1 Viikissä vietetään lumista laskiaista Viikin Latokartanon torilla vietetään taas perinteistä laskiaistapahtumaa sunnuntaina 14. helmikuuta. Monelle pienelle osanottajalle talven ihme täällä etelässä on valkoisen lumen valtaisa määrä. Vanhempien muistissa on, miten kaksi vuotta sitten lunta tuotiin mustalle torille kuorma-autolasteina edes mäkitöyssyn aikaansaamiseksi. Laskiaispäivä alkaa Viikin kirkossa klo 10 perhemessulla. Kun se on runsaassa kolmessa vartissa ohi, on sisätiloissa mahdollisuus jatkaa askartelulla tai hankkia lypsyrastilla diplomi. Kasvomaalauksen saa eurolla, ja seurakunta jakaa ilmapalloja niin kauan kuin niitä riittää. Lähetyspiirin pöydillä on myynnissä itse valmistettuja hilloja, mehuja ja muita puutarhan luomutuotteita. Lisäksi on tarjolla monenlaisia käsitöitä lapasista sukkiin sekä pehmoleluista kasseihin. KYSYMYKSET HEIKKI POROILA Toritapahtumat alkavat samaan aikaan noin klo 10.45. Ulkona on pienten ja isompienkin ihmeteltävänä Puistolan VPK:n paloauto ja traktori. Laskettelua varten suositellaan oman pulkan ottamista Kuva Heikki Poroila mukaan. Maksua vastaan voi ratsastaa ohjatusti talutusponin selässä kolmella eurolla tai lähteä pienelle valjakkoajelulle koiran vetämänä kahdella eurolla. Luvassa on myös polkutraktoriajelua. Ulkona toimii myös ruokapalvelu. Grillimakkaran voi ostaa eurolla, hernekeittoa näkkileivän ja voinapin kanssa saa 2,5 eurolla ja 50 senttiä oikeuttaa kuumaan mehuun. Toimintaa torilla on luvassa ainakin klo 14:ään asti. Perinteiset laskiaistapahtuman järjestäjät ovat Maatalousylioppilaiden järjestö Sampsa, Viikin kirkko, Riston Keittiö ja Viikki-Seura. Kauempaakin saa tulla paikalle busseilla 57, 68 ja 79. Luontoharrastajan paratiisi Suomen Luonnon päätoimittaja Jorma Laurila haastateltavana Olet Suomen suurimman luontolehden päätoimittaja. Miten sovitat yhteen lehtimiehen ja luontoharrastajan roolit? Olen ollut aktiivinen luontoharrastaja vähän yli kymmenvuotiaasta asti, joten se on lähtemätön osa minua, toinen luontoni. Vaikka elämässäni tapahtuisi minkälaisia muutoksia tahansa, luontoharrastus pysyy aina mukana. Työn luonne on meilläkin muuttunut siten, että aikaisempaa paljon vähemmän pääsee kentälle. Se harmittaa. Vaatimukset ja kierrokset ovat kasvaneet meilläkin niin kuin useimmilla muillakin työpaikoilla. Työni päätoimittajana on suureksi osaksi sisätyötä: kirjoittamista, toimitustyötä, hallintoa, kokouksia, käsikirjoitusten ja kuvien arviointia, sähköpostin lukemista ja lähettelyä, oikovedosten tarkastamista. Aika pitkälle olen nykyään konttorirotta. Vapaa-ajan luontoretkeily tuo siihen ruohonjuuritason tuntumaa ja työn iloa. Kesäkaudella pyrin aina tekemään retken ennen töihin menoa niin usein kuin vain mahdollista. Työ ja vapaa-aika menevät lomittain, missä on hyvät ja huonot puolensa. Parasta on, että saan tehdä työtä, joka vastaa omaa arvomaailmaani. Parhaat ideani saan usein vapaa-aikana kuljeskelemassa luonnossa. Muutit muutama vuosi sitten asumaan Viikkiin. Miksi juuri tänne? Asuin parikymmentä vuotta Ullanlinnassa. Silloin ajattelin, että pysyn aina ydinkeskustassa. Vähän alle viisikymppisenä päätin ostaa oman asunnon. Keskustaa ei enää voinut hintojen takia ajatellakaan. Katselin pitkään sopivaa asuntoa vanhasta Herttoniemestä, koska olin fiksautunut vanhoihin taloihin. Sattumalta kävin parilla näytöllä Viikissä, ja silloin tapahtui suuri oivallus ja kaupat syntyivät pian. Viikissä olin retkeillyt jo 1980-luvulta asti, joten seutu oli tuttua ja mieluisaa. Millainen asuinpaikka Viikki on luontoharrastajan ja luonnonsuojelijan näkökulmasta? Muutto Viikkiin oli erinomainen päätös. Ennen piti lähteä bussilla luontoon, nyt riittää kun laittaa ulko-oven Jorma Laurila kiinni. Viikissä miellyttää monipuolisuus: on hienoja metsiä, rantoja, kalliota, viljelyksiä. Viehättävä piirre on maaseutumaisuus: on hiekkateitä, peltoja ja lehmiä, niittykukkia. Luontoharrastajalle Viikki on paratiisi. Rankanpuoleisesta rakentamisesta huolimatta luontoa on jäänyt kohtuullisesti jäljelle. Kaava on hyvä erityisesti siinä, että rakentaminen myötäilee Lahdenväylää ja Kehä 1:stä. Tärkeä tae Viikin luonnolle on laajojen luonnonsuojelualueiden ohella se, että koetilan toimintaedellytykset turvataan. Kuva Viktoria Welling Kuva Juha Kauppinen Mitkä ovat helsinkiläisten suurimmat ympäristöuhat? Mitä tavallinen kaupunkilainen ylipäätään voi tehdä? Suurimmat ympäristöuhat ovat liikenteen kasvu ja vääriin paikkoihin rakentaminen. Kannatan yhdyskuntarakenteen tiivistämistä, mutta vastapainoksi on huolehdittava, että luontoa ja lähivirkistysalueita jää riittävästi. Laajasalon massiivinen kaava ja Myllypuron metsän rakentaminen ovat esimerkkejä luontoa jyräävästä suunnittelusta. Kannatan tehokasta rakentamista, vaikkapa pikku pilvenpiirtäjiä, esimerkiksi Pasilan asema-alueelle, joka on liikenteellisesti ihanteellinen solmukohta. Pienilläkin teoilla voi vähentää ympäristön kuormitusta: kierrättämällä jätteet, suosimalla julkista