1/5 Suomen Liikennelääketieteen Yhdistys ry LAUSUNTO Aarne Kivioja Töölön sairaala 7.6.2010 PL 266 00029 HUS Liikenne- ja viestintäministeriö Kirjaamo kirjaamo@lvm.fi Viite: LVM:n lausuntopyyntö LVM094:00/2009 LAUSUNTO HALLITUKSEN ESITYKSISTÄ AJOKORTTILAIKSI JA ERÄIKSI SIIHEN LIITTY- VIKSI LAEIKSI SEKÄ LAIKSI KULJETTAJATUTKINTOTOIMINNAN JÄRJESTÄMISTÄ KOS- KEVAN LAIN MUUTTAMISESTA Ajoterveys arviointien järjestäminen Suomen Liikennelääketieteen Yhdistys ry lausuu otsikossa mainituista asioista seuraavaa: Ehdotuksessa todetaan, että esityksen tavoitteena on säilyttää lääkärintarkastusjärjestelmä ja ajoterveyden seuranta periaatteiltaan ennallaan. Ajoterveyden seuranta perustuisi osaksi nimenomaisiin ajokorttilääkärintarkastuksiin ja osaksi lääkäreiden ilmoituksiin ajoterveyden edellytysten puuttumisesta. Ilmoitusmenettelyä hyväksi käyttämällä ehkäistäisiin tarpeita lääkärintarkastusten määrän lisäyksiin. Edellytyksenä järjestelmän toimivuudelle tältä pohjalta on, että lääkärit ilmoittavat asianmukaisesti ajoterveydestä johtuvista ajokortin esteistä potilaan oman ja muun liikenteen turvallisuuden ylläpitämiseksi. Esityksessä ajokortinhaltijan lääkärintodistuksen esittämisvelvollisuus noudattaisi nykyistä ikäkausitarkastusten järjestelmää. Jotta ajoterveyden seuranta toteutuisi nykyisellä järjestelmällä, pitäisi ajoterveyden arviointia kouluttaa lääkäreille. Ilman koulutusorganisaatiota se ei ole mahdollista. Myös eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunta on viitannut tähän lausunnossaan LiVM 30/2009 vp. Ehdotus ei sisällä sellaista uutta, jolla voitaisiin varmistaa lääkäreiden osaaminen ja motivoituminen ajoterveyden valvonnan suorittajina. Siinä pitäisi olla konkreettinen ehdotus alan koulutuksen ja tutkimuksen järjestämisestä. Tällä olisi vaikutusta myös tulevaisuuden ajoterveyteen liittyvien direktiivien valmistelun laatuun. Mikäli näin haluttaisiin toimia, tulisi asia ottaa esille myös maamme lääketieteellisten tiedekuntien kanssa.
2/5 Lääketieteessä on suuri määrä erikoisaloja. Ajoterveyteen liittyvät ongelmat voivat olla sellaisia, että usean eri alan erikoislääkärin arviota tarvitaan. Siten iäkkäiden ajoterveys asioiden sidonta yhteen erikoisalaan (geriatria) ei ole paikallaan. Ajoterveys arvioinnit Ehdotuksessa todetaan, että ryhmän 2 ajokorttia uusivan olisi heti 70 ikävuoden yhteydessä tapahtuvasta uusimisesta lukien liitettävä hakemukseensa laajennettu lääkärinlausunto. Vastaavasti laajennettu lääkärinlausunto olisi liitettävä hakemukseen, joka annettaisiin 68 vuotta täyttäneelle. Lisäksi ehdotuksessa todetaan, että nykyisiä terveystarkastuksia ajokyvyn selvittämisessä ei ole pidetty riittävinä. Lääkärintarkastuksia kehittämällä ja ottamalla käyttöön laajennettu tarkastus ehdotetaan nykyisestä geriatriaan perehtyneen lausunnon lisävaatimuksesta luovuttavaksi kaikkein raskaimpien ajoneuvojen iäkkäiden haltijoiden kohdalla. Lääkärintarkastusten kehittäminen edellyttää, kuten edellä on todettu, liikennelääketieteen alan ottamista osaksi lääkäreiden peruskoulutusta ja ajoterveyteen vaikuttavien tekijöiden tieteellistä validointia tulevia lakimuutoksia ja käytäntöjä varten. Tässä yhteydessä on todettava, ettei kuljettajien sairauksien ja niiden hoitoon käytettävien lääkkeiden ajokykyä heikentävien vaikutusten arviointi huomioon ottaminen usein ole sopusoinnussa esimerkiksi pienien alkoholimäärien aiheuttamien ajosuoritusta heikentävien vaikutusten kanssa. Ajoterveyttä koskevista pohdiskeluista voidaan yleisellä tasolla