KIRJALLINEN KYSYMYS 955/2005 vp Hirvenammuntataidon häviäminen Eduskunnan puhemiehelle Maa- ja metsätalousministeriö on esittänyt hirvenampumakokeen uudistamista, joka on herättänyt metsästäjien keskuudessa suurta mielenkiintoa ja jopa ärtymystäkin. Uusimuotoisessa hirvenampumakokeessa ammuttaisiin vain paikallaan olevaan maalikuvioon, kun nykyisin ammutaan kolme laukausta seisovaan ja kolme liikkuvaan kuvioon. Nykymuotoinen hirvenammuntakoe on ollut käytössä 1960-luvulta lähtien. Kolmekymmentävuotisen hirvenammuntakokeen historian aikana on ollut pääosin voimassa säännös, jonka mukaan ampujalla tuli olla aseenkatolupa aseeseen, jolla koe suoritettiin. Suomessa on arviolta yli 200 000 hirvenmetsästäjää, jotka suorittavat ns. hirvimerkin vähintään joka kolmas vuosi. Osalla se vaatii useamman suorituskerran, mutta aika moni ampuu hirvimerkin kerralla läpi. Uudessa ampumakokeessa ampujalla tulisi olemaan huomattavasti nykyistä enemmän aikaa ja ampua saisi mistä asennosta haluaa. Tuen käyttökin olisi mahdollista. Ampumakokeen muutosta on perusteltu ministeriön esityksessä hyvin ontuvasti. Esille on haluttu nostaa se, että iäkkäämmille metsästäjille koe on nykyisessä muodossaan vaikea. Lisäksi on todettu, että nykymuotoinen koe opettaisi metsästäjät toimimaan hätäillen. Kolmantena perusteluna ovat ympäristölliset näkökulmat. On väitetty, että liikkuvaan maaliin ammuttaessa on vaikeaa saada lyijy kerätyksi ja siirryttäessä uuteen ampumakokeeseen meluhaittoja onnistuttaisiin vähentämään. On myös otettava huomioon, että urheiluammuntaratojen elinvoimaisuus on erittäin paljon riippuvainen hirvenammuntakokeen olemassaolosta. Suurin osa metsästäjistä pitää tarpeellisena, että liikkuvaan maaliin tapahtuva ampuminen tulee säilyttää myös jatkossa osana ampumakoetta. Ajometsästyksessä joudutaan lähes aina ampumaan liikkuvaan maaliin. Jos jotain haluttaisiin erityisesti muuttaa, pitäisi ennemminkin pohtia sitä, voitaisiinko ampua eri nopeuksilla liikkuviin kuvioihin. Nopeuden vaihtaminen kesken koesuorituksen lienee kuitenkin kovin vaikeaa. Hirvenampumakokeen tulisi tukea sellaista ammunnan harjoittelua ja vaatimustasoa, joka jo ennalta mahdollisimman paljon vähentäisi eläimen haavoittumisvaaraa. Nykymuotoinen hirvenampumakoe on siitä hyvä esimerkki. 1960-luvun lopulla asekanta oli pääosin vanhoja sotilaskiväärejä ja niistä muutettuja hirvikiväärejä. Tähtäimenä oli lähestulkoon aina avotähtäin. Nykyään tähtäin on useinmiten ns. kiikaritähtäin, jolla huonompinäköinen pystyy ampumaan tarkasti ainakin rataolosuhteissa. Ministeriön esittämässä uudessa ampumakokeessa ammuttaisiin kiinteään 22 cm:n osumakuvioon kaksi laukaussarjaa. Valtaosa hirvistä ammutaan (kaadetaan) liikkuvina. Kuinka metsästäjä osaa toimia juoksevan hirven ampujana ensimmäisen laukaisun jälkeen, jos sitä ei harjoittele tai sen harjoittelua ja taitoa ei vaadita? Nykyinen hyväksi todettu hirvenampumakoe kouluttaa metsästäjiä erityisesti tarkkoihin, harkittuihin laukauksiin, koska siinä harjaannutaan sekä pai- Versio 2.0
kalla olevan että liikkuvan hirvikuvion ammuntaan. Kun perustellaan karhun ja kauriin osumaalueen pienuutta, niin miksi ei karhunmetsästystä varten aseteta erillistä ampumakoetta, johon voitaisiin hankkia kokemusta nyt esitetyistä mitä ihmeellisimmistä koesuorituksen ampumaviritysmalleista? Kauriinmetsästyksen osalta hyväksyttiin vasta, että säädösmuutosten perusteella voidaan käyttää haulikkoa aseena, minkä vuoksi hirvenampumakoetta ei silloin tarvitse suorittaa. Kauriinmetsästyksen osalta ministeriön ampumakokeen muutosperustelut ontuvat pahasti. Vuosi sitten karhunmetsästäjät jättivät