liikennettä, ostamalla vain tarpeellista ja kestävää. Pelkistetty elämä, joka ei ole tavaroiden täyttämä, voi olla hyvinkin antoisaa. Suuret ratkaisut tehdään toki kunnallis- ja valtakunnan politiikassa sekä talouselämässä, mutta myös tavallisen kansalaisen on otettava vastuuta ympäristöstä. Tarvitaan sekä kansalaisten että päättäjien panosta. Mitä ajattelet suunnitelmista rakentaa autoille yhteys Lahdenväylältä Viikintielle, mahdollisesti maanalaisena tunnelina Hallainvuoren ali? Suhtaudun kriittisesti kaikkiin uusiin tiehankkeisiin. Suomessa on vaikka kuinka paljon turhia teitä, jotka pirstovat maisemia ja metsiä. Lahdenväylän ja Viikintien yhdistämistä pintavetona on mahdotonta hyväksyä, koska se katkaisisi Latokartanon ja Hallainvuoren orgaanisen yhteyden. Tunnelivaihtoehto voisi ehkä tulla kyseeseen, jos se tehtäisiin fiksusti. Mutta onko tunnelikaan tarpeellinen? Täytyy kuitenkin pitää mielessä, että kyseessä on yksi Helsingin kolmesta valtakunnallisesti arvokkaasta kallioalueesta. Suomen Luonto on päätoimittajakautenasi muuttunut melkoisesti. Kuinka paljon tämä on ollut lukijoiden toiveiden täyttämistä, kuinka paljon toimituksen aktiivinen ratkaisu? Suomen Luonto on muuttunut kaudellani järjestömäisestä lehdestä aidoksi yleisö- 1/2010 SISÄLTÖ SATU HONKALA ON TYYTYVÄINEN Latokartanon peruskoulu kerää kehuja s. 2 YMPÄRISTÖ- TAIDETTA VIIKISSÄ Gorilla ja risuauto keräävät huomiota ja kiitoksia s. 3 VIIDES ASUKAS- TALO TULEE Osallistu nimikilpailuun! s. 4 VIIKIN NUORISO TAAS UUTISISSA Oma nuorisotalo tarvitaan! s. 5 ASUKASTALO KIILA Kädentaitajien tukikohtana jo 10 vuotta s. 7 lehdeksi, joka kilpailee lehtimarkkinoilla lukijoiden mielenkiinnosta. Lehdenteko on vuorovaikutteista, mutta toimituksen on kuitenkin osattava arvata, mikä lukijoita kiinnostaa ja tehdä valintoja lukijoiden parhaaksi. Toimituksella on oltava vahva visio, millaista lehteä, kenelle ja miksi tehdään. Olen korostanut sitä, että Suomen Luonnossa pitää olla paljon myös myönteistä ainesta. Luonto on positiivinen asia, josta pitää saada nauttia myös lehdessä eikä vain ahdistua synkkien aiheiden parissa. Toki pidämme myös ajankohtaisia ympäristöasioita esillä. Jos saisit mahtikäskyllä ratkaista yhden pääkaupunkiseudun ongelman, mikä se olisi? Kehittäisin voimakkaasti metro- ja raitiotieverkkoa. Viikkiä ajatellen päättäisin mahtikäskylläni, että raitiolinja jatketaan Arabiasta tai Koskelasta Viikkiin. Se voisi mennä esimerkiksi pikaraitiotienä Lahdenväylän vartta, pysäkkeinä vaikkapa Vanhankaupunginkoski, Viikinmäki, Tiedekeskus ja Kehä 1:n liepeillä oleva osa Latokartanosta. Myös poikittaisliikenteen sujuvoittaminen kaipaisi panostuksia.
2 PÄÄKIRJOITUS Heikki Poroila päätoimittaja Kuva Mikko Savelius Oliko se nyt tässä? Vielä jokunen vuosi sitten Vadelmakallion ladon takaa loistivat vain lenkkipolun valot. Nyt kajastavat Latokartanon viimeisten asuinrakennustyömaiden ja uusimpien talojen valot puiden välistä. Tältä osin alkavat kaavoitussuunnitelmat toteutua ja Viikin Latokartano olla lopullisessa koossaan. Suurin puuttuva palikka taitaa olla siihen Lahdenväylälle päin meluntorjujaksi suunniteltu korkeiden toimistorakennusten rivi. Niitä ei alkanut nousta hyvinäkään vuosina, saati nyt laskusuhdanteessa. Vaikka Viikin asukasluku vielä jonkin verran nouseekin, pääpiirteissään olemme nyt kaikki viikkiläiset paikallamme iloinemme ja murheinemme. Tällä porukalla rakennetaan viihtyisää elinympäristöä yhdessä ja erikseen, tai sitten ei. Ketään ei voi pakottaa olemaan yhteisöllinen, mutta aina voi sentään houkutella. Viikin-Latokartanon alueen sitoutumaton, kaikille avoin tiedotuslehti. Ilmestyy kolmesti vuodessa tammi-, touko- ja syyskuussa. Seuraava lehti ilmestyy toukokuun 12. päivä. Lehti jaetaan kaikkiin talouksiin, jotka eivät ole kieltäneet ilmaisjakeluita. Lehteä on myös saatavana asukastaloilta ja Viikin kirjastosta sekä Viikki-Seuran verkkosivuilta. Viikin nuorten asiat ovat taas olleet uutisissa, eivätkä pelkästään iloisissa merkeissä. Toisaalla lehdessä Viikki-Seuran puheenjohtaja Sanna Peltola kysyy suoraan, mikä mättää. Julkaisemme myös viikkiläisten toimijoiden yhteisen tiedotteen liittyen ikäviin väkivaltaisuuksiin. Tällaisten uutisten alle vaan hautautuu helposti se tosiasia, että täällä asuu paljon osaavia ja fiksuja nuoria, kaikenikäisiä. Ongelmatapaukset ovat vain osa totuutta, eikä niitä pidä suurennella. Väkivaltaan on kuitenkin aina suhtauduttava vakavasti ja nopeasti. Olen eri yhteyksissä muistuttanut myös itseäni siitä tosiasiasta, että Viikki on kovin nuori yhteisö. Täällä ei ole vielä vahvoja perinteitä tai sosiaalisia verkostoja. Eivät ne kokonaan puutu, mutta vertailu moniin vanhempiin helsinkiläisiin asuinalueisiin synnyttää äkkiseltään alemmuudentunnetta. Viikissä myös väestön rakenne on poikkeuksellinen voimakkaasti painottunut lapsiperheisiin, joissa tunnetusti on kohtalaisen vähän mahdollisuuksia käyttää aikaa yhteisöllisiin rientoihin. Kärsivällisyyttä tässä siis ainakin