Ritvala raikaa historiaa ja nykyaikaa Ritvalan kylän maankäyttösuunnitelma Kylät kehällä -hanke 2009 Maria Iivari-Hirvelä
R i t v a l a r a i k a a historiaa ja nykyaikaa RITVALAN KYLÄN MAANKÄYTTÖSUUNNITELMA KYLÄT KEHÄLLÄ -HANKE 2009 Ritvalan kylä, Valkeakoski Maankäytön suunnitelma 2009 Laatinut Kylät kehällä -hankkeessa projektityöntekijä Maria Iivari-Hirvelä, ark. yo TTY EDGE Arkkitehtuuri- ja kaupunkitutkimuslaboratorio Pohjakartta Maanmittauslaitos lupanro MML/VIR/MYY/328/08 Valokuvat ja piirrokset Maria Iivari-Hirvelä, ellei toisin mainita Hanketta ovat rahoittaneet paikalliset toimintaryhmät Kantri ry ja Pirkan Helmi ry sekä Pirkanmaan Työ- ja elinkeinokeskuskeskus. 3
S i s ä l l y s l u e t t e l o 1 Johdanto 6 1.1 Kylät kehällä -hanke 6 1.2 Projektin kulku Ritvalassa 7 2 Perustiedot kylästä 10 2.1 Sijainti 10 2.2 Taustatietoja 11 2.2.1 Asukkaat 2.2.2 Palvelut ja infrastruktuuri 2.2.3 Elinkeinot ja yritykset 2.2.4 Yhdistystoiminta ja kylätapahtumat 2.3 Aluerajaus 14 2.4 Kaavoitustilanne 15 3 Maisema ja Luonnonpiirteet 18 3.1 Sijainti suurmaisemassa 18 3.2 Topografia 18 3.3 Kallio- ja maaperä 18 3.4 Vesistöt 18 3.5 Kasvillisuus 21 3.6 Arvokkaat luontokohteet 21 3.6.1 Perinnemaisemat ja luonnon monimuotoisuus 3.6.2 Luonnonsuojelualueet 3.6.3 Natura alueet 3.6.4 Arvokkaat harjualueet 3.6.5 Muut arvokkaat luontokohteet 3.7 Maisemakuva 27 3.7.1 Maisematilat 3.7.2 Rakennusten ja maiseman suhde 3.7.3 Näkymät 4 Kulttuurihistoria 31 4.1 Asutuksen kehitys 31 4.1.1 Esihistoria 4.1.2 Keskiaika 4.2 Maankäytön ja maiseman historia 34 4.2.1 Kyläyhteisö 4.2.2 Ritvalan jakokunta 4.2.3 Maakirjakartat ja -kylät 4.2.4 Sarkajako 4.2.5 Isojako 4.2.6 Torpat 4
4.3 Kulttuurihistoriallisesti arvokas ympäristö 42 4.3.1 Ritvalan kylä 4.3.2 Hakalan kartano 4.3.3 Niemenpään kulttuurimaisema 4.3.4 Vähäjärven kulttuurimaisema 4.3.5 Helkavuori 4.3.6 Blomqvistin huvila 4.3.7 Muita huomionarvoisia ympäristöjä 5 Asukaslähtöinen kehittämistrategia 46 5.1 Asukasnäkökulman kartoittaminen 46 5.2 Kyläkysely ja kyläkokousten ryhmätehtävät 46 5.2.1 Nelikenttäanalyysi (SWOT) 5.2.2 Karttatehtävät 5.2.3 Muita kyläkyselystä esiin nousseita asioita 6 Maankäyttösuunnitelma 54 6.1 Rakennuspaikkojen valintakriteerit 54 6.1.1 Maisema 6.1.2 Pienilmasto 6.1.3 Rakennettavuus 6.1.4 Palvelut ja infrastruktuuri 6.1.5 Luonto 6.1.6 Historia 6.1.7 Rakennettu ympäristö 6.1.8 Muut paikalliset kriteerit 6.2 Rakennuspaikkasuunnitelma 59 6.3 Rakennustapaohjeita 62 6.3.1 Rakennuksen sijoittuminen tontille 6.3.2 Pihapiirit 6.3.3 Rakennuksen ulkomuoto 6.4 Yhteisten alueiden kehittäminen 63 6.4.1 Virkistysalueet ja nähtävyydet 6.4.2 Ritvalan raitti 6.4.3 Myllyvalkama ja venepaikat 6.4.4 Seurantalo ympäristöineen lähdeluettelo 64 Liitteet Liite 1: Rakennuspaikkakuvaukset Liite 2: Rakennuspaikkasuunnitelma 1: 20 000 5
1 Johdanto 1.1 Kylät kehällä -hanke Tämä suunnitelma on tehty osana Tampereen teknillisen yliopiston Arkkitehtuurin laitoksen EDGE-tutkimuslaboratorion toteuttamaa Kylät kehällä -hanketta kesällä 2009. Hankkeen virallinen nimi on Kylät kehällä Kyläsuunnittelu kaupunkiseudun ulkokehällä. Hankkeen tavoitteina on ollut löytää kylien rooli osana kaupunkiseudun erilaisia verkostoja ja etsiä keinoja kylien keskeisen resurssin kylämaiseman suojelemiseksi esikaupungistumiselta. Kylän ei tulisi olla pelkkä idyllinen nukkumalähiö vaan yhteisö. Siksi kylän asukkaita on pyritty sitouttamaan kylänsä kehittämiseen hankkeen puitteissa järjestetyillä kyläkokouksilla, joissa on kerätty kyläläisten ajatuksia asuinympäristöstään ja palautetta suunnitelmaluonnoksista. Osallistumisprosessissa on hyödynnetty TTY:ssa vuosina 2004-2006 toteutetun osallistumisen käytäntöihin keskittyneen Kylä-Kyllä! -projektin kokemuksia. Hanke kestää kesäkuusta 2009 maaliskuuhun 2010, jolloin aluerakenteen analyysin ja suunnitelmien yhteenvedon sisältävä loppuraportti valmistuu. Hankkeessa on mukana seitsemän kylää; Pirkkalankylä Pirkkalasta, Tottijärvi Nokialta, Nurmi ja Säijä Lempäälästä sekä Ritvala, Haukila ja Saarioispuoli Valkeakoskelta. Kehän