Honkavaaran perinnepiha, Pyhäselkä 15.6. 8.8.2009 Näyttelyn taiteilijoista Keijo Ikonen on tehnyt betoniveistoksia vuodesta 1994 muutettuaan taloon, jossa oli pihaa ympärillä ja tilaa tehdä. Jo aiemmin hän oli tehnyt joitakin kokeiluja betonilla, mm. pihalaattoja ja pienempiä patsaita. Pikkuhiljaa veistosten koko alkoi kasvaa ja nyt Ikosen pihassa onkin jo suoranainen veistospuisto luonnollisen kokoisine ihmishahmoineen. Uusimpana joukkoon ovat tänä kesänä liittymässä Hiljaisten miesten baarissa istuvat riemastuttavat hippipaitaiset shakinpelaajat. Esteettistä silmää Ikosella on ollut pienestä pitäen; tarvetta vaikuttaa ympäristöönsä, korjailla ja siistiä. Ikosella on paljon ideoita, joita kaikkia ei voi toteuttaa, koska ne ovat käytännössä mahdottomia. Tekemisessä pitää olla ajatus mukana, asioiden pitää sopia ympäristöönsä. Kun määrättyä asiaa katsoo useamman kerran, alkaa siitä saada vähitellen ideoita. Teostensa toteuttamisen Ikonen aloittaa tekemällä luonnollisen kokoisten paperikuvien perusteella veistoksen rungon harjateräksestä, pellistä ja styroksista. Rautalangoilla hän kiertää harjateräksen tukevasti kiinni. Rungon Ikonen kietoo katiskaverkkoon ja lisää betonimassan päälle. Työkaluina hän käyttää vain kittilastaa, pientä veistä ja muovista karamellilaatikkoa, jossa sotkee kerrallaan pienen määrän betonia. Porakonetta sentään tarvitaan apuna rungon tekemisessä. Lopullisen ilmeen veistoksille antaa maalaus. Ikonen osallistui vuonna 2006 Juuan Kivikeskuksen ITE - Kaikilla Mausteilla - näyttelyyn. Tänä kesänä Ikosen pihapiiriin voi käydä tutustumassa ajalla 15.6. 15.8. keskiviikkoisin klo 11 15 (Osoite: Kylmäojantie 92, Lehmo) Reino Kettusen moninaiset pikkulinnut ovat hyvä esimerkki ITE-taiteelle ominaisesta runsaudesta. Kaksikymmentä vuotta lintuja veistänyt Kettunen on tehnyt kaikkiaan n. 3000 lintua, pelkästään punatulkkuja on 800 900. Kirveellä hakataan oikean kokoinen pala ja siitä lähdetään puukolla veistämään lintua, Kettunen kertoo. Maalauksen hän tekee peiteväreillä. Kipinän lintujen tekemiseen Kettunen sai naapurissa olleesta veistetystä västäräkistä, tavanomaisempia puutöitä hän on harrastanut koko ikänsä. Kettunen piirsi mielenkiinnosta mallin naapurin västäräkistä,
mutta paperi jäi pariksi vuodeksi piironginlaatikkoon odottamaan, ennen kuin hän vaimonsa kehotuksesta kokeili, syntyisikö lintu. Sen jälkeen aika kuluikin mukavasti saunan alalauteella istuen ja yhä uusia lentäväisiä veistellen. Mallit Kettunen etsii lintukirjoista. Tärkeää on, että linnut ovat tunnistettavia sekä muodon että värityksen puolesta. Niin luonnollisen näköisiä ne ovatkin, että oksalle asettua lintua voisi helposti luulla oikeaksi. Parhaimpina aikoina pikkulintuja syntyi kaksi tai kolmekin päivässä, jopa vimmaiseen tahtiin, niin että syöminenkin oli unohtua. Kaikkiaan Kettunen on veistänyt n. 130 erilajista lintua, montako bongaat näyttelystä? Matti Kärki tekee omaperäisiä puu- ja betoniveistoksia. Hän työstää puuta moottorisahalla käyttäen joskus apuna paperille luonnosteltua hahmotelmaa. Osan puuveistoksistaan Kärki käsittelee tervalla, osan jättää käsittelemättä. Käsittelemättömät teokset harmaantuvat