja kirjastonjohtajan ostopalvelut. Seutukirjastoja ja yhteisiä kirjastolaitoksia oli syntynyt pääosin vain Itä-Suomen läänissä. Hallinto toteutettiin joko kahden kunnan välisellä yhteistyösopimuksella tai laajemmalla seutukir- 134
jastosopimuksella. Joensuun seutukirjaston ja JJR-allianssin (Juva, Joroinen ja Rantasalmi) yhteistyöratkaisuissa uusi toiminta-alue ei muodostu perinteisistä pää- ja lähikirjastoista, vaan kukin kirjasto toimii tasavertaisena yksikkönä yhteisessä kirjastoverkossa. Tämä malli edustaa uutta ajattelua yhteisiä kirjastolaitoksia muodostettaessa. Hallinnolliset rakenteiden muutokset eivät ole toistaiseksi vähentäneet kirjastojen määrää. Kirjastonjohtajan ostopalvelut olivat yleisiä etenkin Lapin läänissä. Hallittu muutos edellyttää seudullisen kirjastoyhteistyöselvityksen tekemistä. Kirjastojen keskinäistä yhteistyötä koskevia selvityksiä oli tehty useilla alueilla, mutta osa hallinnollisesta yhteistyöstä oli toteutettu ilman yhteistä suunnittelua. Selvitysten tavoitteena oli kartoittaa mahdollisuudet toiminnallisesta yhteistyöstä, vaihtoehtoisista hallintomalleista, rahoituksen järjestämisestä ja henkilöstörakenteesta. Osa kirjastoyhteistyöselvityksistä ei johtanut kunnissa toimenpiteisiin. Kirjastoverkossa tapahtui muutoksia jokaisessa läänissä. Lähikirjastot Lapin läänissä ja kirjastoautojen ja kirjastoautopysäkkien määrät Itä-Suomen läänissä vähenivät jyrkästi. TAULUKKO 7.17. Kirjastojen ja kirjastoautojen määrät vuosina 2002 ja 2007. Lääni Pääkirjastot Lähikirjastot Kirjastoautot Kirjastoautopysäkit 2002 2007 Muutos % 2002 2007 Muutos % 2002 2007 Muutos % 2002 2007 Muutos % Etelä-Suomi 89 86-3,4 147 138-6,1 47 41-12,8 3 028 2 703-10,7 Länsi-Suomi 204 189-7,4 192 188-2,1 68 60-11,8 4 820 4 401-8,7 Itä-Suomi 65 45-30,8 38 56 47,4 41 28-31,7 3 860 2 765-28,4 Oulu 51 45-11,8 47 44-6,4 25 21-16,0 2 769 2 076-25,0 Lappi 22 21-4,5 39 25-35,9 16 16 0,0 1 739 1 653-4,9 Koko maa 431 386-10,4 463 451-2,6 197 166-15,7 16 216 13 598-16,1 Lähde: Suomen yleisten kirjastojen tilastot MIKÄ ON KIINTEÄN KIRJASTOVERKON SAAVUTETTAVUUS? Kirjastoverkko ei nykyisellään turvaa tasavertaista kirjasto- ja tietopalvelujen saavutettavuutta, vaikka saavutettavuus on joillakin alueilla parantunut. Lapissa kirjastopalvelujen saavutettavuus heikkeni lähikirjastojen lakkautusten myötä. Koska kirjastojen määrä ei muuallakaan lisääntynyt, kirjastopalvelujen saavutettavuuden paraneminen joillakin alueilla johtui todennäköisesti siitä, että väki väheni haja-asutusalueilla ja väestönkasvu keskittyi taajamiin. Kirjastopalvelujen saavutettavuudessa oli eroja kuntien välillä (Kuva 7.12.). Yli puolessa Suomen kuntia kahden kilometrin kattavuussäteen sisällä kirjastosta asui alle 50 prosenttia kunnan väestöstä. Suhteellisesti eniten tällaisia kuntia oli Lapin ja Itä-Suomen lääneissä. Pää- ja lähikirjastojen palvelualueet vaihtelivat lääneittäin. Etelä- ja Länsi-Suomen lääneissä palvelualueet olivat huomattavasti pienemmät kuin muissa lääneissä. Kiinteän kirjaston palvelualue oli Lapin läänissä 15 ker- taa suurempi kuin Etelä-Suomessa. Itä-Suomen ja Oulun lääneissä oli palvelualueen suuruuteen nähden useita kuntia, joissa oli vain pääkirjasto. Kirjastoautopalveluilla on tällaisissa kunnissa ensiarvoisen tärkeä merkitys kirjastopalvelujen saavutettavuuden kannalta. Kirjastopalvelujen saavutettavuuden laatusuositus kuvaa puutteellisesti erilaisten alueiden kirjastopalvelujen saavutettavuutta. Väestömäärältään, taajama-asteeltaan ja palvelualueen suuruudeltaan erilaisten alueiden kirjastopalvelujen saavutettavuutta kuvaamaan tarvitaan monipuolisempi laatusuositus kuin tällä hetkellä on käytettävissä. Kirjastopalvelujen saavutettavuutta pyrittiin etenkin pienissä kunnissa lisäämään asiointikuljetusten avulla. Sähköinen asiointi paransi kirjastopalvelujen saavutettavuutta vuonna 2005 tehdyn peruspalvelujen arvioinnin mukaan. Fyysistä kirjastoverkkoa sähköinen asiointi ei kuitenkaan korvaa. Kaikki kirjastot tarjosivat asiakkailleen mahdollisuuden selata kirjaston kokoelmaa verkossa, uusia lainauksia ja tehdä varauksia kirjaston kokoelmasta. Kirjastopalvelujen saavutettavuuteen liittyvät kiinteästi kirjastojen aukioloajat. Opetusministeriön laatusuosituksena on, että suurimmissa kunnissa (yli 20 000 asukasta) yksi kirjastopiste on avoinna mahdollisimman laajasti eli arkisin 10.00 20.00 sekä lauantaisin. Näitä suurten kaupunkien kirjastoja oli Suomessa yhteensä 55. Näistä vajaa kolmannes oli auki suosituksen mukaan. Kaikilla näillä kirjastoilla oli kuitenkin sekä aamu- että ilta-aukiolotunteja, joten suosituksesta 135
ei jääty kauas. Hyvän palvelun tavoitteena on myös, että kunnan ainoa kiinteä kirjastopiste on avoinna vähintään 30 tuntia viikossa. Kunnista 58 prosenttia oli yhden kirjastopisteen kuntia. Näiden kuntien kirjastoista puolet oli avoinna alle 30 tuntia viikossa. Heikoin tilanne oli Länsi-Suomen läänissä, jossa ongelmana olivat pienten pääkirjastojen niukat aukioloajat. Maakunta / lääni Väestön määrä (1 000 asukasta) 2002 2006 Muutos % %-osuus väestöstä 2 km:n säteellä 2002 2006 Muutos % Etelä-Karjala 137 135-1,3 63 68 7,9 Itä-Uusimaa 91 94 4,0 57 60 5,2 Kanta-Häme 166 170 2,7 60 64 6,7 Kymenlaakso 186 184-1,3 64 67 4,5 Päijät-Häme 198 199 0,8 69 75 8,7 Uusimaa 1 329 1 374 4,2 81 87 7,4 Etelä-Suomen lääni 2 107 2 156 2,8 75 80 6,7 Varsinais-Suomi 449 458 1,9 71 70-1,4 Satakunta 236 229-2,9 61 62 1,6 Pirkanmaa 451 472 4,8 68 66-2,9 Keski-Suomi 265 270 1,8 64 65 1,6 Etelä-Pohjanmaa 195 194-0,5 44 46 4,5 Pohjanmaa 173 174 0,7 63 64 1,6 Keski-Pohjanmaa 71 71-0,2 53 54 1,9 Länsi-Suomen lääni 1 840 1 867 1,5 64 64 0,0 Etelä-Savo 163 161-1,8 56 61 8,9 Pohjois-Savo 251 250-0,4 58 59 1,7 Pohjois-Karjala 171 168-1,4 56 56 0,0 Itä-Suomen lääni 585 579-1,1 57 59 3,5 Pohjois-Pohjanmaa 368 378 2,7 66 64-3,0 Kainuu 88 85-3,6 60 60 0,0 Oulun lääni 457 463 1,5 65 63-3,1 TAULUKKO 7.18. Kirjastojen saavutettavuus maakunnittain ja lääneittäin vuosina 2002 ja 2006, 2 km:n etäisyydellä asuvan väestön % -osuus. Lapin lääni 188 185-2,0 53 51-3,8 Koko maa 5 176 5 250 1,4 67 70 4,5 Lähde: Tilastokeskus TAULUKKO 7.19. Pää- ja lähikirjastot sekä niiden palvelualue vuonna 2007. Lääni Pääkirjastot Lähikirjastot Yhteensä Kirjastoja / 10 000 asukasta Alue km2 / kirjasto Etelä-Suomi 86 138 224 1,04 135 Länsi-Suomi 189 188 377 2,02 197 Itä-Suomi 45 56 101 1,75 481 Oulu 45 44 89 1,91 638 Lappi 21 25 46 2,49 2 018 Koko maa 386 451 837 1,59 361 Lähde: Tilastokeskus ja Suomen yleisten kirjastojen tilastot TAULUKKO 7.20. Kirjastolaitosten rakenne vuonna 2007. Lääni Kunnassa vain pääkirjasto Kuntien lkm %- osuus Kunnassa pääkirjasto ja kirjastoautopalvelu Kuntien lkm %- osuus Kunnassa pääkirjasto ja lähikirjasto(ja) Kuntien lkm %- osuus Kunnassa pääkirjasto, kirjastoautopalvelu ja lähikirjasto(ja) Kuntien lkm %- osuus Etelä-Suomi 22 26 20 23 18 21 26 30 Länsi-Suomi 72 38 39 21 49 26 29 15 Itä-Suomi 13 26 21 41 2 4 15 29 Oulu 15 33 14 31 7 16 9 20 Lappi 1 5 11 52 2 10 7 33 Koko maa 123 31 105 27 78 20 86 22 Lähde: Suomen yleisten kirjastojen tilastot 136
KUVA 7.12. Kahden kilometrin etäisyydellä kirjastosta asuvien % -osuus kunnan väestöstä ja kirjastoautopalvelua tarjoavat kunnat vuonna 2007. MITEN LÄHIKIRJASTOT LISÄÄVÄT KIRJASTOPALVELUJEN SAAVUTETTAVUUTTA? Lähikirjastot lisäsivät kirjastopalvelujen saavutettavuutta etenkin kaupunkien ja suurten taajamien yhteydessä. Lähikirjastoja oli Suomessa 451 kappaletta vuonna 2007. Vuoden 2002 jälkeen lähikirjastoja on lakkautettu 30, suuri osa Lapin läänissä. Hallinnollisen yhteistyön kautta osasta kunnan pääkirjastoja oli tullut uuden yhteistoiminta-alueen lähikirjastoja. Lähikirjastoja oli hyvin erilaisia. Osa toimi hyvin niukkamuotoisesti, osa kaupunkien lähikirjastoista taas vastasi palveluvarustukseltaan suurehkoa pääkirjastoa. Lähikirjastoilla oli vaikutusta kirjastopalvelujen saavutettavuuteen etenkin kaupunkimaisissa kunnissa. Paikoitellen lähikirjastojen läheisyydessä kahden kilometrin kattavuussäteen sisällä asui suurempi väestömäärä kuin pääkirjaston yhteydessä. Lähikirjastojen lainojen osuus koko kirjastolaitoksen lainoista oli merkittävä. Itä-Suomen ja Oulun lääneissä lähikirjastolainojen osuutta tutkittiin tarkemmin. Lähikirjastoista lainattiin molemmissa lääneissä keskimäärin 27 prosenttia koko kirjastolaitoksen lainoista lähikirjastopalveluja tuottavissa kunnissa. Enimmillään lähikirjaston lainat olivat 60 prosenttia kirjaston kaikista lainoista. Kirjastoammatillisen korkeakoulutetun henkilöstön määrä oli lähikirjastoissa huolestuttavan matala. Kirjastot arvioivat, että lähikirjastojen lainojen ja kävijöiden määrät olivat laskeneet viime vuosina. Lainaus- ja kävijäluvut ovat selkeitä määrällisiä mittareita, mutta ne eivät sellaisenaan kuvaa lähikirjaston laatua, vaikuttavuutta ja merkitystä alueellaan. Lähikirjaston vaikuttavuus edellyttää kuitenkin riittävää resursointia lähikirjastoon, riittäviä aukioloaikoja ja koulutettua henkilöstöä. 137