tarvitaan. Monet asiat ottavat vuosiakin aikaa syntyäkseen ja kehittyäkseen. En kuitenkaan usko, ettei viikkiläisistä ole yhtä voimakkaan yhteishengen osoittajiksi kuin esimerkiksi käpyläläisistä, jotka ovat onnistuneesti estäneet mm. kirjastonsa lakkauttamisen. Mutta siitä ei tietysti pääse, että yhteisön rakentamisessa tarvitaan myös yksilöiden uhrautumista. Se on vähän kuin hedelmäpuiden istuttamista; arvokasta työtä, vaikkei itse ehtisi niillä hedelmillä herkuttelemaan. On ollut hauska katsella sitä intoa, jolla me helsinkiläiset nautimme talvisesta luonnosta heti kun lunta ja pakkasta on vain tarjolla. Viikissä nautiskeluun on keskimääräistä paremmat mahdollisuudet, kuten Suomen Luonnon päätoimittaja Jorma Laurila haastattelussaan muistuttaa. Miten ja missä sitä ulkoileekin, pelkkää hyötyä siitä on. Tavataan seuraavan näissä merkeissä, kun kevät jo herättelee luontoa. 1/2010 Julkaisija: Viikki-Seura ry Viikissä tapahtuu, c/o Heikki Poroila, Nuppukuja 6 H 14, 00790 Helsinki, heikki.poroila@gmail.com 7. vuosikerta ISSN 1797-3139 Toimitus: päätoimittaja Heikki Poroila, toimittajat Timo Huotinen ja Mikko Savelius taitto ESWE Suunnittelu / Sirkka Wallin Ilmoitusmyynti: Pirjo Kähäri (09) 3508 7513, gsm 040 570 8015 Marcus Lokkila (09) 3508 7516, gsm 040 184 8081 Paino: Sanomala, Vantaa Painos: Vartti Helsinki Pohjoisen liite + erillisjakelu yht. 63 400 kpl Rehtori Satu Honkala on tyytyväinen koulunsa pohjaratkaisuun. Oppilaat ja heidän opetusluokkansa jakautuvat omiin kotiauloihin, mikä rauhoittaa turhaa kuljeskelua käytävillä. Latokartanon uusi koulu kerää kehuja TEKSTI MIKKO SAVELIUS Latokartanon peruskoulun ensimmäinen syksy uusissa tiloissa on takanapäin. Ennen muuttoa uuteen rakennukseen opettajat ja opiskelijat toimivat korttelitalo Leskenlehden tiloissa ja väliaikaisissa parakeissa. Rehtori Satu Honkala on ylpeä uudesta rakennuksesta. Koulumme teki jo suunnitteluvaiheessa yhteistyötä eri tahojen kanssa. Opetus- ja hyötykäyttöön tarkoitetut aurinkopaneelit suunniteltiin yhteistyössä Gardenian kanssa. Samaten oppilaskunnat pääsivät vaikuttamaan suunnitelmiin, kertoo Honkala. Honkala esittelee viittä ns. kotiaulaa joista pääsee erillisiin luokkahuoneisiin. Vastaava tilajako on tehty ainoastaan Arabianrannan uuteen kouluun. Oppilas voi viettää välitunnit joko kotiaulassa tai mennä aulan omalla sisäänkäynnillä ulkopihalle. Oppilaat pysyvät rajatulla alueelle eivätkä vaeltele ympäri koulua. Honkalan mukaan tämä Latokartanon koulussa oppilaat käyttävät välituntisin kotiaulansa sisäänkäyntiä pihalle. on yksi syy siihen, miksi koulun henki on hyvä ja paikat ovat pysyneet siisteinä. Kuva Heikki Poroila Koulussa toimii painovoimainen ilmanvaihto, jota on täydennetty koneellisella ilmanvaihdolla. Apulaisrehtori Sauli Jukkalan mukaan alkutaipale on osoittautunut hankalaksi. Perinteinen painovoimailmanvaihto toimii moitteettomasti, mutta koneellinen ilmanvaihto vaatii säätöjä. Luokkahuoneissa ilmanvaihto ei ole ongelma, mutta koneellisella ilmanvaihdolla varustetuissa hallintotiloissa on jouduttu turvautumaan väliaikaisiin ilmanvaihtolaitteisiin, kertoo Jukkala. Kokonaisuudessa rakennus Jukkalan mukaan on toimiva ja erityisesti viereinen liikuntahalli sekä ulkoliikuntatilat keräävät kehuja. Rehtori Honkalan mukaan alun perin koulu oli tarkoitus rakentaa tuhannelle hengelle, mutta suunnittelun aikana Helsingin kaupunki tarkasti arvioitaan alueen oppilasmääristä alaspäin ja tiloja supistettiin henkilökunnan vastuksesta huolimatta puoleen. Valitettavasti olemme siinä tilanteessa, että koulu on täynnä kahden vuoden sisällä. Ehdimme jo antamaan vanhoja Leskenlehden tiloja päiväkodin käyttöön, mutta nyt näyttää siltä, että joudumme ottamaan tiloja takaisin opetuskäyttöön, kertoo Honkala. Valitettavasti olemme siinä tilanteessa, että koulu on täynnä kahden vuoden sisällä. Latokartanon peruskoulussa toimivat luokat 1. 9. Erityisenä piirteenä koululla on ainoana Helsingissä suomalaisvirolainen luokka, johon pääsee soveltuvuuskokeen perusteella. Luokka kerää oppilaita ympäri Helsinkiä ja muutama heistä saapuu kaupungin ulkopuolelta. Toisena erityispiirteenä on, että koulu tarjoaa ainoana Koillis-Helsingissä maahanmuuttajaoppilaalle vuoden ajan ns. valmistavaa luokkaa. Siinä tähdätään riittävään suomenkielen taitoon, jotta oppilas pääsee mukaan normaaliin perusopetukseen 7. 9. luokalle. Syksyllä mediat uutisoivat nuorten välien selvittelystä, jonka kauhistelusta koulu sai oman osansa. Rehtori Honkalan mukaan kyseessä oli nuorten perjantai-iltaisesta välienselvittelystä ja asiasta on luettavissa tiedote Viikki-seuran verkkosivuilla, joka laadittiin yhteistyössä Viikissä toimivien tahojen kanssa. Toisin kuin mediassa on kirjoitettu, ei tapauksella ollut sen kummempaa kytkentää kouluun eikä siihen liittynyt koulukiusaamista. Koulu tukee nuorten tervettä kasvua, mutta koulun tehtävänä on nimenomaan koulukiusaamisen estäminen ja oppilaiden kouluajan käytöksestä huolehtiminen, kertoo Honkala.