esityksen tiukennetusta ampumakokeesta karhunmetsästystä varten. Esityksessä osuma-alueeksi oli esitetty todellinen tappava alue. Mihin lienee sekin esitys haudattu virkamiesten toimesta? Hirvenammuntakokeen yhteydessä ei tarkisteta enää edes aseenkantolupaa ministeriön ohjeiden mukaisesti, joten lienee suuri houkutus ampua esitetty ampumakoe lainatulla tarkkuuskiväärillä. Hämärän peittoon jää, mikä onkaan sitten todellinen metsästysampumataito varsinaisella metsästysaseella. Onko maa- ja metsätalousministeriön muutosesitysten taustalla jonkin virkamiehen ihannoima eurooppalainen malli, joka on tuntunut helpolta ja mukavalta? Eikö lainsäätäjien ja virkamiesten pitäisi entistäkin herkemmällä korvalla kuunnella, mitä mieltä ovat alan kokeneet harrastajat, jotka ovat esimerkiksi kokeneet pääosiltaan nykyisen ampumakokeen hyväksi malliksi? Väistämättä mieleen hiipii ajatus, että muutoksen taustalla on ympäristöihmisten suoranainen viha ammuntaa ja ampumaratoja kohtaan, perusteluissa kun on nostettu esiin ampumaratojen ympäristöongelmat: lyijy ja melu. Ei ole olemassa mitään kattavaa tutkimusta metsästysampumaratojen lyijypäästöistä. Olisikin syytä tehdä riippumaton tutkimus päästöjen suuruudesta; onko niitä ylipäätänsä vai perustuuko kaikki pelkkiin olettamuksiin. Olisi myös otettava huomioon Suomen maanpuolustukselliset näkökohdat ja erityisesti nuoremman metsästäjäväen asema reserviläisinä. Ampumataidon ylläpito ja sen merkitys vapaaehtoisena harrastuksena pitäisi nähdä asian yhteydessä laajemminkin kuin pelkästään suurriistan metsästyksenä. Eikö olisi järkevämpää esimerkiksi helpottaa nykykoetta ja vaatia sen suoritusta useammin? Hyvä aikaväli voisi olla joka toinen vuosi tai äärimmäisessä tapauksessa vuosittain. On selvää, että jos ministeriön esitys etenee tässä muodossa, niin se vähentää ammunnan harjoittelua ja siten heikentää ampumataitoa. Lisäksi metsästysseurojen ja riistanhoitoyhdistysten ampumaradat tulisivat olemaan vain osittaisessa käytössä. On ainakin kansantajuisesti ajatellen väärin, että ensin metsästysväeltä vaaditaan toisaalla tiukennuksia ja toisaalla annetaan sitten löysiä toimenpiteitä, joilla tärkeä ampumataito ja sen kehittyminen laiminlyödään. Metsästysseurat ovat rakentaneet nykyvaatimukset täyttäviä ampumaratoja ja tehneet niihin mittavia investointeja tulevaisuutta ajatellen. Metsästys järeillä aseilla vaatii aina harjaantumista ja malttia. Hirvieläimeen sattunut huono osuma aiheuttaa usein eläimen haavoittumisen ja siitä aiheutuvat suuret kärsimykset. Karhua ammuttaessa eläin kärsii samoin, mutta karhu voi huonosti ammutun laukauksen jälkeen muuttua vaaralliseksi ja jopa päälle käymällä rangaista ampujaa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus tietoinen niistä riskeistä, joita erityisesti hirvenmetsästyksessä syntyy, jos liikkuvan hirven ammuntataito häviää tulevilta metsästäjiltä kokonaan, onko hallituksella suunnitelmia toteuttaa erillinen karhunammuntakoe, jossa osumakuvio voi olla pienikin ja koesuoritus tehdään vain paikallaan olevaan kuvioon, ja näin ollen säilyttää nykymuotoinen hirvenampumakoe, 2
onko hallituksella tarkoitus kuulla ja kunnioittaa metsästäjäjärjestöjen ja metsästäjien mielipidettä muuttaessaan mm. ampumakoevaatimuksia ja onko hallitus tietoinen niistä metsästysampumaratoja koskevista vaaroista ja uhkista, jotka ovat seurausta ympäristöihmisten kiihkomielisestä valvomisesta? Helsingissä 28 päivänä marraskuuta 2005 Seppo Lahtela /kesk Pekka Vilkuna /kesk Pekka Nousiainen /kesk Lauri Oinonen /kesk Esa Lahtela /sd Tuomo Hänninen /kesk Bjarne Kallis /kd Päivi Räsänen /kd Markus Mustajärvi /vas Petri Salo /kok Lauri Kähkönen /sd Matti Väistö /kesk 3