kyliä yhdistävät Tampereen läheisyys ja hyvät tieyhteydet, joiden houkutteleman omakotirakentamisen hallinta on usein tarpeen kylämäisyyden säilyttämiseksi. Käytännössä kyläkohtaiset suunnitelmat on toteutettu kuuden TTY:n arkkitehtiopiskelijan kesätöinä, joista kaksi jalostunee diplomitöiksi. Suunnitelmat ovat painottuneet maankäyttöön: niissä esitetään uusia rakennuspaikkoja tai rakentamiseen soveltuvia vyöhykkeitä paikkatieto- ja kartta-analyysien perusteella. Maankäyttösuunnitelmien tueksi ja täydennykseksi suunnittelijat ehdottavat myös maisemanhoidon toimenpiteitä ja antavat rakennustapaohjeita. Lisäksi suunnitelmissa esitetään kylien matkailu- ja virkistyskäyttöön liittyviä kehitysideoita, kuten luonto- ja kulttuuripolkuverkostoja. Suunnitelmat ovat epävirallisia eikä niillä ole lainvoimaa, mutta ne voivat toimia yleiskaavoituksen taustamateriaalina, suunnittelutarveratkaisujen myöntämisen aputyökaluna tai tulevaisuuden tiekarttana kylien kehittäjille ja rakennuspaikkoja pohtiville maanomistajille. Projektipäällikkönä hankkeessa on toiminut arkkitehtiylioppilas Jukka Aaltonen ja vastuullisena johtajana TTY:n yhdyskuntasuunnittelun professori Staffan Lodenius. Kylät kehällä -hanke on toteutettu EU-rahoitteisen Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman 2007-2013 tuella. Rahoitusviranomaisena toimii Pirkanmaan TE-keskus. Rahoitus on myönnetty paikallisten toimintaryhmien Kantri ry:n ja Pirkan Helmi ry:n rahoituskiintiöistä. 6
1.2 Projektin kulku Ritvalassa Keväällä 2009 Ritvalan kyläaktiivit olivat laatineet pienehkön kyläsuunnitelman, johon oli koottu tietoa kylästä ja kyläläisistä sekä heidän toiveistaan Ritvalan kehittämiseksi. Tuo 27.3.2009 päivätty Ritvalan kyläsuunnitelma oli tehty pohjaksi tälle Kylät kehällä -hankkeessa laadittavalle maankäyttösuunnitelmalle kylän kehittämiseksi. Lähtökohtana koko projektille olikin kyläläisten halu vaikuttaa kylänsä kehittämiseen ja elävänä pysymiseen. 1 Näin ollen kyläläisten ääni haluttiin kuuluville myös tätä epävirallista maankäyttösuunnitelmaa laadittaessa. Suunnitteluprojekti käynnistyi kesäkuun alussa 2009, jolloin suunnittelija aloitti tutustumisensa kylään, ensin jo laaditun kyläsuunnitelman ja muun lähdemateriaalin pohjalta sekä sittemmin jalkautumalla kylän kauniisiin maisemiin kohtaamaan myös kyläläisiä. Jo projektin varhaisessa vaiheessa pidettiin myös palaveri Valkeakosken kaavoitusarkkitehti Teija Mäkelän ja kaavoituspäällikkö Kirsti Peillin kanssa. He antoivat tietoa alueen voimassa olevasta kaavoituksesta sekä paljon hyviä vinkkejä muista hyödyllisistä lähteistä. Valkeakosken kaupungilta saatiin myös paljon karttamateriaalia suunnittelualueesta. Ritvalan kyläaktiivi Sinikka Laurila toimi koko projektin ajan kylän yhteyshenkilönä. Aluksi hän kierrätti suunnittelijaa suunnittelualueella sekä tutustutti myös muutamaan muuhun aktiiviseen kyläläiseen. Myöhemmin suunnittelija kävi itsenäisesti valokuvaamassa ja tutkimassa kylää tarkemmin. Kyläläisiltä sai myös hyviä vinkkejä siitä keneltä ja mistä saisi lisätietoa esimerkiksi kylän historiasta. Ensimmäinen kyläkokous pidettiin maanantai-illalla 6.7.2009 Ritvalan nuorisoseurantalolla. Sinne oli kutsuttu kaikki ritvalalaiset kesäasukkaineen kirjeitse sekä yleisellä kutsulla Valkeakosken Sanomissa noin viikkoa ennen tapahtumaa. Ritvalan kyläyhteisö vaikutti aktiiviselta heti alusta lähtien, sillä nuorisoserantalo täyttyi eri ikäisistä kyläläisistä, jotka olivat innokkaita kuulemaan projektista ja vaikuttamaan oman asuinympäristönsä suunnitteluun. Ensimmäiseen kyläkokoukseen saapui runraasti uteliaita kyläläisiä 1 Ritvalan kyläsuunnitelma 2009 7