3 Sopiiko ympäristötaide Viikkiin? TEKSTI JA KUVAT HEIKKI POROILA Viikin infokeskuksen viereen on pystytetty auton renkaista tehty gorilla (Villu Jaanisoo: Kaikki on mahdollista) ja läheiseen liikenneympyrään puusta ja risuista rakennettu auto, Risu-Hummeri (Ilkka Karhu). Molemmat teokset ovat olleet paikalla syksystä 2009 katseita keräten mutta myös ristiriitaisia tunteita herättäen. Kävimme kyselemässä viikkiläisten ajatuksia ympäristötaiteesta. Viikin kirjastossa kirpeänä pakkaspäivänä vierailleista ei etsimälläkään löytynyt muita kuin ympäristötaiteen ystäviä, mutta otimme mukaan toimitukselle tulleen kirjeen, joka kertoo niistä toisenlaisista näkemyksistä. Kysymykset 1. Sopivatko tällaiset ympäristötaideteokset Viikkiin tai ylipäätään kaupunkimaisemaan? 2. Ovatko gorilla ja risu-hummeri mielestäsi onnistuneita ympäristötaideteoksia? 3. Pitäisikö julkisia taideteoksia saada myös Latokartanon asuinalueelle? Annika ja Ada Lindroos Tällaiset ympäristötaideteokset sopivat Viikkiin ja kaupunkimaisemaan muutenkin hyvin. Pahin ympäristörikos, mitä Viikissä on tehty, on Prisman talo. Se näkyy joka suunnasta ja on joka suunnasta yhtä ruma. Meidän perheessä on otettu riemulla vastaan tämä gorilla ja Hummeri, ne ovat kyllä onnistuneita lajissaan. Ehkä on kuitenkin myös hauskaa, jos tällaisia tulee ja menee. Alepan eteen sopisi oikein hyvin jokin teos elävöittämään ankeaa maisemaa. Myös kirkon ja Valintatalon välissä olisi hyvä paikka. Risu-Hummeri (2009) Taiteilija Ilkka Karhu haluaa ympäristötaideteoksellaan sekä ilahduttaa alueella liikkuvia että antaa heille ajattelemisen aihetta. Karhu pyrkii teoksellaan riisumaan amerikkalaisen ikonin aseista. Hänen mukaansa teos viittaa käynnissä olevaan ympäristökriisiin ja tuhlailevan henkilöautoilun kulttuuriin. Karhu huomauttaa, että Hummer-maastoauton isoveli on tuttu Lähi-idän sotaisista uutislähetyksistä ja veistoksen esittämä siviiliversio epäekologisten ökymaastureiden esikuva. Sami Kalevirta Ada Lindroos Sami Kalevirta Nämä ovat tosi hienoja ja sopivat maisemaan. Gorilla on tosi hauska. Tuo auto voi ajan mittaan hajota ja ehkä se kannattaa jossain vaiheessa poistaa. Mutta siinä voisi muutenkin olla jokin vaihtuva teos, paikka on hyvä. Täällä teokset ovat vähän sivussa, mutta mitenkähän kestäisivät jossain Alepan edustalla. Muuten kyllä mielellään sinne missä ihmiset liikkuvat. Tiina Jantunen Ympäristötaide on minusta mielettömän hieno juttu. Olen käynyt niitä muuallakin katsomassa. Tästä autostakin moni on luullut, että siinä on käynyt jokin onnettomuus. Panee e ajattelemaan tehokkaasti. Minusta olisi hienoa, jos sen annettaisiin olla paikallaan ja maatua hiljalleen. Tiina Jantunen Meillä lapset innostuivat gorillasta heti, ottivat sen kiipeilytelineenä. Sitä ei niinkään mielletty ensin taiteena. On se taideteoksena aika yllättävä, mutta siinä on leikitty hauskasti materiaalilla. Periaatteessa julkisiin tiloihin pitäisi saada lisää taidetta, kunhan asiat suunnitellaan hyvin ja asialla on oikeita taiteilijoita ja asukkaitakin kuullaan. Kaikki teokset eivät aina tule ihan oikeaan paikkaan kuten vaikka Mannerheimin patsas. Alepan eteen ei mahtuisi kunnolla tämän gorillan kokoinen teos. Petri Junell Petri Junell Taideteokset sopivat rakennettuun ympäristöön ja maisemaan aivan varmasti. Betonin keskelle luonnollista materiaalia mahtuu helpostikin. Tämä auto on taideteoksena hyvinkin ainutlaatuinen ja huomiota herättävä. Pidin näkemästäni ja teos saisi vaikka jäädä. Paikkahan olisi hyvä, eikä se siinä haittaa ketään. Gorilla on minusta tavanomaisempaa patsastyyliä, eikä ole herättänyt sillä lailla huomiotani. Kyllä Viikissä olisi tilaa taideteoksille, ehdottomasti. Ehkä näihin kaipaisi enemmän taustatietoja, kun vaikkapa on päädytty käyttämään vanhoja autonrenkaita taideteoksessa. Jos teos on oikein onnistunut, sen pitäisi olla myös pysyvä. NIMIKILPAILU Keksi nimi viidennelle asukastalolle. Viikin viidennen ja viimeisen asukastalon suunnittelu on alkanut! Esittävän taiteen harrastamiseen tarkoitettu asukastalo rakennetaan vuoden 2010 aikana Latokartanon asuntoalueelle Agronominraitin ja Biologinkadun kulmaan. Taloon tulee harjoitus- ja esitystilat musiikin, teatterin, tanssin, sirkuksen ym. harrastajille. Talo tarvitsee taiteellista toimintaansa kuvaavan nimen. Keksi sinä sellainen! Kaikkien nimeä ehdottaneiden kesken arvotaan tallentava digiboksi. Tee nimiehdotus osoitteessa www.femma.viikki.fi tai lähetä se sähköpostilla osoitteeseen femma@viikki.fi tai postikortilla osoitteeseen Viikin asukastalot, Tilanhoitajankaari 9, 00790 Helsinki 28.2.2010 mennessä. Tulevan asukastalon nimi ja digiboksin voittaja julkistetaan maanantaina 15.3.2010 asukastalon verkkosivuilla www.femma.viikki.fi Olisihan se hienoa, jos jostain teoksesta muistettaisiin, että sehän sijaitsee siellä Viikissä. Irma Säilä Ideana ja työnä autonrengasgorilla olisi mainio jossain toisessa ympäristössä, ehkä yksitoikkoisten varasto- ja urheiluhallien keskiössä tms. kulkupaikassa. Mutta luonnonläheisessä Viikin kartanomiljöössä, jossa puistotiet ovat säilyttäneet harmonisen ilmeensä, teos on toivottavasti väliaikainen. Työ on vaatinut taitoa ja voimia. Tulos ei kuitenkaan toimi taiteen funktioissa: se suorastaan iljetyttää ohikulkijaa (aluksi kyllä huvittikin). Vanhan, osin historiallisen ympäristön luonnollista oikeutta harmoniaan teos loukkaa ilmiselvästi: massiivisella