SIMPPUPOSTI Sukellusseura Simppu ry:n jäsenlehti 3/2014
PUHEENJOHTAJALTA Mennyt talvi ei ollut paras mahdollinen sen paremmin hiihtäjille kuin avantosukelluksillekaan. Hyvää oli toki se, että avovesikausi alkoi huomattavasti normaalia aikaisemmin. Ensimmäinen kumiveneretki merelle päästiin tekemään jo maaliskuun loppupuolella. HALLITUKSEN PÄÄTÖKSIÄ Huhtikuun puolivälissä poistettiin jäsenrekisteristä yhteensä 20 simppua ja norppaa maksamattomien jäsenmaksujen vuoksi. Agonus saadaan veteen heti vapun jälkeen ja saman tien aloitetaan kesän reissut. Myös keskiviikkosukellukset ovat jo täydessä vauhdissa. Viimeistään nyt on aika pyyhkiä pölyt sukellusvarusteista, varmistaa niiden kunto ja suunnata nenä kohti sukellusvesiä. Kesän aikana on luvassa tuttuun tapaan niin viikonloppureissuja Agonuksella, keskiviikkosukelluksia lähivesiin kuin koulutustakin. Kevään aikana on kuultu myös ikäviä uutisia sukellusonnettomuuksista. Omien taitojen ylläpito, varusteiden kunnosta huolehtiminen ja turvaohjeiden noudattaminen ovat tärkeitä tekijöitä sen varmistamiseksi, että Simput pysyvät noiden uutisten ulkopuolella. Jos edellisestä sukelluksesta on jo kulunut pidempi aika ja tuntuu, että taidot ovat päässeet ruostumaan, kannattaa lähteä mukaan toukokuussa järjestettävään takaisin veteen koulutukseen ja sitä kautta takaisin sukellusharrastuksen pariin. Jokakeväisiin perinteisiin kuuluu Salonjoen paaluttaminen. UUSIA JÄSENIÄ Edellisen Simppupostin ilmestymisen jälkeen ovat seuraan liittyneet Samu Valto ja Jorma Välimäki. Molemmat olivat mukana kevään 2013 peruskurssilla. KEVÄÄN UIMAHALLIVUOROT Uimahalli siirtyy viikolla 21 kesäaukioloaikoihin, eli on suljettuna lauantaisin ja sunnuntaisin 17.8. asti. Kokonaan halli sulkeutuu ajalle 20.6. 28.7. Vappupäivänä 1.5. ja helatorstaina 29.5. ei ole uimahallivuoroa. Kevään viimeinen hallivuoro on torstaina 22.5. SIMPPUPOSTI: Sukellusseura Simppu ry:n jäsenlehti Julkaisija: Päätoimittaja: Olli Pekka Juhantila Sukellusseura Simppu ry olli pekka.juhantila@hotmail.com Kevään viimeisiä jääsukelluksia tehtiin jo maaliskuussa. Marko Niinistö ja Mika Böös ovat lähdössä sukellukselle, Jarmo Ihander valmistautuu pinta avustajan tehtävään. Puheenjohtaja: Jarkko Nieminen puheenjohtaja@simppu.net Kansikuva: Park Victory:n hylyllä (kuva Lasse Pekkinen)
TULEVIA KOULUTUKSIA Agonuksen kuljettajakoulutuksessa käsitellään merenkulun perusteita, kuten: merimerkkijärjestelmä; merikartat ja karttanavigointi, koordinaatit; väistämissäännöt; kulkuvalot ja valotunnukset; tutkanavigointi; kone, kaasu ja sähköjärjestelmät; VHF:n käyttö; hätätilanteet ja pelastautuminen; ja veneen käsittely. Koulutus on suunnattu erityisesti Agonuksen kuljettajana uraansa aloitteleville Simpuille. Koulutukseen kuuluu teoriaopetuksen lisäksi merenkulun ja Agonuksen käsittelyn käytännön harjoittelua. Koulutus on maksuton. Aikataulu: Teoriakoulutus sunnuntaina 4.5. klo 9 19 pumppuhuoneella. Käytännön harjoittelu 9. 11.5. (Agonuksen käsittely; rantautumiset ja liikkellelähdöt, köydet ja solmut; väyläajo; sekä navigointi) ja 26. 28.9. (Pimeäajo, tutkanavigointi, väylien ulkopuolella ajo). Voit osallistua halutessasi myös vain yhteen tai kahteen koulutuksen jaksoon. Lisätietoja ja ilmoittautumiset: ollipekka.juhantila@hotmail.com tai 044 7704200. Takaisin veteen koulutus on tarkoitettu niille Simpuille, joilla on pitempi tauko sukellusharrastuksessa. Teoriakoulutuksessa kerrataan keskeisimmät laitesukelluksen teoria asiat. Avovesiharjoituksissa sukelletaan kouluttajan parina ja kerrataan käytännön sukellustaitoja. Koulutus koostuu kahdesta osasta: 1 pv teoriakoulutus ja viikonlopun reissu Agonuksella. Diving in Finland koulutus on tarkoitettu sukeltajille, jotka ovat suorittaneet laitesukelluskurssin Suomen ulkopuolella. Kurssilla perehdytään sukellusolosuhteisiin Suomessa; tarkastellaan etelän lämpimissä ja kirkkaissa vesissä sukeltamisen eroa sukeltamiseen Suomessa; tutustutaan Suomen olosuhteissa tarvittaviin sukellusvarusteisiin; tutustutaan hylkysukelluksen perusteisiin ja tutustutaan lähialueemme sukelluskohteisiin; kerrataan laitesukeltamiseen liittyvää teoriaa; sekä tutustutaan Sukellusseura Simpun ja Sukeltajaliiton toimintaan. Koulutus koostuu kahdesta osasta: 1 pv teoriakoulutus ja viikonlopun sukellusretki (pe su) Agonuksella. Kurssilaiset saavat käyttöönsä seuralta laitesukellusvarusteet viikonlopun ajaksi. Omia varusteita tarvitaan perusvälineet ja sukelluspuku. Kurssin hinta on 150 euroa. Pääsyvaatimuksena on jonkin kansainvälisen laitesukelluskoulutusjärjestön (CMAS, PADI tms.) vähintään perustason laitesukelluskortti. Aikataulu: Teoriakoulutus tiistai ilta 20.5., avovesikoulutus 23 25.5. Lisätietoja ja ilmoittautumiset: Mika Böös, mpboos@gmail.com tai puhelimitse 040 836 3600 LÄHIAJAN TAPAHTUMIA Agonuksen vesillelasku tapahtuu Navigaatioseuran yhteislaskun yhteydessä lauantaina 3.5. Klo 9 alkaen valmistellaan Agonus laskukuntoon ja viedään pumppuhuoneella talvehtineet varusteet paikoilleen. Tervetuloa mukaan talkoisiin. Aikataulu: Teoriakoulutus tiistai ilta 13.5., avovesikoulutus 23 25.5. Lisätietoja ja ilmoittautumiset: Mika Böös, mpboos@gmail.com tai puhelimitse 040 836 3600. Kurssin hinta on 60.