Tämän maankäyttösuunnitelman pääpaino on rakennuspaikkasuunnitelmassa, jossa osoitettaan uusia mahdollisia rakennuspaikkoja, jotta kylään voisi muuttaa uusia asukkaita ja kyläyhteisö sekä sen palvelut voisivat säilyä elinvoimaisina. Halukkaita olisikin tulossa, mutta rakennuspaikkoja tai -lupia on ollut vaikea saada. Rakennuspaikkana Ritvala on kuitenkin hyvin vaativa, sillä suurin osa kylää on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi maisemaalueeksi. Rakennusluvat menevätkin maakuntamuseon kautta. Pirkanmaan maakuntamuseossa oltiin myös kiinnostuneita projektista. Museon arkeologi Aino Nissiaho ja rakennustutkija Hannele Kuitunen antoivat arvokkaita vinkkejä kylän historian ja maiseman analysoimiseen kartoista, kylämiljööstä sekä kirjallisista lähteistä. Heiltä sai myös arvokasta tietoa muinaismuistoita ja niiden vaalimisesta sekä hyviä vinkkejä siitä mikä vanhassa maisemassa on säilyttämisen arvoista. Lähtökohtana suunnittelulle olikin arvokas maaseutumaisema ja sen kehittäminen yhdessä maanomistajien ja asukkaiden kanssa, niin että hallitsemattoman rakentamisen ja siitä seuraavan maaseutumaiseman häviämisen uhkakuva voitaisiin välttää. Kylä halutaan kuitenkin säilyttää elävänä yhteisönä maaseudun tärkeät ominaispiirteet huomioiden. Suunnitelmassa pyrittiinkin löytämään rakentamiselle suotuisia paikkoja alueen maisema ja rakentamisen perinne huomioiden. Uusia rakennuspaikkoja ei kuitenkaan ole saatavilla, elleivät maanomistajat niitä myy. Siksi suunnittelualueen maanomistajiin otettiin erikseen yhteyttä kirjeitse ja kutsuttiin heidät erilliseen maanomistajakokoukseen Ritvalan nuorisoseurantalolle keskiviikkoillalla 23.9.2009. Kokouksessa maanomistajat saivat kommentoida suunnittelijan rakennuspaikkaehdotuksia sekä esittää omia ehdotuksia mahdollisiksi uusiksi rakennuspaikoiksi, mutta heitä ei silti velvoitettu myymään niitä. Suunnittelija sai arvokasta paikallistietoutta asukkailta ensimmäisen kyläkokouksen ryhmätehtävien avulla. Lähes jokaiselta maanomistajakokoukseen osallistuneelta maanomistajalta tuli ehdotuksia mahdollisiksi uusiksi rakennuspaikoiksi. 8
Rakennuspaikkaehdotuksia tulikin mukavasti, yhteensä noin 40 kappaletta. Osa maanomistajista ei kuitenkaan päässyt kokoukseen mukaan, mutta jotkut olivat suunnittelijaan muuten yhteydessä. Sen jälkeen suunnittelija kävi maastossa tutustumassa rakennuspaikkaehdotuksiin ja teki arvion niiden soveltuvuudesta rakennuspaikoiksi maastokäyntien ja kartta-analyysien pohjalta. Sitten kun suunnittelija oli saanut yhdistettyä hyväksymänsä maanomistajien tonttiehdotukset omien ehdotustensa kanssa rakennuspaikkasuunnitelmaksi, järjestettiin toinen kyläkokous jälleen Ritvalan nuorisoseurantalolla torstai-illalla 29.10.2009. Syksyn kylmyys taisi hieman verottaa osallistujia, sillä Ritvalassa ei ole talvilämmintä kokoontumispaikkaa, eikä seurantaloa lämmitetä kuin joulujuhlaa varten ja silloinkin monta päivää etukäteen. Paikalle saapui kuitenkin kaikkein aktiivisiimmat kyläläiset ja maanomistajat kuulemaan suunnittelijan analysointeja ehdotettujen rakennuspaikkojen sopivuudesta sekä kommentoimaan laaditun rakennuspaikkasuunnitelman karttaluonnosta. Suurin osa paikallaolijoista oli tyytyväisiä suunnitelmaan, mutta parin maanomistajan kanssa vielä keskusteltiin suunnittelijan valinnoista. Yksi ehdotus uudeksi rakennuspaikaksi tuli vielä toisen kyläkokouksen jälkeen ja sekin otettiin huomioon lopullisessa rakennuspaikkasuunnitelmassa, joka esitellään tässä raportissa yhdessä muiden suunnitteluun vaikuttaneiden oheistietojen kanssa joihin suunnittelija perehtyi prosessin edetessä. Toinen kyläkokous jouduttiin järjestämään myöhemmin syksyllä, kylmässä nuorisoseurantalossa, mikä ehkä verotti hieman myös osallistujia. Koko suunnitteluprojekti on ollut erittäin antoisa ja mielenkiintoinen. Oli kunnia päästä kehittämään yhtä Suomen historiallisimmista kylistä yhdessä aktiivisten kyläläisten kanssa. Suuri kiitos kaikille mukana olleille kyläläisille, maanomistajille sekä koko Kylät kehällä -projektin ohjausryhmän jäsenille. Toivottavasti tästä Ritvalan kylän maankäyttösuunnitelmasta on paljon hyötyä niin uusille kuin vanhoille kyläläisille, rakennuspaikkoja etsiville sekä lupia myöntäville viranomaisille. Antoisia lukuhetkiä! 9