koollaan, autonrengasmateriaalillaan, rumuudellaan. VIIKIN ASUKASTALOT Kaikki on mahdollista (2009) Villu Jaanisoo (s. 1963, Tallinna) on kuvanveistäjä, joka on tehnyt monia julkisia veistoksia Suomeen ja Viroon. Hänen kuuluisia teoksiaan ovat Juice Leskisen muotokuva (1992) ja Homo Birkkalensis/Pirkkalan ihminen (1998) ja yhdessä arkkitehti Jorma Mukalan kanssa suunnittelema M/S Estonian uhrien muistomerkki Katkennut linja (1996) sekä Viikin yliopistokampukselle sijoitettu Kaikki on mahdollista (2009), veistos, joka on käytetyistä autonrenkaista rakennettu kolmimetrinen gorilla. Jaanisoo toimii Pirkkalan veistospuiston taiteellisena johtajana ja Kuvataideakatemia kuvanveiston professorina. Sport Cafe Avoinna ma-ti 8.30-21 ke 8.30-19 to 8.30-21 pe 8.30-19 la 11.30-19 su 11.30-16 UUSITTU KAHVILA - Leivät ja sämpylät - III olut anniskelu - Veikkkaus ja biljardi - Matkakorttien lataukset Viikin monitoimitalo Maakaari 3 (Talonpojantie 8) p. 050-463 9000
4 Viikin kirjastossa tapahtuu keväällä 2010 Lainaa kirjastonhoitaja Viikin kirjastossa! Tarjoamme henkilökohtaista ja kiireopastusta Internetin ja tietokoneen käytössä sekä tiedonhaussa tai kirjaston verkkopalveluiden käytössä. Opastus voi tapahtua joko kirjaston asiakastietokoneella tai voit ottaa mukaan oman kannettavan tietokoneesi. Opastuksen kesto on yksi tunti kerrallaan. Varaa aika kirjastossa tai puhelimitse 09 310 85071. Satutuokiot joka toinen lauantai klo 11.00, 16.1. 24.4.2010. Yli 3-vuotiaat tervetuloa! Lainan päivänä 8.2. aloitamme viime vuoden lehtien poistomyynnin. Tarjolla myös kahvia klo 12 18! Manga-näyttely 16.1. 10.2. kirjaston lastenosastolla. Kauneimmat kirjat 12. 27.2. Esillä Suomen kirjataiteen komitean valitsemat vuoden 2008 kauneimmat kirjat. Minun Viikkini -valokuvanäyttely keväällä 2010 Keväällä 2009 järjestetyn valokuvanäyttelyn satoa on ollut kaikkien nähtävillä Viikin kirjastossa 14.12.2009 14.1.2010. Tämän jälkeen valokuvat ovat esillä Viikin norssissa ja Latokartanon peruskoulussa. Sitten, jos intoa vielä riittää, kuvia laitetaan esille esimerkiksi asukastaloille. Näyttelyssä on mukana muitakin kuin palkittuja kuvia. Tässä hieman esimakua kuvista, jotka eivät ilmeisistä ansioistaan huolimatta päässeet palkinnoille. Kultasiipi Jukka Tuunanen Langennut Salla Jokinen
Kuvat Aija Niittynen 5 Mikä mättää? Mitä meiltä puuttuu? Mitä tarkoittaa Helsingin kaupungin Kestävän kehityksen ohjelmassa mainittu sosiaalisesti kestävä kehitys? Pitäisikö meidän välillä miettiä mitä kaikkea meillä jo on? Väliaikaisten tilojen suosio sen osoittaa: Viikin oma nuorisotalo on MUST-juttu Viikin nuorisotoiminta sai väliaikaisen onnenpotkun, kun Latokartanon peruskoulun C-siivestä saatiin kahden vuoden sopimuksella vuokratilaa yli 500 neliötä. TEKSTI: TIMO HUOTINEN Ilo on kuitenkin vain hetken huumaa, ellei oman nuorisotalon rakentamishanke etene nopeasti. Latokartanon nuorisotyöyksikön toiminnanjohtajan Miki Mielosen johdolla on suuri haaste saada toiminta syksyllä 2011 jatkumaan uusin ratkaisuin. Nuorisotoiminta uudella koululla käynnistyi syyskuun alussa, ja 9. joulukuuta vietettiin virallisia avajaisia. Viikissä ei ole varaa siihen, että tämä nuoriso joutuisi edes väliaikaisesti kadulle. Jo nyt on vesivahingon takia tarvetta, että koulu ottaa osittain omaan käyttöönsä jo keväällä remontin ajaksi lisätilaa osaksi päivää. Sopimuksen mukaan toisena vuotena joka tapauksessa nuorisotilat vähenevät ehkä iltakäyttöä lukuun ottamatta. Samalla Seinälle on kirjoitettu eri kielillä tilojen käytön selkeät säännöt. Syksyn aikana nuorisotilat vetivät päivittäin jopa 120 lasta ja nuorta. kalustus muuttuu luokkakäytössä enemmän koulumaiseksi. Tällä hetkellä peruskoulussa on oppilaita 460, mutta koulun oma lisäluokkatarve kasvaa vuosittain. Syksyn aikana nuorisotilat vetivät päivittäin jopa 120 lasta ja nuorta, jotka jakautuvat iltapäiviksi klo 14 16.30 kolmasluokkalaisista alkaen 9 12 -vuotiaisiin ala-asteikäisiin ja klo 17 21 yläasteikäisiin 13 17 -vuotiaisiin. Kumpikin ryhmä saattoi kerätä paikalle noin 60 osanottajaa. Perjantai-iltaisin ja joka toinen lauantai nuorisolla on jatkoaika klo 23:een. Oman nuorisotalon tarve on siis valtava Viikissä, mutta vuodelle 2010 on toistaiseksi kaupungilta luvassa vain suunnittelurahaa. Onneksi nuorisoasiainkeskuksen hankkeista Viikki on ykkössijalla, joten toiveet 2011 alkavasta rakennustyöstä kirkon viereen torin puolelle elävät. Piirustukset ovat vanhastaan olemassa, ja rakentaminen on ainakin vielä halvempaa kuin 2000-lu-vun alkuvuosina, kun hanke meni jäihin. Lähes kymmenen vuoden viikkiläisyyden jälkeen hämmästelen edelleenkin kaupunginosan rajua kasvua. Parin tuhannen asukkaan lintukodosta on yllättäen kasvanut jo yli 7000 asukkaan lähiö ja luvassa on vielä muutama tuhat asukasta lisää seuraavan kolmen vuoden sisällä. Viikkiä on rakennettu aika tunnollisesti Helsingin kestävän kehityksen toimintaohjelman mukaisesti. Alueen luonnon- ja kulttuuriympäristön ominaispiirteitä on vaalittu taloudellisesti tehokkaan rakentamisen puitteissa. Erilaisia asumismuotoja vuokra-, asumisoikeus- ja omistusasuntoja on sijoiteltu lähes kaikkiin viikkiläisiin kortteleihin, eikä sosiaalihuoltolain edellyttämiä erityisryhmien asuntojakaan ole unohdettu. Pientaloasutus alkaen Viikintien viereisiltä pelloilta kohoaa pikkuhiljaa Lahdentien ja Kehätien suuntiin mentäessä kerrostaloiksi ja rivitaloja löytyy upeilta