MITEN KIRJASTOAUTOPALVELUT LISÄÄVÄT KIRJASTOPALVELUJEN SAAVUTETTAVUUTTA? Kirjastoautot tasoittivat merkittävästi kirjastopalvelujen saavutettavuutta hajaasutusalueilla. TAULUKKO 7.21. Kirjastoautopalvelua tarjoavien kuntien määrä ja palvelun muoto vuonna 2007. Lääni Oma kirjastoauto Kuntien lkm %- osuus Yhteinen kirjastoauto Kuntien lkm %- osuus Kuntien lkm Ostopalvelu %- osuus Yhteensä Kuntien lkm Etelä-Suomi 37 80 0 0 9 20 46 Länsi-Suomi 51 62 8 10 23 28 82 Itä-Suomi 19 46 16 39 6 15 41 Oulu 18 72 2 8 5 20 25 Lappi 13 72 3 17 2 11 18 Koko maa 138 65 29 14 45 21 212 Lähde: Suomen yleisten kirjastojen tilastot Kirjastoautopalvelu oli tarjolla 212 kunnassa. Autopalvelu tuotettiin kunnan omalla kirjastoautolla, kuntien yhteisillä kirjastoautoilla tai ostamalla pysäkkejä toiselta kunnalta. Kirjastoautot ja kirjastoautopysäkit vähenivät vuodesta 2002 vuoteen 2007 etenkin Itä-Suomen läänissä. Puolet kaikista kyseisenä ajanjaksona Suomessa lakkautetuista kirjastoautoista ja kirjastoautopysäkeistä oli Itä-Suomessa (Taulukko 7.21.). Kirjastoautopalvelun vaikutusta saavutettavuuteen ei ole arvioitu valtakunnallisesti opetusministeriön laatusuosituksen mukaisesti, koska menetelmä on työläs kirjastoautopysäkkien suuren määrän vuoksi. Autopalveluja arvioitiin tässä yhteydessä tarkemmin Itä-Suomen ja Oulun lääneissä. Oulun läänissä saavutettavuutta arvioitiin kolmessa taajama-asteeltaan ja kirjastoautopalveluiltaan erilaisessa kunnas- sa. Kaikissa näissä kunnissa kirjastoautopalvelut nostivat kirjastopalvelujen saavutettavuutta, parhaimmillaan nousu oli yli 30 prosenttiyksikköä. Kirjastoautojen lainat olivat Itä-Suomen läänissä 14 prosenttia ja Oulun läänissä 19 prosenttia, ja enimmillään 42 prosenttia kirjaston kaikista lainoista. Kirjastoautolainojen osuus kaikista kirjaston lainoista kirjastoautopalveluja tuottavissa kunnissa vaihteli alueittain. Kirjastot itse arvioivat, että kirjastoautojen lainojen ja kävijöiden määrät olivat laskeneet viime vuosina. Tuoreimpien ennakkotilastojen mukaan kirjastoautolainojen määrät olivat paikoitellen jälleen kasvussa. Kirjastoautopalvelua tarjoavissa kunnissa kirjastoautot olivat tehokkaassa käytössä. Kirjastoautoista 93 prosenttia kävi pysäkeillä vähintään joka toinen viikko, joten kirjastoautojen reittitihe- ys oli hyvä. Kirjastoautoista puuttui edelleen asiakkaiden käyttöön tarkoitettuja internet-asiakaspäätteitä. Sähköisen asioinnin lisääntymistä kirjastoautoissa hidastivat edelleen puutteellinen tietotekniikka ja lyhyet pysäkkiajat. Hajaasutusalueiden asukkailla tulisi kuitenkin olla yhtäläiset mahdollisuudet sähköiseen asiointiin. Kirjastoautojen palvelutason nostaminen muun muassa sähköisen asioinnin mahdollisuuksia lisäämällä on yksi tapa monipuolistaa kirjastoautojen palveluvalikoimaa. Kirjastoautokanta oli osittain vanhentunut. Kirjastoautoista kolmannes oli hankittu ennen vuotta 1995. Kirjastojen perustamishankkeiden rahoitussuunnitelmassa on yhdeksän kirjastoauton uusiminen vuonna 2008. Uuden kirjastoauton hankinta ja kirjastoautoyhteistyö tulee ajankohtaiseksi monessa kunnassa lähiaikoina. MITEN LASTEN JA NUORTEN KIRJASTOPALVELUT TOTEUTUVAT LÄHIPALVELUNA? Lasten ja nuorten kirjastopalvelujen toteutuminen lähipalveluna edellyttää kattavaa toimipisteverkkoa lähikirjastoineen ja kirjastoautoineen. Lasten ja nuorten (0 15 -vuotiaat) osuus oli 18,4 prosenttia koko väestöstä. Lasten ja nuorten lainojen osuuden perusteella tämä ikäryhmä oli kirjastonkäyttäjänä aktiivinen. Etenkin lähi- kirjastojen ja kirjastoautojen kokonaislainauksesta lastenlainojen osuudet olivat huomattavia (Kuva 7.13. ja kuva 7.14.). Kirjastot itse arvioivat, että lasten ja nuorten lainausten osuus kirjastoautojen ja lähikirjastojen kokonaislainauksesta oli lisääntynyt tai pysynyt ennallaan viime vuosien aikana. Lastenkirja-aineiston uusiutumisen laatutavoitteita on kehitetty pohjoisten 138
KUVA 7.13. Lastenlainojen osuus kirjastoautojen lainoista vuonna 2007 (kuntien %-osuus). KUVA 7.14. Lastenlainojen osuus lähikirjastojen lainoista vuonna 2007 (kuntien %-osuus). 5 % 18 % 38 % 39 % Lähde: Lääninhallitusten kysely kirjastoille Lastenkirjojen osuus alle 25 % 25-40 % 41-60 % yli 60 % Lasten lainojen osuus yli 60 % 41-60 % 25-40 % alle 25 % 13,3 % 8,9 % Lähde: Lääninhallitusten kysely kirjastoille 39,9 % 38 % 0 20 40 60 TAULUKKO 7.22. Lasten (0 15 -vuotiaat) kirjastonkäyttö, kirjakokoelmat ja hankitut kirja-aineistot vuonna 2006. Lääni Lasten osuus väestöstä Lastenkirjojen osuus lainauksista Lastenkirjojen osuus hankinnasta Kokoelma / lapsi Hankinnat / lapsi % % % Etelä-Suomi 19 37 36 7,7 0,5 Länsi-Suomi 18 40 35 12,3 0,6 Itä-Suomi 17 40 34 13,4 0,7 Oulu 21 43 39 10,8 0,7 Lappi 18 40 32 15,3 0,7 Koko maa 18 39 36 10,4 0,6 Lähde: Tilastokeskus ja Suomen yleisten kirjastojen tilastot TAULUKKO 7.23. Lapsille ja nuorille tarjottujen palvelujen yleisyys pääkirjastoissa, lähikirjastoissa ja kirjastoautoissa (kirjastojen % -osuus). Palvelu tarjolla pääkirjastossa Palvelu tarjolla lähikirjastossa Palvelu tarjolla kirjastoautossa % % % Satutunnit 81 53 5 Kirjavinkkaus 81 52 17 Kirjailijavierailut 78 35 21 Lukudiplomitoiminta 53 47 43 Teemapaketit päiväkodeille 53 42 44 Teemapaketit kouluille 57 45 54 Kirjastonkäytön opetus / alle kouluikäiset 84 53 27 Kirjastonkäytön ja tiedonhallintataitojen opetus / 1-6 -luokka 97 89 56 Kirjastonkäytön ja tiedonhallintataitojen opetus / 7-9 -luokka 86 43 6 Kirjastonkäytön ja tiedonhallintataitojen opetus / lukio ja 2.aste 62 17 2 Lähde: Lääninhallitusten kysely kirjastoille kirjastojen arviointi- ja kehittämisprojektissa Parkissa. Laatusuosituksena on, että lastenkirjakokoelmassa tulee olla vähintään kahdeksan kirjaa lasta kohden ja lastenkirjahankinnan tulee olla vähintään yksi kirja lasta kohden vuodessa. Lastenkirjakokoelman osalta tavoite kahdeksan kirjaa lasta kohden toteutui muualla paitsi Etelä- Suomen läänissä. Lastenkirjojen hankinnan tavoite yksi kirja lasta kohden vuodessa ei toteutunut missään läänis- 139
sä. Kaikkiaan hankintatavoite toteutui vain joka neljännessä kirjastossa (Kuva 7.15.). Keskimäärin kirjastoihin Suomessa hankittiin jokaista alle 15-vuotiasta kohden 0,6 kirjaa. Lisäksi kuntien väliset erot olivat huomattavia. (Taulukko 7.22.) Kirjastoissa oli kirjojen lisäksi lapsille ja nuorille monipuolisesti palvelutarjontaa. Osa toiminnasta oli säännöllistä, mutta osa toteutettiin satunnaisesti esimerkiksi hankerahoituksen turvin. Lasten ja nuorten palvelujen kannalta lähikirjastot ja kirjastoautot olivat merkittäviä. Lasten ja nuorten lukemisen edistämistä tukevat satutunnit, kirjavinkkaus ja lukudiplomitoiminta sekä kirjailijavierailut olivat säännöllistä toimintaa useimmissa kirjastoissa. Päiväkoteja ja kouluja kirjastot palvelivat kokoamalla teemapaketteja eri aiheista. Harvemmissa kirjastoissa ja kertaluonteisesti järjestettiin sanataideopetusta, taidetyöpajoja ja pelitapahtumia. Etenkin koulun ja kirjaston yhteistyö oli yleistä. Koululaisilla oli mahdollisuus käyttää kirjastoa kirjaston aukioloaikojen ulkopuolella oppituntien aikana ja koulukuljetuksia odottaessaan. Kirjastoautojen reitit kattoivat lähes kaikki koulut ja yli puolet päiväkodeista (Taulukko 7.23.). Kaksikielisistä kunnista joka toinen ilmoitti, että kirjasto tarjosi jotain edellä mainituista palveluista lapsille ja nuorille molemmilla kielillä. Kaikista kirjastoista vajaalla viidenneksellä oli tarjolla monikulttuurisia kirjastopalveluja lapsille ja nuorille. Näitä palveluja olivat esimerkiksi monikieliset satutunnit, kerhotoiminta ja tapahtumat. Saamelaisten kotiseutualueen kunnista Enontekiö ja Utsjoki tarjosivat saamenkielisille lapsille ja nuorille omakielisen aineiston lisäksi ajoittain muun muassa satutunteja ja kirjavinkkausta. Kirjaston ja koulun yhteistyö oli oleellinen osa useimpien kirjastojen toimintaa. Yhteistyö olikin luontevaa, sillä 70 prosenttia kirjastojen palvelupaikoista sijaitsee koulujen yhteydessä. Joka neljännessä kunnassa kirjasto on päiväkodin yhteydessä. Kirjaston ja koulun yhteistyön kehittämisen ongelmana oli kustannusten jako. Vain joka kymmenennessä kunnassa koulutoimi osallistui yhteistyöstä aiheutuviin kustannuksiin. Yhtä harvinaista oli kirjaston osallistuminen paikallisten opetussuunnitelmien tai tietostrategioiden päivittämiseen. Nuorisotoimen kanssa kirjastot tekivät yhteistyötä joka toisessa kunnassa. Nuorten tieto- ja neuvontapalvelu oli tulossa tai oli jo olemassa muutamissa kirjastoissa. ONKO ASIAKKAIDEN SAATAVILLA UUSIUTUVA JA AJANTASAINEN AINEISTOKOKOELMA? Kirjastojen aineistokokoelmat uusiutuvat hitaasti, uutuushankintojen määrissä jäädään selvästi alle suosituksen. Ajantasainen ja uusiutuva aineistokokoelma on laadukkaiden kirjastopalvelujen edellytys toimivan ja kattavan kirjastoverkon lisäksi. Opetusministeriön asettaman uutuushankinnan määrällisen tavoitteen 400 uutta kirjaa tuhatta asukasta kohden vuodessa saavutti vain 40 prosentissa kirjastoista. Syynä olivat niukat hankintamäärärahat. Kirjastot käyttivät vuonna 2003 kirjojen hankintaan 4,49 euroa asukasta kohden, vuonna 2007 vain seitsemän senttiä enemmän. Nousu ei vastaa kirjallisuuden hintojen nousua. Uutuushankintojen määrät vaihtelivat kunnittain paljon. (Kuva 7.15.) Kokoelman uusiutumista arvioitiin myös vertaamalla uutuushankintojen ja poistojen suhdetta olemassa olevaan kokoelmaan. Unescon laatutavoitteen mukaan kirjastojen vuosittaisten kirjahankintojen ja -poistojen tulisi olla vähintään kahdeksan prosenttia kirjakokoelmasta. Kirjahankintojen määrä kirjakokoelmasta oli keskimäärin neljä Koko maa Lappi Oulu Itä-Suomi Länsi-Suomi Etelä-Suomi 0 % 20 % 40 % 60 % Lähde: Suomen yleisten kirjastojen tilastot prosenttia ja kirjapoistojen osuus keskimäärin 4,5 prosenttia kirjakokoelmasta vuonna 2006. Näillä hankintaja poistomäärillä kirjastojen aineistot eivät uusiudu tavoitteen mukaisesti. Lisäksi kuntakohtaiset erot hankintojen ja poistojen osuuksissa olivat suuria. Asiakkaiden kirjastoaineiston saatavuutta kirjastot pyrkivät parantamaan kuntarajat ylittävällä kirjastokokoelmien yhteiskäytöllä. Kirjastoista lastenkirjahankinnois sa tavoitetasolle yltäneet kunnat (%) kirjahankinnoissa tavoitetasolle yltäneet kunnat (%) KUVA 7.15. Kirjahankinnoissa ja lastenkirjahankinnoissa tavoitetasolle yltäneiden kuntien % - osuus vuonna 2006. 70 prosentilla oli yhteinen aineisto- ja asiakastietokanta naapurikuntien kanssa. Näistä kirjastoista 53 prosentilla oli lisäksi käytössä seutukuljetusjärjestelmä. Jokaisessa kirjastossa on lisäksi oltava riittävä ja ajantasainen peruskokoelma. 140
