OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖ 26.2.2014 Eduskunnan sivistysvaliokunnalle M 9/2013 vp Kansalaisaloite: Järkeä tekijänoikeuslakiin (KAA 2/2013 vp) Opetus- ja kulttuuriministeriö esittää kunnioittavasti eduskunnan sivistysvaliokunnalle seuraavat arviot kansalaisaloitteesta. Yleistä Arvioihin sisältyy seikkoja, jotka koskevat muun muassa aloitteen yksittäisten ehdotusten suhdetta tekijänoikeuslain systematiikkaan ja muihin tekijänoikeuslain säännöksiin, Suomea sitoviin tekijänoikeuden kansainvälisiin sopimuksiin ja Euroopan unionin tekijänoikeusdirektiiveihin sekä ehdotusten toteuttamiskelpoisuutta. Opetus- ja kulttuuriministeriö kiinnittää huomiota siihen, että aloite on laadittu ilman riittävää vaikutusarviointia tai syy-seuraussuhteiden käsittelyä. Esitys sisältää myös joitakin virheellisiä käsityksiä nykyisestä laista; esimerkiksi johdantoosassa todetaan, että luvattoman aineiston verkosta lataaminen olisi rangaistavaa. Monet säännösehdotukset ovat sisällöltään ja muotoiluiltaan epäselviä sekä joissain tapauksissa myös keskenään ristiriitaisia. Arvioita yksittäisistä ehdotuksista TEKIJÄNOIKEUSLAIN MUUTOSEHDOTUKSET 3 :n 2 momentti (Parodia- ja satiirioikeus): Ehdotuksessa on asetettu vastakkain tekijän moraaliset oikeudet ja oikeus parodian tekemiseen. Koska tekijän moraaliset oikeudet aloitteen perustelujen mukaan ohitettaisiin ( tarkoitus on lisätä tekijänoikeuslakiin selkeä maininta siitä, että parodia ja satiiri ovat sallittuja tekijän moraalisista oikeuksista huolimatta ), teos ja sen tekijä voitaisiin aina saattaa moraalisesti arveluttavaan valoon vetoamalla siihen, että kyse on parodiasta. Tekijän moraaliset oikeudet on turvattu Bernin yleissopimuksen 6bis artiklassa, eikä moraalisia oikeuksia loukkaavaa säännöstä näin ollen voida säätää. Suomen tekijänoikeuslaissa on nykyisin edellytyksenä, että parodioimalla ( teosta vapaasti muuttamalla ) aikaansaatu teos on omaperäinen (teostasovaatimus). Tällaisen teoksen tekijänoikeus ei riipu tekijänoikeudesta alkuperäisteokseen (4 :n 2 mom.). 4 :n 2 momentti (Tekniset välikopiot): Uuden teoksen tekeminen toisen teosta hyväksikäyttäen, muokkaamalla sitä tai ottamalla siitä osia on nykyisen lain mukaan sallittua, jos muokkaaminen tapahtuu yksityisessä piirissä. Yksityisen piirin ulkopuolella, olemassa olevia teoksia julkisesti hyväksikäyttäen tapahtuva crowdsourcing-tyyppinen uuden teoksen tekeminen voi heikentää alkuperäisten teosten tekijöiden oikeuksia.