luonnollisesti, mikä osaltaan lisää niiden viehätystä ajankulun näkyessä puupinnassa. Betonia työstäessään Kärki tekee veistoksen rungon styroksista ja rautaromusta, jonka päälle valaa betonin. Teokset ovat esillä Kärjen omassa pihapiirissä ja löytyypä niitä lähiseudun polkujenkin varrelta. Katsomista varten ovat tehty, hän toteaa. Myös kaikki pihapiirin rakennukset ovat Kärjen itsensä tekemiä. Puutöitä hän on harrastanut lapsesta asti, käyttänyt puukkoa ja veistellyt, tehnyt nuorena mm. Vaahteramäen Eemelin puuukkoja. Jäätyään eläkkeelle metsurin työstä parikymmentä vuotta sitten Kärki alkoi kokeilla puun veistämistä hahmoiksi muiden moottorisahataiteilijoiden mallin innoittamana. Puu oli materiaalina tuttu työn puolesta, mutta jotain uutta piti kokeilla. Kärki arveleekin piirtävänsä paremmin moottorisahalla kuin kynällä. Kokeilemalla ja tekemällä oma osaaminen on kehittynyt. Sehän ois jo loppunu (tekeminen), ellei kehity. Ideat teoksiin tulevat usein luonnosta: raakamateriaalissa itsessään on vihje hahmosta, jonka Kärki veistää puusta esiin. Luonto antaa vinkin, on vitsikäs sinällään. Esimerkiksi kengurun Kärki veisti saadessaan käsiinsä puun, josta tökötti kengurun häntää muistuttava oksa. Myös luonnossa nähdyt eläimet innoittavat veistämään. Kärki on lisäksi löytänyt puun sisältä fiktiivisiä hahmoja, kuten Pikku Myyn, Vaaleanpunaisen Pantterin sekä Akun ja Iineksen. Kärjen sanoin: Ei näitä totisella naamalla voi tehä. Markku Leppänen halusi kymmenisen vuotta sitten hyödyntää mökillänsä olleen ylimääräisen pöllinpätkän. Siitä lähti alkuun metsurille luonteva veistoharrastus, joka sittemmin on laajentunut omaksi iloksi sahaamisen lisäksi tilaustöiden tekoon ja sahausnäytösten pitämiseen. Leppänen muotoilee eläin- ja ihmishahmoja moottorisahalla ja taltalla; eläinhahmojen selkään hän sahaa loven, jotta puu kuivuisi tasaisesti eikä halkeaisi. Uudet aiheet Leppänen piirtää ensin paperille ja sahaa suunnitelman mukaan. Valmiit sahaukset hän viimeistelee puuöljyllä, pellavaöljyllä tai pellavaöljyn ja tervan sekoituksella, joskus myös kaasuliekillä polttamalla. Leppänen on aina pitänyt piirtämisestä ja hän onkin harrastanut myös öljymaalausta ja savitöiden tekoa. Savityöt auttavat myös oikean muodon löytämisessä sahatessa. Leppänen metsästää ja kalastaa, joten aiheet
sahauksiin löytyvät usein luonnosta. Hän on tehnyt paljon karhuja ja pienempiä eläimiä, kuten lintuja, koiria tai kissoja, myös ET on syntynyt Leppäsen käsissä. Harri Mutanen pitää käsillä tekemisestä ja käsitöistä. Hän on tarkka mallista piirtäjä ja innostuikin puunveistoon katsellessaan eläinkirjoja ja tuumiessaan, että jos jonkun pystyy piirtämään, on se pystyttävä veistämään myös puusta. Mutanen pitää veistämisestä, koska siinä näkee kättensä jäljen ja se toimii hyvänä vastapainona työlle. Tilaustöissä iloa tuottaa myös tyytyväinen asiakas. Joensuussa Mutasen veistämä jääkarhu löytyy avantouimareiden majalta. Mutanen suunnittelee ja piirtää mallin ennen veistämistä. Hän käyttää veistoksiinsa pääasiassa kuusta ja mäntyä sekä pintakäsittelyyn terva-pellavaöljyseosta. Puun halkeamien paikkaamiseen käy hyvin liima-sahajauhomassa. Mutasen