LIBERTY JA VICTORY Toisen maailmansodan aikana liittoutuneiden joukoilla oli tarve saada suuria määriä tarvikkeita kuljetettua sotatoimialueille eri puolille maailmaa. Kuljetusongelmien ratkaisuksi kehitettiin rahtialusluokka, joka sai nimen Liberty. Ideana oli standardoida rakenteet ja tehdä yksinkertaisia ja toimivia laivoja mahdollisimman paljon, mahdollisimman nopeasti. Työhön valjastettiin vuosien 1941 ja 1945 välillä 18 amerikkalaista telakkaa, jotka rakensivat yhteensä 2710 Liberty luokan alusta. Näihin 134,6 metriä pitkiin ja 17,3 metriä leveisiin aluksiin asennettiin kaksi öljykäyttöistä höyrykattilaa, jotka tuottivat voimaa yhdelle 1 900 kw tehoiselle höyrykoneelle. Kantavuutta aluksilla oli 10 000 tonnia. Etenkin alkuaikojen laivat kärsivät rakenteellisista heikkouksista. Kolmen aluksen tiedetään uponneen niiden yksinkertaisesti katkettua kesken matkan. Syyksi epäiltiin laivan liian jäykkää rakennetta sekä laivanrakentajien kokemattomuutta yhdistettynä uuteen kokoonpanon työmenetelmään, hitsaukseen. Aiemmin laivat oli koottu niittaamalla. Myös maksiminopeus, 11 solmua, oli aivan liian vähän, kun yritettiin vältellä saksalaisten sukellusveneitä. Kaikesta huolimatta hämmästyttävän suuri määrä, jopa 2400 Liberty alusta selvisi sodasta. Niistä lähes 900 jatkoi sodan jälkeen siviililiikenteessä suurin osa Kreikan lipun alla. Tarve nopeakulkuisemmille aluksille oli ilmeinen, joten suunniteltiin uusi, Victory luokka. Alustyyppi oli perusrakenteeltaan samanlainen kuin alkuperäinenkin, mutta hieman pidempi (139 metriä) ja leveämpi (19 metriä). Samalla syväys oli pienentynyt 8,5:sta 7,6 metriin. Kantavuus pysyi suunnilleen ennallaan. Tärkein parannus olikin suurempi nopeus. Victoryt varustettiin tehokkaammalla höyrykoneella, höyryturbiinilla tai dieselmoottorilla (tosin dieselkäyttöisiä tehtiin vain yksi). Tehoa alusten koneissa oli 4500 6300 kw jolloin nopeus nousi 15 17 solmuun. Eräiden lähteiden mukaan nopeimmat alukset olisivat pystyneet jopa 19 solmun nopeuteen. Victory luokan laivoja rakennettiin vuoden 1944 alusta sodan loppuun mennessä kuudella eri telakalla yhteensä 534 kappaletta. Suurin valmistaja oli Permanente Metals Corporation, joka rakensi 142 Victory laivaa. Lisäksi yritys ehti valmistaa sodan kuluessa 489 Liberty alusta. Eli yhteensä 631 laivaa. Museoitu Victory luokan alus ss Red Oak Victory (kuva Richmond Museum Association)
SS Red Oak Victory rakenteilla Permanente Metals Corporationin 1 telakalla (kuva Richmond Museum Association). Aluksista Lane Victory on kunnostettu ja tekee risteilyjä San Pedrossa Kaliforniassa. Yksi Victory luokan laivoista, American Victory, on museoitu Floridan Tampassa ja toinen, Red Oak Victory, Richmondissa Kaliforniassa. Laivojen rakennustahtia kuvaa hyvin aikataulu, jolla Red Oak Victory valmistui. Sen kölin lasku tapahtui ilmeisesti 15. elokuuta 1944 (joidenkin tietolähteiden mukaan 9.9.), joulukuun 14. päivä tehtiin jo laivan koeajot ja tammikuun 9. 1945 siihen alettiin kuormata ensimmäistä ammuslastia merivoimien varikolla Kaliforniassa. Rakennusprojektin ensimmäinen päivä (kuva San Pedron kauppakamari) Ilmakuva Permanente Metals Corporationin 1 telakalta. Telakka 2, jossa Park Victory rakennettiin jää kuvan ulkopuolelle yläreunassa olevien osavalmistushallien oikealle puolelle. Kaikkiaan alueella oli neljä telakkaa (kuva San Pedron kauppakamari). Sama alus seitsemännen työpäivän lopussa (kuva San Pedron kauppakamari)
tuulessa ankkurit eivät pitäneet, vaan alus ajautui seuraavan vuorokauden puolella klo 0.45 karille. Se saatiin irti omien koneiden avulla, mutta jälleen klo 2.15 alus oli karilla keskilaivansa varassa. Karilla ollessaan laiva katkesi ja upposi hyvin nopeasti, noin 20 minuutissa. Sen 48:n hengen miehistö, jäi veden varaan pyrkien pelastautumaan lähistön kallioluodoille. Apuun hälytetyt Utön rannikkopuolustuslinnakkeen pelastusvene, luotsiaseman pelastusvene sekä meripelastusaseman vene ehtivät paikalle vasta aamulla, jolloin kymmenen miehistön jäsentä oli menehtynyt. Alusta on rakennettu kolme viikkoa (kuva San Pedron kauppakamari) PARK VICTORY Kuten Liberty myös Victory luokan aluksia otettiin sodan jälkeen siviilikäyttöön. Yksi siviilikäyttöön siirtyneistä laivoista oli Park Victory. Sen rakentaminen aloitettiin 11.3.1945 Permanente Metals Corporationin 2 telakalla. Valmis laiva oli tyypiltään VC2 S AP2, eli se oli varustettu 4500 kw höyrykoneella. Alus luovutettiin käyttöön 16.5.1945, vain vajaat kolme kuukautta ennen sodan päättymistä. Nimensä laiva sai Parkvillessa, Missourissa sijaitsevalta Park Yliopistolta. Park Victory oli lähtenyt Virginian Newportista ylittämään Atlantia kivihiililastissa määränpäänään Helsinki. Jouluaattona 1947 se oli saapunut Utön lähistölle. Vallitsi lumimyrsky ja ilta alkoi pimentyä, joten kapteeni Zepp päätti ankkuroitua ja jäädä odottamaan aamua, jolloin olisi turvallisempaa sivuuttaa Jussarön ja Harmajan välinen Nashorn kentän miinanraivausalue. Kovassa Useana kesänä havaittujen öljypäästöjen vuoksi hylyn tankeista poistettiin öljyä Suomen Ympäristökeskuksen toimesta vuosina 1994 2000 noin 410 m³. Öljynpoisto operaation aikana hylyllä sukellettiin 1400 kertaa. Kustannuksia toimenpiteestä aiheutui yli 3,5 miljoonaa euroa. Öljynpoistoa varten hylystä piti nostaa suuri määrä lastina ollutta kivihiiltä, jotta poistossa tarvittavat höyry ja pumppausventtiilit saatiin asennettua tankkeihin. Huomattava erä hiilestä päätyi lahjoituksena Jokioisten museorautatielle. Park Victorysta on muodostunut suosittu ja mielenkiintoinen sukelluskohde, jonne simputkin matkaavat lähes joka kesä. Tosin kuuden tunnin matka aika Kasnäsistä rajoittaa reissujen määrän yhteen tai korkeintaan kahteen kesässä. Utön sijainti ulkosaaristossa asettaa myös kelien kannalta omat rajoituksensa. Kovemmilla tuulilla tuolle suunnalle ei Agonuksella ole asiaa. Kesän 2013 aikana Simput saivat tehtyä Utöhän kaksi hienoa reissua. Näkyvyydet Utön seudulla, sen sijainnin ansiosta, ovat yleensä erinomaiset. Vänön seudun kohteisiin tottuneelle näkyvyydet Parkilla ovat suorastaan uskomattomat. Ensimmäisellä kerralla käydessäni tuntui että voiko tällaisia kohteita Suomesta löytyäkään! Sen jälkeen sinne onkin päästävä uudestaan ja uudestaan...