MITEN KIRJASTOT ARVIOIVAT PALVELUJENSA LAATUA JA RIITTÄVYYTTÄ? Itsearviointi ja asiakkaiden kuuleminen ei ole vielä vakiintunut kirjastoissa säännölliseksi toiminnaksi. Itsearviointi on kirjastoille oman toiminnan kehittämisen väline. Itsearviointiin velvoittaa myös kirjastolaki. Kirjastoista vain joka toisessa oli tehty itsearviointi. Toimintaansa arvioivista kirjastoista neljäsosa päivitti arviointinsa säännöllisesti. Poikkeuksena oli Oulun lääni, jossa aiemmin toteutettu arviointiprojekti oli vakiinnuttanut arvioinnin kirjastojen säännölliseksi toiminnaksi. Kirjastopalvelujen asiakaslähtöinen kehittäminen edellyttää asiakkaiden kuulemista. Säännöllisesti toteutettujen asiakaskyselyjen avulla asiakastuntemusta ja asiakaslähtöisiä palveluja kehitettiin joka neljännessä kirjastossa. Päivittäisen asiakaspalautteen yleisin muoto oli suullinen palaute. Lisäksi asiakaspalautetta otettiin vastaan kirjallisesti (81 prosenttia kirjastoista) ja internetin kautta (76 prosenttia kirjastoista). Kirjastot pitivät useimpia opetusministeriön kirjastoja koskevia laatusuosituksia edelleen käyttökelpoisina. Ajantasaistamista kaipasivat vastaajien mukaan fyysisen saavutettavuuden, muun kuin kirja-aineiston hankinnan, fyysisten kirjastokäyntien, lainausten ja lainaajien määrien laatusuositukset. Vastauksissa heijastui kirjastotoiminnan muutos yhä monipuolisempiin aineistoihin ja sähköiseen asiointiin. Myöskään kirjastojen yhä pidemmälle verkostoituneita toimintatapoja ei enää voida mitata pelkästään alkuperäisillä mittareilla. Tarve uusille, monipuolisille laatutavoitteille oli selkeä. Vastaajista 73 prosenttia piti tarpeellisimpana laatutavoitteena korkeakoulutetun kirjastoammatillisen henkilöstön osuuden määrittelyä. Myös kokoelmien uusiutumisnopeutta ja eri-ikäisten asiakkaiden asiakastyytyväisyyttä kuvaavia laatusuosituksia pidettiin tärkeinä. ARVIOINTIRYHMÄ Sivistystoimentarkastaja, YTM Eeva Hiltunen, puhelin 071 875 2178 eeva.hiltunen@laaninhallitus.fi Sivistystoimentarkastaja, YTM Satu Ihanamäki, puhelin 071 876 2604 satu.ihanamaki@laaninhallitus.fi Sivistystoimentarkastaja, YTM Kristiina Kontiainen, puhelin 071 873 2242 kristiina.kontiainen@laaninhallitus.fi Kirjastotoimentarkastaja, YTM Merja Kummala-Mustonen, puhelin 071 876 2357 merja.kummala-mustonen@laaninhallitus.fi Erikoissuunnittelija, YTM Marjaterttu Kursu, puhelin 071 873 2247 marjaterttu.kursu@laaninhallitus.fi Sivistystoimentarkastaja, YTM Marjariitta Viiri, puhelin 071 874 2814 marjariitta.viiri@laaninhallitus.fi TIETOLÄHTEET * Kirjastolaki 904/1998 * Kirjastoasetus 1078/1988 * Suomen perustuslaki (731/1999) * Lääninhallitusten kysely Suomen yleisille kirjastoille marraskuussa 2007 * Suomen yleisten kirjastojen tilastot http://tilastot.kirjastot.fi * Tilastokeskus. Väestöruutuaineisto (31.12.2006) * Kirjastopoliittinen ohjelma 2001 2004. Opetusministeriö, Kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopolitiikan osaston julkaisusarja nro 2/2001. * Kirjastostrategia 2010: Tiedon ja kulttuurin saatavuuden politiikka. Opetusministeriön julkaisuja 2003:1. * Kirjaston kehittämisohjelma 2006 2010. Kirjasto maaseudun ja taajamien monipalvelukeskuksena. Opetusministeriön julkaisuja 2006:44. * Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma 2007 2011. Opetusministeriön julkaisuja 2007:41. * Peruspalveluohjelma 2008 2011. Peruspalveluohjelmaa valmisteleva ministeriryhmä. Helsinki 2007. http://www.intermin.fi/intermin/images.nsf/files/ce9bd989cad0203ac22572a300435d23/$file/peruspalveluohjelma_2008-2011.pdf * Uudistuvat lähipalvelut. Kuntalaisen Paras. Kuntaliitto, 2007 141
7.3. LIIKUNTATOIMI 7.3.1. KUNNALLISTEN LIIKUNTAPAIKKOJEN KÄYTTÖMAKSUPOLITIIKKA JOHTOPÄÄTÖKSET/TOIMENPIDE-EHDOTUKSET JOHTOPÄÄTÖKSET 1. Erityisryhmiin kuuluvia aktivoidaan harrastamaan liikuntaa tarjoamalla heille alennettuja tai ilmaisia liikuntapaikkojen käyttömaksuja. Alennuksen perusteet vaihtelevat kunnissa kuitenkin paljon, eikä järjestelmällistä vaikutusten seurantaa ole yleensä järjestetty. Osa erityisryhmiin kuuluvista liikunnanharrastajista tarvitsee avustajaa liikuntapaikoille. Kuitenkin vain 19 % vastanneista kunnista järjesti avustajia liikuntapaikoille 2. Liikuntapaikkojen käyttömaksupolitiikalla pyritään useimmiten lisäämään lasten ja nuorten liikuntaaktiivisuutta. Painotus lasten ja nuorten liikuntaan näkyy alennettuina hintoina tai kokonaan ilmaisina liikuntapaikkoina. Maksuttomia liikuntapaikkoja lapsille ja nuorille tarjosi 39 % vastanneista kunnista. Aikaisempiin arviointeihin verrattuna kehitys on ollut positiivinen. Lisäksi moni kunta ilmoitti vastauksissaan tarjoavansa maksuttomia tiloja urheilu- ja liikuntaseuroille alle 18-vuotiaiden toimintaan. 3. Käyttömaksuissa oli eroja kuntien ja eri käyttäjäryhmien välillä. Vaikka liikuntapaikkojen palvelun laadussa on eroja, niin silti samantasoisesta palvelusta joutuu maksamaan eri hinnan riippuen asuinkunnasta. Kuntalaisten liikuntaedellytysten suhteen kuntien liikuntapaikkojen käyttömaksupäätökset on yksi merkittävimmistä strategisista ratkaisuista kunnallisessa liikuntatoimessa, joka pohjautuu joko virallisesti hyväksyttyyn päätökseen tai vakiintuneeseen käytäntöön. TOIMENPIDE-EHDOTUKSET 1. Kuntien tulee tukea erityisryhmien liikunnan harrastamista alennettujen tai täysin ilmaisten käyttömaksujen lisäksi myös järjestämällä liikkujien tarvitsemia henkilökohtaisia avustajia. Avustajia voitaisiin järjestää kunnallisille liikuntapaikoille esimerkiksi yhteistyössä sosiaali- ja terveystoimen kanssa. 2. Kuntien tulee tiedostaa liikuntapaikkojen käyttömaksupolitiikan vaikutukset sekä kytkeä käyttömaksupainotukset laajempiin kuntalaisten hyvinvointia edistäviin strategisiin ratkaisuihin. 3. Laajoja käyttäjäryhmiä palvelevien liikuntapaikkojen, kuten koulujen liikuntasalien ja uimahallien tulee olla mahdollisimman edullisesti kuntalaisten käytössä. Korkeat käyttömaksut eivät saa olla este liikunnan harrastamiselle kunnallisilla liikuntapaikoilla. 4. Käyttömaksujen korotuspaineet kohdistuvat aikuisten käyttömaksuihin. Korotusten syynä on useimmiten liikuntapaikkojen tuottotavoitteiden kasvu. 142
ARVIOINTIASETELMA ARVIOINTIKRITEERIT ARVIOINTIKYSYMYKSET ARVIOINTIMITTARIT PALVELUTAVOITTEET Kunnan liikuntapaikkojen käyttömaksupolitiikka erityisryhmien liikunnassa. Miten kunta edistää erityisryhmien liikuntaa käyttömaksupolitiikallaan? Erityisryhmien liikunnan painotukset käyttömaksupolitiikassa. Käyttömaksupolitiikalla edistetään erityisryhmien liikuntaa. Kunnan liikuntapaikkojen käyttömaksupolitiikan vaikutus liikunnan harrastamiseen Pyritäänkö liikuntapaikkojen käyttömaksuilla vaikuttamaan liikuntakäyttäytymiseen? Virallisesti määritelty kunnan liikuntapaikkojen käyttömaksupolitiikka. Käyttömaksupolitiikan painotukset käyttäjäryhmien ja liikuntapaikkojen suhteen. Liikuntaa aktivoidaan alennetuilla käyttömaksuilla Muutokset kuntien liikuntapaikkojen käyttömaksupolitiikassa. Mihin käyttömaksupolitiikan muutokset perustuvat? Vaikuttaako kuntakoko käyttömaksujen korotustarpeeseen? Käyttömaksupolitiikan painotukset käyttäjäryhmien ja liikuntapaikkojen suhteen. Käyttömaksupolitiikan muutokset perustuvat ennalta laadittuun strategiaan. JOHDANTO Kunnallisen liikuntatoimen palvelut ovat osa Suomen perustuslaissa säädetyistä sivistyksellisistä perusoikeuksista. Kuntalain mukaan kunnan tehtävänä on edistää asukkaidensa hyvinvointia ja kestävää kehitystä alueellaan. Liikunta on hyvinvointipolitiikan keskeinen väline ja sillä on merkittävä rooli kuntalaisten terveyden ylläpidossa. Liikuntalain 3 :n mukaan kunnan tulee luoda edellytyksiä kuntalaisten liikunnalle kehittämällä paikallista ja alueellista yhteistyötä sekä terveyttä edistävää liikuntaa, tukemalla kansalaistoimintaa, tarjoamalla liikuntapaikkoja sekä järjestämällä liikuntaa ottaen huomioon myös erityisryhmät. Liikuntalain asettamien tavoitteiden toteuttamista paikallistasolla tuetaan informaatio-ohjauksen lisäksi myös säädöksillä