2 Perustiedot kylästä 2.1 Sijainti Ritvalan kyläalue sijaitsee Sääksmäellä Valkeakosken kaupungin eteläosissa Vanajaveden pohjoisrannalla. Kylä on osa historiallisen Sääksmäen pitäjän kirkonpuolta ja liittyy valtakunnallisesti arvokkaaseen Sääksmäen-Tarttilan maisema-alueeseen sekä Vanajaven laakson kansallismaisemaan. Ritvala sijaitsee aivan Pirkanmaan ja Kanta-Hämeen maakuntaalueiden rajaseuduilla. Tampereen kaupunkialueelle automatka kestää noin 45 minuuttia, Hämeenlinnaan ajaa puolessa tunnissa ja Valkeakosken keskustaan ajaessa menee reilu vartti. Valkeakoski Suomen kartalla (Kuva: http://fi.wikipedia.org/wiki/ Valkeakoski) TAMPERE LEMPÄÄLÄ VALKEAKOSKI Ritvala Pirkanmaa Kanta-Häme HÄMEENLINNA vesistöt taajama-alueet suunnittelualue 10
2.2 Taustatietoja 2.2.1 Asukkaat Tilastokeskuksen tietojen mukaan vuonna 2006 Ritvalan postinumeroalueella asui 191 henkilöä 82 taloudessa. Asukkaiden keskiikä oli tuolloin 47 vuotta. Lapsia (alle 17 vuotiaita) oli 13 %, kun taas eläkeläisiä (yli 65 vuotiaita) asukkaista oli 30 %. Miehiä oli 54 prosenttia, eli hieman enemmän kuin naisia. 1 Nuorisoseurantalo on yksi kyläläisten kohtauspaikoista arjen ja juhlan keskellä. Viime vuosien aikana kylään on muuttanut useita lapsiperheitä ja syntyvyyskin on ollut ennätyksellistä. Maaliskuun 2009 tietojen mukaan Ritvalassa asuu vakituisesti jo 198 henkilöä, joista miehiä on 106 ja naisia 92. Kesäisin asukasmäärä kuitenkin tuplaantuu, kun kesäasukkaat saapuvat värittämään kylän elämää. 2 2.2.2 Palvelut ja infrastruktuuri Sipilän kyläkauppa palvelee kyläläisiä niin ruokaostoksissa kuin postipalveluissakin. Ritvalan entinen kansakoulu Kauppa- ja postipalvelut Kylässä on aktiivisesti toimiva kyläkauppa, jonka yhteydessä on myös asiamiesposti. Kyläläiset tykkäävät asioida palvelualttiissa kaupassaan, jonne he saavat tilattua lähes mitä vain, mutta samalla heitä huolettaa palveluiden jatkuminen kyläkaupan omistajapariskunnan jäädessä eläkkeelle tulevaisuudessa. Koulut Ritvalan kyläkoulu on lakkautettu, mutta viereisessä kylässä, Huittulassa, toimii elinvoimainen Rauhalan koulu, esikoulu- ja ala-asteikäisille. Sinne on Ritvalasta noin viisi kilometriä. Lähin yläaste, Naakan koulu, on noin 13 km päässä Valkeakosken keskustassa. Kaupungin pohjoispuolella on taas Valkeakosken lukio ja ammattikoulu, minne Ritvalasta tulee matkaa noin 17 km. Kirjastopalvelut Sääksmäen lähikirjasto palvelee Voipaalan kartanon entisessä navettarakennuksessa noin kuuden kilometrin päässä Ritvalasta. Lisäksi kerran kahdessa viikossa kylässä pysähtyy Valkeakosken ja Lempäälän yhteinen kirjastoauto, Walle, sekä Raittinristillä että Ritvalanraitin ja Lukonmäentien risteyksessä. 3 Julkinen liikenne Kouluvuoden aikana linja-autovuorot kulkevat arkisin kymmenen kertaa ja lauantaisin kolme kertaa päivässä Valkeakosken keskustasta Ritvalan Raittinristille ja takaisin. Kesäisin vuoroja ajetaan 1 Tilastokeskus 2006 2 Ritvalan kyläsuunnitelma 2009 3 Valkeakoski (internet) 11
harvemmin. Kylällä liikennöi myös palvelubussi kulkien Ritvalanraittia aina Lukonmäentien risteykseen saakka ja sieltä takaisin kaupunkiin. Lisäksi valtatieltä 130, noin kuuden kilometrin päässä Ritvalasta, pääsee pikavuorolla Tampereelle ja Helsinkiin kerran tunnissa. Lähin rautatieasema on noin 20 kilometrin päässä Toijalassa. Seurakunta Sääksmäen kirkko, pappila ja kirkontupa sijaitsevat noin kuuden kilometrin päässä Ritvalasta. Seurakunnan tiloissa Sääksmäellä kokoontuu muun muassa seurakunnan päiväkerho kahdesti viikossa ja perhekerho kerran viikossa. Kokoontumispaikat Kyläkoulun lakkauttamisen jälkeen vanha koulurakennus oli vielä jonkin aikaa kyläläisten käytössä yhteisenä lämpimänä talvikokoontumistilana, mutta nykyisin se on yksityiskäytössä asuinrakennuksena. Onneksi sentään seurantalontien toisessa päässä sijaitseva 1919 valmistunut Ritvalan nuorisoseurantalo on kyläläisten aktiivisessa käytössä erilaisten harrastekerhojen ja yhdistysten kokoontumistilana sekä tapahtumien pitopaikkana etenkin kesäisin. Talvilämmintä kokoontumistilaa kaipaillaan kuitenkin kovasti. Matkailu Vanajaveden rannalla, aivan kylän rajamailla Huittulasta saavuttaessa, sijaitsee kaupungin ylläpitämä uimaranta, joka houkuttaa käviöitä myös kaupungista ja muualta. Sen yhteydessä Hakalanrannassa on lisäksi SF-Caravan Valkeakoskenseutu ry:n ylläpitämä leirintäalue, jossa on noin 35-40 asuntovaunupaikkaa. Alueella on isäntäpäivystys kesäaikaan päivittäin ja talvisaikaankin viikonloppuisin. 