Hylky lepää pohjassa kahdessa kappaleessa keula hiukan matalammassa. Syvyyttä keulan kohdalla pohjalla on 23 metriä. Perässä potkurilla tai oikeammin potkuriakselilla sillä itse rusetti on viety pois, on vettä n. 35 metrin luokkaa. Kansitaso on keulassa hiukan yli kymmenessä metrissä, kun taas monista kuvistakin tuttu peräkansi rakenteineen, on jo reilusti yli kahdenkymmenen metrin syvyydessä. Hyvien näkyvyyksien ja poijutuksen ansiosta kohde soveltuu kaikille vähänkin kokeneemmille sukeltajille. Tosin omista syvyysrajoistahan on kaikkien pidettävä kiinni. Suunnistaminen hylyllä, yleensä hyvien näkyvyyksien ansiosta, on erittäin helppoa. Päiväsaikaan sukellettaessa hylyllä näkee sukeltaa ilman valojakin. Erillään olevien keulan ja perän välille oli ainakin viime kesänä viritetty ohjausnaru, jota pitkin pääsi siirtymään laivan kappaleiden välillä. Perässä olevat rakenteet ovat upeaa katseltavaa samoin kuin pohjasta kohoava valtava keulakin. Hylyllä riittää nähtävää useammallekin sukellukselle, sillä jo yksistään sukeltaminen 139 metriä pitkän aluksen päästä päähän vie oman aikansa. Alueella majailee myös hylkeitä, joita voi bongata milloin mistäkin. Viime kesän reissulla yksi tuli tutustumaan meihin lähemminkin, kun kiertelimme hylkyä. Mikäli mahdollista, kannattaa vierailla myös Utön saarella. Kesäisin hyvinkin vilkkaalta saarelta löytyy asutuksen lisäksi vanhaan puolustusvoimien rakennukseen rakennettu hotelli ravintoloineen sekä kylän raitilla oleva pieni kauppa. Saarella käydessä kannattaa poiketa myös sen kappelissa. Pienestä kappelista löytyy Parkin haaksirikossa hukkuneiden muistoksi teetetty hopeinen kynttelikkö, joka kertoo oman tarinansa haverista. Saarelta löytyy myös pieni museo missä on esillä mm. Parkin pienoismalli sekä haaksirikon jälkeen löytyneitä tavaroita. Eikä tietenkään pidä unohtaa Kuvat hylystä Lasse Pekkinen
saaren keskellä kohoavaa komeaa majakkaa. Park Victory sijaitsee suoja alueella, joten sukeltamiseen tarvitaan erillinen suoja aluelupa. Muistathan siis varmistaa että nimesi löytyy järjestävän seuran luvasta, ellet omista omaa lupaa ko. kohteelle. Hylyn perän rakenteita Lähteet: Richmond Museum Association, Wikipedia, Hylyt.net, WorldWar II Database, American Merchant Marine at War, www.usmm.org, American Victory Ship Mariners Memorial Museum, Museovirasto, SanPedron kauppakamari, ShipbuildingHistory.com, Project Liberty Ship. Sukeltajat hylyn keulan edessä (kuvat Teijo Reunanen) Simppujen ottamaa videota Parkilta löytyy YouTubesta hakusanalla Teijo Reunanen. Käykää ihastelemassa! PARKILLE SUKELTAMAAN Kesän reissulistalle on merkitty pidennetty viikonloppureissu, joka alkaa jo torstai iltana 5.6. Mikäli tuuliolosuhteet sen sallivat, on suunnaksi tarkoitus ottaa Utö. Jos näin käy, on tuolloin mahdollisuus päästä sukeltamaan niin Park Victorylle kuin muillekin Utön kirkkaiden ulkosaariston vesien kohteille. Takaisin Kasnäsiin palataan sunnuntai iltana 8.6. Koska ainakin Park Victory kohteena on melko syvällä, on reissulle vaatimuksena vähintään P2 sukeltajaluokitus. Myös itse Utö on tutustumisen arvoinen kohde. Jo 1740 vakituisesti asutettuun saareen rakennettiin Suomen ensimmäinen valomajakka vuonna 1753. Nykyinen majakka tosin on vuodelta 1814. Saarella asuu vakituisesti noin 50 henkeä. Saarelle kulkee päivittäin Nauvosta yhteysalus. Utön majakka (kuva Jarkko Nieminen)
TUOKIOKUVIA TALVEN SUKELLUKSILTA LAITESUKELLUKSEN PERUSKURSSI Kevään peruskurssi pyörähti käyntiin totuttua aikaisemmin, eli jo huhtikuun alussa. Mukana on seitsemän kurssilaista, joista peräti viisi on hylkeitä, eli jo pitkään norppatoiminnassa mukana olleita nuoria. Kurssin teoriat ja allasharjoitukset on toteutettu tiiviinä pakettina huhtikuun alkupuolella. Toukokuussa on tarkoitus vielä harjoittaa laitesukellustaitoja yhden allasharjoituksen avulla. Avovesisukelluksille päästään kesäkuussa, kun ilmat ja vedet ovat ehtineet lämmetä.