ja olosuhteiden kehittämiseen kohdennetulla rahoituksella. Peruspalvelujen arvioinnin aiheena vuonna 2007 oli kunnallisten liikuntapaikkojen käyttömaksupolitiikka lasten, aikuisten ja erityisryhmien osalta. Tämä arviointi oli viimeinen osa kolmivuotista kuntien liikuntapaikkojen käyttömaksujen arviointiteemaa. Vuonna 2007 arviointia täydennettiin erityisesti erityisryhmien liikunnan osalta ja tehtiin myös kooste arviointituloksista ja siten muodostettiin kokonaiskuva kuntien liikuntapaikkojen käyttömaksupolitiikasta. Vuonna 2005 arvioitiin käyttömaksupolitiikkaa lasten ja nuorten käyttämissä liikuntapaikoissa ja vuonna 2006 aikuisten liikunnan osalta. Käyttömaksupolitiikkaan liittyviä maakunnallisia tai valtakunnallisia palvelutavoitteita ei ole määritelty lainsäädännössä eikä ohjeistettu esimerkiksi ministeriön ohjein tai päätöksin. Palvelutavoitteet on muodostettu läänien yhteisen arviointiryhmän asiantuntemukseen perustuen. Erityisryhmien liikunta määritellään erityisryhmien liikunta 2000-toimikunnan mietinnön (1996) mukaan sellaisten henkilöiden liikunnaksi, joilla on vamman, sairauden tai muun toimintakyvyn heikentymisen tai sosiaalisen tilanteen vuoksi vaikea osallistua yleisesti tarjolla olevaan liikuntaan ja joiden liikunta vaatii soveltamista ja erityisosaamista. Erityisryhmiin kuuluvia henkilöitä on Suomessa noin miljoona. Erityisryhmien liikuntapalveluja järjestävät kunnan liikuntatoimen ja sosiaali- ja terveystoimen lisäksi myös kansanterveys-, vammais- ja erityisliikuntajärjestöt, eläkeläisjärjestöt, sosiaali- ja terveydenhuollon laitokset sekä kansalais- ja työväenopistot. Erityisliikunnan kohderyhmä painottuu vanhempiin ikäluokkiin, mutta erityisliikunnan palveluista hyötyviä löytyy kaikista ikäluokista. Erityisryhmien liikunnan osalta keskeisimmät kunnalliset liikuntapaikat ovat uimahalli, kuntosali sekä liikuntasali. Erityisryhmien liikunta vaatii muuhun liikuntaan verrattuna enemmän erityisjärjestelyjä: liikuntapaikkojen esteettömyys sekä ohjaajien asiantuntemus korostuvat. Usein tarvitaan myös kuljetuspalveluja ja avustaja. Kuntien tuki vaikuttaa näin ollen merkittävästi erityisryhmien liikunnan harrastamiseen. Kunnissa on käytössä hyvin erilaisia ja monimutkaisia alennusjärjestelmiä erityisryhmiin kuuluville. Käytössä on esimerkiksi seuraavanlaisia alennuksia: eläkeläisalennukset, seniorikortit sekä sairauteen tai vammaan perustuvat alennukset. Alennusperusteena voi olla myös taloudellinen tilanne tai se, että liikunta tukee lääkärin määräämää kuntoutusta. Erityisryhmien liikuntapaikkojen käyttö- 143
maksujen alennusperusteet ovat usein moninaisempia kuin lasten ja nuorten tai aikuisten. Kuntalaisten liikuntapalvelujen käyttöön ja liikuntakäyttäytymiseen vaikuttavat useat eri tekijät. Liikuntakäyttäytymistä kuvaavan Greenin mallin mukaan liikuntakäyttäytymiseen vaikuttavat tekijät voidaan jaotella altistaviin, mahdollistaviin ja vahvistaviin tekijöihin. Tässä arvioinnissa tarkasteltavat liikuntapaikkojen käyttömaksut kuuluvat liikuntaa mahdollistaviin tekijöihin kuten myös liikuntaolosuhteet, palvelujen saatavuus ja liikuntataidot. Liikunnasta saadut kokemukset sekä lähiympäristön liikuntaasenteet ja tuki taas voivat vahvistaa liikuntaharrastusta, kun perustekijät ovat kunnossa. Tämän vuoksi on tärkeää, että liikuntaa mahdollistavat tekijät on turvattu mahdollisimman hyvin kunnassa. Mikäli kunnan liikuntapaikkojen käyttömaksut ovat kohtuulliset tai käyttö on kuntalaisille ilmaista, tämä on merkittävä liikuntaa mahdollistava tekijä. Erityisesti maksuilla on vaikutusta taloudellisesti heikommassa asemassa olevien liikunnan harrastamiseen. Aikaisempien käyttömaksupolitiikkaa koskevien peruspalvelujen arviointitulosten mukaan käyttömaksuihin kohdistuu varsinkin suurten kaupunkien osalta voimakkaita korotuspaineita. Viime vuosina liikuntapaikkojen käyttömaksuja on joutunut korottamaan reilu kolmannes Suomen kunnista (Manner-Suomi). Suuremmissa kunnissa monipuolinen liikuntapaikkatarjonta sekä rakentamis- ja käyttökustannuksiltaan kalliit liikuntapaikat kuten uimahalli, jäähalli tai suuri liikuntahalli aiheuttavat runsaasti kustannuksia, jotka osin katetaan käyttäjiltä perityillä maksuilla. Väestömäärältään pienemmissä kunnissa, joissa liikuntapaikkatarjonta painottuu koulujen liikuntasalien lisäksi ulkoliikuntapaikkoihin, kaikki liikuntapaikat saattavat olla käyttäjille ilmaisia. Suomen kunnista 39 % ei peri lapsilta ja nuorilta lainkaan maksuja liikuntapaikkojen käytöstä. Käyttömaksujen määräytyminen perustuu poliittiseen harkintaan ja kunnat voivat priorisoida eri käyttäjäryhmien liikuntaa alennetuilla maksuilla tai ilmaisella liikuntapaikkojen käytöllä. Käyttömaksujen määrittely kunnassa on aina strateginen linjaus, joka pohjautuu joko virallisesti hyväksyttyyn päätökseen tai vakiintuneeseen käytäntöön. Suomen kunnista noin 83 % käyttömaksut perustuvat virallisesti hyväksyttyihin (vähintään lautakuntatason päätös) määräytymisperusteisiin. Käyttömaksujen suuruus ei saisi olla esteenä liikuntapaikkojen käytölle ja mikäli maksuja joudutaan korottamaan, tulisi sen vaikutusta kuntalaisten liikuntakäyttäytymiseen seurata. Lasten ja nuorten osalta ilmaiset liikuntapaikat tukevat sekä omaehtoista että seuroissa tapahtuvaa liikunnan harrastamista ja innostavat lapsia kokeilemaan eri liikuntalajeja. Käyttömaksupolitiikan arviointi perustui kuntien liikuntatoimesta vastaavien viranhaltijoiden ilmoittamiin tietoihin, jotka kerättiin lääneittäin kunnilta verkkokyselynä. Valtakunnallisesti kyselyyn vastasi 302 kuntaa, joka oli 76 % Suomen kunnista vuonna 2007. Vastausprosentit lääneittäin olivat: Etelä-Suomi 80 %, Länsi-Suomi 60 %, Itä-Suomi 89 %, Oulun ja Lapin lääni 100 %. Kuntaluokituksena on käytetty Tilastokeskuksen Tilastollinen kuntaryhmitys 2008 alueluokitusta, jossa kunnat on jaettu kaupunkimaisiin, taajaan asuttuihin ja maaseutumaisiin kuntiin. LÄHITULEVAISUUDEN NÄKYMÄT Perinteisesti kunnat ovat vastanneet liikuntapaikkojen rakentamisesta ja kunnossapidosta. Tilanne on kuitenkin muuttunut ja liikuntapaikkarakentamiseen on tullut uusia toimijoita. Liikuntapaikkojen rakentamisesta vastaa yhä useammin kiinteistöosakeyhtiö, jossa kunta voi olla osakkaana tai joka on puhtaasti kaupallinen. Liikuntapaikan omistajuus tulee jatkossa entistä enemmän vaikuttamaan liikuntapaikkojen käyttömaksuihin. Jotta liikuntapaikka pystyy toimimaan kaupallisin perustein, joudutaan käytöstä perimään korkeampia maksuja kuin kunnallisilla liikuntapaikoilla, joiden käyttökustannuksista kunta kattaa merkittävän osan. Mikäli kunnalliset palvelut vähentyvät, lisääntyy kansalaisten epätasa-arvoisuus liikuntapalvelujen käyttäjinä. Liikuntapaikkojen yksityisomistuksen lisääntymisen myötä on viitteitä siitä, että kilpailulainsäädäntö tulee vaikuttamaan liikuntapaikkojen valtiolliseen ja kunnalliseen tukemiseen. Tällöin paine käyttömaksujen korotuksiin kasvaa. MITEN KUNTA EDISTÄÄ ERITYISRYHMIEN LIIKUNTAA KÄYTTÖMAKSUPOLITIIKALLAAN? Erityisryhmiin kuuluvia aktivoidaan harrastamaan liikuntaa tarjoamalla heille alennettuja tai ilmaisia liikuntapaikkojen käyttömaksuja. Alennuksen perusteet vaihtelevat kunnissa kuitenkin paljon, eikä järjestelmällistä vaikutusten seurantaa ole yleensä järjestetty. Erityisryhmiin kuuluvia aktivoitiin harrastamaan liikuntaa tarjoamalla heille alennettuja tai ilmaisia liikuntapaikkojen käyttömaksuja. Erityisryh- miin kuuluvat saivat harrastaa liikuntaa ilman käyttömaksua 30 % vastanneista kunnista ja 56 % kunnista maksut olivat alennettuja. Maksuttomia liikuntapaikkoja tarjoavat kunnat olivat pääasiassa maaseutumaisia kuntia, joissa ei ollut rakennettuja sisäliikuntatiloja, vaan kunnan liikuntapaikka- 144
TAULUKKO 7.24. Erityisliikunnan ohjattujen liikuntaryhmien järjestäjät kunnissa vuonna 2007. Alue Kunta Järjestö Palveluyritys Lkm % Lkm % Lkm % Lappi 20 95 10 48 2 10 Oulu 37 79 23 49 12 26 Itä-Suomi 45 88 28 55 13 25 Länsi-Suomi 85 75 52 46 25 22 Etelä-Suomi 55 80 46 67 23 34 Koko maa yht. 242 80 159 53 72 24 tarjonta painottui ilmaisiin ulkoliikuntapaikkoihin. Erityisryhmille omaehtoinen liikunta on tärkeää, sillä liikunnan avulla erityisryhmään kuuluvat henkilöt voivat ylläpitää tai kehittää omaa toimintakykyään ja siten ennalta ehkäistä mahdollista avun tarvetta. Tämä korostuu erityisesti ikäihmisten kohdalla. Erityisryhmien alennuksen peruste vaihteli kunnittain ja perusteena oli useita eri kriteerejä. Eläkeläiset saivat alennetun käyttömaksun 62 % vastanneista kunnista. Tämä oli yleisin alennuksen peruste. Kunnista 57 % myönsi erityisryhmien alennuksen sosiaalisen tilanteen tai sairauden tai vamman perusteella. Edellä mainittujen kriteerien lisäksi alennetun käyttömaksun sai seniorikortin perusteella 18 % kunnista. Kunnissa oli käytössä erilaisia ja osin hyvinkin tarkkoja ja monimutkaisia käyttömaksujärjestelmiä erityisryhmien liikunnan suhteen. Esimerkiksi sairauteen tai vammaan perustuva alennus saattoi määräytyä lääkärin diagnoosin perusteella ja diagnosoidut sairaudet ja vammat oli erikseen lueteltu käyttömaksuissa. Liikuntapaikkakohtaisesti alennuksia tarkasteltiin erityisryhmien kannalta tärkeimpien liikuntapaikkojen