BASSOPAKETIN SISÄLTÖ Korkealaatuinen sähkö-bassokitara Pehmustettu kantolaukku Säädettävä bassokitaran kantohihna Aloittelijan oppikirja bassokitaraa varten 3 plektraa Säädettävä bassokitaran kantohihna 2
SISÄLLYSLUETTELO BASSON OSAT... 4 JOHDANTO... 5 Vasen käsi (tarttumakäsi)... 5 Basson oikea pitely... 5 BASSON VIRITYS... 5 Elektroninen virityslaite... 5 Suhteellinen viritysmenettely... 6 Kosketinsoittimet... 6 SOITTOTEKNIIKAT... 7 Plektrat... 7 Kielten näppäily plektralla... 7 Kielten näppäily sormin... 7 Slap Bass-tekniikka... 8 MERKINTÄTEKNIIKKA... 9 Otekaaviot... 9 Taulukko... 9 MUSIIKKIESIMERKKEJÄ... 10 Blues... 10 Fast Rock... 10 Shuffle Blues... 10 Slap Blues... 10 Walking Bass... 11 RYTMITIETOA... 11 Nuottien arvot... 11 Pistemerkinnät... 11 Rytmiharjoitus 1... 12 Triolit... 12 Rytmiharjoitus 2... 12 Tauot... 13 Rytmiharjoitus 3... 13 Shuffle... 14 ASTEIKOT... 14 Intervallit... 14 Duuri ja molli... 14 Duuri-sävelasteikko... 15 Molli-sävelasteikko... 15 Viisisävelinen duuri-sävelasteikko... 15 Viisisävelinen molli-sävelasteikko... 15 Kromaattinen sävelasteikko... 15 Vasemman käden asento... 15 Asteikkoharjoitus 1... 16 Asteikkoharjoitus 2... 16 D-duuri-sävelasteikko... 16 G-molli-sävelasteikko... 16 Asteikkoharjoitus 3... 16 Asteikkoharjoitus 4... 16 SOINNUT... 17 C-duuri (C)... 18 D-molli (Dm)... 18 E-molli (Em)... 18 F-duuri (F)... 18 G-duuri (G)... 18 A-molli (Am)... 18 H-molli vähennetty (Hm -5 )... 18 HOITO JA HUOLTO...19 Basson puhdistus... 19 Varotoimenpiteet... 19 Kielenvaihto... 19 3
BASSON OSAT Riippumatta siitä, mitä bassokitaraa soitat, ovat perusluontoiset rakenneosat aina samat. Sueraavasta kuvasta sinulle selviävät niistä käytetyt nimitykset. Käytä riittävästi aikaa perehtyäksesi niihin hyvin! 4
JOHDANTO Tervetuloa BEHRINGER-perheen piiriin! Tästä aloittelijan oppikirjasta bassokitaraa varten opit, miten paljon huvia voit saada itse soittamastasi musiikista. Ensimmäiseksi perehdytämme sinut tärkeimpiin soitintasi koskeviin perustietoihin, eri soittotekniikoihin ja muutamiin muihinkin asioihin. Sen jälkeen näytämme sinulle muutamia musiikkiesimerkkejä, rytmiharjoituksia sekä asteikkoja, joiden avulla pääset helpommin sisään bassokitaran soittamiseen. Älä pelästy tätä tietojen tulvaa, vaikka se näyttääkin ensi alkuun valtavalta. Käy asiaan rentoutuneesti ja huomaat jo pian, että edistyt oletettua nopeammin. Hyvää menestystä! Vasen käsi (tarttumakäsi) Vasemman käden sormet on numeroitu 1:stä 4:än, aloittaen etusormesta. Paina kieliä aina sormenpäällä alas. Vinkki: Lyhyillä kynsillä tämä sujuu paljon paremmin. Basson oikea pitely Aseta basso oikean reitesi päälle ja pidä se paikallaan puristamalla rintakehän ja oikean käsivarren väliin. Pysy tässä silti ehdottomasti rentona! Pidä basson asento vakaana käyttäen apuna vartaloasi, älä käsiäsi. Basson kaula on käännettynä vähän ylöspäin. Nostamalla jalan toisen päälle voit pitää kaulaa ylempänä, ja tämä helpottaa soittamista. Pari yleistä vinkkiä: * Tarkasta useaan kertaan, että vartalosi sekä käsivarsiesi ja jalkojesi asento on oikein, jotta vältät jännittymästä. * Kokeile niin kauan pieniä asennonmuutoksia, kunnes tunnet olosi mukavaksi. * Yritä pitää pääsi suorassa, muuten selkärankasi jännittyy ja jäykistyy. Jos basso riippuu liian alhaalla soittaessasi seisten, niin vasen ranteesi saattaa jännittyä tarpeettomasti. Tai oikea kätesi joutuu rasittumaan liikaa, kun näppäilet kieliä. Säädä hihna siis siten, että asentosi on mukava ja molemmat kädet löytävät oikean asemansa aivan rennosti ja jännittymättä. ASENTO ISTUEN ASENTO SEISTEN BASSON VIRITYS Basson virittämisellä tarkoitetaan jokaisen kielen äänen säätämistä tarkoin. Bassosi virityksen voi suorittaa eri menetelmiä käyttäen, mutta ensimmäiseksi sinun on tiedettävä, mitkä äänet ovat basson neljässä kielessä: 1. kieli: G (ohuin, alin kieli) 2. kieli: D 3. kieli: A 4. kieli: E (paksuin, ylin kieli) Elektroninen virityslaite Elektronisia virityslaitteita löytyy joka musiikkiliikkeestä. Bassosi virittäminen niitä käyttäen on helpoin mahdollisuus. Virityslaite analysoi joka kielen sävelkorkeuden, kun näppäilet niitä yksitellen. Optisesta näytöstä voit lukea, onko vastaava ääni liian korkea tai liian matala. Nettisivultamme (www.behringer.com) löydät virtuellin virityslaitteen. Hae se itsellesi! 5