töiden pääasiallinen aihe ovat eri asennoissa, yksin tai yhdessä, olevat karhut. Puun koko ratkaisee, mihin asentoon karhun voi veistää. Kahta samanlaista veistosta ei koskaan synny, kaikki ovat uniikkeja. Mutanen on aloittanut veistämisen vuonna 1991, nykyään harrastus on ainakin tilapäisesti jäänyt vähemmälle sopivien työskentelytilojen puuttuessa. Teuvo Pakarinen aloitti moottorisahaveiston parikymppisenä, aktiivisesti hän veisti 60 80-luvuilla. Aluksi hän veisti ihmishahmoja sekä mm. luonnollisen kokoisia pääkalloja. Sittemmin omimmilta veistettäviltä alkoivat tuntua eläinhahmot. Näyttelyitä hänellä on oman pihan lisäksi ollut mm. Porissa, Tampereella, Jyväskylässä, Lappeenrannassa, Lieksassa ja Kiteellä. Paljon tilaustöitä tehnyt Pakarinen arvelee kaikkiaan veistäneensä ainakin tuhatkunta teosta. Aikoinaan hän hankki asiakkaita paitsi näyttelyiden, myös lehti-ilmoitusten kautta. Pakarinen piirtää teoksesta mallin ennen veistämistä. Pienet työt hän veistää käsin. Osa teoksista on maalattu pinotexilla. Puulajeista kuusi on Pakarisen mielestä veistoon sopiva, koska se on hyvin oksaista. Musiikkia ja laulua harrastava Pakarinen on huumorintajuinen, lämpimän myhäilevä persoonallisuus, jolla riittää paljon tarinoita paitsi veistosta myös elämästä yleensä. Hilja Pesonen innostui virkkaamaan lippuja nähtyään tv-ohjelmassa sadoittain eri maiden lippuja tunnistaneen pojan. Pesonen on etsinyt lippujen malleja pääasiassa kirjoista ja lehdistä. Kaiken kaikkiaan hän on virkannut kaikki löytämänsä liput, 285 kpl. Lippumallien loputtua Pesonen siirtyi virkkaamaan myös kaikkia muita mahdollisia näkemiään merkkejä: liikennemerkkejä, viirejä ja yritysten logoja. Merkkejä ja merkityksiä täynnä olevassa maailmassa eivät aiheet lopu kesken, vaikkapa kaupassa käydessään Pesonen katselee ympärilleen sillä silmällä ; josko vielä toteuttamaton aihe sattuisi näköpiiriin. Esimerkiksi Soneran, Teboilin ja Sokoksen merkit löytyvät Pesosen kokoelmista keräilijäluonteen mukaisesti tarkasti arkistoituna. Käsitöitä Pesonen on harrastanut äidiltään opin saaneena koko ikänsä, mutta lippuja ja
merkkejä hän on tehnyt vasta kolme vuotta, niinpä niiden kokonaismäärä 650 kpl onkin varsin hämmästyttävä. Löydettyään merkin, jonka haluaa toteuttaa, Pesonen piirtää siitä ensin mallin. Mallin pohjalta hän miettii kuinka virkkaa, monimutkaisimmat kuviot hän merkkaa merkkilangalla virkkauksen päälle. Merkkien ja lippujen lisäksi Pesonen on virkannut myös parikymmentä senttiä korkeat moottori- ja polkupyörät. Yli jääneet langanpätkätkään eivät jää hukkaan, niistä Pesonen virkkaa kukkia. Teuvo Puhakan Rokkimimmi on hyvä esimerkki ITE-taiteesta, jossa luonnon muodostamasta puusta löytyy mielikuvituksella ja suhteellisen vähillä tehtävillä muutoksilla milloin minkäkinlaisia hahmoja. Käkkyränkeräilyä Puhakka harrastaa kesäisin mökillään, missä on aikaa rauhassa miettiä ja katsella, mitä otuksia puunkarahkoista löytyykään. Puhakka työstää käkkyröitä tai vaikkapa vanhaa hirttä moottorisahalla ja talttaamalla. Pikkupojasta asti veistellyt Puhakka on myös pitkänlinjan harrastajamaalari, käkkyräveistoa hän on tehnyt aktiivisemmin muutaman vuoden ajan. Aiheensa