paikoilta Latokartanon kallioiden reunamilta. Rakennukset on suunniteltu kortteleiksi, joiden sisälle jää tilaa yhteiselle tekemiselle ja vaikkapa pienpalstaviljelylle. Asukkaiden yhteisöllisyyttä tukemaan on rakennettu asukastaloja, joiden suunnittelussa ja toiminnoissa on pyritty koko ajan kuuntelemaan asukkaiden toiveita. Vadelmakallion viljelypalstoilla ja niitä ympäröivillä virkistysalueilla on mahdollisuus rentoutua ja rauhoittua yksin tai yhdessä. Kaupallisia palveluita on saavutettavissa kohtuullisin ponnisteluin eikä julkinen liikennekään ole huonoimmasta päästä. Mikä sitten mättää? Samaisessa Helsingin kestävän kehityksen toimintaohjelmassa todetaan lasten ja nuorten hyvinvoinnista sekä terveellisestä ja turvallisesta kasvuympäristöstä näin: Erityistä huomiota kiinnitetään syrjäytymisvaarassa olevien lasten ja nuorten aktivoimiseen sekä osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien tarjoamiseen helsinkiläisille lapsille ja nuorille heille itselleen tärkeissä asioissa kuten asuin-, leikkija kouluympäristön kehittämisessä. Nuorten omaehtoisen harrastustoiminnan edellytyksiä parannetaan asuinalueilla kouluyhteisöissä ja kulttuuriharrastusten piirissä. Ohjelmassa kerrotaan myös, että lasten suotuisten kasvuedellytysten turvaaminen edellyttää myös vanhemmuuden tukemista ja tämän kaiken lisäksi siellä luvataan, että palveluverkon tarkistuksissa pyritään säilyttämään lasten lähipalvelut. Lähes kaikki nämä kauniit päämäärät ovat hämärtyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Aikojen alussa meitä palvellut sosiaali- ja terveystiimi Tilanhoitajankaarella ripoteltiin jonnekin pitkin Koillista suurpiiriä. Ensimmäiseen kunnolliseen koulurakennukseen pääsystä liki tapeltiin, eivätkä kaikki mahtuneet sinne kikkailusta huolimatta. Toisen koulun rakentamista lykättiin useilla vuosilla ja kuuluisaa sosiaali- ja terveyskeskusta ei rakenneta koskaan. Päiväkotitontti vaihtui kaavamuutoksella ties miksi, vaikka muutosta Viikki- Seurassakin yritettiin vastustaa. Nuorisotaloa luvataan vuodesta toiseen, mutta edes sen suunnitteluun ei ole vielä löytynyt rahaa. Niin paljon kuin olemmekin verorahoillamme saaneet, minusta se tärkein on jäänyt kuitenkin puuttumaan: sijoitus lasten ja nuorten hyvinvointiin. Nuorisoasiainkeskuksen ja koulujen resurssit riittävät tiettyyn rajaan asti, mutta niiden harteille ei voi jättää koko kasvatus- ja tukityötä. Löytyykö meistä viikkiläisistä vielä sitä yhteisöllisyyttä lastemme ja nuortemme ohjaamiseen sosiaalisesti ja ekologisesti kestävään elämäntapaan? SANNA PELTOLA Viikki-Seura ry:n puheenjohtaja 2010 VINOn ja VIKLAn tiedote MEDIASSA on vahvasti uutisoitu Viikissä tapahtunutta nuoren tytön pahoinpitelyä ja samassa yhteydessä esille on nostettu yleisemmin nuorten väkivallan ja häiriökäyttäytymisen kasvu. Nuorten oirehtimiseen on haettu selitystä muun muassa alueen nopeasta kasvusta sekä asukkaiden juurettomuudesta. Vino eli Viikin nuoret -verkosto sekä Vikla eli Viikin lapset -verkosto, jotka koostuvat alueella toimivista viranomaisista, järjestivät Latokartanon peruskoulun ja Viikin Normaalikoulun kanssa yhteisen vanhempainillan. Tilaisuudessa pohdittiin keinoja ja suunniteltiin yhteisiä pelisääntöjä häiriökäyttäytymisen vähentämiseksi. Vanhempainilta pidettiin Latokartanon peruskoulussa tiistaina 24.11.2009. Molemmat viranomaisverkostot kokoontuvat säännöllisesti ja reagoivat alueen haasteisiin tiiviissä yhteistyössä ja mahdollisimman nopeasti. VIIKIN asukkaille nuorten kokoontumiset erityisesti kauppakeskuksen luona sekä alikulkusillan läheisyydessä ovat aiheuttaneet huolta. Vanhempainillan tarkoituksena oli miettiä mitä Viikin alueen aikuiset voisivat nuorten päihteiden käytölle ja häiriökäyttäytymiselle tehdä parantaakseen alueen asukkaiden hyvinvointia, viihtyvyyttä ja turvallisuutta. Päätavoitteeksi nostettiin vanhempien yhteistyön tiivistäminen. Toimenpiteiksi ehdotettiin muun muassa aikuisten jalkautuminen alueelle iltaisin ja viikonloppuisin nuorten suosimiin paikkoihin. Tärkeänä pidettiin myös vanhempien keskinäistä kommunikaatiota, erityisesti oman lasten kavereiden vanhempien tuntemista. LATOKARTANON peruskoulun oppilashuoltoryhmä on järjestänyt runsaasti keskustelutilaisuuksia niin nuorten ryhmille kuin yksittäisillekin nuorille. Näillä keskusteluilla ja tukitoimenpiteillä on ollut niin ennaltaehkäisevää kuin korjaavaakin vaikutusta. Lähipoliisit ovat lisänneet näkyvyyttään alueella rauhoittaen tilannetta osaltaan. Nuorisotalon työntekijät toivottavat alueen vanhemmat tutustumaan toimintaan ja yhdessä miettimään erilaisia vapaaehtoistyön tapoja alueen lasten ja nuorten hyväksi. Lähityö- hanke järjestää mahdollisuuden vanhemmille lähteä heidän mukaansa iltaisin Viikin alueelle. Nuorisoja sosiaalitoimi ovat luvanneet järjestää opastusta jalkautumiseen halukkaille vanhemmille ja muille aikuisille. Tarkoituksena on tuoda nuorille näkyväksi aikuisten välittäminen heidän tekemisistään. MUKAAN voi ilmoittautua alueen Klaari -koordinaattorin kautta (marinoora.alanne @hel.fi). Kiinnostus ei sido mihinkään, voit itse päättää haluatko osallistua jalkautumiseen. Viikki on edelleen hieno ja turvallinen asuinalue. Me kaikki yhdessä, lapset, nuoret ja aikuiset, voimme tehdä siitä entistä paremman. Koko kylä kasvattaa on haastava, mutta täysin toteutettavissa oleva tavoite aidon välittämisen ja yhteisöllisyyden rakentamiseksi.