2 Direktiivi 2001/29/EY sisältää tyhjentävän luettelon tekijänoikeuteen sallituista poikkeuksista ja rajoituksista. Direktiivi ei salli ehdotettua tekijänoikeuden rajoitusta. 11 :n 5 momentti (Ns. laillisen lähteen vaatimuksen kumoaminen): Vuonna 2006 säädetyn laillisen lähteen vaatimuksen tarkoituksena on ollut vähentää tekijänoikeuksien loukkauksia. Säännöksen oikeuspoliittinen peruste on, ettei luvatta yleisön saataviin saatettu teos tai teoksesta luvatta valmistettu kopio saisi muuntua laillisten kopioiden lähteeksi. Laillisen lähteen vaatimus koskee nykyisessä muodossa säännöksessä lueteltuja poikkeuksia lukuun ottamatta kaikkia tekijänoikeuden rajoituksia. Tällaisia poikkeuksia ovat tilapäinen kappaleen valmistaminen; kappaleen valmistaminen kirjastoissa, arkistoissa ja museoissa; sitaatti; oikeudenhoito ja yleinen turvallisuus. Yksityisen kopioinnin osalta on laissa säädetty, että tekijänoikeusrikkomuksena ei pidetä laittomasta lähteestä muutaman teoskappaleen valmistamista yksityiseen käyttöön. Tämä on HE 28/2004 vp:hen sisältyvä selkeä oikeuspoliittinen kannanotto, että laittomasta lähteestä tapahtuvaa teoksen kopiointia yksityisessä piirissä käytettäväksi ei tule kriminalisoida. Yksityishenkilön hyvitysvastuuta ja menettämisseuraamusta rajattiin eduskunnan sivistysvaliokunnan mietinnössä merkittävästi, samalla kun valiokunta korosti laittomasta lähteestä tapahtuvan kopioinnin moitittavuutta: Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan pitänyt tärkeänä, että muutaman kappaleen valmistaminen tekijänoikeuslain 12 :n perusteella yksityiseen käyttöön rajataan tuottamuksesta riippumattomaan vastuuseen perustuvan seuraamussääntelyn ulkopuolelle. Sivistysvaliokunta viittaa edellä 11 :n perusteluissa yksityisestä kopioinnista todettuun. Valiokunta ehdottaa, että laittomasti esimerkiksi vertaisverkossa jaellun aineiston kopiointi tai muusta laittomasta lähteestä tapahtuva kopiointi yksityiseen käyttöön tulee säätää moitittavaksi toiminnaksi siten, että 57 :n 1 momentin mukaisen hyvitysvelvollisuuden ulkopuolelle jäisivät vain tapaukset, joissa on ilmeistä, että kappaleen valmistaminen yksityistä käyttöä varten on tapahtunut ilman tietoa kopioitavan aineiston laittomuudesta. Tämä kaventaa hyvityssäännöksen soveltamisalaa. Myös menettämisseuraamusta koskevaan 58 :ään lisätään vastaava, säännöksen soveltamisalaa kaventava lisäedellytys. (SiVM 6/2005 vp) 12 :n 2 momentti (Verkkotallennus): Televisio-ohjelmien verkkotallennuspalvelut ovat televisiossa lähetettyjen ohjelmien uusi kaupallinen käyttömuoto. Tallennuspalvelut on yleensä teknisesti toteutettu niin, että tallenteet eivät ole henkilökohtaisia vaan palvelun asiakkaiden käytössä on demand pohjalta. Verkkotallennuspalvelut eivät nykyisen lain mukaan ole yksityistä käyttöä eivätkä tallenteet yksityisiä kopioita. Palvelujen tekninen toteutus estää yleensä sen, että tallentaminen voitaisiin katsoa yksityiseksi kopioinniksi. Euroopan komissio on 2009 vahvistanut Italian hallitukselle, että verkkotallennuspalveluita ei voida pitää vuoden 2001 tekijänoikeusdirektiivin mukaisena yksityisenä kopiointina. Keskeisten teleoperaattoreiden, televisioyhtiöiden ja tekijänoikeuksien yhteishallinnointijärjestöjen vuoden 2014 alussa yhteisesti opetus- ja kulttuuriministeriölle esittämä ratkaisu perustuu sopimiseen, jota tuettaisiin sopimuslisenssisäännöksellä. Ministeriössä on aloitettu tätä ratkaisua tukevan lainmuutoksen valmistelu.