osalta. Kyselyn mukaan Suomessa seitsemässä uimahallissa oli erityisryhmiin kuuluvilla mahdollisuus uida ilmaiseksi. Alennetulla käyttömaksulla uimahalliin pääsi 116 eli 39 % vastanneista kunnista. Kuntosali oli ilmainen erityisryhmille neljäsosassa kunnista ja liikuntasalit 36 % kunnista. Osa erityisryhmiin kuuluvista liikunnanharrastajista tarvitsee avustajaa liikuntapaikoilla. Kuitenkin vain 19 % vastanneista kunnista kunta järjesti avustajia liikuntapaikoille. Siten vaikean liikuntaesteisyyden rajoittamat henkilöt olivat useassa kunnassa oman tuttavapiirinsä varassa liikuntaa harrastaessaan ja avustajan puuttuminen saattoi muodostua heille liikunnan esteeksi. Vastanneista kunnista 59 % ei perinyt avustajalta käyttömaksua. Tämä ratkaisu tuki vahvasti erityisryhmien liikunnan harrastamista. Käytännöissä oli jonkin verran eroja ja 12 % kunnista peri avustajalta saman maksun kuin avustettavalta. Avustajan lisäksi liikuntapaikan saavutettavuus on usein ratkaisevassa asemassa erityisryhmiin kuuluvan liikunnan harrastuksen kannalta. Kuljetukset liikuntapaikoille lisäisivät merkittävästi erityisryhmien liikuntamahdollisuuksia ja merkitys korostuu erityisesti haja-asutusalueilla. Kyselyn mukaan vain 28 % kunnista järjesti niitä. Kuljetuksia järjestettiin kehitysvammaisille, erityisoppilaille ja eläkeläisille ja useimmiten uimahalliin. Erityisryhmiin kuuluville ohjatut liikuntaryhmät ovat merkittävä osa terveyden ja toimintakyvyn ylläpitoa. Ammattitaitoisten ohjaajien suunnittelemat ja ohjaamat ryhmät tukevat hyvin kuntoutusta ja ryhmäliikunta tarjoaa myös sosiaalisia kontakteja, jotka muuten jäävät usein vähäisiksi. Kunnissa erityisryhmien ohjatun liikunnan järjestämisestä vastasivat yleensä useat tahot yhteisesti, mutta kunnalla oli yleensä merkittävä rooli toiminnan järjestämisessä (Taulukko 7.24.). Kunnassa erityisryhmien ohjatun liikunnan järjestämisestä vastasivat liikunta- ja terveystoimi sekä kansalaisopistot. Muina järjestäjätahoina olivat useimmiten kansalaisjärjestöt ja palveluyritykset. Kyselyyn vastanneista Suomen kunnista 68 % eli yli kaksi kolmasosaa pyrki vaikuttamaan erityisryhmien liikuntaan käyttömaksuilla. Käyttömaksujen painotusten vaikutuksia liikunnan harrastamiseen seurattiin kunnissa vaihtelevasti. Yleisimmin seuranta toteutettiin liikuntapaikkojen kävijämääräseurannalla ja viranomaisarviona. Seurantamenetelmistä luotettavimpina voidaan pitää kävijämääräseurantaa ja kuntalaisille suunnattua kyselyä. Näitä menetelmiä oli kuitenkin käytetty yhteensä vain 51 % kunnista, joten voidaan sanoa, että suuressa osassa kunnista ei ollut käytössä systemaattisia erityisryhmiin kohdennettuja seurantamenetelmiä liikuntakäyttäytymisen muutoksen arvioimiseksi. PYRITÄÄNKÖ LIIKUNTAPAIKKOJEN KÄYTTÖMAKSUILLA VAIKUTTAMAAN LIIKUNTAKÄYTTÄYTYMISEEN? Käyttömaksupolitiikalla pyritään erityisesti edistämään lasten ja nuorten liikuntaa. Liikuntapaikkojen käyttömaksuista ja niiden perusteista päättäminen on yksi eniten kuntalaisten liikuntakäyttäytymiseen vaikuttavista strategisista ratkaisuista kuntien liikuntatoimessa. Vastanneista kunnista 34 % oli virallisesti hyväksytty liikuntatoimen kehittämisstrategia (Kuva 7.16.). Virallisesti hyväksytyllä tarkoitettiin teh- 145
dyssä kyselyssä kunnan päättävissä elimissä -vähintään lautakuntatasolla, hyväksyttyä asiakirjaa. Liikuntapaikkojen käyttömaksujen perusteet sisältyivät strategiaan 34 kunnassa, mikä oli 11 % vastanneista kunnista. Kuitenkin vastaajat olivat ymmärtäneet kysymyksen hieman väärin, sillä kysymykseen olivat vastanneet myös ne kunnat, joilla kehittämisstrategiaa ei ollut. Laajemmasta kehittämissuunnitelmasta erillisenä ratkaisuna käyttömaksuperusteet oli virallisesti hyväksytty 73 % kunnista. Käyttömaksujen sitominen liikuntatoimen laajempiin kehittämissuunnitelmiin vahvistaa kunnan liikuntapalvelujen johdonmukaista ja pitkäjänteistä suunnittelua ja toteutusta. Lisäksi se pakottaa kunnan pohtimaan syvällisemmin käyttömaksujen vaikutuksia kuntalaisten liikuntakäyttäytymiseen pidemmällä aikavälillä. Käyttömaksujen käsittely kunnan päättävissä elimissä antaa myös mahdollisuuden kytkeä käyttömaksupainotukset laajempiin kuntalaisten hyvinvointia edistäviin strategisiin ratkaisuihin ja tuo maksujen perusteisiin läpinäkyvyyttä. Kuvasta 7.16. voidaan havaita, että Länsi- ja Etelä-Suomessa strategista suunnittelua tehtiin pääsääntöisesti taajaan asutuissa tai kaupunkimaisissa kunnissa. Näissä lääneissä palvelun laadussa oli siten havaittavissa alueellista eriarvoisuutta. Tosin kunta- ja palvelurakenneuudistuksen mukanaan tuomat kuntaliitokset muuttanevat tilannetta ja muodostettaessa suurempia palveluyksiköitä myös liikuntatoimen strateginen suunnittelu alueellisesti laajenee. Huomionarvoista on myös, että Lapissa liikuntastrategia löytyy vain viidestä läänin 21 kunnasta. Noin puolet vastanneista kunnista pyrkii käyttömaksupainotuksilla edistämään ensisijaisesti lasten ja nuorten liikuntaa (Taulukko 7.25.). Seuraavaksi eniten painotettiin aikuisliikuntaa, 16 % kunnista. Yli neljäsosalla kunnista ei ollut käyttäjäryhmiä koskevia erillisiä painotuksia. Tämä selittyy osittain sillä, että pienillä kunnilla ei ole maksullisia liikuntapaikkoja. Lisäksi Etelä-Suomen kuntien käyttömaksupolitiikassa painotetaan lapsia ja nuoria muuta maata enemmän. KUVA 7.16. Liikuntatoimen strategiat Suomen kunnissa suhteessa kuntakokoon. Kuntien liikuntatoimen viranhaltijoista hieman vajaa kaksi kolmasosaa (65 %) oli sitä mieltä, että liikuntapaikkojen käyttömaksuilla on vaikutusta kuntalaisten liikunnan harrastamiseen. Vajaa kolmannes (28 %) oli sitä mieltä, ettei liikuntapaikkojen käyttömaksujen suuruudella ole vaikutusta kuntalaisten liikunnan harrastamiseen. Tämä oli yllättävä tulos, joka täytynee tulkita niin, että vastaajat olivat arvioineet tilannetta puhtaasti oman kuntansa näkökulmasta; kunnissa, joissa liikuntapaikkoja on vähän eikä niistä peritä maksua, ei käyttömaksuilla ole vaikutusta liikuntakäyttäytymiseen. Suurin osa Suomen kunnista täyttää edellä mainitut kriteerit, kaupunkimaisten kuntien keskittyessä eteläiseen Suomeen. Kokonaan ilmaiset liikuntapaikat kaikille erityisryhmille tarjosi 30 % vastanneista kunnista ja lapsille ja nuorille 39 % kunnista. Lapsilla ja nuorilla ilmaisen käytön yläikäraja oli useissa kunnissa 16 18 vuotta. Erityis- 146
KUVA 7.17. Ilmaiset liikuntapaikat erityisryhmille ja lapsille ja nuorille tarjoavat kunnat vuonna 2007 kuntaryhmittäin. 0,5 0,45 0,4 0,35 0,3 0,25 0,2 0,15 0,1 0,05 0 Lapset ja nuoret Erityisryhmät Kaupunkimainen Taajaan asuttu Maaseutumainen Koko maa yhteensä TAULUKKO 7.25. Käyttäjäryhmät, joihin liikuntapaikkojen käyttömaksupolitiikan painotukset ensisijaisesti kohdistuvat. Alue Aikuiset Erityisryhmät Lapset ja nuoret Kilpa- ja huippuurheilijat Ei eri käyttäjäryhmiä koskevia erillisiä painotuksia Lkm % Lkm % Lkm % Lkm % Lkm % Lappi 3 19 1 6 7 44 0 0 5 31 Oulu 7 15 3 6 23 49 1 2 13 28 Itä-Suomi 6 12 3 6 27 54 1 2 13 26 Länsi-Suomi 22 20 7 6 50 46 0 0 31 28 Etelä-Suomi 8 12 0 0 43 63 3 4 14 21 Koko maa yht. 46 16 14 5 150 52 5 2 76 26 TAULUKKO 7.26. Lasten ja nuorten käyttömaksujen keskiarvot eniten käytetyillä rakennetuilla sisäliikuntapaikoilla vuonna 2007 (euroa). Alue Uimahalli, kertamaksu Kuntosali, kertamaksu Liikuntasali iso, yhdistyksen tuntihinta Liikuntasali pieni, yhdistyksen tuntihinta Jäähalli, yhdistyksen tuntihinta Lappi 1,9 1,1 7,9 0,7 23,8 Oulu 2,7 2,3 8,7 5,0 42,2 Itä-Suomi 2,6 1,9 2,7 1,8 44,5 Länsi-Suomi 2,1 2,4 8,0 3,3 46,1 Etelä-Suomi 2,2 2,1 3,2 1,8 30,5 Koko maa yht. 2,3 2,2 5,7 2,5 39,9 ryhmille ilmaiset palvelut tarjoavista kunnista yli 39 % oli maaseutumaisia pieniä kuntia. Lasten ja nuorten osalta kaupunkimaisten alueiden osuus ilmaiset palvelut tarjoavista kunnista oli huomattavasti suurempi ja taajaan asuttujen alueiden osuus hieman suurempi (Kuva 7.17). Näin ollen lasten ja nuorten ilmaiset palvelut koskettavat huomattavasti suurempaa väestöpohjaa ja niiden liikuntapoliittinen merkitys on suurempi. Käyttömaksujen suuruutta selvitettäessä kunnilta selvitettiin aikuisten, lasten ja nuorten sekä eläkeläisten käyttömaksut viiden keskeisimmän liikuntapaikan osalta. Liikuntapaikat olivat uimahalli, kuntosali, iso liikuntasali, pieni liikuntasali ja jäähalli. Koska käyttömaksut vaihtelevat huomattavasti viikonpäivän (arkipäivä vai viikonloppu), kellonajan, vuodenajan ja kohderyhmän mukaan, pyrittiin vastaajaa ohjeistamaan mahdollisimman tarkasti hinnan merkitsemisessä. Käyttömaksua kysyttäessä tehtiin seuraavat rajaukset: normaalihintainen kertamaksu tai tuntihinta, talvella arkipäivisin klo 17.00 19.00 välisenä aikana. Mikäli kunnassa oli useita samoja liikuntapaikkatyyppejä, pyydettiin vastaajaa merkitsemään eniten käytetyn (eniten käyttäjiä) liikuntapaikan maksu. Mikäli liikuntapaikan kertahinnan sijasta oli merkitty kuukausi-, lukukausi- tai vuosihinta, muunnettiin hinta kertamaksuksi sillä oletuksella, että sarjalippua käyttävät liikkuvat liikuntapaikalla keskimäärin kerran viikossa. Käyttömaksujen arvioinnissa oli tarkoituksena saada selville kuinka paljon liikuntapalvelut maksavat kuntalaisille kuntaomisteisilla liikuntapaikoilla. Tarkoituksena ei ollut selvittää koko kunnan taksapolitiikkaa eikä sitä, mistä käyttömaksut muodostuvat. Liikuntapaikkojen käyttömaksuissa oli suuria eroja. Käyttömaksun suuruuteen vaikuttaa liikuntapaikan pal- 147