Suhteellinen viritysmenettely Suhteellinen viritysmenettely on kaikkein vapain menettely, koska sitä voit käyttää milloin vain ja missä vain. Tarvitset siihen ainoastaan viiteäänen (esim. toisesta soittimesta tai ääniraudasta). Kun vain yksikin kieli on viritetty oikein, voidaan kaikki muutkin kielet virittää suhteessa toisiinsa. Seuraavassa esimerkissä neljäs kieli (E) toimii lähtökohtana. 1. Viritä tyhjä 4. kieli (E) viiteäänen (esim. ääniraudan) avulla. 2. Paina 4. kieltä 5. nauhan kohdalla. Kuulet nyt sen sävelen, johon avoin 3. kieli (A) tulee virittää. Näppää nyt painettua 4. ja vapaata 3. kieltä ja viritä 3. kieltä, kunnes molemmat äänet ovat samat. 3. Tätä menetelmää käytät sitten kaikissa muissakin kielissä. Viiteääni on aina se korkeammalla numerolla varustettu kieli, joka antaa äänen naapurina olevalle, vielä viritettävälle kielelle. Tässä on yhteenveto sinulle: 4. kieli, 5. nauha = vapaa 3. kieli 3. kieli, 5. nauha = vapaa 2. kieli 2. kieli, 5. nauha = vapaa 1. kieli Toimi aina seuraavan yhteenvedon mukaisesti: Kosketinsoittimet Pianon tai kosketinsoittimen avulla voit myöskin virittää bassosi. Tällöin sinun täytyy vain tietää, mitkä koskettimiston äänet vastaavat basson kieliä. Katso tätä varten seuraavaa kuvaa: Bassokitaraasi virittäessäsi toimi seuraavasti: 1. Istu mukavasti alas bassosi kera. 2. Huolehdi siitä, että koskettimet ovat kätesi ulottuvilla. 3. Lyö nyt E-kosketinta ja sovita E-kieli (ylin kieli) tätä ääntä vastaavaksi kääntämällä siihen kuuluvaa mekaanista säätöruuvia. 4. Toista tämä menettely vastaavasti A-, D- ja G-kielten sekä niitä vastaavien koskettimien kohdalla. Mikäli sinulla on vaikeuksia virittää kaikki neljä kieltä kosketinsoittimen avulla, käytä tätä menetelmää vain yhden kielen kohdalla ja viritä muut kielet suhteellisella viritysmenetelmällä. 6
SOITTOTEKNIIKAT Plektrat Pidä plektraa tiukasti peukalon ja etusormen välissä. BASSOKITARAPAKETTIISI sisältyy kolme plektraa. Useimmat basistit aloittavat ohuella pletkralla ja käyttävät paksumpia sitten kun he ovat parantaneet soittotekniikkaansa. Kielten näppäily plektralla Tässä näytetään, miten plektran tulisi koskettaa kieliä. Rentoudu äläkä ajattele jatkuvasti vain sitä, mitä parhaillaan teet. Näin tunnet olosi miellyttäväksi soittaessasi. Voit näppäillä bassokitaran kieliä plektralla kahdella eri tavalla: ylhäältä alas (alaslyönti) ja alhaalta ylös (ylöslyönti). Yritä yksinkertaisesti näppäillä yhtä kieltä tasaisin väliajoin vuorotellen ylhäältä alas ja alhaalta ylös ( Alternate Picking ). Metronomista on paljon apua kestävän rytmin ja soiton tasaisen jatkuvuuden luomisessa. Aloita ensin hyvin hitaaseen tahtiin ja näppäile kieltä metronomin tahdissa (joka iskulla yksi näppäys). Kun sitten tunnet osaavasi tämän tahdin varmasti, voit aloittaa näppäilyn asteittaisen nopeuttamisen. Kielten näppäily sormin Monet basistit näppäilevät kieliä mieluummin sormin. Tässä sinun on parasta käyttää oikean käden etusormea ja keskisormea ja näppäillä kieltä niillä vuorotellen. Aseta tätä varten peukalosi tueksi bassokitaran E-kielelle (ylimmälle kielelle) ja näppäile etusormen sormenpäällä sen alla olevaa A-kieltä niin, että etusormi lepää jälkeenpäin sen yläpuolella olevan E-kielen päällä. Näppää sitten A-kieltä samalla tavoin keskisormella. Heti kun keskisormi lepää E-kielellä, nosta etusormi jälleen ylös ja näppää A-kieltä uudelleen, ja niin edelleen. Yritä näppäillä tällä tavoin kaikkia basson neljää kieltä ja käytä, mikäli mahdollista, apuna metronomia tasaisen rytmin aikaansaamiseksi. Muista vain nostaa peukalosi pois E-kieleltä, kun haluat näppäillä sitä. Tässä tapauksessa voit tukea peukaloasi kitaran runkoon. 7