3 12 :n 3 momentti (Yksityisen kappaleen teettäminen): Nykyisessä laissa kielletään ulkopuolisen avun käyttö sävellysteosten ja elokuvien kopioimisessa yksityiseen käyttöön. Kiellon tarkoituksena on rajoittaa ilman tekijänoikeuden haltijoiden lupaa tapahtuvaa teosten hyödyntämistä kaupallisissa kopiointipalveluissa. 14 :n uusi 2 momentti (Opetus- ja tutkimuskäyttö, oikeuksien täysi rajoitus): Opetus ja tutkimus ovat massiivisia suojattujen teosten ammattimaisen käytön alueita. Ehdotuksen mukainen muutos merkitsisi laajaa oikeuksien täyttä rajoitusta opetusta ja tutkimusta varten (lukuun ottamatta opetus- tai tutkimustarkoitukseen tehtyjä teoksia). Vuoden 2001 tietoyhteiskuntadirektiivi asettaa sallituille oikeuksien rajoituksille rajat. Direktiivi ei salli ehdotuksen mukaista rajoitusta. Nykyään teosten käyttäminen opetuksessa ja tieteellisessä tutkimuksessa pohjautuu eräisiin oikeuksien rajoituksiin ja suurimmalta osin sopimuslisenssillä tuettuun sopimiseen. Ministeriön näkemyksen mukaan asia-alueen tekijänoikeusratkaisujen tulee myös tulevaisuudessa pohjautua oikeuksien rajoitusten ja sopimuslisenssien tasapainoiseen yhdistelmään. Kysymys suojatun aineiston käyttämisestä opetuksessa ja tieteellisessä tutkimuksessa on kansalaisaloitteesta riippumatta esillä mm. ministeriön tekijänoikeuspolitiikan valmistelussa. 26 :n uusi 3 momentti (Artistien rinnakkaislisensiointi- ja kielto-oikeus): Aloitteessa esitetään sopimuslisenssijärjestöjen hyväksymisen ehdoksi, että 1) tekijänoikeusjärjestö sallii jäsenilleen avoimien lisenssien käytön, 2) järjestö tarjoaa jäsenilleen keinon kieltäytyä oikeudenkäynneistä yksittäisiä kansalaisia vastaan, 3) järjestöjen, jotka lisensoivat teoksia, joilla on mekanisointimaksu, tulee tarjota erityisesti DJ/VJ-käyttöön asiakassopimus, jossa mekanisointimaksu katetaan teosten julkisesta esittämisestä maksettavan maksun ohessa. Ministeriön näkökulmasta katsottuna nämä ovat kysymyksiä, joita tekijänoikeuksien yhteishallinnointijärjestöjen olisi itse arvioitava kehittäessään eri sektoreiden käytäntöjä ja toimintastandardeja, eivät lainsäädäntökysymyksiä. Ehdotuksen 1)-kohdan tulee kuulua sopimuslisenssijärjestön itse harkittaviin asioihin. Sen käyttökelpoisuus riippuu kunkin lisensiointialueen erityispiirteistä. 2) ja 3)-kohdat eivät lainkaan liity sopimuslisenssitilanteisiin. Lain 26 :ssä säädetty hyväksymismenettely, jonka yhteyteen lisäystä ehdotetaan, koskee vain sopimuslisenssijärjestöjä. 29 (Sopimuksen ja korvauksen kohtuullisuus): Aloitteen mukaan tekijälle kohtuullisen korvauksen teosten käyttämisestä takaavien kohtuullisuussäännösten mallina on Saksan tekijänoikeuslain 32. Sen toimivuudesta on kuitenkin esitetty epäilyjä myös Saksassa. Samoja asioita on esitetty myös tekijäjärjestöjen ja Tekijäfoorumin lausunnoissa. Kohtuullista korvausta tai korvausten kohtuullisuutta koskeva esitys on hallitusohjelmakirjauksen ja ministeriön toimeksiannon pohjalta valmistelussa seuraavaan tekijänoikeuslain muutosesitykseen. Uusi 28 a (Yhteinen korvausstandardi ja sen määrittely): Liittyy 29 :ää koskevaan ehdotukseen. Aloitteessa esitetään, että tekijöiden ja käyttäjien edustajat vahvistaisivat keskenään kunkin alan korvausstandardin esimerkiksi työehtosopimuksessa, taikka vaihtoehtoisesti korvausstandardi vahvistettaisiin tekijänoikeusneuvostossa tai välimiesmenettelyssä. Ehdotettu menettely on Suomen tekijänoikeusjärjestelmälle vieras ja raskas. Tekijänoikeusneuvoston kokoonpanoa ja tehtäviä on aloitteessa esitetty myös muista syistä muutettaviksi. Neuvoston toimintaan tuomioistuimen kaltaisena elimenä, joka tulkitsee lain