AIS Talven ja kevään aikana on uusittu Agonuksen navigointivarustusta. Yksi uusista laitteista on AIS lähetin vastaanotin. AIS järjestelmä (Automatic Identification System) on kehitetty laivojen ja VTS keskusten (Vessel Traffic Service, eli alusliikennepalvelu) tarpeisiin, erityisesti alusten tunnistamiseen ja sijainnin määrittämiseen. AIS on itse asiassa VHF lähetinvastaanotin, jonka kautta voidaan vaihtaa elektronisesti alustietoja, joita ovat tunnistustiedot, sijainti, kulkusuunta ja nopeus. Laitteeseen tuodaan aluksen sijainti ja kulkutieto sen navigointijärjestelmästä. Agonuksen tapauksessa paikka, suunta ja nopeustiedon tuottaa GPS. Muista aluksista vastaanotettu AIS tieto näkyy Agonuksen karttaplotterin näytöllä. Näin myös huonon näkyvyyden vallitessa pystytään havaitse maan muut AIS lähettimellä varustetut alukset. Saamoin alukset, joilla on AIS vastaanotin havaitsevat Agonuksen. IMO:n SOLAS määräysten mukaan AIS täytyy asentaa kansainvälisessä liikenteessä kaikkiin laivoihin joiden bruttovetoisuus on vähintään 300 GT sekä kaikkiin matkustajalaivoihin koosta riippumatta. Läheskään kaikissa huviveneissä ei ole AIS laitteita, mutta ne yleistyvät pikkuhiljaa laitteiden hintojen laskiessa. Netissä toimii MarineTraffic sivusto, jonka kautta voi seurata AIS laitteistoilla varustettujen alusten kulkua. Sieltä voi käydä katsomassa niin Agonuksen kuin Queen Elisabethinkin liikkeitä. Tätä kirjoitettaessa Queen Elisabeth oli muuten juuri lähtenyt Rodokselta länteen. http://www.marinetraffic.com/fi/ais/home CMAS Useimpien laitesukeltavien simppujen lompakosta löytyy kortti monilta useitakin jonka päällä lukee CMAS. Mikä CMAS on? Lyhenne tulee järjestön ranskankielisestä nimestä Confédération Mondiale des Activités Subaquatiques, suomeksi maailman vedenalainen keskusjärjestö. Järjestö perustettiin vuonna 1959. Sen tavoitteeksi määriteltiin käyttää kaikkia soveltuvia keinoja vedenalaisen maailman ymmärryksen kehittämiseksi ja kannustamiseksi sekä vedenalaisen toiminnan kehittämiseksi. Kyse on siis maailmanlaajuisesta sukelluksen harrastajien keskusjärjestöstä. CMAS:n ensimmäiseksi johtajaksi valittiin Jacques Cousteau, joka johti organisaatiota vuoteen 1973. Nykyään CMAS:n johdossa on italialainen Achille Ferrero. CMAS:lla on kolme komiteaa, joista meille näkyvintä on teknillisen komitean työ. Sen tuloksena syntyvät niin koulutusohjelmat kuin standarditkin. Urheilukomitea keskittyy vedenalaisten urheilumuotojen kehittämiseen näitä ovat mm. vapaasukellus, sukelluskalastus, räpyläuinti, vedenalainen suunnistus, vedenalainen jääkiekko ja uppopallo. Tiedekomitean tehtävänä on edistää meribiologian sekä vedenalaisen geologian ja arkeologian eli vedenalaisen ympäristön suojelua ja siihen liittyvää tukimusta. CMAS:n standardien mukaisesti toimii myös vajaat sata sukelluskeskusta, jotka tarjoavat koulutusta CMAS:n koulutusohjelman mukaisesti. Pääasiallisesti järjestö toimii kuitenkin yli 130:n kansallisen sukellusliiton yhteisenä kattojärjestönä.
SUKELLUSKOULUTUSJÄRJESTÖJÄ Vapaa, laite ja työsukelluskoulutusta järjestäviä organisaatioita on maailmalla kymmeniä. Osa näistä on melko marginaalisia, mutta muutamien toiminta näkyy laajemminkin. Tässä lyhyt esittely niistä organisaatioista, joihin törmää yleisimmin. BSAC British Sub Aqua Club on britannialainen sukelluskoulutusjärjestö, joka toimii samalla kansallisena sukeltamista hallinnoivana katto organisaationa. Viime vuonna 60 vuotisjuhliaan viettänyt järjestö tunnetaan erityisesti tuottamastaan laadukkaasta sukelluskoulutuskirjallisuudesta. GUE Global Underwater Explorers on vuonna 1998 perustettu amerikkalainen organisaatio. Se tarjoaa laitesukelluksen peruskoulutustakin, mutta erityisesti tekniikka ja luolasukelluskoulutusta. GUE:lla jo peruskurssin ohjelmaan kuuluu nitrox sukeltaminen. Myös kurssin sisältö ja harjoitusten määrä ovat huomattavasti muita koulutusjärjestöjä laajempi. IANTD International Association of Nitrox and Technical Divers. Järjestö perustettiin 1985 kouluttamaan nitroxsukeltamista virkistys sukeltajille. Alunperin järjestön nimi olikin IAND International Association of Nitrox Divers. Myös IANTD on amerikkalainen organisaatio, jonka ohjelmassa on laaja valikoima sukelluskoulutusta. Virkistyssukelluskoulutukset ovat nimiään myöten samanlaisia PADI:n koulutusten kanssa. Järjestö tosin tunnetaan paremmin tekniikkasukellus, luolasukellus, hylkypenetraatio ja rebreather koulutuksistaan. NAUI National Association of Underwater Instructors. Vuonna 1961 perustettu amerikkalainen voittoa tavoittelematon organisaatio, jonka juuret ovat 50 luvun sukellusharrastajien tarpeessa yhdenmukaistaa sukelluskoulutusta ja lisätä harrastuksen turvallisuutta. Suomessa Sukeltajaliiton koulutukset vastaavat sekä CMAS:n että NAUI:n normeja. PADI Professional Association of Diving Instructors. PADI sukelluskeskuksiin ja PADI:n järjestelmän mukaisesti koulutettuihin sukeltajiin ei voi olla törmäämättä, kun harrastaa sukeltamista. Tämä ei ole mikään ihme, sillä PADI sukelluskeskuksia on noin 6200 ympäri maailmaa. Kaupalliselta pohjalta toimiva organisaatio on perustettu 1966. SSI Scuba Schools International. Vaikka 1970 perustettu SSI ei Suomessa olekaan erityisen tunnettu, on maailmalla noin 2600 SSI sukelluskeskusta. Eri järjestöjen koulutusohjelmat on nykyisin yhdenmukaistettu siten, että ne ovat sisällöltään ja toteutustavaltaan lähes identtisiä. Joillain järjestöillä jopa kurssien nimet ovat samoja. Tavalliselle sukeltajalle tästä on se hyöty, että ei ole sidottu ainoastaan yhteen koulutusjärjestelmään. Eli PADI:n peruskurssin käynyt voi käydä aivan yhtä hyvin PADI:n, NAUI:n kuin CMAS:nkin jatkokursseja. Ulkomailla sukellettaessa tästä on toinenkin hyöty: sukellusretkien järjestäjien on helppo tunnistaa, millainen koulutus sukeltamaan haluavalla asiakkaalla on.