Slap Bass-tekniikka Bassokitaran soitossa on muuan pitkään tunnettu perustekniikka Slap Bass, ns. peukutus. Tässä soittotavassa bassokitaran kieliä isketään peukalolla. Tämä tehdään sitten usein vuorotellen yhden korkeamman kielen niinsanotun kielennykäyksen (Pop) kanssa. Tässä isketään esimerkiksi ensin E-kieltä peukalolla (Slap) ja sitten nykäistään D-kieltä etusormella tai keskisormella (Pop). Ojenna ensin peukalosi suoraksi ja näppää ylintä E-kieltä peukalonivelellä, suunnilleen otelaudan pään kohdalla. Muut sormet ovat kokoontaitettuna alimman G-kielen lähellä. Voit käyttää tässä pikkusormea tukemaan kättä kitaran runkoon. Näppää sitten yhtä kahdesta alemmasta kielestä (ei koskaan molempia samanaikaisesti!) etu- tai keskisormella siten, että työnnät kulloisenkin sormen sormenpään G- tai D-kielen alle ja vedät kielen mahdollisimman vähän sormenpäällä koskien ja ilman liiallista voimaa ylöspäin. Huomio: Jos käytät tässä liikaa voimaa, niin kieli saattaa katketa. Huolehdi tätä soittotekniikkaa käyttäessäsi siitä, että liikkeet tulevat rennosti ranteesta. Käsivarsi lepää tällöin mahdollisimman liikkumatta basson rungolla. 8
MERKINTÄTEKNIIKKA OTEKAAVIOT Otekaaviot näyttävät sinulle, mitä nuotteja soitetaan ja mitä kieliä näppäillään. Seuraava kuva näyttää sinulle tarkoin, miten otekaavio esittää bassokitaran otelautaa. Taulukot (tabulatuurit) Musiikin kirjoittamista varten on olemassa eri tapoja, esim. nuottikirjoitus, joka vaatii tietyn määrän harjoitusta, jotta kirjoitetut sävelet lopuksi löytyvät otelaudalta. Toinen nuottikirjoituksesta aiheutuva ongelma kielisoittimien soiton yhteydessä on se tosiasia, että yhden ja saman sävelen voi usein soittaa eri otelaudan kohdista eri kieliä käyttäen. Nuottikirjoituksesta ei kuitenkaan selviä yksiselitteisesti, millä otteella sävel on tarkoitus soittaa. Tämä tulee siksi merkitä nuotteihin erikseen. Jäljempänä tulevien harjoitusten (paitsi luvussa RYTMITIETO olevat rytmiharjoitukset) muistiinmerkitsemisessä käytämme tässä kirjassa niinsanottua taulukko- tai tabulatuurikirjoitusta. Bassokitaran osalta siinä on neljä viivaa, joista alimmainen esittää E-kieltä ja sen yläpuolella olevat viivat A-, D- ja G-kieliä. Kuten otekaaviosta muistetaan, myös tabulatuuri esittää otelautaa. Aikajärjestyksen esittämistä varten tabulatuuri jaetaan tahteihin kuten nuottikirjoituksessakin tehdään. Tahdeissa olevat sävelet esitetään käyttäen numeroita, jotka ovat soitettavien kielten kohdalla. Numerot ilmoittavat sen nauhan, jonka kohdalla kyseiseen kieleen tartutaan. Yksittäisten sävelten pituus merkitään erikseen, samoin kuin nuottikirjoituksessakin 9
MUSIIKKIESIMERKKEJÄ Tästä luvusta löydät muutamia esimerkkejä erilaisista musiikkityyleistä. Tässä käytämme myös tabulatuurikirjoitustapaa, koska se on yksinkertaisempaa aloittelijalle. Käytä tässä parhaiten apuna metronomia, jotta aikaansaat säännöllisen rytmin. Muista tehdä sävelten otteet huolella, ilman että vasen kätesi kouristuu ja rasittuu tästä tarpeettomasti. Blues Tämä vakioblueskaavio koostuu 16 tahdista ja ainoastaan neljännesnuoteista. Fast Rock Tämä esimerkki sisältää ainoastaan kahdeksannesnuotteja ja siten 8 iskua tahtia kohti. Näppäily tehdään siksi kaksi kertaa niin nopeasti kuin edellä olleessa bluesmusiikissa. Vähennä nopeutta, jos sinulla ilmenee alussa ongelmia nopeuden kanssa. Shuffle Blues Tämä on bluesia ternäärillä rytmillä. Lähempiä tietoja löydät lukemalla luvun RYTMIOPPI huolella läpi. Aloita myös tässä hitaammalla nopeudella, jotta saat aikaan jatkuvan tasaisen rytmin ja totut Shuffle-soittotapaan. Jos tämä ei onnistu ensi yrittämällä, niin soita kappale ensin aivan tavallisina kahdeksannestrioleina ilman taukoja. Kun olet oppinut soittamaan tämän varmasti, voit yrittää jättää joka triolin toisen nuotin pois. Slap Blues Seuraava blues E-duurissa soitetaan Slap-tekniikalla (peukutus), jolloin E- ja A-kielen matalat äänet lyödään peukalolla (Slap) ja D- ja G-kielen korkeat äänet soitetaan kieltä nykäisemällä (Pop). 10