Puhakka löytää puun muotojen luomien mielikuvien avulla, etukäteen aiheita ei siis voi suunnitella. Se tulee, mikä tulee. Aiheiden näkemistä puussa ei voi myöskään opettaa, joku näkee ja joku toinen ei. Kenties taideharrastustaustastaan johtuen Puhakka luokittelee itse teoksiaan joko ITEtaiteeseen kuuluviksi tai kuulumattomiksi, mikä on harvinaista tekijöiden keskuudessa. Pekka Rahkonen sai kipinän moottorisahaveistoon jo 70-luvulla ihastellessaan Savonlinnan torilla moottorisahaveistäjien työtä. Asia jäi hautumaan ja neljä viisi vuotta sitten hän tarttui itse sahaan. Paitsi omiksi tarpeikseen Rahkonen tekee veistoksia myös tilauksesta. Tilaustyöt hän suunnittelee paperille ennen veistämistä, mutta tutummat aiheet hän veistää ilman malleja. Hän määrittelee liian materiaalin rouhinnan ensimmäiseksi veiston vaiheeksi, tarkkojen mittasuhteiden hakemisen toiseksi ja viimeiseksi viimeistelyn. Pintakäsittelyn hän tekee usein polttamalla ja puuöljyämällä veistokset. Mahdollisimman oksainen kuusi on Rahkoselle mieluinen materiaali. Rahkonen harrastaa myös maalausta ja onkin jo kansakoulun alaluokilla ollut innostunut piirtämisestä. Veistäjänä Rahkonen on itseoppinut. Hän on tosin nuoruudessaan käynyt puuseppäkurssin sekä saanut metallialan koulutusta ja tehnyt sen alan töitä, mistä hän arvelee olevan apua kolmiulotteisten muotojen hahmottamisessa ja työstämisessä. Rahkonen veistää mielellään eläinhahmoja, sillä isoja muotoja on mukava veistää ja niihin saa kivasti näyttävyyttä. Joskus veistouran alussa saattoi käydä niinkin, että veistoksen aihe muuttui kesken teon, kun siitä ei tullutkaan sitä mitä oli alun perin yrittänyt. Teosten aiheisiin hän saa vinkkejä ja ajatuksia vaikkapa teoksen tilaajalta, toisilta moottorisahaveistäjiltä, lehdistä sekä nettikuvista. Rahkonen pitää kesäisin veistonäytöksiä Lustolla. Tämän näyttelyn yhteydessä hänet voi nähdä sahaamassa Honkavaarassa 1.7. klo 12 17.
Seppo Tahvanaisen talon nurkalla seisoo takajaloillaan vahdissa kaksimetrinen 370 kg painava karhu. Pelkästään moottorisahalla teoksiaan työstävä Tahvanainen toteaakin: Kun viissataa kilometriä soutaa ja tuhat hiihtää, niin sitten voi alkaa sahata. Voimaa tarvitaan sahan pitelemiseen, sillä vaikkapa karhun kuononpäällisen siloittelu ilman talttausta tai hiontaa vaatii vakaata kättä. Myös pienen pienet, vain parikymmentä senttiä korkeat karhut Tahvanainen tekee pelkällä moottorisahalla. Tilaustöitäkin tekevä Tahvanainen on veistänyt karhuja jo pitkälti yli kahdensadan, eikä hän niiden tekemiseen enää tarvitsekaan piirrosta avuksi. Muihin aiheisiin, kuten vaikkapa ihmishahmoihin, hän piirtää mallin. Keskelle teoksia Tahvanainen sahaa kolon, jotta puu kuivuu tasaisesti. Valmiit työt hän tervaa tai lakkaa pellavaöljyllä. Ensimmäisen karhunsa Tahvanaisen teki toisen veistäjän avustuksella marraskuussa 1990. Myös Kerimäkeläinen sahaaja Paavo Tiihonen antoi alkuun vinkkejä. Ensimmäiset teokset olivatkin Tiihosen tyylillä tehtyjä, vähitellen taidon karttuessa oman tyylinen kädenjälki löytyi ja kehittyi. Tahvanainen on antanut veistonäytöksiä mm. Kolin erämessuilla, Honkavaarassa hän pitää sahausnäytöksen 7.8. klo 12 17.