SIMPPUILUA SILLOIN ENNEN Purjehduskausi 2006 aloitettiin Simppujen nykyisen puheenjohtajan, Jarkko Niemisen, vetämällä reissulla. Lokikirjamerkinnät kertovat reissusta seuraavaa. 19.5. Perjantai Reissu I Nieminen J Öljyt vaihdettu + suodatin. Kompuran suodattimet vaihdettu. Katkaistu ankkuriköysi potkurista irrotuksen yhteydessä. Irti Salosta 21:30 suunta ulos. Suistossa matalaa, 0.9 läpi meni. Mukana olivat: J Nieminen, M Niinistö, V P Paatero, Tuija Jantunen, M Räsänen, Saara ja Lotta. 21.5. Sunnuntai 7:30 Herätys ja aamiainen. Ja tieto Lordin euroviisuvoitosta. 9:00 Ankkuri ylös ja suunta Furuskäriin (Högland itään) 9:45 Sukelluksia 11:45 Suunta kohti Saloa, matkalla ruokailut + siivousta. 16:45 kiinni Salossa Reissu ok. Osanottajat kiittävät. MARJANIEMI, HAILUOTO 65 02,40 N 24 33,68 E 00:50 Mjösundinlahdelle ankkuriin ja nukkumaan. 20.5. Lauantai Öljyt tarkastettu ok. Potkuriakselin nipat rasvattu. Herätys 7:55 08:00 Ankkuri ylös, ulospäin, 09:15 Aamupala 10:00 Ensimmäiset jytinät rungosta 11:30 Ankkuriin Norstön pohjoispuolelle. 12:00 13:30 Sukelluksia 15:00 Ruokailu 17:00 18:30 Sukellus Skugskär 19:00 Siirtyminen Norstön. Sauna ja Grillausta. Aiheen alkutahdit lyötiin Hauensuolessa. Tosin paljon myöhemmin kuin 21.08.1754, jolloin Augustin Ehrensvärd kävi tekemässä kaiverruksensa saaren kallioon. Merisäätiedotusta Hailuoto / Marjaniemi kuunnellessa tuli ajatus, millaistahan siellä? Ensimmäinen reissu tehtiin kesällä ja saareen matkattiin lautalla, tutustuttiin majakkaan oikein sisäpuolelta ja kiivettiin kaikki 110 askelmaa huipulle. Tällöin mietteisiin tuli toinen ajatus, tänne pitäisi tulla talvella.
Sitten viikolla 8 / 2014 kaikki natsasi ajan, kelin ja loman suhteen. Saavuttiin Hailuotoon ja ryhdyttiin retkeilemään. Kiva kohdata talvi, kun Salossa oli aika vähäluminen ja heikkojäinen talvi. olivat ihan aitoa tavaraa eikä mitään uustuotantoa. Jos sattuu liikkumaan sielläpäin, niin kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa paikan omistajaan Karri Hussoon ja hänen ravintola Luotoonsa, ehkäpä yöpyä hänen majoitustiloissaan ja saunoa. Hailuoto talvisessa asussaan. Simppu vaihtoi Jetfinit Tubbsin lumikenkiin ja lähti tutustumaan ahtojäihin, miettien että tähän ei varmaan saisi avantoa sukeltamista varten. Tosin ei ollut varusteitakaan mukana, kun piti lomailla ihan ilman sukeltamista, mutta kuinkas sitten kävikään... Ravintola Luodon esineistöä. Kesällä sinne mentiin lautalla mutta nyt talvella oli jäätie käytössä, joka sinänsä oli myös kokemuksen arvoinen pätkä tottumattomalle kulkijalle. Simppu jäällä. Majoituimme Ravintola Luodon tiloihin ja nautimme todella hyvästä ruuasta, jonka talon isäntä oli ammattitaidolla loihtinut lähiseudun aineksista. Ravintolan sisustuksesta johtuen ryhdyttiin puhumaan merestä ja sukeltamisesta, johon Luodon omistajalla Karri Hussolla oli omakohtaisia kokemuksia ja näkemyksiä, olihan hänellä merivettä jo toisessa polvessa, kun hänen isänsä oli johdattanut hänet sukellustoiminnan pariin. Syntyi miellyttävä keskustelu sisustuksen historiasta ja esineiden alkuperästä, nämä kun Jäätietä kohti Hailuotoa. Joten isot kiitokset Marjaanalle (Vaimolle) jonka ottamia kuvia on tässäkin tarinassa ja sitten Karri Hussolle, jonka ystävällisestä palvelusta niin ruuan kuin majoituksen puolesta saatiin nauttia. Ties, vaikka kesällä palattaisiin uudelleen, kun sulavesi huuhtelee saaren rantoja ja Karri on saanut Luotolaisen veneen vesille... Seppo
MUINAISMUISTOLAKI Voimassa oleva muinaismuistolaki on laadittu vuonna 1963. Sen kolmas luku on otsikoitu Laivalöydöt. Kyseisessä luvussa on vain yksi pykälä, joka, joka toteaa seuraavaa: Merestä tai vesistöstä tavattu laivan tai muun aluksen hylky, joka voidaan olettaa vähintään sadan vuoden vanhaksi, tai sellaisen hylyn osa on rauhoitettu. Hylystä ja sen osasta on soveltuvin osin voimassi, mitä kiinteästä muinaisjäännöksestä on säädetty. Esineet, jotka tavataan 1 momentissa tarkoitetusta hylystä tai ovat ilmeisesti sellaisesta peräisin, kuuluvat lunastuksetta valtiolle, ja on niistä muutoin soveltuvin osin voimassa, mitä irtaimista muinaisesineistä on säädetty. Joka löytää edellä tässä pykälässä tarkoitetun hylyn tai esineen, ilmoittakoon siitä viipymättä muinaistieteelliselle toimikunnalle. Käytännössä laki tarkoittaa, että lähes kaikki ne hylkykohteet, joilla kesäisin sukeltelemme ovat rauhoitettuja. SCUBA Ulkomailla sukeltaessa ja englanninkielistä sukellusaiheista kirjallisuutta lukiessa törmää usein sanaan scuba. Mistä tämä laitesukellukseen viittaava sana on peräisin? SCUBA on lyhenne sanoista Self Contained Underwater Breathing Apparatus. Vapaasti suomennettuna siis itsenäinen vedenalainen hengityslaite. Vastaavasti scuba diving tarkoittaa laitesukellusta, scuba diver laitesukeltajaa, scuba school sukelluskoulua ja scuba center sukelluskeskusta. VALOKUVAUKSEN TEEMAILTA Maanantaina 24.3. vietettiin pumppuhuoneella vedenalaiskuvauksen teemailtaa. Lasse Pekkisen esitystä kuuntelemaan ja kuvia ihailemaan oli kokoontunut toista kymmentä valokuvauksesta kiinnostunutta Simppua. Lassen upeita kuvia niin veden alta kuin päältäkin voi käydä katselemassa Flickr kuvapalvelussa: http://www.flickr.com/photos/68170200@n04/ Kesä 2013 oli siitä harvinainen, että kuvassa olevalla Schillerillä ei sukellettu kuin kahdella reissulla. Myös Schiller on ollut muinaismuistolain alainen hylky vuodesta 2011. Muinaismuistolain kokonaisuudessaan voi lukea FINLEX tietokannasta osoitteessa: www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1963/19630295 Lassen ottama kuva jääsukellukselta Nummijärveltä. Anna palautetta lehdestä, kerro juttutoiveitasi tai lähetä omia sukellusaiheisia tarinoita julkaistavaksi osoitteeseen olli pekka.juhantila@hotmail.com