Walking Bass Tässä esimerkissä esitetään tyypillinen blues-, rhythm & blues- ja jazz-soittotapa. Tässä esimerkissä, kuten ensimmäisessäkin esimerkissä, on ainoastaan neljännesnuotteja. Huolehdi siitä, ettei yksittäisten nuottien väliin synny taukoja, niin että ne sulautuvat juoksevasti yhteen. RYTMIOPPI Basistina olet suuressa määrin vastuussa kappaleen rytmistä ja svengistä. Olet käytännöllisesti rytmin (rumpujen, lyömäsoittimien jne.) ja harmonisen soinnin (esim. kitaran, kosketinsoittimen tai laulun) välinen liiotin ja huolehdit siitä, että näistä osista syntyyn yhtenäinen kokonaisuus hyvä rytmitaju on tähän ehdoton edellytys. Tämän luvun tarkoituksena on antaa sinulle katsaus rytmiopin monipuolisuuteen ja helpottaa siihen sisälle pääsemistä. Nuottiarvojen ja seuraavien rytmiharjoitusten esittämisessä käytämme tässä luvussa nuottikirjoitusta. Nuottiarvot Musiikkikappaleet voidaan jakaa yksittäisiin tahteihin, jotka sisältävät tietyn määrän iskuja. Näistä tunnetuin on varmaan 4/4-tahti. Sen pituus on neljä iskua, ja mikäli näppäilet kaikki neljä iskua bassokitarallasi, niin soittaisit neljä neljännesnuottia tahtia kohti. Siitä tulee myös nimi 4/4-tahti. On tietenkin hyvin paljon mahdollisuuksia täyttää yksi tahti mitä erilaisimmilla näppäyksillä, jotta aikaansaadaan tehoavia rytmikuvioita. Tätä varten tulee tuntea ne erilaiset nuottiarvoit, joihin voit jakaa yhden tahdin. Kun yhdessä 4/4-tahdissa on vain yksi nuotti, joka ulottuu koko tahdin pituuden yli (neljä iskua), niin silloin puhutaan tässä kokonuotista. Sen pituus on neljä neljännesnuottia: w = q q q q Kun sijoitat yhteen 4/4-tahtiin kaksi yhtä pitkää nuottia (yksi alkaa 1. neljännesiskulla, toinen alkaa 3. neljännesiskulla), niin soitat kaksi puolinuottia. Näiden pituus on kullakin kaksi neljännesnuottia: h h = q q q q Kun soitat jokaisella neljästä iskusta yhden nuotin, niin tahtiin sisältyy neljä neljännesnuottia kuten alussa mainittiin: q q q q = q q q q Neljännesnuotin voi jakaa lyhyempiin nuottiarvoihin. Siten vastaa yhden neljännesnuotin pituus esim. kahden kahdeksannesnuotin pituutta. Kun soitat nyt jokaisella neljästä iskusta kaksi yhtä pitkää kahdeksannesnuottia, niin tahdissa on kahdeksan näppäystä: Kun soitat jokaisella neljästä neljännesiskusta aina neljä näppäystä, niin puhutaan kuudestoistaosanuoteista. Yhdessä 4/4-tahdissa olisi silloin kuusitoista näppäystä: Pistemerkinnät Nuotin perässä oleva piste ilmoittaa, että vastaavaa nuotinarvoa pidennetään puolella sen omasta arvosta. Täten esimerkiksi pisteellinen neljännesnuotti on yhden neljännesnuotin plus yhden kahdeksannesnuotin mittainen, ja pisteellinen puolinuotti on yhden puolinuotin plus yhden neljännesnuotin mittainen, jne. h. = h + q l q. = q + e l e. = e + x l x. = x + r Seuraavassa rytmiharjoituksessa on kolmessa kohdassa pisteellinen neljännesnuotti. Ole soittaessasi tarkkana, että pidennät näitä nuotteja vastaavasti kahdeksannesnuotin verran. 11
Rytmiharjoitus 1: Tässä harjoituksessa yhdistetään eri nuottiarvot kahdeksan 4/4-tahdin aikana keskenään. Yritä ensin soittaa jokaisen yksittäisen tahdin hitaasti parhaiten metronomia apuna käyttäen. Joskus auttaa myös neljännesiskujen mukanalaskeminen ääneen tai koputtaminen jalalla. Kun olet oppinut hallitsemaan yksittäiset tahdit varmasti, voit yrittää niiden yhdistämistä toisiinsa. Kun olet päässyt 8. tahdin loppuun, aloita parhaiten alusta uudelleen. Kun olet oppinut soittamaan tämän harjoituksen varmasti, voit sitten yrittää nostaa nopeutta vähitellen. Seuraavissa harjoituksissa kaikki sävelet soitetaan vapaalla A-kielellä. Voit tietysti harjoitella niitä myös kaikilla muillakin kielillä. Triolit Kun nuotin arvoa ei jaeta kahteen yhtä suureen osaan (esim. yhtä nelnännesnuottia kahteen kahdeksannesnuottiin), vaan kolmeen osaan, niin syntyy niinsanottuja trioleja. Nuottikirjoituksessa tai tabulatuurissa nämä merkitään niiden ylä- tai alapuolella olevalla numerolla 3. Jos yhtä kokonuottia ei jaeta kahteen, vaan kolmeen puolinuottiin, niin saadaan niinsanotut puolitriolit. Yhdessä 4/4-tahdissa on sen mukaisesti yksi puolitrioli (tai kolme erillistä puolinuottia): Jos yksi puolinuotti jaetaan kolmeen neljännesnuottiin, niin saadaan neljännestriolit. Yhdessä 4/4-tahdissa olisi tässä tapauksessa kaksi neljännestriolia (tai kuusi erillistä neljännesnuottia): Jos neljännesnuottia ei jaeta kahteen, vaan kolmeen kahdeksannesnuottiin, niin saadaan kahdeksannestriolit. Yhdessä 4/4- tahdissa olisi kaksi kahdeksannestriolia, siis kaksitoista erillistä kahdeksannesnuottia: Kahdeksannesnuotteja voidaan saman periaatteen mukaan jakaa kolmeen kuudestoistaosanuottiin, kuudestoistaosatrioleihin. Tässä tapauksessa yhdessä 4/4-tahdissa olisi kahdeksan kuudestoistaosatriolia (24 erillistä kuudestoistaosanuottia): 12
