KOTI. USKONTO. ISÄNMAA. Kristillisdemokraattien eduskuntavaaliohjelma 2011
Kristillisdemokraatit Yksinelävät kohti yhdenvertaisuutta Maassamme on yli miljoona yksinelävää henkilöä. Yksinelävien tilastollinen määritelmä on yhden hengen asuntokunta, jota voidaan kutsua yksin asuviksi. Sen sijaan yksinelävä on laajempi käsite. Yksinelävät on kansanryhmä, jonka määrä ja osuus kasvavat. Yksin asuvien osuus 18 vuotta täyttäneestä väestöstä oli 20,3 prosenttia vuonna 1990 ja 22,9 prosenttia vuonna 2006. Eniten on kasvanut keski-ikäisten yksinelävien ryhmä. Vuoden 2009 lopussa yhden hengen talouksia oli 1 026 000 eli 41 prosenttia asuntokunnista (Tilastokeskus). Päätöksenteossa ei ole riittävästi otettu huomioon päätösten vaikutuksia yksineläviin. Lainsäädännössä on kohtia, joissa yksinelävät on asetettu eriarvoiseen asemaan parisuhteessa eläviin verrattuna. Käytännön arjessa perheellisyys tuo suojaa esimerkiksi työhönotossa ja irtisanomisissa. Ylityöt, loma- ja vuorotyöjärjestelyt ovat tilanteita, joissa yksineläviltä odotetaan joustoa. Yksineläviä koskeva tilastointi on aukollista tai tilastotiedot heistä ovat puutteellisia. Tästä johtuen palveluita ei pystytä suunnittelemaan ja kehittämään eri elämäntilanteissa olevien yksinelävien tarpeiden vaatimalla tavalla. Auttamisetiikka on aiemmin perustunut autettavan ihmisarvon säilyttämiseen. Nyt auttamisetiikassa priorisointi on vallannut alaa. Yksinelävät syrjäytyvät tässä palveluiden priorisoinnissa. Yksinasuminen ei sellaisenaan oikeuta erityisiin etuuksiin. Etujen ajaminen on vaikeaa, koska yksineläjien joukko muodostuu erilaisissa elämäntilanteissa olevista henkilöistä. Yksinelävät kokevat, että he ovat vähempiarvoisia kuin muut väestöryhmät ja jäävät unohdetuiksi 2
sosiaalipalveluita suunnattaessa. Kristillisdemokraatit edellyttävät, että yksinelävät otetaan huomioon omana yhteiskunnallisena ryhmänään, heidän elämäntilanteistaan kerätään tietoa ja palveluja kehitetään vastaamaa yksielävien palvelutarpeisiin. Kristillisdemokraattien vaatimukset yksinelävien aseman parantamiseksi: 1. Yksinelävät on nostettava yhteiskunnalliseksi ryhmäksi Yksin eläminen on tunnustettava yksilön elämään vaikuttavaksi tekijäksi. Hyvä hallinto edellyttää, että julkiset varat ja palvelut kohdennetaan tehokkaasti ja mahdollisimman hyvin eri kohderyhmien tarpeita palvellen. Yksinelävät on nostettava tilastoinnissa ja tutkimuksessa omaksi yhteiskunnalliseksi ryhmäkseen. Nyt saatavissa oleva tilastotieto on satunnaista ja eikä lukuja saada suoraan julkiseen käyttöön. Oikein kerättyjen tilastojen ja tutkimuksen avulla saadaan yksinelävien elämäntilanteista tietoa, jonka avulla pystytään vastaamaan mm. heidän palvelutarpeisiinsa. Erityisen tärkeää on selvittää yksinelävien köyhyyttä ja sen syitä, jotta niihin voidaan puuttua köyhyyden poistamiseksi. Yksinelävät tilastoidaan omana ryhmänään julkisten palvelujen käyttäjinä. 2. Yksinelävien köyhyyttä on vähennettävä Yksinelävät ovat muuta väestöä köyhempiä kaikissa ikäryhmissä. Esimerkiksi keski-ikäisissä yksin asuvissa köyhyysaste oli 28 prosenttia (2008), kun se muussa väestössä oli ainoastaan yhdeksän prosenttia. (Tilastokeskus) Yksinelävät on suurin pienituloisten ryhmä. Vuonna 2008 yksinelävistä 41 prosenttia kuului kahteen alimpaan tulokymmenykseen, joiden vuositulot olivat alle 15 765 euroa ja neljään alimpaan tulokymmenykseen 63 prosenttia, joiden vuositulot olivat alle 20 586 euroa (Tilastokeskus). Vuonna 2010 tulojen köyhyysraja on 1150 e/kk. 3