REISSUILLE VAIN SIMPPUJA Sukellusseura Simpun uusissa säännöissä seuran toiminta ja palvelut rajataan pääsääntöisesti seuran jäsenille. Kesän Agonusreissuihin tämä vaikuttaa siten, että niille ei enää voida ottaa ulkopuolisia sukeltajia mukaan. Eli kaikkien aluksella olevien on oltava joko Simppuja tai heidän perheenjäseniään. Seuran säännöissä tosin todetaan seuraavaa: Kannattaviksi jäseniksi voi hallitus ottaa määräajaksi henkilöitä, jotka maksavat yhdistyksen vuosikokouksen määräämän vuosittaisen jäsenmaksun. Kannattavilla jäsenillä ei ole äänioikeutta, eivätkä he voi toimia yhdistyksen toimihenkilöinä. Eli, jos reissun vetäjä haluaa mukaan jonkun ei Simppu kaverinsa, voidaan tämä kaveri ottaa kannattavaksi jäseneksi määräajaksi. Tähän tarvitaan hallituksen päätös, jonka saa hoidettua ottamalla yhteyttä puheenjohtajaan. Reissuun lähtevä maksaa jäsenmaksun, 50, ja pääsee sillä nauttimaan seuran palveluista hallituksen määrittelemäksi ajaksi tyypillisesti viikoksi. Itse reissusta kaikki osallistujat maksavat hinnaston mukaisen reissumaksun, joka on sama kuin ennenkin, eli 45 euroa. Syy sille, ettei ulkopuolisia voida ottaa reissuille mukaan löytyy lainsäädännöstä. Tarjottaessa palveluita ulkopuolisille, muuttuu toiminta elinkeinon harjoittamiseksi ja ohjelmapalvelujen tuottamiseksi. Samalla vaatimukset niin toimintaa kuin kalustoakin kohtaan kasvavat sellaisiin mittoihin, ettei toiminta enää ole taloudellisesti järkevää, eikä mahdollista toteuttaa pelkin talkoovoimin. Myös verottaja saattaa puuttua toimintaan ja ottaa tuloista oman osansa. Agonus ja kumivene olisi katsastettava vuokraveneiksi. Tästä taas tulee vaatimuksia niin itse alukselle kuin sen miehistöllekin. Esimerkkeinä voidaan todeta, että vuokraveneen saa rekisteröidä korkeintaan 12 matkustajalle ja sen kuljettajalta vaaditaan vuokraveneen kuljettamiseen oikeuttava pätevyys. Jos noihin toimintaa sääteleviin lakeihin haluaa tutustua tarkemmin Finlex tietokannasta (www.finlex.fi) löytyy ajan tasalla oleva lainsäädäntö. Tässä tapauksessa muutoksia perinteisiin toimintatapoihimme aiheuttavat ainakin seuraavat lait ja asetukset: Kuluttajasuojalaki (1978/38) Kuluttajaturvallisuuslaki (2010/920) Laki elinkeinotoiminnan verottamisesta (1968/360) Asetus vuokraveneiden turvallisuudesta (1983/438) Asetus vuokraveneiden turvallisuudesta annetun asetuksen muuttamisesta (1997/530) Laki aluksen teknillisestä turvallisuudesta ja turvallisesta käytöstä (2009/1686) Laki eräiden huviveneiden turvallisuudesta ja päästövaatimuksista (2005/621) Laki laivaväestä ja aluksen turvallisuusjohtamisesta (2009/1687) Laki laivaväestä ja aluksen turvallisuusjohtamisesta annetun lain muuttamisesta (2013/95) YKSI KIPPARI LISÄÄ Simppupostin numerossa 2 julkaistiin lista Agonuksen kippareista. Listalle on saatu yksi nimi lisää: Teijo Reunanen. Toukokuun alussa käynnistyvään kipparikoulutukseen ehtii vielä ilmoittautua mukaan
SIMPUT MOGULEINA Simpuilla ja Melamoguleilla on jo pitkään ollut uimahallivuoro samaan aikaan. Eräänä helmikuisena torstai iltana Tuukka totesi uimisen lomassa, että olisi mukava päästä joskus koittamaan kajakeilla melomista. Saman tien poikettiin tervehtimään naapurialtaan väkeä ja ehdotettiin vaihtokauppaa, jossa Simput järjestää Melamoguleille sukellusintron ja Melamogulit Simpuille melontaintron. Maaliskuusta varattiin kaksi peräkkäistä torstai iltaa ja ryhdyttiin tuumasta toimeen. Sukeltamista kävi kokeilemassa kahdeksan Melamogulia ja kajakeilla melomista kymmenkunta Simppua. Ilta aloitettiin lyhyellä teoriakatsauksella, jossa Melamogulit kertoivat lajistaan, neuvoivat kajakin ja melan oikeaoppista käyttöä ja näyttivät, miten kajakkiin pääsee kyytiin sitä kaatamatta. Kun kajakkien säädöt oli saatu Simpuille sopiviksi, päästiin tositoimeen. Pian uima allas näyttikin huvipuiston törmäilyautoradalta, jossa autojen sijasta liikuttiin kajakeilla. Loppuyhteenvetona todettiin, että tämäkin on hauska laji ja yhteisistä introista Melamogulien kanssa voisi tehdä vaikka perinteen. Eskimokäännöksiäkin päästiin kokeilemaan. Tässä Janne Torkkelin tyylinäyte. Jari Liimatainen opastaa Tiia Åkerfeltia melonnan alkuun. Kajakilla liikkuminen vaatii aloittelijalta tiukkaa keskittymistä, kuten Mika Böösin ilmeestä voi päätellä.
NORPPARALLI KOUVOLASSA Kevään norpparalli järjestettiin Kouvolassa. Tapahtumapaikkoina olivat Uttihalli ja Kuusankosken uimahalli. Simpuista mukana oli kahdeksan norppaa ja kolme ohjaajaa. Simppujen menestyksestä rallissa huolehtivat Aaron Narinen ja Meeri Vienonen, jotka saivat omassa sarjassaan pronssia. Kuvakavalkadin kautta pääsee aistimaan ralliviikonlopun tunnelmaa. Itse rallin lisäksi ohjelmassa oli paljon kaikkea muutakin hauskaa yhdessä tekemistä.