todeta, että suomalaisessa liikennelainsäädäntötyössä lääketieteen asiantuntijoiden vaikuttavuus on toivottavaa vähäisempi. Monissa organisaatioissa (LVM, Liikenneturva, Trafi) on runsaasti käyttäytymistieteen asiantuntijoita. Tekstin muotoiluista heijastuu ajoittain se, että lääketieteeseen liittyviä huomioita ei ole kirjoittanut lääkäri. Olisi hyvä, jos tulevaisuudessa terveydentilan valvontaa koskevia lakeja kirjoitettaessa lääkärit olisivat läheisemmin mukana. Näön tarkkuus Ehdotuksessa todetaan, että ryhmän 2 kuljettajien kohdalla näöntarkkuusvaatimus ehdotetaan asetettavaksi yhteisön lainsäädännön mukaisesti ja heikomman silmän näön tarkkuus laskettavaksi siksi 0.1:een. Sekä Suomen liikennelääketieteen yhdistys että Suomen silmälääkäriyhdistys ovat pitäneet edellä mainittua muutosta huonona. Raskaan ajoneuvon peruuttaminen peileistä on vaikeaa 0.1 näöntarkkuudella. Henkilö, jonka toinen silmä näkee vähintään 0.8 ja toinen 0.1 on käytännössä yksisilmäinen eikä käytä toista silmäänsä. Siten stereonäkö ja etäisyyksien arviointi ovat huonontuneet. Muutos ei perustu siihen, että
3/5 olisi todellinen näyttö aiemman vaatimuksen aiheettomuudesta, vaan haluun antaa ajo-oikeus heikkonäköisemmillekin kuljettajille. Vastaavanlainen tendenssi heijastuu myös diabetesta ja epilepsiaa koskevissa direktiivin uusissa ja sallivimmissa lausumissa. Ajokorttilääketieteen alhainen taso EU-maissa ja kansalaisten taholta kohdistuva paine liberalisoida terveysvaatimuksia näyttävät tässä kohdanneen. Ajokoulutus Ehdotuksessa todetaan, että nykyistä toisen vaiheen kestoa pidetään liian pitkänä opetustapahtuman mieltämiseksi yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Usein toisen vaiheen opetuksen saaminen siirtyy kahden vuoden ajo-oikeuden lopulle ja opetuksen sisältö koetaan tarpeettomana pitkään jatkuneen ajamisen vuoksi turhana ja hinnaltaan kalliina koettuun hyötyyn nähden. Uudistuksen tavoitteena onkin opetuksellisen kokonaisuuden jäntevöittäminen ja välivaiheen kytkeminen siihen. Uusien autojen turvajärjestelmät ovat kehittyneet merkittävästi ja niiden vaikutus näkyy selvästi kuolemien ja vakavien vammojen vähentymisenä uusissa autoissa. Autokouluissa tulisi kouluttaa enemmän turvalaitteista, jota ne yleistyisivät nopeammin. Ajonhallintalaitteisto lisäävät merkittävästi turvallisuutta ja vähentävät suistumisia. Ne ovat kuitenkin osassa autoista kytkettävissä pois ja vanhemmissa autoista joilla nuoret usein ajavat ne puuttuvat. Ajonhallintajärjestelmän ja sen poiskytkennän vaikutus tulee demonstroida ajokokelaille. Mopo Ehdotuksessa todetaan, että mopon ajokortin suorittamisvaatimuksilla annettaisiin uusille kuljettajille paremmat käytännön valmiudet ajoneuvon hallitsemiseen ja liikennesääntöjen mukaiseen kuljettamiseen liikenteessä. Mopoilijoille tapahtuneet onnettomuudet osoittavat juuri näiden käytännön taitojen puuttumista. Mopon käsittelykokeen kohdalla sovellettaisiin samaa käytäntöä kuin muidenkin tutkintoajoneuvojen kohdalla. Automaattivaihteisella mopolla tai skootterilla suoritettu käsittelykoe antaisi oikeuden vain automaattivaihteisen ajoneuvon kuljettamiseen jatkossa. Yhdenmukainen menettely olisi erityisen perusteltu, koska kysymys on todennäköisesti vasta ensimmäisen moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettamisesta. Oikeus saataisiin vain sellaisen ajoneuvon kuljettamiseen, jonka hallintataito on erikseen osoitettu. Mopon vaihteiston vaikutus on turvallisuuden kannalta melko pieni ja siten erillisen oikeuden määrääminen