velutarjonta ja palvelun laatu, joka koostuu esimerkiksi liikuntapaikan kunnossapidosta, oheispalveluista ja aukioloajoista. Myös kunnan poliittiset päätökset käyttömaksupolitiikan linjauksista osana kunnan hyvinvointipolitiikkaa vaikuttavat hintojen suuruuteen. Kuitenkin myös samantasoisten liikuntapaikkojen käyttömaksuissa saattaa olla merkittäviä eroja eri kuntien välillä. Tällöin kuntalaiset ovat selkeästi eriarvoisessa asemassa asuinkuntansa tarjoaman palvelun suhteen. Hintojen vaihtelua on tarkasteltu taulukossa 7.26. Taulukossa on vertailtu suosittujen liikuntapaikkojen käyttömaksujen keskiarvoja lapsilla ja nuorilla. Keskiarvon avulla on mahdollisuus havainnollistaa läänien välisiä alueellisia eroja käyttömaksuissa. Keskiarvolla raportoituna alueelliset erot näyttävät pienemmiltä kuin esimerkiksi hintojen ääriarvoilla esitettäessä. Kuitenkin keskiarvovertailua käytettäessä voidaan hintaeron olettaa koskettavan isompaa väestöpohjaa. Kuten taulukosta voidaan havaita, käyttömaksuissa oli alueellisia eroja ja lapset ja nuoret olivat eriarvoisessa asemassa käyttömaksujen osalta. Huomattavimmat erot lasten ja nuorten käyttömaksuissa olivat tuntihintaisten liikuntapaikkojen kohdalla. Havainto on sikäli huolestuttava, että yhdistykset vastaavat suurelta osin suomalaisten lasten ja nuorten liikuttamisesta ja kyselyn tulosten perusteella vaikuttaisi siltä, että lapsia ja nuoria liikuttavien yhdistysten toimintaedellytyksissä on isoja eroja eri puolella Suomea. Käyttömaksujen suuruus ei saisi olla esteenä liikuntapaikkojen käytölle ja mikäli maksuja joudutaan korottamaan, tulisi niiden vaikutusta kuntalaisten liikuntakäyttäytymiseen seurata. Lasten ja nuorten osalta ilmaiset liikuntapaikat tukevat sekä omaehtoista että seuroissa tapahtuvaa liikunnan harrastusta ja innostavat lapsia kokeilemaan eri liikuntalajeja. MIHIN KÄYTTÖMAKSUPOLITIIKAN MUUTOKSET PERUSTUVAT JA VAIKUTTAAKO KUNTAKOKO KÄYTTÖMAKSUJEN KOROTUSTARPEESEEN? Käyttömaksujen korotuspaineet kohdistuvat kaikkien käyttäjäryhmien, mutta erityisesti aikuisten käyttömaksuihin. Korostusten syynä on useimmiten liikuntapaikkojen tuottotavoitteiden kasvu. Aikaisempien käyttömaksupolitiikkaa koskevien arviointitulosten mukaan käyttömaksujen korotuksiin kunnissa kohdistui varsinkin suurten kaupunkien osalta voimakkaita korotuspaineita. Suuremmissa kunnissa monipuolinen liikuntapaikkatarjonta sekä rakentamis- ja käyttökustannuksiltaan kalliit liikuntapaikat kuten uimahallit, jäähallit tai suuret liikuntahallit aiheuttavat runsaasti kustannuksia, jotka osin katetaan käyttäjiltä perityillä maksuilla. Väestömäärältään pienemmissä kunnissa, joissa liikuntapaikkatarjonta painottuu koulujen liikuntasalien lisäksi ulkoliikuntapaikkoihin, kaikki liikuntapaikat saattavat olla käyttäjille ilmaisia. Yleisimmät maksulliset liikuntapaikat alle 18-vuotiaille olivat kuntosalit, uimahallit, jäähallit ja liikuntahallit. Viime vuosina useat Suomen kunnat ovat joutuneet korottamaan liikuntapaikkojen käyttömaksuja. Vuoden 2005 peruspalvelujen arvioinnin mukaan 50 % kunnista arvioi joutuvansa korottamaan liikuntapaikkojen käyttömaksuja lähivuosina alle 18- vuotiaiden osalta ja 36 % oli silloin jo korottanut. Kuntien liikuntatoimet joutuvat edelleen toimimaan niukentuvien taloudellisten resurssien rajoittamina, mikä heijastuu myös liikuntapaikkojen käyttömaksuihin. Kyselyyn vastanneissa Suomen kunnissa joudutaan korottamaan käyttömaksuja kaikissa käyttäjäryhmissä. Suurimmat korotuspaineet kohdistuvat aikuisten käyttömaksuihin, joita arvioi joutuvansa nostamaan 30 % kunnista (Kuva 7.18). Lasten ja nuorten maksuja arvioi joutuvansa korottamaan 34 kuntaa vastanneista 302 kunnasta (Taulukko 7.27.). Käyttäjäryhmien välisiin hinnoittelueroihin ja hintojen korotuksiin vaikuttaa kuntien käyttömaksuilla tavoittelema ohjausvaikutus. Esimerkiksi joissakin kunnissa halutaan kannustaa erityisesti ikäihmisiä tai lapsia ja nuoria liikkumaan, joten heille tarjotaan muita käyttäjäryhmiä edullisempia käyttömaksuja. Tämä on perusteltua kansanterveyden näkökulmasta; ikäihmisten toimintakyvyn lisäämisellä tai turvaamisella vähennetään mahdollista hoidon tarvetta tulevaisuudessa ja lasten ja nuorten liikuntaan aktivoimisella turvataan tulevaisuuden työikäisten toimintakykyä. Suurimmat käyttömaksujen korotuspaineet suhteutettuna rakenteellisesti samanlaisiin kuntiin olivat kaupunkimaissa kunnissa, lukuun ottamatta erityisryhmien käyttömaksuja, joissa suurimmat korotuspaineet olivat taajaan asutuissa kunnissa. Lukumääräisesti eniten käyttömaksuja korotettiin maaseutumaisissa kunnissa (Taulukko 7.27.). Osa näistä muutoksista oli ilmaisten liikuntapaikkojen muuttumista maksullisiksi ja osa maksujen korottamista. Käyttömaksujen korotustarpeeseen vaikutti kunnissa useimmiten liikuntatoimen budjettivarat: 78 kuntaa, 51 % vastanneista, ilmoitti liikuntatoimen budjetin syyksi käyttömaksujen muutostarpeelle. Liikuntapaikkojen ylläpitokustannukset pitää sovittaa annettuun budjettiraamiin. Koska käyttökustannukset ovat viime vuosina nousseet, muun muassa kohonneiden palkkakulujen ja energiakustannusten seurauksena, toimialan tuottovaatimukset ovat kasvaneet. Tuottovaatimukset korostuvat erityisesti liikunnan kaltaisissa palveluissa, joissa ei ole kyse kuntalaisten subjektiivisista oikeuksista ja joista on kuitenkin mah- 148
100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % Aikuisten käyttömaksut Erityisryhmien käyttömaksut Käyttömaksuja lasketaan Käyttömaksut pysyvät ennallaan Käyttömaksuja korotetaan KUVA 7.18. Vastaajien arvio liikuntapaikkojen käyttömaksujen muutoksista tulevina vuosina käyttäjäryhmittäin. Kunta Aikuisten maksut Lasten ja nuorten maksut Korotetaan Ennallaan Laskee Laskee Erityisryhmien maksut Korotetaan Ennallaan Korotetaan Ennallaan Kpl Kpl Kpl Kpl Kpl Kpl Kpl Kpl Kpl Kaupunkimainen 23 35 0 8 43 5 8 42 5 Taajaan asuttu 23 35 0 7 46 3 9 47 1 Maaseutumainen 41 130 1 19 142 3 16 140 6 Koko maa yht. 87 200 1 34 231 11 33 229 12 Laskee TAULUKKO 7.27. Liikuntapaikkojen käyttömaksujen muutokset käyttäjäryhmittäin kuntaryhmään suhteutettuna. dollista kerätä maksua palvelun käyttäjiltä. Toiseksi yleisin syy käyttömaksujen korotustarpeeseen oli liikuntapalvelujen tuottamisen uudelleen organisointi erimerkiksi kuntaliitoksen tai kunta- ja palvelurakenneuudistuksen myötä. Liikuntatointa tulee hoitaa kunnissa taloudellisten realiteettien mukaan, mutta taloudellisessa toimintaympäristössä tapahtuvat muutokset tulisivat olla siinä määrin ennakoituja, että käyttömaksujen mahdollisia muutoksia voitaisiin ennakoida pidemmällä aikavälillä. Käyttömaksujen ohjautuessa vuotuisen budjetin mukaan, on käyttömaksujen vaikutus kuntalaisten liikuntatottumuksiin lähes hallitsema- tonta. Toivottavaa on, että kuntien liikuntatoimissa käyttömaksujen muutokset perustuisivat ennalta laadittuun strategiaan, jossa kunnan toimintaympäristössä ja liikuntapalvelun tuottamisessa tapahtuvat muutokset on ennakoitu. 149
ARVIOINTIRYHMÄ Suunnittelija, YTM Antti Blom, puhelin 071 873 2762, antti.blom@laaninhallitus.fi Sivistystoimentarkastaja, HTM, liik.yo Satu Raiski-Ahola, puhelin 071 874 2820, satu.raiski-ahola@laaninhallitus.fi. Nuoriso- ja liikuntatoimentarkastaja, LiTM Pirjo Rimpiläinen, puhelin 071 875 2190, pirjo.rimpiläinen@laaninhallitus.fi. Liikuntatoimentarkastaja LiTM Ulla Silventoinen, puhelin 071 876 2360, ulla.silventoinen@laaninhallitus.fi Osastosihteeri YTM Kirsi-Marja Stewart, puhelin 071 876 2366, kirsi-marja.stewart@laaninhallitus.fi. Liikuntatoimentarkastaja, YTM Kai-Matti Joona, puhelin 071 876 2635, kai-matti.joona@laaninhallitus.fi. TIETOLÄHTEET * Kuntalaki (365/1995) * Liikuntalaki (1054/1998) * Lääninhallitusten toimialan peruspalvelujen arviointi 2005 * Lääninhallitusten toimialan peruspalvelujen arviointi 2006 * Ala-Vähälä T, Raportti kuntien erityisliikunnan tilanteesta vuonna 2005. Opetusministeriön julkaisuja 2006:21 * Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma vuosille 2007 2011, Opetusministeriö, 2007. * Liikunta valintojen virrassa, Kansallista liikuntaohjelmaa valmistelevan toimikunnan raportti, Opetusministeriön selvityksiä 13, 2007 * Liikuntatoimi tilastojen valossa Perustilastot vuodelta 2003, Opetusministeriön julkaisuja 24/2005. * Liikettä liikuntapaikoille. Ari Karimäki ja Eeva Simula. Jyväskylän maalaiskunnan liikuntatoimi, 2004. * Fogelholm M, Vuori I, Terveysliikunta. Kustannus Oy Duodecim, Jyväskylä, 2005 * Green L.W, Kreuter M.W, Health promotion planning, An educational and environmental Approach, Mayfield Publishing Company, 1991 * Mälkiä E, Rintala P. Uusi erityisliikunta. Liikunnan sovellukset erityisryhmille. Liikuntatieteellinen seura, Tampere, 2005 * Piispanen T, Yhdessä kehittäen paikallisiin ratkaisuihin - Erityisliikuntaa kuntiin 2004 2006 -kehittämis- ja konsultointiprojektin loppuraportti, LTS, 2007 * Operating costs a sore point for municipalities, Motion-Sport in Finland, The Finnish Society for Research in sport and Physical Education 1/2005. 150