6 Seuraava Viikissä tapahtuu -lehti ilmestyy toukokuussa. -20 % -30 % -40 %
7 VisionHair täyttää keväällä viisi vuotta TEKSTI TIMO HUOTINEN Erikoisosaamista ovat esimerkiksi ripsipidennykset ja rakennekynnet. VisionHair tuli toisena parturi-kampaamona Viikkiin lähes viisi vuotta sitten. Alkuperäisistä omistajista ovat mukana edelleen Hanna ja Mari, vuokratuoleilla työskentelevät Sanna ja kolmannen omistajan korvannut Riikka. Tilavassa ja viihtyisässä Leskirouva Freytaginkujan kulmahuoneistossa hiustenhoidon ammattilaiset tarjoavat kaikki kauneusalan palvelut. Erikoisosaamista ovat esimerkiksi ripsipidennykset ja rakennekynnet erityisesti juhlaan ja lomakaudelle. Vaikka alueella Latokartanon päässä on lähekkäin kolme parturia ja Prisman liikekeskuksessa neljäs, riittää VisionHairin viihtyisiä tiloja hallitsee pirteä punainen väri. työtä kaikille niin paljon kuin ehtii ja jaksaa tehdä. VisionHairissa kaksi aloittaa arkisin aamuvuoron jo klo 8, ja iltavuorolainen lopettaa vasta klo 19. Lauantaina tehdään lyhyempää päivää Asiakaskuntaa on vauvasta vaariin, ikähaitari on todella suuri. Vastaavasti jakautuma naisten ja miesten kesken on tasainen: välillä saattaa päivän saldo olla vain naisia tai miehiä, mutta pitkässä juoksussa voi puhua fifty-fifty -tilanteesta. Parturi-kampaamoiden hinnat Viikissä ovat pysyneet edullisina. Toisaalta ei jouduta kilpailemaan hinnoilla, vaan osaaminen ja henkilökemia tarjonnan erityispiirteineen ratkaisevat ns. oma-asiakkuuksien synnyn ja uskollisen viihtymisen. VisonHair ei kuulu mihinkään ketjuun, vaan on edelleen kahden alkuperäisen ja parturi-kampaamossa itse työskentelevän perustajan omistuksessa. Kuudes käynti vuoden aikana tuo ilmaisen leikkauksen. Kuvat Jorma Havia Koko perheen luminen LASKIAISRIEHA Viikin Latokartanon torilla sunnuntaina 14. helmikuuta Nukketalokurssin antia Tiffanytöitä kierrätyslasista Käsityömyyjäiset Asukastalot ovat Viikin yhteiselämän suola: Nimikilpailu Femmasta, Kiila on kädentaitajien Mekka TEKSTI: TIMO HUOTINEN Viikkiläiset ovat 10 vuotta saaneet nauttia asukastalojen palveluista. Helsingin kaupungin myötävaikutuksella on rakennettu jo neljä asukkaiden yhteistä kerhotilaa, ja viides on vielä tulossa. Työnimellä Femma valmistuu viimeistään ensi vuonna esittävään taiteeseen suuntautuva talo Viikin Latokartanoon. Talon emännäksi on suunnitteluvuodeksi nimetty vasta elokuussa Agronominraitille lähelle tulevaa asukastaloa muuttanut Taina Linna. Hän luonnehtii itseään kulttuuriihmiseksi ja on aikoinaan toiminut elokuva-alalla. Linna laajentaa kulttuurisihteerin koulutustaan kevään aikana tuottajaksi ja kuuluu talon suunnitteluryhmään. Tässä lehdessä julkistetaan nyt helmikuun ajan kestävä talon nimikilpailu. Arkkitehtitoimisto on valittu, ja suunnittelusta kuullaan enemmän jo kevättalven aikana, kun nimi on valittu 15. maaliskuuta. Kiila on mainio työpaja Vuoden 2002 lopulla Viikin toiseen päähän Kevättori 2:een valmistunut Kiila on käsityönharrastajien askartelupaikka. Isäntänä tässä järjestyksessään toisessa talossa on toista vuotta Jaakko Penttinen. Kiilan toimivuutta on rikastuttanut se, että asukastalojen hallintaryhmän puheenjohtaja Jorma Havia on alan miehiä ja toiminut itse kurssien kouluttajana. Talo on myös lähentänyt ja tutustuttanut alueen ihmisiä toisiinsa. Kansallisuudesta riippumatta voimme hyvin työskennellä yhdessä. Esimerkiksi kreikkalaiset ovat opettaneet lasitöitä ja puuntyöstökoneiden käytössä, somalit ovat oppineet ompelemaan tiloissamme, ja hollantilainen on hämmästyttänyt kaikki miekan ja haarniskoiden tekotaidollaan, Havia kertoo. Suosituimpiin kursseihin kuuluva puutyönperuskurssi vaaditaan ennen kuin asukkaita päästetään työskentelemään järeillä puuntyöstökoneilla. Parhaimmillaan jotkut asukkaat ovat löytäneet itselleen jopa uuden ammatin ja perustaneet yrityksen näiden askartelutilojen kokemusten myötävaikutuksella. Sisäkuva asukastalo Kiilan tekstiilityösalista Kiilassa voi askarrella niitäkin asioita, joita kotona on vaikea toteuttaa. Alunperin puu- ja tekstiilityötilaksi varusteltu talo on kehittynyt palvelemaan muitakin käsityönharrastajia. Nykyisin siellä voi tehdä pienimuotoisia metallija lasitöitä, valmistaa metallikoruja, värjätä lankoja ja kankaita tai tehdä oikeastaan mitä tahansa käsin askarreltavaa. Yhteiset tiistai-istunnot Asukastalo Kiilan puutyösali Talo on suunniteltu myös kokoontumistilaksi, ja siellä on alettu ideoida uusi harrastusmuotoja pitämällä aina tiistaisin klo 18-20 ovet avoinna ja pannu kuumana kaikille asukkaille. Tällöin voidaan säännöllisesti kokoontua saman pöydän ääreen pohtimaan uusia harrastuksia, joilla saataisiin ihmi-iset entistä aktiivisemmin hyödyntämään näitä yhteisiä tiloja. Uudet asukkaat ovat melko hyvin löytäneet harrastus-stiloihin, vaikka alue alkaa olla la jo sen verran suuri, että etäisyydet edellyttävät huonolla la säällä jo bussilla liikkumista. Kursseja järjestetään myös omatoimisesti siten, että harrastajat kurssittavat mukaan yhteisiin askarteluihin uusia innostujia: mieluisia ovat olleet tiffany-lasi-, puutyö-, emali- ja nukketalokurssit. Helsky ry:n järjestämät lasten ja askartelukurssit maa-anantai- ja keskiviikkoiltapäi- i- visin ovat olleet todella suosittuja opettaen lapsia jo pienestä pitäen tekemään käsillään kaikenlaista hauskaa ja hyödyllistä. Perhemessu Viikin kirkossa klo 10 TAPAHTUMAT KIRKON