Rytmiharjoitus 2: Tässä harjoituksessa yhdistetään nyt eri triolilajit kahdeksan 4/4-tahdin aikana. Yritä opetella ne samalla tavoin kuin ensimmäisessa harjoituksessa. Voi hyvinkin olla niin, että sinulla on alussa vaikeuksia kehittää triolisen soittotavan tajua. Yritä siksi harjoitella hitaasti tahti tahdilta ja pitää samat välimatkat yksittäisten triolien välillä. Tauot Musiikissa on tietysti myös soittotaukoja, joiden tärkeyttä ei pitäisi aliarvioida. Myös tauot tulee soittaa oikein. Kun niitä käytetään järkevästi, niin ne muodostavat tärkeän tyylikeinon tehokkaiden svengien ja rytmikuvioiden luomiseksi. Kuten nuottiarvoista tunnetaan, on tässäkin kokotauko (vastaa yhden kokonuotin pituutta): i = w puolitauko (vastaa yhden puolinuotin pituutta): = h neljännestauko (vastaa yhden neljännesnuotin pituutta): kahdeksannestauko (vastaa yhden kahdeksannesnuotin pituutta): r= q ä = e sekä kuudestoistaosatauko (vastaa yhden kuudestoistaosanuotin pituutta): = x On tietysti olemassa vielä lyhyempiäkin taukoja, kuten myös lyhyempiä nuottiarvoja. Nämä jätämme kuitenkin väliin tässä bassokitarakoulussa, koska ne kuuluvat melkoisen soittonopeuden piiriin ja tämä olisi näin alkuvaiheessa mahdollisesti liian monimutkaista. Rytmiharjoitus 3: Lopuksi vielä yksi harjoitus, joka yhdistää molemmat edelläolevat esimerkit ja käyttää lisäksi muutamia taukoja. Tässä tulevat eri rytmityyppien väliset kontrastit erityisen selkeiksi. Ole tarkkana, että todella pysäytät kielen taukojen kohdalla. Edelläolevat sävelet eivät saa haipua näillä kohdin. 13
Shuffle Kun soitat musiikkikappaleen triolisesti (esim. kahdeksannestroleina) ja jätät joka triolissa toisen nuotin pois (esim. kahdeksannestauko), niin tästä syntyy ajava, elävä rytmi niinsanottu ternäärinen rytmi, jota myös kutsutaan nimellä Shuffle. Ei-triolinen, binäärinen rytmityypistö kuulostaa tähän verrattuna hieman seisahtaneelta ja vähemmän vauhdikkaalta. Rytmiesimerkistä 3 löytyy muutamissa kohdissa tämä soittotapa ja luvusta MUSIIKKIESIMERKKEJÄ löydät Shuffle Blues-kappaleen. ASTEIKOT Asteikot ovat yksinkertaisesti yksittäisten sävelten sarjoja, jotka (useimmissa tapauksissa) voidaan lukea tiettyyn sävellajiin kuuluviksi. Niiden avulla voidaan säestää musiikkikappaleita, jotka soitetaan vastaavassa sävellajissa. Ehkä tunnetuimmat asteikot ovat niinsanotut duurisävelasteikot ja mollisävelasteikot. Näiden asteikkojen välinen ero syntyy puolisävel- ja kokosävelaskelten järjestyksestä, jonka kautta näiden asteikkojen väliset luonne-erot syntyvät. Selitys: Yksi puolisävelaskel vastaa vaihtamista yhdestä nauhasta seuraavaksi ylempään (tai alempaan) nauhaan: esim. vaihto E:stä (D-kielen 2. nauha) F:ään (D-kielen 3. nauha) tai päinvastoin. Tätä sävelväliä (intervallia) kutsutaan nimellä pieni sekunti. Yksi kokosävelaskel sitävastoin kuvaa vaihtamista yhdestä nauhasta toiseksi ylempään (tai toiseksi alempaan) nauhaan: esim. vaihto F:stä (D-kielen 3. nauha) G:hen (D-kielen 5. nauha) tai päinvastoin. Tätä sävelväliä (intervallia) kutsutaan nimellä suuri sekunti. Intervallit Tässä kohdin haluamme selittää sinulle lyhyesti, mitä intervallit ovat, jotta seuraavissa luvuissa et joudu vaikeuksiin tiettyjen käsitteiden kohdalla. Intervalli merkitsee sävelen korkeuden väliä yhdestä nuotista toiseen. Niitä on monenlaisia, koska nuottejakin on hyvin monenlaisia. Seuraavassa kuvassa esitetään aina kunkin eri nuotin välimatka perussäveleen C (kutsutaan nimellä tonika). Duuri ja molli Mikä on oikeastaan duuri- ja mollisävelasteikon välinen ero? Ratkaiseva tekijä on tässä asteikon ensimmäisen sävelen (perussävelen) ja kolmannen sävelen (terssi) välinen välimatka (intervalli). Jos tämä välimatka on neljä puolisävelaskelta (tai kaksi kokosävelaskelta), niin kysymyksessä on suuri terssi. Tämä on tyypillistä duurisävelasteikolle, jolla on yleensä kirkas, iloinen tunnelma. Jos tämä väli on kuitenkin vain kolme puolisävelaskelta (tai yksi puolisävel- ja yksi kokosävelaskel), niin