Pilven veikot taiston tuoksinassa: Olli Sirkiä esittelee, takanaan Juha Hyyppä, taustalla Juha Vilhomaa. Pekka Lehtonen Suomalainen laserkeilaus on maailman huippua Haastattelu: Pekka Lehtonen Mallikkaan yhteistyön tuloksena Suomi oli edelläkävijä valtakunnallisen laserkeilauksen monialaisessa käyttöönotossa. Laserkeilaukset ovat suomalainen menestystarina vaikkakin huonosti tunnettuja terävimmän asiantuntijajoukon ulkopuolella. Sankaritarina ansaitsee arvoisensa kääreet. Laitamme etukanneksi Runebergin ja takakanneksi Linnan. Tekniikka perustuu laserkeilaimen lähettämiin laserpulsseihin ja tarkkaan paikannukseen. Laserkeilaukset tuottavat pistepilviä. Kun laitteella rekisteröidään maanpinnasta tietoja 1,4 m:n välein, samasta pisteestäkin kaikuja eri korkeudelta, syntyy satojen megojen tiedoista pistepilvi, pisteitä pilvin pimein, siitä termi, vitsailee Olli Sirkiä, Maanmittauslaitoksen laserkeilaustoiminnan prosessivastaava. Symboliseksi etukanneksi sopii siis Runebergin Pilven veikko, joka on tietysti ihan erilainen sankaritarina ja eri kontekstista. Pilven veikosta voitaisiin tehdä laserkeilaajille ja -asiantuntijoille yhteinen ammattinimike. Sitä paitsi samaa nimikettä käytettiin taistelulentäjistäkin. Esimerkillistä yhteistyötä Laserkeilauksen ripeä kehittäminen on esimerkki kahden valtion organisaation Geodeettisen laitoksen (GL) ja Maanmittauslaitoksen (MML) mallikkaasta yhteistoiminnasta ja toisaalta yritysten kanssa. Se on myös tarina uudesta tekniikasta ja tuottavuuden dramaat- 6 Maankäyttö 2 2013
tisesta noususta. Siitä keskustelemme kahden tämän yhteistyön voimahahmon Juha Hyypän ja Juha Vilhomaan (Pilven veikot) kanssa. Juha Hyyppä on professori ja GL:n Kaukokartoituksen ja fotogrammetrian osaston johtaja, taustaltaan sähköalan diplomiinsinööri, joka on vuodesta 1986 saakka tutkinut lasertekniikkaa ja sitä edeltänyttä tutkatekniikkaa. Hän väitteli vuonna 1994 tutkan käytöstä metsäinventointiin. Hyyppä oli välillä vuoden Tekesissä ja palasi TKK:lle, josta siirtyi GL:ää vuosituhannen vaihteessa. Juha Vilhomaa on MML:n ilmakuvakeskusyksikön johtaja. Hän työskenteli vuodesta 1987 Oulussa kartastotehtävissä, tätä ennen neljä vuotta konsulttitoimistoissa ja siirtyi sitten Ilmakuvatoimistoon 1992. Hän teki lisensiaattityön vuonna 2008 valtakunnallisen korkeusmallin tuotantoprosessin kehittämisestä. Vilhomaa havaitsi, että laserkeilaukseen perustuvan korkeusmallituotannon edut ovat huomattavat: uusi prosessi on tuottavuudeltaan kaksi tai kolme kertaa tehokkaampi kuin sitä edeltänyt fotogrammetrinen kymmenen metrin ruutukokoon laskettava korkeusmallituotanto. Lisäksi laserkeilauksella saavutetaan merkittävä työmäärän säästö. Tuottavuuden ylivertaisuus johtuu siitä, että keilauksessa pystytään hyödyntämään automaatiota. Laserkeilausta käytettiin vuosina 2003 2005 Maanmittauslaitoksen uuden korkeusmallin laaduntarkastukseen yhteistyössä GL:n kanssa. Osin tämän kannustamana maa- ja metsätalousministeriö käynnisti vuonna 2005 kansalliseen uuteen korkeusmalliin tähtäävät lisäselvitykset ja koetyöt. Samanaikaisesti MML:ssä aloitettiin GL:n tukemana laserkeilauksen tuotantoprosessien kehittäminen. Esimerkiksi tulvakarttojen tarve oli suuri ja todettiin, ettei entinen