KALUSTO KESÄKSI KUNTOON Talven aikana kaikki seuran laitepaketit on huollettu. Regulaattorit kävivät huoltoliikkeessä, säiliöt on tarkastettu samoin tasapainotusliivit ja tietokoneet. Laitepaketit ovat siis käyttökunnossa niin kevään kursseja kuin alkavan kauden sukellusretkiäkin varten. Kumiveneeseen on tehty huolto, korjaus ja muutostöitä. Syksyllä vaurioitunut potkuri, potkuriakseli ja laakerit on vaihdettu uusiin, samoin irti repeytynyt viistokaiun anturi. Suurin muutostyö oli veneen sähköjen uusiminen. Suuri osa johdoista on vaihdettu, kytkinpaneeli on uusittu, hakuvalot on vaihdettu tehokkaampiin ja veneen kantta valaisemaan on asennettu pieni työvalo. Myös viistokaikuluotaimelle on tehty pysyvä asennus. GPS antenni löytyy targakaaren päältä ja kaikuanturi on asennettu veneen perään siten, että sen irtoamista ei tarvitse pelätä kovemmassakaan nopeudessa. Moottorille kulkevat letkut ja kaapelit on piilotettu alumiinista tehdyn välipohjan alle. tulevaisuudessa huoltotyöt onnistuvat helpommin. Kokonaan uutta ovat paikoilleen asennetut karttaplotteri; AIS lähetinvastaanotin; ylähytin peränurkkaan asennettu kuuden kännykän latausteline; sekä peruutuskamera, josta kuljettaja näkee veneen takakulmien ja uimatason liikkeet. Myös radio on vaihdettu uuteen ja ylähytin mappihyllyä on hieman madallettu ja siihen on asennettu kansilevy, jonka päällä voi myös istua. Keittiön varustusta on parannettu hankkimalla toinen jääkaappi, jonka ansiosta pitemmilläkään reissuilla ei enää tarvitse pelata kylmälaukkujen kanssa ja miettiä ruokien säilyvyyttä. Samassa yhteydessä on uusittu ja koeponnistettu koko nestekaasujärjestelmä, joten myös hellan ja uunin käyttö samanaikaisesti pitäisi onnistua. Takakannelle johtava ovi on kokenut muodonmuutoksen. Siihen on tehty toinen ikkuna, jonka kautta saadaan sisälle enemmän valoa, mutta ennen kaikkea parannetaan kuljettajan näkyvyyttä taaksepäin. Vaikka Agonuksen kompressori ulkoisesti vaikuttaakin entiseltään, on vain käyttöpaneeli vanha. Itse kompressori on vaihdettu uuteen. Aivan kauden alkuun eivät vielä ilmeisesti ehdi perähyttiin tehtävät uudet patjat, eikä uusi puosunkaappi. Sekä kaappi että patjat vaihdetaan heti, kun ne ovat valmistuneet. Kokkilaan suuntautuneella koeajolla kaikki toimi kuten pitääkin. Agonuksen osalta remontti aloitettiin jo syksyllä. Aluksen varovaisesti luonnehdittuna sekavaa sähköjärjestelmää ryhdyttiin selkeyttämään poistamalla vanhoja kaapelointeja; vetämällä uusia paremmin tarkoitukseen sopivia johtoja; poistamalla tarpeettomia ja viallisia sähkölaitteita; ja merkitsemällä tehdyt sähköasennukset niin, että Pohjan ja kylkien maalaus, potkuriakselin tiivisteiden vaihto ja moottorin huolto ovat myös olleet kevään ohjelmassa.
RÄPYLÄT RUORISSA Viime kerralla päästiin räpylöimään ruoria ihan tosissaan. Eikä vähennetä ruorin pinnojen napsetta räpylöihin tässäkään pätkässä. Kerrankos sitä sattuu että polttoaine uhkaa loppua samaan aikaan kun jonkin oligargi lepuuttaa jahtiaan Kasnäsin septilaiturissa. On siis mentävä sisempään tankkauslaituriin bunkraamaan. Kieli keskellä suuta kohtalaisella vauhdilla ja sopivasti jarruttaen laituriin varmaan pääseekin. Mutta sieltä peruuttaminen lienee jonkin sortin temppu. Vaan jos sattuu lännenpuolen tuulet niin ei kannata peruuttaa vaan annetaan tuulen kääntää. Laitetaan niin pitkä springiköysi takaknaapista laituriin, että tuulen työntäessä Agoa taakse Agon käännöskeskipiste liukuu laiturin pään yli. Kun köysi sitten kiristyy, niin tuuli kääntää Agon springin varassa. Ja kun käännöskeskipiste on laiturin ulkopuolella, niin Agon laitakaan ei missään vaiheessa osu laituriin. Salonjoki tekee joskus tepposia virtauksellaan kun syksyisin tullaan Agon nostopaikalle. Virtaus kääntää keulaa nopeammin kuin oli tarkoitus ja ollaan keula mudassa pari venepaikkaa alajuoksulle. Silloin lisätään koneeseen kierroksia, ruori yli vasemmalle ja käännetään perää yläjuoksulle päin. Agon keula nojaa silloin mutapohjaan ja toivoa sopii, ettei siellä ole mitään kovempaa vastassa. Kun perä on jonkin matkaa yläjuoksussa, vedetään keula irti peruuttamalla. Peruutuksessa vetopyöräefekti kääntää keulaa hetikohta yläjuokun suuntaan. Sitten vaihde takaisin eteen ja ruori yli oikeaan saadaan keula lisää yläjuoksuun ja ajetaan taas pohjamutaan nojaamaan. Samaa toistetaan tarpeeksi monta kerta ja saadaan Agon keula kävelemään nostopaikalleen. Toinen hankaluus Salonjoessa on tilanpuute suorittaa käännöksiä. Kapeassa joenuomassa tulee otettua liikaa ennakkoa oikealle käännöstä varten ja joenpenkan mutapohja imaiseekin Agon oikealle. Peruutettaessa oikean laidan palleköli pureutuu mutapenkkaan ja auraa sinne uran. Ago liikkuu eteen ja taakse, mutta sitä ei saa kääntymään. Tilanteesta ei pääse pois muuten kuin viemällä pitkä springiköysi vastakkaiselle laiturille hyvän matkaa yläjuoksuun ja laittamalla köyden toinen pää vasemman laidan takaknaapiin. Kun lähdetään peruuttamaan niin springi pakottaa perän irti mutavallista. Springiköysi on vain saatava Agosta heti irti niin että ruori yli vasempaan eteen kovahkoilla kierroksilla ajaen vetopyöräefekti kääntää Agon takaisin joen keskijuoksulle. Jos springi jää kiinni Agoon niin joen virtaus kääntää Agon keulan kohti alajuoksua ja on lähdettävä hakemaan uutta vauhtia uuteen yritykseen. Ago saadaan tarvittaessa kääntymään keskipainopisteensä ympäri pyyheliinan kokoisella alueella. Liioittelin, mutta en paljon. Paikallaan lilluttaessa aloitetaan käännös peruuttaen. Vetopyöräefekti kääntää perää vasemmalle. Ennen kuin Ago alkaa liikkua taakse laitetaan vaihde eteen ja ruori yli oikealle. Kaasulla potkaisemalla ja potkurivirtausta käyttämällä käännetään perää lisää vasemmalle. Taas, ennen kuin Ago alkaa liikkua eteen vedetään vaihde peruutukselle, mutta ei käännetä ruoria. Peräsimen asennolla ei peruutettaessa juuri ole merkitystä. Vetopyörä efekti kääntää perää jälleen vasemmalle. Samaa jatketaan rauhallisin vaihteenvaihdoin ja sopivasti kaasuttelemalla saadaan Ago nääntymään lähes paikallaan. Sama käännös onnistuu jotenkuten myös kääntämällä perää oikealle. Käännös vain aloitetaan silloin ruori yli vasemmalle ja potkaisemalla potkurivirralla. Vaihdettaessa peruutukselle ruoria ei käännetä ja peruutuksella vain tapetaan Agoa eteenpäin vienyt vauhti.