4 sisältöä, ei korvausten määrittely sovi. Tämä muuttaisi neuvoston luonnetta lain tulkitsijasta riitojen ratkaisuelimeksi. Neuvosto ei kokoonpanoltaan sopisi tällaiseen. Neuvosto ei voi samaan aikaan olla sekä laintulkitsija että korvauskysymyksiä ratkova elin. 54 :n 1 momentti (Kohtuullisuusvaatimus välimiesmenettelyssä): Liittyy 29 :ää koskevaan ehdotukseen. Aloitteessa esitetään kohtuullisuuskysymysten ratkaisemista toisaalta välimiesmenettelyssä, toisaalta niiden saattamista markkinaoikeuden ratkaistaviksi. Ministeriössä ei ole tietoa siitä, missä määrin välimiesmenettelyä käytetään tekijänoikeudellisissa kiistoissa. Välimiesmenettelyt ovat osapuolten välisiä asioita, eikä niitä tilastoida. Voimassa oleva tekijänoikeuslaki ei pakota käyttämään välimiesmenettelyä; asia voidaan aina ratkaista tuomioistuimessa. Tältä osin ei ole muutostarvetta. 55 :n 1 momentti (Tekijänoikeusneuvoston kokoonpano): Aloitteessa on ehdotettu neuvoston kokoonpanoa koskevan tekijänoikeusasetuksen säännöksen (keskeiset oikeuksien haltijat ja suojakohteiden käyttäjät) siirtämistä lakiin lisättynä sivistyksellisillä organisaatioilla ja kuluttajien edustajilla. Ehdotus muuttaisi neuvoston luonnetta edunvalvonnan suuntaan ja painottaisi käyttäjien edustusta. Tekijänoikeusneuvosto on nykyisin puhtaasti oikeudelliseen arviointiin ja lain tulkintaan keskittyvä elin, jonka voidaan arvioida nykyisessä kokoonpanossaan toimivan hyvin. Neuvosto hankkii jo nykyisin tarvittaessa lisäasiantuntemusta kokoonpanon ulkopuolelta. Ehdotuksen epäselvyyttä lisää vaatimus alan parhaan tieteellisen tutkimustiedon käyttämisestä. 56 a :n 5 momentti (Opetus- ja tutkimuskäytön dekriminalisointi): Ministeriön näkemys on, että teosten käyttö opetuksessa ja tieteellisessä tutkimuksessa tulee järjestää sopimuksilla ja tekijänoikeuden rajoituksilla kattavasti. Tällöin ei dekriminalisointiakaan tarvita. Opetuksen ja tieteellisen tutkimuksen kysymykset ovat ministeriön suunnitelmissa kansalaisaloitteesta riippumatta. 57 :n 1 momentti (Hyvitysvelvollisuuden määräytyminen): Tekijänoikeuden loukkauksesta on vastuussa se, joka tekee tekijänoikeutta loukkaavan teon. Jos tuomioistuin katsoo ylläpitäjän toimillaan loukkaavan tekijänoikeutta, vastuun pitää kohdistua myös ylläpitäjään. Ylläpitäjien vastuuta ei voida kategorisesti poistaa. Tätä tukee myös se, että kaikkia yksittäisiä käyttäjiä ei voida saattaa vastuuseen. Ylläpitäjä mahdollistaa käyttäjän tekemät kopiot; siihen liittyy vastuu. Vuoden 2001 tietoyhteiskuntadirektiivi ja teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta vuonna 2004 annettu direktiivi asettavat vastuulle tarkat rajat. Ehdotettua muutosta ei voida säätää. Suomen oikeusjärjestyksen mukainen normaali tilanne on, että tuomioistuin määrittelee korvauksen ja hyvityksen suuruuden ottaen huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat.