fotogrammetrinen malli riitä. Laserpisteaineisto mahdollistaa myös ympäristön muutosten tehokkaan seurannan. Keilausmalli havaittiin tehokkaimmaksi ratkaisuksi, ja 2006 tehtiin ensimmäinen testikeilaus Salossa, Vilhomaa selvittää. Hyyppä muistuttaa varhaisemmistakin ajoista, kuinka Tekes rahoitti kansainvälisen Eureka-hankkeen, jossa tutkittiin laserkeilausta Suomen oloissa. Hyypän johtaman GL:n tutkijaryhmän teollisina kumppaneina hankkeessa toimivat suomalainen maailman johtava laserkeilausohjelmistotalo Terrasolid Oy ja espanjalainen Institut Cartogràfic de Catalunya (ICC). Kun suomalaistutkijat aloittivat 1990-luvun lopussa laserkeilaukset, toi saksalainen yritys ensimmäisen laserkeilaimen Suomeen ja se asennettiin alihankkijan FM-Kartta Oy:n koneeseen. Sen edeltäjän Finnmapin keilausosaaminen oli jo 1990-luvun lopulla huikealla tasolla. Palaamme vielä yhteistoimintaan. Yhteistoiminta käynnistyi tavanomaisen virkatyön sisällä, joten käynnistämiseen ei syntynyt byrokraattisia hidasteita. Kehittämisessä roolit loksahtivat hyvin: GL tarjosi tutkimuspanokset MML:n tuottamista aineistoista, yritykset olivat aineistojen alihankkijoina ja toiset väänsivät ohjelmistoja ja yhdessä testattiin. Kehitystyöstä tuotantoon Vuonna 2008 MML siirtyi laserkeilauksessa tuotantoon. Nyt se tuottaa yhteiskunnan eri tarpeisiin laserkeilausaineistoja, joiden perusteella saadaan kolmiulotteista tietoa maanpinnalla sijaitsevista kohteista sekä tarkkaa tietoa maanpinnan muodoista ja korkeuseroista eli uutta valtakunnallista korkeusmallia. Tähän mennessä on keilattu 176 000 km 2, noin puolet Suomen pinta-alasta, ja tulvaherkät alueet saatiinkin keilattua vuonna 2012. Pistepilvestä korkeusmalliksi. Laseraineistosta saadaan pistepilviprofiili vaikkapa kalliolle kukkulalle rakennetusta majasta ympäristöineen. Pistepilvi viistokuvana. Pistepilven luokittelu ja korkeusmalli syntyvät suurelta osin automaatiolla, sillat on tulkittava manuaalisesti. Pistepilvi on kolmiulotteista kartoitustietoa, jossa näkyvät kaikki ne kohteet, joihin laserpulssit ovat keilauslennon aikana osuneet. Kuva Helsingin Viikistä. Hannu Hyyppä. Maankäyttö 2 2013 7
Kehittämisen tuloksena laserpistepilviä ja stereomallia voidaan käsitellä yhdessä. Nopeaan etenemiseen oli haastateltavien mielestä useita syitä: MML:n ja GL:n hyvä yhteistoiminta, sujuvat, byrokratiaa karttavat toimintatavat sekä se, että yrityspuolen yhteistyökumppanit Terrasolid Oy ja Espa-systems Oy olivat lähellä. Suomi laserkeilattiin maailman kartalle. Kaksi yritystä, valtion tutkimuslaitos GL ja MML, ovat loistava esimerkki yhteistyöstä, Pilvenveikot hehkuttavat. Se oli globaalisesti uraauurtavaa vaikkakin Hollanti ja eräät Saksan osavaltiot olivat myös keilanneet, suuremmalla pistetiheydellä mutta kalliimmalla. Terrasolid Oy on ykkönen ohjelmistojen hallinnassa ja Suomi edelläkävijä käyttöönotossa. Maailman arvostetuimman julkaisutietokannan mukaan noin seitsemän kymmenestä johtavasta laserkeilaustutkijasta on suomalaisia. Ruotsiin on kopioitu Suomen toimintamalli kansallisessa keilauk sessa lähes semmoisenaan. Kun aineistot vapautuivat vuonna 2012, on laseraineiston käytöstä tullut kolmanneksi käytetyin MML:n toimittamista aineistoista. Laatua ja tarkkuutta