kysymyksessä on pieni terssi, joka on tyypillinen mollisävelasteikolle. Mollisävelasteikot kuulostavat tavallisesti melankoolisemmilta ja surullisemmilta kuin duurisävelasteikot. Duurisävelasteikot Seuraava kuva esittää sinulle C-duurisävelasteikon otekaavion. Tämä koostuu seitsemästä perättäisestä sävelestä, jolloin kahdeksannesta sävelestä (C) alkaen sävelasteikko alkaa uudelleen yhtä oktaavia korkeammalta: C - D - E - F - G - A - H - (C). Tyypillistä duurisävelasteikolle on se, että 3. ja 4. sävelen (E:stä F:ään) ja 7. ja 8. sävelen (H:sta C:hen) välillä on vain puolisävelaskeleet. Roomalaiset luvut kaikissa seuraavissa otekaavioissa helpottavat aseman paikallistamista ja merkitsevät sen nauhan, jolla olet. Seuraavassa esimerkissä annetaan 7. nauha (VII). 14
Mollisävelasteikot Tässä kuvassa esitetään A-mollisävelasteikko. Se koostuu samoin seitsemästä perättäisestä sävelestä. Tässäkin alkaa sävelasteikko uudelleen kahdeksannesta nuotista (A) oktaavia korkeammalta: C - D - E - F - G - A - H - (C). Ero duurisävelasteikkoon on siinä, että puolisävelaskelet ovat eri kohdissa: 2. ja 3. sävelen (H:sta C:hen) ja 5. ja 6. sävelen (E:stä F:ään) kohdalla. Tämä asteikko alkaa 5. nauhalta (V). Huomasit varmaan, että A-mollisävelasteikko koostuu periaatteessa samoista sävelistä kuin C-duurisävelasteikko. Siten puolisävelaskeleetkin ovat samojen sävelten kohdalla (H:sta C:hen ja E:stä F:ään). Asteikot alkavat oikeastaan vain eri sävelistä, ja tämän vuoksi puolisävelaskeleet siirtyvät eri kohdille. Sanotaan myös, että A-molli on C-duurin rinnakkaissävellaji. Duuri-viisisävelasteikot Kutsutaan myös pentatoniseksi asteikoksi penta on kreikkaa ja tarkoittaa viisi ja toninen tarkoittaa säveltä. Pentatonisissa sävelasteikoissa on viisi säveltä oktaavia kohti. Duuri-viisisävelasteikossa on kysymys duurisävelasteikosta ilman neljättä ja seitsemättä nuottia, jonka vuoksi siinä ei ole puolisävelaskeleita. Kuva esittää C-duuri-viisisävelasteikkoa, jossa on seuraavat nuotit: C - D - E - G - A - (C). Kun vertaat näitä nuotteja C-duurin sävelasteikkoon, toteat, että tästä puuttuvat sävelet F ja H. Kuudes sävel (C) merkitsee tässäkin jälleen asteikon alkamista uudelleen oktaavia korkeammalta. Molli-viisisävelasteikot A-molli-viisisävelasteikko koostuu samoin viidestä sävelestä ja sen voi johtaa A-mollisävelasteikosta siten, että otetaan toinen (H) ja seitsemäs sävel (F) pois: A - C - D - E - G - (A). Kuudennen sävelen (A) kohdalla sävelasteikko alkaa uudelleen oktaavia korkeammalta. Käytä duuri- ja molli-viisisävelasteikon säveliä esim. yksinkertaisten sävelkulkujen soittamiseen. Kromaattinen sävelasteikko Kromaattinen sävelasteikko koostuu ainoastaan puolisävelaskelista ja siihen sisältyvät sen mukaisesti kaikki kaksitoista säveltä. C - C# - D - D# - E - F - F# - G - G# - A - A# - H - (C). Kolmannestatoista sävelestä (C) alkaa tämäkin sävelasteikko uudelleen oktaavia korkeammalta. Koska tähän sävelasteikkoon kuuluu vain puolisävelaskelia, ei sitä voida määrittää kumpaankaan sävellajiin (duuriin tai molliin) eikä se kuulosta kovin sointuvalta. Vasemman käden asento Kromaattista asteikkoa lukuunottamatta löytyvät kunkin asteikon yksittäiset sävelet aina neljän nauhan laajuiselta alueelta. Huolehdi siitä, että vasemman kätesi joka sormella on tehtävänään hoitaa yksi näistä nauhoista. Tämä merkitsee C-duurisävelasteikossa/C-duuri-viisisävelasteikossa (7. asema): 7. nauha (VII): 1. sormi (etusormi) 8. nauha (VIII): 2. sormi (keskisormi) 9. nauha (IX): 3. sormi (nimetön) 10. nauha (X): 4. sormi (pikkusormi)...ja A-mollisävelasteikossa/A-molliviisisävelasteikossa (5. asema): 5. nauha (V): 1. sormi (etusormi) 6. nauha (VI): 2. sormi (keskisormi) 7. nauha (VII): 3. sormi (nimetön) 8. nauha (VIII): 4. sormi (pikkusormi) 15