vain mopoille vaihteiston toimintatapaan perustuen vaikutta oudolta. Nuoren ongelmat tulevat erityisesti asenteista ja liikenteen hahmottamisesta. Ainakaan käsivaihteiseen mopoon tottuneelle ei automaattivaihteisen mopon hallinta tuota ongelmia. Ehdotus on saattanut tulla psykologipuolelta. Autojen kohdalla on myös julkisuudessa ehdotettu automaattivaihteistoa seniorikuljettajalle. Perustuen onnettomuustutkintakokemukseen ja esim. Floridan tilastoihin, vaihteistotyyppi ei tässäkään asiassa ratkaise kuljettajan terveyden-
4/5 Lääkäreiden ilmoitusvelvollisuus Näön vaikutus Laajennettu lääkärinlausunto tilasta (vanhoilla) lähtevien konfuusio-ongelmien aiheuttamia onnettomuuksia. Ehdotuksessa todetaan, että lääkärin ilmoitusten käyttö ajoterveyden seurannassa alentaisi ajokorttikustannuksia. Mikäli ilmoitusta ei olisi tehty, ajokortin haltijan terveydentilan olisi oletettava vastaavan asetettuja vaatimuksia. Viitaten edellä olevaan, että näin menetellen voidaan olla varmoja siitä, että vain pieni osa ilmoittamisvelvollisuutta edellyttävistä tiloista tulee poliisin tietoon ja lääkärin antamat ajokiellot eivät ollenkaan. Mitään muutosta nykykäytäntöön tai sen parannusta ei voi havaita. Ehdotuksessa todetaan, että raskaan ajoneuvon kuljettajalla toisen silmän heikko näkö voi vaikeuttaa peilien käyttöä edellyttävää ajoneuvon peruuttamista ja esimerkiksi pysäkiltä lähtöä. Tutkimusnäyttöä tästä ei kuitenkaan ole. Näytön puuttuminen on merkittävää vain silloin kuin näyttöä on tutkimuksella yritetty saada aikaan siinä onnistumatta. Useat kuljettajat ovat kuitenkin potilaan ominaisuudessa valittaneet tästä ongelmasta. Liikennelääketieteellisen tutkimuksen ja tiedonkeruun puutteista on jo mainittu. Ruotsin silmälääketieteen tasolla, joka sinänsä vastaa omaamme, ei ole merkitystä silloin kun arvioidaan näköaistin ja liikenneturvallisuuden välistä yhteyttä. Tämän kaltaisen arvion kirjoittaminen lakiesityksen perusteisiin vaikuttaa oudolta, koska myös Suomen silmälääkäriyhdistys otti asiaan kantaa. Monet Euroopan johtavat silmäprofessorit ovat kummeksuneet muutosta. Muutoksen toteutti direktiivityöryhmä. Yleinen ajokortin näköraja asetettiin äskettäin Minnesotan osavaltiossa tasolle 0.27. Seniorikuljettajat iloitsivat tästä vapaaseen liikkumiseen johtaneesta päätöksestä. Tehdyt tutkimukset kuitenkin osoittavat, että vain osa näin näkevistä kuljettajista selviää ajosta normaalisti. Perustelu yhdenmukaisista säädöksistä on siten sinänsä ymmärrettävä, mutta myöskään toisen silmän näkörajan alentamisen turvallisuudesta ei ole tällä hetkellä näyttöä. Suomella olisi mahdollisuus pitää raja entisenä edes linja-auton kuljettajilla ja selvittää muutoksen vaikutus. On mahdollista, että rajaa joudutaan jatkossa nostamaan, jos se nyt lasketaan. Ehdotuksessa todetaan, että laajennetussa lääkärinlausunnossa huomioitaisiin ikääntymiseen liittyvät muutokset kuten erilaisten sairauksien yhteisvaikutukset ja lääkkeiden käytön lisääntyminen ikääntymisen mukana tuleviin muihin muutoksiin. Ryhmän 2 kuljettajien kohdalla terveydentilan tarkempi seuranta on perusteltu jo siitä syystä, ettei ikä ole enää esteenä minkään ajokorttiluokan voimassaololle tai ammattiajolle.
5/5 Kuten aiemmin todettu, nykyisellä terveydenhoidon resursseilla ja koulutuksella laajennettu lausunto on vaikeasti toteutettavissa vaaditulla aikataululla. Käytännössä valvonta ei siis toimi. Yhdistyksen puheenjohtaja Aarne Kivioja Yhdistyksen hallituksen jäsen Timo Tervo TIEDOKSI Eija Maunu (eija.maunu@lvm.fi)