SISÄTILOISSA JA TORILLA alkavat noin klo 10.45. Askartelua, kasvomaalausta, ilmapalloja yms. Myynnissä puutarhan luomutuotteita ja käsitöitä Puistolan VPK:n paloauto, traktori, poniratsastusta Valjakkoajelu koiran etämänä, polkutraktoriajelua Grillimakkaraa, hernekeittoa oma pulkka mukaan Sampsa Maatalousylioppilaat, Viikin kirkko, Riston Keittiö Viikki-Seura GARDENIASSA TAPAHTUU Japanipäivä su 7.2. klo 11 15 Päivä sisältää luentoja ja työnäytöksiä. Lisäksi eri yhdistykset esittelevät toimintojaan. Mukana mm. - ikebanaa, bonsain kasvatusta, kalligrafiaa, origamia - Japanin matkailuneuvontaa ja puutarhakohde-esittelyä - luontoaiheisia kimonoja - huonetuoksuesittelyä Tapahtumaan trooppisen puutarhan sisäänpääsymaksu. Viidakkopäivä lomalaisille ti 23.2. klo 10 14 Haluaisitko päiväksi sademetsän lämpöön ja vehreyteen? Alakouluikäisille järjestettävässä toimintapäivässä mm. - seikkaillaan tutkimusmatkailijoina viidakossa - lehtisuunnistetaan - askarrellaan amuletit - istutetaan oma viherkasvi Mukaan omat eväät sekä kevyt sisävaatetus ja -kengät. Ennakkoilmoittautuminen to 18.2. mennessä. Osallistumiseen trooppisen puutarhan sisäänpääsymaksu. Lisää tapahtumia: www.gardenia-helsinki.fi Gardenia-Helsinki, Koetilatie 1, Viikki - puh. (09) 3478 400 Trooppisen puutarhan sisäänpääsymaksut: 3,50 /aik. - 1,80 /lapsi - 2 /eläkel. - 8 /perhelippu Trooppinen puutarha avoinna: ma-to 10-18, la-su 10-17 TERVETULOA VIIKIN ÄRRÄLLE! Viikin Ärrä tarjoaa viihdettä, jännitystä ja mielihyvää sekä perustuotteita ja -palveluita aamusta iltaan. Lisäksi Matkahuollon, VR:n ja Lippupalvelun lippujen lunastus helposti samalla käynnillä. Tilanhoitajankaari 2 A, puh. 387 9627 Avoinna: ma la klo 8 21, su klo 9 21
8 Talvikirppis 7.2. Kaaressa Viikki-Seuran perinteinen talvikirppis asukastalo Kaaressa sunnuntaina 7.2.2010 klo 11 14. Asukaskahvila avoinna, tervetuloa tekemään joulunjälkeisiä löytöjä! Liikkeelle! Venytä, viritä, pumppaa tai palloile. Meiltä löytyy lajit monen mieleen. Tervetuloa Viikkiin tutustumaan Yliopistoliikunnan palveluihin. Kuntosalille tai ryhmäliikuntatunnille tällä kupongilla 2 (Voim. 3.2.2010 saakka. Norm. 4,20-7,50, ei varausoikeutta, ikäraja 16 v.) Palvelumme ovat avoimia kaikille! Viikin monitoimitalo, Maakaari 3 puh. (09) 191 58700 Viikin normaalikoulu, Kevätkatu 2 puh. (09) 191 57521 www.helsinki.fi/yliopistoliikunta Viikin viljelypalstat 2010 Viikki-Seura on kesästä 2003 vuokrannut kaupungilta viljelypalstoja, joita vuokrataan edelleen viljelystä kiinnostuneille viikkiläisille. Kaikki Vadelmakallion ladon edustalla olevaa 177 palstaa ovat käytössä, joten uusien halukkaiden täytyy ilmoittautua jonoon. Nykyiset viljelijät saavat vuokranmaksulomakkeen ja uudet viljelysäännöt helmi-maaliskuussa, oma-aloitteisesti ei pidä ruveta maksamaan. Pitkän jonotuslistan takia on tärkeätä, että jos joku ei halua enää jatkaa viljelyä, siitä ilmoitetaan mahdollisimman pikaisesti palstavastaavalle. Pyydämme myös ystävällisesti ilmoittamaan, jos viljelijän yhteystiedot ovat keväästä 2009 muuttuneet. Kaikkia jonotuslistalla olijoita pyydämme vahvistamaan sähköpostiviestillä halunsa pysyä edelleen jonossa ja että toimiva sähköpostiosoite on Viikki-Seuran tiedossa. Jos jonottaja ei ilmoita muuttuneita yhteystietojaan, emme voi ottaa yhteyttä palstan vapautuessa. Vaikka talvi tätä luettaessa vielä vallitsee, kevät tulee pian ja sen myötä viljelykausi alkaa. Perinteiseen tapaan tulemme tilaamaan maanparannusaineita. Maa- Tule Viikki-Seuran jäseneksi! Viikki-Seura on sitoutumaton, kaikille avoin kaupunginosayhdistys, jonka toimialueena on Viikki-Latokartano. Jäseniksi ovat tervetulleita kaikki Viikin asioista kiinnostuneet. Tule sinäkin mukaan, aktiiviseksi tai vain tukijäseneksi. Jäsenmaksu on vain 10 euroa vuodessa, tukijäseniltä 20 euroa. viikki.fi Syksyllä 2009 sovittiin Viikki-Seuran ja Viikin asukastalojen kanssa, että osoitteesta viikki. fi tehdään alueen toimijoiden yhteinen osoite. Viikki-Seuran sivut ovat edelleen osoitteessa www.kaupunginosat.net/viikki, mutta sinne vie nyt linkki myös osoitteesta viikki.fi. Asukastalojen lisäksi mukana ovat tässä vaiheessa Viikin kirjasto sekä molemmat koulumme. ainesten saapumisesta ja muista ajankohtaisista asioista tiedotamme Viikki-Seuran verkkosivuillawww.kaupunginosat.net/viikki. Kaikissa viljelypalstoja koskevissa asioissa voi ottaa yhteyttä sähköpostitse osoitteella viikkipalstat@gmail.com. Palstajaokselle valitaan keväällä uusi vetäjä, jonka nimi ja puhelinnumero kerrotaan verkkosivuilla. Jari Sinkkonen taas Viikkiin Seuran sivut ovat edelleen viikkiläisten yhteinen tiedotuspaikka ja ilmoitustaulu. Jos haluat tiedottaa tapahtumasta, käytä hyväksi tapahtumapalstaa. Jos haluat kertoa mielenkiintoisesta tai tärkeästä asiasta, käytä uutispalstaa tai aloita keskustelu. Älä jää murehtimaan, miten saisit sanaa viikkiläisille. Käytä maksutonta, helppokäyttöistä ja kaikille avointa Viikki-Seuran verkkosivustoa! Suosittu luennoitsija Jari Sinkkonen saapuu jälleen Viikkiin! Luento Nuorten kehityksestä pidetään Latokartanon peruskoululla keskiviikkona 17.2.2010 klo 18. Seuraa tiedotusta Viikki- Seuran verkkosivuilla. Voit liittyä seuraan käyttämällä sähköistä ilmoittautumislomaketta verkossa (nappi Liity Viikki-Seuraan vasemmassa valikossa) tai lähettämällä henkilötietosi jäsensihteeri Heikki Poroilalle (heikki.poroila@gmail.com).