Kromaattinen asteikko tekee tässä poikkeuksen. Heti kun vaihdat soittaessasi seuraavalle kielelle, tulee siirtää asemaa yhden nauhan verran. D-kielellä on lisäksi ei ainoastaan neljää, vaan viisi säveltä, joista viimeiset kaksi säveltä soitetaan pikkusormen otteella. Tämän aikaansaamiseksi tulee sinun luistaa asteikon lopussa pikkusormella 9. nauhalta (IX) 10. nauhalle (X) (Slide). Jos aloitat asteikon C-sävelestä, niin se näyttää tällaiselta: E-kieli: 1. sormi (VIII) 2. sormi (IX) 3. sormi (X) 4. sormi (XI) A-kieli: 1. sormi (VII) 2. sormi (VIII) 3. sormi (IX) 4. sormi (X) D-kieli: 1. sormi (VI) 2. sormi (VII) 3. sormi (VIII) 4. sormi (IX) 4. sormi (X) Pidä kätesi soittaessasi aina mahdollisimman suorana ja yritä pysyä rentona ja välttää kouristumista. Asteikkoharjoitus 1: Yritä soittaa jokainen asteikko miellyttävältä tuntuvalla nopeudella (parhaiten metronomin avulla) ylös- ja alaspäin. Jos käytät plektraa, yritä käyttää alussa mainittua vaihtonäppäilyä (Alternate Picking) siten, että aloitat ensimmäisen sävelen kohdalla alasiskusta ja sitten soitat seuraavat sävelet vuorotellen ylös- ja alaspäin suuntautuvilla iskuilla. Huolehdi ehdottomasti jatkuvasta ylös- ja alaspäin suuntautuvien iskujen jatkuvasta vaihtelusta ja tasaisesta nopeudesta, jotta saat soittoosi tasaisuutta. Yritä myös välillä aloittaa asteikot päinvastoin ylössuuntautuvalla iskulla.tällä tavoin voit kouluttaa oikeaa kättäsi riippumattomammaksi. Asteikkoharjoitus 2: Sirtele asteikkoja otelaudalla, niin että ne alkavat muilla sävelillä. Täten opit soittamaan eri asemissa olevat asteikot tottumuksen antamalla varmuudella. Heti kun muutat asemaa ja siten perussäveltä, muuttuu myöskin sävellaji. Jos siirrät esim. C-duuri-sävelasteikkoa kahden nauhan verran ylemmäs, niin asteikon ensimmäinen sävel on E-kielen 10. nauhalla (D). Täten asteikosta tulee D-duurisävelasteikko. Jos siirrät esim. A-molli-sävelasteikkoa kahden nauhan verran alaspäin, niin tämän ensimmäinen sävel on E-kielen 3. nauhalla (G) ja asteikosta tulee G-molli-sävelasteikko, jne. D-duuri-sävelasteikko G-molli-sävelasteikko Asteikkoharjoitus 3: Seuraava kuva esittää sinulle vielä kerran C-duuri-sävelasteikon. Tässä tapauksessa se soitetaan kuitenkin kahden oktaavin ylitse ja se ulottuu kymmenen nauhan alueelle. Tästä ymmärrät, että yhden asteikon sävelet voi loppujen lopuksi soittaa koko otelaudan alueella. Asteikkoharjoitus 4: Seuraava kuva esittää sinulle, miten C-duuri-(tai A-molli-)sävelasteikon sävelet jakautuvat koko otelaudan alueelle. 12. nauhasta (XII) lähtien on kunkin kielen oktaavi saavutettu ja otelauta alkaa tästä kohdin käytännössä uudestaan alusta. Yritä sisäistää nämä jaksot ja kehitellä omia sarjoja, sävelmiä ja riffejä, joihin nämä sävelet sisältyvät. Yritä myös välillä soittaa asteikkoja eri asemissa olevilla muilla alkusävelillä (esim. 2. asemassa alkaen G-sävelestä). Tällä tavoin syntyy koko joukko uusia asteikkoja, jotka pohjautuvat C- duuri-sävelasteikkoon. 16
Jos nyt otat kaikki H- ja F-sävelet pois yleiskaaviosta, niin jäljelle jäisivät C-duurin (tai A-mollin) viisisävelasteikon sävelet koko otelaudan alueelle jakautuneina. Harjoittele näitä samoin kuin -duuriasteikkoa. SOINNUT Vaikka basistilla onkin harvemmin tekemistä sointujen kanssa kuin esimerkiksi kitaristilla, niin haluamme kuitenkin antaa sinulle lyhyen katsauksen siitä, mistä soinnut koostuvat ja mitä eri sointutyyppejä on olemassa Sointu koostuu aina vähintään kolmesta eri sävelestä: tonika (perussävel), terssi (sävelasteikon 3. sävel) ja kvintti sävelasteikon 5. sävel). Tästä käytetään myös nimitystä terssijärjestys, jolloin kaikkien kolmen sävelen välillä oleva välimatka (intervalli) on yhden terssin suuruinen. Soinnun laji määräytyy eri terssien (suuren ja pienen terssin) järjestyksen mukaan. Jos soinnussa on ensin suuri terssi ja sitten pieni terssi, niin kysymyksessä on duurisointu. Jos soinnussa on aluksi pieni terssi ja sitten suuri terssi, niin se on mollisointu. Tästä saadaan seuraavat duuri- ja mollisointujen kokoonpanot: Duurisointu: tonika, suuri terssi, kvintti Mollisointu: tonika, pieni terssi, kvintti Seuraavassa otamme tutun C-duuri-sävelasteikon ja yritämme muodostaa soinnun jokaiselle sen seitsemästä sävelestä. Aloitamme C :stä tonikana. Kun nyt etsimme sävelasteikon muista sävelistä tonikan terssiä, niin löydämme E :n, asteikon 3. sävelen. Tässä on kysymyksessä suuri terssi (kaksi kokosävelaskelta). E :stä lähtien etsimme nyt seuraavan terssin. Tämä on yhden puolisävelen ja yhden kokosävelen