1 Ritvalassa olisi kyllä paljon potentiaalia kehittää matkailupalveluita edelleen, vanha maalaismaisema ja kulttuuriympäristö myyntivalttinaan, vaikkapa vanhojen maatilojen yhteyteen. Nuorisoseurantalon takana on pelikenttä kyläläisten urheilullisille harrastuksille, mutta sitä käytetään myös erilaisien tapahtumien yhteydessä. Hakalanrannan uimaranta sopii hyvin pienillekin lapsille matalan hiekkapohjansa ansiosta. Vesi- ja viemäriverkosto Kylälle on perustettu vesiosuuskunta, joka on järjestänyt kylälle yhteisen vesi- ja viemäriverkoston viime vuosien aikana. Verkosto toimii nyt Ritvalan ydinalueella, mutta sitä voidaan tarvittaessa jatkaa ja verkostoa ollaankin jo laajentamassa. Jätehuolto Nuorisoseurantalon parkkipaikan yhteydessä toimii aluejätepiste, jonne kyläläisten on helppo lajitella paperi-, pienmetalli- ja lasijätteensä kierrätystä varten. 1 SFC Valkeakoskenseutu ry (internet) 12
2.2.3 Elinkeinot ja yritykset Vuoden 2006 tilastotietojen mukaan 25 % Ritvan työikäisistä saa elantonsa teollisesta työstä, 20 % maa- ja metsätaloudesta tai kalastuksesta ja 12 % tekee kuljetus-/liikennetyötä. Vuonna 2006 Ritvalassa oli 16 maatalousyrittäjää ja 10 muuta yrittäjää. Tuolloin Ritvala tarjosi työpaikan 38:lle henkilölle, mikä oli 40 % kylän koko työvoimasta. Suurin osa Ritvalan työikäisistä hankkiikin elantonsa käymällä palkkatyössä muualla Valkeakoskella tai kauempana. 1 2.2.4 Yhdistystoiminta ja kylätapahtumat Ritvalan helkajuhla on vuoden kohokohta kylällä. Se yhdistää niin perheet, suvut kuin sukupolvetkin yhteiseen maisemaan ja henkiseen perintöön. Juhlan lähtökohtana pidetään monilla kansoilla esiintyviä kevät- ja hedelmällisyysriittejä, joihin on sekoittunut kristillistä peltojensiunaamisperinnettä. Nykymuotoisen helkajuhlan ytimenä on helkavirsiä laulavien nuorten neitojen kulkue, joka lähtee Raittinristiltä ja kulkee siinä ristinmuotoisen reitin helkavirsiä laulellen. Sen jälkeen kokoonnutaan ulkoilmajuhlaan nuorisoseurantalon ympäristöön, missä juhla jatkuu tanhuineen, musiikkiesityksineen ja juhlapuheineen. (Kuvat: http://kylansaitti.fi/fi/rns) Ritvala tunnetaan Helkajuhlistaan, joiden järjestämiseen vuonna 1910 perustettu Ritvalan nuorisoseura osallistui heti alkuaikoinaan. 2 Ritvalan helkajuhla on Suomen vanhin kansanperinnejuhla, mistä Ritvalassa ollaan syystäkin ylpeitä. Kylällä osataan arvostaa juhlan ainutlaatuisuutta sekä arvokkuutta. Perinteen juuret ulottuvat kauas menneisiin aikoihin ja olivatkin unohtua 1800-luvun lopulla, mutta pienen tauon jälkeen helkajuhla virisi jälleen henkiin Ritvalan vapaapalokunnan helluntaina järjestetyistä vuosijuhlista aina vuodesta 1904 eteenpäin. Pikkuhiljaa juhla sai nykymuotonsa nuorisoseuran ottaessa siitä kokonaan vastuun vuodesta 1920 eteenpäin. 3 Perinne jatkuu ja aktivoi nuorisoseuran toimintaa yhä edelleen. Vuonna 2010 sata vuotta täyttävä nuorisoseura aikoo varmasti järjestää vielä monet helkajuhlat uusien sukupolvien koettaviksi. Vaikka helkajuhlien järjestäminen ja säilyttäminen onkin nuorisoseuran ehdoton päätehtävä, se ylläpitää myös monenlaista muuta toimintaa kylällä. Toiminta onkin aktivoitunut yhä edelleen lukuisten lapsiperheiden muutettua kylään. Talvisin seura järjestää vuosittaiset pikkujoulut, joita varten seurantaloa lämmitetään monta päivää etukäteen. Käsityöpiiri sen sijaan kokoontuu vuorotellen eri kodeissa joka toinen viikko. Siellä valmistetaan ainakin kansallispukuja, mitä tarvitaankin sitten taas helkajuhlissa. Osan toiminnastaan, kuten lasten musiikkikerhon, nuorisoseura joutuu järjestämään Huittulassa Rauhalan koululla. Ritvalan kööri on myös osa nuorisoseuran toimintaa kylällä. Sekakuoro perustettiin keväällä 1979 ensisijaisesti helkajuhlien ohjelmaa varten ja siitä lähtien se onkin esiintynyt juhlilla joka helluntai. Kuorolla on myös monia muita konsertteja vuoden aikana. 4 1 Tilastokeskus 2006 2 Valkeapää 2005 3 Ritvalan nuorisoseura (internet) 4 Ritvalan nuorisoseura (internet) 13