Kelan vuoden 2010 maaliskuun tilastojen mukaan yli 25-vuotiaista peruspäivärahan ja työmarkkinatuen saajista 60 prosenttia on yksin asuvia ja toimeentulotukea saavista kotitalouksista 71 prosenttia. Toimenpide-esitykset: Aloitetaan systemaattinen tutkimus yksin asuvien köyhyydestä ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Toimenpiteitä yksinelävien köyhyyden vähentämiseksi otetaan mukaan seuraavaan hallitusohjelmaan. Esimerkiksi toimeentulotuen ansiotyön tulorajaa korotetaan. Ansiotulorajan korottaminen on suorin keino helpottaa kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien taloudellista tilannetta. Perusturva nostetaan sellaiselle tasolle, että se takaa työttömille, pitkäaikaissairaille ja vammaisille henkilöille sosiaalisesti hyväksyttävän elintason. 3. Palveluita on kehitettävä yksinelävien tarpeiden mukaan Nykyiset julkiset palvelut eivät ota riittävästi huomioon yksineläviä. Palveluiden painopiste on usein perheellisissä. Yksinelävät on kuitenkin suurin ryhmä päihde- ja mielenterveystyön sekä toimeentulotuen asiakkaista. Heillä on myös eniten terveysongelmia, mutta yksineläviä ei ole huomioitu esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriön rahoittamissa hankkeissa, joissa on pyritty poistamaan terveyden eriarvoisuutta eri väestöryhmien välillä. Mielenterveyspalvelujen käyttäjiä ei tilastoida elämäntilanteen tai asumismuodon mukaan, joten tarkkoja tilastoja ei ole saatavilla ja arvio perustuu käytännön tuomaan tietoon. A-klinikoiden asiakkaista taas nämä tiedot on olemassa. Perheen ja muiden verkostojen merkitys on tärkeä tekijä sekä mielenterveys- että päihdekuntoutujille. Yksinelävät ovat siksi heikommassa asemassa verrattuna niihin, joiden taloudessa on useampia henkilöitä. Tämä asettaa omat tarpeensa yksinelävien hoitamiselle ja kuntoutukselle. 4
Koska yksinelämistä ei nähdä yksilön elämään vaikuttavana tekijänä eikä siitä ole tutkittua tietoa, yksineläville ei ole kohdennettuja palveluja. Julkisten palveluiden käyttämät työmenetelmät eivät kehity palvelemaan yksineläviä eikä tietämys heistä lisäänny, ellei suurta yksinelävien ryhmää oteta yhdenvertaisesti mukaan palveluiden kehittämisessä ja palveluiden painopistealueita määriteltäessä. Kansalaisia on kohdeltava yhdenvertaisesti. Yksinelävät on suurin työttömien ryhmä. Työttömien yksin asuvien määrä ei ole laskenut laman jälkeen. Pitkäaikaistyöttömyys koskettaa erityisesti yksineläviä. Vuonna 2010 maaliskuussa yli 25- vuotiaista peruspäivärahan ja työmarkkinatuen saajista 60 prosenttia oli yksineläviä (Kela). Toimenpide-esitykset: Koulutetaan julkisten palvelujen henkilökuntaa tunnistamaan yksinelävien tarpeet ja kehitetään yksinelävien tarvitsemia palveluja tilastojen ja tutkimusten perusteella. Yksinelävien työllistymiseen kiinnitetään erityistä huomiota. Aktivoivien työvoimapoliittisten toimenpiteiden sijasta he tarvitsevat pikemminkin heitä tukevia palveluita. Palveluiden painopistealueet tulee muuttaa paremmin vastaamaan asiakasryhmien suuruutta. 4. Lainsäädännön epäoikeudenmukaisuudet on korjattava Perustuslaki takaa kansalaisille yhdenvertaisuuden. Lakeja säädettäessä on otettava huomioon vaikutukset yksinelävien asemaan ja turvattava yksinelävien yhdenvertainen kohtelu. 4.1 Työasuntovähennys Lain mukaan avioliitossa elävä ja perheellinen työntekijä saa työasuntovähennystä ja työmatkavähennyksenä matkat kotiin, kun hän valitsee työn toisella paikkakunnalla. Kun yksinelävä ottaa työn vastaan toiselta paikkakunnalta, hän ei saa työasuntovähennystä, vaan hänen odotetaan muuttavan työpaikkakunnalle, vaikka työ olisi määräaikainen. Jos hän pitää kotinsa paikkakunnalla, jossa hän on pääasiassa asunut ja jatkaa siellä asumista, hän ei saa työasuntovähennystä ja työmatkavähennystä. Myös yksineläville annetaan oikeus työasuntovähennykseen. 4.2 Kotitalousvähennys Kodin kunnostustöissä ja palveluiden ostoissa yksinelävä voi hyödyntää verotuksessa vain yhden kotitalousvähennyksen vuodessa, kun parisuhteessa elävä saa sen kaksinkertaisena. Esimerkiksi kylpyhuoneen ja keittiön remontointikustannukset eivät kuitenkaan riipu asukkaiden lukumäärästä, joten yksinelävä joutuu maksamaan niistä enemmän parisuhteessa eläviin verrattuna. Yksin eläminen on muutenkin kalliimpaa, joten yksinelävien kotitalousvähennyksen tulisi olla korotettu. Yksineläville myönnetään korotettu kotitalousvähennys. 4.3 Suunniteltu mediamaksu Yleisradion rahoituksen turvaamiseksi suunnitellaan pakollista veroluonteista mediamaksua. Kotitalouskohtainen maksu heikentäisi entisestään yksinelävien yhdenvertaisuutta ja erityisesti köyhien yksinelävien taloudellista asemaa. 5