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Seppo Lahtelan /kesk ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 955/2005 vp: Onko hallitus tietoinen niistä riskeistä, joita erityisesti hirvenmetsästyksessä syntyy, jos liikkuvan hirven ammuntataito häviää tulevilta metsästäjiltä kokonaan, onko hallituksella suunnitelmia toteuttaa erillinen karhunammuntakoe, jossa osumakuvio voi olla pienikin ja koesuoritus tehdään vain paikallaan olevaan kuvioon, ja näin ollen säilyttää nykymuotoinen hirvenampumakoe, onko hallituksella tarkoitus kuulla ja kunnioittaa metsästäjäjärjestöjen ja metsästäjien mielipidettä muuttaessaan mm. ampumakoevaatimuksia ja onko hallitus tietoinen niistä metsästysampumaratoja koskevista vaaroista ja uhkista, jotka ovat seurausta ympäristöihmisten kiihkomielisestä valvomisesta? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Hirvieläinten ja karhun metsästykseen ampujana osallistuvalta vaaditaan ampumakokeen suorittamista. Ampumakokeen yksityiskohdista säädetään maa- ja metsätalousministeriön asetuksella. Maa- ja metsätalousministeriö seuraa jatkuvasti voimassa olevan metsästyslainsäädännön sisältöä ja siihen tulevia muutostarpeita. Pitkään samanlaisena ollutta ampumakoetta ollaan parhaillaan uudistamassa siihen liittyvien todellisten muutostarpeiden vuoksi. Hirvieläinten ja karhun metsästyksessä on tärkeätä, että metsästäjän ampumakyky on riittävä. Tätä ampumakykyä testataan lakisääteisessä ampumakokeessa. Ampumakokeen uudistamisella pyritään korostamaan harkitun ja tarkan sekä ilman turhaa kiirettä ammuttavan laukauksen merkitystä. Samalla eläimen haavoittamisriski pienenee olennaisella tavalla. Tätä tavoitetta nykyisin voimassa olevalla liikkuvaan maalikuvioon ampumisella ei saavuteta. Tässä yhteydessä on otettava myös huomioon, että pelkkä ampumakokeen suorittaminen mittaa ampumataitoa ampumaradalla vakiintuneissa olosuhteissa. Käytännön metsästystilanteet ovat kuitenkin erittäin moninaiset, eikä tähän moninaisuuteen voi rataoloissa varautua. Tämän vuoksi on tärkeätä, että ampumakokeessa korostetaan harkitun laukauksen merkitystä. Ampumataitoa voidaan ylläpitää vapaaehtoisesti jatkuvalla harjoittelulla. Harjoittelu voi tapahtua olemassa olevilla ampumaradoilla niiden olosuhteista riippuen myös liikkuvaan maalikuvioon ampuen. Uusittu ampumakoe ei millään tavoin estä ampumataidon harjoittelua. Maa- ja metsätalousministeriössä on valmisteltu virkatyönä luonnos uudeksi ampumakokeeksi. Luonnos sisältää erilliset kokeet hirvieläinten metsästystä ja karhunmetsästystä varten, ja se on ollut laajalla lausuntokierroksella mm. vapaaehtoiseen jäsenyyteen perustuvissa metsästäjäjärjestöissä ja lakisääteisessä metsästäjäorganisaatiossa. Saaduissa lausunnoissa on sekä puollettu että vastustettu esitystä. Lisäksi lausunnoissa on esitetty useita konkreettisia muutosehdotuksia luonnosversioon. Tarkoituksena on, että maa- ja metsätalousministeriö käy lausunnot tarkoin läpi, ja vasta sen jälkeen rat- 4
Ministerin vastaus KK 955/2005 vp Seppo Lahtela /kesk ym. kaistaan uudistettavaksi aiotun ampumakokeen tarkempi sisältö. Maa- ja metsätalousministeriössä ollaan hyvin tietoisia niistä ympäristövaatimuksista, joita kohdistuu ampumaratoihin ja sitä kautta niiden käyttömahdollisuuksiin tulevaisuudessa. Lyijyn kulkeutuminen luontoon on ampumaurheilussa yleisesti tiedostettu ongelma, jonka merkitystä laajalti tutkitaan. On tärkeää, että ampumaratoihin kohdistuvissa toimenpiteissä päätökset pohjataan ajantasaiseen tietoon, eikä olettamuksiin. Tämä on sekä metsästäjien että muiden ampumaharrastajien yhteinen etu. Helsingissä 9 päivänä joulukuuta 2005 Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja 5