2.3 Aluerajaus Ritvalan kyläalueeseen luetaan vanhat historialliset maakirjakylät: Ritvala, Nuutala ja Ikkala. Eli kylään kuuluvat kaikki taloudet joiden postinumero on 37720. Ritvalan kyläyhdistyksen kanssa tätä maankäyttösuunnitelmaa varten tehtiin kyläalueen rajaus käsittämään nykyisen yhteisöllisen kyläalueen (kartassa vaalealla), joka kattaa aika pitkälti samat alueet kuin nykyinen vesiosuuskunnan toiminta-alue. Kylän keskus määrittyy Raittinristin, kyläkaupan ja seurantalon ympäristöön. 14
2.4 Kaavoitustilanne Suunnittelualueella on voimassa kaksi oikeusvaikutteista kaavaa: Valkeakosken rantojen osayleiskaava (vahvistettu 8.11.1993) sekä Pirkanmaan 1. maakuntakaava (vahvistettu 29.3.2007). Valkeakoskelle on laadittu myös oikeusvaikutukseton rakenneyleiskaava (hyväksytty 20.6.2005), joka kattaa siten myös Ritvalan alueen. Karttaan on merkitty punaisella rantaosayleiskaavan piirissä olevat alueet. Vaaleammalla punaisella merkityille alueille kaupunki voi kuitenkin myöntää rakennuspaikkoja suunnittelutarveratkaisulla, mikäli tontti on yli 200m rantaviivasta. 15
16 Maakuntakaava ja sen selitykset Ritvalan osalta. (Lähde: Pirkanmaan liitto)
17 Rakenneyleiskaava ja sen selitykset Ritvalan osalta. (Lähde: Valkeakosken kaupunki)
3 Maisema ja Luonnonpiirteet 3.1 Sijainti suurmaisemassa Ritvala on osa Sääksmäen Tarttilan valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta 1 sekä Vanajaveden laakson kansallismaisemaa. Suomen maisemamaakuntajaon mukaan alue kuuluu Hämeen viljely- ja järvimaahan sekä tarkemmin Keski-Hämeen viljely- ja järviseutuun. 2 Vanajavesi monine lahtineen, kalliosaarineen ja niemineen sekä harjut ja pitkään viljellyt historialliset peltoalueet hallitsevat alueen maisemaa, jota luonnon omat prosessit sekä ihmisen monivuosisatainen toiminta ovat muokanneet. 3.2 Topografia Maanpinnan korkeudet (mitä punaisempi sitä korkeampi, siniset alueet matalimpia) Maanpinnan jyrkkyydet (mitä punaisempi sitä jyrkempi) Ritvalan pinnanmuodot vaihtelevat seudulle tyypillisesti. Jääkauden muovaamaat harju- ja laaksoaalueet ovatkin selkeästi nähtävissä alueen korkokuvassa. Loivat etelä- ja länsirinteet ovat pienilmastoltaan parhaimpia asutusta ajatellen. Harjut lähiympäristöineen ovatkin tarjonneet suotuisan pienilmaston suojaisalle asuinpaikalle ja ravinteikkaan maaperän kasveille ja eläimille jo hyvin varhain myös Ritvalassa. Soranotto on kuitenkin ehtinyt tuhota osan kylän harjualueista. 3.3 Kallio- ja maaperä Alueen kallioperä on pääsoin kiilleliusketta ja kiillegneissiä. 3 Sen sijaan maaperässä on suuriakin vaihteluita sora- ja hiekkapitoisten harjualueiden sekä savi- ja hiesupitoisten laaksojen välillä. Maaperältään rakentamiseen sopivat erityisesti moreeni, sora ja hiekka, mutta myös karkea hieta. Nykyään maaperä ei tosin ohjaa ihmisen toimintaa siinä määrin kuin satoja vuosia sitten, sillä tekniikka on tehnyt mahdolliseksi rakentamisen hyvinkin erilaisille alueille. 3.4 Vesistöt Ritvalassa vesistöillä on tärkeä merkitys myös maisemassa. Niiden syntyyn on vaikuttanut jääkausi ja jään sulamista seurannut Itämeren altaan monivaiheinen kehitys. Jään paineen hellittäessä maa alkoi kohota. Samalla vedenpinta laski ja Itämeren allas kadotti yhteytensä mereen Tämän seurauksena syntyi makeavetinen Ancylysjärvi, josta Vanajavesi kuroutui oletettavasti noin 8000-7500 vuotta sitten. Samoihin aikoihin sille muodostui laskuuoma (Lempäälänvirta) kohti Pyhäjärveä. Siellä vesistö yhtyy Kokemäenjokeen ja laskee sitä kautta aina mereen saakka. 4 1 Ympäristöministeriö 1992 2 Pirkanmaan liitto 2006 3 Geologian tutkimuskeskus (internet) 4 Pirkanmaan liitto 2006 18
19 Maaperäkartta 1: 40 000