alemmin kustannuksin Olli Sirkiä, josta huokuu sitoutuminen tehtäviinsä, näyttää esimerkkejä puheiden vahvistukseksi. keustarkkuuksia. Yleisesti voidaan puhua kustannustehokkaasta korkeusmallista, jonka keskivirhe on 15 30 cm. Pistepilven sisältämät pulssiosumat luokitellaan pisteluokkiin, jotka kuvaavat, mitä tietoa yksittäinen piste edustaa. Korkeusmallin laskentaa varten MML luokittelee omiin pisteluokkiinsa maanpintaa edustavat pisteet sekä vaka- ja virtavesiä ja siltoja edustavat pisteet. Nämä näkyvät eri väreinä. Kun sillat halutaan luokitella erikseen, tarvitaan manuaalinen luokitus. Juha Hyyppä tarkentaa tekniikasta. Keilaimen paikka voidaan paikallistaa kananmunan kokoiselle alueelle: GPS antaa kolme koordinaattia ja inertiatekniikka ( hyrrään perustava) kallistuksen. Ylivertainen etu on se, että pistepilvien käsittely voidaan hoitaa automaattisesti. On mahdollista tuottaa 3D-malli vaikka koko maapallolta, lentokoneesta, autosta tms. keilaamalla. Juha Vilhomaa lisää toisen edun: Kun fotogrammetriassa pitää kohde näkyä kahdesta eri suunnasta (kahdelta kuvalta), laserkeilauk sessa riittää yksi säde ja kaiku. Laserkeilausaineistoista ja korkeusmallista on hyötyä monille Tarkkaa korkeustietoa tarvitaan monien eri yhteiskunnan toimintojen suunnittelussa sekä poikkeaviin olosuhteisiin varautumisessa, kuten tulvakartoituksessa, josta siis keilausjärjestyskin on määräytynyt. Pekka Lehtonen Juha Vilhomaa ja Juha Hyyppä (oik) ovat tyytyväisiä laitostensa ja yritysten yhteistyöhön. Hän kertoo, kuinka optimoidussa prosessissa viereiset keilausjonot sovitetaan yhteen ja tämä strippisovitus yhdessä tarkan georeferoinnin kanssa (georeferointi tarkoittaa tässä mittaushavaintojen muuntamista x,y,z-pistetiedoiksi haluttuun koordinaattijärjestelmään; yleisesti se voi tarkoittaa kohteen sijainti- tai asentotiedon määrittämistä) pienentää virheitä radikaalisti Aineistojen luokittelu ja korkeusmallin käsittely ovat erittäin automatisoituja. Laserpisteillä on 15 cm:n korkeustarkkuus ja 60 cm:n tasosijaintitarkkuus. Kahden metrin ruutukorkeusmallilla on puolestaan 30 cm:n korkeustarkkuus Todellisuudessa se on monin paikoin huomattavasti parempikin, mutta toisaalta huonoimmissa olosuhteissa esim. puiden lehdistö tai varsinkin aluskasvillisuus voivat paikallisesti haitata. Asfalttipinnoissa on mitattu jopa 5 cm:n kor- Laserkeilausaineistoja hyödynnetään Suomessa laajasti myös metsäsektorilla. Esimerkiksi Suomen metsäkeskuksen yksityismetsien inventointi perustuu laserkeilaus- ja ilmakuva-aineistojen tulkintaan. Tämän teknologian ovat kehittäneet Suomessa Geodeettinen laitos ja Joensuun yliopisto. Kaupallisessa toiminnassa ovat mm. BLOM, Terratec Oy, FM-International ja Sito olleet painokkaasti mukana. Vuonna 2013 Suomessa laserkeilauksia tekevät edellisten lisäksi Fugro ja sen alihankkijana SKM Gisair Oy. Laserkeilaus paljastaa hämmästyttävän pieniä piirteitä maasta, esim. jääkautisia hahmoja tai meteoriitin ja tervahautojen jälkiä, joita ei maastossa pysty edes havaitsemaan. Näin myös geologit ovat kiinnostuneita ja he ovat laatineekin hienoja havainnekuvia. Entistä pienempien maanpinnan yksityiskohtien havaitseminen 8 Maankäyttö 2 2013