7.4. NUORISOTOIMI 7.4.1. NUORISOLAIN 8 :N EDELLYTTÄMÄ NUORTEN OSALLISTUMINEN JA KUULEMINEN KUNNISSA JOHTOPÄÄTÖKSET/TOIMENPIDE-EHDOTUKSET JOHTOPÄÄTÖKSET 1. Nuorisolain 8 ja siinä säädettävä lasten ja nuorten oikeus osallistua paikallista ja alueellista nuorisotyötä ja -politiikkaa koskevien asioiden käsittelyyn sekä oikeus tulla kuulluksi heitä koskevissa asioissa, ei toteudu kaikissa kunnissa. TOIMENPIDE-EHDOTUKSET 1. Lasten ja nuorten oikeus osallistua ja tulla kuulluksi tulee toteutua kaikissa kunnissa. Kuntien tulee rakentaa monipuoliset lasten ja nuorten vaikuttamisja kuulemisjärjestelmät. Järjestelmät tulee rakentaa yhdessä lasten ja nuorten kanssa huomioiden eri ikäryhmien sekä erityisryhmien tarpeet. Lapsille ja nuorille tulee tarjota mahdollisuus vuorovaikutukseen ja tosiasialliseen vaikuttamiseen kuntatason lisäksi varhaiskasvatusympäristöissä, kouluissa ja oppilaitoksissa sekä erilaisissa harrastusympäristöissä, kuten nuorisotaloilla. 2. Kunnissa tarjotaan vähän järjestelmällistä koulutusta kunnan henkilöstölle sekä lapsille ja nuorille osallistumiseen, vaikuttamiseen ja kuulemiseen liittyen. 2. Lasten ja nuorten osallistumis-, vaikuttamis- ja kuulemismahdollisuuksiin liittyvää koulutusta tulee lisätä niin, että sitä tarjotaan järjestelmällisesti kaikissa kunnissa henkilöstölle, luottamushenkilöille sekä lapsille ja nuorille. Lasten ja nuorten osallistuminen, vaikuttaminen ja kuuleminen tulee nähdä kunnassa pitkäjänteisenä ja suunnitelmallisena oppimisprosessina. Kunnan sisäistä yhteistyötä tulee kehittää siten, että lasten ja nuorten osallistuminen ja kuuleminen huomioidaan laajasti nuorisotyöhön ja -politiikkaan liittyvissä asioissa. 3. Nuorisolain 8 on vielä osittain tuntematon. Lisäksi osallistumiseen ja kuulemiseen liittyvät käsitteet ovat osittain vieraita. 3. Opetusministeriön ja lääninhallituksen tulee tiedottaa yhteistyössä muiden keskeisten tahojen kanssa kuntien henkilöstölle, luottamushenkilöille sekä lapsille ja nuorille heidän oikeudestaan osallistua ja tulla kuulluksi. Osallistumiseen ja kuulemiseen liittyvistä käsitteistä tulee käydä keskustelua ja käsitteet tulee avata. 151
ARVIOINTIASETELMA ARVIOINTIKRITEERIT ARVIOINTIKYSYMYKSET ARVIOINTIMITTARIT PALVELUTAVOITTEET Lasten ja nuorten vaikuttamis- ja kuulemisjärjes-telmien kattavuus Onko lapsille ja nuorille luotu kattavasti vaikuttamis- ja kuulemisjärjestelmiä? Vaikuttajaryhmän omaavien kuntien määrä Kuulemisjärjestelmän omaavien kuntien määrä Aloitejärjestelmän omaavien kuntien määrä Nuorisotalotoimikunnan tai vastaavan omaavien kuntien määrä Tilanne on hyvä, jos lapsille ja nuorille on järjestetty mahdollisuus osallistua paikallista ja alueellista nuorisotyötä ja -politiikkaa koskevien asioiden käsittelyyn. Tilanne on hyvä, jos nuoria kuullaan heitä koskevissa asioissa. Vuoden 2010 loppuun mennessä kaikissa kunnissa on käytössä 5-17-vuotiaiden vaikuttamis- ja kuulemisjärjestelmä.* Lasten ja nuorten vaikuttamis- ja kuulemisjärjes-telmien tarjonta Tarjotaanko kunnissa lapsille ja nuorille monipuolisia vaikuttamis- ja kuulemismahdollisuuksia? Kunnassa on vaikuttajaryhmä Kunnassa on kuulemisjärjestelmä Kunnassa on aloitejärjestelmä Kunnassa on nuorisotalotoimikunta tai vastaava Tilanne on erinomainen, jos kunnassa on lasten ja/tai nuorten vaikuttajaryhmä, kuulemis- ja aloitejärjestelmät sekä nuorisotalotoimikunta tai vastaava. Lasten ja nuorten vaikuttajaryhmien kokoonpano ja edustavuus Minkälaisia vaikuttajaryhmiä toimii kunnissa? Vaikuttajaryhmien jäsenten määrä Kohderyhmän ikäjakauma Vaikuttajaryhmien jäsenten valintaperuste Vaikuttajaryhmien toiminnan perusta Lasten ja nuorten vaikuttamisjärjes-telmien vaikuttavuus Miten ja millaisiin asioihin lapset ja nuoret ovat vaikuttaneet kunnissa? Vaikuttajaryhmien toiminnan tarkoitus Tehtyjen aloitteiden määrä Toteutuneiden aloitteiden määrä Nuorten mahdollisuus päättää nuorisotalojen määrärahoista Asiat, joihin lapset ja nuoret ovat voineet kunnassa vaikuttaa Lasten ja nuorten osallistumis- ja vaikuttamismahdolli-suuksien edistäminen Edistetäänkö kunnissa lasten ja nuorten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia? Kunnan henkilöstön, nuorisotalon työntekijöiden sekä lasten ja nuorten koulutus Vaikuttajaryhmien aikuisen tuki Vaikuttajaryhmien toimintaan varattu määräraha Tilanne on hyvä, jos kunnan henkilöstöä ja nuorisotilan työntekijöitä on koulutettu lasten ja nuorten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien edistämiseen ja lapsille ja nuorille on järjestetty osallistumiseen ja vaikuttamiseen liittyvää koulutusta. Tilanne on hyvä, jos lasten ja/tai nuorten vaikuttajaryhmien toimintaan on varattu sekä taloudellisia että henkilöstöresursseja. JOHDANTO Nuorisotoimen arviointikohteena oli vuonna 2006 voimaan astuneen nuorisolain 8 :n edellyttämä nuorten osallistuminen ja kuuleminen kunnis- sa. Lain 8 :ssä todetaan, että nuorille tulee järjestää mahdollisuus osallistua paikallista ja alueellista nuorisotyötä ja -politiikkaa koskevien asioiden käsittelyyn. Lisäksi nuoria on kuultava heitä koskevissa asioissa. Laissa nuorilla tarkoitetaan alle 29-vuotiaita. Nuorisolain 8 :n lisäksi useat eri 152
säädökset ja sopimukset luovat vahvan pohjan lasten ja nuorten oikeudelle osallistua ja tulla kuulluksi. Lasten kuuleminen on huomioitu jo vuonna 1989 hyväksytyssä YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa. Sopimuksen 12 artiklassa taataan lapselle (alle 18-vuotiaalle) oikeus ilmaista vapaasti näkemyksensä kaikissa häntä koskevissa asioissa. Osallistuminen ja kuuleminen ovat olleet yhtenä painopistealueena myös eurooppalaisessa nuorisopolitiikassa. Osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet huomioidaan myös perustuslain (731/1999) 2. luvun 14 :ssä, joka velvoittaa julkista valtaa edistämään yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan päätöksentekoon. Kuntalain (365/1995) 27 määrittelee puolestaan kuntalaisten yleiset osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet. Laissa todetaan, että kunnanvaltuuston on huolehdittava siitä, että kunnan asukkailla ja palvelujen käyttäjillä on edellytykset osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan. Kouluympäristössä tapahtuvaan osallistumiseen ja kuulemiseen ottaa puolestaan kantaa perusopetuslaki (628/1998), jonka 47 a :ssä todetaan, että koululla voi olla sen oppilaista muodostuva oppilaskunta. Opiskelijoiden osallistumisesta ja kuulemisesta säädetään puolestaan lukiolaissa (629/ 1998) ja laissa ammatillisesta koulutuksesta (630/1998). Lasten ja nuorten osallistumisesta ja kuulemisesta säädetään myös vuoden 2008 alusta voimaan tulleessa lastensuojelulaissa (217/2007). Tutkija Tomi Kiilakoski määrittelee teoksessa Lasten ja nuorten kunta osallisuuden oikeudeksi omaan identiteettiin ja arvokkuuteen osana perhettä (tai sitä muistuttavaa yksikköä), ryhmää, yhteisöä, yhteiskuntaa tai ekosysteemiä. Hän myös toteaa osallisuuden olevan todellisen vastuun kantamista ja saamista oman, toisten ja koko yhteisön toimintakyvystä. Se on myös sitoutumista toimintaan yhteisten asioiden parantamiseksi. Osallisuuskäsitteen rinnalla käytetään usein myös osallistumisen käsitettä. Yksi osallisuuden tai osallistumisen muodoista on vaikuttaminen. Tässä arvioinnissa lasten ja nuorten vaikuttamisjärjestelmällä tarkoitetaan systemaattista tapaa tai tapoja, joilla kunnassa on tarjottu lapsille ja nuorille mahdollisuus osallistua nuorisotyötä ja -politiikkaa koskevien asioiden käsittelyyn. Tärkeitä vaikuttamiskanavia ovat nuorisovaltuustot ja vastaavat vaikuttajaryhmät, oppilaskunnat sekä nuorisotalotoimikunnat ja vastaavat nuorisotaloilla toimivat ryhmät. Opetushallitus on kartoittanut oppilaskuntatoimintaa vuosina 2005 ja 2006. Oppilaskuntatoiminta jätettiin näin ollen osittain tämän arvioinnin ulkopuolelle. Vaikuttamismahdollisuuksiin kuuluu myös kuntalaisten kuuleminen. Kuulemisen tavoitteena on saada hallinnon käyttöön asiantuntija- ja kokemustietoa kuntalaisilta jostakin päätöksentekoa vaativasta asiasta. Kuuleminen on myös keino etsiä uusia ideoita kuntalaisten keskuudesta. Kuulemisjärjestelmällä tarkoitetaan tässä arvioinnissa systemaattista tapaa tai tapoja, joilla kunnassa kuullaan lapsia ja nuoria heitä koskevissa asioissa. Kuuleminen voi tapahtua muun muassa lautakunta- tai valtuustoedustuksen, yhteisten keskustelutilaisuuksien, lausuntojen pyytämisen tai verkossa kuulemisen kautta. Aloitejärjestelmällä tarkoitetaan tässä arvioinnissa puolestaan systemaattista tapaa, jolla erityisesti lapset ja nuoret voivat tehdä ehdotuksia jonkin asian muuttamiseksi tai parantamiseksi. Aloitejärjestelmä voi rakentua esimerkiksi verkkopohjaisesta aloitekanavasta ja/tai lapsille ja nuorille suunnatusta aloite- tai palautelaatikosta. Arviointia varten tehtiin kysely, joka toimitettiin kuntiin nuorisoasioista vastaaville viranhaltijoille. Kysely toteutettiin kaikkien lääninhallitusten yhteistyönä verkkolomakkeella, joka laadittiin Webropol-ohjelman avulla. Kyselyyn vastasi 378 Manner-Suomen kuntaa, kyselyn vastausprosentin ollessa 