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 955/2005 rd undertecknat av riksdagsledamot Seppo Lahtela /cent m.fl.: Är regeringen medveten om de risker som i synnerhet uppstår vid jakt på älgar om framtidens jägare inte längre kan skjuta älgar som är i rörelse, har regeringen gjort upp planer för ett separat prov i björnskytte där målfiguren kan vara rätt liten och jägaren avlägger skjutprovet genom att endast skjuta mot en stillastående figur; och har regeringen således planerat att ha kvar det prov i älgskytte som vi har i dag, tänker regeringen respektera och lyssna på jägarorganisationernas och jägarnas åsikter när regeringen ändrar bl.a. kraven för skjutprovet, och är regeringen medveten om de hot och faror som miljöfolkets frenetiska kontroll orsakar i fråga om jaktskjutbanor? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Alla de skyttar som deltar i jakt på hjortdjur eller björnar måste ha avlagt ett skjutprov. Om detaljerna i ett skjutprov föreskrivs i jord- och skogsbruksministeriets förordning. Ministeriet följer fortgående upp innehållet och tar hänsyn till behoven av ändringar i den gällande jaktlagstiftningen. Det länge oförändrade skjutprovet förnyas som bäst utifrån de faktiska ändringsbehoven i anslutning till provet. När jägare jagar hjortdjur och björnar är det viktigt att jägarna är tillräckligt skickliga på att skjuta. Denna skicklighet testas i ett lagstadgat skjutprov. Syftet med det förnyade skjutprovet är att lyfta fram vikten av ett genomtänkt och träffsäkert skott som kan avfyras utan onödig brådska. Risken för att djuret skadas minskar väsentligt. Det gällande skjutprovet där man skjuter mot rörliga jaktmotiv uppfyller inte detta mål. I detta sammanhang ska man också ta i beaktande att när en jägare avlägger ett skjutprov mäter provet jägarens skjutskicklighet på en skjutbana under stabila förhållanden. I praktiken kan omständigheterna emellertid vara mycket varierande. På en skjutbana kan man inte förbereda sig för dessa situationer. Därför är det viktigt att man poängterar vikten av ett träffsäkert skott. Det går att öva upp skjutskickligheten genom en frivillig kontinuerlig träning på skjutbanorna. Beroende på skjutbanorna kan man också öva skjutning mot rörliga jaktmotiv. Det nya skjutprovet hindrar inte på något sätt jägare från att öva skjutning. Jord- och skogsbruksministeriet har utarbetat ett utkast till ett nytt skjutprov. I utkastet ingår separata prov för jakt på hjortdjur och björn. Utkastet har skickats ut för utlåtande bl.a. till frivilliga och lagstadgade jägarorganisationer som har såväl understött som motsatt sig utkastet. Därutöver har organisationerna föreslagit flera konkreta ändringar till utkastet. Avsikten är att jord- och skogsbruksministeriet går noga igenom utlåtandena och först därefter bestämmer närmare om hur skjutproven kommer att se ut. Jord- och skogsbruksministeriet är väl medvetet om de miljökrav som har ställts på skjutbanor och således på banornas användningsmöjligheter i framtiden. Det är ett allmänt känt problem inom 6
Ministerns svar KK 955/2005 vp Seppo Lahtela /kesk ym. sportskytte att höga halter av bly sprider sig i naturen. Konsekvenserna av detta undersöks ingående. I fråga om åtgärder som rör skjutbanor är det viktigt att besluten bygger på aktuell information och inte på antaganden. Detta ligger såväl jägarnas som också andras som har skytte som hobby, gemensamma intresse. Helsingfors den 9 december 2005 Jord- och skogsbruksminister Juha Korkeaoja 7