Saadaanpa Ago peruuttamaankin lähes suoraan taakse, ainakin tuulettomassa tilassa. Peruuttamaan lähdettäessä Agon perän pitäisi osoittaa hiukan liikaa oikealle siitä suunnasta mihin halutaan peruuttaa. Kerätään ensin jonkinlainen vauhti peruuttamalla, samalla huomioiden että vetopyöräefekti kääntää perää vasemmalle. Siis juuri sen verran kuin perän suunta oli aluksi pielessä. Kun on saavutettu jonkinlainen peruutusvauhti niin ruori yli vasemmalle ja vaihde eteen potkaistaan potkurivirralla perää oikealle. Potkun on oltava sen verran terävä ettei se tapa peruutusvauhtia kokonaan, mutta kääntää perän saman verran vinoon kuin mitä se oli peruuttamaan lähdettäessä. Samaa toistamalla, säätelemällä potkuja ja peruutusvauhtia päästään pois kapeastakin laiturivälistä. Mutta homma ei kyllä onnistu kylmiltään vaikka sen teoriassa osaakin. Ago ei tottele ohjausta peruutettaessa yhtään, kun ollaan sivutuulessa. Tällainenhan on tilanne monesti läntisillä tuulilla, kun lähdetään Kasnäsin kalalaiturista tai Vänön yhteyslaivan laiturista. Paras olla taistelematta tuulta vastaan ja ottaa sen suoma apu vastaan. Käännetään Ago väärän kautta ympäri. Peruutetaan laiturista vetopyöräefektin kääntäessä perää vasemmalle, ja annetaan samalla tuulen tarttua keulaan. Käännöskeskipiste siirtyy vauhdin kasvaessa perään päin ja tuuli saa isomman momenttivarren kääntää keulaa. Tuuli suorastaan linkoaa keulan oikealle. Tuulen sorron vaikutuksen voi jopa sopivassa kohden kumota nostamalla hiukan kierroksia, kun perä on vasten tuulta. Jatketaan peruutusta ja vasta, kun keula on kääntynyt hyvän matkaa yli tuulensilmän käännetään ruori yli oikealle, annetaan kohtalainen potku potkurivirralla ja aletaan kääntää Agoa oikealle. Loppukäännöksessä voi vielä soveltaa pyyheliinan päällä käännöstekniikkaa ottamalla pariin kertaan vauhdit pois peruuttamalla, niin käännös oikealle ei kasva liian laajaksi. Aikoinaan Clausilla hinailtiin matkalle jääneitä muita aluksia kotisatamaansa Saloon. Clausissa potkuri ja peräsinakseli ovat ihan aluksen perässä taaempana kuin perässä ollut hinauspollari. Agon potkuri ja peräsinakseli ovat puolestaan hyvän matkaa peräpeilistä keulaan päin; ja paikka mihin hinausköysi laitetaan on ihan peräpeilissä. Näistä lähtökohdista raskaan aluksen hinaaminen Clausilla tai Agolla poikkeaa toisistaan oleellisesti, vaikkei Claus vielä mikään oikea hinaaja ollutkaan. Ainakin tilanteessa, että hinaajan vauhti on lähes nolla ja hinattava liukuu hinaajan perän ohi hinaajan edelle. Agon peräsimen kääntävä momentti on hinauspisteeseen nähden väärällä puolella. Jos kuvitellaan että Ago on kiinni pohjaan upotetussa tolpassa hinauslenkistään, niin kääntämällä ruoria oikealle Ago kääntyykin vasemmalle. Ja päinvastoin. Oikealla hinaajalla kiinnityslenkki on hyvän matkaa potkurin ja peräsimen etupuolella, jolloin samassa kuvatussa tilanteessa kääntämällä hinaajan ruoria oikealle, hinaaja kääntyy oikealle. Hinaaja siis pystyy ohjaamaan raskaan hinattavan kulkua mutta Ago ei siihen pysty muuten kuin hyvässä vauhdissa. Mutta kun hinattava pitäisi saada kurvissa muuttamaan suuntaansa niin hinattava viekin Agon perä edellä minne haluaa. Kyse on siis Agon painoisista ja raskaammista hinattavista aluksista. Kumppari tulee Agon perässä mihin vaan. Tietääkseni Agolla ei ole mitään itseään isompaa hinailtu niin että ennakkotapausta ei ole. Pistäkää tämä juttu kuitenkin muistiinne vastaisen varalle. Ohessa taas muutama kuvajainen ajatustyötä tukemaan. Tähän päättyy Agon ominaisuuksia ja käsittelyä selvittävä juttusarjani. Tekeillä on jonkinlainen sarja Agon tutkasta ja ajatuksissa siintää vielä viistokaikukin. eetu
REISSULISTA 2014 Reissu Pvm Vetäjä Puhelin Huomattavaa 1 9 11.5. Tuomas Juhantila 050 4139562 2 16 18.5. Mika Böös 040 8363600 3 23 25.5. Mika Böös 040 8363600 4 30.5. 1.6. 5 5 8.6. Olli Pekka Juhantila 044 7704200 6 13 15.6 Erkki Niemi 040 5326194 7 20 22.6. 8 27 29.6. Olli Pekka Juhantila 044 7704200 9 4 6.7. Kari Salminen 040 5528349 10 11 13.7. Tero Tuomarmäki 044 5992898 Agonuksen kuljettajakoulutus. Agonus siirretään Salosta Kasnäsiin. Varattu Agonuksen huolloille. Mikäli huollot valmistuvat aikaisemmin, voidaan järjestää reissu. Seuraa netti ja facebook sivuja. Diving in Finland ja takaisin veteen cross over koulutusten avovesiharjoitukset. Reissulle ovat tervetulleita muutkin kuin kursseille osallistuvat. Kohteet ovat erityisesti P1 sukeltajille sopivia. Koulujen päätösviikonloppu. Utö, osa kohteista vaatii vähintään P2 luokituksen. Lähtö torstaina. Juhannus Laitesukelluksen peruskurssi (P1) Yhtenä kohteena Eira, joka vaatii vähintään P3 luokituksen. 11 18 20.7. Pekka Saarinen 050 3026806 12 23 27.7. Janne Torkkel 0400 905462 Norppa ja hyljeleirit 13 1 3.8. Teijo Reunanen 040 5921559 14 8 10.8. 15 15 17.8. Jesse Böös 0440 309508 16 22 24.8. Päivi Liuska Kankaanpää 044 7114382 17 29 31.8. Timo Karjalainen 040 7749728 18 5 7.9. Hannu Suominen 050 5242233 19 12 14.9. Mika Böös 040 8363600 Kurnut Laitesukelluksen jatkokurssi (P2) 20 19 21.9. Tuukka Virtanen 044 7274330 21 26 28.9. Tuomas Juhantila 050 4139562 Reissun aikana tehdään Agonuksen kuljettajakoulutuksen pimeä ja tutkanavigointiosuudet. Reissu päättyy Saloon.