laserkeilausaineistoista hyödyttää monissa geologian sovelluksissa, mutta ne kiinnostavat myös esimerkiksi arkeologeja. Kolmiulotteista laserkeilausaineistoa ja uutta korkeusmallia hyödynnetään monissa kartoitus- ja kaavoitus- sekä rakennetun ympäristön suunnittelutöissä. Laserkeilausaineistoa on käytetty mm. kuntaliitoksissa yhteisten kaavanpohjakarttojen tekemiseen. Käyrät syntyvätkin melkein automaattisesti. Suunnistuskarttojakin saadaan suoraan aineistosta. tuottaa laserkeilausaineistoista korkeusmallin, josta tulee osa Maanmittauslaitoksen Maastotietokantaa. Tarkemman korkeusmallin avulla voidaan myös laskea yhä tarkempia ortoilmakuvia. MML:n maastoaineistoja hyödyntävät sovellukset menestyivät hyvin avoimen datan Apps4Finland-kilpailussa vuonna 2012. Paikkatiedon erikoispalkinnon, Maps4Finlandin, voitti kilpailussa suunnistuskarttasovellus Karttapullautin, jonka tekijä on Jarkko Ryyppö. Karttapullautin-sovellus tekee Maanmittauslaitoksen laserkeilausaineistosta ja Maastotietokannasta suunnistuskartan yhdellä klikkauksella. Kerrankin mikä hieno, rukiinen, supisuomalainen nimitys ohjelmistolle: Karttapullautin! Kun Maastotietokannan keruussa MML itse päätti järjestyksen, nyt laserkeilaus suoritetaan pääosin Suomen Ympäristökeskuksen (SYKE) pyytämässä järjestyksessä, jolloin Lounais- ja Länsi-Suomen sekä Saimaan vesistön alueet ovat ensimmäisinä. Viimeisetkin tulvakartat valmistuvat vuonna 2013. Niitä on yllättävän paljon, Juha Vilhomaa painottaa. Korkeusmalli on osa maastotietokantaa ja vanhat korkeustiedot korvataan tarkemmilla, sanoo Juha Vilhomaa. Häntä kiinnostaisi erityisesti maastotietojen täydentäminen käyttämällä digitaalisten stereoilmakuvien ja laserkeilausten pistepilviä, jolloin maastotietojen päivittäminen kävisi automaattisesti ja näin vähemmällä työllä ja lisäisi tuottavuutta. Juha Hyyppä mainitsee tähän, että Maastotietojärjestelmäkehittämishankkeella (MTJ, joka on MML:n ja GL:n yhteinen tutkimushanke) on tälläkin hetkellä yli 30 erillistä kehittämisprojektia. Oma laserkeilain kehitystyöhön ja raja-alueille Juha Vilhomaa kertoo, että on äskettäin hankkinut oman laserkeilaimen, jota käytetään pääasiassa tutkimus- ja kehittämistarkoituksiin, jonkin verran tuotantoonkin. Hän sanoo tietävänsä, kuinka yrityspuolella seurataan herkin katsein, ryhtyykö laitos laajentamaan omaa osuuttaan tuotannossa. Ymmärrettävästi konsultit haluaisivat tuottaa myös perusdatan, joka syntyy siis osin MML:n omana työnä mutta pääosin laitoksen tilaamina alihankintoina. Vilhomaa lohduttaa, että alihankinnat jatkuvat entiseen malliin. Laitos itse keilaa erityisalueita, kuten esimerkiksi rajavyöhykkeeltä, mihin yritykset eivät ole halukkaitakaan. Lisäksi hän korostaa, ettei laitoksen keilainkapasiteetti ole kuin 20 % tarvittavasta maan kokonaiskapasiteetista. Myös GL on myös tilannut keilauksia, mm. EU-hankkeissa. Laserkeilaus Lentolaserkeilaus (engl. airborne laser scanning, lyh. ALS, myös ilmalaserkeilaus) on kaukokartoitustekniikka, jota käytetään pinnanmuotojen, kasvillisuuden, kaupunkialueiden, jään ja infrastruktuurin mallintamiseen. Laserkeilaimien kehityksen ovat mahdollistaneet viimeaikainen lentokoneinertiajärjestelmien, nopeiden keilaimien, satelliittipaikannusjärjestelmien ja lasertekniikan kehitys. Laserkeilaimen