Mediamaksua perustellaan mm. sillä, että yli 90 prosenttia kansasta jollain lailla käyttää YLE:n palveluja päivittäin. Toimenpide-esitykset: Mediamaksu toteutetaan niin, ettei se syrji yksineläviä tai YLE:n toiminta rahoitetaan budjettivaroin. Mediamaksu tulee huomioida toimeentulotuessa erillisenä kuluna. 4.4 Suunniteltu asumistuen leikkaus yksineläville Sata-komitea esittää mietinnössään yksinelävien asumistuen leikkausta ja tuen suuntaamista perheille. Lain valmistelu on aloitettu ja lakiesitys aiotaan tuoda eduskuntaan vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen. Asumistuen saajista 59 prosenttia on yksin asuvia (Kela, 2008). Asuminen on merkittävä menoerä yksin asuvien kiinteistä menoista. Mahdollinen yksinelävien asumistuen leikkaus lisäisi entisestään niiden yksinelävien köyhyyttä, jotka jo nyt sinnittelevät päivittäisen toimeentulonsa kanssa. Asumistuen leikkaus pakottaisi yksin asuvat siirtymään halvempiin ja/tai pienempiin asuntoihin kauemmaksi keskustasta ja palveluista. Se lisää kulkemiseen liittyviä maksuja ja vähentää mahdollisuuksia ylläpitää sosiaalisia verkostoja. Vuoden 2009 loppupuolella Suomessa oli asunnottomana noin 8 150 yhden hengen taloutta. Yksinäisistä asunnottomista yli 42 prosenttia, noin 3 450 henkilöä, oli kuntien selvitysten mukaan pitkäaikaisasunnottomia. Asunnottomuus on lähes kokonaan yksinelävien ongelma. Asumistuen leikkauksella saatetaan lisätä asunnottomuutta. Luovutaan suunnitelmista leikata yksinelävien asumistukea. 4.5 Toimeentulotuen varassa olevat yksinelävät eriarvoisia häätötilanteissa Laki velvoittaa sosiaalitoimen huolehtimaan toimeentulotukea saavan perheen sijoittamisesta häätötilanteessa mutta ei yksin asuvan. Toimeentulotuen asiakkaana oleva yksineläjä joutuu käytännössä häätötilanteessa joksikin aikaa asunnottomaksi. Häätötilanteessa yksineläville toimeentulotuen asiakkaille myönnetään ennaltaehkäisevää toimeentulotukea asunnottomuuden estämiseksi. 4.6. Pitkäaikaishoidon maksu Pitkäaikaishoidon maksu peritään potilaan maksukyvyn mukaan tarpeen tullen alennettuna siten, ettei se vaaranna henkilön tai perheen toimeentulon. Laki ei velvoita kuntaa ottamaan asumismenoja huomioon toimeentulon edellytyksiä arvioidessaan. Asumismenojen ottaminen huomioon ensimmäisen puolen vuoden ajalta parantaisi erityisesti köyhyysriskin alla elävien yksin asuvien ikääntyneiden asemaa. Pitkäaikaishoidon maksussa otetaan huomioon asumismenot ensimmäisen puolen vuoden ajalta. 6
5. Yksinelävien elinkustannukset ovat korkeammat kuin perheellisillä Asumisen kustannukset kohdistuvat yksinelävän talouteen huomattavasti suurempana kuin perheellisellä. Elintarvikkeiden yksikköhinnat saattavat olla enemmän kuin kaksinkertaisia, jos tuotteen ostaa pienessä pakkauksessa. Pakkauskoot on pääasiassa suunniteltu useamman henkilön kotitalouksia varten. Toimenpide-esitykset: Etsitään uusia tapoja tuottaa pienasuntoja, jotka eivät ole sijoituskohteita vaan koteja. Neuvotellaan kaupan toimijoiden kanssa, kuinka yksinelävien taloudet voitaisiin ottaa huomioon pakkauskokojen suunnittelussa. Ohjelma on hyväksytty kristillisdemokraattien eduskuntaryhmässä 25.11.2010 7
Suomen Kristillisdemokraatit r.p. Karjalankatu 2C, 7. krs. 00520 HELSINKI Puh. (09) 348 822 00 kd@kd.fi, etunimi.sukunimi@kd.fi