VANAJAVE Rantaviiva Rantaviiva Rantaviiva Muinaisjärv Nykyinen v Maanpinta Suolahti Maanpinta Maanpinta Maanpinta Vähäjärvi Maanpinta 90,9m (mpy) Maanpinta Maanpinta VANAJAVEDEN VAIHEET RITVALASSA Rantaviiva isoleerausvaiheessa (n. 5200 ekr) Rantaviiva kuusen tuloaikana (n. 4200 ekr) Rantaviiva korkeimmillaan (1820-luvulla) VANAJAVESI Muinaisjärvet 79,4m (mpy) Nykyinen vedenpinta VANAJAVEDEN VAIHEET RITVALASSA Rantaviiva isoleerausvaiheessa (n. 5200 Maanpinta ekr) alle 80 m (merenpinnasta) 0 0,5 1 km Rantaviiva kuusen tuloaikana (n. 4200 ekr) Maanpinta yli 80 m (merenpinnasta) Rantaviiva korkeimmillaan (1820-luvulla) Muinaisjärvet Maanpinta yli 90 m (merenpinnasta) Nykyinen vedenpinta Maanpinta yli 100 m (merenpinnasta) Maanpinta alle 80 m (merenpinnasta) Maanpinta yli 110 m (merenpinnasta) Maanpinta yli 80 m (merenpinnasta) Maanpinta yli 120 m (merenpinnasta) Muinaisjärvet Muinaisjärvet Maanpinta yli 90 m (merenpinnasta) Maanpinta yli 130 m (merenpinnasta) Nykyinen vedenpinta Nykyinen vedenpinta Maanpinta yli 100 m (merenpinnasta) Maanpinta alle 80 m (merenpinnasta) Maanpinta alle 80 m (merenpinnasta) Maanpinta yli 110 m (merenpinnasta) Maanpinta yli 80 m (merenpinnasta) Maanpinta yli 80 m (merenpinnasta) Maanpinta yli 120 m (merenpinnasta) Maanpinta yli 90 m (merenpinnasta) Maanpinta yli 90 m (merenpinnasta) Maanpinta yli 130 m (merenpinnasta) VANAJAVEDEN VAIHEET RITVALASSA VANAJAVEDEN VAIHEET RITVALASSA Rantaviiva isoleerausvaiheessa (n. 5200 ekr) Rantaviiva isoleerausvaiheessa (n. 5200 ekr) Rantaviiva kuusen tuloaikana (n. 4200 ekr) Rantaviiva kuusen tuloaikana (n. 4200 ekr) Rantaviiva korkeimmillaan (1820-luvulla) Rantaviiva korkeimmillaan (1820-luvulla) 20
Vanajaveden pinnanvaihtelut Matalimmillaan Vanajaveden pinta on ollut järven isoleeraus- eli muodostumisvaiheessa. Jonkun verran sen jälkeen kun kuusi oli alkanut kasvaa ja vallata alaa, alueelle saapui myös ihmisiä. Tuon matalanveden vaiheen jälkeen noin 1000-500 ekr. alkoi kuitenkin sataa enemmän ja vedenpinta alkoi nousta ankarasti. 1800-luvun alussa vedenpinta oli korkeimmillaan ja sitä alettiinkin keinotekoisesti laskea 1820-luvulla. 1 Tulvat ovat aina olleet luontaisia Vanajavedelle, mikä on vaikuttanut osaltaan rantamaiden käyttöön ja kasvillisuuteen. Tulvavaihteluita tasaamaan aloitettiin järven systemaattinen säännöstely 1960-luvulla. Sillä on ollut kuitenkin vaikutuksensa alueelle tyypillisten lajien, kuten kynäjalavan, harvinaistumiseen, koska tulvat eivät enää liota niiden siemeniä. 2 Viereisessä kuvassa näkyy miten Vanajaveden rantaviiva on vaihdellut Ritvalan kohdalla. Suurimmat vaihtelut on havaittavissa Suolahden luona. Kartassa näkyy myös muutama muinaisjärvi, jotka ovat nähtävästi olleet savipainanateisiin muodostuneita lampia ja järviä, tavallisesti laguunijärviä isoleerausvaiheessa syntyneiden vallien takana. 3 1 Auer 1924 2 Vanajavesi (internet) 3 Auer 1924 Nykyisin Vanajavesi on suosittu veneilyreitti ja kalavesi. Jokakesäiset sinileväkukinnat rajoittavat kuitenkin muuta virkistyskäyttöä, mikä kiusaa myös Ritvalan asukkaita. 2000-luvulla Vanajaveden pintavedenlaatu onkin todettu vain tyydyttäväksi. Tilanne on tosin ollut huonompikin 1970-luvulla, mutta se vaatii vielä paljon ponnisteluita. Ritvalan vesistöihin kuuluu myös korkeita luonnonarvoja edustava Vähäjärvi (Ritvalanjärvi). 3.5 Kasvillisuus Suomen kasvimaantieteellisessä aluejaossa Ritvala kuuluu eteläboreaaliseen lounaismaan vyöhykkeeseen. Näille lounaismaan saviseuduille, eli vuokkovyöhykkeille ovat tyypillisiä rehevät lehdot ja runsasravinteiset järvet. Alue on myös kasvillistollisesti rikasta ja erittäin vanhaa viljelyseutua. Yleisenä metsätyyppinä on lehtomainen ja tuore kangas, mutta alueella kasvaa myös jaloja lehtipuita kuten lehmusta, vuorijalavaa ja kynäjalavaa. 1 Kulttuurikasvisto on alueella rikasta, johtuen alueen esi-historialliselta ajalta jatkuneesta asutushistoriasta. Sääksmäen alue onkin todettu oikeaksi kulttuurikasviston aarreaitaksi. Myös Ritvalassa esiintyy monia uhanalaisia kasveja. Esimerkiksi mykykatkoa kasvaa Rekolan talon pihapiirissä. Ritvalassa on myös muita erityisen huomion ansaitsevia kasveja, kuten varstasara sekä Ikkalan lehdossa kasvava sääskenvalkku ja rantahirvenjuuri. Oitissa on lisäksi kynäjalavametsikkö. Kynäjalava on rauhoitettu koko Suomessa, sääksenvalkku luokitellaan Pirkanmaalla erittäin uhanalaiseksi, myrkkykatko vaarantuneeksi ja rantahirvenjuuri silmällä pidettäväksi kasvilajiksi. 