perusidea on hyvin yksinkertainen: kohteen ja laserin välinen etäisyys mitataan laserpulssin kulkuajan perusteella, keilain pyyhkäisee laserpulsseja lentosuuntaa vastaan kohtisuorassa suunnassa, ja kun laserkeilaimen asento ja paikka ovat tarkasti tunnetut, mitattu etäisyys voidaan muuttaa korkeudeksi. Lyhyet laserpulssit lähetetään korkealla pulssintoistotaajuudella (esim. 400 khz). Pulsseja poikkeutetaan lentosuuntaa vastaisesti käyttämällä erilaisia keilausmekanismeja. Lasertutkan asento ja sijainti määritetään tyypillisesti inertiajärjestelmien ja satelliittipaikannuksen avulla. Jokaista laserpulssia vastaava etäisyys voidaan muuntaa x- y-, ja z-koordinaateiksi. Tuloksena syntyy siis maastopistetiedosto. Koska laserin tuottamista pisteistä ei tiedä, mistä ne tulevat, pistepilvien prosessoinnissa joudutaan käyttämään luokittelumenetelmiä ja erilaisia pintamalleja. Useimmin käytettyjä pintamalleja ovat maan pinnan maasto/ korkeusmalli ja korkeimpien kohteiden avulla määritetty pintamalli ja puuston korkeutta kuvaava puuston pituusmalli. Näitä perustuotteita käytetään enenevästi hyväksi useissa sovelluksissa, kuten hydrologiassa, rakennustekniikassa, infrastruktuurin monitoroinnissa ja metsätaloudessa. Hannu Hyyppä Ilmalaserkeilauksen periaate. Lennokit ja kattokeilaus GL tutkii myös lennokkien käyttöä ja auton katolta keilaamista. Näihin valmistetaan laitteet itse, kertoo Hyyppä. Lennokit soveltuvat erityistilainteisiin ja niillä voi kuvata pieniä alueita, ehkä 4 km 2 päivässä, kun tuotantoalue on vaikkapa 1 000 Maankäyttö 2 2013 9
km 2 päivässä, sanoo Juha Vilhomaa. Näin esimerkiksi MML:n varsinaisiin hankkeisiin lennokit eivät sovi. Siitä usein kysytäänkin. Lennokki sopii pienialaisiin, saman alueen toistuviin keilauksiin esimerkiksi tutkimustarkoituksiin, vahvistaa Juha Hyyppä. Yksi GL:n kehittämiskohde on kaupunkimallien tuottaminen autojen katolta keilaamalla. Tapiolasta on tehty kaupunkimalli tällä menetelmällä ja digikuvia käyttämällä. Siitä pääse kädenkäänteellä vaikkapa pelikäyttöön. Hyyppä visioi, että tulevaisuuden ihmiset haluavat käyttää hyväkseen virtuaalimalleja, esimerkiksi kaupungilla ja kaupoissa liikkuessaan. Keilaushankkeet suomalainen menestystarina Juha Hyyppä kertoo, että kesäkuussa on tulossa päätökset Suomen Akatemian huippuyksiksiköistä. Juha Hyypän johtama tutkimusryhmä, jossa on mukana Oulun ja Helsingin yliopistot sekä Aalto-yliopisto, on mukana loppusuoralla ainoana insinööritieteiden edustajana. Laserkeilauksen kehittäminen on juuri valtion tarkoittamaa tuottavuuden lisäystä. Keilaus on halventunut puoleen ja laatu paranee. Tämä on oikeata tuottavuutta, vakuuttavat haastateltavat Aineistot on avattu ja se mahdollistaa yrityksille innovaatioiden tekemisen. Datan jalostamisesta uskotaan tulevan vientituotteita. Nämä aineistot ovat uutta tekniikkaa eikä mitään mummon pyttipannua. Juha Hyyppä pahoittelee, ettei oikein kukaan tunnu Suomessa arvostavan tätä näköalat tarjoavaa kehittämistyötä laserkeilauksen alalla, eivät rahoittajat, eivät eri neuvottelukunnat, eivätkä ministeriöt. Suomi on kuitenkin laserkeilauksen alalla maailmassa ykkönen tieteessä, ykkönen käyttöönotossa, ykkönen ohjelmistoissa ja ykkönen liikkuvassa laserkeilauksessa (autojen päällä oleva laserkeilaus). Laserkeilauksen alalla markkinat kasvavat 15 % vuodessa globaalisti. Sitä ihmettelee haastattelijakin ja uskoo, että tähän saadaan korjaus, kun Maankäytön juttu julkaistaan. Tämä tarina ja aikaisemmin Maankäytössä 4/2010 julkaistu Esa Haapa-ahon haastattelu Terrasolidin tarinasta ovat rohkaisevia esimerkkejä menestykseen johtavista oivalluksista ja kehitystyöstä. Sen ytimessä on yhteistyö, jota haastateltavat kutsuvat strategiseksi kumppanuudeksi. Menestystarinan kertominen voidaan lopettaa Väinö Linnaa lainaten: Aika velikultia. Lisätietoja juha.vilhomaa nls.fi juha.hyyppa fsg.fi olli.sirkia nls.fi http://www.maanmittauslaitos.fi/laserkeilaus Ilmastolaki Suomeen Jaakko Kanerva Kansallisen ilmastolain valmistelutyö on käynnissä. Suomi kuuluu nyt niiden noin kymmenen eurooppalaisen valtion joukkoon, jotka ovat jo tehneet tai ovat tekemässä lainsäädäntötoimia ilmastopolitiikan edistämiseksi. Ilmastolain säätäminen on vapaaehtoista, sillä se ei perustu mihinkään Suomea sitovaan velvoitteeseen. Tällä hallituskaudella? Ilmastolain valmistelu kuuluu Kataisen hallitusohjelmaan ja sitä johtaa ympäristöministeriö. Hankkeesta on valmistunut professori Ari Ekroosin ja tekniikan tohtori Matias Warstan esiselvitys kesällä 2012. Kansallinen ilmastopaneeli on antanut oman selvityksensä ja esivalmistelussa on huomioitu myös kansalaismielipide. Hallituksen energia- ja ilmastopolitiikan ministerityöryhmä on päättänyt käynnistää helmikuussa 2013 ilmastolain varsinaisen valmistelun. Ilmastolaki olisi tarkoitus säätää nyt istuvan hallituksen aikana, joskin hallitus tekee vielä erillisen päätöksen lain säätämisestä valmistelutyön jälkeen. Ilmastolaissa olisi kysymys kokonaan uuden tyyppisestä sääntelystä Suomessa. Erityisen hankalaksi valmistelutyön tekee mm. se, ettei ilmastolain tai -oikeuden käsite ole Suomessa, tai muuallakaan, vielä vakiintunut. Valmistelutyö lähtee siitä, että ilmastolaki olisi luonteeltaan puitelaki, jonka avulla olisi mahdollista lisätä ennustettavuutta, suunnitelmallisuutta ja selkeyttä kansalliseen ilmastopolitiikkaan. Valmistelutyössä on mahdollista käyttää hyväksi muissa valtioissa tehtyjä ratkaisuja, mutta niiden sopivuutta Suomen hallinnollis-oikeudellisiin olosuhteisiin on syytä arvioida tarkasti. Maankäyttö- ja rakennuslaki perustana Ilmastolaki koskisi lähinnä päästökaupan ulkopuolisia, tyypillisesti hajanaisia, kasvihuonekaasupäästöjä. Tämä linjaus on perusteltu, sillä päästökauppaa koskee sekä EU:n että kansallisella tasolla oma sääntely, seuranta- ja vastuunormistonsa. Päästökaupan kanssa päällekkäistä ohjausta on myös vältettävä. Päästökaupan ulkopuolisia kasvihuonekaasuja tulee mm. liikenteestä, rakentamisesta ja maankäytön hankkeista, maa- ja metsätaloudesta, jätehuollosta sekä eräistä energiantuotannon muodoista. Suomen kasvihuonekaasupäästöistä päästökaupan ulkopuolella on noin 50 %. EU:ssa on päätetty vuonna 2009 ns. taakanjakopäätöksellä näiden päästöjen vähennysvelvoitteista linkki EU:n lainsäädäntö- ja politiikkatoimiin on siis vahva. Yleisemmin ilmastolaki tukee kasvihuonekaasupäästöjen ja energiatehokkuuden parantamisen tavoitteita, joiden yhteydessä puhutaan EU:n 20-20-20-tavoitteista. 10 Maankäyttö 2 2013