5 60 a 60 c (Yksityisen verkkovalvonnan rajaaminen): Aloitteessa esitetään tekijänoikeuslain 60 a 60 c :n kumoamista. Säännösten syntyhistoria liittyy vuoden 2001 tietoyhteiskuntadirektiivin kansalliseen täytäntöönpanoon. Hallituksen esityksen (HE 28/2004 vp) eduskuntakäsittelyn aikana vuonna 2005 kävi Helsingin käräjäoikeuden ratkaisun pohjalta selväksi, että oikeudenkäymiskaaren säännökset olivat puutteelliset eivätkä mahdollistaneet direktiivin mukaisia toimenpiteitä välittäjiä vastaan. Säännökset lisättiin sen vuoksi lakiin eduskuntakäsittelyn aikana. Säännösten kumoaminen olisi vastoin tietoyhteiskuntadirektiivin ja teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanon varmistamisdirektiivin säännöksiä. Välittäjän velvollisuudet ja välittäjien asema tekijänoikeudella suojattujen aineistojen verkkolevityksen mahdollistajana ovat keskeisesti tekijänoikeuksiin liittyviä asioita. Oikea paikka välittäjiin kohdistuville tekijänoikeuksia turvaaville säännöksille on tekijänoikeuslaki. RIKOSLAIN 49 LUKUA KOSKEVA MUUTOS RL 49 luvun 1 :n 4 momentti (ansiotarkoituksen palauttaminen tietoverkkorikoksen tunnusmerkiksi), po. 3 momentti: Ansiotarkoituksen poistamista tietoverkkorikosten osalta perusteltiin vuonna 2004 seuraavasti: Perustellusti voidaan sanoa, että tekijänoikeudella tai lähioikeuksilla suojattujen aineistojen laiton yleisön saataviin saattaminen tietoverkoissa tapahtuu tällä hetkellä täysin ilman ansiotarkoitusta eli taloudellisen edun saamista. Aineistoa saatetaan laittomasti yleisön saataviin esimerkiksi siinä tarkoituksessa, että toiminnalla aiheutetaan haittaa aineistolla kauppaa tekeville yrityksille tai hankitaan ilmaisten aineistojen kautta hyötyä itselle tai muille. Tekijänoikeusrikoksen tunnusmerkistöön kuuluva ansiotarkoitus ei tällöin täyty ja loukkaava teko jää rankaisematta. Myös loukkausten tutkinta on käytännössä mahdotonta. Erityisesti avoimissa tietoverkoissa laittomasti yleisön saataviin saatettu suojattu aineisto on kenen tahansa saavutettavissa ja mahdollistaa lähtökohtaisesti laajaalaisen tekijänoikeuksien ja tekijänoikeuden lähioikeuksien loukkauksen. Kuitenkin vain poikkeustapauksissa tietoverkoissa ja tietojärjestelmissä tapahtuvat oikeudenloukkaukset täyttävät ansiotarkoituksen vaatimuksen. - - - Yhdessä edellä mainitun poliisilakiin ehdotetun lainmuutoksen kanssa tekijänoikeusrikosta koskeva säännösmuutos mahdollistaa epäiltyjen, tietoverkoissa ja tietojärjestelmien avulla tapahtuvien tekijänoikeuden loukkausten tutkimisen nykyistä tehokkaammin. (HE 28/2004 vp, s. 72-73) Luvattomalla verkkojakelulla voi olla hyvin merkittäviä taloudellisia kielteisiä vaikutuksia ilman, että kyse on ansiotarkoituksesta. Ansiotarkoitusvaatimuksen palauttaminen käytännössä poistaisi keinot tutkia tietoverkkorikoksia ja puuttua niihin. Muutos alentaisi merkittävästi oikeudellisen suojan tasoa, jonka direktiivien mukaisesti tulee olla korkealla tasolla. Nykyisten säännösten pohjalta tuomittujen rangaistusten kohtuullisuutta arvioidaan opetusja kulttuuriministeriössä keväällä 2014.