94,5. Lääninhallitusten arviointia tukee käynnissä oleva Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry:n vetämä nuorisolain kahdeksannen pykälän arviointihanke, jossa nuorten vaikuttajaryhmät vastaavat vastaavantyyppiseen kyselyyn. Kyselyn lisäksi hankkeessa järjestetään vuoden 2008 aikana paikallisia keskustelutilaisuuksia. Arvioinnissa käytettiin Suomen Kuntaliiton kuntaryhmitystä kaupunkeihin ja muihin kuntiin. Nuorten määrää koskevat tiedot ovat Tilastokeskuksesta ja ne kuvaavat tilannetta 31.12.2006. LÄHITULEVAISUUDEN NÄKYMÄT Lasten ja nuorten osallistuminen ja kuuleminen ovat nousseet keskusteluun erityisesti vuonna 2006 voimaan astuneen nuorisolain (72/2006) myötä. Kyseessä ei ole kuitenkaan aivan uusi asia, sillä ensimmäiset nuorten vaikuttajaryhmät perustettiin jo 1960- luvulla. Valtion nuorisoasiain neuvottelukunnan julkaisemassa vuoden 2007 Nuorisobarometrissä kaksi kolmasosaa 15 29-vuotiaista nuorista arvioi nuorilla olevan vaikutusmahdollisuuksia kuntansa tai kaupunkinsa nuorten asioihin. Lasten ja nuorten mielipiteiden merkitys on yhteiskunnassamme kasvanut, mutta ikävän usein lasten ja nuorten aito osallistuminen ja kuuleminen törmäävät aikuisten negatiivisiin asenteisiin. Lasten ja nuorten osallistaminen ja kuuleminen kuuluvat nykypäivän laadukkaaseen nuorisopolitiikkaan. Asennemuutosta tarvitaan, jotta lapset ja nuoret saavat tilaa osallistua ja vaikuttaa. Kuntakentässä tapahtuvat muutokset heijastuvat myös lapsiin ja nuoriin. Kuntaliitoksia suunniteltaessa ja valmisteltaessa on tärkeää, että lasten ja nuorten mielipiteet otetaan huomioon heitä koskevissa asioissa. Kuntaliitokset vaikuttavat konkreettisesti myös kunnissa luotuihin vaikuttamis- ja kuulemisjärjestelmiin. Positiivisimmillaan kuntien yhdistyessä vaikuttamis- ja kuulemisjärjestelmiä yhdistetään ja kehitetään uusia vaikuttamisen ja kuulemisen muotoja. Järjestelmät laajenevat mahdollisesti myös kuntiin, joissa niitä ei vielä ole. Toisaalta erilaisten toimintamallien yhdistämisen aiheuttama muutosvastarinta voi hidastaa järjestelmien käyttöönottoa ja kehittämistä. Valtioneuvoston 13.12.2007 hyväksymässä hallituksen lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmassa on asetettu tavoite saada vuoden 2010 loppuun mennessä kaikkiin kuntiin 153
aktiivisessa käytössä oleva 5 17-vuotiaiden vaikuttamis- ja kuulemisjärjestelmä, joka toimii lasten ja nuorten eri ikäkausien ja edellytysten mukaisesti. Nuorisolain (72/2006), lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman sekä YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen myötävaikutuksella lasten ja nuorten vaikuttamis- ja kuulemisjärjestelmät tulevat kehittymään ja monipuolistumaan. Lasten ja nuorten vaikuttamismahdollisuuksia lisää tulevaisuudessa myös verkkodemokratiavälineiden kehittyminen. ONKO LAPSILLE JA NUORILLE LUOTU KATTAVASTI VAIKUTTAMIS- JA KUULEMISJÄRJESTELMIÄ? Lasten ja nuorten vaikuttamis- ja kuulemisjärjestelmiä ei ole Lapin lääniä lukuun ottamatta luotu kattavasti. Manner-Suomessa oli vuonna 2007 lasten ja/tai nuorten vaikuttajaryhmä noin 60 %:ssa kyselyyn vastanneista kunnista. Vaikuttajaryhmien määrä lisääntyi lähes viidesosalla vuodesta 2003. Erityisen hyvä tilanne oli Lapin läänissä. Heikoin tilanne oli puolestaan Länsi-Suomen läänissä. (Taulukko 7.28.). Kuulemisjärjestelmä oli hieman yli 80 %:ssa kyselyyn vastanneista Manner-Suomen kunnista. Tilanne oli hyvä erityisesti Lapin läänissä. Heikoin tilanne oli Länsi-Suomen ja Oulun lääneissä. Aloitejärjestelmä oli puolestaan hieman alle 70 %:ssa Manner-Suomen kunnista. Tilanne oli edelleen paras Lapin läänissä, jossa kaikissa kunnissa lapsilla ja nuorilla oli mahdollisuus käyttää verkkopohjaista aloitekanavaa. Heikoin tilanne oli puolestaan Itä- ja Länsi-Suomen sekä Oulun lääneissä. Nuorisotalotoimikunta tai muu vastaava toimintatapa oli hieman yli 60 %:ssa Manner-Suomen kunnista. Hieman alle puolessa kyselyyn vastanneista kunnista oli nuorisotalotoimikunta tai vastaava kaikilla nuorisotaloilla ja noin viidesosassa kuntia osas- Lääni Vaikuttajaryhmä Kuulemisjärjestelmä TAULUKKO 7.28. Lasten ja nuorten vaikuttajaryhmien, kuulemisjärjestelmien, aloitejärjestelmien ja nuorisotalotoimikuntien tai vastaavien prosenttiosuus lääneittäin vuonna 2007. sa nuorisotaloista. Muutama vastaaja ilmoitti, että kunnassa ei ole nuorisotaloa. Tilanne oli erityisen hyvä Eteläja Itä-Suomen lääneissä. Sen sijaan nuorisotalotoimikuntien osalta tilanne oli heikoin Lapin läänissä. Hieman yli kymmenesosassa kuntia oli käytössä vain yksi vaikuttamis- tai kuulemismahdollisuus. Kahdeksassatoista kyselyyn vastanneessa kunnassa tilanne oli erityisen heikko, sillä kunnan lapsille ja nuorille ei ollut tarjolla lainkaan vaikuttamis- ja kuulemisjärjestelmiä. Kunnat sijoittuivat Etelä- Suomen ja Länsi-Suomen lääneihin. Aloitejärjestelmä Nuorisotalotoimikunta tai vastaava Etelä-Suomi 55 86 72 67 Itä-Suomi 65 88 65 69 Länsi-Suomi 51 80 65 56 Oulu 74 81 64 66 Lappi 90 90 100 52 Manner-Suomi 59 83 68 61 Lähde: Kunnille marraskuussa 2007 tehty valtakunnallinen kysely Kuntatyypeittäin vaikuttamis- ja kuulemisjärjestelmiä tarkasteltaessa voidaan todeta, että kaupunkimaisissa kunnissa tilanne oli huomattavasti muita kuntia parempi. Ero näkyi erityisesti vaikuttajaryhmien kohdalla. Kaupunkimaisissa kunnissa oli vaikuttajaryhmä noin 80 %:ssa kunnista, kun muissa kunnissa vaikuttajaryhmiä oli noin 50 %:ssa kunnista. Huomionarvoista on myös se, että vaikka useissa kunnissa alle 29-vuotiaiden osuus oli lähes 40 %, ei kunnassa ollut lasten ja/tai nuorten vaikuttajaryhmää. TARJOTAANKO KUNNISSA LAPSILLE JA NUORILLE MONIPUOLISIA VAIKUTTAMIS- JA KUULEMISMAHDOLLISUUKSIA? Lapsille ja nuorille tarjotaan vaihtelevasti monipuolisia vaikuttamis- ja kuulemismahdollisuuksia. Lasten ja nuorten ikään ja persoonaan liittyvät asiat asettavat haasteita vaikuttamis- ja kuulemisjärjestelmille. Lasten elämässä tarpeet, mielenkiinnon kohteet ja vaikuttamisen intensiteetti ovat hyvin erilaisia kuin nuorilla. 154
TAULUKKO 7.29. Lasten ja nuorten kuulemisen tavat Manner- Suomen kunnissa vuonna 2007. KUVA 7.19. Alle 29-vuotiaiden prosenttiosuus väestöstä kunnittain vuonna 2006 sekä kunnat, joissa vaikuttajaryhmä, kuulemis- ja aloitejärjestelmät sekä nuorisotalotoimikunta tai vastaava vuonna 2007. Kuulemisen tapa Kuntien määrä Nuorisovaltuuston tai muun nuorten vaikuttajaryhmän kuuleminen 170 Nuorisovaltuustolta tai muulta nuorten vaikuttajaryhmältä pyydetyt lausunnot 134 Lapsi- ja nuorisojärjestöjen kuuleminen 133 Lasten ja/tai nuorten ja päättäjien yhteiset keskustelutilaisuudet 124 Oppilaskuntien hallitusten kuuleminen 120 Nuorisovaltuuston tai muun nuorten vaikuttajaryhmän edustus lautakunnassa tai valtuustossa 100 Oppilaskuntien hallituksilta pyydetyt lausunnot 68 Lapsi- ja nuorisojärjestöiltä pyydetyt lausunnot 57 Muu 55 Verkon kautta kuuleminen 47 Lasten parlamentin kuuleminen 21 Lasten parlamentilta pyydetyt lausunnot 4 Lähde: Kunnille marraskuussa 2007 tehty valtakunnallinen kysely Iän puolesta erottuvat ryhmänä myös yli 18-vuotiaat nuoret. Vaikka kyseisen ikäryhmän mahdollisuudet laajenevat äänioikeuden käytön ja luottamustoimen hoidon myötä, ei professori Aimo Ryynäsen mielestä heitä voi jättää nuorisolain velvoitteiden ulkopuolelle. Lapset ja nuoret ovat myös vaikuttajatyyppeinä hyvin erilaisia. Toisilla mielenkiinto on hyvin pienissä omaan arkielämään liittyvissä asioissa ja toisia kiinnostavat puolestaan laajemmin esimerkiksi kunnan päätöksentekoon liittyvät asiat. Vaikuttamis- ja kuulemisjärjestelmien tulisi ottaa huomioon laajasti lasten ja nuorten erilaiset kohderyhmät. Kyselyvastausten perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, että esimerkiksi lasten vaikuttamis- ja kuulemismahdollisuudet ovat kunnissa toistaiseksi suppeat. Lasten parlamentti löytyi vain kymmenestä kunnasta. Arviointikohteen palvelutasotavoitteessa todettiin, että tilanne on erinomainen, jos kunnassa on lasten ja/tai nuorten vaikuttajaryhmä, kuulemis- ja aloitejärjestelmät sekä nuorisotalotoimikunta tai vastaava. Kaikki edellä mainitut järjestelmät oli hieman alle 30 %:ssa kyselyyn vastanneista Manner-Suomen kunnista. Lääneittäin tarkasteltuna eniten niin sanottuja erinomaisia kuntia oli Lapin läänissä. Tilanteen tarkastelu jää kuitenkin hieman puutteelliseksi, sillä kyselyvastausten perusteella ei saatu tietoa muun muassa järjestelmien toimivuudesta ja laadukkuudesta. (Kuva 7.19.). Erilaisia kuulemistapoja kunnissa oli käytössä pääosin 1 4. Vain yksi kuulemisen tapa oli käytössä hieman alle viidesosassa kuulemisjärjestelmän omaavista kunnista. Yhdessä kunnassa erilaisia kuulemistapoja oli käytössä jopa kymmenen. Erilaiset kuntien käytössä olleet lasten ja nuorten kuulemisen tavat näkyvät taulukossa 7.29. Suosituin kuulemismuoto oli nuorisovaltuuston tai vastaavan nuorten vaikuttajaryhmän kuuleminen. Verkon kautta kuuleminen oli vielä hyvin pienimuotoista, sillä se toteutui vain pienessä osassa kuntia. Nuorisovaltuuston tai muun nuorten vaikuttajaryhmän edustus lautakunnassa tai valtuustossa toteutui hieman yli neljäsosassa kyselyyn vastanneista kunnista. Vaikuttajaryhmien edustajia oli eniten 155