verran E :n yläpuolella (pieni terssi) G :ssä ja se on tonika C :n kvintti. Terssien järjestyksestä ensin suuri terssi, sitten pieni terssi selviää, että kysymyksessä on duurisointu. Täten meillä on nyt kaikki kolme C-duuri-soinnun säveltä (C, E, G). Tämän soinnun lyhyt nimitys on yksinkertaisesti vain C. Jos otamme nyt D:n, C-duuri-sävelasteikon seuraavan sävelen, ja etsimme samalla tavoin sointusävelet, saamme D:n, F:n ja A:n. Tässä on kysymyksessä D-molli-sointu, koska terssien järjestys on ensin pieni ja sitten suuri terssi. Tämän soinnun lyhyt nimitys on Dm. Jos muodostat samalla periaatteella joka sävelelle kolmisoinnun, niin tästä saadaan seuraavat, sävelasteikkoon kuuluvat soinnut. 3HUXVVlYHO 7HUVVL.YLQWWL 6RLQWX 1. sävel C E G & 2. sävel D F A 'P 3. sävel E G H (P 4. sävel F A C ) 5. sävel G H D * 6. sävel A C E $P 7. sävel H D F +P Hm-5 sointu (H-molli vähennettynä) 7. asteella muodostaa tähän poikkeuksen muihin duuri- ja mollisointuihin. Tässä asetetaan kaksi pientä terssiä toistensa päälle, josta muodostuu vähennetty kvintti (tai myös ylisuuri kvartti) H-tonikasta F:ään. Kaikissa muissa soinnuissa on puhtaat kvintit, jotka koostuvat yhdestä suuresta ja yhdestä pienestä terssistä. 17
Seuraavassa löydät seitsemän otekaaviota, jotka kukin näyttävät yhden mahdollisuuden näiden sointujen soittamiseen. C-duuri (C) D-molli (Dm) E-molli (Em) F-duuri (F) G-duuri (G) A-molli (Am) H-molli vähennetty (Hm -5 ) 18
HOITO JA HUOLTO Bassokitaran puhdistus Puhdista kielet joka soittamisen jälkeen pehmeällä, kuivalla rievulla. Käsien hiki saattaa aiheuttaa kielten ruostumisen! Säännöllinen puhdistus pidentää kielien elinikää. Kiilloita bassosi aika ajoin korkealuokkaisella soitinkiilloitteellä, jossa on vähäinen osuus silikonitonta vahaa. Otelaudan hoitoa vaten voi sitruunaöljyä hieroa rievulla puuhun. Tämä ehkäisee puun kuivumista. Varotoimenpiteet Älä jätä bassoa nojaamaan seinään joku saattaisi töytäistä sitä, niin että se kaatuu. Älä jätä bassoa lattialle tai vuoteelle lojumaan jolu saattaisi astua sen päälle tai istua sen päälle ja vahingoittaa sitä. Älä jätä bassoa hyvin lämpimään tai kylmään tilaan auton matkatavarasäiliöön. Soitin voi vääntyä äärimmäislämpötiloissa! Jos basso on lojunut autossa pitempään, poista kielistä jännitys ja odota sitten, kunnes soitin on sopeutunut huoneenlämpöön, ennen kuin virität sen uudelleen. Kielten vaihtaminen Bassokieliä löytyy joka musiikkialan liikkeestä. Saat sieltä myös yksityiskohtaiset ohjeet, miten asetat uudet kielet paikoilleen. Vaihda kielet säännöllisin väliajoin uusiin, sillä niiden sointi menettää ajan myötä kirkkauttaan. Riippuu myös kielien tyypistä ja paksuudesta, miten usein ne täytyy vaihtaa. Nyrkkisääntö: Kun basso alkaa kuulostaa samealta, on aika vaihtaa kielet uusiin. Pidätämme oikeuden teknisiin ja ulkoasun muutoksiin. Kaikki tiedot vastaavat tilannetta painohetkellä. Tässä yhteydessä kuvatut tai mainitut muiden yritysten, instituutioiden tai julkaisujen nimet ja niiden logot ovat omistajiensa rekisteröityjä tavaramerkkejä. Niiden käyttö ei oikeuta mihinkään kyseistä tavaramerkkiä koskeviin vaatimuksiin tai ole merkki minkään yhteyden olemassaolosta tavaramerkin omistajan ja BEHRINGER-yhtiön välillä. BEHRINGER ei ota minkäänlaista vastuuta tämän käyttöohjeen sisältämien kuvausten, piirrosten ja tietojen oikeellisuudesta ja täydellisyydestä. Kuvien värit ja erittelyt voivat poiketa hieman tuotteesta. BEHRINGER-tuotteita on saatavilla vain valtuutetuilta kauppiailta. Tavarantoimittajat ja kauppiaat eivät ole BEHRINGERin prokuristeja eikä heillä ole minkäänlaista valtaa oikeudellisesti sitoa BEHRINGERiä tekemiinsä kauppoihin. Tämä kirja on suojattu tekijänoikeuksin. Sen jäljentäminen tai uudelleenpainanta, otteet mukaan lukien, samoin kuin kuvien kopiointi muunneltunakin on sallittua ainoastaan BEHRINGER International GmbH:n kirjallisella suostumuksella. BEHRINGER on rekisteröity tavaramerkki. KAIKKI OIKEUDET PIDÄTETÄÄN. 2006 BEHRINGER International GmbH. BEHRINGER International GmbH, Hanns-Martin-Schleyer-Str. 36-38, 47877 Willich-Münchheide II, Saksa. Puh. +49 2154 9206 0, Faksi +49 2154 9206 4903 19