2 3.6 Arvokkaat luontokohteet Valkeakoski on luontokohteiltaan Pirkanmaan merkittävimpiä kuntia. Alueen luonto onkin poikkeuksellisen rehevää. Seudun arvokkaat lehdot, uhanalaisten kasvien kasvupaikat ja hienot katajakedot ovat kaikki huomionarvoisia kohteita. 3.6.1 Perinnemaisemat ja luonnon monimuotoisuus Pääosin perinteisen karjatalouden ja niihin liittyvien toimintojen muovaamia maisematyyppejä kutsutaan perinnemaisemiksi. 3 Ne voidaan jakaa rakennettuihin perinnemaisemiin ja perinnebiotooppeihin. Jälkimmäisiä ovat luonnonniityt ja laitumet, joihin vanha maatalous perustui. Nykyisin ne ovat kuitenkin katoamas- 1 Pirkanmaan liitto 2006 2 Järvinen 1999 3 Kekäläinen (internet) 21
sa, laidunnus- ja viljelymenetelmien muuttumisen myötä. Perinnebiotooppien myös merkittävä osa maaseudun kulttuurimaisemaa ja luonnon monimuotoisuutta on vaarassa hävitä. 1 Yleinen huoli perinnebiotooppien tilasta sekä tarve niiden säilyttämiseen on johtanut lukuisiin hoitoprojekteihin eri puolilla Suomea. 2 Vuonna 2003 Ritvalan alueelle tehtiin luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma, missä on selvitetty luonnon monimuotoisuuden (lumo) kannalta merkittävät kohteet sekä esitetty hoitosuositusia kohteiden kunnostukselle ja hoidolle. Siinä huomioitiin myös jo aiemmin inventoidut perinnemaisemat ja Natura alueet. Alueelta löytyikin 27 lumokohdetta. 3 Vuonna 1999 ilmestyneessä Pirkanmaan perinnemaisemat kirjassa alueelta luetellaan kuusi perinnebiotooppia: yksi maakunnallisesti arvokas (Peltokarpin laitumet) ja viisi paikallisesti arvokasta (Niemenpään haat, Vanhalan laitumet, Kartanon katajasaareke, Nuutalan haka ja Rekolan katajaketo). 4 3.6.2 Luonnonsuojelualueet 5 Luonnonsuojelualueita ovat kansallispuistot, luonnonpuistot ja muut luonnonsuojelualueet, joita on perustettu luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Alueiden rauhoittaminen perustuu luonnonsuojelulakiin. Valtio ostaa ja vaihtaa maata suojelualueiden perustamiseksi, mutta maanomistajan hakemuksesta myös yksityisiä alueita voidaan rauhoittaa. Ritvalan alueella luonnonsuojelualueita ovat Oitin kynäjalavametsikkö ja Oitinsaari. Jälkimmäinen rajautuu kuitenkin tämän maankäyttösuunnitelman suunnittelualueen ulkopuolelle. Oitin kynäjalavametsikkö sijaitsee Vanajalle pistävän kapean, luonnonkauniin harjuniemen, Oitinkintaan, juurella. Alue on kynäjalavia kasvava pieni (1,5 ha) rantametsä, jonka alempia kasvillisuuskerroksia hallitsee mm. taikinamarja ja kivikkoalvejuuri. Alue on rauhoitettu vuonna 1986. Lumokohteet kartalla 1 1. Hakalan kartanon alue 2. Hakalan metsänreuna ja metsäsaarekkeet 3. Vähäjärven ranta-alueet 4. Vanhalan laitumet 5. Jutilan metsäsaarekkeet 6. Alhontaustan metsänreuna 7. Sillansuunoja/ Multiusoja 8. Harju 9. Ritvalanraitin saarekkeet 10. Hevoshaka 11. Nuorisoseurantalon piha-alue 12. Vilosen metsälaitumet 13. Pelto-Karpin metsänreuna 14. Peltokarpin laitumet 15. Mäki-Sipilän metsänreuna ja metsäsaareke 16. Vähä-Eerolan perinnebiotooppi 17. Rekolan rinne 18. Rekolan katatjaketo 19. Nuutalan haka 20. Niemenpään haat 21. Niemenpään metsäsaarekkeen ja rantametsän perinnebiotoopit 22. Ikkalan metsälaidun 23. Vittiänmaan metsänreunat 24. Iso-Eerolan metsän reunat 25. Kylä-Laurilan saareke 26. Suolahden ranta-alueet 27. Hypperin metsäsaarekkeet Oitinsaari on pienikokoinen, mutta kasvillisuudeltaan erittäin monipuolinen ja rehevä lehto. Se on säilynyt hyvin luonnontilaisena, vaikka onkin kesäasuntojen piirittämä. Puustoltaan alue on harvaa tervaleppä-koivu-tuomi -valtaista, mutta siellä kasvaa myös metsälehmuksia paikoin runsaastikin. Hyvin kehittyneyt lehtopensasto ja runsaat tuomet tekevät ryteikköjä kivikkoisessa maastossa. Myös vaahteraa esiintyy alueella. Alue on rauhoitettu v. 1991. 1 Liedenpohja-Ruuhijärvi et al. 1999 2 Kekäläinen (internet) 3 Tolonen 2003 4 Liedenpohja-Ruuhijärvi et al. 1999 5 Järvinen 1999 22 1 Tolonen 2003